BDSM-baari
Newbie-nurkka => Kysy ja vastaa => Aiheen aloitti: Jenn - 08.10.2019, 05:44
-
Mä voin niin pahoin.. Eikö pitäs olla päivänselvää, ettei toisella tapaamisella yritetä vaan nuolla toista jos toinen on täysin passiivinen? Kiinnosti mua tutustua, mut ei se sitä tarkota et mulle voi tehä mitä vaan. Kaiken lisäks kyseinen tyyppi ei edes hyväksyny mua sellasena kun oon vaikka ite oli aivan karsee.. Puhuu varmaan täälläkin musta paskaa. Miten voin enää tavata ketään yäk..
-
Mitä tapahtuu milläkin tapaamisella pitäisi olla kiinni kummastakin ja olla konsensuaalista.
Ikävää, että kaikki eivät ihan ole perillä siitä mikä on oikein ja mikä väärin.
Kyllä niitä hyviäkin ihmisiä on maan päällä. Jaksamista.
-
Eikö pitäs olla päivänselvää, ettei toisella tapaamisella yritetä vaan nuolla toista jos toinen on täysin passiivinen?
Ei, pelkkä passiivisuus ei tarkoita mitään. Senhän voi tulkita myös nauttimiseksi.
Vasta ääneen sanottu Ei on se mitä kuunnellaan. Ja tämä: En halua.
-
Mitä tapahtuu milläkin tapaamisella pitäisi olla kiinni kummastakin ja olla konsensuaalista.
Ikävää, että kaikki eivät ihan ole perillä siitä mikä on oikein ja mikä väärin.
Kyllä niitä hyviäkin ihmisiä on maan päällä. Jaksamista.
Samaa mieltä. Kiitos.
-
Eikö pitäs olla päivänselvää, ettei toisella tapaamisella yritetä vaan nuolla toista jos toinen on täysin passiivinen?
Ei, pelkkä passiivisuus ei tarkoita mitään. Senhän voi tulkita myös nauttimiseksi.
Vasta ääneen sanottu Ei on se mitä kuunnellaan. Ja tämä: En halua.
Ymmärrän.. Itse vain odotan vastavuoruisuutta kaikessa ja odotan että muutkin, mut joo toisille pitää näköjään vääntää rautalangasta. Sanoinkin jossain vaiheessa, ettei huvita mut kun sitäkin piti hokea.
-
Eikö pitäs olla päivänselvää, ettei toisella tapaamisella yritetä vaan nuolla toista jos toinen on täysin passiivinen?
Ei, pelkkä passiivisuus ei tarkoita mitään. Senhän voi tulkita myös nauttimiseksi.
Vasta ääneen sanottu Ei on se mitä kuunnellaan. Ja tämä: En halua.
Ymmärrän.. Itse vain odotan vastavuoruisuutta kaikessa ja odotan että muutkin, mut joo toisille pitää näköjään vääntää rautalangasta. Sanoinkin jossain vaiheessa, ettei huvita mut kun sitäkin piti hokea.
Kaikki muu paitsi suora ääneen sanottu "kyllä" tarkoittaa, ettei toinen halua, varsinkaan jos toista ei tunne. Passiivinen hiljaisuus ei tarkoita kyllää, nihkeä "tän kerran" ei tarkoita kyllää. Humalaansa selväksi nukkuva ei voi sanoa ääneen "en halua", mutta ei sitä silti saa panna ja lääppiä.
Et oo tehnyt mitään väärää.
-
Eikö pitäs olla päivänselvää, ettei toisella tapaamisella yritetä vaan nuolla toista jos toinen on täysin passiivinen?
Ei, pelkkä passiivisuus ei tarkoita mitään. Senhän voi tulkita myös nauttimiseksi.
Vasta ääneen sanottu Ei on se mitä kuunnellaan. Ja tämä: En halua.
Ymmärrän.. Itse vain odotan vastavuoruisuutta kaikessa ja odotan että muutkin, mut joo toisille pitää näköjään vääntää rautalangasta. Sanoinkin jossain vaiheessa, ettei huvita mut kun sitäkin piti hokea.
Kaikki muu paitsi suora ääneen sanottu "kyllä" tarkoittaa, ettei toinen halua, varsinkaan jos toista ei tunne. Passiivinen hiljaisuus ei tarkoita kyllää, nihkeä "tän kerran" ei tarkoita kyllää. Humalaansa selväksi nukkuva ei voi sanoa ääneen "en halua", mutta ei sitä silti saa panna ja lääppiä.
Et oo tehnyt mitään väärää.
Just näin! (Paitsi hiutaleen "tän kerran" tarkoittaa mun mielestä, että "Kyllä, tän kerran!")
"Ei huvita" on ihan sama kuin "Ei". Se vaan on valitettavan yhdentekevää (toiselle) mitä sanot, jos sitä ei kiinnosta eikä se välitä. >:(
Tsemppii ja jaksamista!
-
Eikö pitäs olla päivänselvää, ettei toisella tapaamisella yritetä vaan nuolla toista jos toinen on täysin passiivinen?
Ei, pelkkä passiivisuus ei tarkoita mitään. Senhän voi tulkita myös nauttimiseksi.
Vasta ääneen sanottu Ei on se mitä kuunnellaan. Ja tämä: En halua.
Kaikki muu paitsi kyllä tarkoittaa ei, jos ei tunne toista ihmistä tosi hyvin ja on jo valmiiksi yhdessä sovittuja suostumuksen muotoja.
-
Eikö pitäs olla päivänselvää, ettei toisella tapaamisella yritetä vaan nuolla toista jos toinen on täysin passiivinen?
Ei, pelkkä passiivisuus ei tarkoita mitään. Senhän voi tulkita myös nauttimiseksi.
Vasta ääneen sanottu Ei on se mitä kuunnellaan. Ja tämä: En halua.
Ymmärrän.. Itse vain odotan vastavuoruisuutta kaikessa ja odotan että muutkin, mut joo toisille pitää näköjään vääntää rautalangasta. Sanoinkin jossain vaiheessa, ettei huvita mut kun sitäkin piti hokea.
Kaikki muu paitsi suora ääneen sanottu "kyllä" tarkoittaa, ettei toinen halua, varsinkaan jos toista ei tunne. Passiivinen hiljaisuus ei tarkoita kyllää, nihkeä "tän kerran" ei tarkoita kyllää. Humalaansa selväksi nukkuva ei voi sanoa ääneen "en halua", mutta ei sitä silti saa panna ja lääppiä.
Et oo tehnyt mitään väärää.
Just näin! (Paitsi hiutaleen "tän kerran" tarkoittaa mun mielestä, että "Kyllä, tän kerran!")
"Ei huvita" on ihan sama kuin "Ei". Se vaan on valitettavan yhdentekevää (toiselle) mitä sanot, jos sitä ei kiinnosta eikä se välitä. >:(
Tsemppii ja jaksamista!
Kiitos
-
Avainsana: pitäis.
Ja kyllä, ehdottomasti pitäis olla itsestäänselvää, että kunnes tunnet niin hyvin, että tiedät, suostumus TÄYTYY varmistaa.
Valitettavasti vain on vain kaunis haave, että kaikki oikeasti toimisi näin. Mutta onneksi osa toimii.
Varovaisuutta tulevaisuuteen ja parempaa onnea! Muista, että sä et (näillä tiedoilla) tehnyt mitään väärää. Tsemppiä!
-
Ei puhuta, ei pussata.
Joo. Kommunikointi on tärkeää ihmissuhteissa yleensäkin, mutta erityisesti bdsm-skenessä sen tärkeys mielestäni korostuu. Varsinkin ihan alussa on hyvä tutustua toistensa "mielen maisemiin", käydä läpi mieltymyksiä, rajoja, pelkoja jne. Eikä varmasti haittaa, jos sovitaan pelisäännöistä ennen ensimmäistä tapaamista. Tai toista.
Joka tapauksessa on kurjaa kuulla huonosta kokemuksestasi ja pahasta mielestäsi :(
En tiedä, lohduttaako yhtään, mutta jos "pölyn laskeuduttua" tarkastelisit huonoa kokemustasi "kokemuksena". Kenties voisit todeta olevasi taas yhtä kokemusta rikkaampi (ja vahvempi)?
Tsemppiä!
-
En tiedä, lohduttaako yhtään, mutta jos "pölyn laskeuduttua" tarkastelisit huonoa kokemustasi "kokemuksena". Kenties voisit todeta olevasi taas yhtä kokemusta rikkaampi (ja vahvempi)?
Mä en tätä näkökulmaa ymmärrä sitten pätkääkään. Ei todellakaan ole okei tehdä toiselle yhtään mitään, mihin toinen ei ole antanut suostumustaan. Eikä sellaisen uhriksi joutumista pitäis alkaa käsitellä mitenkään "kokemuksena", että onpa nyt tämäkin koettu. Se ei ole mikään papakokeessa käynti, että tulipa koettua. Se on jotakin ihan muuta.
-
Tämä tulikin jo pariin kertaan, mutta komppaan kuitenkin. Et tosiaan tehnyt mitään väärää, suostumus pitää selkeästi antaa eikä sitä saa olettaa koskaan. Ikävää että sulle sattui tollanen ihminen kohdalle :(
Ja samaa mieltä miniketun kanssa, kenenkään ei pitäis joutua uhriksi. Tietysti joku saattaa vahvistua vaikeista kokemuksista ja saada siitä voimaa jatkaa eteenpäin, mutta se ei tee koko jutusta positiivista.
-
En tiedä, lohduttaako yhtään, mutta jos "pölyn laskeuduttua" tarkastelisit huonoa kokemustasi "kokemuksena". Kenties voisit todeta olevasi taas yhtä kokemusta rikkaampi (ja vahvempi)?
Mä en tätä näkökulmaa ymmärrä sitten pätkääkään. Ei todellakaan ole okei tehdä toiselle yhtään mitään, mihin toinen ei ole antanut suostumustaan. Eikä sellaisen uhriksi joutumista pitäis alkaa käsitellä mitenkään "kokemuksena", että onpa nyt tämäkin koettu. Se ei ole mikään papakokeessa käynti, että tulipa koettua. Se on jotakin ihan muuta.
Olen pahoillani, jos käsitit tuon tsempiksi tarkoitetun osion siten, että toisen teko olisi oikeutettu. Ei ole mitään epäselvyyttä siitä, että toinen toimi väärin.
Jotenkin ratkaisukeskeisenä ihmisenä yritin tsempata eteenpäin. Toki asiaa kannattaa käsitellä ja puhua siitä niin kauan, kun se tuntuu itsestä tarpeelliselta ja mielekkäältä. Meillä kaikilla on varmasti erilaisia keinoja päästä ikävistä kokemuksista yli ja käsitellä niitä itselle luontevalla tavalla.
Mikä olisi sinun mielestäsi hyvä keino päästä tuosta tilanteesta eteenpäin?
-
En tiedä, lohduttaako yhtään, mutta jos "pölyn laskeuduttua" tarkastelisit huonoa kokemustasi "kokemuksena". Kenties voisit todeta olevasi taas yhtä kokemusta rikkaampi (ja vahvempi)?
Mä en tätä näkökulmaa ymmärrä sitten pätkääkään. Ei todellakaan ole okei tehdä toiselle yhtään mitään, mihin toinen ei ole antanut suostumustaan. Eikä sellaisen uhriksi joutumista pitäis alkaa käsitellä mitenkään "kokemuksena", että onpa nyt tämäkin koettu. Se ei ole mikään papakokeessa käynti, että tulipa koettua. Se on jotakin ihan muuta.
Olen pahoillani, jos käsitit tuon tsempiksi tarkoitetun osion siten, että toisen teko olisi oikeutettu. Ei ole mitään epäselvyyttä siitä, että toinen toimi väärin.
Jotenkin ratkaisukeskeisenä ihmisenä yritin tsempata eteenpäin. Toki asiaa kannattaa käsitellä ja puhua siitä niin kauan, kun se tuntuu itsestä tarpeelliselta ja mielekkäältä. Meillä kaikilla on varmasti erilaisia keinoja päästä ikävistä kokemuksista yli ja käsitellä niitä itselle luontevalla tavalla.
Mikä olisi sinun mielestäsi hyvä keino päästä tuosta tilanteesta eteenpäin?
Otin sen ennemmin vähättelynä. Sellasena asenteena, että tämmösiä sattuu. En oikeutuksena, tajusin kyllä ettet tarkottanut ihan sitä.
Se eteenpäin meneminen taas riippuu siitä miten kukakin yleensä pääsee asioista eteenpäin. Oli se sitten asian puiminen täällä tai jonkun kaverin kanssa tai sen ihmisen kanssa joka teki väärin.
-
Ihmisillä on kovin erilaiset kyvyt ja taidot lukea toisten ihmisten signaaleja, etenkin siinä tilassa kun itse on kiihottunut ja himokas. Kauniin naisen seurassa.
Jonkinlainen ele on minustakin tarpeen, että sillä viestitään toiselle, että hei, ei nyt. Se voi olla verbaalinen, tai se voi olla kädellä kevyt tai voimakkaampi työntö vaikkapa rinnasta tai olkapäästä. Ei väkivaltainen, vaan merkki. Viestintää.
Ilman sitä selkeää viestintää joku ei välttämättä ymmärrä.
-
Avainsana: pitäis.
Ja kyllä, ehdottomasti pitäis olla itsestäänselvää, että kunnes tunnet niin hyvin, että tiedät, suostumus TÄYTYY varmistaa.
Valitettavasti vain on vain kaunis haave, että kaikki oikeasti toimisi näin. Mutta onneksi osa toimii.
Varovaisuutta tulevaisuuteen ja parempaa onnea! Muista, että sä et (näillä tiedoilla) tehnyt mitään väärää. Tsemppiä!
Kiitos!
-
En tiedä, lohduttaako yhtään, mutta jos "pölyn laskeuduttua" tarkastelisit huonoa kokemustasi "kokemuksena". Kenties voisit todeta olevasi taas yhtä kokemusta rikkaampi (ja vahvempi)?
