BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: NaughtyGorgeous - 27.10.2019, 22:27
-
Täällä foorumilla kirjoitellessa törmää usein ihmisiin, jotka eivät halua käydä miiteissä. Erilaisia syitä tähän on; joku ei halua ulos kaapista, toinen ei koe kaipaavansa muita kuin leikkikavereita ja niitä löytääkseen ei kuulemma tarvitse käydä miiteissä.
Tämä ”miitti-kielteisyys” kiinnostaa minua aiheena kovasti, ehkä erityisesti siksi että koen skenen yhteisöllisyyden minulle tärkeäksi. Vaikka en olekaan millään lailla ekstrovertti olento, koen silti mielekkääksi käydä miitissä, vaikka viettäisinkin siellä aikaa esimerkiksi vain puoli tuntia.
Minua kiinnostaisi kuulla ihmisiltä, jotka eivät halua käydä miiteissä, miten he ovat tulleet siihen tulokseen. Tämä kiinnostaa minua myös siksi että oma näkemykseni on varsin yksipuolinen ja myös monet kinkyistä ystävistäni käyvät mielellään miiteissä, joten asiassa voi olla puolia, joihin en ole vain törmännyt ja siksi en ymmärrä :o
Joten pyydän, valistakaa minua! Sana on vapaa :)
-
Jotkut tai oikeastaan aika moni kokee BDSM-skenen suurimmaksi ongelmaksi pienet piiret. Suositaan lähinnä konkareita ja uusien on vaikea päästä niihin mukaan. Mitä itse tunnen porukkaa, niin vain hyvin harva pyörii näissä piireissä. Kinkyjä on paljon enemmän kuin mitä koko skene antaa ymmärtää, täälläkin on vain murto-osa.
Eli tuskin kyse mistään pelosta (toki uudet tilanteet saattaa ahdistaa), vaan tuosta mistä mainitsin. Tällaisen kuvan ja käsityksen olen saanut.
-
Jotkut tai oikeastaan aika moni kokee BDSM-skenen suurimmaksi ongelmaksi pienet piiret. Suositaan lähinnä konkareita ja uusien on vaikea päästä niihin mukaan. Mitä itse tunnen porukkaa, niin vain hyvin harva pyörii näissä piireissä. Kinkyjä on paljon enemmän kuin mitä koko skene antaa ymmärtää, täälläkin on vain murto-osa.
Eli tuskin kyse mistään pelosta (toki uudet tilanteet saattaa ahdistaa), vaan tuosta mistä mainitsin.
Mulla ei ainakaan ollut uutena tulokkaana ongelmia päästä siihen ns. ”pieneen piiriin” mukaan. Liekö sitten paikkakunta kohtaisia eroja, mutta oman kokemuksen perusteella mun on vaikea allekirjoittaa tätä.
-
Jotkut tai oikeastaan aika moni kokee BDSM-skenen suurimmaksi ongelmaksi pienet piiret. Suositaan lähinnä konkareita ja uusien on vaikea päästä niihin mukaan. Mitä itse tunnen porukkaa, niin vain hyvin harva pyörii näissä piireissä. Kinkyjä on paljon enemmän kuin mitä koko skene antaa ymmärtää, täälläkin on vain murto-osa.
Eli tuskin kyse mistään pelosta (toki uudet tilanteet saattaa ahdistaa), vaan tuosta mistä mainitsin. Tällaisen kuvan ja käsityksen olen saanut.
Itsekään en tuntenut ketään skenestä, ennen kuin miittiin lähdin, mutta voihan se olla totta että pelätään kovasti sitä ulkopuolelle jäämistä. Tämä varmasti huolestuttaa uusia ihmisiä, jonka jossain määrin havaitsee myös täällä foorumilla, että uskaltaako lähteä miittiin, joutuuko kököttämään yksin nurkassa :o Onneksi musta jotenkin tuntuu että aika monissa kaupungeissa oikein rohkaistaan uusia ihmisiä mukaan.
