BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Marimintti - 27.12.2014, 18:49
-
Jouluna tuli pohdittua asioita.
Ei tarvitse pohtia mikä lasketaan kinkyksi. Jos luet tämän kysymyksen, niin kuulut kyselyn kohderyhmään.
-
Itselle alistuminen&kipu ovat asioita, jotka saavat tasapainoon. Tarvitsen niitä. Tarvitsen sitä turvaa, jota ne tuovat minulle.
Mietin 10 vuotta sitä, uskallanko lähteä seuraamaan näitä halujani. Mietin ehkä hiukan liian pitkään, saattaisi olla etten olisi koskaan paniikkihäiriöön sairastunutkaan, jos olisin uskaltanut antautua tarpeilleni. Mutta, jäärä mikä jäärä.
Eli, TOTTA HELVETISSÄ parantaa. Tokihan kinkyilyn parissa puuhaaminen voi hieman vaikeuttaa elämää, ja tuoda tarpeetonta sosiaalipornoa vaikkei sitä haluaisi. Mutta toisaalta taas, jos on tarve johonkin... Niin miksi kieltää tarve vain kiemuroiden ja sosiaalipornon takia?
-
Aina kun ihminen oppii olemaan oma itsensä ja nauttimaan itselle ominaisista asioista, se parantaa elämänlaatua.
-
Kyllä parantaa. Itse olen rauhoittunut varsin paljon siitä asti, kun löysin Omistajani. Myös stressin sietokyky on huomattavasti parempi.
-
Hyvä seksi parantaa aina elämänlaatua ja kun oma kinkyys on muutakin kuin seksiä, niin myös oman parhaan elämäntavan toteuttaminen tuntuu hyvältä. Kerran rakkaudesta lähdin vaniljasuhteeseen ja seurauksena oli kaksi syvästi onnetonta ihmistä.
Oddartist kiteytti asian hyvin.
-
Kyllä.
-
Aina kun ihminen oppii olemaan oma itsensä ja nauttimaan itselle ominaisista asioista, se parantaa elämänlaatua.
Tuon voi kyllä allekirjoittaa! Aina se vain ei ole noin yksinkertaista!
Aikuisena sinkkumiehenä ja subina joka sattuu olemaan vielä ns. parisuhde-ihmisiä. Antaisin itsestäni pois tämän osan. Koska tahansa, riemusta kiljuen...Eläisin luultavasti täysipainoisemmin puhtaanan vaniljana. Se vain ei ole mahdollista..riittävän syvällä kun tuo taipumukset on, identiteetiään ei väkisin muuteta. Näillä "eväillä" se on jatkettava mitkä on mukaan annettu..
Olitpa kinky tai vanilja? jos elät ja voit olla sitä mitä olet. Se parantaa kyllä elämänlaatu mutta, jos et voi olla sitä mitä olet...se heikentää ja rajusti! ja kuten Nuppuorjakin vihjaisi..turha on lähteä feikkaamaan jos tuloksena on kaksi onnetonta ihmistä.
-
Parantaa silloin, kun se on omaa. Jos ei tiedä itseään ja hakee kinkyseksistä ilman, että tuntee itseään, jotain elämänsä hallintaa, voi mennä täysin metsään ja jäädä vain muiden kinkyyksien objektiksi. Pitää tuntea itsensä, jottei mokaa pahasti.
-
hyvin sanottu master T samoilla linjoilla ja kyllä se parantaa
-
Jos on kinky niin kyllä, jos ei ole niin ei kannata väkisin vääntää.
Maksalaatikkokin on hyvää jos siintä tykkää, jos ei niin kannattaa jättää syömättä.
-
Miksi edes olla täällä jos vastaus ei ole KYLLÄ !
-
Parantaa. Kinkymauste tuo suhteeseen mukaan sellaisen lisäelementin, että ei paremmasta väliä. Näin äkkiseltään minun on vaikeaa nähdä, että kinkypuoleni olisi millään lailla ollut ainakaan heikentämässä elämänlaatuani (vaikka tässä ei sitä nyt varsinaisesti kysytäkään).
-
vaikkei elämänlaadussa ollut valittamista aikaisemminkaan on todettava että ihan oikeasti kinkyily on lisännyt itsetuntemusta, pohdiskelua, sensuaalisuutta, merkitystä ja nautintoa. tosin nämä omalla kohdalla liittyvät vahvasti sen Oikean leikkikaverin löytämiseen ja sitä kautta uskaltamiseen.
selkeä mutta hankala sana siltikin tuo "elämänlaatu", ilmeisesti voi merkitä kovin eri asioita eri ihmisille ja mikäs siinä, kunhan kokee että sitä on :-*
-
:)) näinhän se menee ootan aikaa parempaa tai pahempaa miten sen nyt ottaa kukin tahollaan painottaisin kinkeilyn muitakin osa-alueita kuin piiskaaminen se voi olla niin paljon kaikkea muutakin paljon on kokematta ja ihmisiä joihin en ole tutustunut mutta se siinä just hienoa onkin ja ihmisiä joihin olen heti koukussa mutta se on sitä mielensä hallintaa että osaa käyttäytyä oikein (välillä tulee kokeiltua rajojaan) olen niin pieni vielä jolla on liian suuri oma tahto vielä subin raakile olen....odotan ensi vuotta sen tuomia haasteita ehkäpä juuri sinua odottaen kuka tietää...halaus... :love:
-
Kyllläääh parantaa :P
-
Omasta mielestäni parantaa aivan oleellisesti. En nuoruuden vanilja-aikoina koskaan kokenut niin vahvoja tunteita/tunnetiloja kuin sen jälkeen olen kokenut.
En vaniljana koskaan pitänyt naisesta niin hyvää huolta kuin nykyisin pidän. Pystyn antamaan enemmän ja ottamaan vastaan enemmän kinkysuhteessa.
Yksi syy on ehkä, että kinkysuhteessa puhutaan aluksi paljon toisen ja omistakin haluista ja tarpeista.
Ja sekin ero, että vaniljasuhteessa tavallisesti rakastelun jälkeen piti polttaa rööki ja sitten tunnin torkut.
Nythän session jälkeen seuraa oleellisena osana jälkihoito. Hellyys, silitys ja lähellä olo. Kainaloon nukkumaan.
