SM, oppiminen ja lähdekritiikki

[Kolumnisti]

SM, oppiminen ja lähdekritiikki

Jos olemme aivan rehellisiä, suurin osa tarjolla olevista SM-tiedonlähteistä ei itse asiassa ole varsinaisia tiedonlähteitä. Sanon näin siksi, että ne edustavat fantasiaa. Jokaista oppimateriaaliksi suunniteltua lähdettä kohden löytyy lukuisia sellaisia, jotka on tarkoitettu viihteeksi, mutta ne ovat usein silti inspiroivia. Köysityöt eivät kuitenkaan kieputu yhtä helposti kuin Kink.comin videioissa, eikä varsinkaan seksi sidonnan kera ole aivan yhtä helppoa (tai turvallista) kuin ne antavat ymmärtää. Verkon aiheeseen liittyvien sarjakuvien tarjonta näyttää lähinnä keskittyvän väkivaltaan. Ja kirjat ja elokuvat - varsinkin pornon ulkopuolella - usein ruokkivat virheellisiä mielikuvia. 50 Shades of Grey, Pianonsoitonopettaja, Going Under, Secretary? Niitä kaikkia yhdistää ajatus sadomasokistisista taipumuksista osana patologiaa - joko masennusta, narsismia, tai molempia.

Mitä sitten tehdä, kun epäluotettavalta taholta löytyy uteliaisuutta herättäviä tietoja? Ja, jos ihmiset kerran kokeilevat näitä, miksi vahinkoja sattuu niin harvoin? Väitän, että kaksi tekijää auttaa asioissa. Ensinnäkin, fantasiasta huolimatta, monet asioista on fiktiossa kuvattu yleensä riittävän lähelle todellisuutta, niin että mahdolliset tekniset sessio-asiavirheet jäävät nyanssien tasolle, vaikka henkilökuvaus olisikin tylyn leimaavaa. Poikkeuksiakin toki on, varsinkin ei-asianharrastajien tekemissä kuvauksissa, kuten 50 Shades, mutta toisin kuin selkeä porno, SM-materiaali on harvoin pikemminkin sirkusta kuin lähes-realismia.

Varoitustarrat kuitenkin puuttuvat, eli esimerkiksi kovin harvassa sidontavideossa sanotaan että huolimattomuudella voi tuottaa hermostovaurioita. Tässä kohden peliin tulee toinen tekijä, SM-harrastajien informaatiolukutaito. Väitän, sekä kokemuksen että tutkimusteni (esim. Harviainen, 2015) pohjalta, että SM-harrastajille kehittyy poikkeuksellisen hyvä lähdekritiikin kyky. Tarkoitan tällä sitä, että he paitsi pystyvät tajuamaan mikä on tietoisen liioiteltua väkivaltapornografiaa (tyyliin Fansadox) ja mikä ei, myös mikä missäkin elokuvassa tai kirjassa kuvattu on mahdollisesti sovellettavissa olevaa. Oman kehollisuutensa kautta he myös hahmottavat erittäin hyvin, miten mikäkin on sovellettavissa.

Havaintojeni mukaan yksi keskeisimpiä keinoja sadomasokistien informaatiolukutaidon kehittymiseen - monesti tiedostamattomasti, veikkaan - on muiden asianharrastajien toiminnan seuraaminen. Katsoessaan miten muut sessioivat, tai toteuttavat 24/7-sopimusta, tai kokeilevat uusia tekniikoita, SM-taipuvaiset ihmiset lukevat näitä toimia kuin ne olisivat oppikirja. (“Reading meaningful actions as texts”, kuten olen itse asiaan Ricoeurin käsitteillä viitannut.) Tätä samaa on havaittu myös muissa vahvasti sekä fyysisyyteen että riskiin liittyvissä oppimiskonteksteissa, esimerkiksi Lloydin tutkimuksissa australialaisista palomiehistä ja kriisityöntekijöistä.

Uskallan väittää, että ajan viettäminen erilaisissa SM-bileissä ja -klubeilla on, paitsi sosiaalista ajanvietettä, myös oppimiskokemus, ja tärkeä sellainen - myös silloin,kun ei itse osallistu ja sessioi. Erityisesti siksi, että sitä kautta hahmottaa, miten moninainen kirjo samassa toiminnassa voi olla, kun jokainen potentiaalinen partneri, jokainen piiskaus, ja jokainen vireystila ovat keskenään erilaisia. Herkistyminen näille nyansseille on se, mikä käytännön kokemuksen ohella antaa valmiuksia poimia uudet ideat hyvään, nautinnolliseen käyttöön - myös karnevalistisestakin fiktiosta.


