Kuuluuko vanilja mukaan kinkyilyyn?

[MikkoMystikko]

Tämä tuntuu varmaan itsestäänselvältä monelle täällä, ainakin niille kaikille jotka ei ole BDSM-neitsyitä (olen yksin harrastanut mutten kenenkään kanssa vielä), mutta mua pohdittaa asia. Tykkäättekö harrastaa vaniljahommia (seksiä) kinkyjuttujen lomassa vai keskitytäänkö mielummin vain kinkyilyyn?

Olen nähnyt täällä palstalla erilaisia kantoja tähän. Eräs tuntuu menevän niin että kinkyys on se juttu ja muu saa jäädä, kun taas toinen sanoo että kinkyys kuuluu makkariin, josta voisi joku tulkita että kinkyys ja vanilja kuuluvat yhteen, varmaan ihan luontaisesti.

Mun tapauksessa, vaniljaa olen kyllä saanut hyvin, mutta kinkyily on jäänyt naiseksi pukeutumiseen, itseni sitomiseen, anushommiin itelleni, ja kaikkeen pieneen kipuhassutteluun (kylmät kylvyt pidennettynä, nännien vääntely, ym). Nämä mun kinkyjutut ovat aina olleet ilman partneria.

Ja mä haluan, että olisi vanilja ja kinky yhdessä, eikä pelkkää kinkyä. Ei pelkkää sidotuksi ja mätkityksi tulemista, vaan että samassa saisi kivat pikku vaniljakyydit (molemminpuolisesti tietty, antaa kun ottaa vastaan). Sidotuksi tuleminen olisi kiva, mutta miten siinä voi nauttia partnerin pakaroista samalla, tekee hän mulle mitä tahansa kivaa? Jos mun kädet on kerran sidottu, mikä olis se pääpointti, niin miten... ehkä jos tulee kuusysi-tilanne niin sitten. Mua on kerran vaniljassa (mun pyynnöstä johtuen) tukehdutettu isolla perseellä ja siinä olevalla naisen aarteella (emättimellä), ja mun piti sopia hänen kanssa että taputan vaikka pari kolme kertaa pakaraan tahdikkaasti, kun alkaa olla aika saada taas ilmaa. Hän tuntui olevan paljon enemmän peloissaan asiasta kuin mä, mulle tuo olisi ollut juurikin täydellinen tapa jättää tämä maailma jos olisin halunnut, mutten siksi sitä todellakaan tuota juttua pyytänyt häneltä, vaan ihan sen paineen tunteen ja nautinnon takia. Yksi syy lisää miksi mä pidän isommista ja vahvemmista naisista enemmän.

Pahoittelut jaarittelusta. Tämä sama nainen kyllä kerran työnsi kynän tähtiporttiini (peräreikääni) kun kerran pyysin sitäkin, ja hän oli aika huono siinä eikä edes mitään liukkareita käytetty yhtään... mutta tuonkin joku voisi tulkita kinkyilyksi, ehkä samoin sen että me poltettiin hatsinpuolikas kerran (en suosittele kellekään tietenkään missään tapauksessa laittomien päihteiden käyttöä, pois se minusta!) ja sitten vaan masturboitiin toisiamme ja hän sai semmoiset huudot aikaan että naapuri kyllä heräsi ja vähän päälle... ja mä meinasin tulla koko ajan, vaikka hän oli yleensä surkea masturboimaan mua.

Ihan mahtava FWB kyllä siis hän. Mutta... kyllä se lopputulos mulle ainakin on, niinkuin muissakin asioissa, että menen kohteliaasti ja hienotunteisesti (tai ainakin omien rajojeni mukaan silleen) omia polkujani kulkien, koittamatta liikaa olla jotain mitä en ole. Paitsi että jos partneri haluaa tissien väliin panoa, niin kyllä annan ja kunnolla vaikkei ole yhtään mun juttu, jne "sanattomia palveluksia ilman velkaa tai odotuksia takaisin saamisesta" todellakin voin tehdä. Laiskana leijonana se menee vaan herkästi siihen, etten jaksa, ja haluan seksin sekä pitkittyvän että räjähtävän niillä molemmille parhailla mausteilla (eli kinkyilyllä ja pikku outouksillakin ehkä).

