Kirjoittaja Aihe: Arvoista ja kunnioituksesta  (Luettu 2686 kertaa)

Karwanaama

  • Turun Baletti
  • Baarikärpänen
  • *
  • Viestejä: 889
  • the strength of the D lies in his love for the s!
  • Galleria
    • Käsi hiekassa ja sinussa
Arvoista ja kunnioituksesta
« : 31.07.2013, 16:35 »
Hei,

Kirjoitin alla olevan tekstin blogiini, mutta kopioin sen myös tähän jos se saisi jopa vähän keskustelua aikaiseksi. Suurin osa lihavoinneista ja kursivoinneista sekä yksi kuva jäi pois kun en jaksanut uusiksi editoida. Linkki blogiin -> http://molinay.blogspot.fi/2013/07/alistuvan-ja-alistavan-arvo.html

-----
Helposti usein luullaan, että Ds-suhde ei olisi tasa-arvoinen. Selväähän on että perus-Virtasten mielestä näin ei olekaan. Helposti unohtuu, että aidossa Ds-suhteessa toinen haluaa alistua ja toinen taas haluaa alistaa. Eli jos kaksi ihmistä tekevät yhdessä asioita tai elävät elämäänsä juuri niin kuin se tekee heidät aidosti onnelliseksi, niin eikö se juuri ole tasa-arvoa? On hyvä myös muistaa, että Ds-suhteet sisältävät paljon variaatioita. On olemassa 24/7-suhteita, joissa alistuva on antanut kaiken vallan Alistajalleen jopa palkkatulojaan myöten, ja sitten taas niitä jotka silloin tällöin haluavat piristystä seksielämäänsa, ja sitovat kumppaninsta sängynpäätyyn ja läpsyttelvät kämmenillä pakaroille ja tuhansia sävyjä tältä väliltä. Ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa toteuttaa Ds:ää. Kaikki tavat ovat silmissäni yhtä arvokkaita.
On hyvä pitää mielessä, että alistava (käytän jatkossa lyhennettä D) ei ole jumala, kaikkitietävä tai edes kumppani, joka aina voisi tehdä oikean ratkaisun alistuvan (käytän jatkossa lyhennettä s) puolesta. Toki monelle s:lle olisi ihannetilanne löytää D, joka ottaisi tilanteen kuin tilanteen haltuun, kertoisi mitä ja miten pitäisi toimia talossa ja puutarhassa. Moni s olisi tällaisesta tilanteesta kovin onnellinen. D.n vastuu on melkoinen, ja useasti tuntuu, että tämän vastuun ymmärtäminen jää monilta puolitiehen. Jos nyt blondini haluaisi ehdottomasti minun ottavan tiukempaa otetta hänen elämästään, vaikka päättämällä mitä hän syö tai millaisia vaatteita hän ostaa tms., niin ystävällisesti kieltäytyisin. En olisi valmis kantamaan sitä vastuuta (en nyt ja tuskin koskaan), koska en voisi olla varma mikä ratkaisu/päätös olisi blondilleni paras. Toiseksi tiedän, että en jaksaisi panostaa näihin blondille tärkeisiin asioihin sen vaatimalla vakavuudella.

Helposti ajatellaan, ja jopa monet D:kin ajattelevat, että on helppoa olla D.
Tässähän nyt voi olla ja tehdä mitä haluaa.
Soitanpas tuosta subilleni ottamaan minulta suihin, kun samalla katselen jalkapalloa.
Kappas, hyvä D-kaverini on lähdössä TAFFin bileisiin, annanpa oman subini sille lainaan, niin sillä on vähän tekemistä.


