Ikävän kokemuksen/trauman muuttuminen fantasiaksi.

[subitar89]

Ihan aluksi haluan sanoa, etten ollut varma mille alueelle tämä kuuluisi. Enkä myöskään siitä, kuinka osuva otsikointini on. Kuitenkin viime päivien tuntemusten ja mietteiden johdosta haluan pohtia "ääneen", kuinka yleistä on, että jokin ikävä kokemus muuttuukin fantasiatasolla kiihottavaksi. Oikeastaan kuvailen teille vain omaa kokemustani ja siitä seurannutta hämmennystä ja ahdistusta. Olen iloinen, jos tämä herättää keskustelua. Jos jollakin on saman kaltaisia kokemuksia, niin kuulisin mielelläni. Toki ymmärrän, että aihe voi olla monelle arka.

Minulla on siis pitkä syömishäiriötausta. Suhde ruokaan ja omaan kehoon on ollut kauan varsin mutkikas. Lyhyesti kerrottuna sairastuin ensimmäisen kerran 13-vuotiaana bulimiaan. Itse pidän vaikuttaneina asioina kiusatuksi tulemista, ulkopuolelle jättämistä ja ongelmallista isäsuhdetta. Sain kuulla koulussa, sekä isältäni, että olin liian lihava. Muistan myös, että jo neuvolakortissa oli merkintöjä, että olin kasvukäyrällä liian painava. Painoa oli syytä tarkkailla. Olin pyöreä lapsi, mutten ihan oikeasti mikään valtava. Pituuskasvu olisi terveelliseen normaaliin ruokavalioon yhdistettynä korjannut tilanteen.
Kuitenkin koin huonommuutta muihin lapsiin, kun en ollut yhtä hoikka. Ja koska minua kiusattiin muutenkin, oli painoni yksi syy lisää kiusata. Minusta tuli arka ja pelokas. Isää pelkäsin, koska hän suuttui helposti ja kohteli äitiäni huonosti. Menemättä yksityiskohtiin vanhempani eivät olleet yhdessä, mutta isäni piti äitiäni vallassaan. Olin usein äitini kanssa isäni luona ja tuolloin isäni vertasi minua muihin lapsiin ja moitti milloin mistäkin. Hän myös itse antoi minulle usein herkkuja, mutta valitti että söin liikaa. Oikeastaan muistan herkkujen olleen ainoa asia, mikä viesti isän kohdalla siitä että olisi välittänyt.
Sitten silloin 13-vuotiaana oksensin ensimmäisen kerran ja siitä alkoi oksentelun, ahmimisen, paastoamisen ja erilaisten pakkotoimintojen kierre. Kaava meni usein niin, että ensin laihduin ja sitten aloin lipsua ja ahmin. Yleensä lihoin sitten reippaasti yli lähtötilanteen. Se ahdisti kovasti.

Mutta nyt itse tähän traumaan. Olin 15-vuotias, kun jouduin sairaalaan alipainoni takia. Takana oli kesäloma, jolloin olin laihduttanut kenenkään puuttumatta asiaan. Sairaalaan joutuminen oli kamalaa. Ahdisti ja pelotti. Siellä mulle laadittiin ruokasuunnitelma, tavoitepaino, ym. Pitkän paaston jälkeen olo oli ruoan jälkeen kamala. Inhosin kehoani. En saanut minkäänlaista terapiaa, keskityttiin vain painon nousuun. Punnitukset oli kamalia. Koska pelkäsin, en uskaltanut huijata. Sairaalasta päästyäni oireilu kyllä uusiutui ja on ollut parempia ja huonompia jaksoja. Muu ahdistus usein nostaa oireet pintaan. Suhde omaan kehoon on yhä vaikea. En kestä tilanteita, joissa minun olisi pakko syödä jotain. Myöskin ulkonäköni arvostelu ahdistaa. Etenkin lihomisesta huomauttelu. Siksi järkytyinkin, kun huomasin kiihottuvani fantasian tasolla ajatuksesta, että mun käskettäisiin nostaa painoa ja sitä tarkkailtaisiin.

