BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Satanik.Venus - 23.08.2021, 15:28
-
Minkälaisia kokemuksia baarilaisilla on terveydenhuollon suhtautumisesta ruhjeisiin, mustelmiin ym. jälkiin? Oletteko selittäneet jotenkin etukäteen, onko pitänyt käydä keskustelua aiheesta?
Itse luulen olevani niin asiallinen että selviän puhumalla mistä kysymyksistä vain, mutta haluan tirkistellä muiden kokemuksiin hoitohenkilökunnan suhtautumisesta. Niin, ja voihan täällä siihen joukkoon lukeutuvia kinkyjäkin olla, oletteko jo aamupalaverissa koulineet kollegoista sallivasti sovittuun väkivaltaan suhtautuvia vai onko kinky tiukasti (lääke)kaapissa?
Vai perunko lääkäriajan nyt sitten……
-
Multa on tasan yhden kerran gyne kysynyt ruhjeista. Ja kun sanoin, että on seksistä tulleet, niin tyytyi vastaukseen. Ei ollut kiusallista Kertoi, että on lääkärin velvollisuus kysyä väkivallan merkeistä. :)
-
Multa on tasan yhden kerran gyne kysynyt ruhjeista. Ja kun sanoin, että on seksistä tulleet, niin tyytyi vastaukseen. Ei ollut kiusallista Kertoi, että on lääkärin velvollisuus kysyä väkivallan merkeistä. :)
Lisätään tähän nyt vielä, että lääkärillä on myös vaitiolovelvollisuus niistä merkeistä. Vaikka aina välillä joku pelotteleekin sillä, että lääkärin pitää ilmoittaa väkivallasta, tämä pätee ainoastaan alaikäisten kohdalla. Täältä voi lukea tarkemmin:
https://www.valvira.fi/terveydenhuolto/hyva-ammatinharjoittaminen/terveydenhuollon-ammattihenkilon-ilmoitusvelvollisuuksia
Kyllä, siellä puhutaan henkeä ja terveyttä uhkaavan rikoksen estämisestä, mutta esimerkkinä käytetään perhesurmaa. Ollaan siis aika hiton kaukana siitä, että joku tulee yksin vastaanotolle ja kertoo, että nämä on tehty suostumuksella ja en halua asiaa vietävän eteenpäin.
-
Exä lähti kerran ambulanssin kyytiin mukaan kun polvi oli lähtenyt sijoiltaan, en saanut sitä itse paikalleen ja lanssihenkilökunnankin piti huumata mut mukavaksi ennenkuin onnistui. Itse kyllä mietin että mitähän nääkin nyt ajattelee kun sairaalassa sukkisten takia en voinut vain nostaa lahjetta vaan oli pakko riisua kaikki ja näyttää ympäriinsä painimustelmilla oleva alavartalo, samaan aikaan kun lanssiin mukaan tunkenut mies ei poistu kertaakaan viereltä. Mutta ei niistä kukaan mitään sanonut, ei me eikä hoitohenkilökunta. Voi olla ettei ketään kiinnostanut, voi olla ettei raakaa väkivaltaa suhteessaan kokevat naiset tyrskähtele mustelmien paljastuessa ja vaahtoa loppuaikaa onnessaan kuinka paljon ambulanssi muistutti sisätiloiltaan star trekin loittoalusta, morfiinipäissään tai ei.
-
Emäntä meni kerran lääkäriin ja keskustelu meni kutakuinkin :
"Sulla on noita arpia selässä, mistäs ne on tullut?
--Ne on purujälkiä.
"Ai ? Onko sulla jokin eläin?"
--Joo. Mies.
Virkayskä seurauksena.
Vekkejä on vuosien varrella esiintynyt, myös lääkärin paikkaamia, seurauksia nolla.
-
Joskus aikoinaan sain paljon katseita (kukaan ei kuitenkaan kysynyt mitään) hoitohenkilökunnalta mustelmista, naarmuista yms, mutta ne eivät liittyneet tähän maailmaan vaan muihin harrastuksiin. Nykyisin eivät edes ihmettelisi, kun on enemmän heidän merkintöjä iholla kuin itseaiheutettuja
-
Kaksi kertaa olen ollut tikattavana, kun seksin yhteydessä harrastimme viiltelyä. Tuli vahingossa liian syvät viillot. Kyllä hävetti hoitajalle selittää, että itse aiheutettua..