Vastuu ja kunnioitus unohtuvat helposti. Jokaisen D:n pitäisi olla ylpeä s:tään. Jopa niin, että D tietää aidosti, mikä on s:lle parasta ja toimii sen mukaan. Toki on tilanteita, paljonkin, joissa D tekee ja päättää vain omista lähtökohdistaan, mutta silloinkin suhteen rajat ovat selvät, ja nämä tilanteet ovat usein molemmille nautinnollisia. Päätöksiä tehdessään D:n pitäisi olla hyvin tietoinen oman suhteensa dynamiikasta ja siitä, missä vaiheessa suhde on rakentumassa. Turhan usein näkee ja kuulee tilanteita joissa D on vienyt s:nsa kavereidensa piiskattavaksi tai viihdyttäjäksi. Ei sillä, etteikö tämä voisi oikeasti olla s:nkin halu, mutta parin kuukauden tuttavuuden jälkeen? Minne katosi se puhe vastuusta ja kunnioituksesta?

Ds-suhteessa ei ole mihinkään kiire. Jos tänään 5 cm:n tappi mahtuu sisälle, niin ei tarvitse harjoitella koko viikkoa, jotta ensi viikolla se 10 cm:n  jo mahtuisi. Tai jos on kovin ja juuri kokenut ensimmäisen kinkymiitin, niin se seuraava askel ei tarvitse välttämättä olla orjasopimuksen allekirjoitus. Ja vaikka varsinkin uusilla s:lla tuntuu olevan 110 lasissa, ja kaikki pitää kokea heti. Ja vaikka se D:sta tuntuisi kovin imartelevalta kun oma uusi s haluaisi kokea kaiken ja heti, niin vastullinen D pitää huolen siitä, että viikon, kuukausien ja vuosienkin päästä s on kunnossa.

Omasta mielestäni s antaa kauneimman asian itsestään D:n käyttöön, itsensä. Tätä kannattaa pysähtyä miettimään. Onko se kallein ja kaunein asia sama kuin ovimatto, jota tallotaan ja johon pyyhitään liat? Onko s likakaivo johon D voi kaataa oman pahan mielensä? Onko todellakin niin, että kun D on tyytyväinen niin s:kin on? Tiukkoja kysymyksiä joillekin. Monen D:n mielestä pienenkin siiman antaminen tai heikkouden näyttäminen on pois heidän auktoriteetistään. Onko todellakin niin? Onko "hajota ja hallitse" joskus toiminut ihmisen historiassa? Vai onko se vaan niin pirun helppo polku kulkea, my way or highway? Itse olen sitä mieltä, että jos D ei pysty näkemään kuin oman polkunsa, niin hän katselee tätä maailmaa liian tiukan pillin läpi.

Muutama hypoteettinen tilanne. Kuten blogiani lukevat tietävät, olen pohdiskellut viime aikoina paljon kolmen kimppaa. Kuinka helppoa ja kuinka helposti edessä olisi tilanne, jossa kaivaisin lelulaatikosta sen kaikkein ikävimmän piiskan, ja esittelisin pojulle kuinka hienoja jälkiä se jättäisikään blondini iholle. Mitäs jos esittelisin muutaman iskun liikaa, ihan vaan pikkuisen jotta poju näkee kuinka kova D olenkaan? Todella luotettavaa ja arvostettavaa.

Mitäs jos D on bileissä s:nsa kanssa. Samassa tilaisuudessa on D2 joka on D:n kamu, mutta samalla ihminen, jota s ei voi arvostaa, koska on nähnyt hänen piiskaavan humalassa. Miten toimii kunnioitettava D?

a) Käskee s:nsa tervehtiä ja käyttäytyä kunnioittavasti D2:ta kohtaan?
b) Käy keskustelun suoraan D2:n kanssa ja säästää s:nsa ikävältä tilanteelta?
c) Jotain muuta?

Helpoin tie ei ole aina se kunniakkain.

