Kirjoittaja Aihe: Valtion ei pitäisi saada päättää, monenko ihmisen kanssa saan olla avioliitossa.  (Luettu 8412 kertaa)

Fia

  • Vieras
Länsimaista avioliittoinstituutiota pitäisi toki pohdiskella melkoisesti uusiksi, jos se avattaisiin useamman kuin kahden keskiseksi sopimukseksi. Tarkoittaisiko moniavioisuus käytännössä esimerkiksi, että Maija, Minna ja Mikko voisivat olla keskinäisesti naimisissa niin, että he kaikki ovat toistensa juridisia puolisoita, vai voisiko Maija olla saman aikaisesti avioliitossa sekä Minnan että Mikon kanssa niin, etteivät Mikko ja Minna kuitenkaan olisi keskinäisesti naimisissa? Pitäsisikö tällöin esimerkiksi Minna antaa juridinen suostumus siihen, että Maija avioituu myös Mikon kanssa vai voisiko Maija avoiduttuaan Minnan kanssa avoitua myös Mikon kanssa ilman Maijan suostumusta? Aviopuolisoiden määrän lisääminen kuitenkin periaatteessa juridisesti heikentää aviopuolisoiden asemaa esimerkiksi perimysoikeudellisesti.

Entä voisiko Maijan ei-keskenään avioliitossa olevilla puolisoilla Minnalla ja Mikolla olla myös muita aviopuolisoita tahoillaan? Esimerkiksi niin, että Maija on naimisissa Minnan ja Mikon kanssa, Mikko Maijan ja Kallen kanssa, Kalle Helenan kanssa ja Helena Kallen, Minnan ja Kaisan kanssa. Mitä monimutkaisemmiksi avioliittoverkostot muodostuisivat, sitä haastavampaa esimerkiksi perimys- ja huoltajuuskysymysten ratkaiseminen epäilemättä olisi. En pidä mitenkään mahdottomana, etteikö moniavioisuutta voisi saada juridisesti toimivaksi järjestelmäksi, mutta pohdiskella sitä kyllä pitäisi. Ihan vain muuttamalla lakia niin, että moniavoisuus sallitaan, mutta aviopuolisoiden keskinäisiä juridisia oikeuksia ei mitenkään muuteta suhteessa nykyiseen, homma tuskin toimisi juridisesti kovin sujuvasti.



Huoltajuuskysymys ja siihen kytkeytyvä perhevapaiden jakaminen useamman kuin kahden kesken onkin sitten taas jo aivan eri aihe. Suomen laki ei tälläkään hetkellä rajaa lapsen huoltajien määrää kahteen huoltajaan, vaan joissain tapauksissa lapsella voi olla enemmän kuin kaksi huoltajaa. Lapsen huoltaja voi nykylainkin puitteissa myös olla muu kuin hänen biologinen tai sosiaalinen vanhempansa. Varmasti kuitenkin olisi yhteiskunnallisesti tärkeä tukea sitä, että kun lapsella on esimerkiksi poly- tai sateenkaariperheessä enemmän kuin kaksi sosiaalista vanhempaa, kaikille lapsen sosiaalisille vanhemmille pystyttäisiin joustavasti järjestämään myös juridisen huoltajan status.

Nykylain mukaan äitiysvapaa ja äitiyspäiväraha (105 arkipäivää) on varattu lapsen synnyttäneen äidin käyttöön eli sitä ei voi käyttää esimerkiksi lapsen isä, lapsen toinen äiti tai edes adoptioäiti. Isyysvapaaseen ja -päivärahaan (54 arkipäivää) taas on nykyisellään oikeutettu äidin kanssa avioliitossa oleva tai samassa taloudessa asuva henkilö. Isyysvapaaseen ei siis ole oikeutettu esimerkiksi lapsen juridinen isä, joka ei asu yhdessä lapsen äidin kanssa. Mielestäni lainsäädäntöä pitäisi tässä suhteessa lähtökohtaisesti muuttaa niin, että äitysvapaa koskisi myös adoptioäitejä ja isyysvapaa olisi mahdollinen myös isälle, joka ei asu vauvan kanssa samassa taloudessa. Samalla toki voitaisin muutenkin avata sitä, missä suhteessa esimerkiksi nykyistä isyysvapaata käyttävän henkilön tulee olla vastasyntyneeseen vauvaan tai hänen äitiinsä. Voisiko koko vapaan muuttaa vaikkapa tukihenkilövapaaksi niin, että sitä voisi hyödyntää sovitusti myös vaikkapa äidin kämppis, bestis, sisarus tai vauvan isovanhempi? Tai jos äidillä on kaksi hänen kanssaan asuvaa puolisoa, voisivatko nämä jakaa (sinänsä kyllä lähtökohtaisesti varsin lyhyen) isyyspäivärahan keskenään?