Lyhyesti näin.
-
En oo varma ymmärsinkö edes kysymystä.
Mut joo, toki hyvä seksi aina parantaa elämää, oli se kinkyä tai ei.
-
Silloin kun tähän kuvioon pääsin enemmän sisälle ja asiat ja solmut lähtivät päässä aukeamaan, oli olo parempi kuin koskaan. Jopa pidin itsestäni ja olin tyytyväinen siihen kuka olin.
Siitä myös ystäväni kommentoi, ettei ole koskaan nähnyt minua tuollaisessa mielentilassa, niin rentona ja onnellisena. Joten kyllä se parantaa.
Ja komppaan PinkCattia täysin. Hyvä seksi parantaa aina elämää.
-
Isrikan teksti on kuin omalta näppäimistöltäni. Mitä löysemmälle ja selvemmäksi omat solmut saa, sitä rennompi ja varmempi olen itse. Huono seksi, oli sitten minkälaista tahansa, kiristää solmuja aika tehokkaasti...
-
Onhan tätä tullut mietittyä, koska muuta juuri tehnytkään kuin ajatellut sen neljä vuotta,mitä "skenessä" palloillut.
Mitä on kinkyys ja kinkyseksi ja mitä on laatu elämässä..nuista kai on aika monenmonta tulkintaa ja omakohtaista mielipidettä ynnä kokemusta.
Sekin että onko kinkyys/kinkyseksi osa normaalia elämää,vai onko se vielä jotenkin sairasta ja erillään pidettävää.
Tai erityisen korostettavaa, jumalaista tapahtumaa ja toimintaa <-- "ei oltu niinkuin muut,mutta oltiin parempia",jos siis kinkyyden näkee ennenkaikkea yhteisöllisenä ja tiimitoimintana/ seksi on yhteistä,yhdessäolo on seksuaalisviritteistä toimintaa-
Luultavasti yksinäisen kinkyn kokemus kinkyydestä on hieman erilainen kuin suhteessa/suhteissa elävien ja ehkä foorumilaiset ymmärtävät sanoittakin, että miksi-
Ja jos siis on edes olemassa jotain "kinkyyttä",jota voi tutkia tieteellisesti ja mikroskooppilla-jos on jokin "kinkygeeni" vai onko tietyn alueen ihmiset maapallola keksineet mielestään uudelleen pyörän ja nimenneet jotkin taipumukset "kinkyksi"..vaikka sellaista toimintaa ja mieltymystä olisi ollut jo satojen tuhansien vuosien ajan.
Uskonnot halunneet rajoittaa ja hallita seksuaalisuutta siinä vierellä aina, ja mikäs sen kinkinpää :-P
Muokattu vähän selkeämmäksi,ehkä, näitä omia harmaita ajatuksia,mitä tullut pintaan näinä vuosina. (Miten kuvitellut,että olisin vuoden kauemmin ollut "tiedostava" :D )
(en voi vastata Pipin kysymyksiin,koska se ehkä tulkittaisiin lähestymiseksi .. )
-
Onhan tätä tullut mietittyä, koska muuta juuri tehnytkään. Mitä on kinkyys ja kinkyseksi ja mitä on laatu elämässä..nuista kai on aika monenmonta tulkintaa ja omakohtaista mielipidettä ynnä kokemusta.
Sekin että onko kinkyys/kinkyseksi osa normaalia elämää,vai onko se vielä jotenkin sairasta ja erillään pidettävää.
Tai erityisen korostettavaa, jumalaista tapahtumaa ja toimintaa <-- "ei oltu niinkuin muut,mutta oltiin parempia",jos siis kinkyyden näkee ennenkaikkea yhteisöllisenä ja tiimitoimintana/ seksi on yhteistä,yhdessäolo on seksuaalisviritteistä toimintaa-
Luultavasti yksinäisen kinkyn kokemus kinkyydestä on hieman erilainen kuin suhteessa/suhteissa elävien ja ehkä foorumilaiset ymmärtävät sanoittakin, että miksi
Nyt täytyy vähän puuttua tähän, koska en ymmärrä yhtään, että mitä tässä halutaan sanoa. Onko tarkoitus sanoa, että normielämässä kinkyys on sopivaa, vai sairasta, vai onko se jotain jumalaista toimintaa. Pitääkö ihmisen raportoida kinkyviritteiset tekemisensä yhteisölle, jotta oma kinkyelämä olisi todellista. Laadunmäärittelyyn taas sopii se, että oli niin paljon parempaa kuin muilla???
Miten sinä katy koet nämä asiat omien kokemuksiesi kautta?
-
Itsensä hyväksyminen harvemmin huonontaa elämänlaatua. Vielä hienompaa on, jos sen jälkeen uskaltaa lähteä toteuttamaan ja kehittämään itseään niin, että saa ominaisuuksistaan mahdollisimman paljon hyvää irti.
Itselle alistuminen&kipu ovat asioita, jotka saavat tasapainoon. Tarvitsen niitä. Tarvitsen sitä turvaa, jota ne tuovat minulle.
Onpa kauniisti sanottu.
Minä olen aina kaivannut elämääni selkeitä sääntöjä ja ohjeita sekä jonkun vahtimaan, että niitä todella noudatetaan, sillä ilman palkintoja ja rangaistuksia säännöt ovat minulle yhtä tyhjän kanssa. Jos niitä ei ole, turvaton olo purkautuu pakonomaisena tarpeena luoda omia sääntöjä ja kontrolloida mitättömintäkin yksityiskohtaa elämässäni. Kun tämän yhdistää siihen, että minulla on tapana murehtia asioita aivan liikaa ja olen äärimmäisen huono tekemään päätöksiä, ulkopuolelta asetettujen rajojen puuttuminen johtaa usein aikamoiseen kaaoksen tunteeseen ja pahaan oloon.
Alistuessani pääsen tilaan, jossa kaikella on oma paikkansa. Minulla on lupa olla välittämättä siitä, mitä ulkopuolella tapahtuu, lupa unohtaa, että maailmassa on muutakin kuin tämä hetki. Minun ei tarvitse ajatella, ei tehdä päätöksiä eikä kantaa vastuuta. On vain sääntöjä ja rajoja ja käskyjä, joita on kyseenalaistamatta noudatettava. Hetken verran tiedän täsmälleen, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä, mitä minun halutaan tekevän ja mitä ei, mistä saa palkinnon ja mistä rangaistuksen. Se on valtavan rentouttavaa.
