Uniikki hellyttelynimi; kuka omistaa?

[Kolumnisti]

Uniikki hellyttelynimi; kuka omistaa?

Suhteissa monesti osapuolet saavat toisiltaan nimitykset, joita käytetään. Puhun nyt niistä uniikeista nimistä, kuten itselläni on anaaliprinsessa-pokémonhönttiina-pikkuinen-iina, jota olen vain yhdelle.

Entäs sitten, JOS ero tulee väliin? Mielestäni omistan tuon nimen ja voin luovuttaa sen halutessani kenelle haluan. Mutta herää kysymys kuitenkin empaattisena ihmisenä, että mitä toinen tuumaisi asiasta?
- Mitä Dominoivat ajattelevat kuullessaan entisen subinsa olevan nimitettynä uudelta Dominoivalta saman ”ihQbeibehLelu”, jonka nimen keksit hänelle?
- Entäs miten alistuvat ajattelevat kuullessaan entisen Dominoivansa olevan nimitettynä uudelta subilta saman ”Herra Dorado”, jonka nimen keksit hänelle?

Muistutan, että puhun niistä uniikeista nimistä enkä nimityksistä rakas, kulta, orja, subi, Herra, Master jne. En usko, että niitä voi oikein varata vain yhdelle. En sano, että se on väärin tehdä niin.

Mutta voiko toiselta varata nimen, jonka on itse antanut toiselle? Missä tapauksissa voi pyytää toiselta varaamaan nimen vain itselleen? Voiko niin pyytää jos ero koittaa?
Mielestäni voi yrittää varata, mutta nimenantaja ei omista sitä nimeä kuitenkaan. Voihan sitä yrittää toiselta saada empatiaa ja sympatiaa ja muita patioita, mutta ei toista voi pakottaa tällaiseen.

Entä kun uusi ihminen kutsuu sinua ”vanhalla” kutsumanimelläsi, niin miten reagoit? Pyydätkö, ettei käytä nimeä vai kestätkö sen ja yrität luoda sille uusia muistoja?
On ollut tapaus, että eron jälkeen ”varasin” nimitystä, mutta näin jälkeenpäin tulee pohdittua, että varasinko sitä toiselle vai oliko vain hankala kuulla se muun suusta... Se oli vain hankalaa vielä kuulla muiden suista sanottavana. Nykyisin kyseisen nimityksen käyttö on ok kuulla muiden suista, koska nimitys ei enää revi arpia auki.

Onko näitä yleisnimiä, joita koet, ettet voisi antaa kenellekään enää, koska joku jo ”omistaa” sen? Daddy, Isi, Mama, Mommy yms. taitavat olla ainakin vakiintuneet, että vain yksi saa tämän nimen.

Tuntuuko tällaiseen nimitykseen tottuneista hankalalta opetella esimerkiksi ”Isi-puoli” tai ”setä”? Voiko toiselta pyytää edes kutsumaan nimityksellä, jonka on ”luovuttanut” jo jollekin muulle? Itse en kykenisi ketään muuta kutsumaan Isiksi tai edes Daddyksi.

Millaisia hellyttely-/liikanimiä olet saanut? Onko ”nimihirviöitä”, kuten kirjoittajalla? Mitä nimityksiä olet varannut vain yhdelle?

- TEGAMi, joka ei edes muista koko liikanimeään

[Lily]

Hih, onpas hauska aihe.
olen aiemmin (vähäisesti) joutunut miettimään asiaa.
Se että on tullut vähän tavallisen perusnimikkeen annettua muodostua erääseen henkilöön yhdistettäväksi, ja sitten eron jälkeen on itselle tästä tullut henkilöitymä.
Eli jätin itse Dominoivana pyytämättä ja omasta halusta nimikkeen vain hänelle. Se aivan kuin tuli kulutettua loppuun, eikä tuntunut monen vuoden toiselle käytön jälkeen itsestä reilulta käyttää toiseen..

