Kirjoittaja Aihe: Fetissihuoria, fetissiautomaatteja, esineellistämistä ja muuta hurmaavaa  (Luettu 6483 kertaa)

Kolumnisti

  • Moderator
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 372
  • Galleria

Fetissihuoria, fetissiautomaatteja, esineellistämistä ja muuta hurmaavaa

Olen ihasteleva fetisistiheteromies ja olen koko ikäni käynyt sekä sisäistä että ulkoista kamppailua fetissieni suhteen. Nahka, PVC, korkosaappaat, kumi, dominaestetiikka... ei mitään mullistavaa. Olen kuullut monta monituista kertaa, että ei siinä ole mitään väärää, se on pientä, se on ihan okei, se on tavallista.

Jostain syystä kuitenkin tuntuu, että fetisismi sopii tasan siihen asti, että toiselle osapuolelle selviää, että se fetissi on ihan todellinen. Jotkut tälläkin foorumilla käyttävät mieltymyksistään sanaa fetissi, vaikka kyse on vain siitä, että pitävät materiaalista. Seksuaalisen fetissin näyttäytyessä todellisessa muodossaan – eli fetissin on todellakin oltava läsnä, jotta voi ylipäätään kiihottua – alkavat vaikeudet.

Ennen kuin joku sanoo, että on pahempiakin fetissejä, tässä pieni pohdinta: Eräs ystävä heitti kerran ilmoille ajatuksen, että asufetisisteillä on vaikeampaa kuin eritefetisisteillä. Hetken pohdin ja olinkin valmis allekirjoittamaan väitteen. Kärjistäen: kun eritefetisisti löytää kaltaisensa, ovat molemmat ylittäneet kynnyksen jo ajat sitten. Asufetissit ovat näennäisen helppoja, koska pukeutuminen on aika vaaratonta. Fetisistin on teoriassa helppo suostutella jopa vaniljahenkilö pukeutumaan mielensä mukaan, mutta vaikeudet ovat vasta edessä.

***

Olen vasta nyt (tammikuu 2020) tajunnut, että fetisismi ei itsessään ole ongelma, mutta esineellistäminen ja pinnallisuus ovat. Jos helmasynti on esineellistäminen, ei asufetisisti poikkea tavallisesta pilluhaukasta mitenkään. Kumpikin haluaa vain tarpeensa tyydytetyksi. Ei sen naisen luonteesta niin väliä, kunhan se levittää jalkansa tai peittää ne reisisaappailla tai jollain muulla.

Fetisistimiehiä syytetään usein siitä, että he pitävät naista fetissiautomaattina, fetissihuorana tai pornoelokuvana tietämättään tai tiedostaen. No, voisin nimetä kaksikin tällä sivustolla esiintyvää naishenkilöä, jotka haluavat pannakseen nimenomaan lihaksikkaita miehiä. Jännittävää kyllä, olen toisaalta kuullut, että asufetisistimiehet haluavat periaatteessa vain vaniljaseksiä, joskin naisen pitäisi olla jotenkin pukeutunut.

Korjatkaa nyt, jos olen väärässä, mutta samat säännöt eivät taidakaan koskea kaikkia. Miksi naiset saavat esineellistää mutta miehet eivät?

***

Alistuva fetissimies tuntuu olevan myös jotenkin halveksittava. Jotkut dominoivat naiset paheksuvat sitä, että sen alistuvan miehen fetissit olisivat jotenkin oleellisessa roolissa. Niin, eihän se alistuva nyt mitään pyyntöjä saati vaatimuksia voi esittää.

Miten olisi vinha teoria: omaksuvatkohan fetisistimiehet sen alistuvan roolin osittain juuri siksi, että ovat fetisistejä? Voisikohan se johtua siitä jopa yllättävänkin tuomitsevasta asenteesta, jonka he joutuvat kohtaamaan? Naiset kokevat, etteivät ole mitään noille fetisistimiehille ilman niitä asuja. Jos lähtökohdiltaan ihan omantunnon omaava fetisisti huomaa tuon olevan totta, hän ei luultavasti riemastu itsekään.

***

Kinkybileissä näkee usein upeisiin fetissiasuihin pukeutuneita naisia. Saappaat tietysti vievät suurimman osan huomiotani. Toisinaan haluan itse jututtaa heitä vaikka vain sen verran, että lausun kohteliaisuuden asusta. Se, miten se siitä jatkuu, vaihtelee. En kuitenkaan halua häiritä heitä väkisin pitempään.

Tuon ei pitäisi olla kovinkaan sopimatonta käytöstä kinkybileissä. Siellähän pitäisi saada olla melko vapaasti sitä seksuaalisuuden muotoa, mitä nyt edustaa. Esittämäni skenaarion pitäisi olla melkoisen harmiton. Viime aikoina olen toki miettinyt, onko koko kohtaaminen – oli se sitten luonnottoman lyhyt tai luonnollisen pitkä – sitten sen vastapuolen mielestä juuri sitä paheksuttavaa esineellistämistä. Jokaisen asennoituminen on tietysti yksilöllinen, mutta fetisismin ärsyttävyys on tehty matkan varrella kuitenkin hyvin selväksi.