Jos joskus heti leikkimme jälkeen komentaisin blondini pukeutumaan ja hakemaan minulle lähikaupasta jotain, niin olen varma että hän unohtaisi, mitä on tekemässä ja eksyisi ulkona. Sain leikkiä hänen kanssaan ja toteuttaa syvimpiä halujani ja fantasioitani hänen kanssaan, mutta minussa ei ollut miestä hoitamaan hänet tähän maailmaan takaisin. Jälkihoidon poisjättämiselle ei ole olemassa (teko)syitä. Mielestäni on raukkamaista leikkiä, jos ei pysty antamaan jälkihoitoa. Arvostus ansaitaan teoilla - ei sillä, kenellä on pisin kokemus tai komeimmat piiskat.

Omasta mielestäni hyvä D on sekoitus monesta asiasta. Hän on keskustelutaitoinen, tunneälyinen ihmistenlukija sekä tiukka käskijä. Hän on opettaja ja oppilas (hyväksykää tämä). Hän on kunnioitettava ja luotettava ystävä, johon s tietää tilanteen kuin tilanteen tullen pystyvänsä luottamaan. Hän pitää huolta s:nsa seksuaalisista tarpeista (tämä sisältää tosin monen monta aspektia). Ja parhaassa tapauksessa hän on myös kumppani ja rakas. Mitä D saa tästä kaikesta? Hän saa s:nsa, kokonaan.

No olenko minä tätä kaikkea? EN. Olen tehnyt samoja virheitä, joista tässä paasaan. Pyrin toimimaan niin kuin tässä kirjoitan, ja välillä tuntuu että onnistun. Hyväksyn sen, että eteen tulee tilanteita, joihin en ole varautunut, mutta se mikä vaikuttaa pätöksentekooni eniten on suhteemme. Mikä on blondilleni parasta ja mikä on Minulle parasta. Olen vielä oppilas.

Nyt kun luin tekstini uudestaan oikolukiessani, huomaan paasaavani. Syyllistyn siihen, kun joku asia on minulle tärkeä. Nyt sinulla on mahdolisuus haastaa mielipiteeni ja keskustelisin kanssasi mieluusti. Ja usko pois mieluusti muutan myös mielipidettäni, jos siihen on syytä. Mutta älä laita perusteluksi "koska näin olen tehnyt jo 30 vuotta".

*****

Blondi kommentoi

En tiedä, onko olemassa yhtään sellaista alistuvaa, joka ei haluaisi kaikkea heti. Jos on, niin kuulisin sen mielelläni. En myöskään tiedä, onko olemassa sellaisia alistuvia, jotka kokisivat saaneensa tarpeeksi. Ainakin minuun on sisäänkirjoitettu tarve saada aina vaan lisää ja enemmän. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Juuri tämän vuoksi alistavan rooli on pelottavan vastuullinen. Rajoittaa, rajoittaa ja vielä kerran rajoittaa. Päättää ja siten myös tietää, että mitä toinen on milloinkin valmis kestämään ja ottamaan vastaan. Sekä fyysisesti että psyykkisesti. Leikissä ja leikin ulkopuolella. Lisäksi alistavalla on huomioitavana vielä oma jaksamisensa. Miten kehoni voi tänään? Miten mieleni voi tänään? Mitä olen valmis antamaan? Mistä olen valmis kantamaan vastuun? Miten saatan loppuun aloittamani siten, että molempien hyvinvointi on turvattu?

Siksi on äärimmäisen tärkeää, että myös alistavalla on käytössään turvasana, jolla hän voi laittaa leikin poikki. Jos huomaa alistuvan olevan sellaisessa mielentilassa, että on syytä lopettaa, mutta alistuva ei itse ymmärrä tätä. Uskokaa pois, näinkin voi käydä. Ainakin meille on käynyt näin. Tai jos alistava on itse haukannut liian ison palan kakkua, ja huomaa olevansa keskellä sellaista tilannetta, jota ei enää hallitse tai jossa on ehkä jopa menty jo vähän liian pitkälle.