-
Kaksi kertaa olen ollut tikattavana, kun seksin yhteydessä harrastimme viiltelyä. Tuli vahingossa liian syvät viillot. Kyllä hävetti hoitajalle selittää, että itse aiheutettua..
Oliko hoitaja kovin tuimana lähisuhdeväkivallan uhasta, mt-oireilusta tai muista vastaavasta, vai menikö selitys bdsmstä ihan heittämällä läpi?
-
Emäntä meni kerran lääkäriin ja keskustelu meni kutakuinkin :
"Sulla on noita arpia selässä, mistäs ne on tullut?
--Ne on purujälkiä.
"Ai ? Onko sulla jokin eläin?"
--Joo. Mies.
Virkayskä seurauksena.
Vekkejä on vuosien varrella esiintynyt, myös lääkärin paikkaamia, seurauksia nolla.
Sigh..*unzips* no ei vaan. Hyvä tietää että ei ohjata Törnävän kautta kotiin.
-
Kaksi kertaa olen ollut tikattavana, kun seksin yhteydessä harrastimme viiltelyä. Tuli vahingossa liian syvät viillot. Kyllä hävetti hoitajalle selittää, että itse aiheutettua..
Oliko hoitaja kovin tuimana lähisuhdeväkivallan uhasta, mt-oireilusta tai muista vastaavasta, vai menikö selitys bdsmstä ihan heittämällä läpi?
En mä selittänyt viiltoja seksuaalisuudella enkä masokismillani, kun ei se mun mielestä kuulunut sille. Sanoin vain, että näin tuli nyt tehtyä. Ei laittanut lähetettä hoitoon tms. Osasin antaa viilloista huolimatta täyspäisen kuvan itsestäni.
-
Kaksi kertaa olen ollut tikattavana, kun seksin yhteydessä harrastimme viiltelyä. Tuli vahingossa liian syvät viillot. Kyllä hävetti hoitajalle selittää, että itse aiheutettua..
Oliko hoitaja kovin tuimana lähisuhdeväkivallan uhasta, mt-oireilusta tai muista vastaavasta, vai menikö selitys bdsmstä ihan heittämällä läpi?
En mä selittänyt viiltoja seksuaalisuudella enkä masokismillani, kun ei se mun mielestä kuulunut sille. Sanoin vain, että näin tuli nyt tehtyä. Ei laittanut lähetettä hoitoon tms. Osasin antaa viilloista huolimatta täyspäisen kuvan itsestäni.
Tätä just mietin, et kyllähän se kokonaisuus varmasti ratkaisee. On kaikkien edun mukaista et kysyvät jos siltä näyttää et olis tarvetta, mutta pelkkien jälkien perusteella ei voi tehdä mitään syväluotaavaa analyysiä.
-
Minulla on reisissä aina mustelmia, suurin osa kyllä ihan koirien tekemiä. Niitä olen joskus selittänyt.
-
Gynelle sanoin ennen kuin riisuin et on tullut rajumpaa seksiä harrastettua kun en halunnut et tulee vaivaantunut olo kummallekaan kun sisäreisissä oli sen verran mustelmia. Ei kysellyt enempää.
-
Itse asiassa huolestuttavan vähän ovat olleet kiinnostuneita, edes näkyvillä paikoilla olevista jäljistä. Olisi ehkä jopa aiheellista, että osoittaisivat kiinnostusta, jos jäljet sattuisivatkin olemaan suostumuksettoman väkivallan seurausta...
Mutta jos nyt joku kysymään sattuisikin, niin rehellisyydellä pääsee pitkälle. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat nähneet ja kuulleet aika paljon, tuskin siis hirveästi höntyilevät BDSM-seksiin liittyvästä vastauksesta.
-
Opiskelen itse alaa.
Jos mulla tulisi ja tulee vastaan asiakas/potilas, jonka iholla on tuoreita mustelmia, viiltojälkiä tms., niin kyllä mä varmaan kysyisin niiden syntymekanismia. Ensinnäkin sillä voi olla hoidollista merkitystä ja toisaalta, jos tosiaan asiakkaaseen/potilaaseen on kohdistunut (ei-konsensuaalista) väkivaltaa on hoitavan henkilön velvollisuus antaa tähän liittyen ohjausta eli ohjata asiakasta/potilasta esim. sosiaalisen ja viranomaisavun piiriin, mikäli hänellä on siihen tarve ja halu. Asia ei saa olla tabu.