Toisaalta ikinä ei voi päästä kelkkaan, jos ei hyppää kyytiin?
-
Miksi mun pitäisi käydä miiteissä??
Mä tunnen niissä itseni ulkopuoliseksi.
Töissä ja kotonakin on ihan tarpeeksi sellainen olo ettei ketään kiinnosta mun jutut ja puhun seinille.
Mä olen tosi huono small talkissa tai aloittamaan keskustelua vieraan kanssa.
Ja kai mä vähän pelkään ettei mua kuunnella tai saa suunvuoroa.
Mä tapaan ihmisiä mieluiten kahden kesken esim kahvilla tai kävelyllä.
Se sopii paremmin mulle kuin miitit.
Ja hurjan paljon olenkin tavannut ihania ihmisiä.
-
Miksi mun pitäisi käydä miiteissä??
Ei sinun tarvitsekaan, jos et halua :)
Juurikin ne syyt siihen, ettei halua, kiinnostavat minua :)
-
Mulla oli pitkään miittien esteenä yksi henkilö, jonka tiesin melkoisella varmuudella käyttävän tietoa mun BDSM elämästä vahingoittaakseen mulle rakkaita henkilöitä siviilimaailmassa. Toki en kauheasti menettänyt, kun en tunne oloani kovinkaan kotoisaksi ns. vieraiden ihmisten ympäröimänä.
-
Minä vain mieluiten kohtaan vastapuolia keskusteluissa jollain foorumilla.
Bileneitsyyden säilytin yli kymmenen vuotta, koska halusin mennä bileisiin,
kun mulla on oikeanlainen tyttö.
Miitteihin en ole edes luvannut mennä.. kuten lupasin aikoinaan yhdelle ihmiselle
bileilmiön suhteen lupasin. Se lupaus on nyt toteutettu. Ja voin suoraselkäisesti todeta
täyttäneeni lupaukseni.
-
Minulla meni n. 5 vuotta mennä ekan kerran miittiin, halusin käydä katsomassa meiningin eikä mikään varsinaisesti estänyt paitsi laiskuus ja (siedettävä) jännittäminen. En niinkään jännittänyt miitin luonnetta, vaan vierasta porukkaa ylipäätään. Tänä syksynä päätin asiakseni hoitaa tämän homman pois alta ja olen tyytyväinen että läksin ekan kerran, sitten toisen. Ensi viikolla taitaisi olla kolmas kerta edessä.
-
Mä kävin kerran miitissä ja en suunnittele ainakaan meneväni seuraavaan.
Bileissä on sentään jotenkin omana "turvana" se, että musiikki on kovemmalla, on mahdollisesti vähän pimeämpää ja ihmiset ennemminkin tuntuvat moikkailevan tuttuja. Vaikka kyllä sitä uusiinkin tyyppeihin tutustuu tietenkin välillä mikä myös on ihan kivaa. Miiteissä keskustelut on laajempia, kun on jatkuvasti monia ihmisiä mukana. En selkeesti ole vaan tarpeeksi social butterfly ja ekstrovertti, että tykkäisin hengailla puolituttujen seurassa. Ennemmin käytän voimavarani yhden ihmisen kanssa tutustumiseen, tai pyörin jo valmiiksi tuttujen seurassa.
-
Mä oon käyny miiteissä tänä vuonna luultavasti yhden käden sormilla laskettavan verran. Mulla ei oo mitään miittejä vastaan sinänsä, niille on tilausta ja niissä oli aikanaan kivaa.
Mun käymättömyyteen on montakin syytä, enkä edes kaikkia halua tässä avata, mutta ihan pari.
Mä en tiedä ketä siellä on. Noin suurimmaksi osaksi se ei haittaa, mutta mua haittaa aivan järjettömän paljon se, etten koskaan tiedä onko yksi tietty ihminen siellä. Kaikki muut on mulle ihan samantekeviä vaikka ovatkin. (Siis siinä mielessä etteivät aiheuta paniikkikohtausta.) Mä en halua ottaa riskiä että kärsin flashbackeista loppuviikon ja linnoittaudun takaisin kotiini.
