Omat roolit

[nicolaus]

Roolit, oikeastaan kasvot. Ihmisellä on erilaiset kasvot eri yhteyksissä, eri ihmisten kanssa. Töissä tai kotona tai kaverien kanssa, aina on vähän eri kasvot. Eri ihmisten kanssa ne omat kasvot on erilaiset. Sitä ei voi jakaa kahteen, arki ja kinky.

Mitä puhtaisiin rooleihin tulee, sehän on vain näyttelyä eikä kanna pitkälle.

[RsT]

Itse ajattelen aihetta sivuten, että vaikuttava asia asema.
Missä asemassa missäkin tilanteessa ja olosuhteessa on vaikuttaa se tapaan toimia ja käyttäytymisen malliin, vaikka yksilön persoona aseman takana onkin aina se sama.

Rooleilla moni varmaankin koittaa sanoittaa samaa asiaa toisella tapaa, mutta rooli sanana vie herkästi ajatuksen harhaan kuten näyttelemiseen ja teennäisyyksiin.

[Koslovc]

Ihmisellä on erilaiset kasvot eri yhteyksissä, eri ihmisten kanssa. Töissä tai kotona tai kaverien kanssa, aina on vähän eri kasvot. Eri ihmisten kanssa ne omat kasvot on erilaiset. Sitä ei voi jakaa kahteen, arki ja kinky.

Pidän tästä kasvovertauksesta. Ajattelisin eri kasvojen puolia. Kaikki eri kasvojen puolet näen tai tiedostan itse (ellei jotain ole piilossa vielä itseltänikin), mutta ulkopuoliset saattavat katsoa minuun sellaisesta näkökulmasta, että näkyy vain x määrä puolia, harvoin kaikkia. Toisaalta sitä saattaa tarkoituksella kääntää kasvonsa niin, että jokin kulma jää peittoon.
Mietin myös, että eri (kinky)puolet/-roolit voivat "lainata" toisiltaan. Tai että persoonan takia monissa puolissa näkyy samoja elementtejä.

Itse ajattelen aihetta sivuten, että vaikuttava asia asema.
Missä asemassa missäkin tilanteessa ja olosuhteessa on vaikuttaa se tapaan toimia ja käyttäytymisen malliin, vaikka yksilön persoona aseman takana onkin aina se sama.

Ymmärrän ehkä mitä ajat takaa, mutta voitko avata tarkemmin? Kuulostaa hieman sille, ettei ihminen mielestäsi kykenisi käyttäytymään/haluaisi käyttäytyä ennalta asetettua aseman mukaista mallia vastaan. Ehkä et ajatellut ihan näin jyrkästi? Asema ehdottaa tiettyjä raameja, mutta persoonasta riippuen niihin suhtautuu ja niiden sisällä käyttäytyy eri tavoin? Esim. että tietty kinkyminän asema, sanotaan alistuva, ehdottaa käytösmalleja, mutta persoonan mukaan niitä ilmentää eri tavoin. Sama henkilö voi silti toimia työmaailmassa auktoriteettiasemassa.

[Koslovc]

Pohdinnassa on ollut roolit suhteessa. Ne roolit, mitä tunnistan ja nimeän ovat arki minä, pikkuinen ja narttu. Nämä vaihtelevat useasti, puhutaan nyt silmänräpäyksestä. Vaihto tapahtuu itselle hyvin luonnollisesti ja vikkelään, mutta kumppanini roolit eivät vaihdu niin nopeaan kuin omani.
...
Kumppani vastaa rooleihini olemalla myös Herra, isukki ja oma itsensä. Hänellä pääosassa on isukki ja oma itsensä.
Ongelma ehkä tulee vastaan ettei narttu näe isukkia Herrana ja Herra ei pikkuisen kanssa ole. Roolien vaihto hänellä tapahtuu hitaammin kuin itsellä ja itsellä saattaa lipsahtaa roolien vaihto hetkeksi jopa joskus pilaten session alun.
Miten tasapainottelette roolien kanssa?

Miten hyvin tunnette toistenne roolit ja kommunikoitte niistä? Tulee mieleen, että roolin vaihtaminen voi tarvita joiltakin enemmän heittäytymistä, että saa ikään kuin toisenlaisen asenteen, mutta myös toisen jeesiä siinä. Voitko auttaa kumppaniasi roolin vaihdossa jotenkin,esim. tietynlaisella puhuttelulla session aikana tai keskustelemalla session ulkopuolella siitä, mitä odotat häneltä jos roolisi vaihtuu yhtäkkiä nartusta pikkuiseksi?

