Kinkyn luonteen kieltäminen?

[subwoofer]

Hyvää pohdintaa, joka osuu keskelle otsaa mun kohdallani. Olen nyt 50v ja kinkyjä fantasioita on ollut n.40v, muistan ensimmäiset ala-asteiästä. Silti, kaikki tuo on pysynyt vain takaraivossa kaikki nämä vuosikymmenet viime keväänä alkaneeseen lyhyeen suhteeseen asti.

Nyt päätä vaivaa kahtiajakoisuus. Mulle on hirveän tärkeää, että se ihminen on oikea. Monelle vaikuttaa riittävän, että tietty action on haluttua, mutta mä mun tunteeni ohjaavat niin päin, että oikean ihmisen kanssa on hyvä olla ja hänen kanssaan tehdään niitä juttuja, jotka ovat meille sopivia. MUTTA. Viime aikoina tuo tunne on kompastellut kun olen ihmetellyt ihmisten profiileja ja tekemisiä. Voisinko elää polyamorisesti, voisinko elää seksuaaliviettini ohjaamana enkä jokun muun? Voisinko elää ainakin osittain sitä fantasiamaailmaa, jota olen ihaillut ja haaveillut? Haluaisinko...?

Ja sama toisinpäin: Voisinko elää jonkun kanssa, jota ei kiinnosta minkäänlainen kinkypuoli? Haluaisinko? On muutenkin ollut vaikea löytää ihmistä, jonka kanssa synkkaisi molemmin puolin ja sitten kun sellaista aletaan haaveilla pienestä vähemmistöstä, etsinkö neulaa Mariaanien haudasta . Pelkkänä vaniljanmakuisena eläminen ei kuitenkaan enää houkuttele yhtään eli periaatteessa tilanne/ratkaisu näyttää selvältä, mutta ei se minun päässäni pyörivää karusellia silti stoppaa.

[oikukasperhonen]

Omalla kohdallani seksuaalisuuden kieltäminen tai yritykset muuttaa mieltymyksiä on aiheuttanut vain tyytymättömyyttä ja pahaa oloa. Suhteet, joissa en ole voinut olla oma itseni tai en ole saanut toivomaani ja tarvitsemaani huomiota, on päätynyt eroon.

[lanius_x]

”voiko ihminen, joka on kinky muuttaa tapojaan? Seksuaalista mieltymystään?”

Itse en ainakaan voi, vaikka helpompaahan se olisi, jos olisin edes sen verran normaali, että voisin kunnolla toteuttaa itseäni. Mutta kun en ole niin en ole. Mieltymystäni en voi muuttaa, mutta sen voin toki valita, mitä toteutan, miten ja kenen kanssa.

”muodustuuko kinkeys pikkuhiljaa uteliaisuuden ja kokemusten perusteella”

Minulla ei ainakaan. Olen ollut tismalleen samanlainen sadisti aina. Esiteininä vasta opin, että on muitakin tällaisia ja että sille on nimi. Sitä ennenkin mulla oli sadistisia fantasioita, jotka olivat hyvin samanlaisia kuin muilla sadisteilla on ollut ympäri maailmaa. Ilman että tiesin muista. Jotenkin uskon sen olevan synnynnäistä. Tai ainakin kehittyvän niin nuorena, ettei ihminen itse muista sitä. Itse en ainakaan tiedä yhtään, miksi aloin fantasioida kiduttamisesta ja miksi ne jutut on niin samantyyppisiä idealtaan kuin muiden sadistien lapsuudenfantasiat tai jopa historialliset kidutusmenetelmät. Jokin taipumus varmasti osalla ihmisistä on nauttia seksuaalisesti muiden kärsimyksestä. En usko, että sitä taipumusta voi muutaa. Toki sen voi kieltää tai piilottaa..

”onko kinkyily samalla tavalla ihmisen sisäänrakennettu juttu kuin heterous jne.”

Minulla on. Sadismi on seksuaalinen orientaationi. Se määrittää, mitä haluan tehdä itseäni kiihottavien ihmisten kanssa.