Mä en tätä näkökulmaa ymmärrä sitten pätkääkään. Ei todellakaan ole okei tehdä toiselle yhtään mitään, mihin toinen ei ole antanut suostumustaan. Eikä sellaisen uhriksi joutumista pitäis alkaa käsitellä mitenkään "kokemuksena", että onpa nyt tämäkin koettu. Se ei ole mikään papakokeessa käynti, että tulipa koettua. Se on jotakin ihan muuta.
Olen pahoillani, jos käsitit tuon tsempiksi tarkoitetun osion siten, että toisen teko olisi oikeutettu. Ei ole mitään epäselvyyttä siitä, että toinen toimi väärin.
Jotenkin ratkaisukeskeisenä ihmisenä yritin tsempata eteenpäin. Toki asiaa kannattaa käsitellä ja puhua siitä niin kauan, kun se tuntuu itsestä tarpeelliselta ja mielekkäältä. Meillä kaikilla on varmasti erilaisia keinoja päästä ikävistä kokemuksista yli ja käsitellä niitä itselle luontevalla tavalla.
Mikä olisi sinun mielestäsi hyvä keino päästä tuosta tilanteesta eteenpäin?
Otin sen ennemmin vähättelynä. Sellasena asenteena, että tämmösiä sattuu. En oikeutuksena, tajusin kyllä ettet tarkottanut ihan sitä.
Se eteenpäin meneminen taas riippuu siitä miten kukakin yleensä pääsee asioista eteenpäin. Oli se sitten asian puiminen täällä tai jonkun kaverin kanssa tai sen ihmisen kanssa joka teki väärin.
Kiitos ja tarkoitus oli molemmilla varmasti hyvä. Kokemus puolestaan ei, mutta uskon tietäväni minkälaista seuraa vältän jatkossa. Mä käsittelen asiaa puhumalla täällä. Eteenpäin on toki mentävä. En katkeroidu, mutta haluan, että asiasta puhutaan ja toivon, ettei kukaan koe samaa.
-
Ihmisillä on kovin erilaiset kyvyt ja taidot lukea toisten ihmisten signaaleja, etenkin siinä tilassa kun itse on kiihottunut ja himokas. Kauniin naisen seurassa.
Jonkinlainen ele on minustakin tarpeen, että sillä viestitään toiselle, että hei, ei nyt. Se voi olla verbaalinen, tai se voi olla kädellä kevyt tai voimakkaampi työntö vaikkapa rinnasta tai olkapäästä. Ei väkivaltainen, vaan merkki. Viestintää.
Ilman sitä selkeää viestintää joku ei välttämättä ymmärrä.
Ymmärrys oli varmasti heikolla tasolla, mutta sanoin heti kun nähtiin, ettei oo hyvä fiilis ja halusin vaan jutella siitä. Mulla oli suu kii ja silti tää pusuttelee siinä useita kertoja keskenään. Sanoin, ettei oo oikee aika. Sillon pitäs mielestäni luovuttaa siltä päivää ja odottaa et toinen tekee alotteen. Kaikki ei myöskään osaa laittaa vastaan.
-
Ihmisillä on kovin erilaiset kyvyt ja taidot lukea toisten ihmisten signaaleja, etenkin siinä tilassa kun itse on kiihottunut ja himokas. Kauniin naisen seurassa.
Ja syy voi yhtä hyvin olla se, että mies on vanha/ruma/epätoivoinen.
-
[/quote]
Ja syy voi yhtä hyvin olla se, että mies on vanha/ruma/epätoivoinen.
[/quote]
Ouch. Tuo ei ollut kovin nätisti sanottu -(:
-
Ja syy voi yhtä hyvin olla se, että mies on vanha/ruma/epätoivoinen.
Ouch. Tuo ei ollut kovin nätisti sanottu -(:
Ei ollut ei, ja kieltämättä asettaa koko ketjun aloituksen vähän eri valoon. No, seurailen mielenkiinnolla keskustelun etenemistä kuitenkin :)
Rgds, Mörkö
-
Ja syy voi yhtä hyvin olla se, että mies on vanha/ruma/epätoivoinen.
[/quote]
Ouch. Tuo ei ollut kovin nätisti sanottu -(:
[/quote]
Ei niin, mutta kun nyt lähdettiin tuolle linjalle niin ei ole myöskään perusteltua toimia niin, näytti nainen miltä hyvänsä? Ja asian voi ajatella kummalla tavalla vain?
-
Ja syy voi yhtä hyvin olla se, että mies on vanha/ruma/epätoivoinen.
Ouch. Tuo ei ollut kovin nätisti sanottu -(:
Ei ollut ei, ja kieltämättä asettaa koko ketjun aloituksen vähän eri valoon. No, seurailen mielenkiinnolla keskustelun etenemistä kuitenkin :)
Rgds, Mörkö
Millä tavalla eri valoon?
-
Ei, pelkkä passiivisuus ei tarkoita mitään. Senhän voi tulkita myös nauttimiseksi.
Niin, passiivisuus voi olla ihmiselle ominainen tapa reagoida nautintoon. Tai sitten ahdistukseen. Juuri tämän takia ei pitäisi automaattisesti olettaa, että vieraamman ihmisen passiivisuus on juuri sitä nautintoa, koska ei voi tietää.
Ilman sitä selkeää viestintää joku ei välttämättä ymmärrä.
Vieraamman kanssa säätäessä pitäisi ymmärtää, että oma kyky lukea toista on rajoittunut, ja että toisen selkeätkin viestit saattavat mennä ohi, ja toimia sen mukaisesti.
Ihan oikeasti, “X saattaa tarkoittaa kyllä tai ei, joten menen sillä oletuksella että se tarkoittaa kyllä koska panettaa” on todella jäätävä asenne. Jos ajatte autoa ja vastaan tulee kyltti, jossa lukee että mutkan takana on ehkä rotko ehkä ei, niin ajatteko täyttä vauhtia mutkaan?
Jenn, hyvä että sulle on ihmiset jo sanoneetkin että tällainen ei ole ookoo, ja tiedostat sen itsekin. Vaikka et edes olisi kieltäytynyt ääneen vaan ollut “vain” passiivinen, niin jatkaminen olisi ollut ehdottoman paskamainen teko joka tapauksessa. Voimia. :love:
-
Jos joku tekee toiselle jotain mikä siitä teon kohteena olijasta tuntuu väärältä, teko on lähtökohtaisesti väärin.
Mielenkiinnosta kiinnostaisi tietää, että kun nuori/kaunis/domina näkee vanhan/ruman/epätoivoisen/karseen
setä-miehen toista kertaa niin mikä on se tilanne/paikka jossa tämä limanuljaska tekee tekoja jotka johtavat
tälläiseen olotilaan ?
:o
-
Kiitos Ninth :love:
Musta ei ole liian pientä asiaa keskusteltavaksi. Tätä keskustelua pidän tärkeänä kertoakseni, että mikään mitä tapahtui edellisellä kerralla ei ole peruste millekään. Tämän perusteen minä kuulin. Vaikka tapahtuisi mitä toisessa hetkessä niin ei tarkoittaa ei. Mulla voi fiilis vaihdella asian suhteen useinkin. Siksi on erityisen tärkeää puhua asiasta. Halut on tilannekohtaisia eikä niissä mitkään aiemmat sopimukset päde. Kyse ei ollut sessiosta vaan ihan kaupungilla hengailtiin.
Asia on minun puolesta käsitelty ja viisaampina eteenpäin.
-
Jännä että se unelmien treffikumppani muuttuu aina rumaksi, karseaksi ja epätoivoiseksi, kun asiat menee ristiin :).
Ja tietenkin, jokaisella on velvollisuus olla ahdistelematta, mutta myös toisella osapuolella on velvollisuus sanoa tai kommunikoida muuten että jokin ei nyt tällä kertaa käykään. Ei kukaan ole ajatustenlukija.
-
Jännä että se unelmien treffikumppani muuttuu aina rumaksi, karseaksi ja epätoivoiseksi, kun asiat menee ristiin :).
Ja tietenkin, jokaisella on velvollisuus olla ahdistelematta, mutta myös toisella osapuolella on velvollisuus sanoa tai kommunikoida muuten että jokin ei nyt tällä kertaa käykään. Ei kukaan ole ajatustenlukija.
Ei tuntunut missään vaiheessa unelmien treffikumppanilta enkä ota kantaa noihin muihin ominaisuuksiin. Se oli multa vaihtoehtoinen heitto tuohon kommenttiin, että näin voi käydä JOS nainen on kaunis. En toista noita sanoja enää, ettei kukaan pahoita mieltään. Eihän se ketään auta.
Aiemmin totesinkin, että asiasta tuli myös sanottua.
-
Kurjaa, että olet tullut ahdistelluksi ja kokenut keinottomuutta lopettaa epätoivottu toiminta.
Ehkä vielä kurjempaa, että kertoessasi tapahtuneesta joudutkin yhtäkkiä puolustautumaan ja selittelemään fiiliksiäsi.
Moni onkin jo sanonut, että sinulla ei ole mitään hävettävää ja puolusteltavaa. Sinä et myöskään ole yksin fiiliksiesi kanssa. Ja todellakin, kaikesta saa ja pitää puhua.
Toivottavasti löydät turvallisempaa seuraa, sitten kun olet valmis siihen.
-
Sehän ei ole mitenkään vierasta, että ahdistelun uhri kokee vähättelyä ja jopa syyllistämistä.
Tsemppiä, onneksi niitä kunnollisiakin ihmisiä on markkinoilla.
-
Ymmärrys oli varmasti heikolla tasolla, mutta sanoin heti kun nähtiin, ettei oo hyvä fiilis ja halusin vaan jutella siitä. Mulla oli suu kii ja silti tää pusuttelee siinä useita kertoja keskenään. Sanoin, ettei oo oikee aika. Sillon pitäs mielestäni luovuttaa siltä päivää ja odottaa et toinen tekee alotteen.
Jep.
Kaikki ei myöskään osaa laittaa vastaan.
Jokaisen velvollisuus itseään kohtaan on opetella laittamaan vastaan. Sanomaan vastaan. Sanomaan ei.
Saa olla eri mieltä. (jopa kannustan siihen?)
-
Kannustat olemaan eri mieltä ;D No minähän olen. Tottakai ihanne maailmassa kaikki osaisivat pitää puoliaan ja sanoa ei (vieläpä niin että sitä uskottaisiin). Tämä on kuitenkin hyvin kaukana todellisuudesta. Kuinka monta kertaa olenkin sanonut ei, töninyt pois jne, mutta turhaan. Ihmisellä laukeaa ahdistavassa tilanteessa kaikkien rakastama "pakene-taistele" vaihde päälle. Usein tästä unohdetaan se kolmas vaihtoehto, jähmety. Ihmisen jähmettyessä hyvin ahdistavassa tilanteessa, hänellä ei yksinkertaisesti ole vaihtoehtona pistää vastaan. Tämä on neuropsykologista, aivojen tapa suojella vaarallisessa tilanteessa. Tällöin pelkkä "ei" sanominen ääneen voi olla mahdotonta.
-
Vieraamman kanssa säätäessä pitäisi ymmärtää, että oma kyky lukea toista on rajoittunut, ja että toisen selkeätkin viestit saattavat mennä ohi, ja toimia sen mukaisesti.
Kuten tuossa totesin, ihmisillä on hyvin erilaisia kykyjä ja taitoja lukea toisia. Sekä tunnistaa omaa ajatteluaan, käyttäytymistään ja reagointiaan. Siksi se selkeä viestintä ja asioiden sopiminen on niin tärkeää.
Ihan oikeasti, “X saattaa tarkoittaa kyllä tai ei, joten menen sillä oletuksella että se tarkoittaa kyllä koska panettaa” on todella jäätävä asenne. Jos ajatte autoa ja vastaan tulee kyltti, jossa lukee että mutkan takana on ehkä rotko ehkä ei, niin ajatteko täyttä vauhtia mutkaan?
Seksuaalisuus on alue, missä on sellaiset 'voimat' (=vietit) liikkeellä, jotka enemmän tai vähemmän helposti ohittavat rationaalisen ajattelun sekä itsehillinnän kyvyt. Kun nämäkin ovat eri ihmisillä eri asteisia, niin ainoa (?) luotettava ja varma tapa ilmaista itseään sekä välittää oma tahtotila toiselle on sen sanominen ääneen. Jos toinen jatkaa tästä huolimatta, täytyy poistua tilanteesta. Poistumisen voi tehdä myös ääneen sanomisen sijasta.
Tiedän, ettei nuo ole kaikille helppoja asioita sanoa ja tehdä. Pelätään konflikteja. On ehkä miellyttämisenhaluinen persoonallisuus. Tai oma mieli tuottaa kauhukuvia siitä mitä voi tapahtua. Mitä tahansa.
Mutta kun nuo on ne keinot. Jokaisen täytyy pitää huolta itsestään silloin, kun kukaan muu ei ole sitä tekemässä heidän puolestaan.
-
Kannustat olemaan eri mieltä ;D No minähän olen. Tottakai ihanne maailmassa kaikki osaisivat pitää puoliaan ja sanoa ei (vieläpä niin että sitä uskottaisiin). Tämä on kuitenkin hyvin kaukana todellisuudesta. Kuinka monta kertaa olenkin sanonut ei, töninyt pois jne, mutta turhaan. Ihmisellä laukeaa ahdistavassa tilanteessa kaikkien rakastama "pakene-taistele" vaihde päälle. Usein tästä unohdetaan se kolmas vaihtoehto, jähmety. Ihmisen jähmettyessä hyvin ahdistavassa tilanteessa, hänellä ei yksinkertaisesti ole vaihtoehtona pistää vastaan. Tämä on neuropsykologista, aivojen tapa suojella vaarallisessa tilanteessa. Tällöin pelkkä "ei" sanominen ääneen voi olla mahdotonta.