Toisaalta jos asiakas/potilas ilmaisee, että jäljet ovat konsensuaalisen eroottisen toiminnan tuloksena muodostuneita, ei sen asian moralisoiminen kuulu hoitavalle henkilölle. Kaikkien kollegoiden puolesta en voi puhua, mutta lähtökohtaisesti koulutukseemme kyllä kuuluu, että potilaan omia valintoja kunnioitetaan ja että kaikkia potilaita kohdellaan yhdenvertaisesti. Hoitotyössä kohtaa hyvin monenlaisia ihmisiä erilaisista kulttuuritaustoista, sosioekonomisista luokista, ammattikunnista, harrastepiireistä, vakaumuksista jne. Aika nopeasti ainakin itselleni on työssä kehittynyt sellainen mentaliteetti, että "tuota asiaapa en ymmärrä, mutta ei mun tarvi ymmärtääkään - minä hoidan potilasta hänen taustoistaan riippumatta".
Lisäksi todettakoon, että onpa hoitoalalla työskenneltelevissä itsessäänkin tämän "skenen" väkeä varmasti vähintäänkin saman verran kuin väestössä muutenkin keskimäärin. Terveydenhuoltohenkilökunta ei toki ala avautua potilaille työaikana omasta seksuaaliauudestaan, mutta on kuitenkin ihan mahdollista, että kohdalle osuu hoitaja tai lääkäri, jolle aihepiiri ei ole omakohtaisestikaan vieras.
Sanoisin siis, että lähtökohtaisesti Suomessa pitäisi voida avoimesti kertoa terveydenhuollon henkilöille, että vamma x on syntynyt konsensuaalisessa eroottisessa toiminnassa. Arvelisin, että mitä avoimemmin asiasta pystyy puhumaan, sitä neutraalimpi on myös vastaanotto. Kierteleminen ja kaarteleminen synnyttää todennäköisemmin lisäkysymyksiä.
-
"Sullon tos tollanen jälki."
"Joo, tiedän."
"Ajattelin vaan sanoo, et se oli siinä jo etukäteen eikä tullu rokotuksesta."
Tämänkaltainen sananvaihto käytiin koronapiikillä käydessä.
-
Terveydenhuoltoala on kokemukseni mukaan keskimääräistä konservatiivisempi pesäke yhteiskunnassa, eli todennäköisyydet kinkyn (ja asian kanssa sinuiksi päässeen) lääkärin kohtaamiselle ovat kirjoissani hyvin pienet. Toisaalta näkevät kyllä työssään niin kaikenlaista, että tuskin mustelmat kovin montaa hetkauttavat.
Koskaan en ole itse joutunut miettimään näitä, kun minuun ei juuri jälkiä tehdä, mutta kumppanien puolesta kyllä. Minun tekemisteni jäljiltä on ainakin kerran päädytty päivystykseen (haava tulehtui), mutta sielläkin asia otettiin kauhistelematta ja moralisoimatta vastaan. Hoito oli asianmukaista eikä jälkiseuraamuksia tullut.
-
Minulla on reisissä aina mustelmia, suurin osa kyllä ihan koirien tekemiä. Niitä olen joskus selittänyt.
Koirien ja ”koirien” ;) ;)
No niin saatan itseni ulos…
-
Sanoisin siis, että lähtökohtaisesti Suomessa pitäisi voida avoimesti kertoa terveydenhuollon henkilöille, että vamma x on syntynyt konsensuaalisessa eroottisessa toiminnassa. Arvelisin, että mitä avoimemmin asiasta pystyy puhumaan, sitä neutraalimpi on myös vastaanotto. Kierteleminen ja kaarteleminen synnyttää todennäköisemmin lisäkysymyksiä.
Tätä juuri mietin, että kokonaisuus ratkaisee, ei pelkät jäljet. Jos on asiallinen ja suora siitä mistä jäljet ovat tulleet, niin varmasti hoitohenkilökuntakin osaa arvioida potilaan suht koht täyspäiseksi jäljistä huolimatta.
Moralisoiminen ei minua haittaa yhtään, koska muiden mielipiteet aiheesta eivät sinänsä kiinnosta. Mutta tässä terveydenhuollon kysymyksessä mieleen nousi juuri esimerkiksi toisessa viestissä mainitut mahdolliset ilmoitusvelvollisuudet. Ja miksei myös se, mitä tietoja potilaasta ja käynnistä kirjotetaan ylös.