Vanhempainpäivärahan (158 arkipäivää) puolestaan lapsen vanhemmat (eli synnyttänyt äiti ja hänen kanssaan samassa taloudessa asuva puoliso) voivat jakaa keskenään haluamallaan tavalla. Samalla tavalla kuin isyysvapaan ja päivärahan suhteen, voisi tässäkin tapauksessa hyvin miettiä, voisiko vanhempianpäivärahaa ja -vapaata hyödyntää joku muukin lapsen läheinen. Miksi ei?

Alle kolmivuotiaan kotihoidon tukea puolestaan voi nykylainkin puitteissa saada lapsen vanhemman lisäksi tapauskohtaisesti myös muu lasta pääasiallisesti hoitava ja hänen kanssaan samassa taloudessa asuva henkilö. Joissain tapauksissa esimerkiksi lapsen isovanhempi tai lapsen vanhemman sisarus hyödyntää alle kolmivuotiaan kotihoidon tukea. Polyperheessä tai sateenkaariperheessä, jossa lapsella on enemmän kuin kaksi sosiaalista vanhempaa, alle kolmivuotiaan kotihoidon tukea voisi hyödyntää myös lapsen kolmas vanhempi vaikkei virallinen huoltaja olisikaan, kunhan lapsi asuu samassa taloudessa.

Kolmiapilaperheiden huoltajuuskysymyksen järjestämistä tarkastelee pro gradussa Leena Tudeer (2012): https://helda.helsinki.fi/handle/10138/37185?show=full

MrA

  • Vieras
Sitten on nämä kylä-harakat

Macy

Tai ajatuksena: yhden hengen avioliitto!

Qurat

  • Majuri
  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 673
  • I´m really bad..
  • Galleria
Länsimaista avioliittoinstituutiota pitäisi toki pohdiskella melkoisesti uusiksi, jos se avattaisiin useamman kuin kahden keskiseksi sopimukseksi. Tarkoittaisiko moniavioisuus käytännössä esimerkiksi, että Maija, Minna ja Mikko voisivat olla keskinäisesti naimisissa niin, että he kaikki ovat toistensa juridisia puolisoita, vai voisiko Maija olla saman aikaisesti avioliitossa sekä Minnan että Mikon kanssa niin, etteivät Mikko ja Minna kuitenkaan olisi keskinäisesti naimisissa? Pitäsisikö tällöin esimerkiksi Minna antaa juridinen suostumus siihen, että Maija avioituu myös Mikon kanssa vai voisiko Maija avoiduttuaan Minnan kanssa avoitua myös Mikon kanssa ilman Maijan suostumusta? Aviopuolisoiden määrän lisääminen kuitenkin periaatteessa juridisesti heikentää aviopuolisoiden asemaa esimerkiksi perimysoikeudellisesti.

Entä voisiko Maijan ei-keskenään avioliitossa olevilla puolisoilla Minnalla ja Mikolla olla myös muita aviopuolisoita tahoillaan? Esimerkiksi niin, että Maija on naimisissa Minnan ja Mikon kanssa, Mikko Maijan ja Kallen kanssa, Kalle Helenan kanssa ja Helena Kallen, Minnan ja Kaisan kanssa. Mitä monimutkaisemmiksi avioliittoverkostot muodostuisivat, sitä haastavampaa esimerkiksi perimys- ja huoltajuuskysymysten ratkaiseminen epäilemättä olisi. En pidä mitenkään mahdottomana, etteikö moniavioisuutta voisi saada juridisesti toimivaksi järjestelmäksi, mutta pohdiskella sitä kyllä pitäisi. Ihan vain muuttamalla lakia niin, että moniavoisuus sallitaan, mutta aviopuolisoiden keskinäisiä juridisia oikeuksia ei mitenkään muuteta suhteessa nykyiseen, homma tuskin toimisi juridisesti kovin sujuvasti.



