Onko skenessä ”dominakulttuuria” ja ”tätikulttuuria”?

[Mr Birch]

Hahmottelen seuraavassa ajatusta naisen vallan kahdesta tulkinnasta ja orientaatiosta osana BDSM-kulttuuria. Olen nimennyt ne dominakulttuuriksi ja tätikulttuuriksi. Heti aluksi on keskusteltava jo otsikkoon sisältyvästä kulttuurin näkökulmasta. Edward Tylorin (1871) mukaan kulttuurissa on kysymys kyvyistä, joita ihmiset ovat historiassaan yhteisöjen jäseninä luoneet ja hankkineet. Nämä kyvyt voivat ilmetä esimerkiksi uskomuksina, taitoina tai taiteena, tietoina ja arvoina [1, s. 1]. Kulttuuri on siis olennaisesti ajattelun ja muunlaisen tekemisen tulkittuja ja tulkittavia tuotoksia, ei ihmisestä riippumattomia asiaintiloja.

”Dominakultuuria” näkyvissä, monessa ulottuvuudessa

Dominan käsitteellä on pitkät juuret. Domina on feminiininen rinnakkaismuoto herran tai isännän puhuttelusanasta domine. Lieneekö yllättävää, että se esiintyy myös naisen etunimenä? [2, S.v. domine, Domina] Ehkä nimen on haluttu olevan enne ja aikanaan tuovan kantajalleen valtaa. Taustalta löytyy latinaksi herraa tarkoittava dominus. Kaikkien näiden taustalla on kotia, taloa tai asumusta tarkoittava domus.

Toisin kuin voisi luulla, dominatrix ei ole BDSM-kulttuurin tarpeisiin luotu uudissana. Sitä on käytetty herran tai hallitsijan (lord, ruler) feminiinisenä vastineena viimeistään vuodesta 1561 lähtien. BDSM-teemaisiin teksteihin se ilmaantui neljäsataa vuotta myöhemmin vuonna 1961 Bruce Rogersin pulp fictioniksi luettavassa kirjassa The Bizarre Lovemakers. [3, s. 120] BDSM-kulttuurissa dominatrix viittaa joko elämäntyyliin tai ammattiin, toisinaan näiden yhdistelmään.

Dominatrixin käsitettä analysoinut sosiologian opinnäytetyöntekijä [4] jäsentää eron paitsi rahan kautta myös siten, että ammattirooli ”kytkettävissä pois” vapaa-ajalla, kun taas elämäntyylinä dominatrixin rooli nähdään kokonaisvaltaisemmin. Danielle Lindemann on kuvaillut lifestyle dommeja sitoutuneiksi avainhenkilöiksi, jotka osallistuvat aktiivisesti bileisiin ja muihin tapahtumiin ja näin ylläpitävät skeneä.[5, s. 202]

Lifestyle-dominatrixit kuvaavat, että rahan ja osin muidenkin arvostuksenosoitusten myötä heidän toimintamallinsa ja siihen liittyen BDSM-suhteen osapuolten roolit, niihin liittyvät odotukset ja arvostukset voivat muuttua, uhata sitä, mitä lifestylen kannalta nähdään aitona. [4, s. 9] Siksi tämä puoli on toisinaan ongelmallinen.

Profession näkökulmasta BDSM-kulttuurin dominatrixia voi osaltaan lähestyä tarkastelemalla ammattilaisen tapaa taustoittaa ja hahmottaa työtään julkisuudessa. Brittiläisen ITV:n This Morning -ohjelmaan vuonna 2022 haastateltu, tuolloin 70-vuotias Misstress Sofia, ”Britannian vanhin työskentelevä dominatrix”, kuvaa toimintansa taustalla olevaa ajattelua selkeästi ja moniulotteisesti. Hän luonnehtii tarvittavaa osaamista taidoksi tai taiteeksi (art), jossa painottuu turvallisuus. Hyvin konkreettisestikin tarkastellun teknisen turvallisuuden (notkealla piiskalla ei tule lyödä liian läheltä, ettei tapahdu kärjen tai kärkien ”kiertoa” piiskattavan kehon ympäri vahingossa) ohella hän korostaa selkeitä rajanvetoja omassa ja asiakkaalle sallitussa toiminnassa. Yhdeksi osaksi ammatillista kehitystään hän mainitsee keskustelut itselleen vieraammasta nettikulttuurista tyttärensä kanssa.

