Kirjoittaja Aihe: Suvaitsevaisuudettomuudellansakaan  (Luettu 2364 kertaa)

Kolumnisti

  • Moderator
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 372
  • Galleria
Suvaitsevaisuudettomuudellansakaan
« : 10.04.2017, 16:42 »
Suvaitsevaisuudettomuudellansakaan

Suomalainen kinkyskene on foorumi, jossa kohtaavat erilaiset ihmiset. Erilaiset ihmiset, joilla on kuitenkin jotain yhteistä. Siellä kohtaavat kaikki ne, joilla on jotain perinteisestä umpiheterosta poikkeavaa seksuaalisuudessaan tai muitakin mielenkiinnon kohteita seksielämässään, kuin lempeä tekninen parittelu lauantaisaunan jälkeen. Jokin yhdistävä tekijä siis on, mutta loppujen lopuksi jokaisella on paitsi erilaiset kiinnostuksen kohteet, myös erilaiset elämäntilanteet ja -arvot. Skenessä tapaa kaikenlaisia ihmisiä. Sekaan mahtuu vanhoja ja nuoria, konservatiiveja ja liberaaleja, homoja ja heteroita, lapsettomia ja vanhempia, rikkaita ja köyhiä tai vaikkapa monogamisia ja polyamorisia. Kinkyskene ei noudata samaa linjaa, mitä voi havaita useissa muissa yhdistyksissä tai yhteisöissä. Monet yhteisöt keräävät yhteen ihmisiä, joilla on hyvin samankaltaiset katsomukset ja arvot.

Skenen ihmisten kinkyyden puolesta löytyy myös eroavaisuuksia. Toiset voivat olla vasta tutustumassa aihepiiriin, toiset ovat jo vuosia olleet siinä "sisällä". Toiset pitävät erittäin rankasta leikkimisestä, toiset nauttivat näöllä ja kosketuksilla. Toiset haluavat leikkiä useamman kanssa, toiset etsivät yhtä omaa kumppania. Toiset elävät kinkyyttä elämäntapanaan, toisille se on suola ja sokeri arkielämän harmaaseen puurtamiseen. Paitsi että kinky-yhteisö koostuu jo muuten erilaisista ihmisistä, myös kinkyyden suhteen jokainen on yksilöllinen. Kinkyn leimalla kaikkia kinkyjä ei voi laittaa samaan lokeroon.

Suomen kinkyskene on verrattain pieni. Suomessa näkee harvoin järjestettävän tilaisuuksia vain tietynlaisille kinkyille. Samasta aiheesta kiinnostuneita saattaa olla useampikin, mutta he ovat enemmän tai vähemmän hajallaan pitkin Suomea. Mielestäni onkin tärkeää, että kinkyskene, eli tapahtumat, foorumit jne, on avoinna kaikille kinkyille erialisuuksista huolimatta. Jokainen on tervetullut mukaan yhteisöön, kaipasi hän sitten seuraa, tukea tai ei välttämättä mitään sen kummempaa. Täysin samoista asioista kiinnostuneisiin ihmisiin voi törmätä, mutta ymmärrystä ja juttuseuraa voi saada useammaltakin.

On hienoa, että kinkyskene yhdistää aihepiiristä kiinnostuneet ihmiset. On olemassa edes joku paikka kaikille kinkyille, missä voi kertoa omasta puolestaan, olla oma itsensä, tutustua itseensä ja muihin sekä saada aiheesta tietäviä juttukavereita. Foorumilla voi lukea keskusteluja ja kertomuksia. Foorumilla tai tapahtumissa voi hakea ymmärtäväistä seuraa ja kumppania. Vaikkeivät kaikki kinkyt ole samassa muotissa, se ei haittaa. Yhdistävä tekijä on kinkyys itsessään. Se riittää. Eikä Suomessa olekaan juuri varaa pilkkoutua kinkyalalajien omiin kuppikuntiin, koska ihmisiä on kuitenkin verrattain vähän.

Erilaisuus on muutenkin rikkaus. Minusta on ollut ihan hauskaa selvittää D/s -ihmisille, mikä ihme ihmistä voi kiehtoa fetisseissä. Toisaalta olen itse koittanut selittää monille, että fetisismi ei sulje pois D/s -suhdetta tai vastaavia asioita. Olen myös yrittänyt opetella vuosien varrella toisille tärkeitä asioita ja aihepiirejä, jotta voisin ymmärtää niitä paremmin. Samalla olen huomannut, että moni täysin vieraalta ja oudolta tuntunut juttu on voinut alkaa kiinnostamaan itseäni. Toisilta voi oppia paljon, kun pitää mielensä avoimena. Ihan, kuten muutenkin normaalissa elämässä.

