Veljeskunnat on kiellettävä, vaatii professori

[Gamygym]

Jokaiseen porukkaan voi hakeutua vaikka kuka sellainen henkilö, jonka toimintatavat ovat sellaiset että ne ovat omiaan aiheuttamaan toiselle toteutuessaan suurtakin kärsimystä.

Näitä veljes- ja sisarkuntia tuskin voi pitää ihan minkä tahansa yhdistyksen vertaisena. Veljeskunnat kun ovat kiinteä osa opiskelijaporukoita, yliopistoa ja jossakin määrin myös nuorten tulevaisuutta verkostoitumisen ja uramahdollisuuksien rakentamisen muodossa. Niitä pyörittävät nuoret itse, itsekin keskeneräiset ihmiset. Luulen, että koska yliopistoissa ja muissa kouluissa vaihtuvuus on suurta, ihmiset nuoria ja ensi kertaa itsenäisenä maailmalla, myös hyväksikäyttö ja sen riskit ovat suuremmat.

Kynnys etääntyä opiskelijaporukoista voi kasvaa, jos nuori uskoo että koko tulevaisuus ja yhteys vertaisiin on niistä kiinni.

Muslimiporukoihin ja kinkypiireihin hakeutuminen ovat aika erilaisia keissejä ne. En tiedä islaminuskosta paljoakaan, mutta luulen että uskonyhteisöt voivat pitää aika hanakasti kiinni jäsenistään ja arvoistaan – ja toki uskontokunnan alle mahtuu kaikenlaista hiihtäjää, kun sellaisiin synnytään. Sitä konservatismiakin voi harjoittaa monin tavoin sekä Suomen maaperällä että ulkomailla.

Kinkypiireihin taas päädytään (toivottavasti) oman harkinnan kautta elämäntilanteen soljuessa kohdilleen. Väki voi saapua, liikkua ja lähteä. Kuljettaapi raju ja seksuaalinen aihe mukanaan myös heitä, jotka käyttävät valtaa väärin – tai tavalla, joka muistuttaa jotakin toista kulttuuria kuin sitä, mikä vallitsee skenen sisällä.

Jotenkin pysähdyn näissä keskusteluissa aina oman himoni äärelle. Tunnen miten se jyllää. Kuulen ajatukset jotka haluaisivat vain panna menemään.

Silti impulsiivisten / pakkoajatusteni ja tekojeni välissä on kynnys, jota tiedän etten lähde ylittämään. Jos lähtisin, tuntuisi se monessa tilanteessa väkinäiseltä.

Cornellin yliopiston tapauksesta lukiessani eksyin tutkimaan muitakin vastaavia keissejä, joissa joukkoraiskaajilta oli kysytty heidän toimintansa syytä. Usein syynä oli joukkopaine, "hetken huuma" tai seikkailu, humalatila tai koettu oikeutus.

Moni toisen ihmisen raiskannut puolestaan on toiminut tilanteessa lähinnä omaa etua ja nautintoaan ajatellen, joskus edes osaamatta ajatella toisen ihmisen mielipidettä. Raiskaustilanne ei jälkikäteen annettujen lausuntojen mukaan ainakaan ole aina sisältänyt tarkoituksellista vallankäyttöä, vaan on toiminut hieman samoin kuin täysin asiayhteydessään väärä töksäytys. Tyyliin, että "kun se aiemmin imi mun munaa niin mielellään, niin autanpa sitä vähän ja työnnän sen sen huulille". (Toki tulee huomioida, että (seksuaali-)väkivaltaa käyttäneet ihmiset mitä todennäköisimmin eivät halua maalata itsestään kuvaa rikollisena tai pahana tyyppinä, jolloin tekojen motiiveista tai luonteesta valehdellaan).

 Järkeilin, että epävarmassa tilanteessa muiden henkilöiden kannustus ja hyväksyntä ovat saattaneet saada ihmisen ohittamaan sen kynnyksen, joka tekojen ja tekemättömyyden välillä normaalisti on.