...

Kuuluuko vanilja kinkyilyyn? Mulle kuuluu, jos partneri on siihen suostuvainen ja nauttii siitä. Jos ei nauti ja/tai suostu, niin sitten ei, mutten mä ala kenenkään leikkikaluksikaan välttämättä. Mulle kun kinky on hieno maustekokoelma erilaisia juttuja, mutta se pääjuttu on yleensä silti vanilja. Ja aina voi tietty joustaa, jos mielenkiintoa riittää mulla. Mielenkiinto ja smoothi intohimo, ne on mun seksin jutut, ja outous ja tutkiminen (kunhan se on luontaista tai "vahingossa tapahtuu"), kuuluu vaniljaan.

[irhe]

En ehkä niinkään ajattele vaniljan kuuluvan kinkyilyyn, mutta minulle ne molemmat ovat olemassa ja läsnä elämässäni sulkematta toisiaan pois. Pikemminkin täydentämässä toisiaan, täydentämässä seksuaalisuuttani, ei rajaten. En myöskään ajattele, että kinkyily kuuluisi vain makkariin, vaan se on laajempi osa elämääni kuin makkaritouhut (esim. valtasuhteessahan se on hyvin konkreettisesti osa elämää muuallakin kuin makkarissa).

Koen, että tarvitsen molempia voidakseni hyvin ja elääkseni täysipainoisesti seksuaalisena olentona. Ehkä hahmottelisin vaniljan ja kinkyn janaksi, ja sitä väliä tulee seilattua suuntaan ja toiseen.

Äh, en ehdikään kirjoittaa nyt enempää, ehkäpä palaan asiaan vielä.

[Roesme]

Irhe kuvasi asian hyvin omaa näkemystänikin kuvaillen. Ajattelen että kinkyily on osa seksielämääni, eikä niitä voi, eikä ole tarpeenkaan erotella. Esim. äskettäin laitoin kumppanille viestin että "Haluan rakastella kanssasi." ja tuohon ajatukseen ei liittynyt sitominen, piiskaaminen, alistaminen tai muu selkeästi kinkyilyyn liittyvä elementti vaan vain vaniljaseksi, mutta toki voi olla, että siihen kuitenkin ilmaantuu osaksi jotain kinkyilyyn luettavia pieniä juttuja. Mutta yhtä hyvin olla, että kerta pitää sisällään "vain" normirakastelua. Suurimmat kiksit kuitenkin ehdottomasti tulee kinkyilyn puolelta, mutta en luopuisi myöskään vaniljasta.

[MikkoMystikko]

Tosi hyviä näkemyksiä. Piti lukea ihan rauhassa uudestaan koko pikku ketju, ja tajusin että mähän kirjoitan kauhean lokeroivasti näistä. Ilmankos mulle on sanottu että lopeta se lokeroiminen.

Kiitoksia kun avasitte miten vanilja ja kinky virtaa / tulee pintaan teidän elämässä. Kuulostaa musta tosi terveeltä (eli luonnolliselta ja itteä kuuntelevalta ja kunnioittavalta) teidän tyyli tässä kohtaa. Ite olen ollut aina luontoihminen, ja vähän karttanut kaikkea keinotekoisuutta... mun yksi miehillekin sopiva dildo on puinen, ei muovinen. ^^ Ja se on muuten aika hyvä vielä, voittaa jonkun pikku kynän. Itsensä ja partnerin tunteminen, kuuntelu, ja kunnioittaminen ja siinä hetken virrassa eläminen on se juttu kyllä...