Ammattilaisuuden rajoja kuvaa ja tavallaan testaa Sofian viittaus kanta-asiakkaaseen, joka käy säännöllisesti hoitamassa dominatrixin jalat ja maksaa siitä. Kokonaisuutta hahmottaa asiakkaiden väljä tyypittely: sissification, servitude, punishments. Selkeä näkemys on vaatinut aikaa, työskentelyä ja erehdyksiäkin. Haastateltava kertoo esimerkin: asiakas ilmaisi kiinnostuksensa kohteen termillä water sports, mihin aloitteleva dominatrix vastasi olevansa itsekin kiinnostunut surffauksesta. Asiakas sulki puhelimen. [6]

Osana edellä jo viitattua Elisabeth Farringtonin opinnäytetutkimusta nousivat esiin jännitteet elämäntyyli- ja ammattidominatrixien välillä. [4] Elämäntyylin edustajien käsityksissä nousee esiin kysymyksiä ammattilaisten BDSM-kiinnostuksen perusteista, sen aitoudesta sekä kilpailusta. Myös Suomessa on etenkin aiemmin sivuttu näitä ulottuvuuksia esimerkiksi kysymyksinä harrastajista ja ammattilaisista toimimassa samoissa yhdistyksissä.

”Tätikulttuurin” jäljillä

Tädin käsite on kiinnostava siksi, että siinä yhdistyy kaksi merkitystä - sukulaisuussuhde ja huolenpitotehtävä. Näistä koostuu auktoriteettia. Esimerkiksi Australian aboriginaalikulttuurissa tädin käsite sisältää sedän tapaan hyvin vahvana myös yhteisössä kunnioitetun vanhemman henkilön merkityksen. Monissa muissakin kulttuureissa opetetaan lapsille jopa ensimmäisenä täti-nimitykseen liittyvä tietty merkitys: vieras aikuinen nainen, jota tulee kunnioittaa tai ainakin häntä kohtaan tulee käyttäytyä hyvin. Näitä elementtejä on yhä paljon mukana, kun tarinamaailmassa luodaan tätien ympärille dynamiikkaa ja keitetään kokoon jännitteitä.

Äidin sisarena täti voi olla eräänlainen ”sijainen”, jolle vanhemman valtaa tilapäisesti siirtyy. Eroottisten tarinoiden tädit uhkuvat kiellettyä vetovoimaa. Vuonna 1998 perustetun Literotica.comin BDSM-kategorian tarinoissa yleinen, jopa kliseeksi muodostuva aihe on tädin luokse lomalle saapuva opiskelijapoika, jolle kohta pidetäänkin eroottisen leiman saavaa kuria. Tädin ei tarvitse olla kirjaimellisesti sukulainen, äidin opiskelukaverikin kelpaa. [7] Siskonpojan ja tädin ikäeron ei liioin tarvitse olla suuri, mutta henkilöt ehkä muuten ovat jo sangen kypsässä iässä, joten tarina vaatii eläytymistä. [8]

Teema siis elää ja voi hyvin. Sen yhdet juuret henkilöityvät vahvasti. Vaikka veljen- tai siskonpojat ja -tytöt ovat epäilemättä saaneet tädeiltään huolenpidon ohessa luvuttomia selkäsaunoja, yksi tarina on yli muiden. Omassa luokassaan, ylivoimaisesti ainakin länsimaissa tunnetuin piiskuritäti on Leopold von Sacher-Masochin etäinen sukulainen isän puolelta, kreivitär Zenobia. Lienee niin, että tämä täti on vähintään puoleksi myyttinen hahmo: kirjallisuus ei näet kerro hänen sukunimeään.

Juonihan kulkee niin, että Leopoldilla on jo tarinan alkaessa vetoa tätiinsä ja tämän pukeutumiseen. Tulee sitten se iltapäivä, että Zenobia pyytää Leopoldia auttamaan turkistensa kanssa. Yritettyään kiihkoissaan kömpelösti palvoa tätiään ja tultuaan torjutuksi Leopold piiloutuu vaatekaappiin. Hän päätyy näkemään tätinsä ja tämän rakastajan lemmenleikit sekä cuckold-tilanteen, jossa Zenobia lyö omaa miestään, mottaa nokkaan. Tässä tuoksinassa Leopold paljastuu kaapistaan ja saa tädiltään selkäsaunan. Tarinan itu on valmis, saa myöhemmin laajennetun kirjallisen muodon Sacher-Masochin teoksessa Venus im Pelz, Venus turkiksissa. Aihetta jo tutkinut Sigmund Freud kiinnostuu tapauksesta ja antaa masokismille nimen tämän tarinan keskushenkilön ja tekemiensä tulkintojen pohjalta.