Ehkä olisikin syytä miettiä, onko pippaloita järjestävän tahon kulttuurissa jotakin, joka kaipaisi muutosta, ja jos on niin mistä syystä.

Voidaan aina sanoa että "raiskaaminen on väärin".

Nämä pojat eivät ehkä osaa edes mieltää tekojaan raiskauksiksi.

Se on väärin ja se on perseestä, mutta osoittaa vaan että kulttuurissa pitää tapahtua muutos. Uskon ettei se pahuus niissä aineissa asu (ellei oo ihan vainoissa ja tööt-tööt, paitsi silloinkin harhat ja aggressio on usein alamaailman vaikutuksesta muovautuneita), vaan siinä miten on oppinut niiden vaikutuksen alla (saati selvänä) ajattelemaan ja toimimaan.

Edit: ja totta kai se, että ihminen toimii tällä tavalla – joko harkitsematta tai täysin tarkoituksella – on yksiselitteisesti väärin. Väärä tapa toimia. Seksuaalista väkivaltaa yhtä lailla.

[toysnstuff]

Yksilön toimintamoraalissa tapahtuvaa muutosta tämän ollessa ryhmän jäsenenä on selitetty yliminän korvautumisena ryhmän yliminällä - ideaalilla, jota mahdollisesti johtohahmo edustaa ja sanelee ääneen (tämä on ok, oikein) tai jota on muodostettu ja 'imeytetty' ryhmän jäseniin pidemmän ajan myötä. Tällä tavalla selittyy alttius esimerkiksi väkivaltatekoihin ihmisillä, jotka eivät siihen yksin ollessaan ryhtyisi: koetaan, että se on väärin.

Joukon, ryhmän ja kansankiihottaminen on suosittu taitolaji läpi ihmiskunnan historian. Sopivasti päihteitä kehiin niin taitaa onnistua hieman taitamattomammiltakin.

Tuo piirre että kokee olevansa oikeutettu käyttämään toisia ihmisiä masturbaation välineenä on aika.. esineellistävä.

[Gamygym]

Noinkin voi toysnstuff asian ilmaista.  Mitä mahtaa stoge asiasta sanoa...   

Esineellistämisestä olen täsmälleen samaa mieltä. Ja epäilen, että erityisesti nuoret pojat kasvavat siihen varhain.

[Pip]

Tulee mieleen vaan tilanne, jossa mulle tulis viestiä, että täällä on tajuton nainen pantavana, niin vastaisin että lähe sä ja muut vaan runkkaamaan ja jättäkää se nainen rauhaan. Yksinkertaista.

[stoge]

Noinkin voi toysnstuff asian ilmaista.  Mitä mahtaa stoge asiasta sanoa...   

Toyiska on ihan oikeessa, ryhmässä tyhmyys tiivistyy.

"Normaali jengi" tekee idioottimaisuuksia ryhmän voimalla, vaikka yksilönä ehkä jopa tajuais, tekevänsä väärin, eikä yksin asioita samoin ees tekis.
Käyttäytymisen eskaloituminen kun muutki tekee kusipäisyyksiä ni kyllä mäkin! Joku ihme tajunnan hämärtyminen.

Ja tää on se sama kohta, mikä vaatii vallan helvetisti selkärankaa, sanoa sille ryhmälle, "Että hei hetkinen, tää on päin vittua"

Pointtihan sitten on se, että kun siirrytään netistä ja analyyseistä oikeaan maailmaan tasoille, että jos esim. tyttölapsia ryhmäraiskataan,
niin ne tekijät siellä taustalla on melkolailla samantekeviä. Mielenkiintosia, mutta samantekeviä.

 


 

[Hoo]

Tässä ei ole kukaan kommentoinut minun ja Mr.B:n jakamaa mielipidettä. Ei ollut meillä kyse moraalista, vaan siitä onko raiskaaminen pohjimmiltaan siis luontainen ilmiö. Se on myös fetissi. Miksi se on fetissi? Olisiko se kuitenkin viettienergiaan, erityisesti miessukupuolella, pohjautuva seksuaalisen halun yksi elementti? Itse en paheksu palstan miesten hakuilmoituksia missä tämä ilmaistaan selkeäsanaisesti. Haluaisin raiskata leikin varjolla. Moraalitonta kun se tehdään ilman lupaa, mutta oikeasti nuoret miehet ymmärtääkö ne vielä muita kuin itseään, jos niillä ei ole ollut isää opettamassa. Naiset, äidit... siskot... opettajat. Ei ne pojista miehiä tee. Gamygym oli mielestäni oikeilla jäljillä pohtiessaan tuossa nuorten miesten elämää.