Huoltajuuskysymys ja siihen kytkeytyvä perhevapaiden jakaminen useamman kuin kahden kesken onkin sitten taas jo aivan eri aihe. Suomen laki ei tälläkään hetkellä rajaa lapsen huoltajien määrää kahteen huoltajaan, vaan joissain tapauksissa lapsella voi olla enemmän kuin kaksi huoltajaa. Lapsen huoltaja voi nykylainkin puitteissa myös olla muu kuin hänen biologinen tai sosiaalinen vanhempansa. Varmasti kuitenkin olisi yhteiskunnallisesti tärkeä tukea sitä, että kun lapsella on esimerkiksi poly- tai sateenkaariperheessä enemmän kuin kaksi sosiaalista vanhempaa, kaikille lapsen sosiaalisille vanhemmille pystyttäisiin joustavasti järjestämään myös juridisen huoltajan status.

Nykylain mukaan äitiysvapaa ja äitiyspäiväraha (105 arkipäivää) on varattu lapsen synnyttäneen äidin käyttöön eli sitä ei voi käyttää esimerkiksi lapsen isä, lapsen toinen äiti tai edes adoptioäiti. Isyysvapaaseen ja -päivärahaan (54 arkipäivää) taas on nykyisellään oikeutettu äidin kanssa avioliitossa oleva tai samassa taloudessa asuva henkilö. Isyysvapaaseen ei siis ole oikeutettu esimerkiksi lapsen juridinen isä, joka ei asu yhdessä lapsen äidin kanssa. Mielestäni lainsäädäntöä pitäisi tässä suhteessa lähtökohtaisesti muuttaa niin, että äitysvapaa koskisi myös adoptioäitejä ja isyysvapaa olisi mahdollinen myös isälle, joka ei asu vauvan kanssa samassa taloudessa. Samalla toki voitaisin muutenkin avata sitä, missä suhteessa esimerkiksi nykyistä isyysvapaata käyttävän henkilön tulee olla vastasyntyneeseen vauvaan tai hänen äitiinsä. Voisiko koko vapaan muuttaa vaikkapa tukihenkilövapaaksi niin, että sitä voisi hyödyntää sovitusti myös vaikkapa äidin kämppis, bestis, sisarus tai vauvan isovanhempi? Tai jos äidillä on kaksi hänen kanssaan asuvaa puolisoa, voisivatko nämä jakaa (sinänsä kyllä lähtökohtaisesti varsin lyhyen) isyyspäivärahan keskenään?

Vanhempainpäivärahan (158 arkipäivää) puolestaan lapsen vanhemmat (eli synnyttänyt äiti ja hänen kanssaan samassa taloudessa asuva puoliso) voivat jakaa keskenään haluamallaan tavalla. Samalla tavalla kuin isyysvapaan ja päivärahan suhteen, voisi tässäkin tapauksessa hyvin miettiä, voisiko vanhempianpäivärahaa ja -vapaata hyödyntää joku muukin lapsen läheinen. Miksi ei?

Alle kolmivuotiaan kotihoidon tukea puolestaan voi nykylainkin puitteissa saada lapsen vanhemman lisäksi tapauskohtaisesti myös muu lasta pääasiallisesti hoitava ja hänen kanssaan samassa taloudessa asuva henkilö. Joissain tapauksissa esimerkiksi lapsen isovanhempi tai lapsen vanhemman sisarus hyödyntää alle kolmivuotiaan kotihoidon tukea. Polyperheessä tai sateenkaariperheessä, jossa lapsella on enemmän kuin kaksi sosiaalista vanhempaa, alle kolmivuotiaan kotihoidon tukea voisi hyödyntää myös lapsen kolmas vanhempi vaikkei virallinen huoltaja olisikaan, kunhan lapsi asuu samassa taloudessa.