Paljastan vielä mun suuren heikkouden näissä hommissa: en ole maailman aloitekykyisin kaveri silloin kun olisi aika tehdä se itelle merkittävä aloitus, esim. korkata oma neitsyys toisen kanssa, tai tärkeän ihmisen kanssa mennä ensi kertaa puuhiin painimaan... mutta ei sen kai kuulukaan olla välttämättä. Se on toisaalta hienoa kun, mulla ei elämässä pikkujutut sillä lailla säväytä kun kaikkea oon kokenut (sodassa en ole vielä ollut rintamalla), mutta sitten tällainen "nyt ois sit se aika, yhdessä, yhtyä...", sykähdyttää muakin, ihan syvälle vieläpä. Ja parempi niin. Jos se eka kerta toisen kanssa tuntuisi kuin joltain "no mennään ny taas käymään kaupassa ostaan antimia", niin eihän se piru vie olisi sama.

Ja tämä aloitevaikeus on mulle jotenkin luontaista "sisäistä laiskuutta" ilmeisesti. Partnerin kanssa aikoinaan on ollut helppo pohtia kinkynsuuntaisia juttuja ja sitten siinä vaniljan lomassa aina välillä kysyä hältä ja hän multa, että hei, täs ois kynä... tai mä sanon, että hei, oletko koskaan miettinyt istumista, ihan miehen päälle.. naaman, siis.. mutta ei kai sen tarvi mennä aina vanilja edellä mullekaan. Voi tehdä ekan kerran kyllä niin että aloittaa siitä kinkyhommasta, varsinkin jos on puhuttu vaniljastakin ja päästy vähän siihen 'kemian virtaan' tai mikä se on ku rupee oleen mukava ja helpompi mennä kohti puuhia...

Tossa aloitekykyhommassa, mä näkisin että kun on Luontainen sille mitä tapahtuukin, just siinä kohtaa, niin asiat sujuu paremmin molemmille, meni sit puuhasteluks tai pelkäks puhumiseksi. Samaa te tunnutte sanovan kinky-vanilja "yhdistelmästä". Hyvä

[Mr Birch]

Mua on kerran vaniljassa (mun pyynnöstä johtuen) tukehdutettu isolla perseellä ja siinä olevalla naisen aarteella (emättimellä), ja mun piti sopia hänen kanssa että taputan vaikka pari kolme kertaa pakaraan tahdikkaasti, kun alkaa olla aika saada taas ilmaa.

Jotta saataisiin puuroja ja vellejä vielä enemmän sekaisin  , niin todettakoon, että suomalaisten uskonnollisten liikkeiden historiassa tunnetaan ainakin yksi, jossa tällaisesta facesittingistä oli tehty osa uskonnollista rituaalia. Kyse on liikkeestä nimeltä kartanolaisuus (perustuu liikkeen johtajan Alma Kartanon nimeen; toinen johtaja oli nimeltään Tilda Reunanen). Liike kutsui facesitting-rituaaliaan nimellä Jumalan Kivi (kivenä toimi liikkeen toista sataa kiloa painanut johtaja). Kivellä oli tarkoitus tömäyttää seurakuntalaisesta pihalle kiinnostus seksiin - mutta olikohan vaikutus ehkä juurikin päinvastainen?

[Pehmis]

Itselleni kaikki vanilja on kinkyä, mutta joku sellainen, "kulta, tuntuuko hyvältä", olisi jo aika hc.

[Flikk]

Mulle vanilja kinkyilyssä on myös kinkyilyä. Esim tavis lähetyssaarnaaja fistauksen jälkeen, kun paikat on orkuista turpeina, squirtit on huuhdellut viimeisenkin pisaran liukkaria pois ja kullin jokainen sentti todellakin tuntuu täydessä pillussa raivaten tilaa itselleen joka työnnöllä, ei tulis mieleenkään sanoa, ett jaa, sellane vanilja tänää.