[Fluid]

Jokaiseen porukkaan voi hakeutua vaikka kuka sellainen henkilö, jonka toimintatavat ovat sellaiset että ne ovat omiaan aiheuttamaan toiselle toteutuessaan suurtakin kärsimystä.

Näitä veljes- ja sisarkuntia tuskin voi pitää ihan minkä tahansa yhdistyksen vertaisena. Veljeskunnat kun ovat kiinteä osa opiskelijaporukoita, yliopistoa ja jossakin määrin myös nuorten tulevaisuutta verkostoitumisen ja uramahdollisuuksien rakentamisen muodossa. Niitä pyörittävät nuoret itse, itsekin keskeneräiset ihmiset. Luulen, että koska yliopistoissa ja muissa kouluissa vaihtuvuus on suurta, ihmiset nuoria ja ensi kertaa itsenäisenä maailmalla, myös hyväksikäyttö ja sen riskit ovat suuremmat.

Kynnys etääntyä opiskelijaporukoista voi kasvaa, jos nuori uskoo että koko tulevaisuus ja yhteys vertaisiin on niistä kiinni.

Muslimiporukoihin ja kinkypiireihin hakeutuminen ovat aika erilaisia keissejä ne. En tiedä islaminuskosta paljoakaan, mutta luulen että uskonyhteisöt voivat pitää aika hanakasti kiinni jäsenistään ja arvoistaan – ja toki uskontokunnan alle mahtuu kaikenlaista hiihtäjää, kun sellaisiin synnytään. Sitä konservatismiakin voi harjoittaa monin tavoin sekä Suomen maaperällä että ulkomailla.

Kinkypiireihin taas päädytään (toivottavasti) oman harkinnan kautta elämäntilanteen soljuessa kohdilleen. Väki voi saapua, liikkua ja lähteä. Kuljettaapi raju ja seksuaalinen aihe mukanaan myös heitä, jotka käyttävät valtaa väärin – tai tavalla, joka muistuttaa jotakin toista kulttuuria kuin sitä, mikä vallitsee skenen sisällä.

Jotenkin pysähdyn näissä keskusteluissa aina oman himoni äärelle. Tunnen miten se jyllää. Kuulen ajatukset jotka haluaisivat vain panna menemään.

Silti impulsiivisten / pakkoajatusteni ja tekojeni välissä on kynnys, jota tiedän etten lähde ylittämään. Jos lähtisin, tuntuisi se monessa tilanteessa väkinäiseltä.

Cornellin yliopiston tapauksesta lukiessani eksyin tutkimaan muitakin vastaavia keissejä, joissa joukkoraiskaajilta oli kysytty heidän toimintansa syytä. Usein syynä oli joukkopaine, "hetken huuma" tai seikkailu, humalatila tai koettu oikeutus.

Moni toisen ihmisen raiskannut puolestaan on toiminut tilanteessa lähinnä omaa etua ja nautintoaan ajatellen, joskus edes osaamatta ajatella toisen ihmisen mielipidettä. Raiskaustilanne ei jälkikäteen annettujen lausuntojen mukaan ainakaan ole aina sisältänyt tarkoituksellista vallankäyttöä, vaan on toiminut hieman samoin kuin täysin asiayhteydessään väärä töksäytys. Tyyliin, että "kun se aiemmin imi mun munaa niin mielellään, niin autanpa sitä vähän ja työnnän sen sen huulille". (Toki tulee huomioida, että (seksuaali-)väkivaltaa käyttäneet ihmiset mitä todennäköisimmin eivät halua maalata itsestään kuvaa rikollisena tai pahana tyyppinä, jolloin tekojen motiiveista tai luonteesta valehdellaan).