Kolmiapilaperheiden huoltajuuskysymyksen järjestämistä tarkastelee pro gradussa Leena Tudeer (2012): https://helda.helsinki.fi/handle/10138/37185?show=full
tämä on esimerkki rakentavasta keskustelusta. Valittamisen sijan esitettaan faktat ja ratkaisuehdotukset. Sillatavalla saataan muutostakin aikaan. Heittäydymällä dramaattisen kiljumisen saattamana kalliolta,ei valitettavasti edesauttaa.  Itsekin olen isyysvapaan yms kiemuroiten kanssa ollut tekemisissä. Sopeuduttiin, löydettiin ratkaisu ja se pikkuhetki mitä salittaan isillekin, sai mahdollisuuksien mukan vapaana oltu. Taisin omankin turhautumissga purkaa netissa hiukan, mutta olettaisin, ettei se auttanut mitään. Paikallisvaaleissa äänestamalla koitin vaikuttaa ja äänestin heitä, kuka lupaa selkeeta asioita, eikä "kaikille lisää tukia" ja "kaikille sitä mitä he haluavat" , koska sitten jotainkin muuttuu, vaikkei se välttämättä huomenna olee mininulle henkilökohtaisesti paras muutos. Ehkä se on 200000lle muutos parempaan päin ja minun vuoro tulee seuraavaksi. Kaiken muuttaminen samanaikaa pikkusen on vaan vaalikusetusta ja valehtelemista.  Eli muutoksia tulee, jos löytyy ihmiset kuka osaa ne sanoa ääneen ja heille annettaan työrauhaa saata ne aikaiseksi. Muutosta ei tulee, ainakaan patempaan, jos hypittaan yhdesta asiasta toiseen ja yhtälään ei vietää kunnolla loppuun.

IKRM

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 1542
  • kizzzan Herra
  • Galleria
Valtiohan ei päätä kenen kanssa kukakin elelee, mutta juridinen puoli on aina valtion hoidossa, ja sen kautta toki myöskin moni avioliittoon liittyvä asia tulee päätetyksi valtion toimesta, eli niitten henkilöitten joita me yhdessä valitaan asioista päättämään.

Tämä moiavioisuus tuskin tulee ikinä juridisesti olemaan mahdollista, käsittääkseni yksikään puolue ei asiaa edistä millään lailla, ei edes vihreät vaikka ne monenmoista muuta seksuaalisuuteen ja avioliittoon liittyvää on ajamassa lainsäädäntöön.



IKRM

Fia

  • Vieras
Valtiohan ei päätä kenen kanssa kukakin elelee, mutta juridinen puoli on aina valtion hoidossa, ja sen kautta toki myöskin moni avioliittoon liittyvä asia tulee päätetyksi valtion toimesta, eli niitten henkilöitten joita me yhdessä valitaan asioista päättämään.



Juuri näin. Ap-kirjoituksessa syytetään valtiota avioliiton tarkastelemisesta "Disney-lasien läpi", mutta itse asiassa kirjoitukesta paistaa romantisoitu kuva avioliitosta jonkinlaisena suurena rakkauden symbolina, joka kansalaisilla pitäisi olla oikeus jakaa niin moninkeskisesti kuin huvittaa valtion holhoamatta.

Valtion näkökulmasta eli juridisesta näkökulmasta avioliitossa on kuitenkin melko "kylmästi" kyse kansalaisten välisistä omaisuudenjakosopimuksista. Avioliitto on instituutio, jossa kaksi ihmistä sopii, että heidän avioliiton aikana hankkimansa omaisuus on yhteistä ja jaetaan tasan heidän välillään erotilanteessa (ellei erillisessä avioehdossa ole toisin sovittu) ja että toisen kuolleassa toisella on häneen ensisijainen perimysoikeus. Lisäksi avioliittoon syntyvät lapset pari huoltaa ja elättää yhdessä (lain mukaan muuten riippumatta siitä, ovatko lapset biologisesti molempien jälkeläisiä).