J. Tuomas Harviainen
kirjoittaja on Tampereen yliopiston tutkija

Lähteet:

Harviainen, J. T. (2015). Information literacies of self-identified sadomasochists: An ethnographic case study.
Hyväksytty julkaisuun, Journal of Documentation.

[Guide-Master]

Ongelma juuri kritiikin kohdalla tulee ympäröivästä ympäristöstä ja sen asettamasta normistosta,  jolloin varsinkin se mikä on naisten kohtelusta sopivaa soti normi vastaan. Sillä naisen väkivaltaisen kohtelun normi tuomitsee, sillä näin toimii normin oma mormisto. Tästä voidaan hyvin päätellä naisiin kohdistuvan väkivaltaisen sivuston maksuliikenteen sulkeminen.

Eli S/M on kaksinaisjakoinen,  jossa miehet saavat yhteisöstä vapaan tahdon harjoittaa seksuaalisuuttaan, mutta naisille se asettaa rajoja, joka lähtee vanhoista normeista jossa yhteisön pitää suojella naisiaan.  Eli yhteisö on vielä kovin kaukana siitä, kun yhteisö antaa naiselle vapauden olla masokisti ja vapaaehtoisesti omasta tahdostaan nauttia kivusta.

[Kettu vinossa]

Koska tässä kolumnissa on  lähdelettelo, eikö siinä kannattaisi mainita lähteinä myös Ricoeurin ja Lloydin kirjoitukset, joihin tekstissä viitataan, sekä toki kaikki tekstissä mainitut teokset, kuten 50 Shades of Grey? Pohdin vain, kun olen itsekin kirjoittanut aika monta lähdeviittauksia pursuavaa tekstiä kouluaikoinani. Jos johonkin tekstiin tai teokseen viitataan, niin se pitää aina mainita myös lähdeluettelosa. :lecture:

Toivottavasti myös fetisismistä tehtäisiin vastaavia tutkimuksia. Kyllä monissa fetissileikeissäkin voi tulla pahaa vahinkoa, jos uskoo ihan vääriin tietolähteisiin.

[Jiituomas]

Koska täällä julkaistavien kirjoitusteni formaatti on kolumni, eikä tieteellinen teksti, olen ottanut tavaksi listata ainoastaan pohjana olevat suorat lähteet. Ja mahdolliset muut erikseen, mutta vain silloin, kun niihin on yksityiskohtainen viittaus tekstissä (mallia lukuvinkki). Tieteellisen tekstin muotoon kirjoitetun artikkelin kriteerit ovat asia aivan erikseen.

Jutun ydin on kuitenkin aivan toisaalla kuin lähdeluetteloissa.

[Kettu vinossa]

Jutun ydin on kuitenkin aivan toisaalla kuin lähdeluetteloissa.

Vaikka jo otsikossa lukee että "lähdekritiikki". 

(Ok, tajusin mitä tarkoitit, oli vain pakko heittää huono vitsi. Kiitos selityksestä, miksi lähdeluettelo on puutteellinen.)

[hiz]

Jutun ydin on kuitenkin aivan toisaalla kuin lähdeluetteloissa.

Vaikka jo otsikossa lukee että "lähdekritiikki". 

(Ok, tajusin mitä tarkoitit, oli vain pakko heittää huono vitsi. Kiitos selityksestä, miksi lähdeluettelo on puutteellinen.)

Heh, nauratti ainakin minua

Mutta aiheeseen, joka minusta on kiinnostava. Siis miten tietää, onko ruudussa näkyvä porno oikeata vai feikkiä, ja onko turvallista itse kokeilla samaa.

Tuo voi mennä molempiin suuntiin. Voi olettaa, että jokin vaarallinen/vaikea asia on helppo, tai sitten voi olettaa että jotain on näytelty ja feikattu, vaikka onkin totta.

Omalta osaltani ne esimerkit jotka on tullut koettua on
- miehet jotka uskoo että anaaliseksi luistaa jos vaan sylkäisee hieman jonnekin alaselän suuntaan, koska noinhan homma hoidetaan pornossa (ja nyt puhun ihan vaniljamiehistä, joilla ei ollut aikomustakaan satuttaa.)
- miehet jotka kink.com kommenttien pohjalta luulee että vaikeus jossain sessiossa on itse kivussa tai teoissa, ja itse asennon vaikeutta ei osata arvioida ollenkaan. Kink.comin klipeissä kohde on usein ihan akrobaattisissa asennoissa, joissa hetkikin olisi piinaa. ja he ovat siinä pitkiä ajanjaksoja, varmaan vielä pidemmän aikaa kun mitä ruudulta näkyy (sidonnan valmistelu jne). Luulisi että keskivertomies osaisi ymmärtää tuon, kun hän itse harvoin jaksaa seistä polvillaan kovalla lattialla edes minuuttia, vaikka olisikin siinä hyvästä syystä. Esimerkiksi noissa edellisen kohdan puuhissa. Mutta ei näköjään riitä empatia tuohon oivallukseen.