Toiseksi miittipaikkojen ovet on hiton painavia. Jos mulla on huono päivä, mä en saa ovia auki. Kaikissa paikoissa ei ole painavia ovia, ja joissain on jopa inva-painikkeet, mutta ne paikat joissa ite käyn, on painavat ovet. Joten en käy koittamassa onneani olisko joku ihminen sattumalta kulkemassa ovesta just samaan aikaan.
Kolmanneksi miiteissä on paljon ihmisiä ja mun on mahdotonta valloittaa joka kerta itelleni paikkaa jossa kukaan tai mikään ei blokkaa mun reittiä ulos. Sekään ei ole kenenkään syy, niin kuin mikään aiempikaan esittämistäni syistä, se vaan on asia joka mun on otettava itse huomioon.
Ei sitä tiedä, vaikka joku päivä rohkaistuisin ja menisinkin taas käymään miitissä. Mutta kovin todennäköistä se ei valitettavasti just nyt ole :-\
-
Kun ei etsi ympärilleen uusia ihmisiä eikä kaipaa yhteisöllisyyttä miiteissä pyöriminen vähenee samaa tahtia kuin siellä käyvien omien kavereiden määrä.
Ikä on tuonut elämään kaikenlaista muutakin vapaa-ajan puuhaa niin se on sitten täyttänyt tarvetta hengailla miiteissä.
Tosin täysin käymätön en ole, olen viime aikoina käynyt vuosittain fettimiitissä, yleensä tammikuussa.
Kun taas tulee vaihe, että oma sosiaalinen piiri alkaa viettää enemmän aikaa niissä, niin varmasti tulee taas käytyä itsekkin.
-
Tämä ”miitti-kielteisyys” kiinnostaa minua aiheena kovasti, ehkä erityisesti siksi että koen skenen yhteisöllisyyden minulle tärkeäksi. Vaikka en olekaan millään lailla ekstrovertti olento, koen silti mielekkääksi käydä miitissä, vaikka viettäisinkin siellä aikaa esimerkiksi vain puoli tuntia.
En käy miiteissä, eikä miiteissä käyminen toistaiseksi ole kiinnostanut, mutta olen en ole silti mikään "miitti-kielteinen". Kukin tavallaan ja miittailkoon ne ketkä sen omaksi jutukseen kokevat. Minulle seksi ja bdsm ovat osa elämää ja ykstyisasia, eivät sillä tavalla harrastuksia joiden ympärille kokisin tarvetta kasata harrastusporukkaa, illanistujaisia tai yhteisöä. Ihmisiin on kyllä mukava tutustua ja koen hyvässä seurassa olevani avoin persoona, mutta itselleni tuntuu jo ajatuksena väkinäiseltä mennä johonkin porukkaan, jossa minulla ei välttämättä ole mitään yhteistä kenenkään kanssa tämän bdsm-aihepiirin ulkopuolella.
Toki tiedän, että seuraa olisi varmasti helpompi löytää kun pyörisi miiteissä, mutta pelkästään sen vuoksi minulla ei ole aikaa. Itseasiassa näin vuorotyöläisenä kun huvikseni katsoin millaisina ajankohtina täällä miittejä on pidetty, niin enpä sinne juuri koskaan töitäni pääsisikään. Annan tutustumisten tapahtua luonnollisesti miten ikinä se aina tapahtuukaan kenenkin kanssa ja odotan, että minulle sopivat ihmiset osaavat olla kivoja myös ilman että käyn ensin ringissä esittäytymässä kaikille muillekin.
-
Ja voisin silti kuvitella joskus miitissä pyörähtäväni, jos minulla olisi seuralainen, jonka siis jo hyvin tuntisin, joka miittiin tahtoisi. Eli olisin vähän kuin avecina mukana.
