Baarin kannatusmaksut
Omasta mielestäni kannattaa aloittaa keskustelusta. Jos se ei onnistu kahdestaan, voi kokeilla ammattilaista apuna.
Samaa mieltä kuin edellä. Jos keskustelu ei kaksin aiheesta onnistu, niin silloin kannattaisi hakea ammattiapua. Ootte kyllä odottanu toooooodella pitkään jos 1,5v ollut seksielämä sessioineen täysin pois kuvioista....Jos kumppanisi ei apua suostu hakemaan, ei halua tilannetta yrittää mitenkään korjata, niin kannattaa miettiä haluaako elää lopun ikäänsä oman käden jääkaappi -moodissa...koska jonkun toisen kanssa tilanne ei olisi tuo.Korjaavat liikkeet ja muutos kummankin aktiivisuudella ja halulla parantaa suhdetta, tyytytyminen ja kipuilu puutteessa tai toteaminen, että nyt ei parisuhde tunnu enää miltä sen pitäisi ja kummallekin mahdollisuus elää onnellista elämää eri tahoilla
.... Jos muut asiat parisuhteessa edelleen kunnossa, niin uskon että tuohonkin löytyy ratkaisuja tavalla tai toisella.
Yksi vaihtoehto, miten omin voimin asiasta pääsisi puhumaan, voisi olla jonkinlainen vaikka viikonloppureissu kaksistaan kumppanin kanssa. Eri ympäristössä ja pienen rentoutumisen yhteydessä saattaa olla helpompi toisenkin jutella ja ne teidän parisuhderoolit voivat tulla paremmin taas esiin ilman perhearkea.
Jos käsitin oikein niin lapsen saamisesta on tässä kulunut vuosi, pari...Lapsen saaminen muuttaa seksuaalisuutta ihan konkreettisesti, biologisella tasolla. Raskaus, synnytys ja imetys sekoittavat hormonitoiminnan kunnolla: estrogeenit laskevat, prolaktiini nousee, väsymys ja stressi jylläävät. Libido kärsii tästä väistämättä, ja palautuminen ei ole kuukausien vaan usein vuosien mittainen prosessi (1–3 vuotta ei ole mitenkään poikkeuksellista). Tämä ei ole mielipide tai selitys, vaan hyvin tutkittu ilmiö.Tämän päälle tulee vielä se, että äidiksi tuleminen muuttaa identiteettiä rajusti. Vauvan tarpeet ajavat pitkälle kaiken muun ohi: keho ei ole enää oma, vaan jatkuvasti toisen käytössä, ja mieli on viritetty selviytymiseen ja hoivaan. Tässä tilassa seksuaalinen halu, saati eroottinen leikki tai kinkyjutut, jäävät helposti täysin taka-alalle – eikä siksi, etteikö rakkautta tai kiinnostusta olisi, vaan siksi että äidin rooli pyyhkäisee pitkiksi ajoiksi kaiken muun alleen.Lisäksi pitkässä parisuhteessa seksielämä ei pysy samanlaisena loputtomiin. Uutuusarvo katoaa, elämäntilanteet muuttuvat ja yhteys täytyy rakentaa yhä uudelleen. Nämä suvannot eivät ole merkki epäonnistumisesta vaan normaalia suhteen dynamiikkaa.Oleellista on ymmärtää, että tässä ei ole kyse vain seksistä tai fetisseistä, vaan koko parisuhteen ja perheen rakenteen uudelleenjärjestäytymisestä. Tällaisessa tilanteessa omien seksuaalisten tarpeiden nostaminen etusijalle on kapeakatseista ja käytännössä itsetuhoista: se lisää painetta, etäännyttää ja tekee toipumisesta vaikeampaa.Seksuaalisuutta ei tarvitse tappaa, mutta se pitää osata laittaa tauolle. Ensin rakennetaan uudelleen turvallisuus, luottamus ja emotionaalinen yhteys. Vasta niiden päälle voi joskus rakentua myös intiimiys – saati kinkyys. Ilman tätä pohjaa vaatiminen, vaikka kuinka perusteltuna sen kokisi, rikkoo enemmän kuin korjaa.Lyhyesti: tilanne on biologisesti ja psykologisesti normaali, vaikka se tuntuu helvetilliseltä. Tämä ei ratkea kiirehtimällä tai painostamalla, vaan malttamalla ja katsomalla kokonaisuutta, ei vain omaa seksuaalista identiteettiä. Lopulta kyse on siitä, että molemmat puhaltavat yhteiseen hiileen ja ottavat paikkansa väistämättä muuttuneessa perhedynamiikassa. Energia kannattaa käyttää sen rakentamiseen, mikä tässä ajassa voi toimia, ei sen vatvomiseen, mikä ei juuri nyt toimi. Hyvä syntyy yhteistyöstä, kärsivällisyydestä ja arjen teoista – ei menetyksen jatkuvasta laskemisesta.
