Havaintoja meiltä ja maailmaltaProtokolla, yksi suosikkiaiheistani, ei ole yksinomaan sovittuja käytössääntöjä. Protokollaan kuuluu myös toisen ihmisen kunnioitus kaikissa tilanteissa. Esimerkiksi vaniljoilta puuttuu turhan usein peruskäytösetiketin jalot taidot. Hypoteettinen tilanne perus vanilja-baarin tanssilattialla voisi mennä vaikka näin: Konemusiikki pauhaa ja ihmiset tanssivat. Kundi kouraisee satunnaisen tytön takapuolta, tyttö vetäytyy kauemmas, kundi seuraa ja kouraisee uudelleen. Tilanne päättyy siihen, että tyttö hakee järjestyksenvalvojan poistamaan kundin paikalta, läimäyttää kundia tai poistuu itse paikalta, ellei joku tytön seuralaisista ehdi ensin väliin. Tätä ei kinky-piireissä tapahdu, ei ainakaan samassa mittakaavassa kuin vanilja-maailmassa. Pervot yleensä kunnioittavat toisiaan yksilöinä, oli se kinky-maailman sisäinen suuntautuneisuus mikä hyvänsä. En silti sano, että kaikki pervot ovat asiallisia tapauksia – on niitä poikkeuksiakin, jotka eivät kuuntele, kun toinen sanoo, ettei saa koskea tai muuta.
Väärinymmärrysten ja ajattelemattomuuksien väliin mahtuu myös tämä joukko, joita voinemme tässä tilanteessa tituleerata wannabe-truumaastureiksi. Nämä truut kuvittelevat olevansa kaiken muun yläpuolella, subi on subi kaikille eikä Dominoiva ole Dominoiva, jollei täysin kyykytä subia, kaikissa tilanteissa, kaikissa paikoissa. Olen muutaman tavannutkin, yhtä melkein lyönytkin. Mistä niitä oikein tulee? D/s ei ole armotonta kyykyttämistä ja käskyttämistä ilman mitään syytä, ei subin tietenkään aina tarvitse tietää tai ymmärtää ”miksi”, mutta rajansa kaikella. Tämä truu joukkio on yleisesti ottaen jopa tunneköyhää ja havaitsemiskyvytöntä sakkia. He huutavat kovaan ääneen mitä haluavat, eivätkä huomaa, että helpompiakin keinoja olisi.
Huomautan nyt, että todellakin kärjistän näkemystäni, sillä jokainen meistä on yksilö ja jokainen meistä toimii itsellensä parhaalla tavalla. Kukaan ei voi tehdä ohjenuoraa toiselle ihmiselle ja odottaa tämän sitä 100% noudattavan.
Todellinen Dominoiva on todellisuudessa hyvin huomaavainen ja kärsivällinen. Todellinen Dominoiva ei vaadi tottelua tai kunnioitusta, Hän nauttii siitä luonnostaan. Todellinen Dominoiva ei huuda tai kovaan ääneen riitele ja räyhää, Hänen ei tarvitse, sillä kuiskauskin riittää. Todellinen Dominoiva ei koskaan käske ketään tekemään mitään, edes pientä asiaa, joka voisi vaarantaa joko alistuvan tai jonkun muun turvallisuuden millään tavoin, Hänen ei tarvitse osoittaa olevansa auktoriteetti, tosin Hän voi kieltää (tai yrittää kieltää) turvallisuutta vaarantavat teot. Edellä mainittuun tietenkin poikkeuksena nuo äärimmäiset HC-suhteet ja niiden sessiot. Älykkyys on iso tekijä D/s:n onnistumisessa, ei niinkään sen määrä itsessään vaan Dominoivan ja alistuvan älykkyyden kohtaaminen oikeassa mitassa. Esimerkiksi jos Dominoiva haluaa kuvan piparista, voi hän brättäilevältä alistuvalta saada kuvan tuosta joulukeksistä, tässä vaiheessa on kyse halusta ymmärtää asiat oikein tai väärin, mikä vaatii omanlaista älykkyyttä sekä vastaanottavalta että lähettäjältä, ties vaikka esimerkin Dominoiva oikeasti halusikin tuosta inkiväärikeksistä kuvan. Iso osa kaikesta mitä näemme tai emme näe ovat hienovaraiset eleet.