Ilman sadismiani olen lähes aseksuaali, koska ilman sitä en haluaisi tehdä mitään sen kiihottavan ihmisen kanssa… Tai pikemminkin niin päin, että haluan aina kiduttaa mua kiihottavia ihmisiä. Ei mulla ole mitään seksuaalista halua ilman sitä halua. Sadismi on mun koko seksuaalisuus. Kaikki mun seksuaaliset halut on sadistisia haluja.

Vaniljaakin olen toki kokeillut. Lisäksi kokeilin vaikka mitä kinkyä nuorempana (kokeilla kannattaa aina).

Kertakokeiluiksi jäi kaikki muu paitsi se aito ja alkuperäinen, joka on ollut mussa pikkutytöstä asti.

Vaikka monenlainenkin seksi on ”ihan ok”, se ei vain ole mulle seksiä. Toisen satuttaminen, toisen kipu, kärsimys ja pelko on mulle seksiä. Tämä on se oma suuntautuminen, joka pysyy. Toteutan sitä tai en, se on silti se, kuka oikeasti olen.

”Menin rakastumaan päätä pahkaa vaniljaan. Nyt viiden vuoden vaniljan jälkeen mun pää meinaa räjähtää. Rakkautta on, seksiä on, mutta se SITÄ!”

Mä en ole ikinä edes yrittänyt toteuttaa seksuaalisia ja romanttisia tarpeitani saman ihmisen kanssa. Olen aina tiennyt, ettei se onnistu. Mulla on vaniljapuoliso suhdetarpeisiin/romanttisiin tarpeisiin ja erikseen leikkikalut, joita kidutan ja joiden kanssa tyydytyn seksuaalisesti.

Tämä ei ole mikään pakkoratkaisu, vaan itse asiassa haluankin pitää romanttiset, lämpimät tunteet ja häiriintyneen seksuaalisuuteni erillään. En usko, että voisin molempia täysimääräisesti samaan ihmiseen kohdistaa, koska ne ovat niin erilaisia tarpeita!

En mä halua olla lähellä lelujani henkisesti. Haluan, että ne ovat vain mun seksuaalisten tarpeiden tyydytystä varten. Ei kidnappaajakaan kaveeraa uhriensa kanssa… Ja vaikka kyseessä olisi konsensuaalinen suhde, ideahan on pitkälti sama siinä, että seksuaaliset tarpeet ja suhdetarpeet ovat oikeastikin osalla sadisteista erillisiä. Mulla niin on.

Mulle sopii leikkikaveri, joka ajattelee samoin (mutta peilinä). Kellariin ei tarvi toki tulla 24/7 kitumaan (mulla ei edes ole kellaria). Mutta ehkä ymmärrätte idean.

Mulle sopii sellaset masokistit, jotka tajuaa, mitä tällä haetaan. Usein esim. propertyt tajuaa pelkän toisen kehon ja lihan omistamisen idean. Ja muidenhan ei tarvi tajuta kuin niiden, jotka sopii

[Bricolage]

Itse näen tuon sillä tavalla, että jokainen joutuu valitsemaan ketä persoonaa milläkin hetkellä tuo esille.

Kaikilla meillä on useampia naamioita valittavana joissa on tarvittaessa tietoisesti rakennettu kinkykieltäminen mukana.
- Se perinteinen "virkaminä" joka kulkee työpaikalla, arvokkaissa tilaisuuksissa, hautajaisissa, perhejuhlissa, jne. joissa odotetaan yhteiskunnan ja ympäristön puolesta tiettyä käyttäytymismallia. Tähän kategoriaan ei yleensäottaen kinkypuolta voi tuoda.
- Puolivillainen "arkiminä" jossa on virkaminää valeltu hitusen päälle, mutta uskaltaa kulkea pieruverkkareissa ja tuoda itseään enemmän esille. Yhden sortin business casual jota voi pyöritellä mm. kavereiden läsnäollessa.
- Puhdas, aito ja raaka "todellinen minä". Se joka riisuu naamion ja astuu esiin yksin tai niiden läsnäollessa jotka ovat sinun kanssa syvässä suhteessa, oli tämä sitten kaveruutta, parisuhdetta, sessioseuraa, yms.
- Ja nippu mahdollisesti muita joita jokainen voi mielin määrin lisäillä.

