Vääriä syitä olla poly

[Alistavaherra]

Meneeköhän monon ja polyn suhteen määritys sulassa sovussa avoimeen / monisuhteelliseen kanssa? Minulle rakkaus toiseen/toisiin ihmisiin tekee suhteesta joko mono tai polyn.

Ne muut suhteet, joita joko mono- tai polysuhde voivat mahdollistaa tai rajaa ulos kuuluvat avoimeen tai monisuhteelliseen näkemykseen. Polysuhde ei siis tarkoita automaattisesti seksisuhteita rakkaussuhteen ulkopuolelle, mutta monisuhteilija voi tätä tarkoittaa. Kuten ei myöskään monosuhde tarkoita aina vain yhtä kumppania. Avoin suhde mahdollistaa monojenkin tavata muita.

[Pulse]

Hmm.. mä en ymmärrä kuinka "monoks mieltävä vois olla avoimessa suhteessa!?" Mulle mono tarkottaa sitä ettei halua, voi edes kuvitella että joku toinen koskis seksuaalises mieles.. Onks mun monogaamisen määritelmä väärä? Mun mielestä monous on enemmän vastakohta avoimelle suhteelle, kuin polyys.. ?

[LehA]

Epäilen että tämä johtuu evoluutiobiologiasta.
Monosuhteessa mies voi olettaa että jälkeläiset ovat hänen omiaan ja nainen voi olettaa että mies sitoutuu yhteisten jälkeläisten hoitamiseen.
Samalla sukupuolitaudit eivät levinneet niin helposti ennen yleisesti saatavilla olevia kondomeita.

Tai sitten toisinpäin, monosuhteet ovat syntyneet koska sukupuolitaudit ovat olemassa - vaikka "lauma" olisi "tehokkampi" kuin pari.

Exactly why so many humans choose monogamous pair bonds over juggling multiple partners has long been a mystery to scientists. After all, having several partners at the same time should lead to more offspring – an outcome you’d think evolution would favour. Now a new study has linked the phenomenon to sexually transmitted diseases, arguing that monogamy could have evolved because it offered protection against the threat of infection.

https://theconversation.com/how-sexually-transmitted-diseases-might-have-driven-the-evolution-of-monogamy-57592

[Irwikissa]

-- polykuvioissa oma osa ja vastuu voi olla pienempi. Ei polyys ole ainoa ratkaisu. Eikä aina edes hyvä. Mutta en sanoisi, että tällaiset syyt olisivat automaattisesti vääriä olla yhtään minkäänlaisissa suhteissa. Kuten edellisissä kirjoituksissakin on mainittu, ihminen voi muuttua ja kasvaa suhteessa ollessaan. Tai sit ei kasva.

Olisiko kaikkien kannalta parempi ratkaisu olla yksin ja tulla ehjäksi, ennen kuin aloittaa mitään suhdetta tai suhteita? Ehkä. Ehkä ei. Kokeilemalla selviää. Mutta kai rikkinäisillä, keskeneräisillä ja rakastamista pelkäävilläkin on oikeus kokeilla siipiään? Etenkin, jos he tuovat suhteita solmiessaan esiin riskit, joita nämä voivat aiheuttaa.

Ja ei, ei kaikki polyt ole karkkikauppailijoita. Mutta monen polyyden taustalla on juurikin se tarve saada omia halujaan ja tarpeita toteutettua eri suhteissa. Eikä siinäkään ole yhtään mitään väärää lähtökohtaisesti.

Monokuviossa oma vastuu voi olla pienempi. Silloin vaikutat vain siihen yhteen ihmiseen, et vähintään kahteen muuhun itsesi lisäksi.
Mä en kieltämättä näe asiaa samasta näkövinkkelistä, koska mulle polyys on kaikkea muuta kuin iisimpi suhdemuoto. Siinä pitää huomioida useampaa ihmistä, tasapainottaa aikataulua, luovia vuorovaikutuksen kanssa ym. Se ei todellakaan ole iisimpi suhdemuoto.

Kaikenlaisissa ihmissuhteissa eettistä on puhua avoimesti mistä tulee, etenkin jos on noin suurta painolastia kuin sitoutumiskammo esimerkiksi.
Yksin ei välttämättä saa valmista, voi oppia, mutta suin päin suhteisiin hyppiminenkään ei ole ok. Yksilöllä on aina suurin vastuu itsestään ja omasta toiminnastaan. Joskus on hyvä pysähtyä, uhrata vaikka vuosi aikaa terapiaan kuin parisuhteeseen jossa toivoo eheytyvänsä.

