Kirjoittaja Aihe: Aika  (Luettu 2355 kertaa)

Kolumnisti

  • Moderator
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 372
  • Galleria
Aika
« : 11.11.2018, 08:31 »
Aika

Kirjoituksen aiheena ei ole mennä metafyysiseen keskusteluun ajan olemuksesta, sen enempää kuin tarkkailla aikaa jonain tiettynä hetkenä, vaan katsoa kullakin yksilöllä käytettävissä olevaa aikaa – esimerkiksi kun aikanaan lupauduin kirjoittamaan Baariin pari kolumnia, kuvittelin silloin käytössäni olevan aikaa vaikka millä mitalla kirjoitusten tekemiseen, mutta toisin kävi ja kolumnit ovat valmistuneet deadlinejen kanssa hikoillessa, mikä harmillisesti onkin sitten näkynyt kolumnien laadussa.

Pidemmän linjan pervona olenkin ehtinyt tässä elää monia elämänvaiheita, millä kullakin on ollut eri määrä aikaa käytettävissä itsensä toteuttamiseen seksuaalisesti. Aikanaan teini-iässä vanhempien luona asuessa pervoilut piti hoitaa rajatun ajan puitteissa silloin kun vanhemmat ja sisarukset eivät olleet kotona, eikä silloinkaan tiennyt koska muut palaavat.

Nuorena miehenä ajokortin saamisen jälkeen pääsikin kätevästi vierailemaan naisten luona näiden kotona, mutta omalle kohdalle tuntui osuvan muutaman vuoden vanhempia naituja naisia, mikä taasen tarkoitti hommien hoitamista ennen kuin mies tulee töistä tms. kotiin.

Ajankäytössä ongelmat ovat tietysti samat ihan seksuaalisista mieltymyksistä riippumatta, mutta onhan se helpompaa hoitaa ajanpuutteessa pikaiset vaniljana kuin kehitellä pikasessioita BDSM-leikkeihin – toki aina ehtii avokämmenellä läpsäistä poskelle ja takaisintullessa kämmenselällä toiselle poskelle muistuttamaan narttua paikastaan, mutta kovin tyydyttävänä tuollaista ei voi pitää, vaikka se jollain tapaa fyysisenä alistusmuotona toimisikin.

Omilleen muuttamisen jälkeen aikaa sessioimiseen oli vaikka millä mitalla, tai siis oli siihen asti kunnes suhteen osapuolet olivat kaksi vuorotyöläistä. Tietysti yhteisiä vapaapäiviä, -aamuja ja -iltojakin sattui kohdalle, mutta monesti yhteistä aikaa rajoitti univelkojen nukkuminen ja jaksamista taas univeloista johtuva väsymys.

Suurin rajoite sessiointiin käytettävään aikaan tuli kuitenkin siinä vaiheessa kun lapset syntyivät. Sen lisäksi, että lasten hereilläollessa aikaa ei ollut lainkaan, saattoivat nämä milloin tahansa myös herätä ja kömpiä isin ja äitin viereen – eikä lapsia tietysti saanut mummoillekaan hoitoon kuin harvoin.

Lopulta se ero sitten koitti ja tietenkin aikaa oli jälleen vaikka kuinka, kunhan sopiva kumppani vain löytyi – joka mikä toki tapahtui – mutta parin tunnin ajomatkan päästä. Lapset joka toinen viikko ja ajomatka juuri sen verran pitkä ettei arkisin töiden jälkeen pääse noin vain käymään on sekin tehokas rajoite toisen kanssa käytettävissä olevalle ajalle.

Miten sinä järjestät elämäntilanteessasi sessioinnille aikaa ja paikkaa? Anna parhaat vinkkisi jakoon kanssapervoille!

-Kinkykundi, ajaton pervo

kuunlilja74

  • Vieras
Vs: Aika
« Vastaus #1 : 11.11.2018, 09:28 »
Mulla olisi kyllä aikaa järjestettävissä, mutta ei paikkaa ja harvoin sopiva kumppanikin.
Ja sitten jos se sopiva kumppani löytyykin niin ei ole paikkaa.
Melko pulmallista.

bikantti

  • Helsingin akateemiset kinkyt ry
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 2569
  • Ymmärrä taaksepäin, elä eteenpäin, nauti tässä.
  • Galleria
Vs: Aika
« Vastaus #2 : 11.11.2018, 10:20 »
Paras vinkki: opettele iloitsemaan siitä ajasta, joka on  ::)

Oma ajankäyttö on elänyt aika paljon vanilja-ajoista tähän päivään. Vähän niinku tähän tyyliin:
- askartelu --> kinkyjuttujen askartelu tai littleroolissa puuhaaminen
- "Pitäis käydä liikkumassa." --> fyysisesti rankka sessio
- kirjoitusharrastus --> kinkystä kirjoittamista
- opinnot --> seksuaalisuuteen liittyvät opinnot
- "Hei, mulla ois reissu-/opintomeno, voisitko hoitaa koiraani?" --> "Hei, mulla ois kinkybileet/pidempi sessiojuttu, voisitko hoitaa koiraani?"

