Hiljaseks vetää, vai vetääkö?

[Juhiz_97]

Onha nää "vanhanaikaset" foorumit monessaki asiassa hiljentyny. Tilalle tullu snäppi tiktokki ja mitä kellekkin.  Monilla harrastuksien keskustelufoorumeilla sama juttu

[Tuli]

Itse käytän Discordia paljon muihin harrastuksiin ja nimimerkki on tietenkin eri. Ei jaksaisi luoda täysin uutta profiilia ja sitten vaihdella kahden välillä

Jos nick on anonyymi, eikä haittaa että joku molempiin ryhmiin kuuluva voisi huomata sunkin olevan kinky/asian x harrastaja, näkyvää nickiä voi vaihtaa server-kohtaisesti. Joillekin (mm. minulle) tämä toimii - ja toisilla yksityisyydentarve on isompi ja sitten tarvitsisi kaksi erillistä profiilia, mikä on Discordissa kyllä tuskaa.

[Kaamos]

Tän sivun suurin kompastuskivi on sen huono käytettävyys omasta mielestä. Täällä on hassut rajoitukset yksityisviesteihin, omia vastauksia yksityisviesteihin ei näe (« Olet vastannut tähän viestiin tai lähettänyt sen edelleen. »)...sekä niiden lukeminen ja selaaminen on vähän epämiellyttävä ja sekava kokemus. Foorumi vois myös hieman uudistua ulkomuodossa ja värimaailmassa. Jo pelkkä etusivun uudistaminen voi tehdä ison vaikutuksen siihen kuinka paljon ihmiset tykkää päivitellä sitä.

[Midnight]

Tän sivun suurin kompastuskivi on sen huono käytettävyys omasta mielestä. Täällä on hassut rajoitukset yksityisviesteihin, omia vastauksia yksityisviesteihin ei näe (« Olet vastannut tähän viestiin tai lähettänyt sen edelleen. »)...sekä niiden lukeminen ja selaaminen on vähän epämiellyttävä ja sekava kokemus. Foorumi vois myös hieman uudistua ulkomuodossa ja värimaailmassa. Jo pelkkä etusivun uudistaminen voi tehdä ison vaikutuksen siihen kuinka paljon ihmiset tykkää päivitellä sitä.

Se 10 privaviestin raja per päivä on todella absurdi. Toki moni käyttää sitten Kik:iä tai muita viestimiä, mut silti.

[Flikk]

Tän sivun suurin kompastuskivi on sen huono käytettävyys omasta mielestä. Täällä on hassut rajoitukset yksityisviesteihin, omia vastauksia yksityisviesteihin ei näe (« Olet vastannut tähän viestiin tai lähettänyt sen edelleen. »)...sekä niiden lukeminen ja selaaminen on vähän epämiellyttävä ja sekava kokemus. Foorumi vois myös hieman uudistua ulkomuodossa ja värimaailmassa. Jo pelkkä etusivun uudistaminen voi tehdä ison vaikutuksen siihen kuinka paljon ihmiset tykkää päivitellä sitä.

Käytettävyysasiat voi ratkaista omilla asetuksilla. Esim näytä viestit keskusteluina, jolloin kaikki tulleet ja lähetetyt näkyy peräkkäin nätisti.  Ja jos teemaksi valitsee uuden 2.0 teeman, niin on miellyttävämpi käyttää vallanki mobiilissa. Myös ihan keskustelujen kääntäminen, "näytä uusimmat ylimpänä", on paljon loogisempi. Lisäksi voit valita esim narikan piiloon, ellet ole ostamassa tai myymässä mitään. Tai muita osioita oman maun mukaan.

En nyt sano siis henkkoht, mutta usein nämä käytettävyysongelmat voikin siis johtua käyttäjästä ja siitä, ettei ole kaikkia helpottavia ominaisuuksia vielä löytänyt.

[Tuli]

Tän sivun suurin kompastuskivi on sen huono käytettävyys omasta mielestä. Täällä on hassut rajoitukset yksityisviesteihin, omia vastauksia yksityisviesteihin ei näe (« Olet vastannut tähän viestiin tai lähettänyt sen edelleen. »)...sekä niiden lukeminen ja selaaminen on vähän epämiellyttävä ja sekava kokemus. Foorumi vois myös hieman uudistua ulkomuodossa ja värimaailmassa. Jo pelkkä etusivun uudistaminen voi tehdä ison vaikutuksen siihen kuinka paljon ihmiset tykkää päivitellä sitä.

Asetuksista voi muuten käydä laittamassa ruksin kohtaan, jolla omat lähetetyt viestit tallentuu myös. Fiksumpaa olisi, että se olisi oletusasetuksena, mutta kannattaa kuitenkin käydä pistämässä se päälle.

[D79Mies]

Kun on Baarissa joitakin vuosia kirjoitellut, niin toisinaan tuntuu, että lähinnä vain toistaa itseään. Koen, että Baarin vahvuutena on jo kirjoitetut ketjut, joista monet ovat hyviä riippumatta siitä, onko asiaa puitu viisi vuotta tai sitten vasta nyt.

