Tärkeimmät arvosi, periaatteesi, elämänohjeesi

[hihaton]

Pyörittelin tätä kysymystä aikani, mutten päässyt puusta kovinkaan pitkälle. Päädyin kuitenkin siihen, että tärkeimpänä minulle listassa on integriteetti.

Koitin määritellä integriteetin lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta lopulta katsoin Wikipedian tekevän sen paremmin:

In ethics when discussing behavior and morality, an individual is said to possess the virtue of integrity if the individual's actions are based upon an internally consistent framework of principles. These principles should uniformly adhere to sound logical axioms or postulates. One can describe a person as having ethical integrity to the extent that the individual's actions, beliefs, methods, measures and principles all derive from a single core group of values. An individual must therefore be flexible and willing to adjust these values to maintain consistency when these values are challenged—such as when an expected test result is not congruent with all observed outcomes. Because such flexibility is a form of accountability, it is regarded as a moral responsibility as well as a virtue.

Pyrin siis siihen, että valintani ovat perusteltavissa järkevästi, tai vähintäänkin tunnistamaan tilanteet, joissa teen päätöksiä tunteen, ennakkoluulojen tai muiden vähemmän rationaalisten syiden perusteella. Olen myös valmis muuttamaan kantojani, mikäli se on perusteltua. En muuta mielipidettäni sen vuoksi, että miljoona muuta ihmistä on jotain mieltä, enkä koita mielistellä ketään puhumalla omia arvojani tai mielipiteitä vastaan. Moraalini on jäykkä, mutta muutoskykyinen.

Kannattaa huomata, että integriteetti ei tarkoita konemaista, kylmän loogista toimimista: voin ihan hyvin harrastaa vaikka hedonistista mässäilyä tai ajaa ylinopeutta tyhjällä moottoritiellä integriteettini niistä kärsimättä. Niissä tilanteissa on tärkeintä ottaa itse vastuu päätöksistään ja kantaa seuraukset, sen sijaan että valittaisin kumppanilleni kuinka olen lihonut tai suuttuisin poliisille joka sakottaa.

Minun elämäni, minun päätökseni, minun vastuuni. Olen täysivaltainen aikuinen ja vastuussa siitä mitä teen, hyvässä ja pahassa.

[Tulenkantaja]

Vastavuoroisuus – ei velallisuus tai kiitollisuus. En koe olevani kenellekään tai millekään mitään velkaa, eikä kukaan tai mikään ole minulle mitään velkaa.

[bikantti]

integriteetti +1. Mutta mitkä ovat ne arvot, joiden suhteen pyrkii noudattamaan integriteettiä?

Kukkanen, mie miellän totuuden ehkä hieman eri tavalla. Koen yksilöllisen totuuden olevan ainut totuus, joka on ihmisen saavutettavissa. Siten esim. sanat ja erilaiset näkemykset ovat osa tuota totuutta eivätkä siis niistä vääristyneitä.

[Kelpie]

Yksi periaatteeni,  minkä järkevyyttä olen kyseenalaistanut lähiaikoina.

"Lupaukset on pidettävä aina. Aivan sama mitä lupaa, kenelle lupaa, niin ne on pidettävä vaikka itse kärsisi siitä."

Kiva ajatus, joo.

Mutta tästä seuraa: "jos en voi siltikään lupausta pitää, on se hyvitettävä lupauksen saajalle."

Kyseenalaistaminen lähti liikkeelle siitä, koska huomasin edellyttäväni toisilta tuota viimeistä kohtaa. Eli onko kyseinen periaate todellisuudessa suunnattu muita, ei itseäni kohtaan?

[Kiusa]

Ruumiini on temppelini.

Saa palvoa 

[Kukkanen]

integriteetti +1. Mutta mitkä ovat ne arvot, joiden suhteen pyrkii noudattamaan integriteettiä?

Kukkanen, mie miellän totuuden ehkä hieman eri tavalla. Koen yksilöllisen totuuden olevan ainut totuus, joka on ihmisen saavutettavissa. Siten esim. sanat ja erilaiset näkemykset ovat osa tuota totuutta eivätkä siis niistä vääristyneitä.

