Maailma pelastuu täsmälääkkeillä?

[stoge]

"Always keep one bullet left"

Sulle kukaa tuo tupakkia ja kotikaljaa.

 

*joo, se tän ketjun raiskauksesta*

[-katy-]

Lopetin lääkityksen joka mulla on ollu 16 vuotta kun seinään.

Kaks viikkoa kulunu.

Eilen menin nukkumaan, suljin silmät ja kuuntelin sellasia sähkösen teräksen ääniä kun ne viiltelee seinää.
Heräsin tyyliin 15 kertaa painajaisiin, normisti en näe unia niin että muistasin.
Kuulen asioita mitä ei ole.

Että sellasta.

Tänään kävin apteekissa.

Kyse kevyestä psyykelääkityksestä eikä mistään rajummista ryyneistä.
En mä nyt sentään mikään hullu ole, mulla on paperit. Onks sulla ? 

Ehkä ei voi mitään lopettaa seinään, mitä vuosikymmenet olet käyttänyt- luulisin ja ehkä vähän tiedänkin.

Hullun ja terveen papereita, missäs niitä kirjoitellaan?
 Kyky käyttäytyä ei- tuhoavasti on kai viimeisin "laki",mitä ei ole tarkasti kirjoitettu minkään maan tai planeetan pöytäkirjoihin-
Aina viimekädessä on itse mietittävä nämä, imho

[stoge]

Hullun ja terveen papereita, missäs niitä kirjoitellaan?

Mielisairaalassa! 

[-katy-]

Hullun ja terveen papereita, missäs niitä kirjoitellaan?

Mielisairaalassa! 

Vielä jonain päivänä järjestän itteni edes putkaan-ennen kiikkustuolia koettava ehdottomasti

No niin,täytyy lopettaa tämä hupsuttelu tähän .

[onez]

"Heidi, 28, ei pysty 10 vuoden jälkeen lopettamaan masennus-lääkkeiden käyttöä."
http://iltalehti.fi/mieli/2015050819312111_md.shtml

Lopettamisoireista ei ole kai kovin paljoa puhuttu yleisesti. Mahtaako lääkäritkään olla kovin tietoisia niistä. Itsekin koin ton saman ongelman kun Heidi ja monet muut. Lääkkeen käyttö jatkui pari vuotta lisää ihan sen takia kun ne vieroitusoireet oli niin pahat. Lopulta päätin sinnitellä niiden yli, 5kk kesti kaiken kaikkiaan.

[Riverlady]

Elämä on. Terapiaakin on, mutta omavastuu on Kela-tuen jälkeenkin monta kymppiä 1-2 kertaa viikossa. Esim. kolmivuotinen terapia (Kelan tyypillisesti tukema terapian pituus) voi olla ylitsepääsemätön kustannus pienituloiselle ihmiselle, jos vielä työteho ja tulot on pitkään olleet alentuneet mielialan mukana. Sossu korvaisi Kelan tukemien terapioiden omavastuuosuudet, mutta sosiaalitoimiston ristikuulustelu siinä mielentilassa on jotain aika kauheaa.

Tähän on vielä pakko sanoa, että omavastuuseenhan voi hakea vielä 16 vuotta täyttäneen vammaistukea. Itse olen saanut tuon ongelmitta ja se kattaa koko omavastuun, vaikka olenkin työssä käyvä/osasairauslomalla. Valitettavasti Kela on sellainen pulju että sieltä ei vahingossakaan kerrota mitä kaikkia etuuksia heidän asiakkaat voisi saada.

Nonnih jotta! Minä ylemmän korkeakoulutukinnon suorittanut luomakunnan kruunuko vammaistuen tarpeessa? Ei kai voi muuta todeta kuin että elävän elämän seura lie tehnyt kaltaisekseen? Tai etten täydellinen ole mäkään, mulla vaan vakavimmat krempat on toistaiseksi olleet korvien välissä.

_{Tämän seuraavan kirjoitin jo viikko sitten, mutta lähetä-nappia painettuani internetz nieli kommentin. Uusinnan paikka.}
Itse olen sitä porukkaa, jonka tarvitsee varmaankin syödä lääkkeitä loppuikä. Sen verran toistuvasti olen nähnyt, mitä mulle käy kun lopetan lääkkeet, ja aikaakin on joka kerta kulunut täsmälleen sama määrä viikkoja, olen jälkikäteen huomannut. stogen kuvailemia painajaisia tai erityisiä fyysisiä oireita mulla ei lopettamista yritettyäni kertaakaan ollut, joitakin sormenpäiden sähkösäväreitä vain, mutta ei stoge kertonukaan söikö SSRI:tä vai jotain muuta. Mä söin SSRI:tä, koska ihmisen aivot kasvavat ja kehittyvät 25-v. asti, mutta siinä iässä mulla oli liikaa vääränlaisia kokemuksia takana. Jos kohta myös lukeneisuutta, hauskanpitoa, matkailua ja etuoikeutettuakin elämää, mutta ei tarpeeksi.