-
Kävin aikani ja nyt koen etten saa miiteistä mitään.
Muutenkaan en viihdy juottoloissa taikka paikoissa missä mölistään päälle.
Myös sijainti ja ehkä muut miittiin osallistujat voi vaikuttaa viitsiikö vapaata aikaansa siellä viettää.
Kuten Conf viisaana miehenä laittoi, ennemmin siinä "omassa piirissä" vietän aikaani kuin puolituttujen seurassa.
Toki jos miitillä on aihe, Mixein keskiviikko, niin kiinnostus nousee heti osallistumiseen vaadittavaan tasoon...
-
En ole varsinaisesti miittikielteinen. Introvertti olen. En käy vastaavissa tapahtumissa juuri muutenkaan, en oikein viihdy baareissa ja sosiaalinen ähky iskee jo arjen muissa puitteissa eli työ, ystävät ja muut-kuin-kinky-harrastukset. Kaiketi jos olisi pulaa samanhenkisistä ystävistä, kävisin miiteissä toiveena tutustua hyviin tyyppeihin. Bileissä käyn jonkin verran, ne ovat enempi oma juttu kuin miitit.
-
Aikoinaan tuli käytyä miiteissä, nyt olen pitänyt niistä taukoa.
Miksi en käy miiteissä?
1. Miiteissä on kivoja ihmisiä, mutta varsinkin Tampereella tietyissä miiteissä on ainakin ollut aika vahva tuttujen ihmisten muodostama insidemeininki, johon ulkopuolisen voi olla vaikea päästä mukaan. Lisäksi miiteissä pitäisi olla hyvin sosiaalinen ihminen tutustuakseen uusiin ihmisiin ja vähänkin introvertti ihminen ei miiteissä ehkä viihdy. Itse olen kokenut tämän insidemeiningin sellaisena luontaantyöntävänä asiana. Ei kauheasti kiinnosta mennä miittiin, jos siellä puhuvat vain toisilleen tutut ihmiset, jotka eivät huomioi muita, insiden ulkopuolisia jäseniä.
2. Kaikki sanovat aina, että juuri miiteistä löytää seuraa. Itse olen kerran löytänyt seuraa miitistä, mutta paljon enemmän seuraa on löytynyt Tinderistä tai täältä baarista.
3. Olen itse huomannut, että minulle riittää omat kinkykaverini, jotka eivät myöskään hengaile scenessä sen sijaan että menisin miittiin puolituttujen ihmisten keskelle
4. Tällä hetkellä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta miitit. Mutta ehkä joskus taas.
-
En ole varsinaisesti miittikielteinen. Introvertti olen. En käy vastaavissa tapahtumissa juuri muutenkaan, en oikein viihdy baareissa ja sosiaalinen ähky iskee jo arjen muissa puitteissa eli työ, ystävät ja muut-kuin-kinky-harrastukset. Kaiketi jos olisi pulaa samanhenkisistä ystävistä, kävisin miiteissä toiveena tutustua hyviin tyyppeihin. Bileissä käyn jonkin verran, ne ovat enempi oma juttu kuin miitit.
Tuossa se kaikki tärkein varmaan tulikin jo, paremmin sanoitettuna kun mitä olisin itse osannut kirjoittaa. Ei miiteissä ole mitään erityistä mitä välttää tai miksi jäädä pois, en vaan ole nähnyt tarvetta niille, ja tuo sosiaalinen ähky on todellinen rajoittava tekijä.