Hyvä että panet vastaan. Tykkään.
Ja mun pointtini oli, että jokainen on vastuussa itselleen löytämään keinot, joilla voi suojella itseään.
Itse uskon muutoksen mahdollisuuteen. Omaan reagointiin tuossa tilanteessa vaikuttaa moni asia, ei vähiten itsetuntoon, -arvoon ja -kuvaan (self-image) liittyvät tekijät. Kun käsitys itsestä muuntuu passiivisemmasta aktiivisempaan suuntaan, toimijuuden ja "oman elämänsä subjekti"-mentaliteettiin, on toisilta ihmisiltä saatavalle kohtelulle helpompaa ja luontevampaa sanoa ei. Tai häipyä paikalta. Se tulee ihan itsestä(än).
Neurobiologialla selitettävät ihmisen käyttäytymismallit voi johtaa siihen ansaan, että hyväksyy tietyn asian muuttumattomana totuutena, eikä sitten yritäkään tehdä asialle mitään. Vaikka sille voisi tehdä vaikka mitä. Ei helposti, eikä hetkessä, mutta sen oman elämänsä aikana.
Noi tilanteet, kun mennään väkisinmakaamisen puolelle tai homma kääntyy seksuaaliseksi ahdisteluksi, jossa toinen tekee asioita väkisin piittaamatta toisen selkeästi ilmaisemasta kieltäytymisestä, ovat minusta eri asia. Siinä ylitetään se raja. Nyt tähän asti keskusteltiin käsittääkseni tilanteesta, jossa ollaan siinä rajalla ilman, että toinen on sanonut että stop tai lähtenyt tilanteesta.
Muistutan edelleen, että joillakin ihmisillä on vaan hiton vaillinainen taito lukea toisia. Tai voi olla niin, että osaavat kyllä lukea erinomaisesti, mutta eivät yksinkertaisesti vain välitä. Heillä se oma mielihalu on ykkösasia, eikä kakkosta olekaan. Näitä vastaan voi suojautua oppimalla tunnistamaan tällaiset ihmiset. Jos tilanne on edenny niin pitkälle, ettei voi enää ennaltaehkäistä mitään, niin sitten vaan sitä "ei":tä ja vetoamista lakiin. Että raiskaussyytettä tulee jos et nyt lopeta ja päästä mua. Sitten se on siitä toisesta kiinni mitä tapahtuu.
Intuitioon kannattaa luottaa. (!)
-
Jännä että se unelmien treffikumppani muuttuu aina rumaksi, karseaksi ja epätoivoiseksi, kun asiat menee ristiin :) .
Ja tietenkin, jokaisella on velvollisuus olla ahdistelematta, mutta myös toisella osapuolella on velvollisuus sanoa tai kommunikoida muuten että jokin ei nyt tällä kertaa käykään. Ei kukaan ole ajatustenlukija.
Ei tuntunut missään vaiheessa unelmien treffikumppanilta enkä ota kantaa noihin muihin ominaisuuksiin. Se oli multa vaihtoehtoinen heitto tuohon kommenttiin, että näin voi käydä JOS nainen on kaunis. En toista noita sanoja enää, ettei kukaan pahoita mieltään. Eihän se ketään auta.
Aiemmin totesinkin, että asiasta tuli myös sanottua.
Näin voi käydä myös JOS nainen on vähemmän kaunis 😁
Sorry, ei ole tarkoitus vähätellä aihetta. Ihan hyvä keskustelunavaus ja voi auttaa ihmisiä miettimään myös etukäteen omia rajojaan ja miten reagoisi eri tilanteissa.
Vaikka kaikkeen elämässä ei tietenkään voi varautua. Mutta opetetaanhan lapsillekin miten vetää rajoja ei toivotulle koskemiselle.
-
Nyt jäin miettimään erästä tilannetta jossa senhetkinen sessiokumppani makasi sängyllä täysin liikkumatta. Lihaksenkaan värähtämättä. Touhusin hänen ympärillä innolla tehden kaikenlaista.
Mies ei liikahtanutkaan. Hän oli niin lahna kuin voi ihminen olla.
Jossain vaiheessa mietin miksi jatkaa. Meni motivaatio.
Hetkeäkään en silti miettinyt olisinko saanut tehdä sitä mitä tein. Olisiko pitänyt. Mies ei sanonut kyllä eikä ei.
Loppujen lopuksi jätin hänet siihen ja lähdin.
Eli minä ilmeisesti tein vapaudenriiston sitomalla ja raiskasin hänet dildolla.
Olisiko pitänyt kysyä lupa jokaiseen toimenpiteeseen erikseen. Olisiko pitänyt kysyä lupa koske hänen alastonta kehoa.
Tänä päivänäkään en tiedä toiminko oikein.
Varmaankin tuollaiset jutut ovat enemmän sallittuja Dominoille. Alistuvat miehet suostuvat mihin vain kunhan saavat jonkun D:n siihen viereen tekemään jotain.
Alistuvien naisoletettujen kanssa eri asia?
-
Ihan oikeasti, “X saattaa tarkoittaa kyllä tai ei, joten menen sillä oletuksella että se tarkoittaa kyllä koska panettaa” on todella jäätävä asenne. Jos ajatte autoa ja vastaan tulee kyltti, jossa lukee että mutkan takana on ehkä rotko ehkä ei, niin ajatteko täyttä vauhtia mutkaan?
Seksuaalisuus on alue, missä on sellaiset 'voimat' (=vietit) liikkeellä, jotka enemmän tai vähemmän helposti ohittavat rationaalisen ajattelun sekä itsehillinnän kyvyt. Kun nämäkin ovat eri ihmisillä eri asteisia, niin ainoa (?) luotettava ja varma tapa ilmaista itseään sekä välittää oma tahtotila toiselle on sen sanominen ääneen. Jos toinen jatkaa tästä huolimatta, täytyy poistua tilanteesta. Poistumisen voi tehdä myös ääneen sanomisen sijasta.
Tiedän, ettei nuo ole kaikille helppoja asioita sanoa ja tehdä. Pelätään konflikteja. On ehkä miellyttämisenhaluinen persoonallisuus. Tai oma mieli tuottaa kauhukuvia siitä mitä voi tapahtua. Mitä tahansa.
Mutta kun nuo on ne keinot. Jokaisen täytyy pitää huolta itsestään silloin, kun kukaan muu ei ole sitä tekemässä heidän puolestaan.
Hmm, okei.
Nyt tää "opettele sanomaan ei"-puoli on jo tuotu esiin ketjussa moneen kertaan. Entä onko neuvoja siihen, miten nämä huonon itsehillinnän omaavat ihmiset voivat opetella pistämään vastaan omille rationaalisuutta ajattelua haittaaville seksuaalisille 'voimilleen'? Miten voi opetella lukemaan halunsa kohteena olevia henkilöitä paremmin?
-
Voin puhua vain puolestani (alistuvaoletettuna naistyyppisenä). On kokemusta sessiotyyppisistä tilanteista, joissa olen ajatellut negatiivisessa mielessä: ”mitä vittua”, mutta en ole keskeyttänyt tilannetta - ehkä hämmästyksen, yllätysmomentin, pelon tai muun takia.
Jälkeenpäin olen kyllä ajatellut, että oma vika, koska en keskeyttänyt. Joskus nimittäin on käynyt niinkin, että ”kyllä se iloksi muuttuu” eli epämukavaksi koettu tilanne muuttuu miellyttäväksi eli olen saattanut myös jäädä venttailemaan sitä.
Nämä siis tilanteissa, joissa ei ole vielä ollut kovin hyvää tutustumista toiseen ja käyttäytymiseen.
Eli oma pointti on se, että jonkinlaiset ”oppirahat” on maksettava.
Pahoittelen lainausmerkkejä. Ja alleviivaan, että vain omaa ajatusta. Ei ole tarkoitus määrittää muiden käytäntöjä eikä varsinkaan yrittää kehottaa samaan ;D
Lisäys kun luin edellisen viestin: en usko että minusta olisi helppo lukea, että en jotain välttis haluakaan (ellen kerro), koska tykkään välillä pakottamisesta ja vähän raffimmasta käsittelystä. Siksikään ei viitsi olla jälkeen päin ihan vähästä reklamoimassa.
Lisäys 2. Eipä käy kateeksi Dominoivia - melkoisen laajalla haitarilla kun mennään ihmisten käyttäytymisessä ja reagointitavoissa.
-
Ihmiset kokevat ahdistelunkin niin eri tavoin.
Joku kokee tulleensa ahdistelluksi vasta, kun on todella tehty pahaa (esim.raiskattu), joku kokee ahdisteluna jo liian viipyilevän katseen kera "tietyntyyppisen" hymyn.
Jokainen ahdistelukokemus on 100% subjektiivinen, ettei siinä muut voi muuta kuin kompata, että varmastikin sinusta tuntuu siltä. Yhtään ketään vähättelemättä.
Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että asian läpikäymiseen kannattaa ottaa myös se toinen osapuoli.
Edes keskenään puida se asia, että se toinen, tässä tapauksessa se ahdistelija, todella ymmärtää sen, missä kohtaa ylitti rajan ja missä kohtaa ymmärsi signaalit väärin.
Omaa vastuuta omasta käytöksestä unohtamatta.
-
Nyt tää "opettele sanomaan ei"-puoli on jo tuotu esiin ketjussa moneen kertaan. Entä onko neuvoja siihen, miten nämä huonon itsehillinnän omaavat ihmiset voivat opetella pistämään vastaan omille rationaalisuutta ajattelua haittaaville seksuaalisille 'voimilleen'? Miten voi opetella lukemaan halunsa kohteena olevia henkilöitä paremmin?
Terapiaan.
Muut keinot mitä mieleen tulee tuntus petollisen keinotekoisilta. Itsehillintä, empatia sekä seksuaalisuus - johon kytkeytyy vaikka miten paljon ihmisen viettielämästä - on niin syvään uurtunutta osaa meissä, ettei ne helpolla muutu. Näissä kasvaminen ja kehittyminen vaatii (mielestäni) toisen ihmisen. Suhteen, jossa kehitetään, paikataan tai hiotaan sitä, mikä aikaisemmissa suhteissa tapahtuneiden tai tapahtumatta jääneiden asioiden vuoksi on mennyt vähän mönkään. Jäänyt vajaaksi tai käynyt mahdottomaksi.
Itsen tunteminen tuntuis olevan sitten se avain toisten tuntemiseen.
Toki jotkut osaa lukea toisia ihmisiä vallan hyvin, ilman että heillä on sen kummoisempaa kykyä ja halua empatiaan (ja siihen perustuvaan havainnointiin). Tälläkin voi pärjätä. Mutta siinä on se vaara, tai todennäköisyys, että tekee kuitenkin väärin - eli ylittää sen sopivuuden rajat. Koska ei pysty tuntemaan toista, vaan lukee vain signaaleja toisen kehosta, kasvoista ja äänestä. Perustuen aikaisempiin kokemuksiin ja havaintoihin, joita sitten senhetkiset tulkinnat voivat värittää suuntaan tai toiseen.
Mitä tuossa siis yritin sanoa on se, että tunne-elämältään kylmä ja kyvytön ihminen voi olla kyllä erinomainen "lukija", mutta se on laadultaan erilaista kuin empatiaan, samaistumiseen ja intuitioon perustuva "lukeminen". Jossa omat tunteet, 'fiilikset' tai 'aavistukset' toimivat viesteinä siitä, mitä toinen kokee ja missä kohtaa mennään.
-
Olisiko pitänyt kysyä lupa jokaiseen toimenpiteeseen erikseen. Olisiko pitänyt kysyä lupa koske hänen alastonta kehoa.
No olisi varmaan pitänyt ennen sessiota keskustella siitä, mitä siinä sessiossa saa tehdä. Tämä ei varsinaisesti riipu henkilöiden sukupuolista.
-
Voin puhua vain puolestani (alistuvaoletettuna naistyyppisenä). On kokemusta sessiotyyppisistä tilanteista, joissa olen ajatellut negatiivisessa mielessä: ”mitä vittua”, mutta en ole keskeyttänyt tilannetta - ehkä hämmästyksen, yllätysmomentin, pelon tai muun takia.
..
Koko kommentti on kuin mun kynästä. Eritoten toi lainattu "mitä vittua" -fiilis.. Sanoisin, että itellä toi tulee just siitä ylläristä, että toinen ei toimikaan sovittujen sääntöjen mukaan. Etten voi käsittää, miksi se tekee noin, jos olen sen erikseen kieltänyt. Sit on jotenkin tosi vaikee edes kuvitella, että mitä väliä on ees sanomisilla, jos kerta joku juttu oli jo kielletty ja silti se tapahtui.
Kerran mä hämäännyin sellasesta tyypistä niin, että annoin sen kuvitella vaikka mitä, että pääsin vaan lopulta lähtee pois. Sitten illalla (tosi aikuismaisesti) whatsapilla kerroin ettei tää nyt just osunut. Mut siinä IRL pelasin mukana ja annoin sen kuvitella, ett kaikki oli jees.
Jouduinkin pohtii näitä nyt vähän enemmän, kun tuli kaikenlaista asiasta mieleen. Mut tajusin tuossa, etten ole koskaan sanonut perimmäistä syytä suhteen katkaisuun, mikäli se syy on, että mun kovia rajoja on rikottu. Jotenkin en oo kehannu. Tai toisaalta oon olettanu, että aikuiset ihmiset tajuu ite. Mut ehkä enempi, kun ite on itelleen kiukkunen, että on antanut tilanteen mennä yli ja sitten toisaalta niinku myötähäpeä sitä Domia kohtaan, että miten se kehtasi. Siks toisekseen alkuun mulla oli tapana kirjoittaa sellane kirje Domille illalla tai seuraavana päivänä, jossa kävin omia fiiliksiä läpi. Ni sit kerran, kun sitä ei otettukaan hyvin vastaan..., veihän se inasti haluja antaa enää palautetta jälkeen päin.