Keskitytään depression aivokemiallisiin mekanismeihin. Niihin vaikuttaa kolme eri hormonia: serotoniini, dopamiini ja noradrenaliini [EDIT: ja varmasti myös Chlmin & kumpp. mainitsemat kilpirauhashormonit, mutta ne vaikuttavat niin paljon muuhunkin kuin mielialaan, etteivät ole kuten em. kolme "täsmähormonia".] SSRI-lääke = selective serotonine reuptake inhibitor (menikse ny oikein), suomeksi joka tapauksessa serotoniinin takaisinoton estäjä. Suomessa tyypillisin vaikuttava aine on tässä lääkeluokassa sitalopraami, kauppanimi Cipralex. Toinen on essitalopraami, kauppanimi Escitalopram. SSRI-lääkkeissä on monia vaihtoehtoja, joten hinnat kohtuulliset. Dopamiinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjissä valikoima taitaa olla tasan bupropioni, kauppanimi Voxra, joka onkin jonkin verran kalliimpaa. Kahta viimeksi mainittua minä syön, niin on kaikki kolme depressiolle altistavaa hormonituotannon vajavaisuutta korjattuna. Toiseksi viimeistä syön pienimmän saatavilla olevan annoksen puolikasta, josta voidaan kysyä onko vaikutus enää lumevaikutus eli plasebo. Voi olla, enkä mä näitä kumpaakaan jaksa joka päivä edes ottaa, mutta kun on nähnyt mitä käy jos ei jaksa muutamaan viikkoon niitä syödä - niin kyllähän mä jaksan.

[stoge]

Mulla on antipsykoottisia lääkkeitä sekä SSRI lääkitys.

Diagnooseissa mulla on niin paljon kysymysmerkkejä että annostukset
on haettu yritys ja erehdys -tekniikalla, oon kato aika spesiaali! 

 

[Riverlady]

Mulla on antipsykoottisia lääkkeitä sekä SSRI lääkitys.

Diagnooseissa mulla on niin paljon kysymysmerkkejä että annostukset
on haettu yritys ja erehdys -tekniikalla, oon kato aika spesiaali! 

 

Psyykenlääkitys on kuin kommunikaatio, osuu kohdalleen vain poikkeustapauksissa  eli useimmilla homma on hakuammuntaa ja sit olen mä, jonka kohdalla aine -> vaikutus.

[vide]

Tänäänhän  oli juttu naisesta joka kait eli,  mutta kuoli kokajan näistä paskoista

[-katy-]

Voisiko sanoa,että "lääkärini" viimeksi tavattuani,sitkeästi suositteli edelleen sitalopraamia. Olin etukäteen aika ahistunut,mutta en kyennyt miettiä vuorosanoja: sitten vaan töksäytin, että olen mielialalääkevastainen, omalta kohdaltani ja että faija kuoli sekakäyttöön. No siihen sitten jäi toistaiseksi aihe.

Jossain määrin mua jopa nolottaa, että olen päässyt perusteellisten tutkimusten piiriin, eilen viimeksi  EKG ja spirometria,kuukauden sisään ollut lukemattomia tapahtumia liittyen siihen, että totesin olevani aika lähellä lopahtamista.
Ja todella tajunnut, että Suomessa on aika mukava asua- tarpeen tullen kaikki se mikä tietämys ja tekniikka on käytössä,käytetään. Vaikka lojuisin spurguna ostarilla ja iskisi kohtaus päälle, niin mut tutkittaisiin-muualla joku saattaisi heittää bensaa päälle ja moi-

[Maaria]

http://www.hs.fi/m/sunnuntai/a1355546346268

Minä olen vahvasti samaa mieltä, että mielenterveysongelmat ovat vuorovaikutusongelmia. Ne ovat enemmän ihmisten välissä kuin ihmisten sisällä (Keroputaan mallia suunnitellut psykologi Markku Sutela)

Linkitetty artikkeli kertoo Keroputaan mallista hoitaa mielenterveyden ongelmia ja sairauksia. Artikkelista napattua - Tornion seudulla 35% psykoosipotilaista söi neuroleptilääkettä, kun muualla Suomessa lääkettä söi 100 %.