-
Omalla kohdalla käymättömyys johtunee siitä, etten usko miiteissä/bileissä olevan sellaista, mistä itse saisin jotain erityistä irti tai mistä jäisin paitsi olemalla menemättä. En etsi seuraa enkä verkostoja. Itselleni seksi ja bdsm ovat tosi henkilökohtaisia asioita, ja vaikka voin hyvin jutella täällä anonyymisti, en välttämättä halua tehdä niin muuten, kuin ehkä muutaman läheisen ihmisen kanssa. Ja sama toisinpäin, muidenkaan seksi- tai sessiojutut eivät kiinnosta. Hyvä kuitenkin, että miiteille löytyy se oma kävijäkunta ja varmasti sinne tasaisin väliajoin valuu uuttakin verta.
-
Vaikka autolla tulee liikuttua emme käy auto-miitteissä, emme myöskään käydä kokkaus-miitteissä vaikka ruuanlaittoa harrastetaan. Nämä ovat kuitenkin asioita, josta keskustellaan ystävien ja tuttujen kesken, silti ei koeta tarvetta käydä miiteissä. Seksuaalisuudestamme keskustellaan vain keskenämme joten kinky-miiteissä käymiseen olisi vielä vähemmän syitä.
Eli alun perin ei ole ollut tarvetta, intoa tai halua käydä kinky-miiteissä. Kinky-miitti kielteisyys taas muodostunut aggressiivisen mainonnan seurauksena.
Edit: Agressiivisella mainostamisella ei tarkoiteta miitti ilmoituksia tai jos nyt kerran ehdotetaan uudelle jäsenelle, vaan toistuvaa suoramarkkinointia eli sitä kun mainostaminen jatkuu kirjoituksissa, yksäreissä spostitse jne sen jälkeen kun toinen osapuoli on ilmaissut että ei kiinnosta.
-
Vaikka autolla tulee liikuttua emme käy auto-miitteissä, emme myöskään käydä kokkaus-miitteissä vaikka ruuanlaittoa harrastetaan. Nämä ovat kuitenkin asioita, josta keskustellaan ystävien ja tuttujen kesken
Tässä tiivistyy hyvin omia ajatuksia.
-
Kinky-miitti kielteisyys taas muodostunut aggressiivisen mainonnan seurauksena.
Oon kieltämättä kokenut huvittavana tän jatkuvan miittimainostuksen. Porukka tulee mainostamaan deitti-ilmoituksiin miittejä eikä oteta huomioon sitä haluaako ilmoituksen jättäjä itse mennä miitteihin eikä oteta huomioon edes sitä, että pienillä paikkakunnilla ei miittejä juuri ole.
Mainostus on hyvä asia, mutta ei aggressiivinen sellainen
-
Kinky-miitti kielteisyys taas muodostunut aggressiivisen mainonnan seurauksena.
Oon kieltämättä kokenut huvittavana tän jatkuvan miittimainostuksen. Porukka tulee mainostamaan deitti-ilmoituksiin miittejä eikä oteta huomioon sitä haluaako ilmoituksen jättäjä itse mennä miitteihin eikä oteta huomioon edes sitä, että pienillä paikkakunnilla ei miittejä juuri ole.
Mainostus on hyvä asia, mutta ei aggressiivinen sellainen
Myös tämä. Kun täältä periferiasta ei-julkisten yhteyksien päästä lähtee samalla vaivalla bileisiin tai sessioon, miitteihin osallistuminen ei kiinnosta pätkääkään. Voisi olla eri asia jos asuisin kätevästi miittikaupungissa tai julkiset kulkisivat sujuvasti. Autoilen arkena niin paljon, että vapaalla pitää olla jotain todella erikoista ja mahtavaa että viitsin ajella ylimääräistä. Baarimiitti ei ole tarpeeksi vetovoimainen.
-
tietyissä miiteissä on ainakin ollut aika vahva tuttujen ihmisten muodostama insidemeininki, johon ulkopuolisen voi olla vaikea päästä mukaan
Tämä on sellainen juttu mistä oon usean kuullut sanovan. Eikä pelkästään miiteistä, vaan ns. skenestä ylipäätään. Tavallaan vähän samankaltainen mielikuva on itsellekin muodostunut, mutta kokemusta nyt ei ole kuin tämän foorumin lueskelusta vähän aikaa.