Sitten en välitä mistään touchy-feely -jutuista, joissa joka-asian kokemusasiantuntijoita täytyisi käsitellä silkkisin hansikkain. Lähden mieluiten yksin ulos kävelylle kuin sekaannun semmoiseen.

Discord on minulle sellainen kokemus kuin olisi kuuntelemassa basaarissa ohikulkijoita. Voi sitä elämää parempaankin käyttää.

Sitten itse olen sitä tyyppiä, joka saa eniten kiksejä syvistä one-to-one -keskusteluista.

Kaiken lisäksi on niitä harrastuksia. Tänään tunti juoksulenkkiä ja kolme tuntia seuraavan videon käsikirjoituksen hinkkaamista. Siinä sitten ollaan.

[Nelli Pikkuvaltikka]

Hiljaista? Enpäs ole huomannut. Omalla etusivulla näkyy jatkuvasti ketjuja, joissa on uusia viestejä. Onko niitä sitten muka vähemmän kuin.. joskus ja milloin?
Vai pureutuuko kysymys itseasiassa johonkin tiivistyneempään ajatukseen aiheiden syvyydestä?

Sisältö on tekijöidensä näköistä, se on totta. Tarkoittaneeko tuo sitten sitä, ettei sisältöä aiemmin tuottaneet ja kirjoittamisesta innostuneet enää jaksa / halua / vaivaudu postailemaan ajatuksiaan alustalle - sitä ei tiedä varmaan itse Dear Ekikään jos olisi asiaan vastaamassa.

Kokemus, ah tuo kaunis asia jonka kynnys tälläisessä ympäristössä kasvaa isommaksi kuin kiinanmuurin kokonais pituus. Ei toki tarvitse kokemusta ollakseen pätevä sanomaan tai ajattelemaan mitään, mutta uskaltaisin kuvata että uutena innokkaana tällaisella alustalla uuden aiheen aloittaminen tai itseä kiinnostavan kommentoiminen voi tuntua jokseenkin samalta kuin luennon pitäminen isolle auditoriosalille, ilman alkuvalmisteluja. Itselläni ainakin on se ihmiselon varhaisen vaiheen perinteinen, eli peruskoulun aiheuttamat pelkotilat omien ajatusten esiin tuomisesta tai minkään kiinnostavan keskustelun avaamisesta. Uskonnon tunnit oli pahimpia. Olisin niin paljon halunnut keskustella, kysyä ja kuulla paljonkin, ehkä jopa oppia - mutta yleinen autoritäärinen mielipide oli että 45 minuutin oppituokiota ei tuhlata neiti pikkuvaltikan typeriin kysymyksiin. Kiitos vain opettajalle, joka valitsi olla toteuttamatta ammattiaan ja kehtasi antaa esitelmästä vain palautteen: "kun puhut julkisesti, älä puhu purkka suussa". Ei ole siis yllätys että itselläkin meni ensimmäinen puoli vuotta vain lurkkimalla vierailijatunnuksen takana, sen jälkeen uskaltaen ehkä tehdä oma tunnus ja vielä senkin jälkeen hetki ennenkuin uskalsin sanoa muutakin kuin: "mäkin olisin tulossa miittiin, jos uskallan..". (Oi niitä aikoja, sen jälkeen on kaikki muuttunut, aivan kaikki - ja nykyään olen aika varma että monikin arkielämääni osallistuva jäsen saattaisi minut täällä tunnistaa mm. omaelämänkerronnallisista kirjoituksista ja tavasta olla turhankin aito oma itseni).

Mielenkiintoisten otsikoiden etsinnässä on varmasti myös monilla se, ettei välttämättä tiedä vielä millä nimellä sitä omaa asiaa etsiä. En tiennyt minäkään, se osoitettiin minulle kultalusikalla erään tuttavan toimesta ja informoitiin että tälläinen sana ja tuollainen forkka vois olla sun paikka. En tiennyt millä nimillä omia taipumuksiani kutsuttiin muuta kuin perustermit, siis sen mistä lyhenne BDSM tulee ja mikä on sadisti ja masokisti tai Dom ja sub. Tiesin kuitenkin paljon siitä, miten minä maailman koen ja millaisena se itselleni näyttäytyy. Olisi kuitenkin ollut täysin hullu ajatus jos siinä vaiheessa joku olisi samantien sanonut: "Noniin, teeppä tuohon julkinen viesti jossa kerrot että tykkäät siitä ja tästä, laitat siihen kysymyksiä ja kerrot että sulle saa jutella, nyt!". Olisin luultavasti vetänyt suojamuurit päälle ja tehnyt samat mitä uskonnon opettajalle - siis haistatellut pitkät siitä että hän ei osaa millään tavalla johdattaa nuoria sieluja ja toivottanut että ei mielellään tavata helvetissä, koska sinne varmaan joudun tämän kommentin takia. Kynnys uuden luomiseen on kuitenkin aina vakio - jossain on joku, joka ei siitä pidä, jos se ei ole kukaan ulkopuolinen niin sitten se on se oma henkinen ja sisäinen kriitikko, joka miettii: "Voinko muka sanoa tämmöistä ääneen? Mitä jos suututan jonkun? Saako tästä edes puhua?" Puhumattakaan näistä: "Entä jos naapurin Pirjo on täällä sivulla ja tunnistaa minut? Mitä jos henkilö x tai y avaa läppärin ja näkee että kirjoitan fetissistä ä/ö? Olenkohan ihan ok jos haluan puhua tästä vai pitäiskö kuitenkin mennä terapiaan ja elää tavallista elämää?". Kynnyksiä ja syitä kirjoittamisen edellä on monia, niihin ei pitäisi jäädä jumiin - toisinaan me kuitenkin jäämme.