^Koska nimenomaan valtio toteuttaa ja valvoo tämän juridisen sopimuksen toteutumista kansalaisten välillä, on ihan kohtuullista että valtio määrittelee, millaiset omaisuuden ja lasten huoltajuuden jakamissopimukset kansalaisten välillä sallitaan. Nykyisellään moniavioisuus on laitonta, koska se olisi nykyisen kaltaisen avioliittoinstituution näkökulmasta sopimuspetos. Jos avioliittoa haluttaisiin avata moninkeskiseksi, tulisi aluksi määritellä, miten tätä nykyisen kaltaista taloudellis-juridista avioliittosopimusta halutaan silloin muuttaa. Poliittista tahtotilaa tällaiseen tosiaan nykyisellään tuskin löytyy.

Valtio ei sinänsä mitenkään nykyiselläänkään rajoita ihmisiä jakamasta arkeaan, elämäänsä, eroottisromanttisuuttaan ja kotitalouksiaan tai edes lastenhoitoaan monenkeskisesti. Symbolisia romanttisia häärituaalejakin voi viettää menemään halutessaan - ne eivät vain ole juridisesti valideja. Mutta tarvitseeko niiden olla? Haluttaessa myös omaisuuden jako erottaessa tai perimiskysymyksetkin voidaan ratkaista myös keskinäisillä sopimuksilla ilmankin avioliittoa.

Mitä taas tulee vitsikkääseen ajatukseen "itsensä kanssa naimisiin menemisestä" niin juridisesti ajateltunahan me ikään kuin olemme jo kaikki naimisissa itsemme kanssa. Meillä on oikeus omaan omaisuuteemme. Ei muuta kuin häitä viettämään siitä sitten.
« Viimeksi muokattu: 31.03.2021, 11:26 kirjoittanut Fia »

Blondewolf


Juuri näin. Ap-kirjoituksessa syytetään valtiota avioliiton tarkastelemisesta "Disney-lasien läpi", mutta itse asiassa kirjoitukesta paistaa romantisoitu kuva avioliitosta jonkinlaisena suurena rakkauden symbolina, joka kansalaisilla pitäisi olla oikeus jakaa niin moninkeskisesti kuin huvittaa valtion holhoamatta.


Aika osuva huomio kaverin metaforasta. On vaan vaihtanut disney-laseihin eriväriset linssit.

Muuten Fialta melko realpolitik näkökulma avioliittoon. Avioliittohan on historiallisesti ollut perheiden/sukujen liitto sitten kirkon johtama instituutio ja nyt poliittisen valtiovallan alainen instituutio. Varmasti tulee muuttumaan tulevaisuudessa varsinkin kun lääketieteellinen teknologia etenee (geneettinen muokkaus, keinokohdut etc).

Jos polyily haluttaisiin lainsäädännöllisesti sisällyttää niin se tuskin onnistuisi pelkästään toteamalla että sallitaan moniavioisuus ja sitten kaikki muu lainsäädäntö automaagisesti vain sovellettaisiin ihan samoin kuin monoliittoihin.

Fia

  • Vieras
Perhevapaat todennäköisesti uudistuvat lähivuosina jollain tavoin. Tähän on myös poliittista tahtoa useissa eri puolueissa ja kansalaisjärjestöissä.

Itse kannatan esim. ns. 6+6+6-mallia, jossa vastasyntyneen vauvan hoitoon tarkoitetut perhevapaat jaettaisiin niin, että niistä 6 kk olisi jyvitetty synnyttäneelle äidille, 6 kk hänen puolisolleen ja 6 kk olisi jaettavissa perheen haluamalla tavalla. Yksinhuoltaja luonnollisesti saisi käyttää koko 18 kk perhevapaan itse.

^Tämä malli voisi luontevasti tarjota mahdollisuuden myös esim. siihen, että perhe halutessaan voisi kohdentaa jyvittämättömän perhevapaaosuuden myös jollekin kolmannelle vauvaa/taaperoa lähihoitavalle aikuiselle perheenjäsenelle, esim. juuri kolmannelle puolisolle, isovanhemmalle, vanhemman sisarukselle, läheiselle ystävälle tms.