Mitä pitäisi siis tehdä? Miten ja milloin fetisistimies voi lähestyä naista? Jos kaunis nainen on tennareissa tai muissa korkokenkiä järkevämmissä kengissä, korkosaappaiden perään olevan fetisistimiehen viisari ei vain värähdä! Toisaalta tuntuu, että fetissin läsnäolo on väärä syy ylipäätään lähestyä – itse olen taipuvainen pysymään etäällä etäällä korkosaapasnaisista juuri siksi. Luonteenhan pitäisi mennä tuommoisten asioiden edelle, ja fetisistimieshän tunnetusti välittää siitä naisesta vain niin kauan, kun fetissi on saatavilla.

No, toivottavasti sama kysymys nousee esiin, kun nainen jahtaa sitä muskelimiestä.

***

Itsestäni olen loppujen lopuksi tullut siihen tulokseen, ettei voimakas fetissini ei muuksi muutu. Olen potenut siitä huonoa omaatuntoa todella kauan, sillä kukapa haluaisi olla kaikkea sitä pahaa, mitä fetisisteihin yhdistetään.

Ajattelin silti olla hivenen itsekäs ja heittää mokoman syyllisyydentunteen pois. On ehkä lopulta vain hyväksyttävä, että ihminen on virheellinen. Minua kiinnostaa se, voinko toteuttaa fetissejäni pariehdokkaan kanssa. Itse asiassa se on tärkeysjärjestyksessä aika korkealla. Eihän se ole mitenkään mairitteleva piirre, mutta olkoon sitten niin. Fetisismi ja siihen liittyvä taipumus esineellistää eivät tee kenestäkään automaattisesti kusipäätä. Edelleenkin, jos se viisari ei värähdä ilman sitä fetissiä, niin sitten se ei vain värähdä. Ei sitä voi kukaan pakottaa.

Jokainen asufetisisti voi kertoa kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista hyvistä luonteenpiirteistään, mutta mikäpä heidät pelastaisi naiselta, joka kokee jäävänsä fetissille kakkoseksi. Siispä en heittäydy vakuuttelemaan mitään parempaa edes omasta puolestani.

***

Uskon silti, ettei kukaan kaltaiseni asufetisisti halua satuttaa ketään tai pahoittaa kenenkään mieltä. Tuntuu oikeasti todella pahalta, kun näihin haluihin vastaava nainen kertoo kokevansa itsensä fetissiautomaatiksi, fetissihuoraksi tai pornoelokuvaksi. Siinä kohtaa tekee mieli todeta, että en minä sitten halua tätä sinulta.

On ihan kohtuullista vaatia, että fetisistillekin olisi tärkeää vastapuolen luonne ja ihmisyys. Fetisistikin – mikäli kokee piirteensä ongelmalliseksi – toivoo, että heillä on hyviä piirteitä paikkaamaan tämä virheellisyytensä.

Nainen, vika ei tosiaankaan ole sinussa. Fetisisti – vaikka olisi hyvä tyyppikin – ei vaan ole tahallaan sitä mitä on. Sinun ei toki ole pakko alkaa hänen kanssaan millekään. Jos kaveri kuitenkin vetoaa niin paljon, että ryhdyt hänen kanssaan asioihin, ole kiltti ja tiedosta, mihin ryhdyt.



Jayteasee, joka ei hivenen epäkoherentista palopuheestaan huolimatta väitä puhuvansa kaikkien fetisistien puolesta. On niitä kusipäitäkin.

Lady Whip

  • Turun Baletti
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 3433
  • Sadistinen Gfe-Domina
  • Galleria
Hyvä kirjoitus ja paljon ajattelemisen aihetta.
Kun itse suosin yhteistyötä suostumuksellisessa hengessä, minkä tahansa fetissin voi kääntää positiiviseksi.
Fetisisti (esim saapasfettari) voi lähestyä naista kysyen tehdäänkö vaihtokauppa.
Mitä sinä haluaisit minun tekevän sinulle jos vastavuoroisesti saisin kosketella, suudella, halata, imeä, nuolla kauniita saappaitasi?




SaRu

Itse olen miellyttämisen haluinen alistuva, jolla on joitain orastavia fetissejä.
Kiihottumiseni ei vaadi minkään niistä läsnäoloa, mutta ne vahvistavat sitä. Toki niiden läsnäolo yksistäänkin aiheuttaa reaktioita, joita en pysty hallitsemaan.
En osaa vielä vaatia tai edes pyytää niistä mitään, toki joskus hienoisesti olen vihjaillut niiden perään.

