Kirjoittaja Aihe: Parempaa kuin aito  (Luettu 3255 kertaa)

Kolumnisti

  • Moderator
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 372
  • Galleria
Parempaa kuin aito
« : 25.10.2015, 20:38 »
Parempaa kuin aito

Katselen koirani jo rähjääntynyttä olemusta, ja hihitän kuonon kaivautuessa muka muristen pikkupöksyjeni ennestään kosteaan osaan. Jälkeenpäin, maatessamme rentoina ja hikisinä peiton päällä minun on pakko todeta: ”Mä en taidakaan olla kovin luomuhenkinen. Eikä mun tuntemat kinkyt ole muutkaan. Tiedäks miten?” ”Ai et vai, mitä ne tuolla jääkaapissa sit on?” ”No en mä ny puhu ruoasta. Vaan siitä, että mua ei pätkääkään kiinnosta oikeasti pyöriskellä sängyssä oikean koiran kanssa. Että ihmiskoira ei ole mikään oikean korvike vaan ihan itsenään kaikista paras.” ”No sepä hyvä, ois ikävä hävitä jollekin rottikselle.” ”Voit sä silti näyttää mulle uusiks mitenkä paljon parempi oot...”

Sillä kertaa keskustelu unohtui, kun jotain muuta ilmeni, mutta jälkeenpäin pohdin asiaa lisää, ja todentotta. Fantasioissa saa ja voi olla mitä vain. Ajatusrikoksia ei ole. Mutta tekemisen tasolla kinkyt rakastavat epäaitoja asioita. Tai ovat niitä itse. On kolmikymppisiä pikkutyttöjä. On orjia, joiden yksikin (turva-) sana on laki. On hevosia, joilla ei ole kavioita. On monenlaista suurta teatteria. Ihan omana itsenään kelvollista, eikä vain korviketta oikealle esikuvalle.

Entäs sitten sadistit. Ne oikeat eivät viihdy skenen turvasanojen ja konsensuaalisuuden parissa. Ja jos haluat todellisempaa valtaa, hankkiudut sinne missä sitä on, edes vähän, vaikkapa liike-elämään tai politiikkaan. Et todellakaan rupea näpertelemään minkään brättäilevien subien ja hemmoteltujen orjien kanssa.
 
Skenessä osa fantasioista pidetään fantasioina, syynä esim. järki, moraali tai Suomen laki. Tai niistä puserretaan käyttöön turvallinen/laillinen versio. Ihmissuhteet pyrkivät olemaan turvallisia, täynnä ansaittua luottamusta ja aitoja tunteita. Kinky, joka ei ole rikoksen teillä, ei etsi täysin aitoa pelkoa, tuskaa, vihaa, hyväksikäyttöä, julmuutta, saati äärimmäistä valtaa. Vaan uskottavaa illuusiota, jossa on mieluusti mukana hiukan tai sopivasti aitoa asiaa. Siinä saa kaupan päälle moraalin ja jatkuvuuden. Tajunnan räjähdettyä on kiva ajatella, että saman voi tehdä uudestaankin joskus, jopa samassa seurassa.

Asioiden näin ollen minua sitten hämmästyttää se, että yhdessä asiassa tässä skenessä kuitenkin ollaan aidon ja veri-veri-truun kannalla. Nimittäin D-s  –suhteissa pitääkin yhtäkkiä olla oikeasti D. Eikä vain tarpeen mukaan. Ei edes suurimman osan ajasta, vaan joka sekunti.

Ja auta armias, jos henkilö haluaisi joskus vähän kokeilla miltä toisella puolla pöytää tuntuu. Siinähän menee pilalle loppuiäkseen. Ainakin jos on Master. Ainakin jos subinaiset saavat selville, että joku mies on, masteroituaan lähestulkoon koko skenen tai maailman naispopulaatiota löytänyt lopulta sen yhden tai kaksi, kenen kanssa on itsestä hauska vähän subbailla, vaikkapa pari kertaa vuodessa yhden yön, tai samantien enemmänkin.
 