Seuraakin tuntuu tosiaan olevan helpompi löytää skenen ulkopuolelta, koska tuntuu (tähän saa toki kommentoida) että skenessä vähän varotaan sen ulkopuolisia ihmisiä ja tavataan mieluummin niitä jo valmiiksi ainakin jotain kautta tuttuja tyyppejä, eikä haluta tai jakseta nähdä sitä vaivaa, että tutustuttaisiin ns. skenen ulkopuolisiin ihmisiin. Siinä ei ole mitään väärää tietysti. Tämä vain kommentti omien havaintojen ja kokemusten perusteella.
-
Kiitos paljon moninaisista vastauksista! Erittäin mielenkiintoinen keskustelu.
Sellainen tässä tuli mieleeni, että onko osassa tapauksista syynä enemmänkin yksin jäämisen pelko sosiaalisessa tilanteessa kuin "miitin pelko"? Tähän siis kyllä itsekin paljon samaistun, kun mietin sosiaalisia tilanteita. Esimerkiksi kinkybileisiin en välttämättä halua mennä yksin, ellen tosiaan tiedä että siellä on sitten ihmisiä, joissa voisin roikkua jos/kun epävarmuus tai ahdistus iskee.
Moni myös näyttäisi kokevan ettei tosiaan kaipaa miittien sosiaalista puolta. Itse olen ehkä siinä mielessä kummallinen yksilö, että aika suuri osa sosiaalisuudestani tapahtuu kinkyskenessä. Esimerkiksi, jos minun pitää valita lähdenkö koulukavereiden kanssa kaljalle vai miittiin juomaan kahvia, valitsen hyvin herkästi miitin, mutta olenkin ehkä kummallinen kun koen nauttivani nimenomaan siitä yhteisöllisyyden mahdollisuudesta skenessä. En mahdollisesti ole rakentanut moista ympäristöä muuten elämässäni, niin siksi tämä jotenkin kolahtaa helposti? Ei hätää, on minulla siis vaniljaystäviäkin, mutta sillai muuten viihdyn hyvin kinkyliitännäisissä sosiaalisissa kontakteissa. Ja siis käyn kyllä treeneissä (mahdollisesti vaniljoiden kanssa) sekä opiskelujen ja työn suhteen kohtaan ihmisiä (mahdollisesti vaniljoita). Mutta nautin erityisesti siitä että kinkyjen seurassa minun ei tarvitse sensuroida esim. mitä tein viikonloppuna, oli se sitten kinkybileitä tai kumiaskartelua tai köysitreenejä. Joillekin vaniljaystävillekin voin kyllä näistä puhua avoimesti, mutta en ole aina aivan varma haluavatko he kuulla näistä asioista elämässäni :o
Mielenkiinnosta asiaan kysyn myös, eroaako suhtautumisenne osallistumiseen tai kiinnostukseen miittejä kohtaan kinkybileisiin verrattaessa?
Kaiken kaikkiaan, kiitos näkemyksistänne, jatketaan tästä! :)
-
Mulla esti paniikkioireilu paljonkin osallistumista miitteihin. Sitten helpotti, kun oli ihminen, kenen kanssa mennä. Ja oon tykännyt. Miittivastainenhan en ole, kun erinäisissä miiteissä kulkenut sen 15v.
Minen tiedä pienistä piireistä ja niihin sisälle pääsemisestä, en siis kai koe moista ongelmana missään.
-
Menee aiheesta ohi, mut nyt oli pakko antaa ajatusten valua näppäimistölle. Ja kanssani saa olla eri mieltä. Enkä ota pahakseni jos joku kertoo minulle mikä asioissa mättää ja mikä on hyvin.
