Onko poly / monta yhtäaikaista kumppania lähes normi kinkyillä?

[poisongrrrll]

Uskon et menee terminä ohi ja taas "keksitään uusia trendejä"..

 

Jos tälle linjalle lähdetään niin pikemminkin se monotrendi on jäämässä historiaan.

Jos tällä linjalla jatketaan, trendi näyttäisi olevan sellainenkin, että nuorison parissa heteroseksuaalisuus ja cis-sukupuolisuus ovat jäämässä tyystin passé. Noh, koirat haukkuu ja karavaani kulkee. 
https://broadly.vice.com/en_us/article/teens-these-days-are-queer-af-new-study-says

[pulseproto]

Uskon et menee terminä ohi ja taas "keksitään uusia trendejä"..

 

Jos tälle linjalle lähdetään niin pikemminkin se monotrendi on jäämässä historiaan.

Heheh.. Joo, niin täs tullee käymään.. onneks luultavasti ehdin delaa ennenkö oma sääty vaihdettava mainstream polyks tai muslimiks, ettei joutus vääräuskoisena "kivitetyks" 

ps. Ironisesti täytyy todeta että elettävä sitten toivossa että tulevaisuuden "polykuvioissa" elävät kantavat vastuunsa lisääntymisestä, jos kun monotyyppiset avio-, avoliitot joissa käsittääkseni vielä tänään syntyvyys on reilu 90% koko väestöstä -katoavat.
Sitäpäivää ja infoa odotelles et "kinkypolypallossa" elävistä naisista edes 3 olis synnyttänyt ja kasvattanut yhteiset lapset esim. täysi-ikäisiksi "samassa taloudessa".. 

[Lady Whip]

Kuinkahan moni luulee polyn olevan sama asia kuin "petän puolisoa muiden kanssa."

[poisongrrrll]

Enpä nyt olisi nykyisessä maapallon kantokyvyn ylittävästä ylikansoitustilanteessa huolissani polypalleroisten lisääntymisestä. Käsittääkseni lisääntymisen edellytyksenä on sukusolujen kohtaaminen, ei siviilisääty tai orientaatio.. 

Hieman ikävässä sävyssä kokisin tämän spekulaation polysuhteista. Jos ei ole omakohtaista kokemusta saatikka kiinnostusta sellaisia suhdemalleja kohtaan, miksi antaa tuulen heiluttaa näppäimistöä? Kyllä internetistä ja kirjoista ja muista sellaisista tietoa löytyy jos sitä haluaa hakea.

Yksiavioisuus on kuitenkin sekin vain sosiaalinen konstruktio eikä biologinen, evoluution tai muunkaanlainen fakta. Olisikin mielenkiintoista tietää moniko itsensä monosuhteiseksi määrittelevistä on koskaan pettänyt puolisoaan tai kumppaniaan. Jos kyllä, miksi luikerrella epärehellisesti jos voisi toimia avoimesti? Eikö yksi kumppani riittänytkään? Tai kuinka moni monosuhteiseksi identifioituva harrastaa ns. sarjamonogamiaa eli vaihtaa nopealla tahdilla suhteesta toiseen. Kävin aiheesta taannoin mielenkiintoista keskustelua monovaniljaystävän kanssa ja hänestä oli soveliaampaa lopettaa olemassa oleva suhde pettämiseen ja siirtyä saman tien suhteeseen pettämiskumppanin kanssa ja toistaa tätä kuviota ad nauseum kuin olla rehellisesti avoimilla korteilla monisuhteinen.

[Nvriih]

Isrikalle kymmenen pistettä. Oma heiveröinen kokemus aiheesta on juuri tuo eli puolisoiden kinkytoiveet ei toteudu suhteessa, joten lupa hakea sitä muualta annetaan, koska seksuaalisuuden tärkeys ymmärretään.

[submit]

Isrikalle kymmenen pistettä. Oma heiveröinen kokemus aiheesta on juuri tuo eli puolisoiden kinkytoiveet ei toteudu suhteessa, joten lupa hakea sitä muualta annetaan, koska seksuaalisuuden tärkeys ymmärretään.