Sekin kyllä kävisi minulle, että ylipäätään perhe saisi jakaa koko 18 kk (tai miksei pidemmänkin) perhevapaajakson vauvan lähiaikuisten kesken täysin haluamallaan tavalla. Perhevapaiden jyvittäminen kuitenkin muista maista saadun näytön perusteella edistää isien perhevapaiden käyttöä, joten sitä voidaan pitää yhteiskunnallisesti perusteltuna.

Lisäksi mielestäni tulisi säilyttää nykyinen alle 3-vuotiaan kodinhoidon tuki nykyisillä ehdoilla tai hieman vapautetummin niin, että sitä voisivat nykyistä joustavammin käyttää myös lapsen muut omaiset kuin (lähi)vanhemmat. Esimerkiksi ehdon, että kotihoitajan on asuttava lapsen kanssa samassa taloudessa voisi mielestäni poistaa.

Snadistisadisti

  • Porttikiellossa
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1506
  • TrueMaster and proud of it!
  • Galleria
Itseäni harmistuttaa lähinnä se, että vain juridinen aviopuoliso nauttii lain suojaa perimystilanteessa. Jossakin kohtaa aika jättää ja silloin toinen puoliso jää puille paljaille. Toki tähän voi vaikuttaa keskinäisellä testamentilla. Lasten osalta asia ei ole ollenkaan yhtä simppeli.

Fia

  • Vieras
Itseäni harmistuttaa lähinnä se, että vain juridinen aviopuoliso nauttii lain suojaa perimystilanteessa. Jossakin kohtaa aika jättää ja silloin toinen puoliso jää puille paljaille. Toki tähän voi vaikuttaa keskinäisellä testamentilla. Lasten osalta asia ei ole ollenkaan yhtä simppeli.

Korjaa jos olen väärässä, mutta eikö tunnustetuilla avioliiton ulkopuolella syntyneillä rintaperillisillä ole sama perimysoikeus kuin avioliitossa syntyneillä ja adoptoiduilla lapsilla? Perinnöttä jäävät vain tunnustamattomat lapset.

Puolisoiden osalta tilanne tosiaan on se, että laillinen aviopuoliso on lähtökohtaisesti ensisijainen perillinen, mutta haluttaessa testamentissa voi nimetä myös muita perillisiä. Toisen puolison perimysasema on varmasti viisainta varmistaa lakiasiantoimistossa hyvissä ajoin.

MixMox

Suomessa leski ei peri. Hänellä on lähtökohtaisesti avio-oikeuden perusteella oikeus puoleen parin yhteisestä omaisuudesta, ellei tilannetta ole avioehdolla hänen tappiokseen tai esim. puolisoiden keskinäisellä testamentilla hänen edukseen (ja rintaperillisten tappioksi) muutettu.

Isyyden tunnustamiseen tai tuomioistuimen päätökseen perustuen avioliiton ulkopuolisen lapsen oikeus perintöön on sama, kuin liitossa syntyneen. Ja rintaperillinen saa aina sen lakiosan, ellei ole mahdottomasti sikaillut perinnönjättäjän kustannuksella.
« Viimeksi muokattu: 31.03.2021, 18:31 kirjoittanut MixMox »

Fia

  • Vieras
Suomessa leski ei peri. Hänellä on avio-oikeuden perusteella oikeus puoleen parin yhteisestä omaisuudesta, ellei tilannetta ole avioehdolla muutettu.


Hyvä tarkennus, teknisesti nimenomaan näin. Toki jos toinen puoliso on esim. tehnyt vaikka työllään tai sijoittamalla tai saanut itse perimällä mittavan omaisuuden samalla kun toinen puoliso ei esimerkiksi ole juurikaan ansainnut tms., kokemus usein on, että saadessaan käyttöönsä puolet yhteisestä omaisuudesta, leski "perii" puolisonsa. Teknisesti leski on kuitenkin tietysti koko avioliiton ajan omistanut puolet omaisuudesta ja olisi saanut sen itselleen myös erossa - ellei tosiaan avioehto tilannetta muuta.

Ja tosiaan sekä leskelle että jollekin ei-avioliitoon kuuluvalle puolisolle voi testamentata jonkun osuuden omaisuudestaan, jolloin se vähenee mahd. rintaperillisten muuten jakamasta osuudesta. Rintaperillisten ns. lakiosuutta perinnöstä ei kuitenkaan voi ohittaa, ellei rintaperillinen ole tahallisesti rikoksellisesti loukannut perittävää tai tämän lähiomaista.