Olen muutaman vuoden aikana huomannut myös sen, että olen saanut tutustua hyvinkin erilaisiin ihmisiin kinkyskenen kautta. En ennen tapahtumissa käyntiä tuntenut kovinkaan paljon ihmisiä erilaisista näkemysalueista. Joskus aikanaan saatoin pitää joitain ihmisryhmiä outoina, jopa pelottavina. Yksi hyvä esimerkki ovat gootit, joita pelkäsin teininä. Aikuisena olen vain avoimesti ihaillut goottiestetiikkaa ja etenkin goottinaisten kauneutta. Viimeisimpänä aihealueena olen yrittänyt ymmärtää polyamoriaa, johon olen törmännyt muutaman kerran. Olen itse perinteinen monogaminen ihminen, mutta ei se estä sitä, ettenkö voisi edes yrittää ymmärtää toisenlaista näkemystä. Tuo näkemys sopii varmasti toisille ihmisille paremmin ja luontevammin. Miksi he eivät voisi elää niin? Mikä siinä olisi haitta itselleni, kun en voisi sitä hyväksyä? Toisaalta, vastapuolelta toivoisin ymmärrystä monogamiallekin. Se on kuitenkin itselleni ominaista ja tärkeää.

Tästä pääsemmekin siihen, että moni haluaa itselleen, elämäntavoilleen ja näkemyksilleen muiden hyväksyntää. Jotkut voivat olla hyvinkin vahvoja yksinään, eivätkä kaipaa hyväksyntää keneltäkään sen enempää. Mutta moni sitä toivoo. Ja kinkyskenessähän elämäntapoja ja näkemyksiä riittää laidasta laitaan. Lähtökohtaisesti jokainen on tervetullut tapahtumiin ja foorumeille siitä huolimatta, millainen persoona on. Ja tämä on hyvä. Kinkyskenen yksi tärkeä ominaisuus on suvaitsevaisuus. Jokaista tulisi arvostaa ihmisenä ja yksilönä. Kinkyyden vuoksi ketään ei katsota skenessä paheksuvasti, oli alalaji mikä tahansa. Mutta ei ole montaa tekijää, minkä vuoksi pitäisi muutenkaan katsoa.

Suvaitsevaisuudella kinkyt voivat pitää yhtä. Jokainen kinky lienee valmis suvaitsemaan ainakin jonkin verran muita, olivat he millaisia ihmisiä tahansa. Mutta ennakkoluulojakin on, ehkä myös suvaitsevaisuuden puutetta. Jotkut voivat pitää hyvin tiukasti kiinni omasta näkemyksestään, eivätkä anna ymmärrystä muiden jutuille. Suoranaisesti tällaista ei juuri esiinny, mutta joskus ihmisten erilaisuus on aistittavissa. Olipa skenessä millaisia ihmisiä hyvänsä, kenenkään ei pidä lähteä siihen, että jokin näkemys on skenessä vallitseva ja muita oikeampi. Kinkyskenessä tulee suvaita ihmiset katsomatta heidän ikää, poliittisia arvojaan, elämänkatsomustaan, ammattiaan, elämäntilannettaan, seksuaalista suuntautumistaan tai muuta näihin verrattavaa seikkaa. Kinkyskene ei aja ymmärtääkseni asioita näiden puolesta. Kinkyskenen tulee ajaa vain sitä asiaa, miksi ihmiset sinne kokoontuvat: Että kinkyys saa hyväksyntää ja ihmisillä on hyvä olla.

Suvaitsevaisuudettomuutta voi esiintyä. Mutta jos kaikkia suvaitseva paheksuu kaikkia suvaitsemattomia, kuka voittaa? Ehkä suvaitsemattomampi joskus ymmärtää asiat paremmin, ehkä ei. Mutta hänkin saa olla oma itsensä, kunhan ei myrkytä ilmapiiriä julistamalla vain omaa näkemystään. Joskus asia voi taas kääntyä niin, että joku haluaa olla niin erilainen ihminen, ettei hyväksy enää mitään liian yleistä ja normaaliksi koettua. Tämäkin on väärin. Kummallakin, erikoisemmalla ja tavallisemmalla, ovat omat juttunsa. Niiden ei pitäisi haitata toisen elämää millään lailla.

Yle oli haastatellut Teemu Selännettä erään uutisen yhteydessä. Asiayhteys oli täysin erilainen, mutta Teemun lausahdus sopii tähänkin yhteyteen todella hyvin. Häntä lainaten: "Monilla on asioihin vain yksi näkemys, vaikka kuinka sanotaan, että ollaan suvaitsevaisia. Silti ei ymmärretä muuta kuin omaa näkemystä". Skenessä tulee kohdata kanssakinkyt avoimin mielin. Ihan kuten maailmalla matkatessa, skenessä on näkemys- ja kulttuurieroja. Tulisi lähestyä asiaa siltä kannalta, että erilaisiin ihmisiin on kiinnostavaa tutustua. Siinä voi jopa oppia erilaisia näkökulmia. Ihmisiä tulisi arvostaa ja heitä pitäisi kuunnella. Suomessa jo ihan katukuvassa ollaan melkoisia möllöttäjiä. Jos joutuu vahingossakaan puhumaan jollekin, sitä ikään kuin jutellaan toisen kanssa, mutta ei edes haluta tajuta mitään tai oppia toista tuntemaan. Kyseessä ei ole harmaata massaa. Yleistää ei saa. Jokainen ihminen, myös kinky, on yksilö. Jokainen tulee kohdata erikseen. Jokaiseen tulee tutustua halutessaan erikseen. Ja jokainen ansaitsee arvonsa yksilönä.

