Kirjoittaja Aihe: Ahdisteltu  (Luettu 3429 kertaa)

Pikkusaurus

  • OuSM
  • Baarikärpänen
  • *
  • Viestejä: 515
  • Herttainen pikkuriiviö
  • Galleria
Vs: Ahdisteltu
« Vastaus #75 : 12.10.2019, 17:49 »
Meillä on sitten erilainen näkemys ja kokemus tästä aiheesta.

Huomautan nyt, että kun olen kirjoittanut kehityksestä ja kasvamisesta, niihin ei ole liittynyt vastakohtaparina "kehittymättömyyttä" tai "kasvamattomuutta". Vaan kehitys ja kasvaminen on tässä kuin se kasvi, joka saa lisää vartta ja pituutta sekä täyteläisemmät kukat, kun saa oikeanlaista ravintoa eikä mikään estä sen kasvua.

On ihmisiä, jotka katsovat hiljaa, kun se viimeinen pulla otetaan palaveripöydältä.
Ja sitten on ihmisiä, jotka älähtävät heti: "Hei, se on mun pulla! Näpit irti siitä!"

Jotkut ottavat hiljaa, mutta kiehuen sisäisestä raivosta, vastaan ne perseenpuristelut rallikansan velloessa kaupungilla.
Toiset nostavat metakan ja tekevät parhaansa nöyryyttääkseen ja häväistäkseen toisen, verbaalisesti.

Edellisistä voi tulla jälkimmäinen, vaikka se mahdottomalta tuntuisikin sillä hetkellä, kun pitäisi sanoa jotain mutta ei uskalla. Ei Tohdi. Raaski. Viitsi.
Ne tekijät jotka vaikuttavat isomman skaalan tilanteissa on moninaiset ja voimakkaat, mutta perusta on siellä se sama. Kysymys siitä, mikä estää? Mikä estää toimimasta, mikä estää puhumasta? Miksi tämä on sallittua toiselle, miksi minun pitää ottaa tämä vastaan?

Ja se on pitkä tie kulkea. Mutta aina sen vaivan arvoinen. Koska jokainen askel vie kohti vapautta.


Nyt en jaksa kommentoida muuta, kuin että jähmettyminen ja kehtaamattomuus on kaksi ihan eri asiaa. Jos ihminen jähmettyy stressitilanteessa, niin siinä ei ole kyse siitä, etteikö kehtaisi tai raaskisi, silloin ei vain kykene.

toysnstuff

  • Asiakas
  • **
  • Viestejä: 94
  • Kiltti mutta julma.
  • Galleria
Vs: Ahdisteltu
« Vastaus #76 : 13.10.2019, 01:03 »
Nyt en jaksa kommentoida muuta, kuin että jähmettyminen ja kehtaamattomuus on kaksi ihan eri asiaa. Jos ihminen jähmettyy stressitilanteessa, niin siinä ei ole kyse siitä, etteikö kehtaisi tai raaskisi, silloin ei vain kykene.

Joop. Olen kuitenkin edelleen eri mieltä. Siis tuosta, että olisi olemassa vain jokin "ei kykene" - ja sillä hyvä.

Joku kerran selitti mulle, miten se on sen "adhd" mikä saa sen mättämään random ihmisiä turpaan. Tarpeeksi kun taiteilin sain kuulla, sivulauseessa, että se onkin "mun viha". Mutta seuraavassa lauseessa se oli jälleen tuttu ja turvallinen "adhd".

Mä uskon muutokseen. Jos vaan selvittää, mistä se nykytilanne juontaa, niin siihen voi pyrkiä vaikuttaan. Ehkä onnistuu, ehkä ei, mutta yrittämättä kunnolla sitä ei voi ennalta tietää.

"Raaskia" ja "kehdata" olivat sanoja, joilla kuvaan yhtä elementtiä tuollaisissa tilanteissa sekä henkilön omaa [edit:typo] suhtautumista siihen: kutsutaan sitä vaikkapa sosiaaliseksi tilaksi, sekä uskallukseksi toimia siinä. Onko se ok itselle, että sanoo mitä ajattelee, mitä tuntee, mitä haluaa, mitä ei halua? Onko se ok ilmaista oma mielipide? Oma tahtotila? Onko se ok, että sanoo? ...siis jotain muuta kuin "kyllä" tai on hiljaa myöntymyksen merkiksi, vaikka toivoisikin, että toinen lukisi ajatukset ja tunnistaisi sanomattoman "ei":n?