Tämä lähti siitä, kun itse sanoin että haluaisin laihtua ja Omistajani totesi, ettei mun pepun pitäisi enää pienentyä kun ei ole niin kiva piiskata liian laihaa peppua. Sanoi siis tämän oikeasti hyvällä ja hän ei arvostele muita tai minua. Jostain syystä tämä ajatus tuli sitten mieleeni kesken session ja huomasin kiihottuvani tästä. Fantasiana se muuttui sellaiseksi, että joutuisin lihomaan kiloja tietyn määrän ja tätä tarkkailtaisiin. Tunsin tätä miettiessäni vahvoja alistumisen tunteita ja nämä ajatukset ovat jo useamman kerran kosketteluun yhdistettynä johtaneet todella hyvään orgasmiin. Tämä on itselleni outoa, kun tosiasiassa en todellakaan antaisi toisen määrätä painostani. Se on mulle todella herkkä ja vaikea alue. Mutta miksi sen miettiminen alkoi yht´äkkiä kiihottaa? Kuitenkin kyseessä on asia, mikä on aiheuttanut itselleni suurta ahdistusta. Onko kellään saman kaltaisia kokemuksia? Mulla tuo trauma liittyy etenkin pakotettuun painnon nousuun ja se ilmeisesti on, mikä eniten tuossa kiihottaa. Olen itse asiassa vaniljasuhteissa ollessanikin huomannut joskus kiihottuvani noista samoista ajatuksista, mutta järkytyin ja työnsin ne pois. Nyt ensimmäistä kertaa annoin itseni käyttää tuota fantasiana ja aloin miettiä syitä. Haluan ymmärtää ja ymmärryksen kautta ehkä kästellä asiaa.

Anteeksi pitkä taustoista kertominen. Koin sen tässä oleelliseksi, vaikka yritin pitää lyhyenä. Eli kysyn siis, onko sinulla jokin trauma, mikä on alkanut toimia fantasiana? Häpesitkö asiaa ja jos häpesit, kuinka käsittelit häpeän tunnettasi?

Lisään tähän vielä, että todellista tarvetta painon muutokselle suuntaan tai toiseen ei ole, vaikka pyrinkin hieman laihtumaan.
Ja sinänsä mielenkiintoista, ettei painon tarkkailu toisen toimesta toiseen suuntaan kiihota yhtään. Se olisi itse asiassa ehkä jopa todellisuudessakin kiva juttu, niin ei pääsisi lihomaan. Kivaa, muttei kiihottavaa. Sen sijaan toisin päin en todellakaan asiaa suostuisi todellisuudessa tekemään, se vain kiihottaa puhtaasti pään sisäisenä fantasiana. Laihtuminen on ollut itselle aina miellyttävää ja lihominen on ällöttänyt. Toki siis syömishäiriö puhunee tässä vahvasti.
Eli kai siinä fantasiassa on niin vahvoina häpeä ja alistuminen, että siksi tuo kiihottaa. Kuitenkin tosiasia on, et sairaala-ajasta jäi mulle ahdistavia muistoja. On esim ruokia, mitä en syö vieläkään, kun siellä oli pakko syödä. Ja sen jälkeen en ole suostunut edes normi lääkärissä käymään vaa'alla, koska nuo muistot ahdistaa yhä. Siksi tosiaan olen hieman järkyttynyt noiden asioiden muuttumisesta mielessä seksuaalisiksi/kiihottaviksi.

[Hra K]

Tolisin päin on kokemusta eli pervoiluun on tullut mukaan ihan tahallisestikin toisen heikkoja ja arpeutuneita paikkoja elämänkokemuksesta.

Varovainen saa näissä jutuissa olla ja ihmistuntemus sekä avoin mieli on suureksi hyödyksi. Pitää ymmärtää vastuu, jos homma kusee kintuille.

Olen kuullut myös vastakkaisista tariniosta, että fantasiasta on tullut ikävä kokemus/trauma. Se on tietysti oma ja vähemmän suosittu keskustelunsa mutta noin laajemmin sanottuna pervoilun keinoin on kuitenkin mahdollista hieman kehittää itseään eteenpäin. Mitään ihmeitä ei nyt kannata odotella mutta kaikki on aina eteenpäin.

 kallon- ja pillunkutistaja
 K

[Sitku]

Tosi mielenkiintoinen avaus, kiitos siitä.

Mulla on nyt sellainen olo, että jotain vastaavaa voisi olla kaivettavissa esiin. Pitää oikein miettiä asiaa.