Minäkin miellän arjessa totuuden noin, mutta absoluuttista totuutta sen sijaan ei mielestäni ole olemassakaan, vain joukko teorioita (enemmän ja vähemmän perusteltuja), oletuksia, kokemuksia. Jokaisella tietysti oma totuutensa, näkövinkkelinsä mistä maailmaa katsoo. Kunhan ei jumitu siihen liiaksi ja ymmärtää, että jokaisen eri ihmisen ja saman ihmisen eri vessakäyntikin on subjektiivinen, uniikki kokemus, vaikka toki vessakäynneissä noin yleensä voidaan havaita paljon yhtäläisyyksiä.
Sanallisessa ilmaisussa ongelmana on, että sen lähettäjä voi tahattomasti tai tahallaan vääristää totuutta (sanoin ei pysty kuvaamaan edes sitä omaa totuuttaan, omaa todellisuuttaan aivan sellaisena kuin se on, kauniisti ja hienosti kyllä, mutta se muuttuu aina vähintään hivenen) ja lisäksi sanallisen viestin vastaanottaja tulkitsee sanat omalla tavallaan, mm. mieliala, keskittymiskyky, oma historia, sanavarasto ym. asiat vaikuttavat tulkintaan. Joten ei kai ihme, että väärinkäsityksiä syntyy aika helposti? Toisaalta, usein viesti menee myös jotakuinkin perille ja kielestä on paljon hyötyäkin, kunhan muistaa että se on vain suurpiirteinen työkalu Saa olla toki eri mieltä, koetin selventää vielä omaa näkemystäni.

[Kukkanen]

Yksi periaatteeni,  minkä järkevyyttä olen kyseenalaistanut lähiaikoina.

"Lupaukset on pidettävä aina. Aivan sama mitä lupaa, kenelle lupaa, niin ne on pidettävä vaikka itse kärsisi siitä."

Kiva ajatus, joo.

Mutta tästä seuraa: "jos en voi siltikään lupausta pitää, on se hyvitettävä lupauksen saajalle."

Kyseenalaistaminen lähti liikkeelle siitä, koska huomasin edellyttäväni toisilta tuota viimeistä kohtaa. Eli onko kyseinen periaate todellisuudessa suunnattu muita, ei itseäni kohtaan?

Mulla on periaatteena, että pyrin lupaamaan vain sellaisia asioita, joita pystyn pitämään. Mutta todellisuudessa mitään lupausta ei voi täyttää 100% varmasti, joten on syytä olla armollinen itselleen jos joskus ei pystykään pitämään sanaansa (ja pyrkiä silti pitämään sanansa). Voihan jäädä vaikka auton alle tänään, tai jotain lievempää ja silti merkittävää muuttujaa tulla elämään, mikä sotkee suunnitelmat ja osan lupauksistakin Luotettavuuteen mun mielestä riittää, että ihminen pyrkii pitämään lupauksensa, inhimilliset virheet on ok.

[nicolaus]

Elämä on sarja kokemuksia - ei sen kummempaa.

[D79Mies]

Olisi mielenkiintoista lukea teidän muiden arvoista ja myös siitä, ovatko ne muuttuneet, miten ja miksi?
Myös hyvät neuvot, mitkä toimivat omassa elämässänne, ovat kiinnostavaa luettavaa. Ns. hyvän elämän resepti, mitä se kelläkin sisältää.

Mielestäni omia arvoja voi lähteä poimimaan vuorovaikutuksen kautta. Yhtenä vuorovaikutuksen alueena on ihmissuhteet. Ajatuksenani on, että ihmissuhteissa toisten lähellä pitämiseen tarvittavat rakennuspalikat kuvastavat arvojamme merkittävin määrin.

Pohdin joitakin vuosia sitten sitä, että miksi jotkut (kivoiltakin vaikuttavat) ihmiset lipuvat läpi elämäni, mutta jotkut jäävät. Sain hahmotettua vuorovaikutuksen iteraatioiksi. Jokaisen yksilön iteraatio voi muodostua ihan omista palikoista, mutta näiden järjestys iteraation sisällä on järjestäytynyt prioriteetin mukaan.

Tästä huolimatta myös vähiten tärkeän palikan on oltava käytetty, jotta uusi iteraatio pääsisi toistumaan, koska muuten suhdetta ei pääsisi syntymään. Iteraatioiden kasvavan luvun mukaan suhde syvenee.

Omat vuorovaikutukseni arvopalikat menevät näin: Luottamus > Moraali > Autenttisuus > Empatia > Ideoiden vaihto > Kahdenkeskeinen aika. Vuorovaikutus voi loppua missä vaiheessa tahansa, pääsemättä koskaan seuraavalle iteraatiolle.

Näiden lisäksi on vuorovaikutusta ruokkivat tai sammuttavat tekijät:
+ Arvostus
+ Kuuntelutaito

- Negatiivisuus
- Kateus

Oma mottoni on Tiedä mitä haluat ja tee työtä sen eteen. Tykkään siitä, koska se erottaa fantasiat tavoitteista.