Vaikka pidän todella tärkeänä yksilön vapautta ja sitä, ettei kenenkään tarvisi tukahduttaa omaa itseään kun herkkäsieluisia saattaa känkkäränkättää, on omasta mielestäni kuitenkin kaikelle oma paikkansa ja aikansa jos haluaa olla osa sujuvaa yhteiskuntaa.
Kiellän omat kinkyt jutut väliaikaisesti jos lopputulos takaa ettei venettä keikuteta tai luoda myrskyä vesilasiin. Voin kuitenkin tuoda itseäni esiin niin paljon oikeissa paikoissa, ettei pieni suppressio haittaa. Toki oman kinkyyden "kieltämisellä" voi tuoda ihan uusia ulottuvuuksia kinkyilyyn jos vaikkapa haluatkin pistää ne hotsimmat lateksikamat normi vaatteiden alle kun lähdet mummosi kanssa laulamaan kirkkoon kauneimpia joululauluja  "Mä tiedän jotain mitä te muut ette tiedä!"

[Sporty]

On kyllä suhteellisen masentava ketju lukea. Tosiaanko kukaan ei ole täysin vanilijaa suhdetta saanut kestämään 
Itsellä on se tilanne että halut (alistuva) aiheuttaa kovasti ahdistusta koska muualla en sellainen ole enkä tälläinen halua olla. En varmasti saisi parisuhdetta toimimaan missä kertoisin haluistani saati sitten lähtisi niitä toteuttamaan koska se kävisi isosti ylpeyden päälle. Lisäksi pelkäisin jatkuvasti että tieto näistä pääsisi vääriin käsiin esimerkiksi riitaisan eron yhteydessä tms.

[equ]

On sattumalta sellainen aihe, jota olen pohdiskellut usean vuoden ajan, päätyen ennen pitkää siihen vaihtoehtoon että en halua kieltää kinkyyttäni ja haluan sen toteutuvan mahdollisessa ihmissuhteessa tavalla tai toisella. Suosittelen lämpimästi samaa myös muille, sillä jos jotain olen tästä monimutkaisesta asiasta, jota elämäksikin kutsutaan, oppinut niin sen että jotain merkittävää ja tunnepitoista tästä kaikesta on pakko jäädä käteen.

Toki itse olen omalla tavallani jäävi sanomaan, ja ehkä ironisestikin hieman etuoikeutetussa asemassa, kun minulla ei ole pitkään aikaan ollut ihmissuhdetta jossa joutuisin tällaisten asioiden kanssa painimaan, ja täten olen saanut aikaa pohtia mitkä asiat toimivassa ihmissuhteessa olisivat itselleni tärkeitä.

Myönnän että joskus aamuöisin, jos satun hereillä olemaan, yksinäisyyden tunne "hittaa" vasten kasvoja, mutta sen yksinäisyyden paikkaaminen etsimällä täysin vaniljaa suhdetta olisi pelkkää itsepetosta. Epäonnea, ja siitä kumpuavia traumoja, on ollut jo niin paljon pureksittavana, etten halua ajaa itseäni samaan jamaan enää uudelleen, vaan mieluummin mennä ne asiat edellä jotka ovat lähellä sydäntäni.

Summa summarum - seksuaalisuuttaan ei pitäisi kieltää, jos vain on minkäänlaista mahdollisuutta elää niin kuin haluaa. Kenties joskus joutuu tekemään pahojakin valintoja, mutta ennen pitkää se on hyväksi niin itselle kuin myös sille toiselle osapuolelle. Onni on se, että nykyään kinkyyteen ei enää tunnu liittyvän niin isoja stigmoja, että ihmissuhteen etsiminen kinkymausteilla olisi jotenkin ennenkuulumatonta.

