Uskotko, että kinkytaipumustesi taustalla on kasvuolosuhteet?

[Tre74]

Hmm... en jotenkin usko, että nuo kasvuolosuhteet olisivat mitenkään sen takana tai taustalla että miten pervoksi, irstaakseni ja kinkyksi tämä ihmisen elimistä kaikkein mystisin eli aivot ovatkaan nyt näin vanhemmiten tulleet...

[riina_77]

En usko.

[JuJu]

Uskon.
Omalla kohdallani uskon että näin on. Tokikaan se ei itseäni mitenkään haittaa enkä tunne tarvetta muuttua tai hankkiutua eroon joistakin pervoista haluistani.
Olen miettinyt niitä, ja huomannut yhtäläisyyksiä lapsuuden mukaviin ja turvallisiin hetkiin.
Niitä itselläni oli vähänlaisesti.


Alistumistarpeeni koen liittyvän siihen, että aikuisena tuntuu hyvältä kun saa alistua ja olla pieni TURVALLISEN alistavan ihmisen kanssa.
Eikä mielivaltaisen, väkivaltaisen ja epävakaan ihmisen armoilla niin kuin lapsena.
Tuntuu että nyt on tarve saada korvaavaa ja eteenpäin vievää, kannattelevaa kokemusta siitä, että selviän näistä tilanteista ja olen turvassa. Ja myös rakastettu!
Vieläpä minua saatetaan lohduttaa.
Sitä ei kertaakaan tapahtunut ollessani lapsi.

Olen ollut valmis alistumaan vasta tällä iällä.
Olin pitkään omaehtoinen ja vahvuuteenkin sairastunut.
Ehkä osittain vieläkin, joskus.
Elämä on aika hyvää, juuri nyt.

[Aavis]

Ensimmäiset fantasiat teemoista, joiden toteutuksen myöhemmin opin olevan kinkyä, koin niin nuorena, että varsinaisesti kasvuolosuhteita on vaikea niistä syyttää. Asemani ja kokemusteni sävy elämässä yleensä on kuitenkin sellainen, että taipumukseni on helppoa nähdä luontaisena kontrastina niille - ja tietenkin luonteeltani olen aina ollut jotenkin tukahduttavalla tavalla hoivaava, joten se on aina vaikuttanut toimintani motivaatioon ja ilmenemiseen. Mitään yksittäistä fantasiaa en kuitenkaan omalla kohdallani osaa yhdistää kumpaankaan.

[Pikkupöllö]

Hmm. Ei, ei kasvuolosuhteet mun kohdalla, ei ole traumoja tms minulta löydetty. Sen sijaan kyllä omat perusominaisuuteni taitavat olla syynä. Mulle nykyaikainen elämä ja siihen sopeutuminen on varsin kuormittavaa, ja sisäisestä minusta on isompi osa lasta kuin tähän yhteiskuntaan oikein sopii. En varmaan olisi ollut valmis kokeilemaan pikkuistelua tai subin roolia vielä nuorena aikuisena, mutta kun se ristiriita on kasvanut aina vain isommaksi, niin nyt sellainen on suunnaton helpotus.

[Fluid]

Kovasti tätä joskus männävuosina mietin, kun niin monesta tuutista sai kuulla, että suunnilleen kaikki eroottiset kiinnostuksen kohteet, jotka eivät liity suvunjatkamiseen, johtuvat lapsuudesta. Vastaan kuitenkin, että en. En keksi yhtään mitään, mikä kinkypuolta olisi voinut kasvattaa. Sen kyllä tiesin jo hyvin pienenä, että tällaisia kiinnostuksen kohteita minulla on.

[Selina]

Todennäköisesti osittain. Mun lapsuus ja nuoruus on ollut aika turvatonta ja yksinäistä. Olin myös lapsena ja nuorena todella pikkuvanha ja aikuisempi kuin aikuiset. Musta kasvoi myöhemmin tiiviisti iholle liimautuva pikkuisuuteen taipuvainen turvaa hakeva hyypiö, joka on herkkä ja haavoittuvainen. Lapsena ei ollut tilaa sellaiselle.