Tiedä sitten, onko tämä Master T:n mainitsemaa "jotain elämänsä hallinnan kinkyseksistä hakemista", mutta minulle se on tuntunut sopivan paremmin kuin hyvin. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on paikka, jossa minulle ei yksinkertaisesti anneta mahdollisuutta epävarmuuteen ja turhanpäiväiseen murehtimiseen. Sellainen paikka, jossa saan tuntea olevani täydellinen silloinkin kun kaikki menee aivan metsään.
-
Itsensä hyväksyminen harvemmin huonontaa elämänlaatua. Vielä hienompaa on, jos sen jälkeen uskaltaa lähteä toteuttamaan ja kehittämään itseään niin, että saa ominaisuuksistaan mahdollisimman paljon hyvää irti.
Ongelma vain monille (erityisesti miespuolisille) jäsenille on se että oman jutun tunnistaminen ei välttämättä riitä, jos ideoita sataa mutta niitä ei pääse tutkimaan kenenkään kautta. Omalla kohdallani myönnän tämän aiheuttavan turhautumista.
-
Eikös se ole niin että elämänlaatu paranee kun on sinut itsensä kanssa ja arki turvallinen, mielestäni kinkyys ei mitenkään lisää elämänlaatua ellei sitä ole ennen pitänyt kaapissa...plonks.
-
Ongelma vain monille (erityisesti miespuolisille) jäsenille on se että oman kuuden tunnistaminen ei välttämättä riitä, jos ideoita sataa mutta niitä ei pääse tutkimaan kenenkään kautta. Omalla kohdallani myönnän tämän aiheuttavan turhautumista.
LegendaM teit ehkä näppäilyvirheen kohdassa "oman _kuuden_ tunnistaminen", enkä ainakaan mä ymmärtänyt lausumaasi sanasta sanaan kokonaan. Lihavoin silti kohdan, josta olen jyrkästi eri mieltä.
Mikä sä olet sanomaan, ettei naisille ole ongelma, jos kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa? Jos kaiken maailman kivoja pikku juonia pulppuaa päähän, mutta ideatasolle ne jäävät, kunnes lopulta ei jaksa ideoidakaan, kun ideoinnista tulisi vain paha mieli itselle?
Joo joo ja tyrmään jo ennakolta sen mitä joku tai useampi mies seuraavaksi aikoo sanoa, eli "teille naisille on tarjontaa jos teille vaan kelpaisi, mutta entäs me miehet joille kelpaisi kuka vaan, mutta silti ei saada ketään?" Ensiksikin kaikki käy -ihmiset ovat ylipäätään epäilyttäviä, subeina aivan erityisesti, koska kuka nyt tahtoisi viettää Dominoivaa aikaa seurassa joka ei tunne omia rajojaan ja saattaa kaataa vammojensa syyt toisten niskoille eissss :-\
Toisekseen kyllä omanlaistaan ahdistusta luo myös se, jos naisena yrittää laskea vaatimustasoaan "koska niinhän kunnon naiset tekevät ja mitä nyt muutkin tytöt sanoisi kun tuolle ei kukaan kelpaa". Mutkun ei pysty niin ei pysty. Jos jotain olen näissä ympyröissä oivaltanut, niin esimerkiksi sen, että aina on oltava uskollinen erityisesti omalle itselleen. Ei sille mitä muut sanovat haluavansa eikä varsinkaan sille, mitä kinky itse olettaa, että muut tahtoisivat hänen käyttäytyvän. Jopa veikkaan, että muiden ihmisten odotusten arvailu on naisten ongelma aivan erityisesti. Jopa tällaisten vähän vähemmän auktoriteettiuskoisten naisten kuin mä, koska yhteiskunta, koulu ja kotikasvatus.
Mutta silloin kun pääsee toteuttamaan itseään, omana itsenään, omilla keskustelluilla ja vastapuolen hyväksymillä ehdoillaan eikä muiden odotusten "määräämänä", silloin kinkyys, sessiointi, kinkyseksi, miksi sitä nyt kutsutaankaan, parantavat elämää aivan valtavasti :love:
-
Ensiksikin kaikki käy -ihmiset ovat ylipäätään epäilyttäviä, subeina aivan erityisesti, koska kuka nyt tahtoisi viettää Dominoivaa aikaa seurassa joka ei tunne omia rajojaan ja saattaa kaataa vammojensa syyt toisten niskoille eissss :-\
Jos käy näin kuten kerrot niin kyllähän vastuu on tekijällä aina...järki käteen.
-
Kiitos ennustava tekstin syöttö 2014. Virhe korjattu.
Asiaan: Käytin sulkeita koska en halunnut väheksyä naisten kokemaa turhautumista, mutta tuoda esille että bdsm-baarin jäsenistä (cis/het)naisille nyt vain on enemmän tarjontaa.
-
en halunnut väheksyä naisten kokemaa turhautumista, mutta tuoda esille että bdsm-baarin jäsenistä (cis/het)naisille nyt vain on enemmän tarjontaa.
Olennaista ei ole tarjonnan määrä vaan laatu. Välillä kun näitä "olen 50-v. neitsytpeppu" ja "haluan että dommetat minua koppalakki päässä seuraavasti" -viestejä lukee, kieltämättä käy mielessä että kun minä joudun tekemisiin heidän kinkyytensä kanssa, heidän kinkyytensä laskee minun elämänlaatuani >:( ;D En heille rähjää kuitenkaan, vaan joitakin olen kohteliaasti kehottanut kirjoittamaan foorumeille, etteivät olisi epäilyttäviä nollaviestiläisiä, jotka ovat selvästikin baarissa vain vonkaamassa. Tai mitä nyt milloinkin olen sanonut vai olenko mitään. Se aina vähän riippuu.
Olennaista tottakai on myös kysynnän määrä ja laatu. Niin kauan kuin kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, on aivan se ja sama, onko tarjontaa 0 vai 1000! Kumpikin tarjonnan määrä turhauttaa omalla veemäisellä tavallaan. Ei kuitenkaan auta kuin toivoa, että sitkeys joskus palkitaan.
