Mustasukkaisuus tuntuu minusta ihan kivalta. Se tuo suhteeseen jotakin jota en osaa selittää. Nuorena miehenä minua petettiin todella törkeästi ja se onnistui satuttamaan minua henkiseen sekä fyysiseen kipuun asti. Luottamus myös ihmisiin yleisesti meni täydellisesti eikä se asia koskaan korjaannu. Yleensä mustasukkaisuus saa minut parisuhteessa hakemaan huomiota toisilta naisilta. En tiedä onko se normaalin mustasukkaisen käytöstä. Yksi parisuhteeni päättyi kun jo hieman varttuneempana silloinen naisystäväni suuteli baarissa toista miestä.
Hän ei tiennyt minun olleen samassa baarissa. Tein tyypillisen katoamistempun. Tulin takaisin kotiin vasta viikkojen kuluttua ja silloinkin vain hain tavarani viedäkseni ne uuteen kotiini. Filosofiani on jotenkin sellainen etten halua olla kenenkään tiellä. Jos toinen haluaa suudella ja hakea miehiä parisuhteen aikana, niin toki, mutta kyllä minäkin teen sitten samaa ja on sanomattakin selvää suhteen olevan samalla hetkellä mitätöity.
Se tunne kun pettäjä alkaa itkemään ja anelemaan anteeksiantoa, on minulle täysin perverssi. Muutun täysin tunteettomaksi sadistiksi joka vain haluaa jatkaa tuota tilannetta äärimmäisyyksiin asti. Kohtelen hyvin törkeästi, vailla tunteita pettäjää. Syyllistän ja etenkin tuon esille hänen epäluotettavuutensa ihmisenä. Haluan nähdä kuinka kyyneleet virtaavat. On aivan yhdentekevää leikkaako ranteensa auki, koska tuon tilanteen jälkeen emme ole enää tekemisissä.
Tiedän olevani kyyninen ja tunteeton paska, mutta minun on vain paljon mukavampi olla sellainen kuin herkkä ja anteeksiantava luuseri.