..
Tällöin pelkkä "ei" sanominen ääneen voi olla mahdotonta.
No mut siis, back to topic.., ni ymmärrän vallan hyvin, ettei kaikki aina pysty pitämään puoliaan sanoilla, ääneen. Ja kyllä, asialle voi varmasti ajallaan tehdä jotain.
Mutta tsemiä aloittajalle, se tilanne on nyt onneksi ohi:)
-
Aloittaja kertoo sanoneensa monen kerran ei, että ei ole hyvä fiilis ja ei ole oikea aika. Lisäksi torjunut sulkemalla suunsa suunsa kun toinen pussaa. Ei voi vaatia kovin kummoisia tulkintataitoja jotta ymmärtää tämän olevan ei ???
-
Aloittaja kertoo sanoneensa monen kerran ei, että ei ole hyvä fiilis ja ei ole oikea aika. Lisäksi torjunut sulkemalla suunsa suunsa kun toinen pussaa. Ei voi vaatia kovin kummoisia tulkintataitoja jotta ymmärtää tämän olevan ei ???
Mietin ihan samaa.
Näin jähmettyjänä voin sanoa, että yllättävässä, hämmentävässä ja ahdistavassa tilanteessa toimiminen ei ole kovin helppoa tai itsestäänselvää. Voi kuinka mielelläni minäkin olisin elämäni aikana sattuneissa törkeissä ahdistelutilanteessa antanut niljakkeen kuulla suorat sanat, mutta ei se olekaan tilanteen sattuessa oikein mennytkään niin. Omaa selviytymismallia on ihan pirun vaikea muuttaa, mutta uskon, että omaan reagointiin voi hyvin kovalla ja pitkäjänteisellä työllä vaikuttaa. Olen itsekin treenannut sitä paljon, mutta se on vielä pitkä tie. Silti vastuu on lähtokohtaisesti ahdistelijalla.
Mua kuitenkin vähän tympii, että osa on sitä mieltä, että ihmisten pitäisi oppia pois jähmettymisestä sen sijaan, että toiset opettelisi kyllän olevan kyllä. Eikä seksuaalisuus ole mikään jyräävä voima, jolla on oikeus ylittää se "väärä" selviytymismalli.
-
Siks toisekseen alkuun mulla oli tapana kirjoittaa sellane kirje Domille illalla tai seuraavana päivänä, jossa kävin omia fiiliksiä läpi. Ni sit kerran, kun sitä ei otettukaan hyvin vastaan..., veihän se inasti haluja antaa enää palautetta jälkeen päin.
Voih, mutta mä tälläisenä tunteikkaana domina kaipaisin tuollaisia kirjeitä, että tietäisi millä fiiliksillä toinen lähti sessiosta. Välillä kun tunteet velloo, niin ei aina ole ihan varma, että mentiinkö kuitenkin jonkun rajan yli, vaikka kaikki siinä sessiossa olisikin vaikuttanut olevan ok.
Nämä on ihan tolkuttoman vaikeita juttuja ja ainakin minä pohdiskelen pitkään, että tuliko tehtyä jotain väärin. Varsinkin jos on ollut joku tilanne mihin ei ole sääntöjä tehty, kun sen ei pitäisi mihinkään johtaa, sitten se johtaakin ja molemmat vaikuttavat olevan mukana. Viestinnällähän tuo ratkeaisi helposti, mutta ei sekään aina ole helppoa, kun ollaan jo niin kovaa vauhtia menossa.
-
Mua kuitenkin vähän tympii, että osa on sitä mieltä, että ihmisten pitäisi oppia pois jähmettymisestä sen sijaan, että toiset opettelisi kyllän olevan kyllä. Eikä seksuaalisuus ole mikään jyräävä voima, jolla on oikeus ylittää se "väärä" selviytymismalli.
Vaan tässä on ne realiteetit:
Ei kaikki ihmiset toimi toisia ihmisiä kohtaan kivasti ja kunnioittavasti.
Ois tosi kiva, jos maailma ois sellainen. Mutta kun ei vaan ole.
Sen sijaan, että tästä ottais syyllisyyttä itselleen kannettavaksi, kannattaa mun mielestä ajatella tätä kautta: me ollaan alkujaan eläinlaji, joka on onnistunut kehittämään tämmöisen mahtavan systeemin, millä pystytään elämään jokseenkin sovussa, ilman reviirejä, ilman toisten ihmisten jatkuvaa tappamista/satuttamista/hyväksikäyttöä.
Jos kuluttaa hetken kaupungilla kävellessään tämän asian ihmettelyyn, niin seuraavaksi voi miettiä hetken aikaa sitä, miltä osin minä olen vastuussa omasta itsestäni ja itseni puolustamisesta? Jos kuvittelee itsensä siksi eläinlajin edustajaksi, joka liikkuu muiden täysi-ikäisten yksilöiden keskuudessa, voi käsittää helposti ettei ole ketään kenen tehtävänä, vastuuna ja velvollisuutena olisi pitää Sinusta (passiivina, ei Pikkusaurusta kohtaan osoitettuna) huolta. Olet itse se, jonka tulee tuottaa ne reaktiot ja viestinnät: aikoinaan murahdukset ja ölinät, nykyään sanat. Äänenpaino on kuitenkin se tärkein tekijä, se että siellä takana on sanoma että nyt olen tosissani! Näillä osoitetaan toisille, missä menee rajat joita ei ylitetä.
Kuten kaikki tietää, niitä rajoja ei kaikki kunnioita. Mutta jos niitä rajoja ei yritäkään pitää kunnolla yllä, niin on se aika helppoa toisten kävellä niiden yli - sellaisten, jotka ovat taipuvaisia niin tekemään.
Kun haluaa muutosta, on aloitettava itsestä. Ei toisia pysty muuttamaan.
Tosi ***tumaista tekstiä lukea, tiedän. Mutta se on edelleen vain yksilön itsensä vastuulla ja päätettävissä, haluaako pyrkiä pois siitä lamaantumisesta. Kehittääkö ja kasvattaako itseään sanomaan kunnolla sen "Ei!":n.
Kukaan muu ei tee sitä sun puolesta.
(Siihen voi toki saada apuja, mutta työ on tehtävä itse).
-
Ihmisillä on kovin erilaiset kyvyt ja taidot lukea toisten ihmisten signaaleja, etenkin siinä tilassa kun itse on kiihottunut ja himokas. Kauniin naisen seurassa.
Ja syy voi yhtä hyvin olla se, että mies on vanha/ruma/epätoivoinen.
Anteeks, mutta mitäköhän hemskuttia mä just luin...
Kolikolla on aina 2 kääntöpuolta, mutta ikävät kokemukset ei oikeuta toista haukkumaan.
Mietin, että onkohän tässä asiassa kääntöpuolella samanlainen juttu kerrottavana. En ota osaa enkä kantaa, mutta hyvin lapsellista käytöstä nyt. Huhhuijaa.
-
Ihmisillä on kovin erilaiset kyvyt ja taidot lukea toisten ihmisten signaaleja, etenkin siinä tilassa kun itse on kiihottunut ja himokas. Kauniin naisen seurassa.
Ja syy voi yhtä hyvin olla se, että mies on vanha/ruma/epätoivoinen.
Anteeks, mutta mitäköhän hemskuttia mä just luin...
Kolikolla on aina 2 kääntöpuolta, mutta ikävät kokemukset ei oikeuta toista haukkumaan.
Mietin, että onkohän tässä asiassa kääntöpuolella samanlainen juttu kerrottavana. En ota osaa enkä kantaa, mutta hyvin lapsellista käytöstä nyt. Huhhuijaa.
Ulkonäöllähän ei pitäis olla merkitystä, vaan ei on aina ei.
Mua myös tympii aika hiton lujaa tässä se, että annetaan tosi selvästi ymmärtää että uhrin pitäis puolustautua paremmin. Ihan sama kun raiskauksen uhrien kohtelussa. Mikset sanonu ei, mitäs päästit tyypin kotiis, mitäs pukeuduit noin.
Sen sijaan että alettais taas kerran vaahtoamaan siitä miten pitää osata puolustaa itteään ja sanoa ei, voitais keskittyä siihen että pitäis opetella kuuntelemaan mitä toinen sanoo- tai ei sano. Pitää oikeesti osata odottaa sitä kyllää. Eikä se kyllä saa olla painostuksen, pakottamisen tai pelottelun tulos. Sen pitää olla omasta halusta lähtevä kyllä. Muuten se on aina ei, ja se pitäis ihan jokaisen tajuta.
-
Mä nyt sanon suoraan, etten ihan usko asian olevan näin.
-
Mä nyt sanon suoraan, etten ihan usko asian olevan näin.
Minust tuntuu siltä, että nyt jää aloittajalta paljon kertomatta ja aika surutta kipataan vastuu toisen niskaan.
-
Ahdistelijat on perseestä mutta vaikee tietää mikä on ahdistelua ja mikä ei.
Itselleni on käynyt niin että lelua olin erikseen kieltänyt koskemasta itseeni ennen kuin annan luvan. Huomioni herpaantui lelun ollessa polvillaan edessäni ja lelu nappasi sukupuolielimeni suuhunsa.
Oliko kyseessä ahdistelu,raiskaus vai oonko vaan huono D kun ei kieltoa totella...tai sit jotain muuta ?
Tuota suostumusta seksiin en myöskään oo kysellyt kun kyllähän sen tietää suostuuko toinen ihan kysymättäkin kun asian osaa ilmoittaa oikein ;). Ensitreffeillä voi ihan hyvin toiselle kertoo että seuraavilla tapahtuu tällästä ja tällästä muttei tällästä. Sit jos ne tokat treffit tulee niin suostumus on tavallaan tullut kyselemättä jotain tyhmiä lupia >:D
-
Mä nyt sanon suoraan, etten ihan usko asian olevan näin.
Minust tuntuu siltä, että nyt jää aloittajalta paljon kertomatta ja aika surutta kipataan vastuu toisen niskaan.
Tämäpä. Ja AP:n vastaukset ovat olleet enemmän lynkkaamista, kuin itse asiasta puhumista.
-
Mä nyt sanon suoraan, etten ihan usko asian olevan näin.
Minust tuntuu siltä, että nyt jää aloittajalta paljon kertomatta ja aika surutta kipataan vastuu toisen niskaan.
Tämäpä. Ja AP:n vastaukset ovat olleet enemmän lynkkaamista, kuin itse asiasta puhumista.
Eli sisäpiirin tietoa, mistä on kyse? Meinaatteko, että alkuperäinen tarkoitus olisi mustamaalata jotain henkilöä, jonka tutut osaa yhdistää aloittajaan. Vai mikäs teillä on pointti? Joskus (usein) toivoisi ihmisten puhuvan suoraan. Ehkä tein itsekin vääriä tulkintoja nyt :D
-
Olisiko pitänyt kysyä lupa jokaiseen toimenpiteeseen erikseen. Olisiko pitänyt kysyä lupa koske hänen alastonta kehoa.
No olisi varmaan pitänyt ennen sessiota keskustella siitä, mitä siinä sessiossa saa tehdä. Tämä ei varsinaisesti riipu henkilöiden sukupuolista.
Pahoittelut OT-kommentista, mutta to-del-la-kin. Ja vastaavasti: jos rajat eivät ole täysin selviä ja subi ei reagoi (tai D ei osaa tulkita subin reaktioita), todellakin pitää pysähtyä kysymään, onko ok. Aivan sama, onko kyse kaupallisesta vai ei-kaupallisesta sessiosta. Valta on valtaa ja se tuo mukanaan vastuun.
-
Eli sisäpiirin tietoa, mistä on kyse? Meinaatteko, että alkuperäinen tarkoitus olisi mustamaalata jotain henkilöä, jonka tutut osaa yhdistää aloittajaan. Vai mikäs teillä on pointti? Joskus (usein) toivoisi ihmisten puhuvan suoraan. Ehkä tein itsekin vääriä tulkintoja nyt :D
En tunne aloittajaa, mutta jotenkin ohut on kertomus.
Ja kaikissa tarinoissa on aina 2 puolta.
Jokseenkin nopeasti aloittajan vastaukset muuttui hyökkääviksi.
En väitä ymmärtäväni miltä tuntuu kokea tulleensa ahdistelluksi, enkä tiedä vaikka tilanteen yli pääsemiseksi hyökkäävä vastaustyyli olisikin avuksi.
Sanoin vain, että minusta tuntuu että paljon jää kertomatta.
-
Eli sisäpiirin tietoa, mistä on kyse? Meinaatteko, että alkuperäinen tarkoitus olisi mustamaalata jotain henkilöä, jonka tutut osaa yhdistää aloittajaan. Vai mikäs teillä on pointti? Joskus (usein) toivoisi ihmisten puhuvan suoraan. Ehkä tein itsekin vääriä tulkintoja nyt :D
En tunne aloittajaa, mutta jotenkin ohut on kertomus.
Ja kaikissa tarinoissa on aina 2 puolta.
Jokseenkin nopeasti aloittajan vastaukset muuttui hyökkääviksi.
En väitä ymmärtäväni miltä tuntuu kokea tulleensa ahdistelluksi, enkä tiedä vaikka tilanteen yli pääsemiseksi hyökkäävä vastaustyyli olisikin avuksi.
Sanoin vain, että minusta tuntuu että paljon jää kertomatta.
Okei. Nyt hiffasin pointin. Toisaalta moni keskustelunavaus voi olla yleisellä tasolla kiinnostava, vaikka olisikin esim. trollaus tai keksitty juttu. En tarkoita, että tämä olisi - mutta niinhän nuo rönsyää. Keskustelut ;D
-
Yleisellä tasolla sanottuna, ahdisteleminen on aina väärin. Piste. Tässä ei ole mitään epäselvää, mutta:
On mielenkiintoista huomata, miten aloittajan kuvailemaan tilanteeseen pystytään täällä ottamaan kantaa niin kevyin taustatiedoin. Tarkoitan, että monikaan - itseni mukaan lukien - ei tiedä, mitä juuri tuossa kyseisessä tilanteessa on oikeasti tapahtunut. Aloituksessa kerrotaan yksi versio tapahtuneesta, mutta kaivattaisiinko ehkä muidenkin (tilanteesta totuuspohjaisesti tietävien) näkemystä, jotta sitä voisi arvioida objektiivisesti? Epäilystä lähinnä herättävät aloittajan myöhemmät viestit ja niiden sävy.
