Mä ymmärrän ihan hyvin, että moinen on ongelma monelle. Sellainen on iso vastuu ja ymmärrän hyvin, ettei monikaan sitä halua kantaa. Ei minusta mikään sellainen juttu, mistä kommentoidaan "mistä vaan saa halutessaan tehtyä ongelman".
Itse en alistuvana kykene käyttämään turvasanaa. Uppoudun välillä niin syvälle alistumiseen, etten välttämättä muista moisen olemassaoloa. Itselle tämä turvasanattomuus ei siis ole mikään ihannoitava tai tavoiteltava tila vaikka tavallaan silloin toki asiat on aidompia. Itse suhtaudun tässä dominoivaan vähän sanoin kun mitä joskus nuorempana urheillessa olen suhtautunut valmentajaan kehän reunalla. Eli minä en ole se joka heittää pyyhkeen kehään. Minun tehtävä on toki viestiä mahdollisimman realistisesti sille valmentajalle, että missä mennään mutta hän sitten tekee lopullisen päätöksen.
Its koen, että on reilua sanoa tuosta asiasta suoraan. Epäreilumpaa ja vaarallistakin, olisi sopia turvasanasta kun itse sitten tietää, ettei siihen voi luottaa että käyttäisin moista. Toinen sitten tietää mihin ryhtyy. Käytännössä sitten moinen vaatii pitkää tutustumista ja asioiden viemistä hitaammin sinne sietokyvyn rajoille. Mutta mikäs kiire näissä.