Tai vaniljatoiveet 

[Galesi]

En ite miellä asiaa trendinä. Enempi, että tietoisuus on kasvanut moisen asian suhteen. Toki, kun moisen tietoisuus kasvaa niin mukana tulee aina niitä, jotka ratsastaa moisella termillä. Onhan se helpompi perustella halunsa panna kaikkea mikä liikkuu polyamorisuudella (tällei tosi kärjistetysti). Joten kuten niin monen muun asian kanssa osa on aidosti juurikin sitä mitä sanovat olevansa, osa etsii itseään ja kokeilee asioita ja osa yksinkertaisesti väittää olevansa jotain mitä eivät ole.

Aika harvoin olen tavannut sellaisia "panen kaikkea mikä liikkuu" -ihmisiä, jotka käyttää polyytta perusteluna. Valtaosa polyista on ihan yhtä valikoivia sen suhteen ketä panee. Itselläni tilanne on se, etten etsi "sitä täydellistä", koska sellaista ei ole olemassa, kenellekään. Löydän vain ihmisiä, joistakin saattaa tulla läheisiä ja rakkaita. En keksi mitään syytä, miksi niitä saisi olla vain yksi.

Harvassa nuo onneksi taitavat ollakkin (ja sen takia tuossa tuo raju kärjistys). Mono sopii varmasti toisille, toisille taas polyamoria. Luontomaailmakin on täynnä esimerkkejä molemmista.
En itsekkään keksi mitään hyvää syytä, miksi joku ei saisi rakastaa tai olla useamman ihmisen kanssa. Olettaen toki siis, että kaikki tapahtuu avoimesti eikä salaa eri kumppaneilta (joka taas ei ole polyamoriaa käsittääkseni).

Vielä lisäyksenä tuohon ekaan viestiini, että tietoisuuden lisäksi myös väylät puhua asiasta avoimesti tai anonyymisti ovat lisääntyneet huomattavasti sitten Pulsen muistelemien 90-luvun aikojen. Sosiaalinen media ja Internet on muuttanut kanssakäymistä ja on paljon helpompi kertoa olevan polyamoorinen jossain nettipalstoilla, eikä jakaa sitä tietoa naapureille/sukulaisille/kavereille.

[Tyty]

Olisikin mielenkiintoista tietää moniko itsensä monosuhteiseksi määrittelevistä on koskaan pettänyt puolisoaan tai kumppaniaan. Jos kyllä, miksi luikerrella epärehellisesti jos voisi toimia avoimesti? Eikö yksi kumppani riittänytkään? Tai kuinka moni monosuhteiseksi identifioituva harrastaa ns. sarjamonogamiaa eli vaihtaa nopealla tahdilla suhteesta toiseen. Kävin aiheesta taannoin mielenkiintoista keskustelua monovaniljaystävän kanssa ja hänestä oli soveliaampaa lopettaa olemassa oleva suhde pettämiseen ja siirtyä saman tien suhteeseen pettämiskumppanin kanssa ja toistaa tätä kuviota ad nauseum kuin olla rehellisesti avoimilla korteilla monisuhteinen.

En ole pettänyt mutta haluaisin silti kommentoida. Kysyit mikä johtaa siihen että pettää monosuhteessa eikä ole avoimesti poly tai pidä avoimesti leikkikaveria. Luulen että perimmäisiä syitä voi olla kaksi, ehkä kolme.

Joko huono itsetuntemus. Ei tunne itseään, toiveitaan, tarpeitaan ja arvojaan niin hyvin, että osaisi määritellä itselleen mitä haluaa suhteelta ja seksiltä (ja elämältä). Tai ei ehkä ole koskaan edes miettinyt asiaa, elää porskuttaa vaan pohtimatta ja rapatessa roiskuu. Tai ei osaa olla itselleen rehellinen siitä mitä haluaa ja odottaa, syystä tai toisesta.