[Pitsisieppo]

Tämä sopisi varmasti paremmin toiseen ketjuun, mutta tekee mieli vielä sanoa tuosta näyttelemisestä, jota tupataan käyttää negatiivisessa ja mielessä. Jos ajatellaan ihan teatteria tai elokuvia, niin parempi sana olisi varmasti eläytyminen. Kansankielessä näytteleminen samaistunee juuri teeskentelemiseen. Toisaalta mennään taas siihen, että kunkin tapa toteuttaa itseään on hänelle se oikea.

Varmasti myös näissä elämän rooleissa (kasvot, hyvä sana!) joutuu itse kukin silloin tällöin teeskentelemään, ja sitä voidaan olettaakin.

[Fia]

Ongelma ehkä tulee vastaan ettei narttu näe isukkia Herrana ja Herra ei pikkuisen kanssa ole. Roolien vaihto hänellä tapahtuu hitaammin kuin itsellä ja itsellä saattaa lipsahtaa roolien vaihto hetkeksi jopa joskus pilaten session alun.

Miten tasapainottelette roolien kanssa?

Minullakin on useita eri rooleja, niitä arjen rooleja (tunnistan niitäkin useita, ammattiminä on eri kuin vapaa-ajan minä ystävien seurassa tai harrastuksissa, vanhemmuus omalla tavallaan oma roolinsa jne.) ja sitten näitä seksuaalisia rooleja. Seksuaalisuuden saralla erilaiset roolit auttavat minua pääsemään erilaisiin mielentiloihin ja henkisiin kokemuksiin, joita haluan seksin ja muun eroottisen toiminnan, sessioiden, kautta tavoittaa. Roolit voivat myös olla osin tai täysin erilaisia eri partnereiden kanssa, ja niiden kautta voi myös rakentaa erilaisia dynamiikkoja suhteessa vastapelureihin. Joskus voi myös olla hauskaa kokeilla jotain ihan uutta roolia, siis roolileikkiä, aivan noin vaihtelun vuoksi.

Ymmärrän mitä tarkoitat sillä, että "roolit vaihtuvat sekunneissa", sillä omatkin roolini ovat osin limittyviä ja päällekkäisiä. Kuitenkin mitä sessioihin tulee, lähden siitä, että kumppanini tulee tietää ennakkoon, missä roolissa olen tai haluaisin olla ko. sessiossa, jotta hän nimenomaan voi vastata siihen. Ja jotta nyt meininki ei olisi aivan täysin karkkikauppailua, tulee toki kumppanillakin olla sanansa sanottavana siihen, missä roolissa hän itse kulloinkin haluaa olla ja toimia.

Itse ehkä lähden siitä, että mulla on D/s-tyyppisessä asetelmassa tietty "perusrooli", josta kumppani on tietoinen ja jolla noin lähtökohtaisesti mennään, ellei toisin sovita. Joskus tosin on käynyt niinkin, että rooli lähtee vaihtumaan luontaisesti kesken session. Tämä ei välttämättä ole ongelma, jos sen onnistuu kommunikoimaan esimerkiksi elekielen ja puhetavan, "repliikkien", muuttumisella kumppanille niin, että tämä pysyy menossa mukana. Tarvittaessa voi toki suoraankin kysyä: "Voinko olla sinulle nyt X?" Tai toisin päin: "Voitko olla minulle nyt Y?"

Aiheesta on muuten hyvin mielenkiintoista pohdintaa The New Bottoming Book -kirjassa (Easton & Hardy, 2015). Kirjassa käydään myös läpi monia erilaisia rooleja, joita bottomilla voi olla laidasta laitaan. 

[malesubbie]

Heitänpä tällaisenkin tulkinnan joukkoon iloiseen. Jos ajatellaan, että rooliksi lasketaan vain sellainen "minä", jonka kohdalla joutuu tietoisesti muuttamaan käytöstään ja jopa olemustaan, niin työssä käyvä "minä" on se ainoa rooli, jota tulee vedettyä. Muutoin voi periaatteessa olla aina vain se oma itsensä. Omana itsenä ollessa voi sitten joko himmailla hieman tai heittäytyä täysillä

[Tanuki]

Mitä enemmän olen asiaa miettinyt, sen enemmän olen alkanut vierastaa ajatusta tarkkarajaisista, selkeistä ja aktiivisista, tietyissä tilanteissa tai konteksteissa omaksuttavista tai päälle vedettävistä rooleista. En sano, etteikö kyseessä voisi olla oman toiminnan tietoinen muuttaminen vastaamaan kulloisiakin tarpeita, mutta ajattelen itse tätä nyt hieman syvemmin, luontaisesti ja enemmän tiedostamattomasti tapahtuvan toiminnan ja reagointitavan kautta. Eli sen kannalta, miten itse sopeuttaa käytöstään ympäristöön, eikä aktiivisena toimijana toisin päin.