Jos vastaus näihin on jollain (sisäisellä) tasolla "ei", niin eipähän se ole mikään ihme, jos ei pysty sanomaan sitä ei:tä.

Sama toiminnan osalta.


Siltä varalta että joku tän kokee syyllistämiseksi, niin sanon vielä kerran hyvin selkeästi: kyse on kasvamisesta ja kehittymisestä. Jos jotain taitoa tai kykyä ei ole ollut aiemmin, se ei ole yksilön vika. Sitä ei ole hänelle opetettu, tai hän ei ole sitä voinut ottaa vielä vastaan. Koska me ei saada sitä optimia toiminta- ja käyttäytymispatteristoa käyttöömme automaattisesti sen jälkeen, kun ollaan selvitty lapsuudesta nuoruuteen ja sittemmin täysi-ikäisyyteen, niin mitä siitä suotta ketään syytellä. Senkus alkaa opettelemaan sitä mitä haluaa oppia. Ja jos ei halua, niin sekin on vaihtoehto. Näin se menee niidenkin kohdalla, ketkä niitä rajoja rikkoo - ei mikään pakota heitä opettelemaan toisille mieluisampia tapoja olla ihmisenä ihmisten keskuudessa.
« Viimeksi muokattu: 14.10.2019, 12:46 kirjoittanut toysnstuff »

Lady Whip

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 2680
  • Sensuellin brutaali Lady
  • Galleria
Vs: Ahdisteltu
« Vastaus #77 : 13.10.2019, 01:35 »

Siltä varalta että joku tän kokee syyllistämiseksi, niin sanon vielä kerran hyvin selkeästi: kyse on kasvamisesta ja kehittymisestä. Jos jotain taitoa tai kykyä ei ole ollut aiemmin, se ei ole yksilön vika. Sitä ei ole hänelle opetettu, tai hän ei ole sitä voinut ottaa vielä vastaan. Koska me ei saada sitä optimia toiminta- ja käyttäytymispatteristoa käyttöömme automaattisesti sen jälkeen, kun ollaan selvitty lapsuudesta nuoruuteen ja sittemmin täysi-ikäisyyteen, niin mitä siitä suotta ketään syytellä. Senkus alkaa opettelemaan sitä mitä haluaa oppia. Ja jos ei halua, niin sekin on vaihtoehto. Näin se menee niidenkin kohdalla, ketkä niitä rajoja rikkoo - ei mikään pakota heitä opettelemaan toisille mieluisampia tapoja olla ihmisenä ihmisten keskuudessa.

Kyllä, näin tämän näkisin.
Tuo kappale sopii jatkossa vastauksena kaikkiin niihin samanlaisiin kirjoituksiin missä D tai s kokee tulleensa väärinkohdelluksi. Koska liian heikot signaalit tai ajatustenlukutaito puuttui. Tai jähmettyminen. Tai ei uskaltanut. Tai yli-innokas vastapuoli rikkoi toisen rajat tahtomattaan. Tai jotain..

scar

Vs: Ahdisteltu
« Vastaus #78 : 14.10.2019, 03:47 »
Villi veikkaus omassa päässäni on mm.sellainen,ettei syntymä-alfa (susi) kykene samaistua heikkouteentm.
Ihminen sitä vastoin on voittamaton- vai mitä on arvon Deet ja Mestarit mieltä?  ^-^

Jos halutaan pysytellä nykyisen tieteellisen tiedon varassa,niin se härrelle kiitos,on varsin paljon avarampi ja avoin kaikkeeen,kuin jokin lokkeroonsa tuupattu mestari,jolla ei ole näkymää muualle kuin pimpaansa.

Jähmettyminen ja järkyttyminen on tosi tuttua,mutta en viitti palata enää omiin ja muiden yrjöihin.
En haluaisi olla ihmisvihaaja.