Mutta sitten voi lähdekritiikki mennä toisinkinpäin:
- itse oletin että squirttausvideot olivat feikkiä, kunnes itse koin suihkulähdeorkun.
- kunnes ymmärsin mikä on bdsm:n logiikka, oletin että alistuvat olivat siinä vasten tahtoaan, ja että joku oikeasti käytti niitä häijysti hyväkseen.
- Oletin myös että kaupallisemman näköiset oli näytelty, niin kun väkivalta elokuvissa, ruhjeet meikattu. Ymmärsin vasta kink.comia katsellessani että vaikka itse sessiot on näytelty ja keinotekoisesti käynnistetty, niin seksi, kipu ja orkut ovat (suurimmalta osin ainakin) aitoja
- on varmaan myös miehiä, jotka olettavat että pornon nartut tekevät lutkamaisia tekojaan ruudulla vain koska heille on maksettu. On varmaan hurjassa rahapulassa ollut. Eihän kunnolliset naiset tuohon ikinä suostuisi. Ei ainakaan oma vaimo, äiti, naapuri, tytär, jne. ..  Ei varmaan kaikki kaikkeen suostuisikaan. Mutta osa haaveilee siitä, ja toteuttaa myös haaveitaan.

Minusta ainoa asia jonka avulla voi saada asioihin tervettä näkökulmaa, on kokeilla itse. Ja en nyt puhu ihan ihmeellisimmistä asioista, jopa yksinkertainen asia voi sattua pahasti, kun taas monimutkaisempi juttu voi olla helpohko, jopa nautinnollinen vaikkei heti uskoisi. Esimerkki: "Kyynärpäät yhteen selän takana, ranteet myös" on melko vakiosidonta kuvissa. Oikein haaveilin siitä. Mutta todellisuudessa se sattui ja tuntui että veri pysähtyy tai hermot tai jotain. Sitten taas monet muut minusta melko mahdottomalta etukäteen tuntuvat jutut, onkin mennyt yllättävän kivuitta. Esim. isojakin esineitä saa tungettua vaikka minne. Jos tietää mitä tekee. Ja mustelmissa on oma nautintonsa. Köysissä olo voi tuntua vapauttavalta. Vastapuolen (sub jos on D, nainen jos on mies jne) kokemuksia ei tottakai aina voi kokeilla itse. Silloin foorumit on hyvä paikka, voi lukea vastapuolen ajatuksia, jos ei ole omaa kumppania jolta kysyä. Toisaalta, pitää tuossakin olla lähdekritiikkiä, kuten kaiken kirjoitetun suhteen. Esim naistenlehtien (ja myös miehille tarkoitettujen lehtien) seksivinkit ovat välillä pelottavan pielessä, jopa vaniljanäkökulmasta, puhumattakaan siitä jos vastapuoli on kinky.

Mutta jos nyt puhutaan pornoklipeistä niin luulen, että bdsm on sen verran hurjan näköistä, että siihen suhtaudutaan kunnioituksella, ja mahdolliset riskit otetaan huomioon kun käytännössä itse tekee. Ihan kuin elokuvaväkivalta, järki sanoo (toivottavasti), että oikeasti elokuvien tappeluiden sankarit olisivat kuolleet jo monta kertaa. Väittäisin että pahempia "vaaroja" on ihan tavallisessa pornossa, että saa seksistä oudon kuvan/ennakko-odotuksia/oletuksia, ennen kun on ehtinyt saada ensimmäistäkään omaa kokemusta.

Mutta onneksi kaupallista pornoa ei enää kohta tarvita kun on niin paljon kotivideoita. Ne ovat minusta hyviä, näkee 'oikeita' kokemuksia - usein hieman huvittavia, mutta sellaista seksi yleensä on, ainakin sivusta katsottuna - 'oikeiden' ihmisten innostuksen kohteista. Ja juurikin intoa ja innostusta niin paljon, että on oikein täytynyt laittaa klippi nettiin, vaikka oma olemus ei ihan ole rantakunnossa, eikä vastapuoli ehkä myöskään ihan missitasoa. Tuo sielun syövereistä pursuava hetkeen eläytyminen, ja omista teoistaan ja kiimansa kohteesta hurmioituneet kotivideoilijat ja heidän into on minusta pornossa kiihottavinta. Se tuntuu aidolta. Voi sitä aitoa intoa ja himoa joskus nähdä kaupallisessakin pornossa, ovat ne näyttelijätkin ihmisiä.

