Heikkous, voima vai kummatkin yhdessä toisiaan täydentäen.
Mikä siis määritellään "heikkoudeksi" ja mikä taas "voimaksi" / vahvuudeksi on sekä ihmisen minuuden että kulttuurisidonnaisten opittujen mallien kokonaisuus.
Esim. miten määritellään onko "heikkoutta" vai "voimaa" oientaa käsi toiselle, jäädä toisen rinnalle, vaikkapa silloin, jos toinen sairastuu vakavasti tai tilanteessa, jossa koko suku hylkää uskonnollisten syiden vuoksi, jne.?
Tai onko "heikkoutta" vai "voimaa" odottaa tekoja sanojen sijaan, samalla kuitenkin itse nöyrtyen sille tietoisuudelle että vaikka miten ymmärrämme mahdollisuuden antaen, emme koskaan voi olla niin hiekkoja vahvoina sekä heikkoina niin vahvoja että tulisemme aina kuulluiksi / kohdatuiksi tuntevina ihmisinä, myös itsemme taholta.
Erityisesti näin kun BDSM -maailmaa ajatellaan, on toki totuus myös se, että Master ja Subi ovat molemmat sekä yhtä aikaa "vahvoja" että "heikkoja".
Joten kun edelliseen pohjautuen ajatellaan molemmille keskinäistä rikkautta tuovan D/s -suhteen olevan yhtä aikaa sekä symbioosi että metamorfoosi (tarkoittaen tässä yhteydessä molempien kasvua ja kehitystä keskinäisessä suhteessa yhdessä keskinäisiä päämääriä tavoitellen "jalostuen"), ymmärretään helposti miten molempien "vahvuuksien" ja "heikkouksien" tulee täydentää toisiaan, yhdessä erottamattoman kokonaisuuden luoden.
Kun ei sen enempää Domme, Subi, Switch kuin Masterkaan voi tahollaan yksin muodostaa mitään D/s -suhdetta, tulee näin jokaisen olla valmis omien "heikkouksiensa" ja "voimansa" yhdistämään toisen "voimaan sekä "heikkouteen", jolloin tuosta kaikesta on mahdollista rakentaa yhteinen kokonaisuus.
D/s -suhteessa ei näin voi olla itsestään selvyyksiä, olettamuksia tai kumppanista riippumattomia rutiineja, vaan kummankin täytyy olla valmis "heikkoutensa" ja "voimansa" toisen kanssa sekä toista kokonaisvaltaisena persoonana kuunnellen kohtaamaan.
Näin "heikkous" ja "voima" ovat todellisuudessa yksi ja sama kokonaisuus!