Yhtä tärkeä on myös alistavan jälkihoito. Sen merkitys on nollata tilanne myös alistavalle. Normalisoida tilanne, jossa alistava on tehnyt asioita, joita hän ei tavallisessa elämässä tee. Satuttanut, nöyryyttänyt, alistanut, nimitellyt, lyönyt kasvoille... Laittanut oman mielensä lujille, vaikka toki nauttien. Meillä Peikon jälkihoito tulee aina sen jälkeen, kun minut on saateltu takaisin ihmisten ilmoille. Se sisältää usein silittelyä, hellää suuseksiä ja muuta Peikon mieltä tyynnyttävää.

Peikko kirjoittaa yllä sellaisesta skenaariosta, että alistuvan tulisi osoittaa kunnioitusta kaikilla alistaville. Minulle ajatus on hyvin vieras. En voi osoittaa kunnioitustani ihmiselle, jota en tunne pelkästään sen perusteella, mikä hänen roolinsa pervoyhteisössä on. Olen valinnut, että alistun Peikolle. Se ei tarkoita, että automaattisesti olisin alistuva muille. Ei missään tilanteissa. Ystävissäni on alistavia henkilöitä, joita kunnioita syvästi. Mutta en siksi, että he ovat alistavia, vaan siksi, että he ovat ystäviäni ja ansainneet kunnioitukseni.

Leikkisa

  • Kanta-asiakas
  • ***
  • Viestejä: 411
  • Yhdenlainen subi
  • Galleria
Vs: Arvoista ja kunnioituksesta
« Vastaus #1 : 31.07.2013, 17:17 »
Tässä kirjoituksessa käsitellään aika paljon eri asioita. Suurimmasta osasta olen aivan samaa mieltä. Subeilla on tapana kaivata kaikkea ihan heti. Itsekään en ole sen suhteen mikään poikkeus, vaikka jotain olen toivottavasti jo ehtinyt oppiakin. Sen vuoksi D:n osa on tyypillisesti rajoittaa tahtia ja se ei varmastikaan ole aina helppoa.

Kuten itsekin sanoit, D/s-suhteita on joka lähtöön. Itsekin pidän kaikista luonnollisimpana sitä, että se on nimenomaan kahden ihmisen välinen suhde, eivätkä nämä valtarakenteet siirry noin vain muiden ihmisten välisiksi. Sen vuoksi lainaamista kenenkään käyttöön ei pidä ottaa kovin kevyesti ja sen pitää kaikille osapuolille sopia.

Liittyen ajatukseen bilekäyttäytymisestä D voi mielestäni hyvinkin vaatia s:ltä hyvää käytöstä, vaikka s ei D2:sta juuri arvostaisikaan. Kyseessähän ei välttämättä ole s:lle hirveän helppo tehtävä, mutta hyvän käytöksen vaatiminen ei ole missään nimessä huono asia s:nkään kannalta. Jos taustalla on keskustelua vaativia ristiriitoja, bileet eivät välttämättä ole parhaita paikkoja niitä lähteä ratkomaan muutenkaan. Kyllähän onnistuneesta illasta voi s:n myös palkita jälkeenpäin. Mikäli s:n hyvään käytökseen ei vastata samalla tavalla, on kyllä D:n velvollisuus mielestäni myös pitää huolta siitä, että s:n ei tarvitse itse sietää huonoa käytöstä.

diaNa

  • Smurffit
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 261
  • Carpe Diem
  • Galleria
Vs: Arvoista ja kunnioituksesta
« Vastaus #2 : 01.08.2013, 23:16 »
järkevän kuuloista tekstiä, mielenkiintoista etteivät pitkän linjan harrastajat ole tähän tarttuneet ja ettei keskustelua ole syntynyt  :o  lienevätkö kaikki näin liikuttavan yksimielisiä.....

Nut

Vs: Arvoista ja kunnioituksesta
« Vastaus #3 : 02.08.2013, 07:51 »
järkevän kuuloista tekstiä, mielenkiintoista etteivät pitkän linjan harrastajat ole tähän tarttuneet ja ettei keskustelua ole syntynyt  :o  lienevätkö kaikki näin liikuttavan yksimielisiä.....