[Birdie]

Ajattelen myös että osittain. Ne jotkut piirteet, jotka eivät ole tullut oikealla tavalla nähdyksi, voivat tulla nähdyiksi myöhemmin. Kivalla, kunnioittavalla tavalla 😊

[Cultress]

Uskon todellakin. Kinkyily on tuonut korjaavia kokemuksia aikuisuudessa 🖤

[Blindfolded]

En oikein usko että olisi... Toisaalta oma kasvatukseni oli varsin vapaata ja sai mennä ja toteuttaa itseään miten halusi eikä perään juuri katsottu. Kunhan nyt joskus ilmoitti että jään kaverille yöksi... Kinkyys on ollut jo silloin osa minua mutta sen ymmärtämiseen ja hyväksymiseen meni vuosia. Se outo viehtymys inkkari ja rosvo & poliisi leikkeihin joka kummallisen hyvällä tavalla kutkutteli mielen hyvänolonkeskusta aina kun jäi "kiinni" ja joutui sidotuksi sai tarkemman diagnoosi vasta paljon myöhemmin   

[MrMyster77]

Seksuaalinen, niin kuin mikä tahansa käyttäytyminen, voinee johtua monesta eri syystä.
Ehkä voisi karkeasti jaotella "puhtaaseen" seksuaalisuuteen tai sitten vähintään osittain johonkin vaikka traumoista, sairauksista, herkkyyksistä tai vaikka kasvuolosuhteista johtuviin pahimmassa tapauksessa näitä edelleen provosoiviin syihin..
Kasvuolosuhteet ilmaisuna hivenen liian lavea, ehkä pitäisi täsmentää sitä.

[IndigoZone]

Kasvuolosuhteet olivat hyvin normaalit ja tasapainoiset.

Kinkyydet avasi eteen Internetin ihmemaailma, kuvina ja teksteinä, n. 17-vuotiaana. Siihen saakka olin kuvitellut olevani ihan normaali. Sitten tuli ruudulle kuva, jonka jälkeen en yhtäkkiä ollutkaan, vaikka samaa materiaalia vieressä tuijotellut kaveri edelleen oli. Ei nyt identiteettikriisi, mutta aika yllättävää. Kaveri ei tajunnut.

Kesti kuitenkin vuosia, ennen kuin tajusin, että on myös Ihmisiä, jotka tajuavat; Suomessakin.

Tai oikeastaan en edes tajunnut. Tietäväisemmän piti tulkita, että tuokin on muuten vinossa, ja johdattaa tänne baaritiskin äärelle.

[idänmusta]

Perhe olosuhteet olivat normaalit mutta hoitotätini oli ensimmäinen vaikuttaja miksi minusta tuli tälläinen ja lisäksi koulukiusattuna oleminen.Nuoruuden eka tyttöystävä sinetöi kohtaloni

[Beessi]

En tiedä. Uskon, että omaan seksuaalisuuteeni vaikuttaa vahvasti tarve kokea itseni halutuksi ja sitten olen ehkä oppinut ympäröivästä kulttuurista ja kuvastosta, että haluttava nainen on katseen ja tekemisen kohde, ehkä jopa väkivallan. Tykkään myös hoivasta ja huomiosta, mikä yhdistyy ehkä tohon että ensin on käynyt jotain. Ja se hajalle repiminen ja toiminnan kohteena oleminen toki menee myös huomiosta.

Uskon, että kuvasto on isoin selittävä tekijä kasvuolosuhteissa, joka on vaikuttanut mun seksuaalisuuteen mutta vaikeapa sitä on sanoa. Ja kun eihän se kaikilla selvästi ole vaikuttanut ja jokinhan mua on ajanut kiinnittymään tietyntyyppiseen materiaaliin, mutta ei sitten toisenlaiseen.

Koen, että olen myös luonnostaan semmoinen joka pitää tietynlaisista aistikokemuksista ja pidän äärikokemusten tavoittelusta. Ja vaikka olen myös aktiivinen toimija elämässäni ja pidän pätevyyden tunteesta, sekä pätemisestä niin lapsenakin pidin aina enemmän siitä kun mua meikattiin, tai mulle laitettiin hiuksia enkä niinkään toisten laittamisesta. Moni kaverini taas piti enemmän laittamisesta. Vaikea siis vetää oikein mistään johtopäätöksiä.

Traumataustaa mulla ei onneksi ole.

[Intense]

En usko.

Enemmänkin niin, että olen aina ollut sellainen kuin olen, nyt aikuisena minulla vain on "lupa" käyttäytyä taipumusteni mukaisesti. Eli komennella muita.