Tämän hetkisessä suhteessa olevaa ” pumpernikkeli” hellittelynimeä tuskin tulee mietittyä, hyvin specifioitu on.

Jos joku minuun kohdistettua hellittelynimeä käyttää muihin, niin aika tapauskohtaista on että miltä se tuntuisi itsestä.varmasti esim nimikkeen osuvuus, se kauanko erosta on aikaa ja kauanko on ollut nimike käytössä, sekä kuinka usein nimike on ollut käytössä, vaikuttavat asiaan.

Scene on niin pieni että ”sisäsiittoisuutta” on niin paljon ettei ihan helposti onnistu olemaan mieliä pahoittamatta.
Myös eron jälkeen jos toinen siirtyy uuteen suhteeseen toista nopeammin tai jopa nopeasti, voi julkisesti käytetty nimike ”raiskautua” .

[Piilukko]

Mulle itselleni on tärkeää, että kaikilla kumppaneillani on eri nimet ja nimitykset. Käytän sitten itse valittuja lempinimiä tai sukunimiä tai keskimmäisiä nimiä, muuten vaan ja varsinkin kun tulee tuplia (asuin aikanaan ulkomailla ja valehtelematta joka toinen kumppani oli Michael ja joka toinen Alexander).

Tuosta nimien varaamisesta, niin koska itsestäni tuntuisi kurjalta, jos uniikin oloinen lempinimi olisikin nimi jota toinen käyttää jokaisesta kumppanistaan, tuntuisi kurjalta toisen puolesta jos eksän nyksä luulisi, että nimi on keksitty hänelle, hänen inspiroimansa, vaikka se on kierrätysnimi.

[hiitamus]

Kiitos tegu aivopähkinästä!

Musta tuntuu tosi kummalliselta, jos joku muu käyttää musta Isin antamaa lempinimeä. Vähän samanlainen kuin joku tosi asiallinen ihminen tiputtaisi kirosanan kesken tärkeän tilaisuuden - ei se sovi sen ihmisen suuhun siihen tilanteeseen. Sanoilla on tosi hassu voima.

Se voima kyllä toimii toisinkinpäin. Jos en halua antaa toiselle hellyyttä, jätän hellittelynimet pois ja puhun vain etunimellä.

Suhteen loppumisen jälkeen mulle on oikeastaan ihan sama millä nimillä ihmiset kutsuvat toisiaan. Tottakai saa olla vihainen ja surkea ja loukattu, mutta ei toinen enää kuulu millään tavalla mun elämään, en näe miksi mua kiinnostaisi mitä nimitystä muut käyttävät.

[Misery]

Tuntuisi hirvittävän oudolta ja jopa loukkaavalta kuulla jonkun muun huulilta menneitä "narttunimiäni", jotka koen eräänlaisina kunniamerkkeinä, minä olen ollut jollekulle oman nimen arvoinen.

Yhden ex-kumppanini kanssa olen jopa sopinut, että kumpikaan ei tule käyttämään silloin käyttämiämme nimiä kenenkään muun kanssa, liian henkilökohtaista ja omalla tavallaan myöskin vanhoja haavoja avaavia asioita.

Eri asia ovat nämä ns. yleisnimitykset, joita tuolla ylempänä ketjussa lueteltiinkin jo.

[pikkusisko]

Hirmuisen mielenkiintoinen aihe.

Mulle sanat on valtavan tärkeitä noin niin kuin ylipäätään, ja niihin kasvaa minulla herkästi henkilökohtaista merkitystä. Itse en pystyisi käyttämään kenestäkään muusta niitä nimiä, joilla olen entisissä suhteissani käyttänyt toisesta, vaikka jotkut niistä uppoavatkin tuohon yleisnimi-kategoriaan. Mulle ne ei vain ole yleisnimiä sen jälkeen kun ne on henkilöityneet johonkuhun.

