Trans-ihmisten kokemuksia BDSM-piireiltä?

[Yasulani]

Uus ku tän puolen ihmisiin ja heidän yleisiin näkemyksiinsä olen, ni tahdoin kysyä että minkälaisia kokemuksia muilla trans-henkilöillä on identiteettinsä liittyen? Onko se otettu hyvin vastaan vai onko sinut joskus jätetty täysin ulkopuolelle? Onko ollut helppo tai helpohkoa löytää partnereita, vaikkei cis olekaan?

Entäpä mitä mieltä cis-henkilöt ovat samasta asiasta? Minkälaista olet nähnyt, tai mitenkä omat kiinnostuksesi asian suhteen menevät?

En siis aivan tietenkään odota, että kaikki olisivat kaikkiin sukupuolen moninaisiin esiintymistapoihin kiinnostuneita. Jokaisella tulee olemaan omat mieltymyksensä kehoihin ja presentaatioihin ja tää on täysin ok.

Mutta näin ylipäätään, millaisilla fiiliksillä olet päässyt menemään?

[indigo]

Bdsm-piireissäkin on vielä näitä sisempiäkin piirejä, niin riippuu varmaan vähän siitäkin. Iso osa seurasta jossa pyörin on myös trans ja queer-ihmisiä niin luonnollisesti siellä otetaan tosi hyvin vastaan. Jossain toisenlaisessa porukassa saattaa sit olla eri tavalla

[Qumma]

Varmaan bileissä olisi helpointa päästä "sisälle sceneen" jossa on laidasta laitaan kaikenlaisia genrejä
Kukaan ei katsoa sinua ns. huonolla silmällä. Saat olla ihan mikä sun juttu on. Jos etsit seuraa niin se on ihan itsestäsi kiinni niin kuin normi elämässä.
Mene bileisiin omana itsenäsi ja tunnustele fiiliksiä

[Silva]

Eipä mitään erityisiä "tän puolen" ihmisiä tai yleistä näkemystä ole. Ihmisiä siinä missä muutenkin. Oon itse trans ja tiedän monta skenessä olevaa jotka on trans. Varmasti on tilanteita jotka ei mene putkeen, mutta henkkoht mulla on ollut vaan hyviä kokemuksia. Kun (seksuaalisuuden) moninaisuus, kehojen moninaisuus yms. on joka tapauksessa esillä, niin paljon on myös tilaa olla just se oma itsensä.

[tervasavu]

oma kokemus on et "vientiä" on vähemmän kö cissuilla, mut tässäkin kannattaa arvostaa laatua määrän yli. transihmisiä on tosiaan oma joukkonsa tässäkin yhteisössä ja "ineen" pääsee helpoiten löytämällä just ne omanhenkiset tyypit joko discordista, miiteistä ja/tai muista tapahtumista.

[Rosa]

Itse olen kokenut omalla tavalla tiettyä painetta/ahdistusta olla näkyvä ja esillä. Täällä esimerkiksi olen saanut viestejä, joissa lähestytään ainoastaan viestillä "Miltä naama näyttää" ja ei mitään muuta. Kuin myös semmoista askeleen alentavaa puhuttelua, jossa minuun viitataan tyyliin termeillä "tämä", "se".. Kyllä itselle nämä tietyssä määrin luo omaa painetta ja, että pitäisi esimerkiksi näyttää tietyltä, että kanssani edes haluttaisiin jutella. Se semmoinen "läpäisenkö", olenko tarpeeksi femme tunnetta..Tietenkin tässä on myös sitä omaa vaikeutta, kun olen vielä pre hrt. Mutta itse olen ikävä kyllä kohdannut hetkiä, jotka vie sitä itsevarmuutta heittäytyä ja lähteä tutkimaan kaikkea ihanaa..

[nancyboy]

Omalla kohdalla kokemus on juurikin se että on jäänyt täysin ulkopuolelle, toki sillä varauksella että oon itse erittäin untuvikko + ahdasmielisemmällä alueella. (Osittain harvojen paikallisten tapaamisien kohdalla oon myös ite jäänyt tavallaan rappusille empimään että onko mun turvallista edes mennä yksin.) Paljon oletuksia ja väärinkäsityksiä niiden pohjalta (välillä rautalangasta vääntäen että "mitä mulla sitten on"/"mikä mä oon"), välillä taas ei uskalleta sanoa mitään kun tajutaan että oon trans.

Niissä muutamissa sateenkaaripainoisemmissa menoissa mihin oon päässyt matkustamaan on kyllä otettu lämpimämmin vastaan, mutta komppaan edellämainittua tunnetta siitä että pitäis näyttää hyvin tietynlaiselta että uskalletaan lähestyä ollenkaan, myös muiden transihmisten seurassa. Mutta vahvasti piireistä riippuvaa, tosiaan.