Valtaosalla polyyden taustalla on ihastuminen, rakastuminen muihinkin kuin omaan kumppaniin. Ei vain tarveshoppailu.

[Coach]

Se sitoutumiskammo.... varsin negatiivinen termi ja kauhea asia sanoa ihmisestä. Älkää enää käyttäkö sitä, jooko. Mitä kammoa siinä on, jos ei halua elää toisen kanssa tiiviisti yhdessä. Aivan kuin avioliitossa ja pitkässä parisuhteessa elävät olis terveitä ja kaikki sinkut, deittailijat, polyt jne. olis sairaita kammoisia.

Mua on sanottu sitoutumiskammoiseksi, vaikka mulla on kaksi avioliittoa (yli 10 v. kumpainenkin) takana, lapset ja omakotitalot jne. Ei se ole sitoutumishalukkuudesta kiinni, että en halua nyt asua kenenkään kanssa ja tapailen useampia kuin yhtä. Se on ainoa tapa elää minun näköistä elämää. Yhden ihmisen kanssa mulla tulee kyllästys, ahdistus ja siitä tulen "sairaaksi", kun mua kahlitaan siihen yhteen kumppaniin. Rajoitetaan ja sanotaan mulle mitä saan ja mitä en saa tehdä.

Ja mua ei tippaakaan haittaa, että toinen käy vaikka harrastamassa seksiä tai tapailee muita, kunhan noudatetaan meidän yhteisiä sopimuksia. Sopimuksiin sitoutuminen on sitä oikeaa sitoutumista. Ihminen joka ei osaa sitoutua, eli usein sanotaan -kammoiseksi, on todennäköisesti ihmisenä tosi keskeneräinen ja epävarma, eikä osaa elää omannäköistä elämää ja siksi päätyy tavallaan väkisin rikkomaan tehtyjä sopimuksia, kun ei alkujaankaan ole niiden sopimusten takana ja kunnioita sitä.

[Valerie]

Siis ihan päivää, kahta ennen ku tää pikkusiskon kolumni tuli, niin sanoin ääneen vaimolle, että tulispa pikkusiskolta taas kolumni, koska ne oikeesti herättää keskustelua ja ajatuksia ja niissä on sitä omaa pohdintaa ja oivalluksia, mitä kolumnilta kaipaa, eikä vain sanahelinää ja kiertoilmauksin seliteltyä kahden lauseen asiaa.

Joten kiitos pikkusisko kolumnista, joka itse asiassa on meille vaimon kanssa hyvinkin ajankohtainen aihe ja kiitos kommentoijille, tätä keskustelua ja pohdintaa on mukava lukea 

Erityiskiitos vielä Karwanaaman blogikirjoitukselle polyamoriasta  

[pikkusisko]

Voi Valerie, ihanasti sanottu. Kiitos!

[lemmikki]

-- polykuvioissa oma osa ja vastuu voi olla pienempi. Ei polyys ole ainoa ratkaisu. Eikä aina edes hyvä. Mutta en sanoisi, että tällaiset syyt olisivat automaattisesti vääriä olla yhtään minkäänlaisissa suhteissa. Kuten edellisissä kirjoituksissakin on mainittu, ihminen voi muuttua ja kasvaa suhteessa ollessaan. Tai sit ei kasva.

Olisiko kaikkien kannalta parempi ratkaisu olla yksin ja tulla ehjäksi, ennen kuin aloittaa mitään suhdetta tai suhteita? Ehkä. Ehkä ei. Kokeilemalla selviää. Mutta kai rikkinäisillä, keskeneräisillä ja rakastamista pelkäävilläkin on oikeus kokeilla siipiään? Etenkin, jos he tuovat suhteita solmiessaan esiin riskit, joita nämä voivat aiheuttaa.

Ja ei, ei kaikki polyt ole karkkikauppailijoita. Mutta monen polyyden taustalla on juurikin se tarve saada omia halujaan ja tarpeita toteutettua eri suhteissa. Eikä siinäkään ole yhtään mitään väärää lähtökohtaisesti.

Monokuviossa oma vastuu voi olla pienempi. Silloin vaikutat vain siihen yhteen ihmiseen, et vähintään kahteen muuhun itsesi lisäksi.
Mä en kieltämättä näe asiaa samasta näkövinkkelistä, koska mulle polyys on kaikkea muuta kuin iisimpi suhdemuoto. Siinä pitää huomioida useampaa ihmistä, tasapainottaa aikataulua, luovia vuorovaikutuksen kanssa ym. Se ei todellakaan ole iisimpi suhdemuoto.