[arkinenalistuja]

Mulla on tosi mustia ja jopa ihan pimeän puolen fantasioita, jotka juontaa juurensa omista erittäin traumaattisista kokemuksistani. En pysty näistä puhumaan yhtään mitään, enkä edes kirjoittamaan, mutta oikean ihmisen kanssa avattuna ne ovat erittäin herkullisia ja tunnelataus on tällöin x 100 tai 1000 normaaliin verrattuna. Se lisää niin paljon intensiivisyyttä pelkästään keskustelun tasolla, että saatan maata selälläni sängyllä ja tuntuu, että laukean ajatuksen voimalla. En voi edes hipaista penistäni tai laukean. Olo on niin herkkä, että sitä on todella vaikea kuvailla. Mutta samalla en halua laueta tuon tunteen aikana tai jos haluan, niin haluan heti päästä hellään syleilyyn. Mä oon voittanut sen, oon kääntänyt sen nautinnoksi ja ilman niitä kokemuksia nautintoa ei olisi.

[orjam]

Kiitos tämän keskustelun aloittamisesta.
Minulla on sellainen trauma (vai onko se trauma kuka sen määrittelee) että mut on jätetty yksin vaille huomiota synnärissä (no oli äiti joka mut sitten vei kerkiävien ihmisten hoitoon), kätilöillä ei ollut aikaa. Ja sen jälkeen olisi paljon lapsuudessa sellaista että minua ei huomioitu.
Fantaioissa ehkä haluan maistella sitä alistumisikokemuksissa, mutta olen hyvin nirso siitä kenelle alistun. Suhteen pitää olla luotettava. Asenne että minusta noin vaan pumpattaisiin jotain pihalle ei toimi.
Se että en ole oikein saanut itsekkään vielä selville miten minä tuohon asiaan suhtautuisin on vaikeuttanut tätä pervouden löytämistä.

[qaf]

Ooo olenkin mietiinyt tätä aihetta paljon viime vuosien aikana! Ei voi puhua edes fantasiasta, mutta minua on kuristettu/tukehdutettu useampaan kertaan lapsena ja terapian kiltisti läpikäyneenä olen myöntänyt että tämä on yksi isoimpia asioita mikä minua kiihottaa seksin aikana. Tämä on käsittääkseni aika yleinen leikinaihe, joten mitenkään erikoinen en kuvittele olevani. Mutta olen yhdistänyt nämä asiat toisiinsa, varmaan asiat olisi menneet erilailla erilaisen lapsuuden kanssa.

Tietenkään tämä ei päde kaikkiin. Toki en myöskään harrasta seksiä kaikkien kanssa. Mutta kyllä tukehduttaminen ja kuristaminen vaativat aika hyvän suhteen domiin/leikkikaveriin, että tuollaisen vallan uskaltaa toiselle antaa.

[toysnstuff]

Hyvä kirjoitus! Sekä aiheen että sisällön puolesta tosi kiinnostava. Oli myös helppo asettaa itseään noihin tuntemuksiin, kun kuvailit niitä niin luonnollisesti.

Jos sopii niin kysyisin, mitä tarkoitit tuolla, kun kirjoitit että et uskaltanut huijata sairaalassa vaa'lla, koska pelkäsit. Mitä sä pelkäsit?

[Perhonen89]

Ooo olenkin mietiinyt tätä aihetta paljon viime vuosien aikana! Ei voi puhua edes fantasiasta, mutta minua on kuristettu/tukehdutettu useampaan kertaan lapsena ja terapian kiltisti läpikäyneenä olen myöntänyt että tämä on yksi isoimpia asioita mikä minua kiihottaa seksin aikana. Tämä on käsittääkseni aika yleinen leikinaihe, joten mitenkään erikoinen en kuvittele olevani. Mutta olen yhdistänyt nämä asiat toisiinsa, varmaan asiat olisi menneet erilailla erilaisen lapsuuden kanssa.

Tietenkään tämä ei päde kaikkiin. Toki en myöskään harrasta seksiä kaikkien kanssa. Mutta kyllä tukehduttaminen ja kuristaminen vaativat aika hyvän suhteen domiin/leikkikaveriin, että tuollaisen vallan uskaltaa toiselle antaa.

Itselläni vähän sama juttu, että eräs pahimmista koulukiusaajistani aikoinaan tukahdutti mua ja nykyään hengityksen kontrollointi on suosikkijuttujani. En toki voi täysin väittää, että mieltymys kumpuaa tuosta kiusaamisjutusta, mutta herättää kuitenkin ajatuksia, josko se olisi näin.