Suvaitsevaisuudettomuudellansakaan eivät voi suvaitsevaisia tai suvaitsemattomia suvaitsemattomat voittaa suvaitsevaisuuden sympatiaa omien intressien puolelleen. Sympatiaa saa vain sillä, että suvaitsee muidenkin olemassaolon juuri sellaisina, kuin he ovat. Kinkyskene on turhan pieni siihen, että sinne synnytettäisiin kyräileviä kuppikuntia. Meillä on yksi tärkeä puoli itsessämme, mille haluamme ymmärrystä ja minkä vuoksi pyörimme samoilla foorumeilla. Muut asiat ovat kinkyfoorumeilla toisella sijalla. Skenen ulkopuolella ei tarvitse olla sydänystäviä. Sama pätee muissakin yhdistyksissä. Riittää, että suvaitsee. We agree to disagree. Kaikki kukat saavat kukkia, kaikilla on hyvä olla.

Siitä lienet samaa mieltä, että kaikenlaisiin hyypiöihin törmäät kinkyskenessä. Kinkyfoorumit ja -tapahtumat ovat eräänlainen omituisten otusten kerho. Mutta ehdottomasti hyvässä mielessä. Kaikissa kinkyissä on yksi todella hieno yhdistävä asia: Jokainen kinky haluaa nauttia seksuaalisuudestaan ja seksistä yleensä. Siinä missä valtamediat toistuvasti voivottelevat uutisartikkeleissaan, että suomalaiset harrastavat todella vähän seksiä, kinkyillä ei liene ainakaan halua synkistää noita tilastoja. Mitä sitten, jos nauttii jostain hieman oudosta jutusta? Eivätkö oudot jutut ole elämässä sokeri ja suola? Ja eikö elämän pitäisi olla mahdollisimman kiva ja nautinnollinen kokemus? Pidetään yhtä, kinkyt. Erilaisuudestamme huolimatta olemme ainakin yhdessä asiassa suvaitsevaisempia, kuin valtaosa ihmisistä. Kinkyydessä.

Sitä paitsi: Ihminen, jossa ei ole mitään outoa - hän se vasta outo onkin!



/ Senshi - Kunnioitan sinua, kunnioita minua.

Perhonen89

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 1583
  • Kiltti tyttö
  • Galleria
Vs: Suvaitsevaisuudettomuudellansakaan
« Vastaus #1 : 10.04.2017, 18:43 »
Kiitos hyvästä kolumnista :) Kinkyjen tosiaan luulisi olevan suvaitsevaisia ainakin toisiaan kohtaan, mutta välillä tulee tunne, että ihan yhtä suvaitsemattomia me kinkytkin osaamme olla. Pitäisi vain ajatella, että niin kauan, kun ihmisten toiminnassa ja suhteissa ei esiinny oikeaa vahingoittamista tai laittomuuksia, niin ei pitäisi olla mitään arvosteltavaa.

Ms. M

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 2966
  • An' I don't give a damn 'bout my bad reputation.
  • Galleria
Vs: Suvaitsevaisuudettomuudellansakaan
« Vastaus #2 : 10.04.2017, 19:18 »
Hieno teksti. Ja ideaali tilannehan se olisi, kun tosiaan voisi vain todeta "agree to disagree". Valitettavasti eteen tulee välillä joko pätemisen halu tai provosoituminen/provoaminen. Itsellänikin aina välillä, varsinkin silloin kun keskustelussa mennään vastapuolelta henkilökohtaisuuksiin.

Toinen asia on se, että joillakin on tarve tuomita. Itsensä tai joku toinen. "Minä en ainakaan ikinä...", "Minä hyväksyn vain...". Ehdottomuutta ja mustavalkoisuutta tulee vastaan, vaikka scenessä on miljoonia kaikkien värien sävyjä. Itse olen ihmetellyt, mistä se ehdottomuus ja mustavalkoisuus tulee? Pelosta? Itsekin kyllä syyllistyn siihen välillä ja on alueita, jotka minua vielä pelottavat. Mutta osaan myöntää sen itselleni.

Valitettavasti näkisin, että skenessä kuppikuntia on jo syntynyt. Mutta luulen, että se on oikeastaan jokaisen skenen ongelma.