Koska switsit eivät ole oikeita. Nehän saattaa koska vaan pilata kaiken sillä, että ajatuksissaan lipeävät tiukasta otteesta toisen aivojen syrjästä tai hiuksista. Niitä pitää karttaa visusti, koska se on paljon pahempaa epäaitoutta kuin sub, joka saattaisi pahan paikan tullen sanoa turvasanan. Koska kyllähän sub voi laittaa pelin poikki jos siltä tuntuu, ja silti olla tosi oikea. Niin ja sitten oli se yksi Master jostain kaupungista, joka kerran teki arviointivirheen sessiossa eikä lukenutkaan ajatuksia, ja hätääntyi. Sekin on ihan ymmärrettävää, kunhan ei kovin usein. Ei se ole mitään sen rinnalla, että se hetken fantasioisi antavansa vallan toiselle ja katsovansa mitä kivaa siitä seuraisi.

Seuraavan kerran kun heräät aamulla pohtien olisiko tämä päivä lopulta se, jolloin löydät itsellesi sen täydellisen Dominoivan, paremman kuin kaikki muut tähän mennessä. Sen, jolla ei ole koskaan ollut hetkenkään houkutusta alistua esimerkiksi liikkuvan poliisin pysähtymismerkille tai työnantajansa käsitykselle työtehtävien hoidosta, vaan joka on aina ja aidosti Dominoiva kaikkea kohtaan.

Ota se ajatuksesi uusiksi, ja lisää siihen täydellisyyteen edes prosentti inhimillisyyttä, huumoria ja harmaan sävyjä. Voit yllättyä kuinka paljon mahdollisuutesi löytää joku kiva paranevat. Ja kuinka paljon hauskempaa sinulla saattaa olla. Ehkä loppuikäsi. Eikä sitten tarvitse harmitella sitäkään, kuinka ei itsekään ollut ihan täysin truu alistumisessa, tasoissa on mukavampi olla.

Ai niin, olihan niitä tavoiteltavia aitojakin asioita. Omistautuminen voi olla aitoa vaikkei omistaminen oikeasti olisi, heittäytyminen vaikkei jyrkänne olisikaan kuin ihmisaivojen korkuinen, luottamuksesta ei tarvinne mainita, ja jokainen keksii sivullisen verran lisää koska vain.
 


Vir

Monta vuotta sitten pohdin asiaa kovasti siinä mielessä, että voinko koskaan omistaa ketään, kun en kerta ole tarpeiltani, ajankäytöltäni, menneisyydeltäni ja arvattavissa olevalta tulevaisuudelta 100 % Dominoiva... Päädyin ratkaisemaan asian siltä pohjalta, että jos joku haluaa asettua siihen asemaan, juuri minun omaisuudekseni, vaikka tietää millaisen paketin saa, niin miksi pilaisin yhteisen ilomme omalla fundamentalismillani. Ihmismielen kyky tehdä todellista ja uskottavaa illuusiota on aivan riittävä meille.


Kettu vinossa

  • Vieras
Vs: Parempaa kuin aito
« Vastaus #1 : 25.10.2015, 21:53 »
Kettu vinossa nosti megafonin kuononsa eteen ja huusi:

"Kaikki Suomen kinkyt, jotka eivät ole Luomu-henkisiä, yhdistykäämme! Gee Äm Oo! Gee Äm Oo! Me pelastamme tämän planeetan viherpestyiltä valheilta! Suosimme aidosti planeetan kannalta parhaita kasveja ilman turhia hyönteismyrkkyjä ja vaarallisia kemikaaleja, kiitos tieteen! Ei enää arsenikillä kyllästettyjä Luomukasviksia, ei enää Luomun aiheuttamia ruokamyrkytysepidemioita! Ei enää eläinrääkkäystä, mitä Luomutuotanto hyväksyy! Me..."

"Turpa kiinni", huusi joku kaukaisuudesta.

Kettu vinossa laski megafoninsa alas ja vilkaisi ympärillään olevaa tyhjyyttä. Pari arokierijää pyöri tuulen mukana hänen ohitseen. Vinokettu viskasi megafoninsa roskiin ja palasi takaisin kotiin.

"Eikä minulla ole turpa, vaan kuono", hän ajatteli mennessään.