Mä taas veikkaan liian pitkää tekstiä ja ihmisten kesälaitumilla oloa. On elämä tjsp. Itsekään en ole vielä jaksanut aloitustekstiä lukea ollenkaan.

kide

  • Vieras
Vs: Arvoista ja kunnioituksesta
« Vastaus #4 : 02.08.2013, 08:42 »
Mä luin kyllä heti kun tämä ilmestyi, ja meinasin kommentoidakin, mutta pyyhin tekstini pois :)

Tasa-arvosta D/s-suhteessa: Itse miellän, että osapuolet ovat yhdenvertaisia, mutta eivät perinteisessä mielessä tasa-arvoisia. Varsinkin 24/7:ssa korostuneesti.

Hyvähän se on välillä vaikka vähän paasatenkin puhua - tärkeitä asioitahan nuo ovat. Yhtä lailla kyllä subeja voisi muistutella siitä, antavatko D:lle sen arvon ja kunnioituksen jonka Hän ansaitsee. Ettei totuta esim. siihen, että D tyydyttää kaikki seksuaaliset tarpeet ja on aina keksimässä jotakin uutta ja kiinnostavaa subin pään menoksi, eikä itse muisteta toteuttaa omaa osaansa. Ainakin mulla on usein "kotiläksyt tekemättä".

Muoks: Ylimääräisen kirjaimen poisto
« Viimeksi muokattu: 02.08.2013, 09:39 kirjoittanut kide »

Fixx

  • Vieras
Vs: Arvoista ja kunnioituksesta
« Vastaus #5 : 02.08.2013, 09:07 »
No eihän tuohon voi kovin vakuuttavasti vastaan inttää. Tee siinä keskustelua sitte.

Minulle tasa-arvo on tärkeä asia. Joskus täällä (vai leikkikehässä?) joku esitti että vaikka suhde on tasa-arvoinen, niin se ei välttämättä ole tasavaltainen. Siitä olen samaa mieltä. Ja samaan hengenvetoon väitän, että tasa-arvo ja tasavaltaisuus ovat hyvin lähekkäisiä käsitteitä, ja osin päällekkäisiä. Tasa-arvo ja power exchange yhdessä ovat paradoksi. Parhaat asiat elämässä ovat paradokseja. (noin, repikää siitä keskustelua.)

kide

  • Vieras
Vs: Arvoista ja kunnioituksesta
« Vastaus #6 : 02.08.2013, 09:37 »
Joskus täällä (vai leikkikehässä?) joku esitti että vaikka suhde on tasa-arvoinen, niin se ei välttämättä ole tasavaltainen.

Nonniin, sieltähän se tuli  ;D

Pyörittelin edellistä viestiä kirjoittaessani ensin mielessäni valta-käsitettä ja sen merkitystä deeässässä, mutta päädyin olemaan kirjoittamatta siitä, koska se meni itsestäänselvyyksiin.

Nää keskustelut menee helposti semantiikaksi, vaikka suurista linjoista oltaisiinkin samaa mieltä.


Wibbe

  • Kanta-asiakas
  • ***
  • Viestejä: 351
  • vaniljapäällysteinen switch
  • Galleria
Vs: Arvoista ja kunnioituksesta
« Vastaus #7 : 02.08.2013, 09:48 »
Hyvää pohdintaa. lisäisin tuohon vielä ettäsenkin jälkeen kun s on antanut suhteessa D:lle päätösvallan, ei s:n oma arvostelukyky ja mielipiteet katoa mihinkään. Täysi valta on aina illuusiota.

mastervsop

  • Vieras
Vs: Arvoista ja kunnioituksesta
« Vastaus #8 : 02.08.2013, 11:15 »
Wibbe hyvä että meitä täysjärkisiäkin on... faktahan on että pelin voi viheltää poikki kuka vaan niin halutessaan ja miten tahtoo. Sitä pitää vaan kunnioittaa, jos et tee varaudu tuhlaamaan vapaapäiväsi leivättömän pöydän edessä tavalla tai toisella...
« Viimeksi muokattu: 02.08.2013, 12:53 kirjoittanut VSOP »