Toinen syy voisi olla se, että pelkää ettei itse riitä tai kelpaa sellaisena kuin on. Jos tunnustaisi avoimesti ja rehellisesti että on poly tai että haluaa myös sen leikkikaverin, niin miten monokumppani tähän suhtautuisi? Luultavasti haluaisi lopettaa suhteen, jos asia on täysin sen monokumppanin arvojen vastainen. Jos taas avoimesti jo ekoilla treffeillä tunnustaisi että on poly, saisi luultavasti pakit monohenkiseltä treffikumppanilta. Oikeastihan asioiden pitäisi mennä näin, ja suhteeseen pitäisi etsiytyä vain suunnilleen samantapaista suhdetta haluavan kanssa. Mutta koska ne nallekarkit eivät aina mene tasan ja kaikille ei löydy samanhenkisiä kumppaneita, niin osa ihmisistä päätyy valheelliseen kuvioon, päämääränä saada jotain mitä ei avoimin kortein saisi.

Kolmas syy voisi olla ehkä puhtaasti itsekkyys ja oikeutuksen tunne ja jonkunlainen kaksoisstandardi. Pettää (salassa), koska itsekkäästi haluaa jotain mitä ei saisi ilman pettämistä luopumatta nykyisestä. Kokee elämässä ylipäätään, että minulla on oikeus seurata halujani (vaikka se satuttaisi toista). Yleensähän nämä pettäjät eivät todellakaan sallisi kumppanilleen parisuhteen ulkopuolisia seksisuhteita, ja suuttuvat jos käy ilmi että heidän kumppaninsa on pettänyt heitä. Eli eivät salli toiselle sitä mitä tekevät itse. Ymmärtääkseni taas poly sallii kumppanilleen saman mitä tekee itse, mikäli kumppani sellaista haluaa tehdä.

Itse en voi millään arvostaa selän takana toimimista, avointa polyhenkisyyttä sensijaan arvostan siinä missä muitakin suhdetapoja, kunhan on rehellinen siitä mitä onkin.

[Brak]

Yksiavioisuus on kuitenkin sekin vain sosiaalinen konstruktio eikä biologinen, evoluution tai muunkaanlainen fakta.

En usko, että on sosiaalinen konstruktio. Harvassa ovat ihmiset, jotka tahtovat muunlaisia suhteita kuin yhteen sitoutuvia.

Avioliitoista edelleen noin puolet loppuu vasta kuolemaan, ja jopa nuoruuden kokeilusuhteissa tahdotaan sitoutua vain yhteen.

Sarja-avioisuus saattaa olla totta, mutta aika vähän todellisuutta tarkastelemalla löytää viitteitä siitä, että ihmiset laajamittaisesti tahtoisivat elää suhteissa, joissa on useampi kuin yksi kumppani.

[Tyty]

Kytkin täällä taas pohdiskelee. Onko tämä polyhenkisyyden harjoittaminen tai salaisen leikkikaverin hankkiminen mielestänne jossain määrin riippuvainen D/s-asetelman roolista (joka henkilöllä siinä on)? Onko niin, että D määrittelee suhteen polyyden asteen (tai D on se, joka hankkii salassa sen leikkikaverin)? Pystyisittekö näkemään tilannetta, missä D olisi mono ja s toteuttaisi avoimesti polyhenkisyyttään? Tai D olisi mono, ja s hankkisi hänen selän takana salasessioD:n itselleen?

[minikettu]

Pystyisittekö näkemään tilannetta, missä D olisi mono ja s toteuttaisi avoimesti polyhenkisyyttään? Tai D olisi mono, ja s hankkisi hänen selän takana salasessioD:n itselleen?

Itse asiassa pystyn näkemään moisen tilanteen. Kummankinlaisen tilanteen, siis. Jos se D ei kykene tarjoamaan s:lle kaikkea mitä se tarvii, niin miksei?
En minä tiedä kaikkia syitä, miksi ihmiset hankkii sivusuhteita, tai miksi niitä pitäis sanoa. Enkä usko, että D/s- suhteen dynamiikalla loppujen lopuksi ihan valtavan suurta merkitystä on tämän asian suhteen. Vaikka luulenkin, että on yleisempää että D hankkii itelleen toisia subeja, kuin että s hankkii toisen D:n. Mutta kunhan ajattelen, en ole ottanut asiasta selvää sen enempää.