En tiedä menikö nyt alkuperäisen ketjunaloituksen aiheen ohi, mutta kiinnostava keskustelunaihe kuitenkin, minusta.

[Guide-Master]

Jutun ydin on kuitenkin aivan toisaalla kuin lähdeluetteloissa.

Vaikka jo otsikossa lukee että "lähdekritiikki". 

(Ok, tajusin mitä tarkoitit, oli vain pakko heittää huono vitsi. Kiitos selityksestä, miksi lähdeluettelo on puutteellinen.)

Heh, nauratti ainakin minua

Mutta aiheeseen, joka minusta on kiinnostava. Siis miten tietää, onko ruudussa näkyvä porno oikeata vai feikkiä, ja onko turvallista itse kokeilla samaa.

Tuo voi mennä molempiin suuntiin. Voi olettaa, että jokin vaarallinen/vaikea asia on helppo, tai sitten voi olettaa että jotain on näytelty ja feikattu, vaikka onkin totta.

Omalta osaltani ne esimerkit jotka on tullut koettua on
- miehet jotka uskoo että anaaliseksi luistaa jos vaan sylkäisee hieman jonnekin alaselän suuntaan, koska noinhan homma hoidetaan pornossa (ja nyt puhun ihan vaniljamiehistä, joilla ei ollut aikomustakaan satuttaa.)
- miehet jotka kink.com kommenttien pohjalta luulee että vaikeus jossain sessiossa on itse kivussa tai teoissa, ja itse asennon vaikeutta ei osata arvioida ollenkaan. Kink.comin klipeissä kohde on usein ihan akrobaattisissa asennoissa, joissa hetkikin olisi piinaa. ja he ovat siinä pitkiä ajanjaksoja, varmaan vielä pidemmän aikaa kun mitä ruudulta näkyy (sidonnan valmistelu jne). Luulisi että keskivertomies osaisi ymmärtää tuon, kun hän itse harvoin jaksaa seistä polvillaan kovalla lattialla edes minuuttia, vaikka olisikin siinä hyvästä syystä. Esimerkiksi noissa edellisen kohdan puuhissa. Mutta ei näköjään riitä empatia tuohon oivallukseen.

Mutta sitten voi lähdekritiikki mennä toisinkinpäin:
- itse oletin että squirttausvideot olivat feikkiä, kunnes itse koin suihkulähdeorkun.
- kunnes ymmärsin mikä on bdsm:n logiikka, oletin että alistuvat olivat siinä vasten tahtoaan, ja että joku oikeasti käytti niitä häijysti hyväkseen.
- Oletin myös että kaupallisemman näköiset oli näytelty, niin kun väkivalta elokuvissa, ruhjeet meikattu. Ymmärsin vasta kink.comia katsellessani että vaikka itse sessiot on näytelty ja keinotekoisesti käynnistetty, niin seksi, kipu ja orkut ovat (suurimmalta osin ainakin) aitoja
- on varmaan myös miehiä, jotka olettavat että pornon nartut tekevät lutkamaisia tekojaan ruudulla vain koska heille on maksettu. On varmaan hurjassa rahapulassa ollut. Eihän kunnolliset naiset tuohon ikinä suostuisi. Ei ainakaan oma vaimo, äiti, naapuri, tytär, jne. ..  Ei varmaan kaikki kaikkeen suostuisikaan. Mutta osa haaveilee siitä, ja toteuttaa myös haaveitaan.

