Pornotarinoiden päähenkilö?

[Tuli]

Moi! Tarinoita kirjoittelevana minua kiinnostaa se, minkälaisia preferenssejä teillä seksinovellien ja -tarinoiden lukijoilla on minähenkilöstä. Kyselyssä kysyn sukupuolesta. Kerrothan kommenteissa tarkemmin syistä.

Myös D/s top/bottom suuntautuminen minä-henkilön kohdalla kiinnostaa. Näistä voidaan jutella lisää täällä kommenttiosiossa.

[oPoika]

-Olen mies ja haluaisin minähenkilön olevan nainen
-Olen mies ja haluaisin minähenkilön olevan mies
-Haluan tarinani kolmannen henkilön perspektiivistä

Tuohon muunsukupuolisuuteen ei ole minkäänlaista emotionaalista kosketuspintaa. En osaa jotenkin kuvitella sitä.

Myös D/s top/bottom suuntautuminen minä-henkilön kohdalla kiinnostaa. Näistä voidaan jutella lisää täällä kommenttiosiossa.

Ihan sama. Olen kaikkiruokainen.

[Pohjoisalien]

Muunsukupuolisuutta olis hauska kohdata kinkyfiktiossa enemmän. Varsinkin semmosta, missä mennään vähän merta edemmäs kalaan ja kuvataan muunsukupuolinen muunakin kun ulkonäöllisesti androgyyninä. Asettaa toki kirjottamiselle omia haasteitaan, mutta esmes minäkuvan haasteista vois ammentaa jotain. Muutama skenaario missä hommaa voisi hyödyntää:
- Subi olettaa käskyttäjänsä mieheksi, mutta tämä onkin vaginallinen muunsukupuolinen. Meneekö homma vituiksi, mitä subi ajattelee?
- Peniksellinen muunsukupuolinen kipuilee oman sukupuolensa näkymisen kanssa. Miten kertoa domille/dommelle, että ei halua sukupuolittua toiminnassa?

Kyllä tuossa siis varmaan ammennettavaa olisi. Kaikkihan riippuu lopulta siitä millaiseksi toisen hahmon kirjoittaa, saa aivan uusia sävyjä aika nopeastikin.

Tietyllä tapaa stereotypioihin nojaaminen vois kans olla alku, josta sitten lähtee mahollisesti laajentaa.

[fido]

Muu, mikä?

-muuntuvasukupuolinen
-biologisesti täysin eri sukupuoli, kuin uros-naaras akselilla. Näitä joskus scifissä, esim ooloi-sukupuoli.

[Midnight]

Sukupuoli on ehkä se vähiten kiinnostava asia tarinoissa. Ihan sama kuka ja ketä, kunhan on mielenkiintoista ja kiihkeää luettavaa, tarkoitti se sitten mitä tahansa.

[Zart]

Hyvin kirjoitettua pornofiktiota lukee mielellään riippumatta päähenkilön sukupuolesta.

Kuitenkin samaistumispintana nainen on mieluisin.

Olen lukenut pääasiassa pornofiktioni fanfiktiona. Siinä hyvänä puolena että kun on canonia esim. Potter-kirjojen tapauksessa se yli 3000 sivua, hahmot ovat moniulotteisia eikä niitä tarvitse pohjustaa niin paljoa. Juonellinen romaaninmittainen porno missä seksi ja seksuaalisuus taikka ihmissuhteet kiemuroineen ovat keskeisessä osassa juonta on sellainen fiktion laji, jota en ole montaa painettua kirjaa lukenut, fanfictionin puolella kirjastollisen verran.

Tämä ehkä vaikuttanut myös preferenssiin että mieluiten naishahmo. Olen lukenut mielelläni aika paljon tarinoita, joissa miespäähenkilö, ja koska monissa fiktioissa on erityisen paljon kiinnostavia mieshenkilöitä, niissä on paljon miestenvälisiä suhteita. Esimerkiksi Romaine on yksi lempikirjoittajistani, jolta erityisesti

My Nawa Jūjun (shibarikertomus, lyhyehkö) https://archiveofourown.org/works/413284
Double Edged Sword, romaaninmittainen https://archiveofourown.org/works/8214892

BDSM-maailmaan ja D/s - suhteiden syvempiin sävyihin pääsin alunperin kiinni fiktion kautta, ja siinä naisen näkökulmasta kuvaileminen oli hyvinkin olennaista. For The Potion Masters Amusement on varmaan ikisuosikkini, https://ashwinder.sycophanthex.com/viewstory.php?sid=20498

Sanoisin siis, että henkilöiden syvyys, ja mielenkiintoinen maailma ovat minulle olennaisempia. Lyhytkin fiktio voi toimia, jos se kuvaa jotain mielenkiintoista.

[HuulillaPiirrettyM]

Olen mies ja haluan.

Vastasin kuitenkin "tylsästi" että haluan minä henkilön olevan nainen. Riippuu kuitenkin kovasti kaikesta, kuinka tuo menee. Psyykettä rassaavat ja muokkaavat, itselleni lähes kauhunomaiset, eroottisetkin tarinat toimivat enemmän ns omasta näkökulmasta. Sitten taas vahvemmin fyysiseen puoleen kallistavat yltiökiimaiset ja pikkuistelut toimii naishenkilöstä käsin ja nyt kun mietin, molempiin käy myös neutraalimpi tai muunsukupuolinen vaihttoehto aivan yhtä hyvin.

Ja samaan syssyyn lukijapalautetta, on ollut mielenkiintoista lukea kirjoituksiasi, Tuli. Sisäsyntyinen pakko ja vaihtoehdottomuus toimii aina, jälkiolo itseasiassa riipouilee jossain määrin nimenomaan päähenkilön sukupuolesta tai sukupuolettomuudesta. Hyvää settiä, lisää vaan.

