Minna Canth (omaa sukua Johnson, 1844 – 1897) oli kirjailija, liikenainen ja erityisesti naisten aseman parantamiseen keskittynyt yhteiskunnallinen vaikuttaja. Tänä vuonna on Minna Canthin syntymän 175-vuotisjuhlavuosi.
Kuva: Minna Canth
https://fi.wikipedia.org/wiki/Minna_Canth#/media/Tiedosto:Minna_Canth.jpg Yleisimmissä kuvissa Canth on vaikuttava, tiukan oloinen täti. Elämäkerrasta voi mainta sen seikan, että hän meni naimisiin seminaarin opettajansa
Johan Ferdinand Canthin kanssa.
Suvi Ahola arvioi artikkelissaan Canthia käsitteleviä kahta romaania: Tatu Kokon
Kävelevien patsaiden kaupunki ja Raili Mikkasen
Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää. Näistä ensin mainittu sopinee vähän painellen tämän foorumin aihepiireihin. (Leikinpä tässä vähän Kreikan mytologian
Prokrustesta, joka sovitti ohikulkijat majatalonsa sänkyihin lyhentämällä pitkät ja venyttämällä liian lyhyet...
)
Mikkanen kuvaa Canthia tämän tyttären näkökulmasta, lähtökohtanaan Minnan ja ulkomailla opiskelevan Elli-tyttären kirjeenvaihto.
Kokon romaani on fantasia, jossa Canthia tutkiva nainen samastuu kohteeseensa niin voimakkaasti, että kokee siirtyneensä tämän aikaan ja hahmoon. Fokuksessa on Canthissa piillyt eroottinen lataus ja potentiaali, jota päähenkilö käyttää omien tunteidensa ja estojensa käsittelyyn. Jännitettä on houkuttelevaa rakentaa siitä, että Canth oli julkisesti absoluuttisen sukupuolimoraalin kannattaja, jonka aviomies kuoli varhain. Minnan perustama kirjallinen salonki veti puoleensa aikansa enimmäkseen miespuolisia kulttuurivaikuttajia kauempaakin.
(Suvi Ahola:
Puuma ja perheen pää, Helsingin Sanomat 29.12.2019 C
Sivustoa kannattaa