Roolien sijaan katsoisin asiaa enemmänkin toimintaympäristön; kontekstien ja affordanssien kannalta. Affordanssit, tai suomeksi, tarjoumat, ovat ympäristön ominaispiirteitä, jotka tarjoavat erilaisia toiminnan mahdollisuuksia elollisille olennoille kyseisessä ympäristössä.

Tarjoumien kannalta on keskeistä, että ne ovat komplementaarisia suhteessa organismin omiin toimintamahdollisuuksiin. Vaikka tarjoumat sinällään ovatkin olemassa, vasta niiden tarjoamat toimintamahdollisuudet määrittävät niitä havainnoiville olennoille. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tarttumismahdollisuuksia kädellisille tai kävelykelpoisia pintoja kävelykykyisille olennoille. Tarjoumat eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että ne olisivat kaikki yhtä toteutuskelpoisia mahdollisuuksia, koska osa niistä voi olla suorastaan vahingollisia suhteessa havainnoivan olennon fyysisiin rajoituksiin. Kalalle vesi on luontainen toimintaympäristö, mutta maanisäkkäälle se on myös mahdollisuus hukkua. Tältä osin tarjoumia voikin luonnehtia arvoneutraaleiksi, koska niiden merkitys määrittyy vasta suhteessa havaitsijaan.

Tarjoumat eivät  ole erillään muusta ympäröivästä todellisuudesta, vaan ne ovat aina jossain tietyssä kontekstissa, suhteessa johonkin. Ne eivät ole tyhjiössä, vaan ympäristössä, mikä on tulvillaan kaikkia muitakin tarjoumia. Konteksti on siis yläkäsite kaikelle, mitä ympäristössä tapahtuu. Se on valtavan monimutkainen suhteiden verkosto, jota voidaan kyllä tietyssä hetkessä tarkastella sen osasten eri perspektiiveistä, mutta sitä ei voi havainnoida kokonaisuutena. Tämä siksi, koska konteksti on perusluonteeltaan dynaaminen, se on jatkuvassa liikkeessä, eikä sille voi määrittää tarkkoja rajoja.

Konteksti on siis määrittäjänä siihen, miten ympäristön tarjoumia, sekä niiden aikaansaamia reaktioita tulkitaan. Eli roolin sijaan sanoisin niin, että kyse on enemmänkin henkilökohtaisesta taipumuksesta reagoida erilaisiin konteksteihin tai mahdollisuus jonkinasteiseen tietoiseen liikkumavaraan tiettyjen kontekstien suhteen. Ja henkilökohtaiset ominaisuudet määrittävät (tai rajoittavat) sitä, miten eri kontekstien tarjoumiin on edes mahdollista reagoida.

Tämä on oikeastaan ainoa järkevä selitys sille, miten olen yrittänyt selittää itselleni sitä, miten erilaiset roolit tai lähestymistavat toimivat eri tilanteissa. Tietyn dynamiikan omaksuminen vain seksin yhteydessä ja paluu toimituksen jälkeen ns. arkeen ja arkirooleihin on roolitusta erilaisessa ja lyhyemmän aikavälin kontekstissa kun taas joillekin ihmissuhteille on tyypillinen pysyvämäpi dynamiikka, jonka konteksti määrittyy myös pidemmällä aikavälillä. Eli tässä esimerkissä konteksti määrittyy suhteen aikajanan tarkastelun kautta. Jotkut katsovat asiaa aina kulloisessakin hetkessä ja toiset taas luonnostaan pidemmällä aikajänteellä. Tai yksi ja sama ihminen voi nähdä asian kummin tahansa, riippuen ihmissuhteesta. Ja henkilökohtaiset ominaisuudet määrittävät lisäksi vielä sitä, millä tavoin konteksteihin ja niiden tarjoumiin voidaan tarttua; toiselle dynamiikan päälaelleen kääntyminen joissakin tai vaihtelua tarjoavissa tilanteissa erilaisin tavoin on täysin mahdollista, kun taas jollekin toiselle se on täysin poissulkevaa koko suhteen aikajanaa ajatellen tai vain tietyillä tavoilla ja tietyissä tilanteissa.

(Vahvasti ammentaen: Hinton, A. (2014). Understanding Context: Environment, Language, and Information Architecture. O’Reilly Media, Incorporated. )

[elanor]

Hoo haa, kiitos Tanuki. Tota pitää ehdottomasti miettiä, luulen että tosta käsitteellistämisestä voi olla mulle iloa.

Oon viime aikoina miettinyt omalla kohdallani tätä roolijuttua, kun olen pitänyt itseäni aika "roolittomana" subina, mutta nykyisessä suhteessa alkanutkin toteuttaa myös pikkuisuutta. Sen koen enemmän rooliksi itselleni, vaikka se tietysti ammentaakin musta itsestäni, eli on juurikin jonkunlaista tarjoumaan perustuvaa mukautumista. En ole pikkuinen muuten kuin tässä suhteessa.