Olen Kukkasen kanssa samaa mieltä siitä, että arvot ovat pikemminkin suuntia kuin päämääriä.

Seuraava aihe voisi olla: Miten konkreettisesti pyrimme toteuttamaan arvojamme?

Vuorovaikutuksen kautta.

[TappavaKatze]

Itsellä on kaksi asiaa aina mukana
Avoimuus ja huumori
Ja avoimuudella meinaan sitä kuinka on voitava sanoa asiat niinku ne on ja ihmiselle suoraan. Valehtelua kavahdan totaalisesti.
Ja huumorilla asennoidun pahoihin tilanteisiin koska uskon "regression to the mean" periaatteseen

Ja mottonani elämässä oikeastaan kolmekin mottoa jotka auttaa pysymään pystyssä.
Se voi näyttää ankalta, se voi kävellä kuin ankka ja äännellä kuin ankka, mutta se ei välttämättä silti ole ankka. Mut meteoriitit on aina meteoriittejä
Opettajan ja oppilaan ero on siinä, että opettaja on epäonnistunut useammin kuin oppilas on yrittänyt
Pelko ei oo pahasta, se kertoo kullekkin omat heikkoutensa ja kun tietää omat heikkoutensa, voi niiden voimin kasvaa vahvemmaksi ja mukavammaksi
:p

[Kukkanen]

Ilahduttava käydä täällä lueskelemassa muuttorumban keskellä 
D79Mies, mielenkiintoisia oivalluksia ja havaintoja, tosiaan laumaeläimyyteenhän tärkeimmät arvot taitaa perustua.

Tää on erityisen hyvä pointti: "Tiedä mitä haluat ja tee työtä sen eteen". Todellakin, maailmaa (omaansa ja myös muiden havaitsemaa) voi muuttaa vain ajatus & teko kerrallaan. Pienin, mutta merkittävin teoin. Mun mielestä myös seuranhaussa tärkeä pointsi. Kun tietää, mitkä ovat ehdottomia turn offeja ja mitkä taas hyvän suhteen edellytyksiä omalla kohdalla, mitkä neutraaleja asioita, voi ottaa tunteen & intuition ja "kemian" oleelliseksi avuksi järjen, ettei päädy ns. väärään seuraan jatkuvasti. Molempia tarvitaan, pelkällä järjellä ei löydä seuraa joka sytyttäisi kaikin aistein, pelkällä tunteella mennessä taas voi päätyä sellaiseen syvään suhteeseen, joka ei ole itselle sopiva. Ja se taas riippuu niin paljon ihmisestä, mikä kellekin sopiva. Jollekin esim. tupakointi on plussaa, jollekin täysi turn off (kuten mulle).

Mulla myös luotettavuus on yksi ihan oleellisimmista suhteen peruspalikoista ja arvoista. Jos ei synny luottamusta, on vaikea rakentaa mitään muutakaan. Se on pohja, ei toki sekään yksinään riitä. Mun mielestä suurin osa tyytyy aivan liian vähään. Elämässään, ihmissuhteissaan ja itsensä kehittämisessä. Onneksi voi valita seuransa ja hakeutua niiden pariin, joita kiinnostaa tehdä ja ajatella muutakin kuin katsella salkkareita

[Jen]

Lupaukset on iso juttu, joten omani:

En lupaa mitään, mutta voin sanoa ehkä mitään lupaamatta, koska silloin en voi rikkoa lupausta

[Kukkanen]