 Järkeilin, että epävarmassa tilanteessa muiden henkilöiden kannustus ja hyväksyntä ovat saattaneet saada ihmisen ohittamaan sen kynnyksen, joka tekojen ja tekemättömyyden välillä normaalisti on.

Ehkä olisikin syytä miettiä, onko pippaloita järjestävän tahon kulttuurissa jotakin, joka kaipaisi muutosta, ja jos on niin mistä syystä.

Voidaan aina sanoa että "raiskaaminen on väärin".

Nämä pojat eivät ehkä osaa edes mieltää tekojaan raiskauksiksi.

Se on väärin ja se on perseestä, mutta osoittaa vaan että kulttuurissa pitää tapahtua muutos. Uskon ettei se pahuus niissä aineissa asu (ellei oo ihan vainoissa ja tööt-tööt, paitsi silloinkin harhat ja aggressio on usein alamaailman vaikutuksesta muovautuneita), vaan siinä miten on oppinut niiden vaikutuksen alla (saati selvänä) ajattelemaan ja toimimaan.

Edit: ja totta kai se, että ihminen toimii tällä tavalla – joko harkitsematta tai täysin tarkoituksella – on yksiselitteisesti väärin. Väärä tapa toimia. Seksuaalista väkivaltaa yhtä lailla.

Kyllä tällaisesta minullekin tulee mieleen, että onko laajempi kulttuurinen asia joka tuskin edes rajoittuu yhteen bileitä järjestävään veljeskuntaan, kun vielä itse artikkelissa lukee, että:

"Viime vuoden kyselyssä noin kolmannes Cornellin kanditason naisopiskelijoista vastasi kohdanneensa opintojensa aikana fyysistä seksuaalista häirintää. Valtaosassa tapauksista sekä he että tekijä olivat päihtyneitä."

[Hoo]

Tässä on keskusteluissa ainakin yksi hlö maininnut erityisen puolen aiheeseen. Naisten rooli ja vastuu tilanteissa. Mikä se on? Ovatko kaikki näihin tilanteisiin joutuvista naisista täysin syyttömiä mihin ne lopulta johtavat? Voiko esimerkiksi submissiiviseen rooliin leikeissä haluava nainen yhtäkkiä vähä kilahtaa ja päättää että ei tämä näin pitänyt mennä. Tai bileissä ottaa suihin vessassa ja katua jälkeenpäin kun vähä nolottaa ja sitten syyttää raiskauksesta. Kyllä voi! Näin voi tapahtua, koska naiset tietävät että heitä uskotaan ensimmäisenä.

Joitakin aikoja sitten suomen media ristiinnaulitsi erään instanssin korkea-arvoiset mies edustajat, viroissa joissa kyseinen kritiikki oli tulevaisuuden kannalta hyvinkin haitallista. Olivat bileissä mentoroitaviaan häirinneet seksuaalisesti. Tässä juurikin kävi mielessä mikäköhän oli naisten oma rooli ja käytös tilanteessa. Nuoret tytöt tajusivat tilanteen luonteen ehkä askelta myöhemmin kun pojat olivat jo nostaneet kierroksia. Niin se vaan joskus menee.

Seireenit eivät ole vain taruolentoja.

[toysnstuff]

Kulttuuria ja kasvatusta voidaan yrittää ohjailla parempaan suuntaan, jos alkaa näyttää siltä että liian moni kansalainen käyttäytyy liian apinamaisesti eikä suostu sosiaalistumaan. Tämä vain tapahtuu kovin usein vasta jälkikäteen. Mutta jos syynä on poikkeavat ihmiset hyväksyttyjen toimintamallien sisällä, niin sille ei voida yleisenä ilmiönä mitään.