Fetisistin kanssa touhutessa olen havainnut helpoksi tavaksi saada tiettyjä asioita, mitä itse haluan, tuomalla sen toisen fetissielementtejä kehiin.
Jos haluu saada, on pakko antaa, eikös?
(en oikeasti koe pakkoa tehdä niin, vaan haluan tehdä niin)
Mutta, olenko sittenkin lopulta vain itsekäs sika, tehdessäni jotain toista miellyttävää saadakseni itse jotain vastineeksi?

Greta

  • Rsyke
  • Baarikärpänen
  • *
  • Viestejä: 926
  • väkivaltiatar
  • Galleria
    • Löydät mut täältä
Kiitos tästä kirjoituksesta.
Mun mielestä fetissit noin ylipäätään on upea asia, ja kun joskus käy niin että itse vastaan jonkun fetisistisiä mieltymyksiä niin hei mahtava homma.

Se minkä itse koen ongelmallisena ja, no, nihkeänä, on ne tilanteet joissa mun toivotaan vastaavan fetissitarpeisiin vaikka se ei millään tavalla olisi mulle luontaista. Kerran voi kysyä ja vaikka toisenkin kerran ehdottaa, mutta jos kieltäytymisistä huolimatta kuulee toistuvasti pyyntöjä vaikkapa nahkahousihin pukeutumisesta (ja ei itse niistä pätkääkään välitä) niin alkaahan se nyt jurppia. Kolumnisti vaikuttaa tahdikkaalta ja kohteliaalta ihmiseltä, mutta kuten sanottu niin joillain fetissi vaan on käytöstapoja vahvempi.

Mun oma juttu on nuorekkaat treenatut vartalot. En mäkään siis lähesty dadbodeja ja ruinaa että pliiiiiis voixä käydä salilla kun mä niin toivoisin että sun palikat näkkyis.
Sen sijaan niitä jo valmiiksi treenattuja palikoita saatan pyytää vilauttamaan aika suoraankin.
Ehkä vartaloon kohdistuva ihannointi on yleisesti helpommin hyväksyttävää kuin vaikkapa asufetisismi. Vartalo kun on osa ihmistä itseään ("pidän susta sellaisena kuin olet") ja asut riisuttavissa ("pidän sinusta vain vaatteet päällä").
Tylsä homma, koska kukapa mieltymyksiään itse valitsisi.

Perhonen89

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 1582
  • Kiltti tyttö
  • Galleria
En pidä itseäni fettarina, mutta en ymmärrä mitä pahaa siinä varsinaisesti on, jos tutustuu ihmiseen fetissi edellä. Sitähän bdsm:stäkin tykkäävät ihmiset tekevät. Tutustutaan vain kinkyihin seuranhakumielessä, etsitään nimenomaan sen suuntauksen edustajaa joita halutaan löytävän ja jotkut eivät edes pysty harrastamaan seksiä, jos siinä ei ole mitään kinkyyttä mukana.

Toki jos minua lähestyisi fettari, toivoisin hänen olevan kiinnostunut minusta myös ihmisenä mahdollisen fetissin lisäksi. Ja en tiedä, harva fettarikaan kai oikeasti voisi olla yhdessä ihmisen kanssa, joka ei muuten miellytä kuin fetissin osalta?

Mutta hyvä ja silmiä avaava kirjoitus ei-fettarille.

RuoskaMikko

  • Vieras
Omaa todellisuutta ei kannata kieltää ja koittaa tunkea maton alle koska se ei sovi yhteen monen kanssa. Mulla ei ole tällaisia fetissejä, mutta on ei-BDSM-harrastuksia jotka ovat mulle tärkeitä ja joita ei moni todellakaan harrasta. Ja yhdessä tekeminen ja omista asioista jutteleminen ym nyt vaan on kivaa. Että voisi lykästää ja löytää kaltaisensa, pitää syleillä itseään ja omia juttujaan, että se toinen olisi sinut sinun kanssa. Ihmiset tuppaavat tuomitsemaan toisia ja toisten tarpeita ja haluja herkästi, meillä on sellainen kulttuuri, eikä se ole hedelmällistä.

Ja mun määritelmä esineellistämisestä on se kun fyysinen puoli tai joku tietty osa fyysisellä puolella on ainoa mikä merkitsee, kun ei välitetä tunnemaailmasta ja hienoista viboista. Se että joku fyysisellä puolella on ehdoton edellytys kiihottumiselle, tai muuten vaan ehdoton edellytys tai vahva toive, ei tee siitä esineellistämistä jos tunteita ja muuta on mukana.

Se että tarve olisi vahva ei mun mielestä tee siitä esineellistämistä, kunhan ottaa sen toisen ihmisen kokonaisvaltaisesti. Sitä me kuitenkin halutaan, että osia meistä ei jätettäisi huomiotta tai ei hyväksyttäisi.

notreallyhere

Tämä kirjoitus oli tosi kiinnostavasta aiheesta, vaikka aika kärjistetty. Fetisisteistä puhutaan aidosti yllättävän vähän!

