Kirjoittaja Aihe: Sari Näre: Sota ja seksi  (Luettu 2435 kertaa)

Mr Birch

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 1343
  • Testi näyttää, että on aika häipyä (82 % vanilla)
  • Galleria
Sari Näre: Sota ja seksi
« : 23.10.2017, 12:06 »
Sota ja seksi: rintamamiesten seksuaalikerrontaa talvi- ja jatkosodan ajalta (Tammi 2016) perustuu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ns. 1970-luvun alussa kerättyyn korsuperinneaineistoon. Tekijä toteaa esipuheessa, että alkuperäisaineistoa kerättäessä ja järjestettäessä huomiota ei ole kohdistettu seksiin tai seksuaalisuuteen suoraan, vaan nämä teemat on seulottava muita luokituksia käyttäen.

Korsuperinteen seksuaalikerronta nähdään vastarinnan kulttuurina ja provokaationa virallista normistoa, selibaattivaatimusta (s. 159), vastaan ja toisaalta mieshistoriana, koska naisilla ei tässä aineistossa juuri ole omaa ääntä. Sodan luoma poikkeustila toimi säätelyn purkajana ja liikkuvuuden lisääjänä. "Sota-aika oli ns. seksuaaliseen vallankumoukseen verrattavissa oleva käännekohta sukupuolten suhteissa." Näre korostaa seksuaalikäytäntöjen kirjon laajenemista. Kuitenkin esimerkiksi sekä homoseksuaalisuuteen että itsetyydytykseen suhtauduttiin korsukulttuurissa torjuvasti tai niistä pyrittiin ainakin vaikenemaan. (Näre 2016, 20-21, 72-73.)

Seksuaalikäytäntöjen laajenemista edustanevat esimerkiksi seuraavat teemat: lomaseksi, sairaalaseksi ja Sotkamon sotaorgiat (s. 158).

Ajankohtaiseen Me Too-keskusteluun liittyy esimerkiksi viittaus (s. 280) Pia Olssonin tutkimukseen. "Olssonin mukaan on mahdotonta saada tietää, miten paljon naiset joutuivat kokemaan seksuaalista häirintää ja väkivaltaa, koska ajan ilmapiiri ei tukenut heidän pyrkimyksiään omien oikeuksiensa puolustamiseen."

Teoksessa ärsyttää yhteenvetoluvun puuttuminen. Kokonaisrakenne ei ole esittelystä johtopäätöksiin etenevä vaan teema teemalta aihetta tarkasteleva. Teoreettiset viitekehykset on ripoteltu aineiston analyysin joukkoon.

Näre lopettaa raporttinsa äkkinäisesti luvulla Seksin ryöstämisen vaara. Siinä käsitellään rintamamiesten suhtautumista toista kansallisuutta oleviin naisiin. Käsitellään venäläisiä naissotilaita ja naispuolisia sotavankeja ja viitataan seksuaaliseen väkivaltaan sotaoloissa. Samaan soppaan keitetään 240 000 saksalaista SS-morsianta, venäläisten käsiin joutunut saksalaisten vangitsema suomalaisnainen, saksalaisten Kiestingissä raiskaama suomalainen sairaanhoitaja ja suomalaisten puukottamat naistensa saksalaiset rakastajat.

Teos päättyy ratkaisemattomaan kysymykseen siitä, olivatko korsujen naisjutut niin moraalia vahvistavia, että Suomi jäi kuin jäikin niiden ansiosta valloittamatta eivätkä suomalaiset naiset joutuneet venäläisten sotilaiden hyvityksen ja koston välineiksi.