Yle Areenassa bdsm:stä...

[Janetar]

https://areena.yle.fi/1-50991882

Nartut tahtoo leikkiä

Voiko seksuaalinen valtaleikki paljastaa todellisia valtarakenteita ja muuttaa mahdollisuutta toimia? Voiko bdsm olla hoivaa? Miksi kipu synnyttää seksuaalista nautintoa?

Näitä kysymyksiä pohdittiin jo 1970- ja 1980-luvun Feminist sex wars:eissa, joissa väiteltiin siitä, onko sadomasokismi osa patriarkaatin aivopesua vai (perverssi)radikaalia toimintaa tasa-arvon puolesta. Tähän keskusteluun otti omalla tavallaan kantaa myös suomalainen sadomaso-underground-kulttuurin edustaja Extaasi-ryhmä.

Nykyään sopimuksen varaisesta seksuaalisesta valtaleikistä käytetään yleisemmin määritettä bdsm, ja esseessä kuullaan otteita seksialan ammattilaisten, domina Tara Atroxin ja Camilla Rantasen bdsm-sessiosta.

Audioessee avaa sadomasokismin kiehtovaa ja kauheaa estetiikkaa sekä siihen liittyviä groteskeja rooleja ja arkkityyppejä. Se tutkii sadomasokismia yksityisenä seksuaalisen mielihyvän lähteenä sekä julkisena esityksenä, ja pohtii sadomasokismin kykyä käsitellä moraalikysymyksiä ja muuttaa yhteiskunnallisia valtarakenteita.     

Esseen asiantuntijoina toimivat seksuaaliterapeutti ja bondage-taiteilija Ceci Ferox ja sadomasokismia esityksissä ja musiikissa tutkinut Åbo Akademin tutkijatohtori Anna-Elena Pääkkölä.

Teos ei sovellu herkimmille kuuntelijoille.



Samoilta sivuilta löytyy myös muita mielenkiintoisia tallenteita.

[Mr Birch]

Tämäpä oli kuuntelukokemus, melkeinpä isolla K:lla. Olen vanhanaikainen kuuntelija. En pidä pilleistä ja vihellyksistä. En mää kaippa mittä kilinöi. Tällä kertaa kannatti antaa pillien ja vihellysten asettua omalle paikalleen.

Kokonaisuus näet osoittautuu sangen monikerroksiseksi, sillä siihen on pujoteltu mm. Extaasi-ryhmän julkaisua Julmia naisia: Sadomasokistinaiset kertovat vuodelta 1989, tutkimusta S&M:n ja musiikin suhteesta, kuten Anna-Elena Pääkkölän Sound kinks: sadomasochistic erotica in audiovisual music performances (2016). Ohjelmassa luetut katkelmat Julmia naisia -julkaisuun sisältyvistä fantasioista antavat aiheen ketjun aloittajan huomiolle: Teos ei sovellu herkimmille kuuntelijoille.

Keskustelu BDSM:n aiemmasta medikalisoivasta tulkinnasta sai ohjelmassa vastaparikseen tulkinnan BDSM:stä pelottavien kokemusten simulaationa. Itse asiassa mentiin vielä simulaatiosta pitemmälle, simulacrumiin, Jean Baudrillardin tulkintaan, jonka mukaan simulacrum ei ole jäljitelmää kohteestaan, vaan oma todellisuutensa. Sillä tavallaan katkaistaan siivet näiltä käsityksiltä, joiden mukaan BDSM:ää (tai kauhugenrejä jne.) harrastavat olisivat jonkinlaisen kokemusten toistopakon vankeja, tunnistivat sen tai eivät.

Kiitos löydön jakamisesta, Janetar!

Mr Birch

[Mr Birch]

Kas vain. Media seuraa BDSM-baarin keskusteluita (no ei kai sentään... ). Joka tapauksessa näin kirjoittaa Asta Leppä Helsingin Sanomien esseessä Aidosti sitä mieltä tänään 6.7.2025:

"Autenttisuus askarrutti myös postmodernia filosofia Jean Baudrillardia, joka puhui erityisestä simulacrumin ajasta. Baudrillardin mukaan maailma oli kyllästetty kuvilla, jotka eivät viitanneet enää todellisuuteen vaan muihin kuviin. Hän puhui myös hypertodellisuudesta, jossa esitys, representaatio tai simulaatio, korvasi reaaliset asiat." (HS 6.7.2025 B10)

Mr B