Ja muutoinkin, jos Domia huvittaisi paneskella muuten vaan, niin kuitenkin alistuisin hänelle ja hänen tahtoon ja saisin siitä alistumisesta kiksit.

Vaniljaa taas itselleni on kaikki ne panot muiden kanssa, joiden kanssa ei ole Ds suhdetta, vaikka siellä jotain vaikkapa bondage-elementtejä olisikin mukana. Ellei panoa tehdä sitten Domin käskystä.

[MikkoMystikko]

Mua on kerran vaniljassa (mun pyynnöstä johtuen) tukehdutettu isolla perseellä ja siinä olevalla naisen aarteella (emättimellä), ja mun piti sopia hänen kanssa että taputan vaikka pari kolme kertaa pakaraan tahdikkaasti, kun alkaa olla aika saada taas ilmaa.

Jotta saataisiin puuroja ja vellejä vielä enemmän sekaisin  , niin todettakoon, että suomalaisten uskonnollisten liikkeiden historiassa tunnetaan ainakin yksi, jossa tällaisesta facesittingistä oli tehty osa uskonnollista rituaalia. Kyse on liikkeestä nimeltä kartanolaisuus (perustuu liikkeen johtajan Alma Kartanon nimeen; toinen johtaja oli nimeltään Tilda Reunanen). Liike kutsui facesitting-rituaaliaan nimellä Jumalan Kivi (kivenä toimi liikkeen toista sataa kiloa painanut johtaja). Kivellä oli tarkoitus tömäyttää seurakuntalaisesta pihalle kiinnostus seksiin - mutta olikohan vaikutus ehkä juurikin päinvastainen?

Haha! Wau... voi hyvin olla. Tiedän että mun tapauksessa, varsinkin jos istuja on nainen, niin saa vaikka voimalla 200kg+ sumomimmi jysäyttää naamalle lyöden, ja jos mä kuolisin siihen, niin lähtisin sateenkaarisillan yli hymyssä suin kuin bätmänin jokeri.

Pitääki googlettaa tästä, Kartanolaisuudesta. Kiitos ^^

[MikkoMystikko]

Itselleni kaikki vanilja on kinkyä, mutta joku sellainen, "kulta, tuntuuko hyvältä", olisi jo aika hc.

Tähän voin itse asiassa samaistua. Jos saan liian helposti seuraa vanillahetkeen, niin... se laimenee se homma mulle. Ihan kuin jossain kassajonossa olisi ja mummo edessä unohtaa missä pankkikortti on ja rupeaa hitaasti rupattelemaan kassaneidon kanssa. Mutta... jos pitää olla kärsivällinen ja aidossa vuorovaikutuksessa ja tutustua ihmiseen ja kehittyä jotain tunnesidettä, oli sitten romanttinen tai ystävä tunne... ja kun tutustutaan vähän paremmin ja noin.... sitten, siitä voi tulla "valaiseva" kokemus tyyliin joillekin meditoijille tms joogajannuille, ja semmonen "yhdessä mutta kokonainen" olo. Välittömyys pääsee esiin, ja voi nauttia tyhmistä pikkujutuista ja kokea ne sykähdyttävinä ja niiiiiinn kiihottavina. Vähän kuin neitsyyden menetyksessä ensimmäiset minuutit, mutta se yhteys ja se yhteinen läsnäolo... (mun vaniljaneitsyys meni mitä kauneimmalle naiselle, mutta meidän yhteys ei ollut hyvä, kun olin pinnallinen pikku paska silloin).

Ihanaa kun kinkyllä voi saada uusia ulottuvuuksia, varsinkin kinkyneitsyenä tietyissä jutuissa ^^ pitääkin opetella arvostamaan sitä kun on se hetki kun ei yhtään tiedä suostuuko toinen, ja pysähdytään (ja tiedetään mitä on tulossa, mutta aika vaan pysähtyy)

[Laurentzia81]

Vanilja on niiin hyvää kunhan se on hyvää ja sitä saa riittävästi eli kyllin usein. Bulkkijäätelössäkin vanilja toimii ryhjän puutteessa mutta kyllä se pistaasi/kirsikka/suklaa ym kunnon gelatto vie arjen harmauden mennessään. Niinku kinkyilykin. Hitsiläinen, kukas veisikin mut seuraavaksi jädelle?