Yleisesti ahdistelua voi aiheena toki kommentoida, mutta tuntuu kummalliselta puuttua tiettyyn yksittäiseen tilanteeseen, jonka kulusta ei ole mitään faktapohjaista, puolueetonta (tai puolueettomuuteen pyrkivää) tietoa.
Ylipäätään pohdin, mikä tällaisten yksittäisten tilanteiden nettifoorumeilla ruotimisen suola on? Miksi kaksi aikuista ihmistä ei voi selvittää sotkujaan keskenään, vaan ne pitää tuoda yleisön nähtäville?
Itse aloitusviestissä mainittuun tilanteeseen kantaa ottamatta.
-
Mä nyt sanon suoraan, etten ihan usko asian olevan näin.
Minust tuntuu siltä, että nyt jää aloittajalta paljon kertomatta ja aika surutta kipataan vastuu toisen niskaan.
Tämäpä. Ja AP:n vastaukset ovat olleet enemmän lynkkaamista, kuin itse asiasta puhumista.
Eli sisäpiirin tietoa, mistä on kyse? Meinaatteko, että alkuperäinen tarkoitus olisi mustamaalata jotain henkilöä, jonka tutut osaa yhdistää aloittajaan. Vai mikäs teillä on pointti? Joskus (usein) toivoisi ihmisten puhuvan suoraan. Ehkä tein itsekin vääriä tulkintoja nyt :D
Ei.
Miksi AP keskittymään lynkkaamiseen, kuin kertomaan hyvin epäselvästi tapahtuneesta ja lopuissa kommenteissa jatkaa haukkumista. Tämä herätti epäilyt todenperäisyydestä.
Ahsistelu on väärin, mutta tää kirjotus pistää epäilyttämään onko näin tapahtunut vai onko nyt vain kosto toimenpide.
-
Trollimiinaan nyt tai ei...ahdistelu aiheena jotenkin vain vetoaa-
Niin-
On olemassa ihmisiä,jotka eivät ymmärrä suomenkieltä,maan kulttuuria,tapoja- on ihmisiä, jotka ovat syntyperäisiä suomalaisia,mutta eivät ymmärrä suomenkieltä,maan kulttuuria,tapoja-
Ihmisiä,joilla ei ole empatiakykyä-
On vaan
minä,minulle,minusta,minuun-...
Joten Just do it !, kuten nike käskee
-
Ahdistelu on väärin.
Myös ihmisten tuomitseminen heitä itseään kuulematta on väärin.
Väärinkäsityksiä ja virhearvioita voi tapahtua. Mut saa vapaasti ristiinnaulita, kun sanon, että niihin voi "uhrikin" myötävaikuttaa.
Tässä tapauksessa oli aloituksen mukaan ilmeisesti kyse pussailusta. Aika monelle se on tapa tunnustella ja tehdä aloite. En muista, että minulta olisi koskaan kysytty, että onko sopivaa suudella nyt. Silti en ole useinkaan kokenut tulleeni ahdistelluksi. Etenkin, jos pussailua on ollut tekeillä aiemminkin. Ehkä silloin olisi tarpeen tehdä selväksi, että se ei enää käykään.
Vaikea myös nähdä pusut niin uhkaavina, että se jähmettää ihmisen. Toki niinkin voi käydä. Mutta täällä moni on lähtenyt rinnastamaan raiskaukseen.
Samoin tämä vaarallinen ja sairas pussailija on nimetty ääliöksi, empatiakyvyttömäksi, karseaksi, epätoivoiseksi, terapian tarpeessa olevaksi, niljakkeeksi ja mitä vielä..
Aloittajankin mukaan kaikin puolin kamala. Silti oli toiset treffit. Silti harmitti, ettei itse ollut tullut hyväksytyksi sellaisena kuin on. Olettaisin, että tällaisen kamalan ahdistavan tilanteen jälkeen aloittaja on jotain kautta viestinyt, että treffit olivat viimeiset? Vai tuntuiko asiaa viisaammalta käsitellä suoraan täällä?
Täällä, missä me kaikki voimme kuorossa vain yhden puolen asiasta kuultuamme porukalla lynkata hengenvaarallisen pussailijan ja todeta, että aloittaja ei ole tehnyt mitään väärin. Mistä kukaan meistä voi sen tietää? Voi olla, että näin oli. Mut ainakin jälkipyykki on rumaa ja ilkeää. Molempia osapuolia kohtaan. Paraniko jonkun maailma nyt?
Ihmiset. Ollaan me joskus aika puluja toisillemme.
-
Erikoinen kirjoitusketju.
Alku:
- yäk, tuntuu pahalta kun toinen nuoli vaikka olin passiivinen
- lisäksi ei ees hyväksynyt persoonaa
- puhuu varmaan paskaa täälläkin
- kuinka voin tavata enää ketään
-> tästä on muutaman viestin kautta edetty raiskausrinnastuksiin.
Pilalle menneet treffit, ei kemiaa, toinen halusi toinen ei. Sanottu ei ’EI’.
Keskustella ei kai missä pitäisi eli toisen kanssa,
julkisesti sitten vihjaillaan.
Ja kun mieli pahoittuu,
aletaan tuttavien toimesta ampumaan lisää vettä,
siihen kuvainnolliseen myllyyn.
Postasin blogiini lomakkeen ja aloittajan ja mysteerimiehen olisi kyllä ollut syytä sitä käyttää. Ja katsoa sitten pahan mielen tullessa peruutuspeiliin. Ei olisi ehkä niin paljoa vääryyksiä.
Mitä tulee sitten siihen että joku onkin ruma ja vanha ja saamaton... yleensä ulkonäköasiat ja persoona paljastuvat jollain tasolla ensimmäisellä tapaamiskerralla. Sitten jos tulee tapaamiskertoja lisää voidaan odottaa että joko naama ja persoona miellyttävät tai niillä ei ole lähtökohtaisesti väliä. Jos haluaa julkisesti kertoa että on paha olla, ja pelkää että toinen puhuu paskaa, niin tuskin se helpottaa jos toista vielä halventaa. Semminkin kun selkeä tieto jälleen jollakin sisäpiirillä on ketä roastataan...
En kuitenkaan myöskään aloittajaa menisi lynkkaamaan.
Aloitus sinänsä pahan olon purkamista ja homma vain lähtenyt laukalle. Ei se täälläkään foorumilla ihan eka kerta ole kun lähtee tunteet lämpenemään. Itsekin olin jokin aika sitten hiukan otsa punaisena hetken.
Välillä asiat vain menee vihkoon. Aloittaja varmasti löytää uutta seuraa ja pääsee tapauksesta vielä lopulta yli. Mysteerimies oppii varmastikin että kannattaa olla tunneherkempi tapaamisissa kun vasta tutustumisvaihe.
Se mikä pisti silmään on että kun käydään sukupuoliväritteistä keskustelua, niin moni kaivoi aika nopeasti kommenteillaan poterot maahan ja laittoivat pistimet tanaan muiden vastakommentteja odotellessa. Selkeästi henkilöön kohdistuvien rajojen keskustelu ja tunne mikä on oikein ja missä menee raja ymmärtämisen ja tulkinnan kanssa on täälläkin vaikea aihe. Ja yhä erotellaan kaikesta huolimatta nopeasti ihmisiä iän, sukupuolen, suuntautumisen kanssa eri pohjatilanteeseen.
vielä huomiona:
Nykymiehen pitää olla monenlainen. Pitää tunnistaa sanomattomat eleet ja kehonkieli muutenkin jäyhässä maassa. Pitää olla huomaavainen ja tunneherkkä. Mutta samalla olisi hyvä panna kovaa, olla tilanne haltuun ottava, jämäkkä ja paiskoa välillä sovitusti juuri kivojen sovittujen rajojen mukaan seinille että saadaan kivoja mustelmapostauksia omaan galleriaan... ja jos ongelma tulee niin vastuu pitää kantaa. Vaikka se olisi ongelma mitä ei ole edes aina kommunikoitu.
Itsellä ei ole asiassa sen suurempaa kantaa ja en tunne osapuolia. Ajatukseni perustuvat puhtaasti ketjun kommentteihin ja uskon että mielipiteitä on monia ja tämä vain yksi lisää.
-
Kyllä mä ainakin ahdistuisin, jos joku alkais suutelemaan mua ilman mun lupaani.
Mutta mähän en ookaan mikään truusubi, joka alistuu heti kättelyssä.
Eipä tarvitse taas käydä täällä baarissa, kun tietää minkälaisen vastaanoton voi saada ahdistelua kokenut ihminen.
Ps. Tiedän myös, että kolikolla on aina kaks puolta
-
Vaan tässä on ne realiteetit:
Ei kaikki ihmiset toimi toisia ihmisiä kohtaan kivasti ja kunnioittavasti.
Ois tosi kiva, jos maailma ois sellainen. Mutta kun ei vaan ole.
Sen sijaan, että tästä ottais syyllisyyttä itselleen kannettavaksi, kannattaa mun mielestä ajatella tätä kautta: me ollaan alkujaan eläinlaji, joka on onnistunut kehittämään tämmöisen mahtavan systeemin, millä pystytään elämään jokseenkin sovussa, ilman reviirejä, ilman toisten ihmisten jatkuvaa tappamista/satuttamista/hyväksikäyttöä.
Jos kuluttaa hetken kaupungilla kävellessään tämän asian ihmettelyyn, niin seuraavaksi voi miettiä hetken aikaa sitä, miltä osin minä olen vastuussa omasta itsestäni ja itseni puolustamisesta? Jos kuvittelee itsensä siksi eläinlajin edustajaksi, joka liikkuu muiden täysi-ikäisten yksilöiden keskuudessa, voi käsittää helposti ettei ole ketään kenen tehtävänä, vastuuna ja velvollisuutena olisi pitää Sinusta (passiivina, ei Pikkusaurusta kohtaan osoitettuna) huolta. Olet itse se, jonka tulee tuottaa ne reaktiot ja viestinnät: aikoinaan murahdukset ja ölinät, nykyään sanat. Äänenpaino on kuitenkin se tärkein tekijä, se että siellä takana on sanoma että nyt olen tosissani! Näillä osoitetaan toisille, missä menee rajat joita ei ylitetä.
Kuten kaikki tietää, niitä rajoja ei kaikki kunnioita. Mutta jos niitä rajoja ei yritäkään pitää kunnolla yllä, niin on se aika helppoa toisten kävellä niiden yli - sellaisten, jotka ovat taipuvaisia niin tekemään.
Kun haluaa muutosta, on aloitettava itsestä. Ei toisia pysty muuttamaan.
Tosi ***tumaista tekstiä lukea, tiedän. Mutta se on edelleen vain yksilön itsensä vastuulla ja päätettävissä, haluaako pyrkiä pois siitä lamaantumisesta. Kehittääkö ja kasvattaako itseään sanomaan kunnolla sen "Ei!":n.
Kukaan muu ei tee sitä sun puolesta.
(Siihen voi toki saada apuja, mutta työ on tehtävä itse).
Mulla ei ole vaikeuksia realiteettien kanssa tai käsittää maailmaa suunnilleen sellaisena kuin se on. Enkä mä koe, että kenenkään pitäisi pitää minusta tai kenestäkään muusta huolta. Lamaantumisessa ei siltikään ole kyse mistään itsekunnioituksesta, omien rajojen pitämättömyydestä, kehittymättömyydestä tai kasvamattomuudesta. Jähmettymisestä voi oppia pikkuhiljaa pois altistamalla itseään tilanteisiin, joissa jähmettyy. Voi juku miten mukavaa, helppoa, kehittävää ja kasvattavaa!
Samoin tämä vaarallinen ja sairas pussailija on nimetty ääliöksi, empatiakyvyttömäksi, karseaksi, epätoivoiseksi, terapian tarpeessa olevaksi, niljakkeeksi ja mitä vielä..
Aloittajankin mukaan kaikin puolin kamala. Silti oli toiset treffit. Silti harmitti, ettei itse ollut tullut hyväksytyksi sellaisena kuin on. Olettaisin, että tällaisen kamalan ahdistavan tilanteen jälkeen aloittaja on jotain kautta viestinyt, että treffit olivat viimeiset? Vai tuntuiko asiaa viisaammalta käsitellä suoraan täällä?
Täällä, missä me kaikki voimme kuorossa vain yhden puolen asiasta kuultuamme porukalla lynkata hengenvaarallisen pussailijan ja todeta, että aloittaja ei ole tehnyt mitään väärin. Mistä kukaan meistä voi sen tietää? Voi olla, että näin oli. Mut ainakin jälkipyykki on rumaa ja ilkeää. Molempia osapuolia kohtaan. Paraniko jonkun maailma nyt?
Hei, hei, hei! Mä olen nimennyt niljakkeeksi tekstissäni vain elämäni tulevaisuudessa vastaantulevat ahdistelijat, enkä ole ottanut kantaa aloituksen persooniin. Tiedän, että kolikolla on kaksi puolta ja siksi otinkin kantaa vain mun tämän hetkisen tiedon perusteella ja vastasin sitten enemmän muille vastanneille ja puhuin ilmiöstä yleensäkin. Pussailu ei ole hengenvaarallista, mutta kyllä mua ahdistaisi, jos joku yrittäisi mua väkisin pussailla.
Aloin kyllä miettimään, miten painajaismaista kiistelyä nämä ketjut olisi, jos kolikon kumpikin puoli aina aloituksessa kertoisi versionsa ja arvon raati pääsisi niistä sitten tekemään johtopäätöksensä :D
-
Mä nyt sanon suoraan, etten ihan usko asian olevan näin.