Kyllä kinkyskenessä on ihan OK että vähän kaikkia esineellistetään - ainakin heitä jotka haluavat tulla esineellistetyiksi (tai sitten keskenään omassa mielessä ;)). Sen sijaan jos ei ole tietoa että toinen haluaa tulla esineellistetyksi, lähestyminen fetissi tai ulkomuoto edellä voi olla epämukavaakin. Kaikki eivät tykkää tulla huomatuiksi vaikka vartalonsa muodosta, ja myös kinkytapahtumiin tullaan vain olemaan, juhlimaan ja tapaamaan ihmisiä tai vaikkapa toteuttamaan aivan ulkonäköön/asusteisiin liittymätöntä fetissiä. Kohteliaasti esitetty kohteliaisuus tuskin ketään haittaa missään tilanteissa kuitenkaan. :)

Ehkä lupa ja kommunikaatio ovat tässäkin se juttu. Jos kertoo oitis potentiaaliselle kumppanillle mitä haluaa (esim vain vaniljaseksiä fetissikengät jalassa) ei päädy tilanteeseen jossa on vaikkapa alistuvan roolissa, vaikkei sitä ole, ja D taas turhautuu kun kiinnostus on vain kengissä. Kohtelias ja keskusteleva pääsee pitkälle. :)

Itselle on joku joskus analysoinut että olen valtafetisisti, ja se on kyllä sinänsä hyvin totta. En pysty oikein kiihottumaan tai innostumaan ihmisestä ilman tämän asian läsnäoloa, en ole koskaan pystynyt. Mutta en termiä käytä, koska se ei taida olla mikään oikea termi, kuvaa vain juuri minua hyvin. :)

Tunnistin kuitenkin jossain määrin taistelusi. Tarvitsen seksuaaliseen tyydytykseen (yleensä) miehen ja jonkinlaisen valta-asetelman. Olen valtaosan kinkyaikaani ollut parisuhteessa, mutten aina. Seksi edellä ihmisiin tutustuminen on aina vähän hankalampaa, koska sitä kummiskin usein ihan ihmisen kanssa sitten harrastaa, ja juuri tuo dilemma, ihmiset olisi hyvä ottaa ihmisinä mutta joskus sitä vaan haluaa oikeastaan vaan muita asioita eikä tarvitsisi sitä ihmistä. Sekin on OK, jos sen kertoo.

riina_77

  • Smurffit
  • Asiakas
  • *
  • Viestejä: 92
  • Vaikia
  • Galleria
Minusta tässä on kyse ihan samasta asiasta kuin siinä, että ihmistä ei voi pakottaa dominoivaksi, tai alistuvaksi. Vähän aikaa sitä voi kokeilla ihan toisen miellyttämisen halusta, mutta parisuhde/seksi ei minun mielestä voi perustua mihinkään "jos haluu saada on pakko antaa" ajatteluun. Toki nyt jossain määrin varmaan aina noinkin, mutta ei näissä tärkeissä asioista. Tärkeissä asioissa sen pitäisi perustua siihen, että ne halut on yhteensopivia. Tuohan toki pitää sisällään myös esim. sen jos toinen on niin miellyttämisenhaluinen/muutoin alistuva, että hänelle sopii se, että kerrotaan miten pukeutua.

Kinkykundi

Oikein hyvä kirjoitus. Fetisismi tosin on jo määritelmällisesti esineellistämistä, sitä ei oikein muuksi pysty kääntämään, pyöritteli asiaa mille kantille tahansa. Ongelma on kuitenkin siinä, että termistöä hallitsee orwellilainen uuskieli, missä ei ole tärkeää mikä sanan sisältö on, vaan ainoastaan sanaan liitetty arvolataus; jos jotain asiaa kuvaamaan käytetty termi korvataan toisella, asia jotenkin muuttuu hyväksi. Esimerkiksi:
  • Rasismi - positiivinen syrjintä
  • Seksisimi - homoseksuaalisuus
  • Esineellistäminen - vahva itsenäinen nainen
  • Ja lista jatkuu...

Eli fetisismiin liitettävästä esineellistämisestä pitäisi käyttää jotain toista termiä millä esineellistämistä voidaan kuvata.

Fetisisteille haasteellista lienee bileissä, tai miksei ihan vaniljaväenkin kokoontumisissa, "asukoodin" tai muuten vain huomiohuoraamisen takia päälle laitetut asut/varusteet, mitkä sattuvat juuri jonkun henkilön fetisseihin, mutta muussa yhteydessä ei asiaan liity mitään kiinnostusta.