Viimeisenä pohdintana nostettakoon esiin näkökulmia, joita osa on jo nostanut kommenteissaan: Sukupolvet vaihtuu, väki lähtee ja jää, tai vaihtaa alustaa, keskittyy muualle - niinhän se aina menee, etenkin nykypäivän vauhdikkaassa rytmissä. Nykyajan peruspiirre ja ominaisuus tuntuu olevan että yhä useammalle voi iskeä fomo, lähes mistä vain. Minä esimerkiksi en tänään saanut unta enää aamulla ja nousin ylös ennen kumppania. Kuuntelin olohuoneessa kun toinen tuhisi, mutta valitsin istua tietokoneella kirjoittamassa - iski fomo siitä, että mitähän unia se näkee ja pyöriiköhän se siellä söpösti ympyrää minun peittoni kanssa? En käynyt kuitenkaan kurkkaamassa, koska olin keskittynyt kirjoittamiseen. Kirjoitin jossain muualla kuin tällä alustalla, koen tuon toisen alustan vastaanottavaisemmaksi kuin tämän alustan. Tein valintani ja sen johdosta jouduin keskittymään yhteen asiaan, vaikka olisin myös halunnut tietää mitä makkarissa tapahtuu. Fomo on itselleni usein syy siihen, miksi karsin alustoja - pidän taukoa, lopetan kokonaan tai vaihdan paikkaa. Lue seuraava lause yhteen hengenvetoon: "Koen etten vaan voi ehtiä kaikkialle kokoajan kaikkien kanssa olemaan juuri sitä mitä kukin minulta sillä hetkellä odottaa ja olettaa ja se on harmi ja siksi en ole aina kaikkialla". Tuosta lauseesta ymmärtänee ruuhkautuneen fiiliksen ja sen ajatuksen, että aina ei vaan voi ehtiä kaikkialle vaikka haluais?

Kirjoitin muualla myös koska en oikeastaan keksinyt baarin aihealustoista sopivaa, jonne olisin sen törkännyt, etenkin kun kyseessä on jatkuva sarjapostaus. Tämä lieneekin yksi syistä siihen, miksi jossain on välillä hiljaisempaa kuin toisaalla - kokemus alustan sopivuudesta juuri sille, mitä on tällä hetkellä tuottamassa itsestään ulos. Tuotettu sisältö valitsee alustansa sen mukaan, mihin se kokee kuuluvansa. Joskus on tehtävä valintoja siitä, millaista vastaottoa, yhteisöä tai syy-seuraus suhdetta omalle tuotokselleen toivoo. (By the way, jos olisin tosi kiero brätti subi niin saattaisin perseillä baarissa ihan vain huvin vuoksi, jotta saisin vastakappaleestani sen huomion esiin mitä kaipaan - mutta en ole subi, enkä ainakaan ole brätti.. paljoa ainakaan?)

Kuten sanottua: Toisille discord on hankala - syitä on monia, joillekin yhteisöllinen julkikeskustelu on ihan liikaa ja on hauskempaa puhua jossain kuuden kaverin ryhmäkeskustelussa, kolmannella taas voi olla ongelmia isojen foorumialustojen sekaan hukkumisen kanssa, neljäs ei välitä puhua muutenkaan - ellei joku älyä kysyä juuri hänen mielipidettään.. En kuitenkaan lähtisi alustojen välillä vertailemaan sukupolvia - tyyliin "nuoret/Vanhat" tai "Konkarit/nyypät", sillä loppupeleissä kyse ei ole iästä vaan yksilöllisestä tarpeesta tulla kuulluksi, kokea itsensä nähdyksi ja saada sanoa jotain. Tarpeet eivät ole liitännäisiä sukupoviin ja ikään tai siihen mitä laitetta käytämme sosialisointiin - tarpeet ovat jotain yksilöllistä, jotain mikä tekee meistä juuri meidät itsemme eikä ketään muuta..

Jutellaanko jossain vaiheessa tarpeista ja siitä, miten ne vaikuttavat kinkyidentiteettiin?
Tarjoan: Tätä kysymystä ja koko tekstiä saa lainata mille tahansa viestistä nousseen aiheketjun tekemiseen, jos en itse sitä ehdi aloittaa..

~ Nelli Pikkuvaltikka
Tyttö joka pohtii vahvasti, kirjoittaa liian pitkästi, on täysin taidoton tiivistämään ajatuksiaan yhteen lauseeseen ja syö purkkaa puhuessaan julkisesti!
Sekä on kiitollinen ussan opelle kasvamaan haastamisesta..