Kiva, että sä tiedät miltä musta tuntuu?
En oo maininnu ees henkilön nimimerkkiä enkä puhunu koko tuttavuudesta täällä kellekään. Se olisi ollut liian aikaista. Jos niin on tapahtunut niin se ei ole mun vastuulla. Musta tuntuu nyt enemmän siltä, että mua mustamaalataan. En aloittanut keskustelua syyttämisen ilosta ja pahoittelut jos se on kuulostanut siltä. Mulla oli vaan tarve puhua pahasta olostani kun en saanut enää juuri syötyä/nukuttua. En siinä aamuyöstä keksinyt muuta kuin kirjoittaa tänne. Siinä vaiheessa paha olo varmasti näkyi tekstissä. Pidän sitä aika luonnollisena, toki ikävänä.
Kirjotin tänne, koska ennen sitä kerroin ihan asiallisesti ko. henkilölle vielä tapahtuneen jälkeen, etten pitänyt hänen käytöksestään ja sain perusteluksi sen kun pussailua/läheisyyttä oli viikkoa aiemminkin. Mitään muuta en kuullut. Oliko tää hyvä syy vierittää vastuu mulle? Sen jälkeen hän ei ole ollut enää halukas keskustelemaan. Pelkkä anteeksipyyntö olisi riittänyt.
Toivon vaan, että ihmiset miettisivät omaa käyttäytymistään, sillä tällaset fiilikset on vahingollisia ja ne pitää käsitellä. Haluan ennen kaikkea kertoa, että haluaminen voi muuttua jopa saman päivän aikana, viikosta puhumattakaan, koska se ei näytä olevan itsestäänselvää monelle. Vaikka viimeisellä tapaamisella oli tilanteita, joissa olin mukana, en kuitenkaan aloitteellinen, niin liian monta kertaa ko. henkilö tuputti itseään. En ollut pitkään aikaan vastavuoroinen vaan kerroin haluavani vain keskustella kuhertelun sijaan niin silloin ei pitäisi enää yrittää? Se on painostamista. Moni varmaan hyväksyy tällasen käytöksen ja se on aika yleistä. Mut haluun kertoo, ettei tarvii ja omista rajoista täytyy pitää kiinni. Mä en joskus nuorempana osannu sanoo ollenkaan ei.
Jälkiviisaana voisi todeta, että mun olisi vaan pitänyt poistua, olla jyrkempi ja mitä kaikkea? Kyllä mä tunnen syyllisyyttä. Mutta ikävää, että vain minä. Mulla oli paljon sanottavaa hänelle kun tavattiin. Ei ollut alunalkaenkaan hyvä fiilis, kerroin sen heti ja tarkoitus oli vain puhua eikä hän kuunnellut tosissaan vaan ohjasi tilannetta jatkuvasti fyysiselle tasolle. Tämä jo kertoo, ettei välitä toisesta vähääkään vaan oma halu on kaiken edellä. Onko tuo asiallista käytöstä? Kyse ei ole pelkästään siitä, mitä tapahtui vaan siitä, ettei oteta vastuuta teoista sen vertaa, että puhuttaisi niistä. Viimeiset miehet on käyttäytyneet mua kohtaan kunnioittavammin niin odotan, että näin toimittaisi.
Jos nyt jotain kiinnostaa niin mun oli tarkoitus olla ainoastaan dominoivan roolissa ja hänen alistuvassa. Ei se siltä kyllä enää tuntunut.
Näin minä koin ja kuulisin mielelläni ko. henkilön kertomuksen asiasta. Miksi siitä vaietaan? Se ei tokikaan vaikuta mun tuntemuksiin ja voidaan mun puolesta lopettaa syyllisen etsiminen. Molemmat meistä ovat olleet tietoisia tästä topicista alusta asti.
Dark Foxi otit jo kantaa, joten odotan kattavia perusteluja. Kirjoitustyylisi on aika epäselkeä. Miksi saivartelet? Tällanen kokemus herättää mussa tosi negatiivisia tunteita. Kuinka neuvoisit tilanteessani käsittelemään niitä? Patoamaan sisälle? Sanoin jo aiemmin, että asia on käsitelty sen verran kun voi enkä ole siksi pitänyt tätä keskustelua yllä enää aikoihin.
Toivon, että tässä vaiheessa kaikki muu rönsyily, spekulointi, jopa tsemppaamiset jätetään sanomatta niin keskustelu putoasi eikä tarvitsisi enää riidellä täällä. Kiitos kuitenkin niille ihanille ihmisille, jotka kuunteli ja tsemppasi :love: Hienoa, että hyviäkin ihmisiä löytyy. Jatkamme heidän kanssa keskustelua toisaalla eli viestillä voi lähestyä.
-
Mä nyt sanon suoraan, etten ihan usko asian olevan näin.
Dark Foxi otit jo kantaa, joten odotan kattavia perusteluja. Kirjoitustyylisi on aika epäselkeä. Miksi saivartelet? Tällanen kokemus herättää mussa tosi negatiivisia tunteita. Kuinka neuvoisit tilanteessani käsittelemään niitä? Patoamaan sisälle? Sanoin jo aiemmin, että asia on käsitelty sen verran kun voi enkä ole siksi pitänyt tätä keskustelua yllä enää aikoihin.
Epäselkeä? Luin viestisi ja keskityit joukkolynkkaamiseen enemmän, kuin kirjoittamalla mitä on tapahtunut. Hyvin lapselliseen sävyyn kirjoitat, kuinka sitä tätä tota.
Jos asia aiheuttaa negatiivisia tunteita, niin kannattasko keskustella ja sopia asiat henkilön kanssa ilman foorumilla haukkumista. Muista, että täällä on 1000 muuta, jotka näkee tökerön lapsenomaisen käytöksesi.
Ymmärrän, että asia harmittaa ja vituttaa, MUTTA SE EI OIKEUTA HAUKKUMAAN KETÄÄN.
Jos noin asia syö sinua sisältä, niin miksi uliset täällä, etkä mene terapiaan?
Nää jutut on 2 henkilön välisiä asioita, jotka mielestäni ei kuulu foorumille.
Ahdistelusta keskustelu rakentavasti on asia erikseen, mutta no. Joukkolynkkaaminen ja haukkuminen kuuluu asiaan kö ko?
Asiasta enempää tietämättä silti en usko väittämiäsi todeksi kuulematta vastapuolen versiota.
Kertomassasi on niin paljon aukkoja ja herättää kysymyksiä. Lopulta keskityt haukkumaan toista ja vähättelemään. Mikä on pointtisi tällä? Tiedätkö, että ahdistelijasi näkee tämän ja haluat kiusata häntä?
Miksi hän ei ollut halukas keskustelemaan? Jos käyttäydyit samalla tavalla, kuin täällä niin tuskin kukaan haluaisi keskustella kanssasi.
Näin tuon pointtina esiin, sillä huomaan tietynlaisen agressiivisuuden postauksissasi ja haukkumisissa.
Jätit itsestäsi hyvin negatiivisen kuvan. Olin tohkeissani, että nuorisoa alkaa tänne tulemaan enemmän, mutta näemmä turhaan.
I res my case here.
Aijaa linkin takana on kuva fiiliksestäni:
https://aijaa.com/mpXyGA
Enempää en jaksa vaivata aikaani tähän vääntöön. Parempaakin tekemistä.
-
Jälkiviisaana voisi todeta, että mun olisi vaan pitänyt poistua, olla jyrkempi ja mitä kaikkea? Kyllä mä tunnen syyllisyyttä. Mutta ikävää, että vain minä. Mulla oli paljon sanottavaa hänelle kun tavattiin. Ei ollut alunalkaenkaan hyvä fiilis, kerroin sen heti ja tarkoitus oli vain puhua eikä hän kuunnellut tosissaan vaan ohjasi tilannetta jatkuvasti fyysiselle tasolle. Tämä jo kertoo, ettei välitä toisesta vähääkään vaan oma halu on kaiken edellä. Onko tuo asiallista käytöstä? Kyse ei ole pelkästään siitä, mitä tapahtui vaan siitä, ettei oteta vastuuta teoista sen vertaa, että puhuttaisi niistä. Viimeiset miehet on käyttäytyneet mua kohtaan kunnioittavammin niin odotan, että näin toimittaisi.
Jos nyt jotain kiinnostaa niin mun oli tarkoitus olla ainoastaan dominoivan roolissa ja hänen alistuvassa. Ei se siltä kyllä enää tuntunut.
Ismo Leikolan kuolemattomalla toteamuksella : No niin.
Koko ajan tässä ketjussa on osalla ihmisistä ollut stereotyyppinen ajatus siitä että:
'hyi saatana - taas joku vanha dominoiva mies kehtaa hyväksikäyttää nuorta tyttöä ilman hyväksyntää.'
Kiitos että tästä ei tullut taas yksi ketju, jossa todetaan että D-miehet ovat maailmankaikkeuden ongelmiin syyllisiä ;D
Nyt siis kyseessä kauhea ALISTUVA mies. (pyydän anteeksi jo etukäteen)
Ottamatta kantaa sukupuoleen ja keskustellakseni vain dynamiikasta D/s kuviossa, niin aika pitkälle minusta aina sessiovastuu on enemmän tai vähemmän siellä dominoivan osapuolen kuljetettavana. Dominonti ja alistaminen on herkkää hommaa kuten jo aiemmin totesin, ja siinä ei voi alkaa passiiviseksi ja odottaa että alistuva ottaa homman hoitoon. Näen jo suoraan tässä siksi ristiriitaa kokonaisuuden kannalta. Ehkä se on syy miksi asiat menneet vihkoon? Jos toki kokemsuta dominoinnista on vain vähän ja sattuu brätimpi subi, niin se on ihan arkipäivää dominoivan ihmisen elämänkaarella. Kun toteamus oli että " viimeisetkin miehet ovat käyttäytyneet kunnioittavasti, niin oletan että näin olisi tälläkin kerralla..." Ei naisetkaan ole kaikki samanlaisia. Ei kannata olettaa, vaan selkeästi käydä läpi ne pelisäännöt ja tarvittaessa vaikka antaa sessiokuvaus etukäteen toiselle jos on kokemattomampi, että näin meinasin että homma etenee.
'Kirjoittaja on yleisesti vain kauhea mies(oletettu)'
-
Mä nyt sanon suoraan, etten ihan usko asian olevan näin.
Dark Foxi otit jo kantaa, joten odotan kattavia perusteluja. Kirjoitustyylisi on aika epäselkeä. Miksi saivartelet? Tällanen kokemus herättää mussa tosi negatiivisia tunteita. Kuinka neuvoisit tilanteessani käsittelemään niitä? Patoamaan sisälle? Sanoin jo aiemmin, että asia on käsitelty sen verran kun voi enkä ole siksi pitänyt tätä keskustelua yllä enää aikoihin.
Epäselkeä? Luin viestisi ja keskityit joukkolynkkaamiseen enemmän, kuin kirjoittamalla mitä on tapahtunut. Hyvin lapselliseen sävyyn kirjoitat, kuinka sitä tätä tota.
Jos asia aiheuttaa negatiivisia tunteita, niin kannattasko keskustella ja sopia asiat henkilön kanssa ilman foorumilla haukkumista. Muista, että täällä on 1000 muuta, jotka näkee tökerön lapsenomaisen käytöksesi.
Ymmärrän, että asia harmittaa ja vituttaa, MUTTA SE EI OIKEUTA HAUKKUMAAN KETÄÄN.
Jos noin asia syö sinua sisältä, niin miksi uliset täällä, etkä mene terapiaan?
Nää jutut on 2 henkilön välisiä asioita, jotka mielestäni ei kuulu foorumille.
Ahdistelusta keskustelu rakentavasti on asia erikseen, mutta no. Joukkolynkkaaminen ja haukkuminen kuuluu asiaan kö ko?
Asiasta enempää tietämättä silti en usko väittämiäsi todeksi kuulematta vastapuolen versiota.
Kertomassasi on niin paljon aukkoja ja herättää kysymyksiä. Lopulta keskityt haukkumaan toista ja vähättelemään. Mikä on pointtisi tällä? Tiedätkö, että ahdistelijasi näkee tämän ja haluat kiusata häntä?
Miksi hän ei ollut halukas keskustelemaan? Jos käyttäydyit samalla tavalla, kuin täällä niin tuskin kukaan haluaisi keskustella kanssasi.
Näin tuon pointtina esiin, sillä huomaan tietynlaisen agressiivisuuden postauksissasi ja haukkumisissa.
Jätit itsestäsi hyvin negatiivisen kuvan. Olin tohkeissani, että nuorisoa alkaa tänne tulemaan enemmän, mutta näemmä turhaan.
I res my case here.
Aijaa linkin takana on kuva fiiliksestäni:
https://aijaa.com/mpXyGA
Enempää en jaksa vaivata aikaani tähän vääntöön. Parempaakin tekemistä.
Mä vastasin sulle jo edellisessä viestissäni noihin asioihin ihan asiallisesti, joten en tee sitä uudestaan. Enkä kertonut mitä teen elämässä noin muuten. Näyttää, ettet edes lukenut koko viestiä tai sit et vaan ymmärrä selkeää tekstiä. Sun kirjotustyyli ja linkkaamasi kuva ovat varsin kypsiä ja asiallisia? Hyvä sun on puhua asiallisuudesta ja lapsellisuudesta. Kutsuit jo itsekin häntä ahdistelijaksi. Mä uskon, et ne tuhat muuta ihmistä näkee nyt jotain ihan muuta.. Mielipiteitä saa kertoa.