Leikkisa

  • Vieras
Vs: Parempaa kuin aito
« Vastaus #2 : 25.10.2015, 22:13 »
Vaikka olenkin pitkälti samaa mieltä artikkelin kirjoittajan kanssa asioista, näen tuon D/s-suhteen "true"-puolen vähän eri tavalla, kun katselen sitä omasta näkövinkkelistäni. D:n ei tarvitse olla aina D. Kaikki inhimillisyys on pikemminkin vain hyväksi siinä, eikä tosi-D:n tarvi olla yhteiskunnan anarkisti tai kaikkien yläpuolella minkäänlaisesta konsensuaalisuudesta riippumatta, kuten vähän kieli poskessa on kirjoitettu.

Omalta kannaltani kyse on siitä, että se toisen henkilön subipuolen tyydyttäminen ei minulta vain onnistuisi. Joko en pystyisi tekemään sitä oikein tai en vain itse nauttisi siitä lainkaan, koska siinä asemassa oleminen ei vain tunnu hyvältä. Tästä seuraa se, että mitä vähemmän toinen kaipaa sitä puolta, sitä parempi. Etenkin kun puhutaan suhteesta, missä ei haettaisi sitä puuttuvaa seksuaalista tyydystystä suhteen ulkopuolelta. Tässä tilanteessa olisi hyvä, että D olisi D silloin kuin sillä on eniten merkitystä eli seksuaalisella puolella. Ainakin näin yhden subin vinkkelistä, joka ei lainkaan viihdy aidan toisella puolella.

Sama varmasti toimii myös kääntäen, jolloin D:t eivät välttämättä hae itselleen switchejä, vaan niitä jotka haluavat vain alistua, koska switchin D-puolesta ei ole suhteen kannalta varsinaista iloa ja siitä voi seurata ristiriitoja, valtataistelua ja turhautumista, jos sitä olisi pakko päästä jotenkin toteuttamaan.

Aitoja elämyksiä on varmasti tarjolla switcheille siinä missä muillekin. Nauttikaamme kaikki niistä parhaamme mukaan. :)

Loc

  • Vieras
Vs: Parempaa kuin aito
« Vastaus #3 : 26.10.2015, 01:06 »
Moraali mainitaan, mutta moraalista versiota ei. Kun jokaisella vähän oma versio moraalista. Henkilökohtainen moraali menee syvemmälle kuin laki tai turvallisuuskäsitys. Ja mikä kenestäkin edes turvallista. Joillekin riittävän turvallista heittää voltteja 400m korkean tornin antennissa. Joillekin taas peppuseksi menee jo ihan yli kaiken sen mitä todellisuudessa voi tajuta olevan olevankaan. Ihan täydet defenssit niinkuin monet viihteelliset nuoret ja henkiset nuoret ovat vlogeillaan osoittaneet.

Käsitykset vaihtelevat niin laidasta laitaan ettei oikein voi muuta kuin tutustua toiseen. Ja taas turhauttavaa tutustua sellaisiin joille oma arki on niin kaukana todellisuudesta ettei pysty edes siitä keskustelemaan. Njooh. Toisaalta, mitä erikoistuneempi omalla alallaan, sitä vähemmän löytyy saman ympärillä viihtyviä. Toisaalta, onko onnellisempi oman pienen alansa guruna, vai osana massaa, siinä jotain mitä jokainen sa miettiä itse.

Angelika

  • Vieras
Vs: Parempaa kuin aito
« Vastaus #4 : 26.10.2015, 09:44 »
Mä lakkasin jo kauan sitten elättämästä sitä harhaa, että voisin olla jollekin kaikki tai että joku voisi olla sitä minulle. Näin voin onnellisesti olla ihan oma itseni ja nauttia erilaisista puolistani niiden upeiden ihmisten kanssa, joita olen saanut kohdata. Kaikkea en tarvitse tai edes halua kaiken aikaa, mutta olemassaolon hyväksyn niillekin puolilleni, joita en aktiivisesti (tai ollenkaan) toteuta.
Ellen ole uskottava jonkun toisen silmissä, onko ongelma minun vai hänen?

Marimintti

Vs: Parempaa kuin aito
« Vastaus #5 : 26.10.2015, 09:57 »
Ellen ole uskottava jonkun toisen silmissä, onko ongelma minun vai hänen?
:love: