Luin jo jokin aika sitten kirjan nimeltä Tunne lukkosi. Olen nyt siis täysin pätevä keittiöpsykologi
Siksi väitänkin luonnollisesti, että havaintoni ovat tieteellisesti tutkittuja, yleispäteviä eikä niissä ole yhtään omakohtaisuutta
Kirja ei siis ota kantaa seksuaalisuuteen, mutta sitä lukiessani mieleeni nousi mahdollisia syy-yhteyksiä lukkojeni ja seksuaalisten mielenkiinnon kohteitteni välillä.
Tunnelukko testin perusteella viisi pahinta tunnelukkoani olivat Tunnevajeen, Ulkopuolisuuden, Hylkäämisen, Emotionaalisen estyneisyyden ja Vajavuuden tunnelukot. En ollut koskaan ennen tuntenut itseäni yhtä sairaaksi, kuin tuon testin jälkeen
Tunnistan kuitenkin hyvin lukot elämästäni.
Sisäinen ääneni sanoo etten ole rakastettu ja tunteeni huutavat ettei kukaan oikeasti välitä minusta (Tunnevaje). Seksuaalisuuteni huutaa: Älä kysele, vaan
Ota minut, koska välität minusta.
Sisäinen ääneni sanoo etten kuulu mihinkään ja tunteeni vahvistavat ettei sellaista ryhmää ole missä olisin kotonani (Ulkopuolisuus). Seksuaalisuuteni huutaa: Kun otat minut, niin olen sinun ja kuulun sinulle. Haluan kuulua sinulle!
Sisäinen ääneni sanoo ettei se kestä ja tunteeni valmistautuvat eroon (Hylkääminen). Seksuaalisuuteni huutaa: Älä päästä minua pois vaikka harhautuisin yrittämään.
Sisäinen ääneni sanoo että tuntemuksista puhuminen asettaa alttiiksi pettymyksille ja tunteeni on padottu suloisen sekavaan sykkyrään (Emotionaalinen estyneisyys). Seksuaalisuuteni huutaa: Piiskaa minut itkuiseksi. Pakota minut tuntemaan.
Sisäinen ääneni sanoo etten ole riittävä ja tunteeni alleviivaavat arvottomuuttani (Vajavuus). Seksuaalisuuteni huutaa: Kontrolloi ja määräile minua, anna minulle siis tarkoitus ja arvo.
Olen siis jo omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni työstänyt lukkojani jonkin aikaa. Lähdin työstämään asioita, koska tunnistin läheisriippuvuuteni ja tiettyjen toistuvien käyttäytymismallien riskeeraavan onnellisuuttani erityisesti parisuhderintamalla. Tunsin yhä useammin itseni onnettomaksi ja koin, että asialle täytyi tehdä jotain.
Vaikka lähdin alun perin tutkimaan lukkojani muista syistä, niin seksuaalisuuteni nousi aika nopeasti itsetutkiskelun alle. Koin siis alistuvuuden olevan jonkin tasoinen ongelma esimerkiksi parisuhteessa. Ei sen takia, että on vaikea löytää dominoivia naisia vaan jokin muu asiaan liittyvä tunne tai aavistus, jota en osaa kuvailla, ei jättänyt minua rauhaan.
Lukkojen työstämisen myötä tapani hahmottaa seksualisuuttani on muuttunut. Kun ennen koin lähes pakonomaista tarvetta alistumiseen, niin nykyään sen painoarvo on elämässäni pienentynyt, ei kuitenkaan vielä ehkä täysin poistunut, koska pomottelevat naiset edelleen sytyttävät
Koen tai luulen ymmärtäväni syitä, joiden takia olen aikanaan ominut seksuaaliseen alistuvuuteen liittyviä käyttäytymismalleja. Ehkä suurin muutos, jonka olen kokenut liittyy nykyään uskoon tasapainoisesta ja tasaveroisesta parisuhteesta, joka voi toimia ilman alistumista tai siihen liittyvää seksiä. Ei sillä, että jättäisin leikit kokonaan pois vaan voisin suhtautua niihin aidosti seksielämän piristysruiskeena, mitä en ennen ole pystynyt tekemään. Tällä hetkellä näyttääkin siltä, että tulevaisuudessa parisuhteeni perusta on muissa asioissa.
En halua tehdä BDSM:stä taas parannettavaa tautia, vastahan tautimääritelmästä päästiin eroon (oliko se tautimääritelmä sadomasokismi?). En koe olevani "parantunut" vaikka seksuaalisuuteni ja tunnemaailmani on muuttunut matkan varrella. En näe syytä luopua BDSM:n tuomista iloista täysin, mutta olen saanut päästää irti ajatuksista, jotka liittyvät pakonomaiseen alistumisen haluun parisuhteessa. Ehkä kaikessa tylsyydessään tämä on vain kasvutarina, joka on kuoriutunut matkasta sisinpään.
Oikeaan terapiaan en ole vielä lähtenyt, mutta olen miettinyt miten sellainen minua muuttaisi. En ole enää ihan varma kaipaanko sitä tai mitä siltä haluaisin. Ehkä lisää itsetuntemusta.
Mitä kokemuksia muilla on? Millaiset asiat määrittävät seksuaalisen mielenkiintomme?