Suomalaisessa kaunokirjallisuudessa ehkä laajimmin tunnettu piiskaava täti on Paavo Rintalan Pojat-romaanin Ilmarin äiti, joka tarjoaa kepposteleville pojille mahdollisuuden hyvittää luvattomat, sota-aikaan todella vaaralliset, rakettileikkinsä selkäsaunalla; vaihtoehtona on laajempi ilmitulo ja viranomaisten toimet. Nykylukijan on muistutettava itseään, että romaanin tapahtuma-aikana 1940-luvulla lasten tai varhaisnuorten ruumiillinen kuritus oli tavanomaista ja eräänlainen normi. Romaanin tekstissä sen osoittaa arkinen, nykylukijalle ehkä rajuhko repliikki: - ”Ilmari, otahan naulalaatikosta se messinkilanka”. Immu kyllä tietää, mikä lanka. Varsinaiset piiskaustapahtumat jäävät enimmäkseen oven taakse, mutta valta-asetelma kuvataan taidokkaasti ja asiayhteyteen sopivalla tavalla. [9, ss. 82–86]

Pirkko Saision elämäkerrassa puolestaan kuvataan tilannetta, jossa äiti käytti (tai oli käyttävinään) kuritusvaltaa ”ollakseen Ulla-tädin silmissä suoraselkäinen kasvattaja”. [10] Tällainen aseman lunastaminen sisarusten kesken vilahtelee toistuvasti myös eroottisessa tätifiktiossa.

Omanlaisekseen tätikulttuurin ilmentymäksi Suomessa voi kutsua Lempi Ala-Komia, joka toimi Tampereen Rauhaniemen poikakodin johtajana vuodet 1930-1950. Irja Hyvärisen kirjoittamassa satavuotishaastattelussa Lempi-täti kertoo saavuttaneensa ”poikiensa” kunnioituksen arvostavalla asenteella, joka poikkesi siitä, miten pahantapaisiksi katsottuihin lapsiin ja nuoriin yleensä suhtauduttiin: "He olivat lahjakasta sakkia. Minä opin heiltä tavattoman paljon. Ei minun tarvinnut pitää komentoa, riitti kun kerran vilkaisin." Ala-Komi toki mainitsee haastattelussa senkin, että hänen aloittaessaan työnsä pojat ”kulkivat kaksi viikkoa nyrkki taskussa”. Laitoksesta päässeet pojat tuovat aikanaan tyttöystäviä Tädille näytille kuin omalle äidille konsanaan, mikä kertoo kiintymyksestä kaunopuheisesti ja konkreettisesti. [11]

Ettei oltaisi (taas!) väärinpäin liikkeellä

Alussa totesin kulttuuriseen näkökulmaan väistämättä sisältyvän tulkinnallisuuden. Valitettavasti on vielä niinkin, ettei niitä faktojakaan ole aivan kiiltävän puhtaina olemassa. En nyt erään pressan tapaan oleta, että faktat ovat vapaasti luotavissa tai ainakin valittavissa, mutta niukaksi ja kuivaksi käy, jos tämän artikkelin kaltaista näkökulmaa alkaa rakentamaan luvuista ilman pohdittuja ja sopivan kertovia käsitteitä.

Luonnehdin edellä kulttuuria Edward Tyloria mukaillen uskomuksiksi, taidoiksi tai taiteeksi, tiedoiksi ja arvoiksi. Kulttuuri voidaan myös nähdä kategorioista eli erotteluista koostuvana tietovarantona, joka vaikuttaa ihmisten tapoihin ja mahdollisuuksiin puhua ja toimia.[12, s. 46] On siis kysyttävä, miten edellä hahmotellut käsitteet dominakulttuuri ja tätikulttuuri voivat tuottaa ja muotoilla BDSM-skeneä.

Jos dominakulttuuria voi luonnehtia kaukaa tulevaksi, on tätikulttuurin aineksiin useimmilla meistä omakohtainen tuntuma. Niinpä dominakulttuurissa voi siihen osallistuvia tai muuten samastuvia viehättää juuri mahdollisuus kehitellä sitä haluttaessa ilman realismin vaatimuksia. Julie Fennell on toisaalta todennut kriittisesti, että kaupallinen kuvasto muovaa laajasti kuvaa dominatrixeista, jopa (ja ehkä nimenomaan) sellaisten henkilöiden osalta, jotka eivät ole näitä tavanneetkaan. [13] Tätikulttuurissa puolestaan vetoaa juuri sen tuttuudessa ja maanläheisyydessä piilevä voima. Itse arvostan suuresti tutulta piiskurilta saamaani jääkaappimagneettia tekstinään Tädit täyttävät maailman rakkaudella.

Domina-termistä on käytössä ironinen slangiversio: töminä. Esimerkiksi BDSM-baarin nimimerkki Isrika hyödyntää sitä taitavasti kritisoidessaan erästä miesten käyttäytymismallia ja yhdistää samalla edellä hahmotellut dominan ja tädin näkökulmat: ”Nykyisellään [livenä tutustumisen] on korvannut yksärit, joissa fantasioidaan kuinka hurja täti töminä tulee ja tuuppaa sträpillä ja komentaa nuolemaan pillua.”[14] Esimerkki tuo näkyviin, miten BDSM-kulttuurissa tarvitaan ja käytetään erilaisin arvolatauksin toimivia käsitteitä. Isrikan kommentti on tiettyä ilmiötä ironian keinoin purkavaa metapuhetta tähän yhteyteen sopivin termein.