Varmaankin jos haluaisi jakaa perintönsä mahdollisimman reilusti useamman puolison ja näiden lasten kesken nykylainsäädännön puitteissa, kannattaisi olla olematta naimisissa kenenkään kanssa, tunnustaa kaikki lapsensa ja ja testamentata aviottomille puolisoilleen tasaosuus omaisuudestaan rintaperillisten lakiosaan asti.

Mutta joku juristipa kyllä osaa neuvoa paremmin.  :)

rp_

  • Asiakas
  • **
  • Viestejä: 183
  • En route vers de nouvelles dimensions.
  • Galleria
Lainaus käyttäjältä: Tuukka Temosen valituskolumni
Inhoan lauseita jotka alkavat ”voitaisiinko normalisoida”, mutta voitaisiinko normalisoida polyamoria laissa?
Tämä oli piirun verran parempi valituskolumni, kun tässä jopa tajuttiin, että lakia pitäisi muuttaa. Siinä mielessä samanlainen, että ainuttakaan ratkaisuehdotusta ei kolumnissa ollut.

Valtio ei voi säädellä ihmisten ajatuksia, kuka tykkää kenestäkin ja kuinka montaa ihmistä rakastaa. Ja Suomen valtio ei näin edes yritä tehdä, se on hyvä asia, ei puutu ihmisten rakkauselämään. Ihmisten oikeustoimia valtio säätelee lainsäädännöllä, myös avioliittoa joka on oikeustoimi.

Avioliittolain muutos oli sangen helppo, koska muutettavaa ei ollut paljoa ja uudesta laista ei aiheutunut ongelmatilanteita kuin ihan mitätön määrä (muutamia hauskoja tapauksia on ollut). Temonen on oikeassa siinä, että lakia pitäisi muuttaa, tai tarkemmin, useita lakeja. Tässä moniavioisuusasiassa ei riitä se, että muutettaisiin vain avioliittolakia, vaan muutettavia lakeja on vino pino. Tässä ketjussa on puhuttu asioista, mitkä liittyvät mm. työsopimuslakiin ja Kelan käytäntöihin (asetus). Joitakin jo nyt olemassa olevia ongelmia voitaisiin korjata samalla, kuten mm. muutokset isyyslakiin. Näistä osa on helppoja, koska ongelmia ei olisi tai niitä olisi hyvin vähän.

Osassa muutoksista sitten on sellaisia, mistä tulisi enemmän tai vähemmän ongelmia: Suomessa pisin sukunimi on Barones van der Borch tot Verwolde van Vorden ja pisin suomenkielinen sukunimi on yhdistelmäsukunimi Sydänmaanlakka-Horttanainen. Kummatkin ovat nykyisen etu- ja sukunimilain mukaisia, mutta kun nimilakia pitää muuttaa polyavioliittojen myötä. Kahdeksan hengen polyliitosta tuleva Nieminen-Mäkinen-Virtanen-Korhonen-Jokinen-Hämäläinen-Järvinen-Koskinen vielä mahtuu passin sivulle ja sadan hengen polyringin jäsenen passihakemuksen ongelmista voi Temonen kirjoittaa uuden kolumnin, jos sellainen tilanne tulee eteen.

Toisenlaisiakin ongelmia tulisi. Kun joku on kolarin jäljiltä koomassa, niin nykyisin avio-oikeuden mukaan puoliso päättää hänen asioistaan, koska ei itse voi. Jos puolisoja on kaksi ja kaksi eri päätöstä, niin miten asia ratkaistaan riitatilanteessa? Kun kahdeksan hengen polyringissä tapahtuu rikos, niin jokainen voi olla todistamatta lähisukulaistaan eli puolisoaan vastaan, niin millä muotoilulla ongelmalta vältyttäisiin? Kun yksi puolisoista panttaa omaisuutta, miten lainsäädännössä määriteltäisiin, kenellä monista puolisoista on oikeus lunastaa omaisuus takaisin? Yleensä vaan nämä keskustelut ovat löysiä heittoja "muutetaan lakia" ja "ehdotus" jää tälle tasolle. Temosen ja muiden kannattaisi ottaa mallia siitä tavasta millä avioliittolakia muutettiin: Selkeä lakipaketti asiasta.