-
Välillä kun näitä "olen 50-v. neitsytpeppu" ja "haluan että dommetat minua koppalakki päässä seuraavasti" -viestejä lukee, kieltämättä käy mielessä että kun minä joudun tekemisiin heidän kinkyytensä kanssa, heidän kinkyytensä laskee minun elämänlaatuani >:( ;D
Kuulostaa aika tutulta.
Onneksi on mahdollisuus sanoa EI tämänkaltaisille.
Aiheeseen.. itse kinkyys/kinkyseksi sinänsä ei paranna elämänlaatua vaan se kenen kanssa sitä tekee.
Vuorovaikutus on olennainen osa kokonaisuutta.
-
Ehdottomasti kyllä :love:
-
..ovat selvästikin baarissa vain vonkaamassa....
Mul o yli tuhat viestiä ja mä oon selvästikin täällä vain ja ainoastaan vonkaamassa! >:D
;D
*pst*
Koska pannaa ?
-
Alistuessani pääsen tilaan, jossa kaikella on oma paikkansa. Minulla on lupa olla välittämättä siitä, mitä ulkopuolella tapahtuu, lupa unohtaa, että maailmassa on muutakin kuin tämä hetki. Minun ei tarvitse ajatella, ei tehdä päätöksiä eikä kantaa vastuuta. On vain sääntöjä ja rajoja ja käskyjä, joita on kyseenalaistamatta noudatettava. Hetken verran tiedän täsmälleen, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä, mitä minun halutaan tekevän ja mitä ei, mistä saa palkinnon ja mistä rangaistuksen. Se on valtavan rentouttavaa.
Tiedä sitten, onko tämä Master T:n mainitsemaa "jotain elämänsä hallinnan kinkyseksistä hakemista", mutta minulle se on tuntunut sopivan paremmin kuin hyvin. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on paikka, jossa minulle ei yksinkertaisesti anneta mahdollisuutta epävarmuuteen ja turhanpäiväiseen murehtimiseen. Sellainen paikka, jossa saan tuntea olevani täydellinen silloinkin kun kaikki menee aivan metsään.
Juurikin näin. Ja lisäksi se, että kun sattuu oikeanlainen Dominoiva kohdalle, niin ei tarvitse edes "sessiota" tunteakseen turvaa, ja niitä rajoja. Tarvitsee kuulla vain toisen ääni, ja tietää luonnostaan mikä on sallittua ja mikä ei. Ja voi vain olla. Rentoutua. Juurtua hetkeen. Hengittää syvään ja luovuttaa kontrollista. Se on uskomattoman ihana tila. Ja suuri voimavara.
-
en halunnut väheksyä naisten kokemaa turhautumista, mutta tuoda esille että bdsm-baarin jäsenistä (cis/het)naisille nyt vain on enemmän tarjontaa.
Olennaista ei ole tarjonnan määrä vaan laatu. Välillä kun näitä "olen 50-v. neitsytpeppu" ja "haluan että dommetat minua koppalakki päässä seuraavasti" -viestejä lukee, kieltämättä käy mielessä että kun minä joudun tekemisiin heidän kinkyytensä kanssa, heidän kinkyytensä laskee minun elämänlaatuani >:( ;D En heille rähjää kuitenkaan, vaan joitakin olen kohteliaasti kehottanut kirjoittamaan foorumeille, etteivät olisi epäilyttäviä nollaviestiläisiä, jotka ovat selvästikin baarissa vain vonkaamassa. Tai mitä nyt milloinkin olen sanonut vai olenko mitään. Se aina vähän riippuu.
Olennaista tottakai on myös kysynnän määrä ja laatu. Niin kauan kuin kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, on aivan se ja sama, onko tarjontaa 0 vai 1000! Kumpikin tarjonnan määrä turhauttaa omalla veemäisellä tavallaan. Ei kuitenkaan auta kuin toivoa, että sitkeys joskus palkitaan.
Amen! Ei mitään lisättävää.
-
Ei paranna. Olis paljon helpompaa kun vaan isojen tissien näkeminen aiheuttais loputtoman panetuksen. Puoliksi tosissani.
-
Ehdottomasti parantaa, varsinkin näin tuoreena tapauksena vielä on ehkä jopa tuonut muitakin hyviä puolia esille, ja toiminut motivaattorina monessa asiassa. Sen jälkeen kun uskalsi lähteä kokeilemaan ja tutkimaan omaa kinky puolta, on monetkin asiat tuntuneet helpommalle. Enkä uskaltaisi edes kuvitella miten tasapainoton olisin ilman kinky elämää, kuitenkin sellaisia haluja ja puolia että jos niitä ei pääse toteuttamaan, niin varmasti kävisi päälle enemmän vuosien varrella.
-
Välillä kun näitä "olen 50-v. neitsytpeppu" ja "haluan että dommetat minua koppalakki päässä seuraavasti" -viestejä lukee, kieltämättä käy mielessä että kun minä joudun tekemisiin heidän kinkyytensä kanssa, heidän kinkyytensä laskee minun elämänlaatuani >:( ;D
Kuulostaa aika tutulta.
Onneksi on mahdollisuus sanoa EI tämänkaltaisille.
Aiheeseen.. itse kinkyys/kinkyseksi sinänsä ei paranna elämänlaatua vaan se kenen kanssa sitä tekee.
Vuorovaikutus on olennainen osa kokonaisuutta.
+1, joka kohtaan.
-
Kyllä parantaa - ainakin niin kauan kuin on tyytyväinen seksielämäänsä. Ainakaan itse en koe elämääni tasapainoiseksi, jos seksuaalinen puoli on pitkään toteutumatta tai "oman käden" varassa.
-
Vastaus otsikkoon....kyllä parantaa. Tietysti seksi yleisesti rentouttaa ja virkistää, mutta kinkyys tuntuu parantavan mieltä jotenkin syvemmältä. Kunnon alistuminen tai dom roolit saavat myös luovuuden kukoistamaan ajatuksissa ja näin myös nollaamaan arjen ajatukset :)
-
Parantaako kinkyys/kinkyseksi elämänlaatua?