[Husky]

Oon itse pohtinut tätä paljon. Mut ja mun tarpeet torjuttiin usein lapsuudenkodissa. Lisäks mua kousattiin iso osa peruskoulusta. Mulle on jääny noista traumoja ja suuri hylätykstulemisen pelko (jonka tosin oon terapian avulla saanut hallintaan❤).
Mua myös kiihottaa aivan mielettömästi, jos dom torjuu mua tai käyttäytyy mua kohtaan välinpitämättömästi seksin aikana. Fantasioin myös tosta aiheesta tosi paljon. Muuten ku roolileikeissä torjuminen edelleen muistuttaa mua traumasta ja tuntuu pahalta.

Clementine Morrigan on pohtinu tota zinessä fucking crazy. Siinä Morrigan pohtii voiko hänen oma halunsa alistua tietyillä tavoilla liittyä siihen, että hänellä on vastaavanlaisista asioista traumoja. Roolileikeissä vaikeita kokemuksia pääsee parhaimmillaan käsittelemään turvallisessa ympäristössä tietäen samalla, että tällä kertaa kokemus on oma valinta ja sen voi halutessaan lopettaa.

[Hoppari]

Itse myös oon koulukiusattu, nyt on alkanut tulla fantasioita miten olisin halunnut tulla kiusatuksi ym alustetuksi

[subitar89]

Mulla on myös samoja kokemuksia, kuin Huskylla. Olin koulukiusattu ja hylätyksi tulemisen pelko on myös suuri.
Itse en kuitenkaan, ainakaan vielä, kestä torjumista tms sessioissakaan juuri lainkaan. Enkä fantasioi siitä. Mulla on Omistaja, joka on myös avopuolisoni. Paljon keskustellaan näistä asioista ja mietitään, mitä asioita on järkevää tehdä. Ollaan ainakin toistaiseksi tultu siihen tulokseen, ettei hylätyksi tulemisen pelkoani "härpitä" millään lailla sessioissa tai muutenkaan. Ennemminkin saan paljon huomiota ja kipua seuraa aina hellyys. Turvallisuuden tunne on itselleni äärimmäisen tärkeää.

Kun aloituksessa kerroin kehon kuvastani ja syömishäiriötaustastani, niin myös sen suhteen ollaan varovaisia. Omistajani ei sessioissa tai niiden ulkopuolella ikinä kommentoi negatiivisesti ulkonäköäni. Session aikana ennemminkin hän pyrkii vahvistamaan itseni hyväksymistä. Ihan esimerkiksi kehumalla, miten kauniilta näytän, kun ihollani on rottingin viiruja.
Sanallinen alistaminen voi olla ihan muuten torumista, että olen ollut tuhma ja tarvitsen piiskaa. Sen sijaan ajatuksen tasolla painooni/kokooni/kehooni/jne puuttuminen kiihottaa, vaikka se on mulle todellisuudessa herkin ja pelottavin asia että siihen joku todellisuudessa puuttuisi. Enkä siis silläkään halua edes leikitellä sessiossa, vaan se on nimen omaan oman pääni sisällä tapahtuvaa fantasiointia. Itseäni hävettää kovasti tuosta kiihottuminen ja usein lauettuani mua ahdistaa, että ajattelin sitä. Mutta nämä on monimutkaisia asioita. Erittäin kiinnostavia kyllä ja aina oppii itsestään uutta.
Sanottakoon, että luen/opiskelen tällä hetkellä Tunnelukko -sarjan kirjoja, niin silläkin voi olla osuutensa näihin pohdintoihin kun asioita joutuu käymään läpi ja miettimään.

[irhe]

Omistajani ei sessioissa tai niiden ulkopuolella ikinä kommentoi negatiivisesti ulkonäköäni. Session aikana ennemminkin hän pyrkii vahvistamaan itseni hyväksymistä.

Toi boldattu kohta  Miten ihanaa ja tavattoman tärkeää.