Samalla oon myös alkanut huomata hienovaraisempia vivahteita siitä, mitkä subiuden piirteet on mulle vähän roolimaisia ja mitkä niitä kaikkein luontaisimpia. Luulen, että tuossa on paljon järkeä, että kyse on myös siitä, mitä tarjoumia ympäristö antaa ja miten niihin pystyy vastaamaan, eikä vain siitä mitä itsessäni essentiaalisti on tai ei ole.

[Guide-Master]

Onneksi ei ole koskaan mitään roolia tarvinnut ottaa, eli riittää kun on ihan oma itsensä, eli introvertti kun olen, niin viihdyn ihan yksinäni, mutta jos minun kanssa haluu olla, niin määritelen hyvinkin tarkasti millä siinä voi olla.
Eli yleisesti sitä joko ollaan tai ei olla vallassa, eli vähän saman kuin koirien kanssa, johtajan pesti on 24/7, eikä vapaapäiviä tunneta.

[Sigmamies]

Roolit, oikeastaan kasvot. Ihmisellä on erilaiset kasvot eri yhteyksissä, eri ihmisten kanssa. Töissä tai kotona tai kaverien kanssa, aina on vähän eri kasvot. Eri ihmisten kanssa ne omat kasvot on erilaiset. Sitä ei voi jakaa kahteen, arki ja kinky.

Mitä puhtaisiin rooleihin tulee, sehän on vain näyttelyä eikä kanna pitkälle.

Juuri näin.

Ite oon hyvin dominoiva luonnostaan muttei mulla ole tarvetta jokasessa ihmissuhteessa oli seksiä tai ei niin dominoida. Tosin seksissä mun on pakko olla se joka vie kun se ei vaan toimi muuten  .  Vakkari leluista yli puolet ei edes ole alistuvia ja hauskaa silti on kun vuodesta toiseen jaksetaan satunnaisesti pitää hauskaa vaikka kusipääks kutsuvatkin 

[Naikkonen]

Arkirooleja on varmaan meillä kaikilla useampia, kun aika harva pystyy olemaan tasan samanlainen vaikkapa sekä töissä että lasten kanssa.
Ja vaikkei varsinaisia roolileikkejä harrastaisikaan, on mielestäni kaikissa suhteissa (varsinkin d/s -sellaisissa!) aina molemmilla osapuolilla jonkunlainen rooli. Omani olen huomannut muuttuvan jonkun verran vastapuolesta/suhdedynamiikasta riippuen. Aiemmin se on ollut hyvinkin narttumainen (olematta kuitenkaan brat), mutta nykyisin olen niin hyvän huolenpidon kohteena, että miellän itseni pikkuiseksi ja dominoivan osapuolen Isoksi. Meillä näihin nimityksiin ei liity minkäänlaisia dd/lg -juttuja tai muutakaan ikään liittyvää, lähinnä "vain" se huolenpidon ja turvan aspekti. Kukin tyylillään 

-pikkuinen-

[domswitchmies]

Mielenkiintoista keskustelua.

Jännää miten moni ampuu alas "näytellyt" roolit. Heittomerkeissä siksi, että jotkut saattaa kokea roolissaan olemisen tosi vahvasti, vaikka ulospäin näyttäisikin kesäteatterilta.

Menin kyllä itsekin aluksi jäihin, kun tällaiseen roolimimmiin törmäsin. Se oli kuitenkin hänelle tärkeä juttu.

[Pikkupöllö]

Tjaa. Mun roolini ei ole tarkkarajaisia, mutta ihan selvästihän niitä on useampi.

- perusminä
- työminä
- kitten
- subi

Subin tunnen vielä huonommin, mutta selvästi se siellä on. Tansseissa voi ehkä nähdä useampaa. Työminä on varmaan ainoa joka on selkeämmin on-off. Itse en aina edes huomaa kun vaihtuu perusminästä kitteniin tai toisinpäin, mutta Daddy kyllä huomaa.

Ja muitakin rooleja varmaan löytyy. En mä ole muutenkaan kaikkien ihmisten kanssa samanlainen. Mutta ne ei oikein liity tämän palstan aiheeseen.

[Perhonen89]

Mussa on monta eri puolta. Olen tytär, sisko, opiskelija, sub, kinky. Kaikki nämä ovat osa mua ja ihan aitoa minää.

Tosin välillä tuntuu, että kinkypiireissä hyväksytään vain se kinkypuoli ja kaikki sen ulkopuolelle jäävät minät ovat tylsiä ja vähempiarvoisia