-
Moralisoiminen ei minua haittaa yhtään, koska muiden mielipiteet aiheesta eivät sinänsä kiinnosta. Mutta tässä terveydenhuollon kysymyksessä mieleen nousi juuri esimerkiksi toisessa viestissä mainitut mahdolliset ilmoitusvelvollisuudet. Ja miksei myös se, mitä tietoja potilaasta ja käynnistä kirjotetaan ylös.
Salassapito menee tosiaan ilmoitusvelvollisuuden edelle aikuisten asioissa, kun vaikka mustelmista on kyse. Siitä, mitä kirjataan, on yleensä mahdollista keskustella ihan hoitotilanteessa. Itse olen joskus pyytänyt, ettei tekstiin tulisi mainintoja seksityön tekemisestä, ja lääkäri kunnioitti tätä pyyntöä ilman lisäkyselyjä.
-
Mulla oli kerran vitulliset mustelmat reisissä kun menin jostain muusta vaivasta lääkäriin. Kesäaika, niin shortsit jalassa ja kaikki tyrkyllä.
Lääkäri kommentoi, että on "hienot mustelmat". Totesin mielissäni, että "Eikös olekin!"
Asiaan ei palattu :))
-
Ruotsalaiset ne osaa tämänkin, ovat tehneet tällaisen mahtavan brosyyrin mm. sote-alan ammattilaisille jotka kohtaavat työssään bdsm-harrastajia:
https://rfsu.ineko.se/se/om-bdsm
-
Moralisoiminen ei minua haittaa yhtään, koska muiden mielipiteet aiheesta eivät sinänsä kiinnosta. Mutta tässä terveydenhuollon kysymyksessä mieleen nousi juuri esimerkiksi toisessa viestissä mainitut mahdolliset ilmoitusvelvollisuudet. Ja miksei myös se, mitä tietoja potilaasta ja käynnistä kirjotetaan ylös.
Salassapito menee tosiaan ilmoitusvelvollisuuden edelle aikuisten asioissa, kun vaikka mustelmista on kyse. Siitä, mitä kirjataan, on yleensä mahdollista keskustella ihan hoitotilanteessa. Itse olen joskus pyytänyt, ettei tekstiin tulisi mainintoja seksityön tekemisestä, ja lääkäri kunnioitti tätä pyyntöä ilman lisäkyselyjä.
Ilmoitusvelvollisuus koskee tosiaan lastensuojelua.
Jos aikuinen potilas on kokenut väkivaltaa tai on itsetuhoinen, hänelle voidaan antaa hänen niin halutessaan ohjausta siitä, miten hakeutua avun piiriin.
Poikkeuksena tästä potilas voidaan ottaa psykiatriseen pakkohoitoon, mikäli hän on vaaraksi itselleen tai muille. Tähän on kuitenkin varsin tiukat kriteerit. Ihan muutamalla mustelmalla ei pakkohoitoon kyllä pääse/joudu.
Potilaalla on myös juridinen oikeus nähdä ja tarkistaa kaikki itseään koskevat terveydenhoidon kirjaukset, ja niihin voi myös halutessaan vaatia oikaisua, jos kokee, että jotakin on kirjattu virheellisesti tai asiattomasti.
Kaikkia terveydenhuollon kirjauksia koskee sinänsä salassapitovelvollisuus; niitä ei luovuteta koskaan kolmansille osapuolille ilman potilaan suostumusta (poikkeuksena joskus tilanteet, joissa potilaalle määrätään edunvalvoja), eikä edes terveydenhuollon ammattihenkilöillä ole oikeutta katsoa potilaasta kuin kyseistä hoitotapahtumaa koskevat kirjaukset. Tämä siis tarkoittaa, että jos tämä vuonna käyt päivystyksessä paikkauttamassa viiltelyhaavaa ja puolen vuoden päästä tulet osastolle hengitystieinfektion vuoksi, infektio-osaston työntekijöillä ei ole oikeutta alkaa kaivella esille päivystyksen epikriisiä.
-
Kaikkia terveydenhuollon kirjauksia koskee sinänsä salassapitovelvollisuus; niitä ei luovuteta koskaan kolmansille osapuolille ilman potilaan suostumusta (poikkeuksena joskus tilanteet, joissa potilaalle määrätään edunvalvoja), eikä edes terveydenhuollon ammattihenkilöillä ole oikeutta katsoa potilaasta kuin kyseistä hoitotapahtumaa koskevat kirjaukset. Tämä siis tarkoittaa, että jos tämä vuonna käyt päivystyksessä paikkauttamassa viiltelyhaavaa ja puolen vuoden päästä tulet osastolle hengitystieinfektion vuoksi, infektio-osaston työntekijöillä ei ole oikeutta alkaa kaivella esille päivystyksen epikriisiä.