-HPM

"Siis sukella tähtevään yöhön
Noutamaan uusia sanoja syvästä on noudettava
Silmissä meri myrskyämään

Pyhää maata on kaikki
Pyhää maata jalkojen alla
Ei ole mies ei ole nainen
Olento joka sitä kävelee"

[Tuli]

Ja samaan syssyyn lukijapalautetta, on ollut mielenkiintoista lukea kirjoituksiasi, Tuli. Sisäsyntyinen pakko ja vaihtoehdottomuus toimii aina, jälkiolo itseasiassa riipouilee jossain määrin nimenomaan päähenkilön sukupuolesta tai sukupuolettomuudesta. Hyvää settiä, lisää vaan.

Kiitos! 

Näitä on ilo kirjoittaa.

-Tuli

[syntipukki]

Muunsukupuolisuus, androgyynisyys tms rajojen hämärtäminen on kieltämättä aika mielenkiintoinen lähestymiskulma. Monestihan nämä kinky-novellit on melkoisen konservatiivisia ja jopa huvittavuuteen asti lähes suomi-filmin tasoa mitä tulee sukupuolten yksipuolisuuteen.

Olen jo pidempään ihmetellytkin miksi tähän kulmaan ei kukaan ole tarttunut. Siinä olisi kuitenkin aika valtaisat mahdollisuudet laajentaa tarinankerrontaa ja kyseenalaistaa lukijoiden maailmankuvaa.

Olisi kiva nähdä kuinka tarinaa voikin kuljettaa hyvin eri tavalla kun päähenkilö ei solahdakaan siihen perinteiseen muottiin. Se avaa ihan uusia ovia mutta tuo myös haasteita.

Miten tämän muunsukupuolisuuden avaisi lukijalle? Varsinkin sellaisille joilla ei ole asiasta mitään aikaisempaa tietoa.

Missä vaiheessa paljastetaan henkilön oletettu syntymäsukupuoli vai paljastetaanko ollenkaan? 

Onko tarinan maailma sellainen missä muunsukupuolisuus on normi vai onko se edelleen valtaväestöstä poikkeavaa käytöstä?

Toisaalta tarinassa pitää olla muutakin luettavaa kuin päähenkilö itsessään, eli juonen pitää olla mielenkiintoinen, hahmot tuo siihen sitten sitä uutta ulottuvuutta. Lisbeth Salander on huikea hahmo. Hänenkaltaisen toimintasankarin tarinoita seuraisin mielelläni.

Voisiko tarinan kirjoittaa niin että lukija voi sijoittaa juuri ne haluamansa tyypit siihen ilman että teksti missään vaiheessa murtaa tuota taikaa? Saman tarinan voisikin lukea monesta eri kulmasta ja silti se vaan toimii?

[Tuli]

Tämän hetkisten tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että melkein kukaan ei halua tarinoiden kertojaksi mieshahmoa. Sukupuoliero tässä on yllättävän suuri. Haluaako joku valaista omaa ajatteluaan? Ainakin minua kiinnostaisi ymmärtää, mistä ero johtuu.

Spekulaatio: naiset haluavat useammin samaistua tarinan henkilöön ja miehet taas useammin kokea sen, että nainen (seksuaalisen kiinnostuksen kohde) kokee heidän toivomiaan seksuaalisia tunteita tarinassa olevista tilanteista ja toiminnasta. Osuuko kohdalle?

[Mr Birch]

Spekulaatio: naiset haluavat useammin samaistua tarinan henkilöön ja miehet taas useammin kokea sen, että nainen (seksuaalisen kiinnostuksen kohde) kokee heidän toivomiaan seksuaalisia tunteita tarinassa olevista tilanteista ja toiminnasta. Osuuko kohdalle?

Muodostuu siis työhypoteesi, että kaksi tarinoihin kirjoitettua positiota - (aktiivinen, kokeva) subjekti ja (passiivinen) objekti - viehättävät eri kohderyhmiä. Olen melko varma siitä, että tällainen asetelma löytyy teoreettisesti ja metodologisesti moneltakin tieteenalalta eri tavoin ja eri metodologioilla lähestyttynä. Pikainen haku Google Scholarilla lausekkeella "active subject" ("passive object"|"passive recipient") (recipient on "vastaanottaja", myös "kokija") tuottaa esimerkiksi seuraavan, relevantin näköisen tarkastelun, jossa asetelma on käännetty toisinpäin ja on sellaisena hyvinkin informatiivinen myös edellä esitetyn lähtökohdan suhteen.

Coleman, Matthew 2021. Passive Subject/Active Object: Re-Examining the Accustomed Discourse on the Ways of Seeing." (Tiresias vol 5):
"Whereas work from the 1970s  and onwards uses labels like, ‘hard,’ ‘soft,’ ‘active,’ ‘passive,’ ‘male,’ and ‘female,’ as polar opposites and means for classifying bodies, behaviours, and iconographies, modern academia has at the very least attempted to nuance those facile classifications. The natural proclivity for scholars to draw lines around their findings and to outline in accessible,  accepted terminology their unique discoveries is understandable. But the future of art history and visual theory, as Ridgway puts it, should cast aside 'the self-fulfilling task of classification and dating that in its subjectivity and inaccuracy has given the discipline its dubious reputation.' The focus should rather be on a concerted 'effort to place the object [of analysis] in its proper cultural context, so that it may serve as a true indicator of its time.' This call to action is especially applicable to discussions on the ways of seeing. The stance of this paper is that in order to represent an object’s true cultural context, the analysis of how that object is seen by an onlooker must be more complex than the binaries outlined above."