Hienovaraisten eleiden huomioiminen ja toteuttaminen vaatii sitä, että kumppanit ymmärtävät toisiaan ja jopa sitä, että ovat samalla aallonharjalla älykkyytensä kanssa. Hienovaraiset eleet ovat yksi iso tekijä protokollassa, ehkä jopa isompi kuin mikään muu yksittäinen asia. Hienovaraisiin eleisiin liittyy myös eleiden havainnointi ja huomiointi, ei yksin silloin kun itse on osallisena, vaan myös muiden harjoittamana. Näistä eleistä, teoista, ei sinänsä julkisesti puhuta, mutta ne yleensä huomioidaan kunnioituksella. Mitä kaikkea hienovaraiset eleet pitävät sisällään on aika usein kiinni parin dynamiikasta, enkä tekoja sinänsä ala luettelemaan. Esimerkiksi toisen kunnioittaminen ja sen kunnioituksen osoittaminen ovat osa tätä hienojakoista toimintaa, D/s suhteessa nämä usein kulminoituvat siihen kuka puhuu ensin, kuka tervehtii ja ketä ja minkälaisessa tilanteessa. Erilaisilla hienovaraisilla eleillä osoitamme kunnioitusta toisiamme kohtaan, enkä suinkaan tarkoita yksinomaan alistuvan osoittavan alemmuuttaan, en missään tapauksessa, sillä Dominoivakin voi osoittaa kunnioitustaan alistuvaa kohtaan siinä missä alistuva Dominoivaa kohtaan, kaikkia näitä eleitä emme edes näe tai muutoin huomioi. Silloin kun huomaan näitä eleitä, nautin olostani, hienovaraisten eleiden pingistä on mielestäni mielenkiintoista seurailla.
Kaikkea ei aina ääneen puhuta, paljon oletetaan ja lopulta vain hyvin vähän tiedetään. Ollessamme omassa laatikossamme, emme tunne mitä muut tuntevat tai välttämättä näe mitä muut näkevät. Emme siis voi tietää, miten juuri sillä hetkellä toinen osapuoli voi tai mitä hänelle kuuluu. Voimme tietää yleistilanteen; kiire, tylsistyneisyys, iloisuus, ahdistuneisuus, *you name it*, mutta emme välttämättä sitä mikä siihen on johtanut tai kokonaiskuvaa tilanteesta. Usein toimimme ennakko-odotustemme mukaan ja siten saatamme olla väärässä monistakin asioista. Odotamme muiden tietävän miten meillä menee ja toimimme itse sen mukaisesti. Pyrimme luonnollisesti havainnoimaan ja luovimaan eri tilanteiden läpi, mutta aina se ei vain onnistu. Joku loukkaantuu aina, vaikka tavoitteet olisivat toiset, et voi kumartaa yhteen suuntaan pyllistämättä toisaalle. Otetaan vaikka introvertti ja ekstrovertti; usein introvertti menee suoraan asiaan siinä missä ekstrovertti päivittelee ensin small-talkin muodossa säätä puolen päivää. Yleiset kohteliaisuudet ja höpöttelyt ovat arkipäivää ja välillä työn takana toisille meistä. Suoruus tai kiertely ja pyörittely, molemmat voivat loukata toista osallista – aivan yhtälailla kun protokollan noudattaminen tai sen noudattamatta jättäminen. Ohjeeni siis teille (kuten myös minulle); yrittäkää huomioida toisianne, välittäkää toisistanne, se ei aina ole helppoa vaikka niin helpolta se ajatuksen tasolla tuntuukin.
Jen, joka viihtyy tarkkailijan roolissaan ainakin toisinaan..