[Pohja]

Jo Nick Broomfieldin Fetissit-dokumenttielokuvassa se sanottiin: "Fetissit ovat pahimpien pelkojemme ja painajaistemme erotisointia. Ne heijastavat pelkoa pahimmasta, mitä itselleen voisi kuvitella tapahtuvan". Vittumaisen totta. Vittumaisen nimenomaan siksi, että siellä menneisyydessä on tavaraa itsellänikin, joihin en oikeastaan haluaisi koskea pitkällä tikullakaan, enkä todellakaan saada kiksejä niistä. Olen jo valmiiksi viallinen yksilö muutenkin. Miksi seksielämäni piti vielä pilata tällaisella taakalla? Sen lisäksi, että tällaisen "nautinnon" tunnustaminen on äärimmäisen nöyryyttävää, en loppujen lopuksi usko, että on edes olemassakaan toista ihmistä, joka osaisi käsitellä settejäni asiaan kuuluvalla hienotunteisuudella. Juntti-Suomessa kun ollaan, missä toisten paska kohtelu on sallittua ja kulttuurillisesti hyväksytty maan tapa.

[Sariella]

Kiitos jakamisesta! Pitkä taustatarina ei haitannut ollenkaan, päinvastoin. Oma fantasiani ei tule traumoista, eikä siksi tähän kuulu. Oli kuitenkin mukava lukea, että jollain muullakin on painonhallintaan liittyviä fantasioita. Omani tulevat varmaan entisestä fitness-elämästä. Asiat päälaelleen käännettynä ja nyt olisikin lihoamistavoitteet 🙂

[Kaislanen]

Mulla on myös samoja kokemuksia, kuin Huskylla. Olin koulukiusattu ja hylätyksi tulemisen pelko on myös suuri.
Itse en kuitenkaan, ainakaan vielä, kestä torjumista tms sessioissakaan juuri lainkaan. Enkä fantasioi siitä. Mulla on Omistaja, joka on myös avopuolisoni. Paljon keskustellaan näistä asioista ja mietitään, mitä asioita on järkevää tehdä. Ollaan ainakin toistaiseksi tultu siihen tulokseen, ettei hylätyksi tulemisen pelkoani "härpitä" millään lailla sessioissa tai muutenkaan. Ennemminkin saan paljon huomiota ja kipua seuraa aina hellyys. Turvallisuuden tunne on itselleni äärimmäisen tärkeää.

Tähän viitaten mä mietin omia kokemuksiani ja tuntemuksiani ja koen löytäneeni jotain kiinostavaa.

Olen huomannut kiihottuvani siitä, kun Isi laittaa odottamaan. Vaikkei Isi ehkä tee sitä tarkoituksella(vielä) niin mua kiihottaa tosi paljon, jos esim. Tiedän, että tänään nähdään Isin kanssa, mutta nyt Isi on töissä tai jossain ja mun pitää odottaa. Isi ei vastaa viesteihin, vaikka lähettäsin kuin monta.

Taustalla on ajatus siitä, että Isi tekee sen tarkoituksella. Isi jättää vastaamatta tietosesti ja antaa mun odottaa. Kai se on sitä, että se odotus kasvattaa kiimaa, kun ei heti saa sitä mitä haluaa, tai jotain.

Se tuntuu erittäin oudolta kuitenkin, koska erinäisistä aiemmista kokemuksista johtuen mun pelko siitä, että en ikinä saa vastausta on ollut suhteettoman suuri. On välillä ollut vaikeaa odottaa vastausta ja mun asian huomioimista lyhyitäkin aikoja. Pelkään esim. sanovani jotain tyhmää ja siksi mulle ei vastata ja pää on ruvennut kehittämään kauhu skenaarioita jo tosi lyhyessä ajassa.

Näiden kummitusten käsittely on saanut paljon harppauksia viime aikoina ja ne pelot ei ole sillä lailla aktiivisia enää. Ehkä se, mikä on aiemmin aiheuttanut niitä pahimpia pelkoja, muuttuu kiihotusta tuottavaksi nyt, kun luottamus Isiin alkaa olla riittävän hyvä. Se kääntyy jotenkin positiivisella tavalla päälaelleen, kun tunnen helpotusta siitä, että voin luottaa siihen, ettei Isi katoa ja Isi kyllä odottaa myös mun näkemistä ja haluaa, että mulla on kaikki hyvin ja haluaa antaa mulle myös sen nautinnon ja tyydytyksen sitten kun odotus on ohi. Ja ennen kaikkea Isi haluaa pitää musta huolta.

Toistaiseksi en kauheesti tätä asiaa halua vielä tökkiä, koska se on kuitenki aika arka, mutta kiinostaa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan tähänkin liittyen. Olishan se hauskaa jos onnistuis kaikki aiemmat pelot muuttamaan itseään voimaannuttaviksi ja kiijottaviksi ☺️