Kuten slangisanoissa usein, myös töminä-termissä näkyvät sisäpiirisyyden ja ironian, myös itseironian, elementit. Isrika edellä hyödyntää sitä kritiikin välineenä ja tuottaa sen avulla repliikissä ilmenevään miehen hahmoon ymmärtämättömyyttä ja itsekeskeisyyttä. Esimerkit osoittavat, että olennaisesti samaan ilmiökenttään, jota alussa luonnehdin tiiviisti naisen vallaksi osana BDSM-kulttuuria, on olemassa erilaisia tulokulmia ja reittejä. Kuten korostin, kulttuuri avainkäsitteenä ei aseta näitä tulokulmia ja niihin johtavia reittejä ulkoapäin minkäänlaiseen arvojärjestykseen.

Arvojärjestyksiä silti on ja pitää olla. Ne muotoutuvat kulttuurin sisällä ja osaltaan johtavat monitasoisen ala-ala-kulttuurien ja niille ominaisten puhetapojen systeemin rakentumiseen. Esimerkiksi yhdysvaltalaisissa laajoissa skeneissä on kehittynyt monimutkaisia säännöstöjä, jotka ohjaavat eri rooleissa olevien välistä viestintää. Näiden vastapainoksi eräissä tutkimuksissa korostetaan identiteettien omakohtaista rakentamista, merkityksen luomista ja ”navigointia” eri elementtien ja ulottuvuuksien suhteen.[15] Tässä artikkelissa esimerkkeinä käyttämäni täti, domina ja töminä ovat merimerkkejä tätä navigointia mahdollistamassa.

Lähteet
[1]   E. Tylor, Primitive Culture. London: John Murray, 1871.
[2]   Webster’s, Webster’s Encyclopedic Unabridged Dictionary of the English Language. New Jersey: Gramercy Books, 1994.
[3]   R. Pérez Seves, Eric Stanton & the History of the Bizarre Underground. Atglen (Penn.): Schiffer, 2018.
[4]   E. M. Farrington, ”Comparing and contrasting lifestyle and professional dominatrices: a division by tribute”, Master of Arts, Indiana University, 2017. Viitattu: 8. syyskuuta 2025. [Verkossa]. Saatavissa: https://scholarworks.indianapolis.iu.edu/bitstreams/ff934cd1-e8d2-4a28-b55d-dcb67f250df5/download
[5]   D. J. Lindemann, Dominatrix: Gender, eroticism, and control in the dungeon. University of Chicago Press, 2022.
[6]   This Morning, Britain’s Oldest Dominatrix: Inside The World Of 70 Year Old Mistress Sofia, (2022).
[7]   SpankedMan65, ”Summer with Aunt Carol”. Viitattu: 7. syyskuuta 2025. [Verkossa]. Saatavissa: https://www.literotica.com/s/summer-with-aunt-carol-pt-01
[8]   billy172, ”Aunt Peggy”. Viitattu: 7. syyskuuta 2025. [Verkossa]. Saatavissa: https://www.literotica.com/s/aunt-peggy
[9]   P. Rintala, Pojat, (1. painos 1958). Helsinki: Otava, 2002.
[10]   H. Junkkaala, Pirkko Saisio : sopimaton : elämäkerta. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2023.
[11]   I. Hyvärinen, ”’Lempi-täti’ ei turhista rangaissut”, Helsingin Sanomat, 24.3.1993, 24. maaliskuuta 1993.
[12]   K. Juhila, A. Jokinen, ja E. Suoninen, ”Kategoria-analyysin teesit”, teoksessa Kategoriat, kulttuuri & moraali: johdatus kategoria-analyysiin, Tampere: Vastapaino, 2012, ss. 45–87.
[13]   J. Fennell, ”It’s complicated: Sex and the BDSM subculture”, Sexualities, vsk. 24, nro 5–6, ss. 784–802, 2021.
[14]   Isrika, ”Vs: Miehet deittimarkkinoilla”, BDSM-baari:  Aula / Lounge / Miehet deittimarkkinoilla, 12.11.2020, viitattu: 9.9.2025. [Verkossa]. Saatavissa: https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=29183.msg508448#msg508448
[15]   C. Meeker, C. M. McGill, ja T. S. Rocco, ”Navigation of feminist and submissive identity by women in the BDSM community: A structured literature review”, Sex Cult, vsk. 24, nro 5, ss. 1594–1618, 2020.