Itse en kuvaisi itseäni fetisistiksi, vaikka jotkin asut ovatkin sellaisia, missä "kuka tahansa" sytyttää, ja kuitenkin se kiihotus liittyy pääasiallisesti siihen kuka niitä asusteita pitää - ennemminkin esteetikko. Tosin, esimerkiksi jotkut seksikkäät alushousut, mitkä ovat olleet jollakulla erityisellä päällä, herättävät jo itsessään seksuaalista halua, millä tavalla monet kenkäfetisistit tuntuvat ilmentävän omaa fetisismiään - kengät ovat olleet jollakulla seksuaalisen mielenkiinnon kohteella, jolloin niistä saa kiksit ihan vain sellaisenaan.

Eräs suhteeni lähti joskus reilu 20 vuotta sitten alamäeen kun kumppani ilmoitti ettei ikinä tulisi pistämään stay-upeja jalkaansa, mitkä olivat juuri silloin seksikkäimmät asusteet, mitä osasin kuvitella. Korot ja nailonsääret saavat edelleen huomioni, ja ylitään kaikki ihonmyötäinen ja kiiltävä - osin tämänkin takia pidän enemmän hieman runsaammasta vartalotyypistä kuin laihasta, ketkä täyttävät kivasti vaattensa mitä käyttävät, jos pukeutumistyyli ei ole mallia puolijoukkueteltta. D:n roolissa osaan toki ottaa nautintoni subin asusta; voin sidottua subia kosketella ja ihastella mieleni mukaan kun tässä on päällä asusteita mitkä sytyttävät. Tämän asian pukeminen sanoiksi olikin yllättävän voimakas kokemus.

Hyvä kirjoitus ja paljon ajattelemisen aihetta.
Kun itse suosin yhteistyötä suostumuksellisessa hengessä, minkä tahansa fetissin voi kääntää positiiviseksi.
Fetisisti (esim saapasfettari) voi lähestyä naista kysyen tehdäänkö vaihtokauppa.
Mitä sinä haluaisit minun tekevän sinulle jos vastavuoroisesti saisin kosketella, suudella, halata, imeä, nuolla kauniita saappaitasi?

Tuo toimii kun on se suhde, missä jonkinlaista kaupankäyntiä voi harrastaa - ongelmallista jos jokin fetissi on niin vahva, että sitä vaaditaan ylipäätään kiihottumiiseen ja tarvitaan ensimmäisestä tapaamisesta lähtien, koska muutoin vastaava kaupankäynti tulkitaan "kaikki käy" -vonkaamisena.

Mutta, olenko sittenkin lopulta vain itsekäs sika, tehdessäni jotain toista miellyttävää saadakseni itse jotain vastineeksi?

Olet, mutta sekin tekee sinusta unelmien täyttymyksen jollekulle.

E:
Kyllä kinkyskenessä on ihan OK että vähän kaikkia esineellistetään - ainakin heitä jotka haluavat tulla esineellistetyiksi (tai sitten keskenään omassa mielessä ;)). Sen sijaan jos ei ole tietoa että toinen haluaa tulla esineellistetyksi, lähestyminen fetissi tai ulkomuoto edellä voi olla epämukavaakin. Kaikki eivät tykkää tulla huomatuiksi vaikka vartalonsa muodosta, ja myös kinkytapahtumiin tullaan vain olemaan, juhlimaan ja tapaamaan ihmisiä tai vaikkapa toteuttamaan aivan ulkonäköön/asusteisiin liittymätöntä fetissiä. Kohteliaasti esitetty kohteliaisuus tuskin ketään haittaa missään tilanteissa kuitenkaan. :)

Olet aivan oikeassa. Tosin kohteliasuuksien ongelmana on se, että ihmisillä on aivan järkyttävän huono itsetunto, eikä juuri kukaan osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan. Jos sanon jonkin kohteliaisuuden, kohteliaisuuden kohde joko a) vähättelee itseään b) odottaa, että kohteliaisuuden antaja kalastelee vastakohteliaisuuksia samasta asiasta c) kuvittelee kohteliaisuuden antajan vain "jahtaavan pillua". Kohteliaisuus ja huomaavaisuus ja normaalit hyvät käytöstavat tunnutaan nykyään käsitettävän jonkinlaisen oman edun tavoitteluna.

Hoppari

  • Vieras
Oikein hyvä kirjoitus. Fetisismi tosin on jo määritelmällisesti esineellistämistä, sitä ei oikein muuksi pysty kääntämään, pyöritteli asiaa mille kantille tahansa. Ongelma on kuitenkin siinä, että termistöä hallitsee orwellilainen uuskieli, missä ei ole tärkeää mikä sanan sisältö on, vaan ainoastaan sanaan liitetty arvolataus; jos jotain asiaa kuvaamaan käytetty termi korvataan toisella, asia jotenkin muuttuu hyväksi. Esimerkiksi:
  • Rasismi - positiivinen syrjintä
  • Seksisimi - homoseksuaalisuus
  • Esineellistäminen - vahva itsenäinen nainen
  • Ja lista jatkuu...