Jos ajattelisi lahkoja ja kultteja, sekä vastaavia pieniä yhteisöjä yhteisön sisällä - vaikkapa KKK tai aikuisten pärinäpoikien kerhot - niin vertautuisiko tuollainen amerikkalainen frat-järjestö jossain määrin sellaiseen? Että osa jutun viehätystä ja funktiota on (joillekin?) olla se toimintaympäristö, missä yleiset säännöt ja lait ei mukamas päde. Luodaan oman moraalin mukainen toimintakulttuuri - jossa naiset on pisteitä, palkintoja tai saaliita.

Oisko tuo ehdotus kieltämisestä (joka tuskin tulee ikinä toteutumaan) samankaltainen kuin kielto vaikkapa kulteille, joissa harjoitetaan seksuaalista hyväksikäyttöä: "nyt vittu loppuu toi - vaikka me kaikki tiedetään, että halukkaita tulijoita riittää kyseenalaisesta maineesta huolimatta."

Noi on kovia paikkoja naisopiskelijoille, kun pitäis saada kavereita tuleville vuosille ja elellä opiskelijaelämää ympäristössä, mikä on aika suljettu ja rajallinen - irrallaan muusta maailmasta. Eri asia kuin asua isossa kaupungissa ja käydä koulua paikallisessa yliopistossa. Joko otat riskin tai jäät pois. Tuli mielikuva jostain dokkarista, missä tytöt on matkalla bileisiin ja toinen tokasee toiselle, että varo sitten juomaan laitettuja tyrmäystippoja (tms.). Ja silti mennään - kun bileet kutsuu. Nuoruus.

[Taleir]

Noin pikaisesti LLMäten ja sen linkit tarkistaen, fraternityihin kuuluu aktiivisesti jotain yli 700 000 opiskelijaa (>10% opiskelijoista) ja sororityihin  ~400 000. Julkisuuteen nousseita raiskaustapauksia kuitenkin listataan yksitellen eikä tilastolukuina.
Opiskelijoihin ja opiskelijärjesteihin kuuluvien naisten raportoitu häirintä on korkeampaa kuin suuren yleisön, mutta tekijänä on varmasti myös nuoruus ja representaatio, sosiaalinen aktiivisuus, bilekulttuuri. Sukupuolesta riippumatta, Renolle vain etukäteen. Joten herkkyyttä joutua joko seksuaalisesti häirityksi tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi on tosiaan olemassa, joskin se ei liity vain opiskelijajärjestöihin (veljeskuntiin), vaan myös muuhun segmenttiin.

https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC3880831/

Tässä yhden lähteen kommentti tähän kuumaan perunaan:

“The research is actually clear: Fraternity men do a better job at intervening than men who are not in a fraternity and holding peers accountable. That being said, there was a complete breakdown of the obligations of membership in this Cornell situation, and fraternity men across North America want to see those individuals held to the highest degree possible of individual accountability as a reinforcing message of just how much disgust they have in what happened,” Horras said.

Jud Horras, president and CEO of the North American Interfraternity Conference

Ja toisena vaikkapa:

“I can’t think of a fraternity that doesn’t have some level of prevention education as a core function of their required experience. I think where the opportunity exists is that that it’s got to move beyond compliance, and so what that really means is engaging in that type of education that’s designed to transform and really challenge chapter culture, as opposed to just being a box that needs to be checked,” said Jason Bergeron, executive director of the Association of Fraternity/Sorority Advisors.

Kuinka luotettavia tuollaiset kattojärjestöjen edustajat sitten olisikaan.

En näillä perustella lähtisi kyllä järjestöjä suoraan kieltämään tai edes tuomitsemaan: pitkäaikainen historia, julkisuuspaineet ja ennenkaikkea edes järjestörakenteen olemassaolo on luultavasti juuri sitä yhteiskunnan lieventävää vaikutusta.
En uskon että prosentit ainakaan ole kauniimpia jossain villeissä underground-bileissä, joissa on täysin satunnainen joukko bilettäjiä ilman yhdistävää tekijää tai yhteisöä ympärillä, ja alkoholin ja aineiden käyttö vähintään samalla tasolla opiskelijabileiden kanssa.