Ikävää, että tuotin sinulle pettymyksen. Kuten sanoin, ei tarvitse tulla kommentoimaan mitään jos on parempaakin tekemistä. Miksi sitten esität kysymyksiä joihin olen jo vastannut? Hyvää jatkoa kuitenkin :)
-
Jälkiviisaana voisi todeta, että mun olisi vaan pitänyt poistua, olla jyrkempi ja mitä kaikkea? Kyllä mä tunnen syyllisyyttä. Mutta ikävää, että vain minä. Mulla oli paljon sanottavaa hänelle kun tavattiin. Ei ollut alunalkaenkaan hyvä fiilis, kerroin sen heti ja tarkoitus oli vain puhua eikä hän kuunnellut tosissaan vaan ohjasi tilannetta jatkuvasti fyysiselle tasolle. Tämä jo kertoo, ettei välitä toisesta vähääkään vaan oma halu on kaiken edellä. Onko tuo asiallista käytöstä? Kyse ei ole pelkästään siitä, mitä tapahtui vaan siitä, ettei oteta vastuuta teoista sen vertaa, että puhuttaisi niistä. Viimeiset miehet on käyttäytyneet mua kohtaan kunnioittavammin niin odotan, että näin toimittaisi.
Jos nyt jotain kiinnostaa niin mun oli tarkoitus olla ainoastaan dominoivan roolissa ja hänen alistuvassa. Ei se siltä kyllä enää tuntunut.
Ismo Leikolan kuolemattomalla toteamuksella : No niin.
Koko ajan tässä ketjussa on osalla ihmisistä ollut stereotyyppinen ajatus siitä että:
'hyi saatana - taas joku vanha dominoiva mies kehtaa hyväksikäyttää nuorta tyttöä ilman hyväksyntää.'
Kiitos että tästä ei tullut taas yksi ketju, jossa todetaan että D-miehet ovat maailmankaikkeuden ongelmiin syyllisiä ;D
Nyt siis kyseessä kauhea ALISTUVA mies. (pyydän anteeksi jo etukäteen)
Ottamatta kantaa sukupuoleen ja keskustellakseni vain dynamiikasta D/s kuviossa, niin aika pitkälle minusta aina sessiovastuu on enemmän tai vähemmän siellä dominoivan osapuolen kuljetettavana. Dominonti ja alistaminen on herkkää hommaa kuten jo aiemmin totesin, ja siinä ei voi alkaa passiiviseksi ja odottaa että alistuva ottaa homman hoitoon. Näen jo suoraan tässä siksi ristiriitaa kokonaisuuden kannalta. Ehkä se on syy miksi asiat menneet vihkoon? Jos toki kokemsuta dominoinnista on vain vähän ja sattuu brätimpi subi, niin se on ihan arkipäivää dominoivan ihmisen elämänkaarella. Kun toteamus oli että " viimeisetkin miehet ovat käyttäytyneet kunnioittavasti, niin oletan että näin olisi tälläkin kerralla..." Ei naisetkaan ole kaikki samanlaisia. Ei kannata olettaa, vaan selkeästi käydä läpi ne pelisäännöt ja tarvittaessa vaikka antaa sessiokuvaus etukäteen toiselle jos on kokemattomampi, että näin meinasin että homma etenee.
'Kirjoittaja on yleisesti vain kauhea mies(oletettu)'
Olen aikalailla samaa mieltä kanssasi, mutta en ota enempää kantaa, sillä kyse EI ollut sessiosta.
-
Musta on tosi jännää että on vedetty johtopäätöksiä että tässä nyt olisi kyse miehistä ja naisista. Ainakin omia viestejä kirjoittaessani ajattelin ihmisiä yleisesti riippumatta sukupuolista tai D/s-asemasta.
Jos kyseessä olisi alistuva nainen, joka suutelisi väkisin dominoivaa miestä session ulkopuolella (niin että kyse ei ole mistään yhteiseksi iloksi toteutetusta brat-kuviosta), ja veisi tilannetta koko ajan seksuaaliseen suuntaan vaikka mies on sanonut ettei halua muuta kuin juttelua? Ihan yhtä paskamaista, ihan yhtä väärin. Paskamaista ja väärin, vaikka kukaan ei ole hengenvaarassa.
Mä en nyt oikein tajua, että miten ihmiset oikein harrastaa seksiä ja flirttailua, jos on vaikea tulkita että tykkääkö toinen vai ei.
Mulla on subi, joka tykkää olla passiivinen ja välillä pistää vastaan, mutta tästä on puhuttu etukäteen. Ja toisaalta oon alkanut tehdä rankempia juttuja vasta sen jälkeen, kun subi on osoittanut kykynsä kieltäytyä silloin kun häntä ei huvita jokin tietty juttu. Välillä oon varmistanut kesken session, että onko tämä vastustelu/passiivisuus nyt osoitus nautinnosta vai ahdistaako oikeasti. Jos se rikkoo tunnelman, niin rikkokoon, koska tunnelman pilaaminen on ihan vitusti pienempi paha kuin se, että rikkoisi toisen rajoja (mikä sekin muuten pilaa tunnelman siltä toiselta aika tehokkaasti hei).
Että ei, ei tässä tarvitse sääliä Dominoivia. Meillä on ihan yhtäläinen velvollisuus opetella kommunikoimaan kuin subeillakin, ja velvollisuus opetella luomaan tila, jossa perääntyminen ja kieltäytyminen on helppoa.
Ja koska tässä ei loppujenlopuksi ollut edes kyse D/s-dynamiikasta tai sukupuolesta, niin sanoisin, että ihmisinä meidän kaikkien pitäisi opetella luomaan tiloja, joissa perääntyminen ja kieltäytyminen on helppoa. Subikin voi painostaa D:tä, ja vanilja vaniljaa, ja ystävä ystävää jne. Toki myös omien halujen ja rajojen ilmaiseminen on tärkeää, mutta sitä nyt tässä onkin jo painotettu, eikä se toimi jos vastapuoli ei ole kiinnostunut tekemään omaa osaansa.
-
Muista, että täällä on 1000 muuta, jotka näkee tökerön lapsenomaisen käytöksesi.
Ymmärrän, että asia harmittaa ja vituttaa, MUTTA SE EI OIKEUTA HAUKKUMAAN KETÄÄN.
Jos noin asia syö sinua sisältä, niin miksi uliset täällä, etkä mene terapiaan?
Nää jutut on 2 henkilön välisiä asioita, jotka mielestäni ei kuulu foorumille.
Minusta on vähintäänkin outoa, ettei tämä koskisi myös sinua?
Vai oletko poikkeus, joka vahvistaa säännön?
-
Jaahas, popparit esiin.
-
Popparit todella ja pillimehut.
Tällaiset avaukset ovat hyviä siinä, että ne herättävät keskustelua aihealueen periaatteista ja yleisistä käytännöistä. Terapeutille meno voi olla meille kaikille aika hyvä juttu, mutta terapeutti ei voi avata keskustelua skenen sisällä.
Me voimme.
Nämä keskustelut ovat tärkeitä, koska kinky-klaaniin tulee jatkuvasti uusia ---oletettuja, subeja, domeja, ankkoja ja ruuvimeisseleitä. Yleinen konsensus lienee kuitenkin, että suostumus & turvasana ovat skenen pääpilareita.
Jos kohtaa tyypin, joka ei esim. turvasanaa käytä tai rikkoo luottamusta tai suostumusta jo ennen sessiota tai jo kahvin lomassa, ei juttua kannata viedä pidemmälle.
Ne jotka hoitavat pesänsä tyylillä ja arvostuksella saavat kyllä seuraa ja ovat haluttuja.
En tiedä missasinko jotain, mutta en itse tiedä kenestä on kyse. En haluakaan tietää. Eli ketä on haukuttu... oletettua osapuolta. Ei täällä mitään varsinaista lynkkaamista nähdäkseni ole tapahtunut. Ehkä keskustelu on hyvä lukea vain yleisenä toiveena kuinka haluamme skenessämme olla ja elää, eikä yhden tapauksen ratkaisemisena.
Näitähän me kaikki omilla kohdillamme mietitään, jos et mieti, olisi ehkä syytä...
-
Popparit todella ja pillimehut.
Tällaiset avaukset ovat hyviä siinä, että ne herättävät keskustelua aihealueen periaatteista ja yleisistä käytännöistä. Terapeutille meno voi olla meille kaikille aika hyvä juttu, mutta terapeutti ei voi avata keskustelua skenen sisällä.
Me voimme.
Nämä keskustelut ovat tärkeitä, koska kinky-klaaniin tulee jatkuvasti uusia ---oletettuja, subeja, domeja, ankkoja ja ruuvimeisseleitä. Yleinen konsensus lienee kuitenkin, että suostumus & turvasana ovat skenen pääpilareita.
Jos kohtaa tyypin, joka ei esim. turvasanaa käytä tai rikkoo luottamusta tai suostumusta jo ennen sessiota tai jo kahvin lomassa, ei juttua kannata viedä pidemmälle.
Ne jotka hoitavat pesänsä tyylillä ja arvostuksella saavat kyllä seuraa ja ovat haluttuja.
En tiedä missasinko jotain, mutta en itse tiedä kenestä on kyse. En haluakaan tietää. Eli ketä on haukuttu... oletettua osapuolta. Ei täällä mitään varsinaista lynkkaamista nähdäkseni ole tapahtunut. Ehkä keskustelu on hyvä lukea vain yleisenä toiveena kuinka haluamme skenessämme olla ja elää, eikä yhden tapauksen ratkaisemisena.
Näitähän me kaikki omilla kohdillamme mietitään, jos et mieti, olisi ehkä syytä...
Juuri tätä mä oon ajanut takaa! Kiitos, että muotoilit asian noin hyvin.
Voisimmeko jokainen ihan hetkeksi mennä itseemme ja yrittää katsoa asioita toisen näkökulmasta? Niin minäkin yritän tehdä. Ja näin kaikille tiedoksi, että turha kysyä kuka on kyseessä. Mun tavoite on saada ihmiset ajattelemaan, ei mustamaalata.
Viettääkää hyvä viikonloppu ja olkaa ihmisiksi :love: Aamen.
-
Mua kuitenkin vähän tympii, että osa on sitä mieltä, että ihmisten pitäisi oppia pois jähmettymisestä sen sijaan, että toiset opettelisi kyllän olevan kyllä.
Probleema on siinä, että ne tyypit ketkä ei välitä rajoista ja toisista, ei sitä opettelua tee. Joten ainoa kehen voi vaikuttaa on itse. Eikä silläkään välttämättä ole väliä ja vaikutusta siinä tilanteessa, kun toisena osapuolena on se tyyppi ketä ei kiinnosta.
Oma näkökulma tässä on ollut se, että koska ihmisiä on erilaisia ja toisten tällaisiin 'ominaisuuksiin' ei voi vaikuttaa - silloin kun he itse eivät ole siihen halukkaita - on ainoa vaikutusmahdollisuus se oma toiminta. Kenen kanssa tapailee. Tunnistaako ne tyypit, ketkä ei sitten oikeasti välitä - joko feikkaavat ja antavat itsestään aluksi tarpeeksi miellyttävän kuvan, tai ovat alunalkaen suoria siinä että tekevät mitä lystäävät.
Koska ihmisenä kasvu (ja ihmisten kasvattaminen) lukeutuu omien mielenkiinnonkohteiden kärkipäähän, olen tyrkyttämässä tätä vastuunottamista itsestä ihan siitäkin syystä, että uskon sen johtavan parempaan elämään ja elämänlaatuun. Kun uskaltaa toimia ja ilmaista itseään. Entistä enemmän. Ei tarvitse olla kaikkivoipa jokaisessa tilanteessa, mutta jos on kokemuksia ettei oikein pidä puoliaan ja rajojaan, niin siinähän voi vain kehittyä! Eikä se varmaan mielipahaa tule tuottamaan, jos siinä onnistuu. Edes hitusen. Siihen kannustaisin kaikkia ketä asia koskettaa.
Eikä seksuaalisuus ole mikään jyräävä voima, jolla on oikeus ylittää se "väärä" selviytymismalli.
Mä en ole kuitenkaan puhunut oikeutuksesta, vaan asiasta. Ilmiöstä. Siitä, miten ihmisen tunne-elämä/vietit voi ylittää yksilön itsehallintakyvyn ja rationaaliseen ajatteluun perustuvan päätöksenteon.
Eli henkilö, joka ei sosiaalisena olentona haluaisi olla tuollainen, joka ylittää toisen rajat, voi sen kuitenkin tehdä - ja katua sitä myöhemmin, tuntea siitä syyllisyyttä. Tai hän voi tehdä sen ja olla piittaamatta siitä jälkikäteen. Tai voi harmittaa, jos "maine" meni asian tullessa ilmi, mutta ei se että ylitti toisen rajat ja kohteli tätä väärin.
Karkeesti ja äärimmilleen vietynä ilmauksena sillä bambilla on paremmat selviytymisedellytykset elämässä, joka lähtee karkuun juoksemaan kun Simba paljastaa hampaansa. Lukittautuu vessaan ja soittaa poliisia paikalle. Sitten on tilanteita, missä ei pysty toimimaan - on vaikka jo sidottuna, tai muuta vastaava - ja silloin omalla toiminnalla ei ehkä ole enää mitään vaikutusta tilanteiden kulkuun. (Laitoin "ehkä", koska haluaisin uskoa, että ois olemassa sanat joilla tilanteen sais pysäytettyä - enkä tarkoita nyt turvasanaa - mutta tää lienee vaan hölmöä toiveikkuutta siitä, että kaikissa ihmisissä löytyis se edes hitusen hyvää saanut puoli, jolla on kykyä myötätuntoon ja armoon) Nämä sanat ei ketään lohduta, eikä ole tarkotuskaan. Puhun vaan ilmiöstä. Kahden henkilön välisestä toiminnasta, jossa tilanteen kulku on kiinni kummankin yksilön kokonaispersoonallisuudesta. Sopimukset ja laki ei ole siinä läsnä ja mukana turvaamassa, ellei molemmat niitä kanna mielessään. Sitoutuneina niihin. Ja silti ne voivat ylittyä, em. syistä - kun vietit ajaa yli.