Kaikenlaisissa ihmissuhteissa eettistä on puhua avoimesti mistä tulee, etenkin jos on noin suurta painolastia kuin sitoutumiskammo esimerkiksi.
Yksin ei välttämättä saa valmista, voi oppia, mutta suin päin suhteisiin hyppiminenkään ei ole ok. Yksilöllä on aina suurin vastuu itsestään ja omasta toiminnastaan. Joskus on hyvä pysähtyä, uhrata vaikka vuosi aikaa terapiaan kuin parisuhteeseen jossa toivoo eheytyvänsä.

Valtaosalla polyyden taustalla on ihastuminen, rakastuminen muihinkin kuin omaan kumppaniin. Ei vain tarveshoppailu.

Toki näin. Kuten sanoin, en yrittänytkään pohtia kaikkia mahdollisia syitä polyamoriaan, enkä edes puhunut vain polyamoriasta, vaan polysuhteista yleensä. Ja vastuun ohella kyse voi olla ihan käytönnön jutuista. Ei ihmisen tarvitse olla sitoutumiskammoinen, vaikka hän ei haluaisikaan muuttaa yhteen. Kyse voi olla vaikka välimatkasta, siitä, että toisella on jo kumppani ja ehkä isompikin perhe samassa taloudessa tai mitä ikinä. Tai vain kaipaa omaa tilaa myös, vaikka olisikin valmis sitoutumaan.

On aina kaunis asia, jos ihmiset saa rakennettua suhteita, jotka toimivat. Olipa niissä osallisia kaksi tai enemmän. Se mitä yritin sanoa, oli, että en pitäisi syitä lähtökohtaisesti väärinä, olivatpa ne mitä vaan. Ne voivat olla sinulle tai minulle vääriä syitä. Toisille ne voivat olla ihan valideja perusteluja polyilyyn. Siinäkin tapauksessa, että joku osapuolista ei ihannetilanteeseensa vielä ole päässyt.

Voiko kenelläkään oikeastaan olla liikaa tärkeitä ihmisiä elämässään?

[stoge]

Vaikka kuinka monottais polyfoniaa, kaikki ei tykkää riffistä kuitenkaan. 

On vaan juttuja, mielipiteitä, tilanteita.
Ja huomenna voi olla täysin eri mieltä, eri tilanteissa ja jutuissa.

Joten aivan sama mitä mieltä mä, sä tai sun koira on, koska se on kuitenkin oikein, väärin tai ihan sama.
Pääasia, että kaikilla on epämukavaa.

Tän suuren filosofian kun sisäistää, elämästä tulee yllättäen paljon helpompaa. 

[Irwikissa]

- - Ei ihmisen tarvitse olla sitoutumiskammoinen, vaikka hän ei haluaisikaan muuttaa yhteen.

Tämä on hyvä esimerkki tilanteesta, jolloin olis niiin paljon helpompi keskustella f2f tän dataamisen sijaan, koska tuokin lause vastaa väittämään mitä en ole esittänyt missään vaiheessa 
Itselle sitoutumiskammoinen näyttäytyy esimerkiksi ihmisenä, joka lyö liinat kiinni aina kun tulee merkkejä heräävistä tunteista, ajatuksesta et käyköhän tämä vakavaksi tms. Ihminen joka kaipaa ihmisiä lähelleen, mutta ei halua olla suhteessa, ei kykene sanoittamaan itseään ja tunteitaan... Se on ihan eri asia kuin vaikka ihminen, joka haluaa ja kykenee luomaan ihmissuhteen, mutta ei kaipaa ketään pesäkumppaniksi arkea jakamaan
Ollaan siis samaa mieltä tuosta 

Ja kyllä, loppuviimein huolimatta siitä mikä ihmissuhdemuoto on kyseessä, pääasia että osapuolet on happy

Joskus vain on pakko puuttua kun tuntuu, että nyt tää kommentointi ketjussa on taas jotain aivan muuta kuin mitä itse on mieltä..mutta vähän niin kuin Stoge heitti, pitkälti nytkin on kyse mielipiteistä, tulkinnoista ja yksilöeroista, eikä oikeista ja vääristä faktatotuuksista 

[Coach]

- - Ei ihmisen tarvitse olla sitoutumiskammoinen, vaikka hän ei haluaisikaan muuttaa yhteen.

