Mistä kaikki alkoi?

[Hermes]

Jokaisella meistä on ollut hetki, jolloin olemme huomanneet olevamme kinkyjä. Mutta missä tilanteessa ja minkä ikäisenä itse kullekin on lamppu syttynyt pään päälle?

[kuuliainen]

Varhaisin muistikuva liittyy kakarana intiaanileikkeihin, jossa naapurin vanhempi tyttö sitoi ja suukapuloi minut sotavangiksi jääneenä.
Se oli miellyttävä kokemus ja jäi muistiin, mutta kai mieleni oli jo silloin vinksallaan 

Lukiossa ollessani etsin käsiini kirjastosta O:n tarinat, Justinen, Hirveän Hospodarin seikkailut, Herra Jackin ihmeellisen huoneen yms kirjat. Myös ensimmäiset bdsm-jutut miestenlehdissä olivat äärettömän iso asia. Tässä vaiheessa kai se lamppu lopullisesti syttyi, kun olin jo täysi-ikäinen. Huomasin niiden asioiden kiihottavan itseäni voimakkaasti , mutta en suurin surminkaan tohtinut moisia mieltymyksiä esitellä ensimmäisille tyttöystäville.

Tässä kohtaa on nuorison syytä muistaa, että Suomi oli tuolloin vielä 70-luvun puolivälissä  maaseudulla varsinainen lintukoto, jonne maailman pahuus ja perverssit riettaudet eivät olleet rantautuneet. TV:ssä oli pitkään vain yksi kanava ja radiossa 2 kanavaa, joissa oli yhteensä pop/rock musiikkia 2 tuntia viikossa. Internetistä tai pornovideoista kukaan ei ollut edes unta nähnyt.  Jos vertaa sitä aikaa nykyhetkeen, niin ero on käsittämättömän suuri. Kinkyjutut olivat maan alla ja niitä ei mediassa tai muussa ympäristössä ollut näkyvillä, vaan ne oli itse kaiveltava esille.


 

[Kuume]

Kyllähän sitä jo lapsena huomasi olevansa hieman erilainen. Tykkäsin kamalasti esim. rosvo ja poliisileikistä, tietysti rosvona. Oli jännittävää jäädä lopulta alakynteen. Tietenkään en osannut sitä kinkiyteen yhdistää mutta näin sitä huomaa vanhempana asioita. Jotenkin mulla myös lähti seksuaalistuminen nopeasti käyntiin, päiväkoti-ikäisenä kuitenkin itsetyydytyksen aloittaneena. Siinä meni muutama vuosi ja kun sitä alkoi vihdoin miettimään varsinaista seksiä huomasin pitäväni siitä että toinen osapuoli on vahvoilla ja tekee mitä haluaa. Varsinainen kinkiys heräsi lähinnä vasta yläasteella kun sain netin ja tutustuin kaikenlaisiin juttuihin, mutta vasta viime vuonna se on vasta kunnolla roihahtanut käyntiin. Ihan hyvin tosin kun ajattelee että on vasta 20.

[swan]

Ei ole mitään erityistä hetkeä,jolloin olisi hetkessä havahtunut, paitsi eräs lyhyt ajatusten vaihto reilu vuosi sitten. Lähti ilmat kuin hetkeksi pihalle, kun toinen sanoi ajatuksen, jota itse ei ollut  uskaltanut sanoa ääneen tai ymmärtänyt täysin.

Käytännössä takana on kuitenkin pitkä tie ja monenlaiset vaiheet, ennen tätä tietoisuutta,että on melkoisen alistuva henkilö.

Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan ja mielenkiintoista on kuulla erilaisia kuvaksia tästä aiheesta.

[Ennui]

Monta, monta vuotta ennen kuin tiesi mitä "seksi" on. Kun vielä pääsi kiinni jonkinlaiseen toimintaankin ennen kuin edes vaniljaseksi tuli kuvioihin, kokemus tuosta tavanomaisemmasta on näin ollen jäänyt ajallisestikin vähäiseksi. Jos tämä loppuu, ei taida vanha koira oppia uusia temppuja.

[viana]

Tästä keskusteltiinkin matkalla Turkuun seurueemme kesken, tai ainakin siitä, mistä lähtien kukin on ollut pervo.