[Almanta]

Onko mansikkakakku ikuisesti hyvää jos aina sitä syö eikä mitään muuta.. itelle ainakin on hommassa hienoo vaihetelu. joskus rakastelu hellästi ja intensiivisesti. joskus taas rajumpaa sitomista joskus jopa itse alistuneena kun toinen kusee päälle.. mulle se homman hienous on just siinä et mitään niistä en pois jättäis.. eihän siinä mitään rajoja ole tehdään sitä yhdessä sovitusti mistä molemmat nauttii tai joskus vain pelkästään toinenkin.

[MikkoMystikko]

Onko mansikkakakku ikuisesti hyvää jos aina sitä syö eikä mitään muuta.. itelle ainakin on hommassa hienoo vaihetelu. joskus rakastelu hellästi ja intensiivisesti. joskus taas rajumpaa sitomista joskus jopa itse alistuneena kun toinen kusee päälle.. mulle se homman hienous on just siinä et mitään niistä en pois jättäis.. eihän siinä mitään rajoja ole tehdään sitä yhdessä sovitusti mistä molemmat nauttii tai joskus vain pelkästään toinenkin.

Juurikin näin. Mulla on tiettyjä mieltymyksiä mitkä voittaa toiset sata-nolla, mutta tuo vaihtelu on kivaa tutkiskelua, ja virkistää mukavasti. Eri päivä eri mausteet. Ja rajat... ne on tehty menneisyyteen jätettäviksi hih, paitsi ehkä jotkut. Partnerin arvostus ja kunnioitus, semmosena kuin hän on, on... rakkaudesta kumpuu se, eikä mulle ainakaan sen tarvi olla semmosta "asutaan yhessä, käydään tekemässä kaikkee yhdessä ulkona, naimisiin ja menestytään (rahallisesti)"... ei. Jos se on jonkun juttu niin tosi hienoo, jahtaa sitä! Mä haluan vaan sitä rakkautta mukaan, lämmin tunne että kiva kun oot siinä. Selittelen ihan liikaa, ois kiva oppia sanoon näitä lyhyemminki...

Ja Laurentzia, tuo kuulostaa naisen näkökulmalta. Mulla ainakin miehenä on se, että vaikka pystysin tunti parikin vaniljajumppaan toisen kanssa (mikä kyllä onnistunuu yleensä, sanoisin) niin se että tapahtuu siemensyöksy tai pari, niin ei jaksa enempää päivässä, eikä kai huvitakaan, näin miehen kehoon syntyneenä. Se on se miehen rajoite, jossa naiset kattoo että "mikäs sulle ny tuli?" vähän samalla lailla kun miehet salilla käsipäivänä vs naisten käsipäivä. Siis ihan kuntosalilla rautaa nostellen. Ja tuo vertauksellisena esimerkkinä.

[Pehmis]

Tähän voin itse asiassa samaistua. Jos saan liian helposti seuraa vanillahetkeen, niin... se laimenee se homma mulle. Ihan kuin jossain kassajonossa olisi ja mummo edessä unohtaa missä pankkikortti on ja rupeaa hitaasti rupattelemaan kassaneidon kanssa. Mutta... jos pitää olla kärsivällinen ja aidossa vuorovaikutuksessa ja tutustua ihmiseen ja kehittyä jotain tunnesidettä, oli sitten romanttinen tai ystävä tunne... ja kun tutustutaan vähän paremmin ja noin.... sitten, siitä voi tulla "valaiseva" kokemus tyyliin joillekin meditoijille tms joogajannuille, ja semmonen "yhdessä mutta kokonainen" olo. Välittömyys pääsee esiin, ja voi nauttia tyhmistä pikkujutuista ja kokea ne sykähdyttävinä ja niiiiiinn kiihottavina. Vähän kuin neitsyyden menetyksessä ensimmäiset minuutit, mutta se yhteys ja se yhteinen läsnäolo... (mun vaniljaneitsyys meni mitä kauneimmalle naiselle, mutta meidän yhteys ei ollut hyvä, kun olin pinnallinen pikku paska silloin).