Eli fetisismiin liitettävästä esineellistämisestä pitäisi käyttää jotain toista termiä millä esineellistämistä voidaan kuvata.

Fetisisteille haasteellista lienee bileissä, tai miksei ihan vaniljaväenkin kokoontumisissa, "asukoodin" tai muuten vain huomiohuoraamisen takia päälle laitetut asut/varusteet, mitkä sattuvat juuri jonkun henkilön fetisseihin, mutta muussa yhteydessä ei asiaan liity mitään kiinnostusta.

Itse en kuvaisi itseäni fetisistiksi, vaikka jotkin asut ovatkin sellaisia, missä "kuka tahansa" sytyttää, ja kuitenkin se kiihotus liittyy pääasiallisesti siihen kuka niitä asusteita pitää - ennemminkin esteetikko. Tosin, esimerkiksi jotkut seksikkäät alushousut, mitkä ovat olleet jollakulla erityisellä päällä, herättävät jo itsessään seksuaalista halua, millä tavalla monet kenkäfetisistit tuntuvat ilmentävän omaa fetisismiään - kengät ovat olleet jollakulla seksuaalisen mielenkiinnon kohteella, jolloin niistä saa kiksit ihan vain sellaisenaan.

Eräs suhteeni lähti joskus reilu 20 vuotta sitten alamäeen kun kumppani ilmoitti ettei ikinä tulisi pistämään stay-upeja jalkaansa, mitkä olivat juuri silloin seksikkäimmät asusteet, mitä osasin kuvitella. Korot ja nailonsääret saavat edelleen huomioni, ja ylitään kaikki ihonmyötäinen ja kiiltävä - osin tämänkin takia pidän enemmän hieman runsaammasta vartalotyypistä kuin laihasta, ketkä täyttävät kivasti vaattensa mitä käyttävät, jos pukeutumistyyli ei ole mallia puolijoukkueteltta. D:n roolissa osaan toki ottaa nautintoni subin asusta; voin sidottua subia kosketella ja ihastella mieleni mukaan kun tässä on päällä asusteita mitkä sytyttävät. Tämän asian pukeminen sanoiksi olikin yllättävän voimakas kokemus.

Hyvä kirjoitus ja paljon ajattelemisen aihetta.
Kun itse suosin yhteistyötä suostumuksellisessa hengessä, minkä tahansa fetissin voi kääntää positiiviseksi.
Fetisisti (esim saapasfettari) voi lähestyä naista kysyen tehdäänkö vaihtokauppa.
Mitä sinä haluaisit minun tekevän sinulle jos vastavuoroisesti saisin kosketella, suudella, halata, imeä, nuolla kauniita saappaitasi?

Tuo toimii kun on se suhde, missä jonkinlaista kaupankäyntiä voi harrastaa - ongelmallista jos jokin fetissi on niin vahva, että sitä vaaditaan ylipäätään kiihottumiiseen ja tarvitaan ensimmäisestä tapaamisesta lähtien, koska muutoin vastaava kaupankäynti tulkitaan "kaikki käy" -vonkaamisena.

Mutta, olenko sittenkin lopulta vain itsekäs sika, tehdessäni jotain toista miellyttävää saadakseni itse jotain vastineeksi?

Olet, mutta sekin tekee sinusta unelmien täyttymyksen jollekulle.

E:
Kyllä kinkyskenessä on ihan OK että vähän kaikkia esineellistetään - ainakin heitä jotka haluavat tulla esineellistetyiksi (tai sitten keskenään omassa mielessä ;)). Sen sijaan jos ei ole tietoa että toinen haluaa tulla esineellistetyksi, lähestyminen fetissi tai ulkomuoto edellä voi olla epämukavaakin. Kaikki eivät tykkää tulla huomatuiksi vaikka vartalonsa muodosta, ja myös kinkytapahtumiin tullaan vain olemaan, juhlimaan ja tapaamaan ihmisiä tai vaikkapa toteuttamaan aivan ulkonäköön/asusteisiin liittymätöntä fetissiä. Kohteliaasti esitetty kohteliaisuus tuskin ketään haittaa missään tilanteissa kuitenkaan. :)

Olet aivan oikeassa. Tosin kohteliasuuksien ongelmana on se, että ihmisillä on aivan järkyttävän huono itsetunto, eikä juuri kukaan osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan. Jos sanon jonkin kohteliaisuuden, kohteliaisuuden kohde joko a) vähättelee itseään b) odottaa, että kohteliaisuuden antaja kalastelee vastakohteliaisuuksia samasta asiasta c) kuvittelee kohteliaisuuden antajan vain "jahtaavan pillua". Kohteliaisuus ja huomaavaisuus ja normaalit hyvät käytöstavat tunnutaan nykyään

Juuri tuota haluisin saada olla sidottuna ja Deen koskettelee ym kiudoittelee mua pukeutuneena mun fetissi vaatteisiin

MasterOpie

  • Vieras
Hyvä jay,

Olen tavannut sinut ensimmäisen kerran tilanteessa kun ihastelit naiseni uusia saappaita ja tämä taisi oli kimmokkeena lähestymiseesi. Tilanne oli mitä mukavin ja mutkattomin enkä minä tai naiseni kokenut siinä mitään outoa vaikka tilanne oli meillekin uusi. Päinvastoin koko tilanne oli mukava ja jopa kiinnostava näin ei-fetisistin näkökulmasta ja sinun käytöksesi oli ensiluokkaista. Minusta tässä puhutaankin puolin ja toisin käytöksestä.