-katy-

  • Vieras
Vs: Arvoista ja kunnioituksesta
« Vastaus #9 : 02.08.2013, 17:24 »
Lainaus
Blondi kommentoi

En tiedä, onko olemassa yhtään sellaista alistuvaa, joka ei haluaisi kaikkea heti. Jos on, niin kuulisin sen mielelläni. En myöskään tiedä, onko olemassa sellaisia alistuvia, jotka kokisivat saaneensa tarpeeksi. Ainakin minuun on sisäänkirjoitettu tarve saada aina vaan lisää ja enemmän. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Tästä tuli mieleeni,että jo pelkkä kädestä pitäminen voisi olla aika hurja juttu. Siis jollekin alistuvalle, joka ei ole ollut D/s-suhteessa koskaan ja sitten se sopiva kumppani, D/M osuisi kohdille. Eli en ainakaan uskoisi, että tommoinen alistuva,kokematon ja erakoitumaanpäin,vaatisi saada "kaiken mulle,nyt ja heti". Yhtenä esimerkkinä vaikka nyt tuo fistaus,jossa käsi on muualla kuin kädessä. Jotenkin ainakin jonkinlainen maalaisjärki väittää jossain rusinoiden sopukoissa,ettei kaikkea voi saada ja omaksua kertarysäyksellä vaan vähitellen kun on valmis. Mutta eiköhän tosiaan ole erilaisia alistuvia ja erilaisin elämäntaustoin kera historian ja luonteen-  :)

Tietysti juontui mieleeni, että mitä tehdä tuommoisen hissukan kanssa ja onko siitä mihinkään,mutta ei kait Dominoiva voi ajatella,että itse pitää saada s:ltä "kaikki mulle heti" tai että onko kaikki Dominoivat heti sillä minuutilla valmiita kaikkeen vai onko tuo tie myös jonkinlainen prosessi heille- kenties hyvin kokeneen ja kokemattoman yhdistelmä ei voikaan onnistua, en osaa sanoa-

Sitten jos miettii elämänkokemusta ja seksuaalista kokeneisuutta, niin ne kai voivat olla eri asioita, mutta sittenkin kai hieman yhdessä ja samassa liitoksessa-tarkoittaako automaattisesti se, että on kokenut seksuaalisesti,että on myös viisautta karttunut samassa suhteessa-siihenkään en osaa paljoa sanoa..Ainakaan henkilö joka kerskuu sillä kuinka paljon ja monen kanssa on tullut harrasteltua,ei anna välttämättä kuvaa nimenomaan viisaudesta
« Viimeksi muokattu: 02.08.2013, 17:51 kirjoittanut -katy- »

IndigoZone

Vs: Arvoista ja kunnioituksesta
« Vastaus #10 : 02.08.2013, 19:49 »
Tästä tuli mieleeni,että jo pelkkä kädestä pitäminen voisi olla aika hurja juttu. Siis jollekin alistuvalle, joka ei ole ollut D/s-suhteessa koskaan ja sitten se sopiva kumppani, D/M osuisi kohdille. Eli en ainakaan uskoisi, että tommoinen alistuva,kokematon ja erakoitumaanpäin,vaatisi saada "kaiken mulle,nyt ja heti". [...]

Tietysti juontui mieleeni, että mitä tehdä tuommoisen hissukan kanssa ja onko siitä mihinkään,mutta ei kait Dominoiva voi ajatella,että itse pitää saada s:ltä "kaikki mulle heti" tai että onko kaikki Dominoivat heti sillä minuutilla valmiita kaikkeen vai onko tuo tie myös jonkinlainen prosessi heille

En voi puhua kenenkään muun puolesta. Itselle se on ilman muuta prosessi.