Ihanaa kun kinkyllä voi saada uusia ulottuvuuksia, varsinkin kinkyneitsyenä tietyissä jutuissa ^^ pitääkin opetella arvostamaan sitä kun on se hetki kun ei yhtään tiedä suostuuko toinen, ja pysähdytään (ja tiedetään mitä on tulossa, mutta aika vaan pysähtyy)

Ei niin leikkisänä vastauksena alkuperäiseen kysymykseen, minulle kinky ja vanilja kulkevat tavallaan yhdessä, mutta kaikki vaniljalta näyttävä toiminta on meillä valtasuhteellista eli kinkyä. Vastaus riippuu myös siitä, tarkoitetaanko vaniljalla penetraatioseksiä vai rakastelua. Joillekin penetraatio kuuluu itsestään selvästi kinkyseksiin aina ja toisille ei koskaan. Useimmille varmaan jotain tältä väliltä fiiliksen mukaan, ja myös niin, että rakastelemallakin voi alistaa. Peniksellisille subeille ja orjille tilanne voi sitten olla eri, et pääseekö koskaan laittaan.

[LehA]

Lasketaanko nautintokeskeinen seksi https://www.instagram.com/p/DLa_R5rCNqK/ vaniljaksi vai kinkyksi  kun touhutaan sitä, mikä kulloinkin tuntuu hyvältä?

Itse en ainakaan mieti kumpaa jollakin hetkellä olen harrastamassa, mutta jonkun mielestä se voisi olla aika kinkyä jos penetraatio jää puuttumaan. Siksi olenkin jo vuosia seuranhaussa kertonut etukäteen, että tällainen demiseksuaali kinky vaatii sen keskusteluyhteyden ja tunnesiteen luomisen ajan kanssa.

Edellinen yhdyntäkeskeinen suoritus mulla taitaa olla valovuosia sitten, eli ahtaan katsontakannan mukaan mä vain kinkyilen, en harrasta vaniljaa.

[MikkoMystikko]

Lasketaanko nautintokeskeinen seksi https://www.instagram.com/p/DLa_R5rCNqK/ vaniljaksi vai kinkyksi  kun touhutaan sitä, mikä kulloinkin tuntuu hyvältä?

Joo siis.. kaikki laskee miten laskee. Mulle kaikki seksi on enempi tai vähempi nautinnollista, kun on se nälkä joka ei välttämättä lopu vaikka siitin olisi täysin uupunut ja tarvisi ainakin viikon levon.. tunnen että jos löytyisi joku jonka kanssa harrastaa (härät huomio?) vähän pitempään, ja olisi hällä oikeesti mielenkiintoa tutkia ja nautiskella, niin siinä voisi mennä tovi. Ei puhuta välttämättä enää tunneista yhdessä sessiossa. Sääli että mun pisin on ollut vasta tunti tai pari, eikä se ole mikään pirun ansiomerkki tai koukku jolla kalastelen... tykkään vaan siitä (siis nautinnosta ja kaikesta mitä tapahtuu kun päästään jonkin sortin yhteisymmärrykseen näissä).

Ja siis, kalastelijoitahan on täällä, sukupuolesta ja semmosesta riippumatta. Ei siinä mitään... opettaa sekin, kun joku tekee niin. Mietin vaan että miksi oikeesti jotkut vaivautuu. Kai se on joku epätoivo tai salainen agenda...