Vastaavasti minua sattuu, jos joku rakas kutsuu minun jälkeeni jotain muuta minulle merkityksellisellä tavalla, vaikkapa pikkusekseen. Se saa minusta tuntumaan siltä, että minut on korvattu noin vain, ja että olen alkun alkaenkin ollut osa vain jotain massatuotantoa. Ei ole kyse siitä, että tahtoisin varata sanoja omikseni, eikä edes siitä että järjellä pitäisin asiaa pahana tai kuvittelisin voivani toista vaatia vaikenemaan iäksi. Minusta vain tuntuu pahalta ja siinä se, en mahda sille mitään.

[Pip]

Mulle vastapuoliskon kutsumanimi tulee vasta jonkun ajan kuluttua ja kaikki ne on uniikkeja, eikä niitä tulla missään tapauksessa käyttämään jostain toisesta ihmisestä.

[lemmikki]

Mulla ei ole ollut käytössä mitään hirveän uniikkia nimitystä. Silti en haluaisi kuulla sitä tärkeintä nimeä kenenkään muun huulilta. Ikinä. Se on nimi, jonka olen saanut juuri Häneltä ja jotain, jota olen ollut vain Hänelle. Tuntuisi väärältä laittaa se kiertoon.

Nimitysten käyttö on yleensäkin jännä juttu. Kun on tottunut kutsumaan toista tietyllä nimellä.. Meneepä jännäksi yrittää puhua muille siitä ihmisestä. Kun kyseessä on kuitenkin suhde, josta joutuu joskus puhumaan vaikka äidin kanssa, eikä ole ihan luontevaa puhua alistussuhteessa käytetyillä nimillä. Etunimen käyttö tuntuu aina vähän oudolta silti.

Samaa on sanonut dominoivani. Hän on käyttänyt etunimeäni vain tilanteissa, joissa on päästänyt irti. Korostakseen sitä, että olen omillani ja taas vain sitä, mitä olin ennen suhdetta. Kun nimeä joutuukin käyttämään minusta puhuessa muille, sanat takertuu kurkkuun. Kutsuisin positiiviseksi ongelmaksi.

[Acanth]

Mielenkiintoinen kysymys. Mulla on yksi erityinen hellittelynimi edellisestä suhteesta. Se sattuu myös olemaan yksi lemppari niiden lempinimien joukosta mitä mulle on ihmiset antaneet, tiedättekö sellainen joka silloin heti keksimis hetkellä tuntui ihanan omalta ja vahvasti liittyy muhun persoonana. Enää en ole suhteessa ihmisen kanssa joka tämän nimen mulle antoi. Enkä oikein osaa sanoa haluaisinko muiden käyttävän sitä. Toisaalta jotenkin tahtoisin pitää nimen jatkossakin itselläni käytössä ihan vain koska pidän siitä niin paljon, mutta toisaalta voisi tuntua oudolta kuulla se joltain muulta. En osaa sanoa miten nimen antaja suhtautuu asiaan.

[TEGAMi]

Mulle vastapuoliskon kutsumanimi tulee vasta jonkun ajan kuluttua ja kaikki ne on uniikkeja, eikä niitä tulla missään tapauksessa käyttämään jostain toisesta ihmisestä.

Tämäpä juuri itsellänikin. Ne nimet vain tulevat tutustumisen jälkeen ja jäävät elämään.

Erittäin pakonomaisesti keksityt ovat helposti jääneet taakse kyseisen ihmisen kanssa yhdessä, mutta ne jotka kuuluvat toiseen ja tulleet ajan kanssa rauhassa sattuvat/ jäävät kurkkuun, kun yrittää keskustella kyseisestä ihmisestä sillä nimellä. No can do, bro.

[Alexios]

Mulle vastapuoliskon kutsumanimi tulee vasta jonkun ajan kuluttua ja kaikki ne on uniikkeja, eikä niitä tulla missään tapauksessa käyttämään jostain toisesta ihmisestä.

