Subspace

[Tombraider]

Minulla ei ole juurikaan kokemusta tästä aiheesta, mutta olisiko täällä jotain threadia/keskustelua psykologisesti aiheutettuun subspaceen liittyen? Luulen päätyneeni puolivahingossa pari kertaa sellaiseen, ilman kinkyilyä ja kerran jopa ilman seksin harrastamista.
 
Olen myös miettinyt, että yhdistääkö helposti subspaceen pääseviä ihmisiä jotkin tietyt piirteet? Kuten tunneherkkyys, avoimuus tms.? (Itse siis omaan noita piirteitä, lisäksi olen arkielämässä taitava sekä tarkka havannoimaan ja aistimaan asioita sekä lukemaan ihmisiä ja tilanteita).

[KissySweet]

Itse olen hyvin palvelualtis luonnostaan. Itse en ole sellaiseen sub spaceen päässyt... Ainakaan pitkäksi aikaa. Se voi varmasti kehittyä ajan myötä ja voit myös oppia hyppäämään pois sub spacesta, jos tilanne ei ole oikeanlainen.

[Fia]

"Sub space" on musta tai mulle ihan vallan sama tai samahko mielentila, johon joskus pääsen esimerkiksi meditoinnin kautta. Urheillessakin voi joskus tulla sellainen vastaava tila ja esimerkiksi synnyttäessäni olin myös kyllä semmoisessa "synnytyskuplaksi" kutsutussa tilassa, joka oli hyvin samankaltainen. Joskus jopa voimakas taidekokemus tai vaikka luonnon kauneudesta liikuttuminen voi viedä voimakkaasti "tilaan". Myös äärimmäinen väsymys on joskus vienyt tilaan, jossa olen kokenut esimerkiksi irtaantumista itsestäni.

BDSM:ssä "sub space" voi aueta mulle kivun tai pelon kautta, mutta myös ihan vaan semmoisesta euforisesta tilanteelle ja toiselle ihmiselle antautumisesta ja alistumisesta. Voimakkaat orgasmit on myös tilakokemus itsessään ja varsinkin kun niitä tulee sarjassa, saattaa mieli olla yhtä white noisea pitkänkin aikaa.

En osaa sanoa, olenko jotenkin erityisen herkkä "tilakokemuksille", mutta kyllä mulla on ollut niitä aina, lapsesta asti. Meditoiminen on ehkä myös auttanut hakeutumaan erilaiseen tietoisuuden tilaan.

Mulle nää tilakokemukset on sellaisia, että ympäröivä todellisuus joko katoaa täysin tai vaimenee, minuus jollain tavalla ikään kuin häviää tai koen jopa irtaantumista itsestäni. Joskus koen ikään kuin näkeväni itseni ja tilanteen ulkopuolelta, joskus taas vaan leijun tai kellun jossain erilaisessa tilassa, jossa on pimeää ja/tai erilaisia värejä, jotka ikään kuin vellovat ympärilläni ja joihin sulaudun. Hyvin vaikea kuvailla. Saatan kuulla kohinaa tai suhinaa tai joskus musiikkia. Jos "reaalitodellisuudessa" soi musiikki, kokemus siitä voimistuu ja voi olla synesteettinen, esim. näen musiikin väreinä ja kuvioina. Muutenkin "tilassa" usein on synestesiaa; kipu tai orgasmi voi myös näkyä väreinä ja kuvioina, jopa maistua.

"Tilassa" ollessa voi mennä kuulo- ja näkökokemus ympäröivästä todellisuudesta, ja toisaalta samalla tuntoaisti voimistuu, tuntee "joka solullaan", mutta toisaalta kipukokemus muuttuu nautinnoksi. Voi olla etten pysty puhumaan tai voi olla että pystyn vastaamaan vain lyhyesti selkeisiin kysymyksiin.

Fyysisenä reaktiona mulla usein liittyy tähän tärinää, ei kuitenkaan aina, riippuu tilasta.

[kitten]

Mulle subspace on vahva läsnäolontila, jossa aurinkokuntani keskipisteeksi tulee oma dominoiva ihmiseni. Subspacessa olo on onnellinen ja turvallinen, minulla ei ole tarpeita. Kaikki on puhdasta ja vain dominoivan ihmiseni läsnäolo on merkityksellistä.

Minut subspaceen tiputtaa dominoivan läsnäolo, olemus ja yleinen ilmapiiri. Mikään varsinainen tekeminen ei välttämättä speissailua tuota. Voin olla syvällä kuplassa vain istuessani oman ihmiseni jaloissa tai suorittaessani annrttuja tehtäviä.

Elämöntilanteesta riippuen paluu spacesta voi olla julma ja kontrasti arkeen tiputtaa suoraan droppiin. Mut ei aina. Ei silloin, kun kumppani pitää kiinni ja on läsnä, ymmärtää speissailun ja auttaa palaamaan.

[marionilla]

Subspace tai itse sanon kotoisammin vain "tilat" on olotila jossa mun päänsisäinen kohina lakkaa, on vain se hetki, aistimukset, ja syvä sisäinen tunne rauhasta. Kirkas ja selkeä hyvä olo. Kivun ja nautinnon kautta on nyt useamman kerran tullut kokemus että olen puhtaissa valoissa, kellun vaan niissä. Tunnen ja aistin voimakkaasti. Mutta ajantaju ja muisti saattaa hämärtyä ja saattaa olla vaikea puhua. Välillä olen kokenut voimakasta yhteyttä kumppaniin.

Ajattelen, että näissä hetkissä olen kosketuksissa itseni syvimmän osan kanssa, ja jotkut näistä kokemuksista on olleet minulle jopa hengellisiä.

Tiloihin olen päätynyt elämäni aikana myös musisoimalla, taidekokemusten kautta, rukoilemalla, mietiskelemällä ja liikkumalla väsymyksen rajan yli. Tunnistan myös tuon Fian mainitseman synnytyskuplan, olen saanut kokea voimakkaat tilakokemukset synnyttäessäni.

Eihän sieltä korkeuksista haluaisi tulla pois, vaikeaa se välillä onkin. Mutta läsnäolo, yhteys ja hellyys auttaa mua.

Jos olen ollut väsynyt, tai elämässä on rankkaa, tai sessio on ollut hyvin intensiivinen tai rajoja koetteleva on subspacen jälkeinen droppi  tuntunut tiukemmalta. Mutta aina sieltä notkahduksesta on onneksi päässyt myös pois. Eikä droppia onneksi joka kerta tulekaan.

[mirbe]

Itselläni on tapana stressata paljon ja olotilat varastoituvat kehoon jännitystiloiksi. Sessioidessa tai ihan vaniljaseksiäkin harrastaessa oikeanlainen kosketus, kipu tai raju orgasmi saattaa laukaista mulla tällaisen tilan. Siinä tilassa muut ajatukset katoaa, voin ehkä tuntea huimausta, kuuloni ei ole tarkin mahdollinen, voin itkeä ja saatan itkeä. Tilasta pitää ikäänkuin vähän hellästi herätellä. Oon saanut joskus selitellä tätä, koska joillekin se on kummallista että selvin päin käy näin. Olotila on kuitenkin hyvä ja jopa sellainen, jonka pyrin saamaan sessioidessa, koska tunnen tarvitsevani sitä stressinpurkuun.

Itse ajattelen, että tähän tilaan pääseminen on helpompaa, kun tuntee itsensä, kehonsa, nautinnon lähteensä, traumansa ja luottamus sessiokumppaniin on täysi. Se on myös ollut itselleni iso osa itseni hyväksymistä, että on ihan ok reagoida näin.