Ajatusten tasolla voi olla valmis monenlaiseen - hyväksynyt kaikki ne halut itsessään; orastavasti kiinnostunut monista vieläkin syvemmälle menevistä asioista. Mutta D ei ole sellainen ihminen, joka luonnostaan tietää kaiken ja osaa kaiken. Asioihin pitää perehtyä ja niitä pitää opetella. Kumppaniin pitää perehtyä ja sitä pitää opetella.

Ensisijaisesti itse haluan ymmärtää lähtökohdat: olla selvillä, mitkä ne ajatukset ja valmiudet toisella osapuolella ovat. Onko sekin tiensä alussa vai jo jossain pidemmällä - sellaisessa kyydissä, johon pitäisi hypätä vauhdista? Mitkä kaipuut, halut, haaveet ja pelot s:n mieltä pyörittävät? Mikä se kokee olevansa nyt, millä intensiteetillä, ja minne (mihin tavoiteolotilaan, mitä reittejä pitkin, mihin menettelyihin luontevasti alistuen) se on jo luonnostaan matkalla, jos vain sopiva ohjaaja ja matkakumppani löytyy, jonka edessä niitä tarpeita ja haluja ei tarvitse peitellä ja piilottaa?

Ajattelen niin, että palkitsevaa ei ole jokin tietty määränpää tai aloituspiste, vaan tien kulkeminen yhtä matkaa toisen kanssa. Jonkin täyttymyksen hakeminen? Kyllä, mutta toivottavasti se on jotain enemmän kuin vain yksi staattinen piste, jonka kokemisen jälkeen ei ole enää mitään. Paremminkin mielentila, johon voi päästä monia eri reittejä, kuin vain yksi kiinteästi määritelty tavoite. Tai jos tavoite, sellainen, jota voidaan tarpeen mukaan uudistaa ja uudelleenmäärittää.

Kukaan ole täysin tyhjä taulu. Jokaisella on jokin ensisijainen haave tai fantasia ja mielikuvia sen toteuttamisesta. Tai useita vaihtoehtoisia juttuja, jotka vetävät puoleensa syvemmin kuin jotkin muut asiat. Kokemukset voivat olla mitä vain nollan ja taivaiden väliltä. Mutta matka pitää aloittaa jostain sellaisesta risteyksestä, johon molemmat voivat saapua sellaisina kuin sillä hetkellä ovat ja luottaa toisiinsa tarvitsematta esittää enempää kuin ovat. Ja - näin itse katson - ainakin aluksi lähteä sellaiseen suuntaan, jossa reitti tuntuu kummastakin luonnostaan viekoittelevalta ja kiinnostavalta.

Mutta toivottavasti molemmat ovat sellaisia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita ottamaan asioista selvää, opettelemaan lisää. Niin kumppanista kuin siitäkin, miten ne halut saadaan toteutukseen ja käytäntöön. Sillä tavalla kuin olosuhteet sen mahdollistavat. Että se matka voisi edetä sinne, mistä se täyttymys voisi olla löydettävissä. En usko, että se löytyy mistään yksittäisistä teoista, vaan yhteydestä siihen toiseen ihmiseen: kokemuksien ja mielentilojen mahdollistamisesta, läsnäolosta, toisen tarpeista välittämisestä. Vaikka se tapahtuisi ulkomaailman lähtökohdista katsottuna oudossa muodossa, jossa hämärtyy se, missä määrin tarpeet ovat toisen tarpeita ja missä määrin omia, ja onko sitä rajaa edes enää. Mikä ehkä yksi niitä perimmäisiä kiinnostavia pointteja onkin... ;)

Vain omia ajatuksia, omista lähtökohdista. Mutta ne ehkä parhaiten taipuu allekirjoittamaan.

diaNa

  • Smurffit
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 261
  • Carpe Diem
  • Galleria
Vs: Arvoista ja kunnioituksesta
« Vastaus #11 : 02.08.2013, 21:44 »
ja taas pitää kompata  :love:

-katy-

  • Vieras
Vs: Arvoista ja kunnioituksesta
« Vastaus #12 : 02.08.2013, 23:47 »

Mutta toivottavasti molemmat ovat sellaisia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita ottamaan asioista selvää, opettelemaan lisää. Niin kumppanista kuin siitäkin, miten ne halut saadaan toteutukseen ja käytäntöön. Sillä tavalla kuin olosuhteet sen mahdollistavat. Että se matka voisi edetä sinne, mistä se täyttymys voisi olla löydettävissä. En usko, että se löytyy mistään yksittäisistä teoista, vaan yhteydestä siihen toiseen ihmiseen: kokemuksien ja mielentilojen mahdollistamisesta, läsnäolosta, toisen tarpeista välittämisestä. Vaikka se tapahtuisi ulkomaailman lähtökohdista katsottuna oudossa muodossa, jossa hämärtyy se, missä määrin tarpeet ovat toisen tarpeita ja missä määrin omia, ja onko sitä rajaa edes enää. Mikä ehkä yksi niitä perimmäisiä kiinnostavia pointteja onkin... ;)
Komppailen täysillä- mukavaa lukea-tai siis ihmeellistä,että joskus ymmärtää jostain jotain

heidiAnn

  • Asiakas
  • **
  • Viestejä: 56
  • An enthusiastic runner. In video games.
  • Galleria
Vs: Arvoista ja kunnioituksesta
« Vastaus #13 : 03.08.2013, 12:53 »
Kiitos tästä keskustelusta, sitä on ollut kovin mukava ja ajatuksia herättävä lukea vaikken juuri nyt osaa kovin syvästi siihen kommentoida. Ajattelen niin monenlaisia ristiriitaisiakin ajatuksia aiheeseen liittyen juuri nyt, etten osaa tehdä niistä selkeää jäsenneltyä kokonaisuutta.

Hieman nuorempi minä olisi ehkä mustavalkoisen ehdottomasti ajatellut, että jokaisella aikuisella ihmisellä on vastuu asettaa omat rajansa ja pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan. Nyt (vieläkin melko nuorena, mutta pikkuisen vanhempana) taas huomaan ajattelevani, että on tärkeä pitää huolta niistä ihmisistä, joita elämässämme on, ja jotka olemme kenties kutsuneet elämäämme. Yrittää kasvaa ihmisenä sellaiseen suuntaan että voisimme tuoda enemmän hyvää omaan ja läheistemme elämään. Ja rohkeutta myös uskaltaa tukeutua niihin ihmisiin, joita lähellämme on, olla riippuvainen toisesta.

En tiedä, voivatko ihmissuhteet koskaan olla tasa-arvoisia - olivat ne sitten dynamiikaltaan tai syvyydeltään minkälaisia tahansa. Toivon, että ne pohjautuvat molemminpuoliseen kunnioitukseen, haluun yrittää ymmärtää toista ja tahtoon olla toisen elämässä. Tämän kesän aikana olen paljon miettinyt sitä, miten tärkeää juuri on, että ihmissuhteet pohautuvat vapaaseen tahtoon, ei velvollisuuteen. Ja tunnen itseni kovin hupsuksi, kun ehdin täyttää 32-vuotta ennen kuin osasin tuonkin simppelin asian sanoittaa itselleni.

No mutta, vetäydyn taka-alalle ja jään seuraamaan hyvää keskustelua.:)

prinsessaleia

  • Vieras
Vs: Arvoista ja kunnioituksesta
« Vastaus #14 : 26.08.2013, 12:09 »
Kuulostaa D n näkökulmasta tosi tylsältä jos kaikki pitäisi keksiä subin puolesta vaatteista lähtien. Kuka sellaista oikeasti jaksaa jovin pitkään?? itse aloittelevana subina (ainakin tässä suhteessa) koen että tarvitsen tosi paljon aikaa prosessoida mitä oikein haluan ja mikä jäänee vielä mielikuvamaailmaan toistaiseksi..