Kuulostit niin asiantuntevalta että viittaan lisäkysymyksen merkiksi jos satut vaikka ammattipohjalta tms asiasta tietämään. Itse saatoin joskus teini-ikäisenä päivystyksessä vetäistä henkeä jokuseen kertaan turhan nopeaan huomatakseni myöhemmin että tämä yksittäinen, lievä hyperventilointi oli kirjattu ylös taipumuksena paniikkikohtauksiin. Olen tämän jälkeen useamman kerran joutunut kertomaan asiasta kysyneelle hoitohenkilökunnalle ettei minulla ole tapana saada paniikkikohtauksia eikä ole koskaan ollutkaan, mutta tämä leima tuntuu olevan tatuoituna kiinni. Onko henkilön tiedoissa sitten jonkinnäköinen "warning label" johon on merkittynä tietoja joilla voi olla vaikutusta annettuun hoitoon tai potilaan yllättäviin reaktioihin? Toki ammattihenkilökunnalla viittasit osastohoitajiin, mutta potilaana sinänsä itselle ei ainakaan ole väliä kenen valtuuksilla epätoivottuja tietoja hoitotilanteessa luetaan jos ne tulevat jossain yhtälailla ilmi.
Olen myös ollut työssä jossa vaadittiin terveystietojen luovuttamista työterveydenhoitajalle joka sitten ne yksityiskohtaisesti luki läpi samalla kun hikoillen yritän miettiä mitä kaikkea siellä lukikaan. Tietyissä kouluissa tuota vaaditaan myös, ja yksi näissä etsitty hylkäämisperuste on nimenomaan mielenterveysongelmat jolloin itsetuhoisuudeksi tulkitut jäljet olisivat iso ongelma. Että sinänsä niitä terveystietojaan voi joutua jakamaan muuallakin kuin lääkärinsä kanssa.
-
Vakuutuksia hankkiessa tuollainen merkintä hyperventilaatiosta saattaa olla syy terveysvakuutusten epäämiseen.
Vaikka olisi turha merkintä johtuen väärästä tulkinnasta, riittää jos se lukee omissa terveystiedoissa.
-
Rama, potilastiedoissa Riskitiedot-osio, johon kirjataan esimerkiksi lääkeaineallergiat, vakavat perussairaudet ja niiden lääkitykset. Riskitietoihin voidaan kirjata myös, jos potilaan hoidossa on aiemmin ollut jotakin komplikaatioita, joilla on riski toistua, esim. jos leikkauksen yhteydessä potilaan anestesiassa tai hengitysteiden turvaamisessa on ilmennyt ongelmia, jos potilaalla on kohonnut verenvuotoriski tms.
Riskitietoihin saatetaan tapauskohtaisesti merkitä myös se, jos potilas pelkää huomattavasti hoitotoimenpiteitä tai on esimerkiksi saanut joskus paniikkikohtauksen hoitotoimenpiteessä tms. Riskitietoihin saatetaan merkitä myös esim. jos potilas on aiemmin käyttänyt hoitohenkilökuntaa kohtaan väkivaltaisesti. Samoin esim. tiedossa oleva huumausaineden käyttö tai runsas alkoholin käyttö ja tupakointi merkitään riskitietoihin, sillä nämä ovat erittäin merkityksellisiä tietoja esim. turvallisen lääkehoidon kannalta.
Riskitiedot nousevat potilastietojärjestelmässä esiin aina kun potilaalle avataan uusi hoitotapahtuma, ja ne tulisi aina tarkistaa ja päivittää. Riskitietojen tehtävä on varmistaa potilaalle paras mahdollinen hoito.
Todennäköisesti alttius hyperventilointiin/paniikkikohtauksiin on siis merkitty riskitietoihisi. Sinulla on oikeus pyytää riskitietosi nähtäväksi ja myös pyytää niihin korjausta. Voit tehdä tämän minkä tahansa hoitotapahtuman yhteydessä. Jos asia ei jostain syystä etenisi hoitohenkilökunnan kanssa, voit lähestyä potilasasiamiestä.