Ei automaattisesti. Pitää pystyä myös toteuttamaan niitä intohimojaan. Jos tämä ei onnistu, voivat turhautumat johtaa jopa mielenterveyden ongelmiin.
-
Voi kuulostaa ehkä turhalta saivartelulta, mutta vastaan kysymykseen EI paranna (perustelen argumentilla: http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Cum_hoc_ergo_propter_hoc ).
Silti oddartistin ja Lady Whipin kanssa pitkälti samoilla linjoilla ja koska kysymyksen voi ymmärtää monella tasolla, myös orjamiehellä oli mielestäni pointtinsa, eli jos kysyttäisiin pidänkö tällä hetkellä ja näissä olosuhteissa kinkyseksistä, vastaisin KYLLÄ :)
-O
-
.. Kaipa primääristi heikentää kun 2008 lähtien päätin etten enää harrasta "vanillasuhteita" - sekundääristi sitten parantaa ja on ainoa vaihtoehto kun/jos haluan seksiä harrastaa.. *virn
Se parantaako seksinharrastaminen "elämänlaatua" ...jaa-a -tällä hetkellä tuntuu taas siltä että elämässä ne ongelmat kietoutuvat juurikin seksuaalisuuden ympärille.. lol
Ehkä vastaan sitten, ei paranna!? - Elämänlaatua selkeästi parantavia ovat liikunta,matkustelu,kulinarismi ja ylipääätään ihmiset - pitkät psykologiset keskustelut rakkaan kanssa... ;) Suuret tunteet, ilo, nauru, suru, itku...
-
Parantaa.
Minä kun olen päättänyt, ettei vaniljasuhteille ole elämässäni tilaa. Ei edes yhden yön panoille.
"Piiskaamatonta lihaa en pane"
-
Itse pikkasen pohdinnassa mikä on kinky ja mikä ei, sillä en juuri sitä erottele itsestäni, Se vain on omaa seksuaalisuutta, johon kuuluu rajattomasti asioita.
-
Ehdottomasti kyllä :love:
Samaa mieltä 8) :-* :love:
-
Aina kun ihminen oppii olemaan oma itsensä ja nauttimaan itselle ominaisista asioista, se parantaa elämänlaatua.
Juuri näin. Kinkyys ja kinkyseksistä nauttiminen on osa minua, joten näiden puolien ymmärtäminen ja toteuttaminen parantaa elämäni laatua.
-
Kinkyys ja kinkyseksistä nauttiminen on osa minua, joten näiden puolien ymmärtäminen ja toteuttaminen parantaa elämäni laatua.
Aino kiteytti hienosti olennaisen. Hyvä :)
-
Kuten heroiini "parantaa" addiktin elämänlaatua; kun siihen on kerran tutustunut, sitä on vaan pakko saada, jotta pystyy päivittäiseen elämään. ;D
-
Jos siitä tykkää ja sitä pääsee harrastamaan, niin kyllähän se silloin mielestäni parantaa. Ellei pääse harrastamaan, niin sittenhän siitä voi seurata aika kovaakin turhautumista, joka ei varmasti elämänlaatua paranna. Mutta ei kai kinkyys jotenkin yleisesti ottaen ole mikään sellainen asia, että automaattisesti kinkyilystä tykkäävien elämänlaatu olisi parempaa kuin vanilijoiden.
Alkuun tuntui että onpas nyt yksinkertainen kysymys ja nyt jäi kuitenkin vaivaamaan mieltä. :D
-
Elämänlaatua noin niin kuin yleisemmin, ei välttämättä, voi huonontaakkin. Kuten lier sanoi, tahtoo muttei voi saada niin tuskin parantaa.
Parantaako se Minun elämänlaatuANI niin vastaus on että kyllä.
-
Parantaa - ja vaikeuttaa. Ilmankaan ei voi enää olla
-
Parantaa - ja vaikeuttaa. Ilmankaan ei voi enää olla
Samaa mieltä.
-
Mä en osaa sanoa juuta tai jaata tähän asiaan. Vaikka kuinka pidän itseäni "elämäntapa" kinkynä, olen elänyt elämää jossa kinkyys tai kinkyseksi ei merkannut mitään ja silti koin olevani hyvin onnellinen. Tässä elämäntilanteessa taas se on hyvin iso osa elämääni enkä suostuisi parisuhteeseen ilman bdsm:ää. Joten sanoisin, että se parantaa elämänlaatua silloin kun siihen on tarve ja muu elämä tukee kyseistä tarvetta. Ehdotonta totuutta ei tästäkään siis voi sanoa, enkä valinnut mitään vastaukseksi sen takia.
-
Ei.
Ainakaan vielä ole parantanut.
-
Vastasin kyllä mutta en ole varma siitä onko se oikea vastaus kuitenkaan. Itsestäänselvyys se ei ainakaan ole.
Kinkyelementti vaikeuttaa muutenkin jo riittävän hankalia asioita ja siten laskee kyllä elämänlaatua ja paljon. On mietittävä mitä oikeasti haluaa elämältään ja mitkä päätökset sekä niiden seuraukset kestää. On tehtävä vaikeita valintoja omaan elämänpolkuun liittyen. Ei se ole helppoa...eikä mukavaa. Eikä kinkyys ole mitenkään kiva asia siinä mielessä. Se on vain ylimääräinen liikkuva osa jota ei todellakaan kaivattaisi.
Mutta jos voin toteuttaa kinkyyttäni onnistuneesti ja muu elämä ei siitä kärsi, niin kyllä, kinkyys parantaa ehdottomasti elämänlaatuani. Saan siitä jotain mitä tarvitsen, se kehittää ja jalostaa, siitä saa koko tunneskaalan... Silloin kun kinkyasiat ovat olleet kunnossa on elämänlaatuni ollut parhaimmillaan.
-
Vastasin kyllä mutta en ole varma siitä onko se oikea vastaus kuitenkaan. Itsestäänselvyys se ei ainakaan ole.