Yksi sukulaiseni joskus kovasti julisti että "Suomessa on voimassa raiskauskulttuuri". Ei ole. Raiskaaminen voi olla darwinistisesti biologiassa, tässäkin ketjussa osoitettujen taustojen vuoksi. Mutta ainakaan minun näkemässäni suomalaisessa kulttuurissa miehet eivät joukkona todellakaan tue raiskauskulttuuria. En osaa nähdä tilannetta jossa minun sosiaalisista piireistäni, edes laajennettuna, useampi mies nyökkäilisi asialle jos yksi mies raiskaa naista.

No, Suomessa toisaalta ei ole paljoa tuollaisiin Fraternityihin tai Sororityihin verrattavia porukoita. Pari tulee mieleen, ja nekin ovat juuri yhteisöllisiä, järjestäytyneitä ja tunnettuja, ja siten niillä on selkeä insentiivi yhteisön osalta pysyä siistimpinä.

[stoge]

Sen verrran, että on noi jenkkilän raportoidut raiskaustapaukset (mikä terminä on väärä, koska se ei ole raiskaus vielä tässä) tilastoitu.
Voi ladata jenkkilän palveluista tai sitten kattoa lehtien tekemät yhteenvedot.

Vähän riippuen, mitkä tilat luetaan "kampukseksi" niin luku on 5000-9000 välillä per vuos.

Totahan sitten sekottaa se, että jenkkilässä iso osa näistä tapauksista, ei koskaan siirry varsinaiselle oikeuslaitokselle, vaan siellä
kun on järjestelmä, jossa koulut voivat rankaista siitä, että rikotaan oppilassäännöstöjä vastaan ja useimmat hoidetaan tällä.

Tällöinkään kyse ei ole vielä raiskauksesta joka on lakitekninen termi.

Noista listatuista joku 1600 siirtyy sitten varsinaiseen oikeusjärjestelmään.

Tässä ne luvut on about :
(määrät/prossat ei stemmaa koska ne ei ole ihan yksiselitteisiä vaan välejä)

1600 - ilmoitusta
80 - Valheellista ilmoitusta (2-10%)
800 - ilmoituksen perumista (50%)
592 - todisteiden puute (37%)
128 - Tuomiota (8%)

eli ilmoituksista, 8227 kpl, lakiteknisesti tuomittuja raiskauksia on 128 kpl.

Ja näähän on lukuja, statistiikkaa, ei ne kerro tapauskohtasista asioista mitään.

 

[Fluid]

Asiasta syvemmin, myös fraternity- ja yliopistokulttuurin käsittelyä, Ylen uutispodcastissa. Kannattaa kuunnella, jos kiinnostaa.

Suomalaisen raiskauskulttuurin olemiseen tai olemattomuuteen en just nyt osaa ottaa kantaa, kun pitäisi nukkumaankin mennä, mutta mutta. Aika hyvin täällä on ainakin osattu uhrin syyllistäminen näissä asioissa, eli väärä aika, paikka, vaatteet, päihteet, seura, ja mitäs läksi muutenkaan. Varttuneempi väki muistanee ysärin lopun minihame lieventävänä asianhaarana- tuomion. Oma lukunsa sitten on, että ollaanko täällä oltu valmiita kuuntelemaan, kun joku kertoo oman yhteisön/ympyröiden sisällä kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta. Uskon kyllä, että näissä asioissa on suhtautuminen mennyt terveempään suuntaan.

[Hoo]

Ysäriltä muistan kun Lipponen kommentoi sitä puistossa yksin kulkemista yöllä minihameessa. Kyllähän hän oikeassa oli.

[stoge]

Piti ihan göögletellä kun en muistanut mitään suomessa tapahtunutta minihamehässäkkää, vaikka varttunempaa väestöä edustankin.

"Helsinki on erittäin turvallinen - ei tietenkään tarvitse mennä tyrkyttämään itseään pimeällä johonkin pusikoihin"
--Paavo Lipponen (HS. 2004)

Minihameissa varmaan nyt sekoittuu suomi ja jenkkilä, viittaus siis varmaan 1989 jenkkilän minihame tuomioon.

Jos näin, varttuneellakin väestöllä aika sumentaa muistot.