Baarin kannatusmaksut
Nyt se kysymys: Ovatko ihmiset parisuhteessa löytäneet onnen ja sopivan läheisyyden kumppanin kanssa, vaikka toista kiinnostaa kinkyily ja toista ei? Ja millä tavalla?
Olen törmännyt tässä vuosien varrella useampaankin järjestelyyn, missä oma rakas 100% vaniljapuoliso löytyy kotoa, ja kinky-puolisko käy sitten hakemassa täyttymystä vieteilleen suhteen ulkopuolelta. Kaikki tämä siis yleensä aivan avoimin kortein. Ainakin oma käsitykseni kolmantena pyöränä on ollut että nämä on olleet suhteellisen pysyviä kuvioita ja toimineet ihan ok.
Toki on myös paljon kumppaneita liikkeellä salaa, mutta tämmöistä pettämiseksi luokiteltavaa ratkaisua en voi suositella kenellekään ihan jo pelkästään eettisistä syistä, mutta myös siksi että sellainen käynee pidemmän päälle stressaavaksi.
Nämä on vaikeita kysymyksiä. Elämässä on niin monia puolia ja aika harvalla varmaan (ainakaan erotilastoista päätellen) käy niin hyvä tuuri, että yksi ihminen täyttää kaikki tarpeet ja jonka kanssa vielä kasvaa ja kehittyy koko ajan samaan suuntaan niin, että tarpeet osuvat yksiin vuosikymmenten ajan.
Mä näen, että lopulta se, mitä juuri sinä kaipaat ja tarvitset, ratkaisee. Kuinka elintärkeää ja elämänlaatua parantavaa mahdollisuus toteuttaa omia tarpeita sulle on?
Seksuaalisuus on valtavan suuri osa ihmisyyttä, olisitko valmis luopumaan sellaisesta? Ammattilaisen kanssa sessioiminen on hyvä vaihtoehto, joten olisiko hallitsevan osapuolen välttämätöntä löytyä kotoa?