Kinkyelementti vaikeuttaa muutenkin jo riittävän hankalia asioita ja siten laskee kyllä elämänlaatua ja paljon. On mietittävä mitä oikeasti haluaa elämältään ja mitkä päätökset sekä niiden seuraukset kestää. On tehtävä vaikeita valintoja omaan elämänpolkuun liittyen. Ei se ole helppoa...eikä mukavaa. Eikä kinkyys ole mitenkään kiva asia siinä mielessä. Se on vain ylimääräinen liikkuva osa jota ei todellakaan kaivattaisi.
Mutta jos voin toteuttaa kinkyyttäni onnistuneesti ja muu elämä ei siitä kärsi, niin kyllä, kinkyys parantaa ehdottomasti elämänlaatuani. Saan siitä jotain mitä tarvitsen, se kehittää ja jalostaa, siitä saa koko tunneskaalan... Silloin kun kinkyasiat ovat olleet kunnossa on elämänlaatuni ollut parhaimmillaan.
Tämän paremmin en asiaa voisi itsekään ilmaista. Yhdistelen tämän ja balancen kommentin osaksi sitä mitä itse ajattelen...
-
Kinkyelementti vaikeuttaa muutenkin jo riittävän hankalia asioita ja siten laskee kyllä elämänlaatua ja paljon. On mietittävä mitä oikeasti haluaa elämältään ja mitkä päätökset sekä niiden seuraukset kestää. On tehtävä vaikeita valintoja omaan elämänpolkuun liittyen. Ei se ole helppoa...eikä mukavaa. Eikä kinkyys ole mitenkään kiva asia siinä mielessä. Se on vain ylimääräinen liikkuva osa jota ei todellakaan kaivattaisi.
Samoja ajatuksia itsellänikin.
-
Olen onnellinen, että saan olla melko avoimesti kinky - olin pitkässä vaniljaliitossa ja viimeiset vuodet siitä ns. kaapissa. Liittoni loputtua tulin ryminällä kaapista pois, enkä sinne koskaan enää mene. Se, että saan nyt olla, mitä minä oikeasti olen, on parantanut hurjasti elämänlaatuani.
Se sitten taas on toinen asia tuo kinkyseksi...kun sitäkin vielä olisi, niin olisin varmasti melkolailla onnellinen nainen >:(
-
Jaa...en tiedä mikä on kinky tai pervo...olen mitä olen, mutta hyvä elämänlaatu voi parantaa seksielämää. Siis onnellisuus IRL antaa paremmat kiksit kaikkeen...
-
Omalla kohdallani ns. kinkyhenkinen itsensä toteuttaminen on antanut mukavasti vaihtelua, inspiraatiota ja lisämahdollisuuksia muutoin todennäköisesti vaniljaiseen, keskiluokkaiseen elämääni. Omat mieltymykseni kinkymaailmassa ovat varsin kesyjä, ja ne eivät ole herättäneet juurikaan kulmakarvojen kohottelua lähipiirissä, mikäli joku on asiasta päässyt perille, jolloin omasta "kinkyydestäni" ei ole ollut minulle minkäänlaista sosiaalista taakkaa. Sosiaalinen aspekti eli bileet, miitit jne. ovat olleet kovinkin mieluisia ja tuoneet elämään liudan hyviä persoonia ja erinäisen määrä suloisuutta.
Lisäys: Mutta vastaus kysymykseen siitä, onko kinkyys/kinkyseksi parantanut elämänlaatuani, niin siihen vastasisin näin pienen pohdinnan jälkeen että "ei". Nimittäin en usko että varsinaisesti kinkyys/kinkyseksi itsearvoisesti olisi parantanut (tai huonontanut) omaa elämänlaatuani. Sanoisin ennemminkin niin, että kinkyhenkisen, sosiaalisen aktiivisuuden mukanaan tuoma positiivinen vire on antanut arvokkaan lisän elämääni ja kokemusmaailmaani.
-
Ei oleellisesti. Antaa vaan erilaisia vivahteita, kun vaniljaelämä, mutta molemmat hybin toteutettuina mahdollistaa varmaasti etityäin hyvälaatuisen elämän.
-
Parantaa jos sitä pystyy toteuttamaan.
Ihmisten kannattais tajuta että elämänlaadun parantaminen on avain kaikkeen kivaan ja loppupeleissä millään muulla ei tee mitään kun tuo nyt sattuu sisältämään kaiken tärkeimmän ja tuohon pystyy lähes aina itse vaikuttaan :)
-
Ihmisen ei ole hyvä väkisin pyrkiä jättämään huomiotta oman persoonansa keskeisiä piirteitä. Siitä seuraa vain turhautumista ja tuskastumista. Niinä aikoina kun olen päässyt säännöllisesti toteuttamaan taipumuksiani olen ollut rauhallisempi, aikaansaavampi, tasapainoisempi ihminen. Aikoina kun pervoilu jää kesannolle en välttämättä tule kaivanneeksi sitä, mutta psyyke voi huonommin.
-
Näin muutaman vuoden aikan voin todeta, että kinkyys/kinkyseksi on tuonut paljon iloa elämääni. Unohtumattomia kinkyilykokemuksia ja ylipäätänsä uusia kokemuksia. Ja ennen kaikkea, paljon uusia ihmisiä elämääni. <3 Ja vaikka sisimmässäni olen edelleen ujo, niin tuntuu, että kinkyys on kuitenkin antanut lisää itsevarmuutta.
Jos mietin vaniljaelämääni, niin tuolloin elämässäni tapahtui lopulta paljon vähemmän kaikkea, ihmisiä oli elämässäni paljon vähemmän ja noh, ei se seksikään lopulta ollut ehkä niin mieleeni, varsinkaan kun näin vuosien päästä mieleeni ei tule juuri yhtään sellaista vaniljaseksikokemusta, jota oikeasti muistelisin lämmöllä näin vuosien päästä - ja ennen kaikkea sellaista kokemusta, joka olisi jotenkin jäänyt mieleeni..
-
Ilman kìnkyyttä olisi varmasti vähemmän ystäviä. Kinkyyden kautta on tavallaan helppoa tutustua, muut asiat (kuten ystävystyminen) tulevat siinä sivussa, jos tulevat.