Auttaa, jos kinkykumppani asuu saman katon alla ja on riittävän sama vuorokausirytmi. Se tekee valmisteluja, kummalla on aikaa. Lisäksi/tai voi ulkoistaa niitä aikaa vieviä asioita, joita haluaa, jos on varaa tai auttavia käsiä tarjolla (esim. siivous). Siivouksenkin jotkut hoitanevat orjan avulla. Sekin on hyödyllistä, että on oppinut hyväksymään, miten kerralla voi oikeasti toteuttaa ihan vain paria kinksiä... ei joka kerta sitä pitkää litaniaa.

Toisaalta on myös hyväksyttävä omat prioriteettinsa; jos kinky on hiton korkealla prioriteeteissa niin sitten se on. Omalla kohdalla se on tarkoittanut muista asioista luopumista: ei (liiemmin) yhdistyshommia, ei kirjan tekemistä, ei vaniljakavereita jotka paheksuu, ei yrityksen perustamista, ei hirveästi ulkomaanmatkoja, ei kollegojen kanssa verkostoitumista vapaa-ajalla juurikaan jne. Viikonlopuista pyrin omistamaan kinkylle puolet noin lähtökohtaisesti. Isona elämänkysymyksenä voin vielä törmätä siihen, että onko kinky (ja työ) itselle tärkeämpää kuin esim. lasten saaminen. Ehkä on.



LadySweet

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 1421
  • I could eat you for breakfast
  • Galleria
Vs: Aika
« Vastaus #3 : 11.11.2018, 14:12 »
Oma elämäntilanne on semmonen, että aikaa kyllä on. Energiaa ei aina ihan kaikkeen ole, vaikka aikaa onkin. Joten joskus on mietittävä mitä kaikkea jaksaa ja välillä on oltava päiviä, jolloin ei tartte kuin hengittää.
Mutta siis, en ala leikkimään subini kanssa mikäli aikaa ei ole riittävästi. Toisinaan silti menee siihen, että muut aikataulut ”vaikeuttaa” asioita ja sitten onkin herätyskello soimassa :D
En tiedä mikä tilanne olisi leikkihetkien aktiivisuuden/määrän kannalta, jos elämääni pitäis mahduttaa jokin aikaa syövä asia.
Pidän kiireettömyydestä hyvin paljon niin sitä toivon elämääni paljon. Nii arkeen kuin kinkyilyynkin.
Parasta ajankäyttöä on mielestäni silti se, ettei tee rajaa arjen ja kinkyilyn välille. Tosin tää toimii paremmin parisuhteessa omalla kohdallani. Kyllä jokainen tietää miten päivät muodostuu, onko tärkeämpää kattoa lasten nukahtamisen jälkeen puol ysin uutiset vai keskittyä toisiinsa. Valintojahan ne on.

SaRu

Vs: Aika
« Vastaus #4 : 15.11.2018, 14:06 »
Aikaa on aina järjestynyt ja jatkossakin sitä tulen järjestämään kun Herrani palveluksiani tarvitsee. Muita kumppaneita minulla ei ole, joten niiden kotiin tuloa ei tarvitse murehtia.
Tilaa on niin sisällä kuin ulkonakin.
Lapset saa onneksi aina tarvittaessa hoitoon kodin ulkopuolelle.

Välimatkaa toki on, ei-kinkyelämän tuomia rajoitteitakin molemmilla, mutta se on tiedostettu tosiasia.
Aikaa pitää tosiaan järjestää sen kaiken muun keskelle, mutta onneksi on se yhteinen halu siihen.

Ja vaikka prosenttiosuus kinkyilystä on arjessa äärettömän pieni, se on se kantava voima. Tapaamisista saan niin paljon voimaa jaksaa kaiken muun.
Vai onkohan sittenkin, että juuri siitä syystä?