Toisaalta itse ajattelen, että jos sinulla on joskus ilmennyt hyperventilointia esim. hermostumisen yhteydessä, voi olla ihan hyvä, että asiasta on riskitiedoissasi merkintä. Tällainen taipumus voi vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten reagoit anestesialääkkeisiin, vahvoihin kipulääkkeisiin ja voimakkaaseen kipuun. Hoitohenkilökunnalle voi olla joissain tilanteissa parhaan mahdollisen hoitosi kannalta hyvä tiedostaa, että tällainen reagointitapa voi olla kohdallasi mahdollinen.
Mikäli kuitenkin todella koet, että merkintä on aiheeton ja jos tapauksesta on jo aikaa eikä vastaava ole toistunut, voipa sitä (mahdollista, toki tämä on vain spekulaatiota kertomasi perusteella) riskitietomerkintää poistettavaksikin pyytää.
-
Vakuutuksia hankkiessa tuollainen merkintä hyperventilaatiosta saattaa olla syy terveysvakuutusten epäämiseen.
Vaikka olisi turha merkintä johtuen väärästä tulkinnasta, riittää jos se lukee omissa terveystiedoissa.
Potilaan mahdollista riskitietomerkintää potilasjärjestelmässä sen paremnin kuin muitakaan potilaskirjauksia ei sellaisenaan luovuteta vakuutusyhtiölle. Joidenkin vakuutusten saamiseksi on edellytyksenä lääkärintodistus terveydentilasta. Mikäli potilaalla on diagnosoitu paniikkihäiriö, lääkäri toisi sen todistuksessaan esille. Mahdollinen riskitietomerkintä siitä, että potilas on joskus reagoinut hoitoon/kipuun/pelkoon hoitotilanteessa paniikkikohtauksella ei kuitenkaan sellaisenaan siirry lääkärin todistukseen, eteenkään lääkärin keskustelematta aiheesta potilaan kanssa.
-
Vakuutuksia hankkiessa tuollainen merkintä hyperventilaatiosta saattaa olla syy terveysvakuutusten epäämiseen.
Vaikka olisi turha merkintä johtuen väärästä tulkinnasta, riittää jos se lukee omissa terveystiedoissa.
Potilaan mahdollista riskitietomerkintää potilasjärjestelmässä sen paremnin kuin muitakaan potilaskirjauksia ei sellaisenaan luovuteta vakuutusyhtiölle. Joidenkin vakuutusten saamiseksi on edellytyksenä lääkärintodistus terveydentilasta. Mikäli potilaalla on diagnosoitu paniikkihäiriö, lääkäri toisi sen todistuksessaan esille. Mahdollinen riskitietomerkintä siitä, että potilas on joskus reagoinut hoitoon/kipuun/pelkoon hoitotilanteessa paniikkikohtauksella ei kuitenkaan sellaisenaan siirry lääkärin todistukseen, eteenkään lääkärin keskustelematta aiheesta potilaan kanssa.
Todellako.
Hyvä tieto. Kiitos tästä.
-
Vakuutuksia hankkiessa tuollainen merkintä hyperventilaatiosta saattaa olla syy terveysvakuutusten epäämiseen.
Vaikka olisi turha merkintä johtuen väärästä tulkinnasta, riittää jos se lukee omissa terveystiedoissa.
Potilaan mahdollista riskitietomerkintää potilasjärjestelmässä sen paremnin kuin muitakaan potilaskirjauksia ei sellaisenaan luovuteta vakuutusyhtiölle. Joidenkin vakuutusten saamiseksi on edellytyksenä lääkärintodistus terveydentilasta. Mikäli potilaalla on diagnosoitu paniikkihäiriö, lääkäri toisi sen todistuksessaan esille. Mahdollinen riskitietomerkintä siitä, että potilas on joskus reagoinut hoitoon/kipuun/pelkoon hoitotilanteessa paniikkikohtauksella ei kuitenkaan sellaisenaan siirry lääkärin todistukseen, eteenkään lääkärin keskustelematta aiheesta potilaan kanssa.
Todellako.
Hyvä tieto. Kiitos tästä.
Kyllä sen näin pitäisi mennä. Melko vasta olen ko. kurssin tenttinyt. :)
-
Aiheesta on tehty päättötyö sote-alan ammattilaisille. Kannattaa lukea ihan maallikkonakin.
https://seksuaalineuvojatampere.fi/?page_id=62