-
Mullakin on varmaan ainakin yli puolet mun ystävistä kinkyilyn tai joidenkin bileiden kautta tutustumisesta. Ja on kyllä tosi kiva kun voi niin avoimesti jubailla kaikesta mahdollisesti ja mennä vaikka yhdessä shoppailemaan anaalitappeja ja valittaa kun panettaa niin saatanasti joka päivä. Tai vaikka katsella elokuvia toisen luona alasti ja se on ihan normaalia. :)
-
Itselläkin kaveripiiri koostuu pelkistä kinkyistä. Olen aina ollut turhankin introvertti ja viihtynyt omassa rauhassa niin ei ole tullut kaverisuhteita laadittua mutta kun on näitä kinkymiittejä, bileitä ja kotipippaloita niin en pääse ihan mökkihöperöitymään puolisoideni kanssa.
-
Itselläkin kaveripiiri koostuu pelkistä kinkyistä. Olen aina ollut turhankin introvertti ja viihtynyt omassa rauhassa niin ei ole tullut kaverisuhteita laadittua mutta kun on näitä kinkymiittejä, bileitä ja kotipippaloita niin en pääse ihan mökkihöperöitymään puolisoideni kanssa.
Tuossa on ohjelma (https://areena.yle.fi/1-3259891) introverttiydestä. Sen voi katsoa vielä reilun kuukauden ajan.
Luulen että ulospäin ja sisäänpäin suuntautuneisuus määrittää merkittävästi sitä, miten kinky itsensä kokee. Jos on ihminen, joka joutuu suojautumaan omien lastensakin sosiaalisuudelta, niin silloin oman identiteetin toteuttaminen saattaa olla vaikeaa. Mieli tahtoo yhtä, mutta sama mieli estää sen toteuttamisen.
Paljonkohan Suomessa on kinkyjä, jotka eivät koskaan toteuta piirteitään, koska heillä ei ole sosiaalisia keinoja niiden toteuttamiseen? Jos kuuluu vähemmistöön eikä pysty lähtemään aktiivisesti liikkeelle vaan kokee sen kärsimyksenä, niin jää yksin. Eikö se näin mene?
-
Paljonkohan Suomessa on kinkyjä, jotka eivät koskaan toteuta piirteitään, koska heillä ei ole sosiaalisia keinoja niiden toteuttamiseen? Jos kuuluu vähemmistöön eikä pysty lähtemään aktiivisesti liikkeelle vaan kokee sen kärsimyksenä, niin jää yksin. Eikö se näin mene?
Riippuu varmaan siitä kenet lasketaan kinkyksi. Näitä BDSM-juttuja voi olla hankalaa toteuttaa yksin, mutta fetissien kanssa tilanne on vähän erilainen. Luulisin että enemmistö fettareista toteuttaa juttujaan ihan vain "vaniljasuhteissa". Jos on fetissi vaikka ovenkahvaan niin eipä siihen nyt sosiaalisuutta kauheasti tarvita.
-
Paljonkohan Suomessa on kinkyjä, jotka eivät koskaan toteuta piirteitään, koska heillä ei ole sosiaalisia keinoja niiden toteuttamiseen? Jos kuuluu vähemmistöön eikä pysty lähtemään aktiivisesti liikkeelle vaan kokee sen kärsimyksenä, niin jää yksin. Eikö se näin mene?
Sosiaalisuudesta puhuttaessa pitäisi mielestäni ensin määritellä se, mitä sosiaalisuudella tarkoitetaan. Moni tuntuu mieltävän sosiaalisen ihmisen höpöttäjäksi, joka tervehtii kaikkea mikä liikkuu, käy sosialisoimassa herkeämättä ja tutustuu helposti kanssaihmisiin. Mielestäni sosiaalisuus on vuorovaikuttamista, ei niinkään sitä hölöttämistä ja ympäriinsä hippaamista.
Sosiaalisuutta voi oppia, varsinkin jos henkilö pystyy muutenkin kommunikoimaan ymmärrettävästi muiden kanssa. Taito se on siinä missä muutkin, ei mikään kiveen hakattu ominaisuus joka joillakin on ja toisilla ei ole.
-
Sosiaalisuutta voi oppia
Koen oman introverttiyteni rajoittavana. Tulen ihmisten kanssa toimeen, mutta en nauti siitä. Virkistyn ja energisoidun yksinäisyydestä, kun taas masennun ja ahdistun seurasta. Kun on pakollisia sosiaalisia menoja, joudun pinnistelemään kovasti, etten olisi epäkohtelias. Osaan kyllä, mutta se vaatii kovaa työtä.
-
Sosiaalisuutta voi oppia
Koen oman introverttiyteni rajoittavana. Tulen ihmisten kanssa toimeen, mutta en nauti siitä. Virkistyn ja energisoidun yksinäisyydestä, kun taas masennun ja ahdistun seurasta. Kun on pakollisia sosiaalisia menoja, joudun pinnistelemään kovasti, etten olisi epäkohtelias. Osaan kyllä, mutta se vaatii kovaa työtä.
Mulla introverttiys on myös rajoittava tekijä, mutta en koe sitä (enää) ongelmana, josta mun pitäisi jotenkin opetella pois tai jopa parantua elokuvajuonen tyyliin "ujo tyttö maalta lähtee kaupunkiin ja oppii reippaaksi ja rohkeaksi maailmannaiseksi". Se osa mun temperamenttia, toisina aikoina nähty hyvänä piirteenä. Nyt tässä touhottamisen ja menemisen aikana joistakuista ehkä sitten huonompi piirre. : D Mä vain tarvitsen omaa aikaa tai muuten hajoaa pää. Antisosiaalinen en ole, en vain tarvitse samalla tapaa sosiaalista menoa kuin monet ja jopa ahdistun, jos täytyy olla jatkuvasti tavoitettavissa ja vuorovaikutuksessa ja kirjaamassa kalenteriin tapaamisia. Isoissa joukoissa olo ei vaan oo mukava enkä anna niissä parhainta kuvaa itsestäni eli siksi välttelen miittejä ja tapailen (kinkyjä) ihmisiä mieluummin kahden kesken. Parhaiten tuun toimeen muiden introverttien kanssa, mutta hauskaa kyllä mulla ei taida olla yhtään introverttia kaveria - eihän meikäläiset liiku missään eikä saa sovittua mitään!