Pakko myös sanoa mitä nimimerkki Sporty tuossa aiemmassa viestissä aivan hyvästä syystä pohtii, että itsellänikin on joskus käynyt mielessä voisiko joku käyttää tietoja kinkyydestäni minua vastaan. Toki siinä on aina riskinsä, kun näitä asioita ihmisille paljastelee, mutta toisaalta oma oletukseni on että kinkyjen ihmisten keskuudessa pätee eräänlainen sanaton sopimus siitä ettei toisen mieltymyksistä mennä huutelemaan turuille ja toreille, olipa sen toisen status yhteiskunnassa mikä tahansa. Tässä voin toki olla väärässä, koska olen melko kokematon tyyppi enkä tunne suurin piirtein ketään ns. kinkypiireistä, mutta uskaltaisin melko hyvillä mielin väittää näin. Onhan sillä tietojen "levittäjälläkin" hypoteettisessa riitatilanteessa paljon pelissä, kun myös hänen kinkkinsä tulisivat väistämättä ilmi. 

[Jan-sw]

Olen ollut kinky "koko ikäni", eli siitä saakka kun seksuaalisuuteni heräsin niin löysin myös kinky-puolen itsestäni. Olin kohtuullisen pitkässä vaniljasuhteessa, jossa koitin päästä eroon kinkypuolestani. Ei toiminut. Totesin että tämä puoli on niin vahvasti sitä mitä olen, eikä se toiminut että yritin sen kieltää ja sanoin olevani jotain muuta. Asiat tulee eteen jossain vaiheessa jos ne vain lakaisee maton alle. Opin vaniljasuhteessa sen, että tämä puoli pitää tuoda rehellisesti esiin, siis niille mahdollisille partnereille. Jollei toinen näitä tarpeitani hyväksy, niin suhde ei tule toimimaan pidemmän päälle.

[Fluid]

Sen verran mielenkiintoinen avaus, että vastaan nyt viimeinkin minäkin.

Mielestäni seksuaalisia mieltymyksiä ei muuttamalla voi muuttaa. Toki ne voivat ihan itsekseen muuttua, virtaviivaistua ja taantua ajan myötä mutta enpä usko, että luontaisesti kinky ihminen voisi siitä opetella pois. Enemmänkin uskon, että seksuaalisuuttaan on helpompi laajentaa uusien kokemusten ja vastaan tulevien asioiden kautta kuin lähteä siitä ulottuvuuksia karsimaan pois. Eiköhän se kinkeys (kinkyisyys? kinkyläisyys?) ole joku sisäänrakennettu juttu, mutta toki se sitten voi saada uusia ulottuvuuksia.

Joskus olen itsekin pohtinut, että haluanko elää 100% vaniljasuhteessa pitkän päälle. Tuolloin totesin että kyllä, ja olin minä siinä onnellinen, mutta se loppui sitten aikanaan muista syistä. Vaikea kysymys, tietää että joku osa suhteesta puuttuu, mutta eipä sitä näin keski-ikäisenä mitään täydellistä suhdetta, missä kaikki menee just kuten haluaa, odotakaan. Mutta samaan aikaan tuo olisi itselle vaikeimmasta päästä kompromisseja. Kääk toivottavasti en joudu sitä enää koskaan pohtimaan.

[lanius_x]

Mulla on vaniljapuoliso suhdetarpeisiin/romanttisiin tarpeisiin ja erikseen leikkikalut, joita kidutan ja joiden kanssa tyydytyn seksuaalisesti

02.02.2024 tein päätöksen, etten enää etsi kinkysuhteita parisuhteeni ulkopuolelta, vaan yritän viedä parisuhdettani uudestaan kinkyyn suuntaan, jossa se on aiemmin ollut. Olen aiemmin ollut puolisoni Master monta vuotta. Parisuhteeni vieminen vaniljampaan suuntaan ja sadistisen mielihyvän etsiminen suhteen ulkopuolelta oli todella huono idea. Oli todella huono idea eriyttää kinkyt tarpeet ja muut tarpeet eri ihmisiin. Se ei toimi kohdallani ollenkaan. Jättäkää huomiotta tuo, mitä kirjoitan aiheesta yllä. Jätän tämän kuitenkin tähän opetukseksi ja muistutukseksi itselleni, etten vahingossakaan saa jatkossa kiimoissani näin sysipaskoja ideoita enää koskaan!

[lanius_x]

.