Mutta olisi muutoksissa myös muitakin voittajia, kuin polyamorisia liittoja haluavat. Kun henkilöt A, B ja C ovat avioliitossa keskenään sekä B ja C lisäksi D:n ja E:n kanssa avioliitossa, osalla ei ole avioehtoa, osalla on, osan avioehto koskee vain perintöä, sitten osalla on yhteisiä lainoja, takauksia, etuisuuksia, ulosmittauksia, perintöjä ja muita omaisuuskiemuroita, yksi kuolee, kaksi eroaa, niin kuka maksaa, paljonko ja kenelle? Silloin mennään juristin pakeille ja viedään mennessään trukkilavallinen papereita. 300 euroa tunnilta ja lisäksi ALV:i pitää maksaa aina, casessa menee kolme viikkoa pelkkään materiaaliin tutustumisessa. Tulee hyvä tienesti. Toisaalta säälin sitä käräjäoikeuden riita-asioiden osaston tuomaria, kuka saa laamannilta ratkaistavakseen tällaisen casen, kun asiasta tulee riitaa.

stoge

  • PoVi
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 2959
  • Väkivalta kuuluu makuuhuoneeseen
  • Galleria
Itseäni harmistuttaa lähinnä se, että vain juridinen aviopuoliso nauttii lain suojaa perimystilanteessa. Jossakin kohtaa aika jättää ja silloin toinen puoliso jää puille paljaille. Toki tähän voi vaikuttaa keskinäisellä testamentilla. Lasten osalta asia ei ole ollenkaan yhtä simppeli.

...mutta eikö tunnustetuilla avioliiton ulkopuolella syntyneillä rintaperillisillä ole sama perimysoikeus kuin avioliitossa syntyneillä ja adoptoiduilla lapsilla? Perinnöttä jäävät vain tunnustamattomat lapset....


Tää on se yksi mua yön pimeitten tuntien aikana askarrattanut kysymys myös.

Kuinka lapselle tunnustetaan vaikkapa kolme äitiä ja kuusi isää ?  ???

Jos vastaus on että biologia ei määrittele enää äitiä/äitejä/isää/isiä niin kuinkas sitten esim. erotilanteet tai muut riitatilanteet ?
Mikä on kunkin vanhemman oikeus ja/tai vastuu lapseen nähden.

Siirrytäänkö lapsea koskevissa asioissa demokraattiseen äänestykseen jossa eniten kannatusta saanut toimintamalli jää voimaan ?  ???

Fia

  • Vieras

Toisenlaisiakin ongelmia tulisi. Kun joku on kolarin jäljiltä koomassa, niin nykyisin avio-oikeuden mukaan puoliso päättää hänen asioistaan, koska ei itse voi.

Tämä ei muuten mene näin. Jos henkilö on terveydentilansa vuoksi kykenemätön hoitamaan asioitaan, hänelle määrätään edunvalvoja, joka ei ole automaattisesti aviopuoliso. Edunvalvontaa säätelevä viranomaustaho on Digi- ja väestötietovirasto. Edunvalvojansa voi määrätä halutessaan ennalta ollessaan täysissä hengenvoimissaan. Jollei näin ole toiminut, edunvalvojaksi voidaan tarvittaessa nimetä joku tehtävään vapaaehtoisesti hakeutuva ja DVV:n arvion mukaan kykenevä omainen tai jollei tällaista ole tai omaiset eivät pysty sovussa valitsemaan edunvalvojaa keskuudestaan, edunvalvojaksi voidaan nimetä viranomaistoimija. Edunvalvojia voi olla vain yksi kerrallaan, utta edunvalvojalla on mahdollisuus käyttää tarvittaessa sijaista.

Ilman edunvalvojan asemaa aviopuolisolla on nykylain perusteella äärimmäisen vähän päätäntävaltaa puolisonsa asioihin.