Mutta vastauksena aiheeseen, kyllä kinkyys on mun elämänlaatua silti parantanut. Tai kinkyyden tunnistaminen, tiedon lisääminen omista kiinnostuksen kohteista ja muiden samanlaisten ihmisten löytäminen. En jaksa jossitella, olisiko elämä helpompaa jos olisi vanilja. Kaikilla varmaan on ne omat rajoitteensa, minkä takia seuran tai kavereiden löytäminen on vaikeaa.
-
Mulla introverttiys on myös rajoittava tekijä, mutta en koe sitä (enää) ongelmana, josta mun pitäisi jotenkin opetella pois tai jopa parantua elokuvajuonen tyyliin "ujo tyttö maalta lähtee kaupunkiin ja oppii reippaaksi ja rohkeaksi maailmannaiseksi".
Kiitos. Juuri näin. Kaveripiirin hankkiminen ei tarvitse olla itseisarvo jos se vain ei omaan persoonaan toimi. On toki kiva että on ihmisä, joiden kanssa voi puhua muustakin kuin jalkapallosta, jääkiekosta, ja moottoriurheilusta, mutta en mää sitä rupatteluseuraa kaipaa. Mulle kinkyilyn tuoma elämänlaadun parannus tulee ihan suoraan sessioista joissa pääsee toteuttamaan itseään eikä tarvitse olla sosiaalinen.
Sosiaalisuutta voi opetella mutta ei se välttämättä muutu luontevaksi koskaan. Mää olen opetellut joitakin vuosikymmeniä, ja edelleen sosiaaliset tilanteet kuormittaa vaikka se ei tilanteen muille osallistujille välttämättä näy. Kahden-kolmen ihmisen sessio, varsinkin jos ei tarvitse vetää sosiaalisesti aktiivisen ihmisen roolia, toimii hyvin.
Juuri päättyi ensimmäinen tapaaminen uuden tuttavuuden kanssa. Oli ihan antoisaa ja mulla on paljon vapautuneempi olo. Sillä taas on mustelmaiset pakarat ja muutaman kuivan kokovartalo-orgasmin kokemus. Ei me paljon rupateltu, mutta yhdessäolo tuntui luontevalta ja empatiasuhde syntyi. En mää samalla tavalla pääse kokemaan ihmisen merkitystä pesäpallo- tai murtomaahiihtourheilusta puhuessa.
-
Omalla kohdallani se (alistuminen, kinkyilyni perusmuoto) on parantanut elämänlaatua tuomalla kaivattua vastapainoa kympin tytön syndroomasta kärsivälle minälle.
-
Kyllä, jos on kinkytarpeita ja kumppani joka nauttii niistä kans. Vaniljalle ”hauska lisämasute” tuskin niinkään elämänlaatua parantavaa, mutta esimerkiksi masokistille kuten minä se on parantanut elämänlaatua merkittävästi. Nautinnollisempaa seksiä, vähemmän stressiä, vähemmän aggressioita, itsevarmuus ja itsetunto on kohonnut.
-
Ehdottomasti parantaa. Jos on sisimmiltään kinky, sen tarpeen tukahduttaminen toisen vuoksi on tuhoisaa. Lopputulema on kaksi syvästi onnetonta ihmistä. Se on vähän sama kuin olisi pakko aina syödä ruokaa, josta ei pidä. Koskaan ei saisi sitä, mikä itselle maistuu.
Elämä on sen verran opettanut, että tarvin itselleni kinkyn kumppanin. Ehkä joskus.
-
Ehdottomasti parantaa. Että voi olla oma kinky itsensä ja toteuttaa juttuja, joista tykkää. Tottakai omia unelmia kohti pitää mennä, niinkuin nyt elämässä muutenkin.
Ja se vielä, että on olemassa muita kinkyjä ympärillä, joiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia ja kertoa hulluja juttuja. :love:
-
Kyllä se parantaa. Hyvä ja tyydyttävänä seksielämä taitaa olla ihan tutkitusti hyvää hoitoa mielenterveydelle, mutta koen myös kunnon session laukaisevan stressiä ja ahdistusta paljon paremmin kuin vaniljan, siis vaikka listalla olisi vaniljaa siksi, että tekee mieli sitä eikä kinkyilyä.
-
Otsikkoon vastaten: ei. Ei se kinkyys/"kinkyseksi" itsessään ole mikään autuaaksi tekevä vaan enemmän mielestäni elämänlaatua parantaa se, että pääseekö toteuttamaan itseään ja halujaan on sitten kinky tai vanilja (juu.. tähän väliin amerikkailainen disclaimer - eli poissulkien laittomuudet).
Minulle suurin tekijä on se, että on samanhenkinen kumppani jonka kanssa toteuttaa seksuaalisuuttaan ja koska elämänlaatu rakentuu muustakin kuin seksuaalisuudesta, niin en myöskään usko, että vaikka seksuaalisesti kaikki toimisi ja arki vastaavasti mättäisi niin pelkällä "kinkyydellä" elämänlaatu paranisi.. kyllä se on koko paketti jonka tulee toimia.. ja edelleenkin sama pätee mielestäni on sitten kinky tai vanilja.
-
Eikös kaiken sellaisen tekeminen, mistä itse pitää, paranna sitä?
Joten vastaukseni on, ehdottomasti.
-
En ole varma olenko kinky vai oikeasti maailman tylsin vanilja. Olen aika ujo tekemään livenä aloitteita ja parisuhteisiini - tai niiden aloittamisen yrityksiin - on latautunut semmoisia odotuksia, että niillä on ollut tapana mennä ihan vituilleen. Raastavien ihmisarvopelien jälkeen on ollut rentouttavaa tavata nuoria ja kiimaisia polytyttöjä ja mitä olen oppinut vähän alistamisen alkeita, niin sillä lailla saa aktin monipuolisemmaksi ja kestämään pitempään. Tähän mennessä olen ollut tyytäinen.
-
Kolikolla on aina kaksi puolta. Kinkyily tietysti kohentaa heidän elämänlaatuansa, jotka siitä pitävät ja saavat sitä harjoittaa. Joka taas ei kinkyilystä välitä, voisi vastaavasti todeta,
että sen harjoittamisella elämänlaatu pelkästään heikkenisi, jos he moiseen joutuisivat pakotetuiksi. Tätäkö tässä taas haettiin >:D