Tämä on hyvä esimerkki tilanteesta, jolloin olis niiin paljon helpompi keskustella f2f tän dataamisen sijaan, koska tuokin lause vastaa väittämään mitä en ole esittänyt missään vaiheessa 
Itselle sitoutumiskammoinen näyttäytyy esimerkiksi ihmisenä, joka lyö liinat kiinni aina kun tulee merkkejä heräävistä tunteista, ajatuksesta et käyköhän tämä vakavaksi tms. Ihminen joka kaipaa ihmisiä lähelleen, mutta ei halua olla suhteessa, ei kykene sanoittamaan itseään ja tunteitaan... Se on ihan eri asia kuin vaikka ihminen, joka haluaa ja kykenee luomaan ihmissuhteen, mutta ei kaipaa ketään pesäkumppaniksi arkea jakamaan
Ollaan siis samaa mieltä tuosta 

Ja kyllä, loppuviimein huolimatta siitä mikä ihmissuhdemuoto on kyseessä, pääasia että osapuolet on happy

Joskus vain on pakko puuttua kun tuntuu, että nyt tää kommentointi ketjussa on taas jotain aivan muuta kuin mitä itse on mieltä..mutta vähän niin kuin Stoge heitti, pitkälti nytkin on kyse mielipiteistä, tulkinnoista ja yksilöeroista, eikä oikeista ja vääristä faktatotuuksista 

Jes, näinhän se on. Alun perin mun kommentti koskikin tuota termiä esitettynä nyt jo poistetussa kommentissa. Sitä vaan en huomannut silloin kommentoidessani, että se lähti pois ketjusta.

Mielenkiintoista on vielä miettiä eteenpäin tuosta sitoutumiskammo-termistä ja sanomastasi toiminnasta "vetäytyy, kun herää tunteita". Johtuisiko tuo vetäytyminen ja tunteiden pelko siitä, että deittailulle ei ole perinteisesti olemassa kuin kaksi vaihtoehtoa, liukuportaat avioliittoon tai totaalinen sinkkuus. Kokemukseni mukaan monikaan deittailija ei keskustele tarpeistaan deitin kanssa ennalta tai muutaman ekan deitin jälkeen ja siksi ihmisten odotukset yhdessäololle voi olla totaalisen ristiriidassa keskenään, ilman että siitä on vastapuolella mitään tietoa. Eli toinen hakee sitä kivaa seksiä ja toinen matchaavia tuulipukuja. Ja kun konflikti seuraa, koska sehän tulee tuosta väkisin, syytetään nimenomaan sitä kevyttä suhdetta hakenutta, koska se on "väärin". Silloin tulee se leima, sitoutumiskammoinen.

Myös sitä tapahtuu, että toinen osapuoli tavallaan "valehtelee" tai vähintään antaa ymmärtää deitille hakevansa kiinteää yhdessäoloa, koska jos sanoo hakevansa kevyttä seksiseuraa, saa yleensä pakit. Tai ainakin sitä paheksutaan kovasti. Tämäkin mielestäni johtuu yhteiskunnan normeista, joissa paheksutaan sitä kevytkenkäisyyttä. Tästäkin voisi päästä avoimella suhtautumisella erilaisiin suhdemuotoihin, yksilöllisellä tarpeidenmäärittelyllä sekä rehellisellä kommunikaatiolla.

Valitettavasti varsinkaan miesoletettuja ei ole opetettu tässä ajassa kohtaamaan omia tarpeitaan ja tunteitaan, joka johtaa moniin ongelmiin deitti- ja suhderintamalla.

Näillä asioilla ei suoranaisesti ole mitään tekemistä polyamorian kanssa, paitsi että polyamoriassa nuo kommunikointi ja tarpeenmäärittelytaidot tulee tulilinjalle suunnilleen juuri ennen "mene vankilaan" ruutua. Jos et kommunikoi vähintään toisen kumppanin kohdalla näitä asioita rehellisesti, olet siellä vankilassa ennen pitkää.

Tämä on rankka yleistys, mutta isossa kuvassa varmasti totta.

[D79Mies]