Minä en muista tiettyä hetkeä, mutta muistan jo ekaluokalla uppoutuneeni haaveisiin, joissa olin mekaanisten käsien vangitsema ja avuton, ja huvittaneeni itseäni pitkillä automatkoilla pitämällä käsiä selän takana ja kuvitelmissani rukoillemalla armoa näkymättömältä vangitsijalta. Ja jo sitä ennen muistan äitini hieman kiinnittäneen huomiota, kun Barbie-leikkini olivat pikkaisen nyrjähtäneitä (kyllä, alastonta Barbie-parkaa kidutettiin ). Tämä oli siis jo ennen kouluikää. Erityisen paljon innostivat Marvel-sarjakuvien trikooasuiset sankarit pinteessä, keskiaikaiset noidankidutusmenetelmät ja kaikenmaailman kauheudet, joita nykyään ei pysty enää lainkaan lukemaan, mutta jotka olivat lapsesta ja nuoresta niin jännittäviä.

Menikin sitten vuosia, ennen kuin onnistuin yhdistämään, että tämä kaikki liittyy seksiin, ja melkein kolmikymppiseksi, ennen kuin nykyinen kumppani tunnisti pervoksi ja ryhtyi rohkaisemaan. Tuon yksittäisen syksyisellä automatkalla tapahtuneen lyhyen keskustelun jälkeen mikään ei varsinaisesti muuttunut, koska olin aina pitänyt pervoutta isona osana persoonallisuuttani, mutta käytännössä yhdessä yössä BDSM-maailmasta tuli minun maailmani, ja tuntuu, kuin niin olisi aina ollutkin.

Eli tavallaan kaikki alkoi kun olin ihan pieni, tavallaan noin kaksi vuotta sitten

[roosa]

Mä haaveilin jo tokaluokkalaisena et saisin niiltä kahdelta kauniilta vitosluokkalaistytyöltä piiskaa. 
Pian kuvitelmissa oli piiskanvarressa mies ja siitähän se sit lähti.

[MissSofia]

Vaikka lapsuudestani ei niin hirveän pitkää aikaa vielä ole, en voi sanoa muistavani sieltä mitään erityisiä kinkyjuttuja. Jos nyt hakemalla haetaan, teini-ikäisenä aloin fantasioida raiskauksesta, mutta sen "kummempia" en muista haaveilleeni/tehneeni. Noin vuosi sitten alkoi vaniljaseksiin tulla kinkyvivahteita, jotka ovat koko ajan voimistuneet ja lopulta johtaneet Ds-suhteeseen. En tunnusta kinkyilyn olevan itselleni mikään kutsumus, olen siihen vain "ajautunut" ja huomannut pitäväni siitä.

[Dominaattori]

Päiväkodista jotain muistoja kun "pussailtiin tyttöjä väkisin" ja  teininä haettiin jo naama punaisena ensimmäiset bondage-lehdet sex-shopeista.

[LiseCohen]

En nyt varsinaisesti muista mitään yhtä hetkeä että olisin tajunnut olevani kinky. Alkoi ehkä niihin aikoihin kun Walter de Campin Fetissikirja ilmestyi (1997). Olin silloin 17v. Samoihin aikoihin minulla oli goottikausi menossa ja pvc-korsetit kuului normaaliin pukeutumiseen muutenkin. Goottius ja kinkyys tavallaan meni käsi kädessä. Luulen että sain lapsena/nuorena vaikutteita Maanalainen armeija iskee jälleen-sarjasta ja se vaikutti fetissini kehitykseen (univormut).

http://www.youtube.com/watch?v=xks2Wmbl-9A&feature=related

[Hermes]

Mä tykästyin jo lapsena rosvo ja poliisi leikkeihin, niin kuin kai moni muukin, samoin nuket kokivat kovia. Jostain syystä ymmärsin, etteivät muut leikkineet nukeilla samalla lailla kuin minä, ja varoin visusti piiskaamasta niitä kenenkään muun nähden....

Mutta kinky ymmärsin olevani vasta kun ensimmäistä kertaa loggauduin nettiin, löysin samanhenkisiä, ja tajusin mikä minussa oli "vialla". Tosin en tätä ominaisuutta kovin kummoisena vikana pidä, enemmänkin elämää rikastuttavana asiana.

[Nut]

Toisin kuin monet täällä kirjoittavat en muista mitään sen erityisempää "kinkylapsuutta", enkä oikein usko että niissä köysi- tai rosvo ja poliisi -leikeissä oli mitään sen suurempaa tiedostamatonta viettiä takana. Tavallista lasten leikkisyyttä ja uteliaisuutta kaikkea mahdollista kohtaan.