Samalla linjalla minäkin. Hellittelynimet kehittyy suhteen mukaan ja on sidoksissa siihen.

[Kesyeläin]

Minua ei aiemmin ole juuri hellittelynimillä kutsuttu ja nykyiselläänkin termit ovat aika yleismaailmallisia. Vaikkakin luulisin, että ensimmäisillä kerroilla kuullessani niitä uuden ihmisen suusta saattaisin hätkähtää. Mutten ole ihan varma kummasta syystä, uutta tilannetta vai aiempien tilanteiden muistoja.

Exällä oli hellittelynimi, ihan "tavallinen" adjektiivi ja olen kyllä huomannut aika ajoin sen sekunnin murto-osan epäröinnin, ennen kuin kykenen käyttämään kyseistä adjektiivia kenestäkään muusta (edes kuvaillakseni)

Eniten kaipaan eräitä sanoja, periaatteessa siansaksaa, mutta kuitenkin niin monimerkityksisiä. "Hei olet ajatuksissani, Asiaa, Anna huomiota, Kuuntelen, Olet tärkeä" En kuitenkaan voisi edes kuvitella käyttäväni niitä, vaikka meitä ei enää ole, ne sanat jäivät meille. Näin ainakin minun kohdallani, exästä en tiedä, enkä jaksa asialle uhrata ajatuksia. Jos sen kanssa joudun vastakkain joudun kai toteamaan, etteivät ne olleet hänen mielestään niin kiinteästi "meidän".

[momoi36]

Hmm.. kyllä se on sen kahden ihmisen välistä ja kun ero tulee ne nimet jää siihen. En halua että minua kutsutaan P**** tai M******* nimillä kenenkään muun suusta kuin millä entiseni kutsuivat. Toivon, että ne ovat olleet yhtä spesiaaleja myös heille eivätkä he kutsu ketään muuta sillä nimellä. Asiaan en voi tietenkään vaikuttaa (enkä sitä mitenkään tietää), mutta kuplassani se oli meidän juttu.

Yleiset nimitykset kuten  subi, narttu etc. On asia erikseen jotka on olleet käytössä satunnaisissa sessioisa eikä niihin liity tunnelatausta. Jos johonkin yleiseen nimeen liittyy tunnelataus, niin en ainakaan itse halua käyttää sitä muille. On lopulta kuitenkin vain yksi Master vaikka muita herroja onkin ollut samaan aikaan samassa  roolissa, siksi en halua käyttää master nimitystä satunnaisissa sessioissa puhuteltaessa. Kun on kyse yleisestä nimityksestä ja vaikka hän olisi muillekin master niin en koe että se olisi minulta pois, meidän välillä se  on kuitenkin erityistä, ainakin mun kuplassa.

Nimi kuin nimi, siihen pitää liittyä tunnelataus, että sen voi omistaa jollekkin.

[Macy]

Jos mulla olisi/olisi joskus ollut/tulisi olemaan jokin uniikki hellyttelynimi, niin en tykkäisi jos sitä käytettäisiin muista.

[OfAfrodite]

Ei sitä nimitystä kukaan omista.. mutta sen jatkokäyttö kertoo mulle siitä, miten tärkeänä mennyttä pitää, kuinka paljon merkitsimme ja mitä haluaa viestiä. Jos kuulisin x:n käyttävän samaa minulle antamaa nimitystä toisesta, se kertoisi, ettei hän halua muistaa meitä tärkeänä tai ainutlaatuisena, vaan haluaa asetta minut johonkin hälläväliä-kategoriaan.

Itselleni nuo muutamat uniikit nimitykset ovat tulleet ajan kanssa ja ovat helvetin tärkeitä. En edes puhu niistä muille, koska ne on tarkoitettu vain siihen välisyyteen, joka minulla ja tuolla kutsujalla oli, eikä niiden syytä tai syntyä tarvitse selittää.