[Sigmamies]

Mun omat ei leiki muitten kanssa ilman lupaa ja omani kyllä tietää että leikin muutaman muunkin kanssa ja myös muitten kanssa jos niin haluan.
Miehenä ja omistushaluisena en tartte muutamaa narttua enempää itelleni saadakseni tarpeekseni ja pitääkseni narttuni sopivasti kurissa ja valmiina itteeni varten 

Eli kysymykseen vastaus on omalla kohdallani vaikken kinky olekkaan niin 1-3 

[Kaamos]

Yksiavioisuus on kuitenkin sekin vain sosiaalinen konstruktio eikä biologinen, evoluution tai muunkaanlainen fakta. Olisikin mielenkiintoista tietää moniko itsensä monosuhteiseksi määrittelevistä on koskaan pettänyt puolisoaan tai kumppaniaan.

Aika tylyä, sanoisin. Ihminen on siitä kumma otus, että pystyy ylikirjoittamaan biologian sanelemat käyttäytymismallit kulttuurilla, rakkaudella, opettelulla, järjellä ja päättäväisyydellä. Ihminen on ollut läpi historian lähes kaikkea ja käyttäytynyt mitä eriskummallisin tavoin eri kulttuureissa eri aikakausina. Kaikki mitä ihminen tekee, on luonnollista ihmiseltä.

Et ole sen enempää "oikea" ihminen kuin kukaan muukaan.

Jos haluat kaikki sosiaaliset konstruktiot heittää pois ja toimia puhtaasti sen mukaan mihin biologia sinut on varustanut, juoksisit riistaa kiinni keihäs kädessä savannilla tuhkat poskilla, hikikarpalot otsalla, hedelmää vatsassa ja aurinko silmissä.

Polyt ja monot ovat kaikki ihan tavallisia ihmisiä.

[TEGAMi]

Kytkin täällä taas pohdiskelee. Onko tämä polyhenkisyyden harjoittaminen tai salaisen leikkikaverin hankkiminen mielestänne jossain määrin riippuvainen D/s-asetelman roolista (joka henkilöllä siinä on)? Onko niin, että D määrittelee suhteen polyyden asteen (tai D on se, joka hankkii salassa sen leikkikaverin)? Pystyisittekö näkemään tilannetta, missä D olisi mono ja s toteuttaisi avoimesti polyhenkisyyttään? Tai D olisi mono, ja s hankkisi hänen selän takana salasessioD:n itselleen?

D voi haluta hallita s:n elämää niin, ettei s:lla saa olla muita kuin kyseinen D. Vaikea s:lla on esim. päiväaskaretehtävissä seurata kahden D:n ohjeita.

Mutta esimerkiksi miulla on tällä hetkellä Poju-san, joka on niin ylempi kuin tasavertainen kumppani ja olen hänen ainoansa. Hän on kuitenkin vanilja painotteinen (kinkymausteilla) ja antaa miun toteuttaa kinkyyttäni sitten toisessa seurassa. Eikä Poju-san ole varma, aikooko edes käyttää tilaisuuttaan/mahdollisuuttaan toiseen suhteeseen.

Eli kuten aikaisemmin on jo todettu, niin jos ei seksuaalisuus suhteessa täyty tai tuntee vain että rakkautta on jaettavaksi useammalle, niin miksi sitten "tyytyä yhteen". Itse ihastun/hurmaannun helposti, harva ystäväkään on tietoinen kuinka arvokkaita he miulle ovat. Nämä tunteet eivät kuitenkaan osaa kadotakkaan nopeasti kerta ovat hitaasti syntyneet. Sitten on tietenkin ensisilmäyksellä ihastumista sekä helpon, hauskan ja turvallisen seuran löytyminen, mikä on suonut miulle mitä ihanimman piirin jonka kanssa voin toteuttaa itseäni, antaa huomiota ja olla huomioituna. 