Minulle on aivan sama mikä on ihmisen suuntautuminen tai fetissit jos hän ilmaisee itseään fiksusti ja osaa käytöstavat. Meistä jokainen on ihan yhtä kaunis.

Yst. Terv.
Karwis

Lunttu

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 1140
  • Center Of Attention Whore
  • Galleria
Hyvää pohdintaa! Musta Jay oli tavoittanut ytimen tällä kommentillaan: "Fetisismi ja siihen liittyvä taipumus esineellistää eivät tee kenestäkään automaattisesti kusipäätä." Tässä on vain sama kuin missä tahansa muussakin ryhmässä joka voidaan tässä tapauksessa nimetä "fetisisteiksi" mutta se voisi olla mikä tahansa muukin: kun tähän ryhmään kuuluva yksilö käyttäytyy kusipäisesti se leimaa koko ryhmää.

Näitä elämän vonkamiehiä ja -naisia on tullut riittävän monelle riittävän monta kertaa vastaan, että ne vaikuttavat harmillisesti koko kuvaan ja saavat muut ryhmään kuuluvat näyttämään huonoilta, vrt. "me too" ja miehet. Mitä tästä voi oppia on se, että tunnistaa itsessään mahdollisen väärin toiminnan, sen kusipäisyyden siis ei fetismi itsessään tai sen ilmeneminen, pyrkii välttämään tätä ja olemaan positiivinen esimerkki siitä toisesta muita kunnioittavasta tavasta olla ko. ryhmän jäsen. Kun miettii omia toimiaan sen toisen asemasta käsin, edes yrittää samaistua ja toimii niinkuin itsensä haluaisi tästä kulmasta kohdattavan kuvittelisin sen olevan aika toimiva tapa.

Jay saa jatkossakin ihailla mun kenkuleita, kusipäät saa kenkää muutoin.

lemmikki

Hyvä jay,

Olen tavannut sinut ensimmäisen kerran tilanteessa kun ihastelit naiseni uusia saappaita ja tämä taisi oli kimmokkeena lähestymiseesi. Tilanne oli mitä mukavin ja mutkattomin enkä minä tai naiseni kokenut siinä mitään outoa vaikka tilanne oli meillekin uusi. Päinvastoin koko tilanne oli mukava ja jopa kiinnostava näin ei-fetisistin näkökulmasta ja sinun käytöksesi oli ensiluokkaista. Minusta tässä puhutaankin puolin ja toisin käytöksestä.

Minulle on aivan sama mikä on ihmisen suuntautuminen tai fetissit jos hän ilmaisee itseään fiksusti ja osaa käytöstavat. Meistä jokainen on ihan yhtä kaunis.

Yst. Terv.
Karwis

Niin hyvin sanottu.

Tätä aihetta ja kirjoitusta voisi lähestyä niin monesta kulmasta. En itse omaa vaatekappaleisiin kohdistuvia fetissejä, mutta ne kiehtovat minua. Tykkään leikkiä sillä reaktiolla, jonka jollain asulla saan aikaan. Kysymys on huomiosta ja reaktioiden tarkkailusta. Kukapa ei haluaisi nähdä, miten fiksu tyyppi menee sanattomaksi tai muuttuu hetkeksi kuolaavaksi idiootiksi? Kontrasteja :love:

Olen usein kuullut, miten fettareita tuomitaan sen perusteella, että he esim. täällä tiedustelevat kiinnostusta nahkaan tai korkosaapastimiin heti esittäytymisen jälkeen. Eikö kuitenkin juuri tämä foorumi ole se, jossa fetissinsä kanssa voi olla vapaasti avoin? Yhtä lailla täällä saatetaan kysyä suoraan alistumistaipumusta, sadistisuutta tai jotain muuta. Pidän kysymystä suhtautumisesta korkokenkiin tai vaikka kuravaatteisiin korrektimpana, kuin monessa muussa paikassa viljeltäviä mittoja. Tuntuukin hullulta, että painon ja pituuden tai kuvan kysyminen ensitöikseen on ok, mutta kysymys nahkahousuista tuntuu olevan fetissin hieromista toisen naamaan.