Lamaantumisessa ei siltikään ole kyse mistään itsekunnioituksesta, omien rajojen pitämättömyydestä, kehittymättömyydestä tai kasvamattomuudesta.
Meillä on sitten erilainen näkemys ja kokemus tästä aiheesta.
Huomautan nyt, että kun olen kirjoittanut kehityksestä ja kasvamisesta, niihin ei ole liittynyt vastakohtaparina "kehittymättömyyttä" tai "kasvamattomuutta". Vaan kehitys ja kasvaminen on tässä kuin se kasvi, joka saa lisää vartta ja pituutta sekä täyteläisemmät kukat, kun saa oikeanlaista ravintoa eikä mikään estä sen kasvua.
On ihmisiä, jotka katsovat hiljaa, kun se viimeinen pulla otetaan palaveripöydältä.
Ja sitten on ihmisiä, jotka älähtävät heti: "Hei, se on mun pulla! Näpit irti siitä!"
Jotkut ottavat hiljaa, mutta kiehuen sisäisestä raivosta, vastaan ne perseenpuristelut rallikansan velloessa kaupungilla.
Toiset nostavat metakan ja tekevät parhaansa nöyryyttääkseen ja häväistäkseen toisen, verbaalisesti.
Edellisistä voi tulla jälkimmäinen, vaikka se mahdottomalta tuntuisikin sillä hetkellä, kun pitäisi sanoa jotain mutta ei uskalla. Ei Tohdi. Raaski. Viitsi.
Ne tekijät jotka vaikuttavat isomman skaalan tilanteissa on moninaiset ja voimakkaat, mutta perusta on siellä se sama. Kysymys siitä, mikä estää? Mikä estää toimimasta, mikä estää puhumasta? Miksi tämä on sallittua toiselle, miksi minun pitää ottaa tämä vastaan?
Ja se on pitkä tie kulkea. Mutta aina sen vaivan arvoinen. Koska jokainen askel vie kohti vapautta.
(anteeksi. Oon vähän dramaattisuuteen taipuvainen...)
Jähmettymisestä voi oppia pikkuhiljaa pois altistamalla itseään tilanteisiin, joissa jähmettyy. Voi juku miten mukavaa, helppoa, kehittävää ja kasvattavaa!
Tässäkin meillä on eri näkemys. Itse en lähtisi altistamalla etenemään asiassa.
Samoin tämä vaarallinen ja sairas pussailija on nimetty ääliöksi, empatiakyvyttömäksi, karseaksi, epätoivoiseksi, terapian tarpeessa olevaksi, niljakkeeksi ja mitä vielä..
Empatiakyvytön lienee mun tekstistäni. Siinä ei puhuttu kenestäkään yksittäisestä, nimettävissä olevasta henkilöstä, vaan yleisesti yksilöistä jotka toimivat tietyllä tapaa, johtuen esim. empatiakyvyttömyydestä.
Samoin viittaus terapiaan ei ollut kohdistettu ketjun aloittajan tuttavaan, vaan oli vastauksena henkilölle, joka kyseli kuinka niitä naisia (tai miehiä - "halun kohteita" jokatapauksessa) oppisi lukemaan paremmin. Ja miten viettien hallinnassa kehitytään.
Ja toisaalta oon alkanut tehdä rankempia juttuja vasta sen jälkeen, kun subi on osoittanut kykynsä kieltäytyä silloin kun häntä ei huvita jokin tietty juttu.
Tämä on olennaista! Olen kanssa sanonut monelle, että kyse ei ole vain sen toisen luottamuksesta muhun, että olen turvallinen ja muhun voi luottaa. Vaan että mun täytyy voida luottaa myös siihen toiseen! Että tiedän, että se sanoo "ei" (ts. turvasanan tai käyttää elettä), jos ja kun ollaan menossa sellaseen että nyt meinaa mennä yli. Miten muuten voisin luottaa siihen, että tilanne on turvallinen? En mä voi olla yksin vastuussa siitä, että en aiheuta toiselle fyysistä tai psyykkistä mielipahaa tai traumaa, jos toinen ei tee omaa osuuttaan.
Ja miten muuten voisi nauttia, vapaasti, jos ei ole luottoa että se toinen kyllä ilmoittaa jos ei ole enää mieluista? Vasta kun tietää tän, että toiseen voi luottaa, voi itsekin "antaa mennä" ja toteuttaa itseään, eikä tarvitse tietyllä tapaa kokoajan pidätellä - varovaisena siitä, että onkohan tää nyt ok, mitäköhän tää toinen tästä nyt tykkää, enkai läppässy liian kovaa pepulle, eikai sitä oikeesti satu nyt kun se tolla tavalla voihkii kun panen kovempaa...
Pidemmät suhteet on tässä kohtaa kiva asia.
Vaikka nautinkin tosi paljon myös siitä ekan kerran tilanteesta. Missä saa tarkkailla reaktioita, lukea ja kuunnella toista, sekä kattoo kun se nauttii uusista kokemuksista. Saa tutkia ja taiteilla, olla herkkänä ja valppaana. Ja vastuussa! Mutta kyllä se oma toisenlainen nautinto, mikä ei liity näihin kontrollin, vallan ja mielihyväntuottamisen teemoihin, vaan on enemmän sitä oman vietin ilmaisua, tulee vasta myöhemmillä tapaamisilla kunnolla esille. Kun sisimmän valtaa lämmin tyytyväisyys siitä, miten nahka iskeytyy pakaraa vasten ja toiselta pääsee ihana, nautinnon ja kivunsekainen ulahdus, vartalon nytkähtäessä samalla mitä viehättävimmin. Tai kun eläimellinen panohalu on ottanu vallan ja ajatukset ja itsetietoisuus on kadonnut jonnekin aavalle ulapalle, eikä ole muuta kuin kädet pitelemässä toista paikallaan ja molemmilta kuuluvaa voihkintaa, huohotusta ja yninää.
Kai se naisillakin/subeilla menee niin, että sitten voi vasta nauttia kunnolla, kun on tunne, että tässä on ok ja turvallista olla?
Vai onko jollekin vaaran tunne ja jännitys siitä, että noudattaakohan toi niitä rajoja, jotenkin olennaista? Onko se mukana aina, kiihottavana elementtinä - vaikkei ehkä ihan tietoisimpana?
-
Meillä on sitten erilainen näkemys ja kokemus tästä aiheesta.
Huomautan nyt, että kun olen kirjoittanut kehityksestä ja kasvamisesta, niihin ei ole liittynyt vastakohtaparina "kehittymättömyyttä" tai "kasvamattomuutta". Vaan kehitys ja kasvaminen on tässä kuin se kasvi, joka saa lisää vartta ja pituutta sekä täyteläisemmät kukat, kun saa oikeanlaista ravintoa eikä mikään estä sen kasvua.
On ihmisiä, jotka katsovat hiljaa, kun se viimeinen pulla otetaan palaveripöydältä.
Ja sitten on ihmisiä, jotka älähtävät heti: "Hei, se on mun pulla! Näpit irti siitä!"
Jotkut ottavat hiljaa, mutta kiehuen sisäisestä raivosta, vastaan ne perseenpuristelut rallikansan velloessa kaupungilla.
Toiset nostavat metakan ja tekevät parhaansa nöyryyttääkseen ja häväistäkseen toisen, verbaalisesti.
Edellisistä voi tulla jälkimmäinen, vaikka se mahdottomalta tuntuisikin sillä hetkellä, kun pitäisi sanoa jotain mutta ei uskalla. Ei Tohdi. Raaski. Viitsi.
Ne tekijät jotka vaikuttavat isomman skaalan tilanteissa on moninaiset ja voimakkaat, mutta perusta on siellä se sama. Kysymys siitä, mikä estää? Mikä estää toimimasta, mikä estää puhumasta? Miksi tämä on sallittua toiselle, miksi minun pitää ottaa tämä vastaan?
Ja se on pitkä tie kulkea. Mutta aina sen vaivan arvoinen. Koska jokainen askel vie kohti vapautta.
Nyt en jaksa kommentoida muuta, kuin että jähmettyminen ja kehtaamattomuus on kaksi ihan eri asiaa. Jos ihminen jähmettyy stressitilanteessa, niin siinä ei ole kyse siitä, etteikö kehtaisi tai raaskisi, silloin ei vain kykene.
-
Nyt en jaksa kommentoida muuta, kuin että jähmettyminen ja kehtaamattomuus on kaksi ihan eri asiaa. Jos ihminen jähmettyy stressitilanteessa, niin siinä ei ole kyse siitä, etteikö kehtaisi tai raaskisi, silloin ei vain kykene.
Joop. Olen kuitenkin edelleen eri mieltä. Siis tuosta, että olisi olemassa vain jokin "ei kykene" - ja sillä hyvä.
Joku kerran selitti mulle, miten se on sen "adhd" mikä saa sen mättämään random ihmisiä turpaan. Tarpeeksi kun taiteilin sain kuulla, sivulauseessa, että se onkin "mun viha". Mutta seuraavassa lauseessa se oli jälleen tuttu ja turvallinen "adhd".
Mä uskon muutokseen. Jos vaan selvittää, mistä se nykytilanne juontaa, niin siihen voi pyrkiä vaikuttaan. Ehkä onnistuu, ehkä ei, mutta yrittämättä kunnolla sitä ei voi ennalta tietää.
"Raaskia" ja "kehdata" olivat sanoja, joilla kuvaan yhtä elementtiä tuollaisissa tilanteissa sekä henkilön omaa [edit:typo] suhtautumista siihen: kutsutaan sitä vaikkapa sosiaaliseksi tilaksi, sekä uskallukseksi toimia siinä. Onko se ok itselle, että sanoo mitä ajattelee, mitä tuntee, mitä haluaa, mitä ei halua? Onko se ok ilmaista oma mielipide? Oma tahtotila? Onko se ok, että sanoo? ...siis jotain muuta kuin "kyllä" tai on hiljaa myöntymyksen merkiksi, vaikka toivoisikin, että toinen lukisi ajatukset ja tunnistaisi sanomattoman "ei":n?
Jos vastaus näihin on jollain (sisäisellä) tasolla "ei", niin eipähän se ole mikään ihme, jos ei pysty sanomaan sitä ei:tä.
Sama toiminnan osalta.
Siltä varalta että joku tän kokee syyllistämiseksi, niin sanon vielä kerran hyvin selkeästi: kyse on kasvamisesta ja kehittymisestä. Jos jotain taitoa tai kykyä ei ole ollut aiemmin, se ei ole yksilön vika. Sitä ei ole hänelle opetettu, tai hän ei ole sitä voinut ottaa vielä vastaan. Koska me ei saada sitä optimia toiminta- ja käyttäytymispatteristoa käyttöömme automaattisesti sen jälkeen, kun ollaan selvitty lapsuudesta nuoruuteen ja sittemmin täysi-ikäisyyteen, niin mitä siitä suotta ketään syytellä. Senkus alkaa opettelemaan sitä mitä haluaa oppia. Ja jos ei halua, niin sekin on vaihtoehto. Näin se menee niidenkin kohdalla, ketkä niitä rajoja rikkoo - ei mikään pakota heitä opettelemaan toisille mieluisampia tapoja olla ihmisenä ihmisten keskuudessa.
-
Siltä varalta että joku tän kokee syyllistämiseksi, niin sanon vielä kerran hyvin selkeästi: kyse on kasvamisesta ja kehittymisestä. Jos jotain taitoa tai kykyä ei ole ollut aiemmin, se ei ole yksilön vika. Sitä ei ole hänelle opetettu, tai hän ei ole sitä voinut ottaa vielä vastaan. Koska me ei saada sitä optimia toiminta- ja käyttäytymispatteristoa käyttöömme automaattisesti sen jälkeen, kun ollaan selvitty lapsuudesta nuoruuteen ja sittemmin täysi-ikäisyyteen, niin mitä siitä suotta ketään syytellä. Senkus alkaa opettelemaan sitä mitä haluaa oppia. Ja jos ei halua, niin sekin on vaihtoehto. Näin se menee niidenkin kohdalla, ketkä niitä rajoja rikkoo - ei mikään pakota heitä opettelemaan toisille mieluisampia tapoja olla ihmisenä ihmisten keskuudessa.
Kyllä, näin tämän näkisin.
Tuo kappale sopii jatkossa vastauksena kaikkiin niihin samanlaisiin kirjoituksiin missä D tai s kokee tulleensa väärinkohdelluksi. Koska liian heikot signaalit tai ajatustenlukutaito puuttui. Tai jähmettyminen. Tai ei uskaltanut. Tai yli-innokas vastapuoli rikkoi toisen rajat tahtomattaan. Tai jotain..
-
Villi veikkaus omassa päässäni on mm.sellainen,ettei syntymä-alfa (susi) kykene samaistua heikkouteentm.
Ihminen sitä vastoin on voittamaton- vai mitä on arvon Deet ja Mestarit mieltä? ^-^
Jos halutaan pysytellä nykyisen tieteellisen tiedon varassa,niin se härrelle kiitos,on varsin paljon avarampi ja avoin kaikkeeen,kuin jokin lokkeroonsa tuupattu mestari,jolla ei ole näkymää muualle kuin pimpaansa.
Jähmettyminen ja järkyttyminen on tosi tuttua,mutta en viitti palata enää omiin ja muiden yrjöihin.
En haluaisi olla ihmisvihaaja.
-
Joku imeskeli elintäni laukeamiseen saakka. En muista että olisin antanut innokasta suostumustani. Ajattelisin etten tyydy rikosilmoitukseen vaan arvostaisin hankoja sekä rovioita.
Dear Skene, kuinka eteenpäin?
* )
-
Joku imeskeli elintäni laukeamiseen saakka. En muista että olisin antanut innokasta suostumustani. Ajattelisin etten tyydy rikosilmoitukseen vaan arvostaisin hankoja sekä rovioita.
Dear Skene, kuinka eteenpäin?
* )
;D ;D ;D