Minusta ainoa asia jonka avulla voi saada asioihin tervettä näkökulmaa, on kokeilla itse. Ja en nyt puhu ihan ihmeellisimmistä asioista, jopa yksinkertainen asia voi sattua pahasti, kun taas monimutkaisempi juttu voi olla helpohko, jopa nautinnollinen vaikkei heti uskoisi. Esimerkki: "Kyynärpäät yhteen selän takana, ranteet myös" on melko vakiosidonta kuvissa. Oikein haaveilin siitä. Mutta todellisuudessa se sattui ja tuntui että veri pysähtyy tai hermot tai jotain. Sitten taas monet muut minusta melko mahdottomalta etukäteen tuntuvat jutut, onkin mennyt yllättävän kivuitta. Esim. isojakin esineitä saa tungettua vaikka minne. Jos tietää mitä tekee. Ja mustelmissa on oma nautintonsa. Köysissä olo voi tuntua vapauttavalta. Vastapuolen (sub jos on D, nainen jos on mies jne) kokemuksia ei tottakai aina voi kokeilla itse. Silloin foorumit on hyvä paikka, voi lukea vastapuolen ajatuksia, jos ei ole omaa kumppania jolta kysyä. Toisaalta, pitää tuossakin olla lähdekritiikkiä, kuten kaiken kirjoitetun suhteen. Esim naistenlehtien (ja myös miehille tarkoitettujen lehtien) seksivinkit ovat välillä pelottavan pielessä, jopa vaniljanäkökulmasta, puhumattakaan siitä jos vastapuoli on kinky.

Mutta jos nyt puhutaan pornoklipeistä niin luulen, että bdsm on sen verran hurjan näköistä, että siihen suhtaudutaan kunnioituksella, ja mahdolliset riskit otetaan huomioon kun käytännössä itse tekee. Ihan kuin elokuvaväkivalta, järki sanoo (toivottavasti), että oikeasti elokuvien tappeluiden sankarit olisivat kuolleet jo monta kertaa. Väittäisin että pahempia "vaaroja" on ihan tavallisessa pornossa, että saa seksistä oudon kuvan/ennakko-odotuksia/oletuksia, ennen kun on ehtinyt saada ensimmäistäkään omaa kokemusta.

Mutta onneksi kaupallista pornoa ei enää kohta tarvita kun on niin paljon kotivideoita. Ne ovat minusta hyviä, näkee 'oikeita' kokemuksia - usein hieman huvittavia, mutta sellaista seksi yleensä on, ainakin sivusta katsottuna - 'oikeiden' ihmisten innostuksen kohteista. Ja juurikin intoa ja innostusta niin paljon, että on oikein täytynyt laittaa klippi nettiin, vaikka oma olemus ei ihan ole rantakunnossa, eikä vastapuoli ehkä myöskään ihan missitasoa. Tuo sielun syövereistä pursuava hetkeen eläytyminen, ja omista teoistaan ja kiimansa kohteesta hurmioituneet kotivideoilijat ja heidän into on minusta pornossa kiihottavinta. Se tuntuu aidolta. Voi sitä aitoa intoa ja himoa joskus nähdä kaupallisessakin pornossa, ovat ne näyttelijätkin ihmisiä.

En tiedä menikö nyt alkuperäisen ketjunaloituksen aiheen ohi, mutta kiinnostava keskustelunaihe kuitenkin, minusta.

Hyvä huomio johon itse havahduin, oli juuri tämä pornon tasa-arvoistuminen,  sillä kotivideot puoli tuo kummankin puolen innostuksen esille, joka on oikeesti monelle kokemattomalle opetus videoita parhaimmillaan. Sillä nehän antavat kokonaisten kuvan, eikä pelkästään teknistä suoritusta.

[Meeri]

Kaupallisen BDSM-ja fetish pornon haastaja ei suinkaan ole kotiporno, vaan torrent verkosto. Vaikka lähes kaikki maksusaitit onkin jo ripattu, niin silti sivuilla riittää maksavia jäseniä ja tuotot on hyviä. Kotipornosta ei ikinä ole haastajaksi näille. Ja mitä feikkaamiseen tulee, kaikki mitä omissa videoissani on tehty, on tehty ainakin oikeasti. On roikuttu köysissä useampikin tunti putkeen, saatu sähköä ja saatu oikeita orgasmeja. Väittäisin että mainstream vaniljapornossa feikataan keskimäärin enemmän kun fetish tai bdsm- pornossa.

[Guide-Master]

Niin, laatu valmiiksi suunnitellun ja tilanteen mukaan tehdyn välillä on se, että toisessa voi olla surkea käsikirjoittaja. Toisaalta pornossa sillä ei ole ollut suuremmalle osalle porukasta merkitystä, sillä heille riittää että pinta näyttää hyvältä.

Toisaalta suurin osa BDSM painotuksista pornossa on painottunut fetissiä in,  joita pikkasen maustetaan  pikkasen S/M painotteisesti, jotta se saadaan erottumaan valtavirrasta.  Kumminkin näitä sama teennäisyys riivaa, jota näytteleminen surkeilla näyttelijöitä pahentaa. Eli kotisohvalta ei koskaan näitä odota, mutta ne erottuu siinä että niissä ihmisillä on hauskaa, eikä se ole teennäistä.