Kokemukseni mukaan monikaan deittailija ei keskustele tarpeistaan deitin kanssa ennalta tai muutaman ekan deitin jälkeen ja siksi ihmisten odotukset yhdessäololle voi olla totaalisen ristiriidassa keskenään, ilman että siitä on vastapuolella mitään tietoa. Eli toinen hakee sitä kivaa seksiä ja toinen matchaavia tuulipukuja.
[...]
Myös sitä tapahtuu, että toinen osapuoli tavallaan "valehtelee" tai vähintään antaa ymmärtää deitille hakevansa kiinteää yhdessäoloa, koska jos sanoo hakevansa kevyttä seksiseuraa, saa yleensä pakit. Tai ainakin sitä paheksutaan kovasti. Tämäkin mielestäni johtuu yhteiskunnan normeista, joissa paheksutaan sitä kevytkenkäisyyttä. Tästäkin voisi päästä avoimella suhtautumisella erilaisiin suhdemuotoihin, yksilöllisellä tarpeidenmäärittelyllä sekä rehellisellä kommunikaatiolla.
[...]
Näillä asioilla ei suoranaisesti ole mitään tekemistä polyamorian kanssa, paitsi että polyamoriassa nuo kommunikointi ja tarpeenmäärittelytaidot tulee tulilinjalle suunnilleen juuri ennen "mene vankilaan" ruutua. Jos et kommunikoi vähintään toisen kumppanin kohdalla näitä asioita rehellisesti, olet siellä vankilassa ennen pitkää.

Tämä on rankka yleistys, mutta isossa kuvassa varmasti totta.

Olenko minä ainoa, joka esittää lähestymisneuvotteluissa niinkin yksinkertaisen kysymyksen kuin että Mitä haet?

Tässä on haettu pitkin elämää yhden tunnin kertasessioista vuosia jatkuneisiin suhteisiin. Ainoa vastaus, jolla ei päässyt jatkoon on ollut En tiedä. As simple as that.

[Coach]

Kokemukseni mukaan monikaan deittailija ei keskustele tarpeistaan deitin kanssa ennalta tai muutaman ekan deitin jälkeen ja siksi ihmisten odotukset yhdessäololle voi olla totaalisen ristiriidassa keskenään, ilman että siitä on vastapuolella mitään tietoa. Eli toinen hakee sitä kivaa seksiä ja toinen matchaavia tuulipukuja.
[...]
Myös sitä tapahtuu, että toinen osapuoli tavallaan "valehtelee" tai vähintään antaa ymmärtää deitille hakevansa kiinteää yhdessäoloa, koska jos sanoo hakevansa kevyttä seksiseuraa, saa yleensä pakit. Tai ainakin sitä paheksutaan kovasti. Tämäkin mielestäni johtuu yhteiskunnan normeista, joissa paheksutaan sitä kevytkenkäisyyttä. Tästäkin voisi päästä avoimella suhtautumisella erilaisiin suhdemuotoihin, yksilöllisellä tarpeidenmäärittelyllä sekä rehellisellä kommunikaatiolla.
[...]
Näillä asioilla ei suoranaisesti ole mitään tekemistä polyamorian kanssa, paitsi että polyamoriassa nuo kommunikointi ja tarpeenmäärittelytaidot tulee tulilinjalle suunnilleen juuri ennen "mene vankilaan" ruutua. Jos et kommunikoi vähintään toisen kumppanin kohdalla näitä asioita rehellisesti, olet siellä vankilassa ennen pitkää.

Tämä on rankka yleistys, mutta isossa kuvassa varmasti totta.

Olenko minä ainoa, joka esittää lähestymisneuvotteluissa niinkin yksinkertaisen kysymyksen kuin että Mitä haet?

Tässä on haettu pitkin elämää yhden tunnin kertasessioista vuosia jatkuneisiin suhteisiin. Ainoa vastaus, jolla ei päässyt jatkoon on ollut En tiedä. As simple as that.

Sinä oletkin vähemmistössä. Minä viittaan myös elämään bdsm-baarin ulkopuolella, jossa ei ole normaalia hakea sessioseuraa. Ja sieltä ulkopuolelta ne asenteet ja odotukset pääasiassa tulevat. Ja sanoin, että kyse on rankasta yleistyksestä.
Nimimerkillä: Tinderistä seuraa hakenut.

[Lady Whip]

”Mitä haet”-kysymys on loppujen lopuksi aika vaativa kysymys.
Hakukriteerit saattavat muuttua sen mukaan kenen kanssa alkaa jotain.
Viimeistään silloin kun tunteet tulee mukaan kuvioon.

[orjamies]

”Mitä haet”-kysymys on loppujen lopuksi aika vaativa kysymys.
Hakukriteerit saattavat muuttua sen mukaan kenen kanssa alkaa jotain.
Viimeistään silloin kun tunteet tulee mukaan kuvioon.

Niin ja jos omaa " 1000 " fetissiä ja 10x lisää kiinnostavia juttuja kerronko kaikki noin 1 tapaamisella
minusta 1 ns kahvitreffit on vaan sitä varten että todetaan  että molemmat on olemassa katsellaan tuleeko jatkoja sit kun mennään vaikka 2 treffeille kotiin tai muualle voi jo jutella laajemmin,,