Itse olen määrittänyt suhteeni. Keskusteluita on käyty ja suullisia sopimuksia luotu. Jokainen suhde on erikoinen. Jotkut suhteet syvenee enemmän kuin toiset.

[Ride]

Yksiavioisuus on kuitenkin sekin vain sosiaalinen konstruktio eikä biologinen, evoluution tai muunkaanlainen fakta.

En usko, että on sosiaalinen konstruktio. Harvassa ovat ihmiset, jotka tahtovat muunlaisia suhteita kuin yhteen sitoutuvia.

Avioliitoista edelleen noin puolet loppuu vasta kuolemaan, ja jopa nuoruuden kokeilusuhteissa tahdotaan sitoutua vain yhteen.

Sarja-avioisuus saattaa olla totta, mutta aika vähän todellisuutta tarkastelemalla löytää viitteitä siitä, että ihmiset laajamittaisesti tahtoisivat elää suhteissa, joissa on useampi kuin yksi kumppani.

Nyky ihminen on elänyt n.200 000 vuotta elinolosuhteissa ja yhteiskunnissa, missä sitoutuminen on ollut hyvin ratkaisevaa, niin lajin selviytymisen, kuin myös yhteisöjen kehittymisen kannalta. Siten myös on kehittyneet tätä tukevat instituutiot. Pääosin on kyseessä olleet yksiavioiset liitot. Kuitenkin on ollut myös ja on edelleen lukuisia moniavioisia yhteiskuntia, mutta tuon toimeentulon/selviytymisen takia, ne ovat lähes aina olleet yksi mies - useampi vaimo. Vasta aivan viimeisten vuosikymmenten aikana on länsimainen kehitys luonut tilanteen, ettei jälkikasvun selviytyminen edellytä pysyvää monoamorista suhdetta tai yleensäkään miehen läsnä oloa. Mies voi huoleta jättää lastensa äidin ja nainen voi lempata äijänsä pihalle ja pärjää silti. Siitä huolimatta yhteiskunta ja ympäristö edelleen opettaa ja luo sen lähes jokaiselle lapselle ja nuorelle ihmiselle haaveen ja kuvitelman siitä täydellisestä onnellisesta tulevaisuudesta, missä löydetään se yksi rakas, jonka kanssa tehdään lapset ja eletään onnellisena yhdessä, kunnes kuolema erottaa. Meillä on geenipohjainen tarve sitoutumiseen, mutta vahvemmin taitaa kuitenkin vaikuttaa tuo sosiaalinen ympäristö, joka muokkaa ajattelua. Ihminen on oppiva, mukautuva ja ajatteleva eläin. Siksi ei geeniperimä aja yksinään monosuhteisiin. Sehän näkyy jo siinä, että vuosituhanten aikana on ollut myös vahvoja moniavioisia yhteiskuntia.

Brak toteaa, että edelleen puolet päättyy kuolemaan. Sen voi kääntää toisinkin päin. Vaikka olosuhteet, jotka ovat mahdollistaneet muunlaiset toiminta mallit, ovat olleet voimassa vasta yhden sukupolven, niin enää vain puolet kestävät loppuun saakka. Niissäkin on useissa ollut mukana pettämistä. Myös niissäkin  suhteissa, jossa ei pettämistä ole ollut, niin kyseessä on ollut valoista kiinni pitäminen, vaikka kaipuuta muuhunkin olisikin ollut. Ainakin 90% niistä loppuun asti kestäneistä avioliitoista on peruja vielä "vanhoilta ajoilta" ja niitä "vanhan ajan" suhteita, joissa pariskunta on syntynyt ennen nykyisenkaltaista yhteiskuntaa, riittää vielä 30 - 40 vuotta.

En ala ennustamaan tulevaisuutta, mutten kyllä ihan suoraan myöskään allekirjoita Brakin näkemystä, ettei mitään kunnon viitteitä löydy muutokseen. No ehkä ei viitteitä niinkään haluun elää monen suhteen kommuunissa, mutta muuttuuko suhteet kuitenkin vahvast erilaiseen suuntaan, kuin perinteinen.