Yks tärkeä, mikä tosin mennee siihen rakkaudellisuuden arvon alle, on Kiitollisuus ja myönteisyys. Se, että löytää ikävistäkin hetkistä (edes jälkeenpäin) jotain surkuhupaisaa, jonkin eri puolen, hyvän asian tai opittavaa. Ja että löytää arjesta niitä kuuluisia pieniä iloja. Oon kehittynyt siinä aika taitavaksi, kiitos rankan lapsuuden on ollut "pakko" oppia löytämään pieniä iloja, muuten ei ois selvinnyt elossa tai ainakaan tervejärkisenä. Välillä joutuu pakottamaan itsensä katselemaan vähän eri kanteilta, mutta se kannattaa. Osaan olla aidosti kiitollinen, jos en muusta, aina vähintään siitä, että saan olla elossa, vielä tämänkin hetken. Elossaolemisen onni on mun mielestä kaiken "pohjailo". Jos sitä ei ole, ei saa iloa aidosti mistään muustakaan. Ehkä hetkellisesti voi saada endorfiiniryöpyn esim. huvipuistolaitteessa, mutta "mikään ei tunnu miltään" kunnolla jos ei koe olevansa elossa. Siihen taas auttaa kokemukseni mukaan hiljentäminen, hidastaminen, meditointi. Oman sykkeen ja hengityksen kuuntelu, se kun tuntee pienenpienet ilmavirrat ihollaan sisällä ja alkaa aistia herkemmin ja tarkemmin. Sit muistaa olevansa elossa ja nauttia siitä. Ja muutkin asiat "tuntuu enemmän". Toinen elossaolemisen tunteen "resepti" mun mielestä, ja ainakin mulle on uskaltaa tuntea ja kohdata vaikeimmatkin tunteet. Jos pyrkii tukahduttamaan, laittaa muovikelmukerroksen kaiken hyvänkin päälle ja turruttaa itsensä maailmalta, menee kuin lukkoon lasikuvun sisään. Jos taas uskaltaa olla "auki", aistii herkemmin ja ajattelee syvemmin. Siihen mulla auttaa itku -säännöllisesti, pohjalta saakka. Sitäkin voi opetella, jopa vasta aikuisiällä, jos on vaikea itkeä. Se on todella puhdistavaa ja kehon tasapaino palautuu, flow lähtee liikkeelle, tukokset aukeaa. Onpa lähtenyt flunssakin joskus samantien kun oon itkenyt sydämeni pohjasta <3 Harmi, että suomalainen kulttuuri ei paljoa "tue" itkukulttuuria.. Se voisi tasapainottaa hyvin monien elämää, mut sen sijaan kasvatetaan tunteiden tukahduttamiseen, mikä myrkyttää, tukehduttaa sisältäpäin, sairastuttaa tutkitustikin.

[CreamLemon]

Tässä varmaan tärkeimmät. Jos elämässä tulee ongelmia tai kriisejä, ratkaisen ne yleensä näiden pohjalta.

• Kaikki ihmiset syntyvät tasa-arvoisina. Kaikilla on omat uniikit kokemuksensa ja syyt uskoa mihin ikinä uskovatkaan.
• Ihmisen ulkomuodosta, kuluttamasta mediasta tai mistään ulkoisesta ei pysty päättelemään mitään henkilön sisäisestä maailmasta tai historiasta.
• Älä ikinä petä ketään tai huijaa itseäsi.
• Aikaa korjata virheitä tai muuttaa itseään ja elämäänsä on aina kuolemaan asti.
• Jos vaihtoehdoiksi annetaan a ja b, on oikea vastaus todennäköisesti c.
• Kaikkeen on vähintään kaksi puolta.
• Valtaa ei ole ellei sitä anneta.
• Tekemättömyyskin on tietoinen valinta ja aktiivinen teko.
• Annetut lupaukset ja valat ovat sitovia.
• Seksiä ei tarvita rakkauteen, eikä rakkautta tarvita seksiin.
• Kumppanisi tulisi myös olla paras ystäväsi.
• Ei ole tilannetta, missä itseä, läheisiä tai heikompiaan ei saisi puolustaa.
• Kuolemaa ei pidä pelätä. Jossain muussa pisteessä ajassa olen jo kuollut.

[lamie]

En ole halunnut tarttua tähän aiheeseen aiemmin sillä tämä on aika laaja, mutta jos jotain kirjoittaisi..

Minulle on tärkeää aitous, luotettavuus ja rehellisyys. Haluan olla ihminen joka tarkoittaa mitä sanoo, joka auttaa jos on tarve ja joka uskaltaa olla oma itsensä. Paljon on vielä kesken, mutta paljon olen saavuttanut. Olen melko ankara itseäni kohtaan ja ajan itseäni kohtaamaan omia pelkojani jatkuvasti. Haluan elää kuten opetan ja välillä tämä uuvuttaa minua. Olen kuitenkin saanut paljon enemmän kun uskalsin edes toivoa ja jokainen kerta kun uskallan vaikka pelottaa, koen että olen voittaja. En olisi täällä jos en olisi uskaltanut.

Minulla on elämänohjeena uskaltaa enemmän ja asettaa itseni etusijalle. Jos haluan jotain, teen parhaani jotta saan sen. En odota että minulle tarjotaan jotain kultalautasella, vaan uskallan pyytää. En halua juuttua elämään joka loppupeleissä katkeroittaa. Siksi uskallan asettaa itseni alttiiksi pettymyksille, mutta myös onnistumisille.