Toki tässä on sitten niitä eroja. Juuri tuo, minkä Karwis toi esiin. Käytöstavat. Lisäksi kyky nähdä ihminen siellä vaatteiden alla. Jay on varmasti ihminen, joka on antanut eniten huomiota kengilleni. Toisaalta, hän on myös ihminen, joka useimmin on kysynyt, mitä minulle kuuluu. Olen onnekas, että olen saanut nähdä tämän fettarin molemmat puolet.

Tiedän, etten ole ainoa, joka kiusoittelee ihmisiä mielellään heidän fetisseillään. Se on usein aika häpeilemätöntä ja suoraa esimerkiksi bileisiin valmistautuessa. Tuntuukin kohtuuttomalta, että sama ihminen saa kavereiksi tai ystäviksi laskemiltaan ihmisiltä ensin herutuskuvia ja vihjailua saapastimista, kun törmäillään bileissä tms. Ja toisessa kohtaa he ovat sanallisesti naulaamassa fettarit ristille, kun sillä tavalla esineellistävät naisia ja ovat kiinnostuneita vain siitä, mitä heillä on päällä/jalassaan. Tässä kohtaakaan ei vain aina sitten puhuta fettareista yhtenäisenä ryhmänä.

Kieltämättä itsekin olen joskus kokenut fetissit edellä lähestymisen kiusallisena tai luotaantyöntävänä. Tämä yleensä silloin, kun koen kirjoittajan lähestyvän minua runkkumatskuna, jolla kiinnostaa asujen lisäksi korkeintaan sukupuoleni.

Me olemme kaikki kokonaisia, moniulotteisia ihmisiä ja haluamme tulla nähdyksi kokonaisina. Niin myös fettarit. Hekin ovat enemmän kuin fetissinsä. Kuka oikeastaan esineellistääkään, jos olettaa fettarien olevan vain lateksipeipien perässä kuminkiilto silmissä juoksevia runkkareita, jotka ovat valmiita mihin vain, kunhan vastapuoli kiskoo ylleen fetissireleitä?

Niinpä.


Headmaster_

  • Vieras
Pukeutuminen on iso juttu, en ole latexin ystävä mutta vanhanaikainen vintage asu naisen päällä saa huomioni mutta sehän ei ole edes kinkyä.

Dark Foxi

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 580
  • Onks toi paskaa taivaalla vai revontulia?
  • Galleria
Ensimmäinen ajatus oli (pahoittelen, mutta nyt tulee tönkköä tekstiä ja hyvin kuivaa huumoria. Avaan myöhemmin edittinä näkemystä, kun pääsen tunnilta):

Miksi pitää pukeutua hienoihin ja upeisiin asuihin, jos ei kestä, että joku hämärässä nurkassa fantasioi juuri tuollaisista vaatteista?
Itsetunto boostiksi, mutta jos yhtään ei niin omaa silmää miellyttävä tyyppi lähestyy ja kertoo kohteliaisuulsia on maailmanloppu ja uhriutuminen alkaa tituleeraten fetissiautomaatiksi.

Auta armias, jos Jason Momoa tulisi kertomaan, että "pukeudut upeasti ja fantasioin sinusta vaatteet päällä". Kuinka moni pystyisi sanomaan "ei, sillä en ole fetissiautomaatti" juuri tälle kyseiselle henkilölle?

Jos haluaa pukeutua fetissi-bileisiin upeasti, niin silloin myös tietää, että sielä on tyyppejä jotka jumaloi asua tai kenkiä. Mielestäni se ei ole fine, mutta jotkut sitä harrastaa näemmä.

Fetissejä on monia ja itse olen sujut sen kanssa, että joku tulee kehumaan vaatteitani tai kenkiäni. Kerrankin joku muu jumaloi minua, kuin kumppanini pimeässä peiton alla lähetyssaarnaajassa.
Kyllä. Rakastan tätä fettareiden huomiota ja rakastan heidän "jumaloivaa" katsetta. Saan tunteen, että näytän hyvältä.

Jos ihmisiä ei miellytä/ ei siedä / ei pysty hyväksymään faktaa, että saattaa olla "toisen ihmisen fetissien kohde", voi jäädä siinä välissä kotiin pieruverkkareihin katsomaan fifty shades of grayta ja toivoa, että joskus elämään löytyy "fetissiautomaatti" täydentämään omia tarpeita.

Me ollaan yhteiso ja kenenkään fetissit eivät ole väärin tai lokeroivia (lokerointi fetissiautomaatiksi). Miksi pitää loukkaantua lähestyvistä ihmisistä, jos itse tietää, että joku voi oikeasti tykätä/rakastaa juuri valitsemiasi saappaita.

Me ollaan erilaisia, mutta samanlaisia. Jokasella on omat juttunsa, mutta ei se kenestäkään objektia tee, jos asia x on omiin intresseihin kuuluva. Miksi asia pitää ottaa henkilökohtaisesti?