[windmillsw]

Tässä linkki tuohon Kerooputaanmalliin.

Kohtaamisia Keroputaan malliin
Jaakko Seikkula on dialogin uranuurtaja niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Hän on ollut
kehittämässä avointen dialogien hoitomallia, jota sovelletaan vaikeissa psyykkisissä kriiseissä.
Jaakko Seikkula toimii Jyväskylän yliopistossa psykoterapian professorina. Hänellä on myös pitkä
kokemus perheterapiakouluttajana. Hän on kuvannut työtään ja dialogiajatteluaan muun muassa
Tom Arnkilin kanssa kirjoittamassaan kirjassa Dialoginen verkostotyö (2005). Seikkula on ollut
kehittämässä paljon mainetta niittänyttä Keroputaan mallia, jota pidetään vallankumouksellisena
psykiatrisen hoidon alueella.

http://www.aretai.org/cms-assets/documents/169026-990177.download.pdf

[onez]

Fiksuja ihmisiä siellä Keroputaalla, kiva lukea välillä tollaisista tapauksista.

"Me ajattelemme, että ihmiset ovat itse oman olemisensa asiantuntijoita", Markku Sutela sanoo.

Ton kun tajuais useampikin lääkäri.. potilaat myös.

[Ms. M]

Mielen sairauksiin on varmasti yhtä monta parannusmetodia, kuin on ihmisiä. Yksilöllisiähän ne tuppaa olemaan. Jotkut on kovasti mielialalääkevastaisia, mutta unohtavat, että joskus se mielen sairaus on täysin aivokemiallinen juttu. Aivot reagoivat tietyllä tavalla, joka on opittu pitkän ajan kuluessa. On kehittynyt tietynlainen "kierre", josta ilman mielialalääkitystä ei ehkä pääse pois.

Itsellä tuo kierre oli pahimpina aikoina sitä, että kun minulla oli vatsa kipeä ja jouduin oksentamaan, sain samalla paniikkikohtauksen, koska aivot olivat oppineet siihen ja käskivät sitten kroppaa erittämään oikein kunnolla adrenaliinia. Lääkityksen aloittamisen jälkeen sain hieman peliaikaa tuohon, koska käyttämäni essitalopraami tavallaan "pehmentää iskuja", eli kun paniikki alkoi tulla, se ei tullut yhtä voimalla päälle.

Lääkityksen vierellä on koko ajan ollut terapia, yhtä puolentoistavuoden taukoa lukuunottamatta, ja nykyisin ei oksentelu tai vatsakipu enää aiheuta paniikkikohtausta.

Että niin, toki varmasti on hyviä ja tehokkaita keinoja hoitaa etenkin masennusta ilman lääkitystä. Itse kuitenkin edelleen ajattelen niin, että mielialalääkitys on se "toppatakki talvella". 

[Lady Whip]

Tällä hetkellä lukemisena Linus Jonkmanin kirja Introvertit, työpaikan hiljainen vallankumous.
Sieltä löytyy joitakin hyviä ajatuksia tähän mielenterveyskeskusteluun ja ihmisen jaksamiseen.

Suora lainaus kyseisestä kirjasta sivuilta 206 ja 207:
"Jos introvertti joutuu ammattiroolissaan jatkuvasti sosiaalisten tilanteidensa keskiöön, hän vääristää persoonaansa. Benzigerin mukaan niin kutsuttu loppuunpalaminen johtuu ennenkaikkea persoonallisuustyypin ja ammattiroolin ristiriidasta."......."Benziger* löysi hämmästyttäviä oireita tutkiessaan ihmisiä, jotka toimivat persoonaansa vääristävällä tavalla: usen heidän immuunipuolustuksensa oli heikentynyt, ja he vaikuttivat kärsivän toistuvista vilustumisista. Heidän muistinsa oli huono, ja heillä oli unihäiriöitä. Moni kertoi stressin vaikeuttaneen nukahtamista. Benziger suosittelikin, että tällaisillä henkilöillä pitäisi olla todelliselle luonteenlaadulle sopiva rooli vähintään puolet ajasta.

Introversio ja ekstroversio ovat osa identiteettiä. Ammatinvalintaa ajatellessa merkitystä ei ole sillä, että kaikki suvussa ovat olleet vaikka tilintarkastajia. Merkitystä on sillä, millaiseksi biologia on kunkin luonteen määrännyt. Siksi ammattirooli kannattaa valita vain todellisen minän mukaisesti."
* Psykologi Katherine Benziger