Meillä on ollut hyvin samankaltainen tilanne omassa perheessä. 18v parisuhde, hyvä seksielämä ja kaikin puolin onnellinen asetelma. Sitten ensimmäinen lapsi muutti parisuhteen dynamiikan täysin, seksi loppui ja tämä johti suuriin haasteisiin. Tästä on kuitenkin selvitty, keskustelujen, terapian ja ajan kanssa. Nyt 3 vuotta on kulunut ja tilanne on paljon parempi. Seksi luistaa taas ja moni asia on saatu käsiteltyä, mitkä ehkä muuten olisivat jääneet keskustelematta. Älä siis luovu vielä toivosta
...Mulle toimi ratkaisukeskeinen lyhytterapia, joka oli erikoistunut mm. perhekuvioihin ja seksuaalisuuteen. Omakustanteisesti menin muutamia kertoja ja oli about 100€ kerta. Etsin mielestäni sopivan henkilön valitseterapia fi sivustolta ja onneksi kemiat kohtasi heti alkuun, sillä näin ei välttämättä aina ole. Ei siellä mitään ihmeitä tehty tai annettu ratkaisuja suoraan käteen, mutta asian purkaminen ulkopuoliselle, joka osasi esittää oleellisia kysymyksiä auttoi hahmottamaan tilannetta eri kanteilta ja hyväksymään tosiasioita. Toisin kuin niihin aikoihin vaimon kanssa, jolloin meni aina lähinnä riitelyksi nämä keskustelut. Kannusti myös kovasti tutustumaan enemmän BDSM maailmaan, joka ei vielä silloin ollut kovin vahvasti läsnä. Osittain siksi olen täällä nyt kirjoittamassa Vaimolle on onneksi myös todella ok, että käyn hoitamassa näitä hommia muualla ja jopa kannustaa siihen. Muuten tilanne olisi luultavasti melko kinkkinen...
Jos koskaan ei ole hyvä hetki, niin sitten vaan pyydät, että hän katsoo kalenteristaan esim. seuraavan (jopa) kuukauden sisään parin tunnin slotin keskustelulle. Ja mielellään vaikka toisen slotin siitä kahden viikon päähän. Jos tulee selityksiä, niin sano, että vaikka hankitte lastenhoitajan tms. mutta tämä on tärkeä asia ja pitää saada agendalle.Jos ette kahden kesken saa keskustelua aikaisin, niin sitten ilmoitat, että varataan pariteripiaa tms. Voit tarjota mahdollisuutta ottaa kantaa terapeuttiin, mutta jos onnistu, niin varaa sitten itse. Ja kyllä hänellä tähän kaiken järjen mukaan löytyy aikaa esim. kuukauden sisältä. Sä olet nyt kärvistellyt asian kanssa aikas pitkään, niin en ehkä nyt menisi hoputtamaan tyyliin "ylihuomenna on pakko keskustella".
.. sessiohommat vähän helpottaa kun skidit täyttää 3-4... sit kun ovat 10-15 niin menee taas vaikeemmaks löytää "kinkyaikaa"... (jos ei asu pöndellä jossa se salainen kivinavettadunkkari käytös) Lasten kans ekat 50 vuotta on ne vaikeimmat *Kyl se elämä silti kantaa.. vaan luovittava hetki...
...Koska en itse ole lisääntynyt niin voin jakaa vain oman kokemukseni haluttomuudesta, seksin katoamisesta ja sessioinnin kaikkoamisesta pitkissä suhteissa. Joka kerta, kun näin on käynyt niin yhteinen tekijä on ollut miehen välinpitämättömyys minua ja tarpeitani kohtaan. On keitetty itselle teetä, mutta ei edes kysytty otanko minä. On lopetettu arkiset hellyydenosoitukset joiden ei ole tarkoituskaan johtaa seksiin, jätetty huomioimatta minunkin tarvitsema oma aika jne......Voisiko siis tutkailla miten yhdessäoloa voisi kohentaa, että siellä toista alkaisi seksi kiinnostamaan?
Sivustoa kannattaa