Minulla ylipäätään seksuaalisuus ja seksielämä alkoi naisista pitämisestä. Sitten tuli "kato oho, kuinkas tässä näin kävi" vuorosanoilla saatettuna tykästyttyä myös miehiin. Hetken touhuilun jälkeen tuli todettua ettei se kiltti ja hellä vaniljainen rakastelu sytyttänyt ollenkaan, parhaita hetkiä olivat ne vähänkään rajummat otteet. Tämä tilanne johti itsetutkiskeluun ja -pohdiskeluun ja nettisurffailuun. Pohtiessa ehti hyvin jäsennellä omia mieltymyksiään ja opittua alan käsitteitä, ja sitten kun sai kerättyä rohkeutta kokeilla ekan kerran oli kaikki vielä parempaa kuin mitä tuli kuviteltua. Sillä tiellä ollaan, vanilja ei ole minulle enää kovin relevantti vaihtoehto, pari kertaa tuli sitä BDSM-touhujen aloittamisen jälkeen kokeiltua ja ei se vain anna kunnon kiksejä minulle.

Fetissini minulla on ollut aina, ja olen sen olemassaolon tiedostanut teini-ikäisestä lähtien. Fetissiksi aloin mieltymystäni kutsumaan kun siirryin näihin piireihin, osittain termin helppouden takia ja osittain siksi, että se on totta.

[viana]

.ostain syystä ymmärsin, etteivät muut leikkineet nukeilla samalla lailla kuin minä, ja varoin visusti piiskaamasta niitä kenenkään muun nähden....

Heh, jännä juttu, mutta minäkin älysin pitää tuon ihan yksityisissä hetkissäni

[Ruusu]

Viana ja hermes sen sanoivat: nukkeleikit -ne eivät olleet kovin normaaleja minullakaan  Muistan kuinka tykkäsin "kiduttaa" barbejani, kerran jopa hautasin sellaisen lumihankeen talveksi...... barbi "löytyi" sitten keväällä lumien sulaessa sieltä pihalta. Äiti oli kummissaan ja selitin "unohtaneeni" sen sinne Muistan myös piirtäneeni sellaiselle mollamaijanukelle tussilla kyyneleitä, koska se "joutui" vangituksi

Äitini myös huolestui lääkärileikeistämme naapurintytön kanssa, koska vain "nukkeja" sai tutkia. Toisaalta tuo lienee normaalia lapsen uteliaisuutta.

Vielä astetta kauheampi muistoni on mummolasta, jossa ala-asteikäisenä sepustin tarinaa "pylly- ja pissalääkäristä"...sitten en osannut olla asiasta edes hiljaa, vaan kerroin tarinat mummolleni

Hieman selkeämmät (kinky)piirteet tulivat myöhemmin. Omat leikit ja kuvitetut&kirjoitetut tarinat olivat jo aika kovanlaista pornoa yläasteikään tullessani. Piirsin, tarinoin, leikin ja häpesin. Tuntui koko ajan siltä, että tämä on kiellettyä. Tätä eivät vanhemmat tai kaverit hyväksyisi.

Leikeissä minulla oli outo viehtymys askarrella kirkkaista/valkoisista/mustista jätepusseista asuja.... Leikkasi vain pussin pohjan auki ja puin päälle siten, että kantokahvat toimivat olkaimina...leikkasin tarvittaessa tissien kohdalta pyöreät palat pois.... Voi Luoja. Nolottaa edelleen muistella tuota aikaa. KAikki todisteet piti aina hävittää leikin jälkeen. Lisäksi minua viehätti jo nuorena isot kalut (omatekoiset dildot) että kipu. Karmee pervo olen. Häpeän. 

Yksi kaverien kommentti jäi myös mieleen ylä-asteelta "Sä et kyllä mistään normaalista seksistä perustu..."

Kaapista ulos tulin vuosi sitten... siis siinä mielessä, että aloin toteuttaa fantasioitani OIKEASTI 

[Riihipiru]

Kävin perheen kanssa Saksassa kun olin 10v ja siellä  vierailtiin jossain keskiaikisessa linnanssa minkä yhteyteen oli pystytetty keskiaikainen kidutusmuseo  Hiljaseks veti ja aika moni sen huomas, luulivat vaan et olin järkyttyny 

Kaapista tulin ulos vihdoin 2005 ja mulla on vieläkin tallessa kuva siltä Saksan reissulta mikä otettiin kun olin häpeäpuussa