Ennen elämä pienellä paikkakunnalla parisuhteessa rajoitti kinkyelämää. Cityn kinkybaarista (olikohan se nimi noin) löytyi seuraa sen verran mitä itsellä oli asiaan aikaa panostaa. Työkuvioiden muuttuessa tuli Helsingissä poikettua miiteissä Mascotissa, siinä vähän ennen miitti paikan vaihtoa. Kokemukset oli pääsääntöisesti positiivisia, vaikka länsisuomalaiseen tapaan osa ei tuntemattomalle sanonut edes iltaa.
Kerran olin menossa jo Taffiin, mut jäätiin leikkimään hotelliin.
Asiat toimivat näinkin, en varsinaisesti kaivannut miittejä ja bileitä.
Tampereelle palattuani löysin miitit, bileet ja sceneen. Kolme vuotta olin vahvasti ulkoringillä, poissa kaikista sisäpiireistä. Tiesin kyllä miten pääsisi ns sisäpiiriin, mutta minulle oli kehittynyt 'incognito-fetissi'. :D
Nyt on kohta kolme vuotta tullut oltua enempi osa tätä mystistä sisäpiiriä. Siitä voin todeta kaksi asiaa: Kun luottaa toisiin sen verran, et liittyy watsuppiryhmään, on yhdessä sisäpiirissä yllättäen ja taas viime viikolla havaitsin merkkejä uudesta sisäpiiristä Tampereella.
Scenen sisäpiirit ovat juuri niitä pienempiä kaveriporukoita, joissa ihmiset tuntevat toisensa paremmin. Niihin pääsee sen isomman puolitutun porukan kautta. Kummallista..
Miksi sitten minä käyn miiteissä, yleensä kahdessa miitissä viikossa joskus kaikissa kolmessa ja työpaja siihen päälle tai bileet vielä. Yhdistysaktiiville ne on niitä tilaisuuksia, joissa kuulen ja näen mitä kinkyt on asioista mieltä Tampereella. Vaikka paljon puhunkin, myös kuuntelen.
Kritiikki on aina hyödyllistä, jos siinä on jotain konkretiaa, jotain mihin voi tarttua. Esimerkkejä, puutteita etc. Niitä on paljon helpompi lähteä muuttamaan kuin epämääräistä 'en tykkää siitä tyylistä' kritiikin perusteella.
Ei kaikki sovi kaikille mut Tampereella onneksi on kolme erilaista säännöllistä miittiä ja sit pienryhmille omia silloin tällöin.
Mitä menettäisin ilman miittejä?
Paljon sosiaalisesta elämästäni. Jotain muuta olisi keksittävä tilalle.
-
Sellainen tässä tuli mieleeni, että onko osassa tapauksista syynä enemmänkin yksin jäämisen pelko sosiaalisessa tilanteessa kuin "miitin pelko"? Tähän siis kyllä itsekin paljon samaistun, kun mietin sosiaalisia tilanteita. Esimerkiksi kinkybileisiin en välttämättä halua mennä yksin, ellen tosiaan tiedä että siellä on sitten ihmisiä, joissa voisin roikkua jos/kun epävarmuus tai ahdistus iskee.
Moni myös näyttäisi kokevan ettei tosiaan kaipaa miittien sosiaalista puolta. :-\
Osittain ehkä edellinen, suurimmalta osin tosiaan jälkimmäinen. Näin keski-ikäisenä ainakin itselläni on isohko vakiintunut ystäväpiiri, jonka kanssa tahdon viettää vähän vapaa-aikani. Osa ystävistä on kinkyjä, osa vaniljoita, mutta kaikkia yhdistää sellainen avarakatseisuus, ettei puheitaan tarvitse ystävien kanssa varoa.
Perusyhteisöni on tietty harrastusyhteisö, joka syö leijonanosan vapaa-ajasta. Näistä ympyröistä tuttujen ihmisten kanssa en silti lähde baariin kuten en myöskään työkaverien. Vuoden muutamat baarireissut liittyvät lähinnä hyvin wanhoihin ystäviin, keikoilla käymiseen ja raskaaseen musiikkiin.
En ole keskimäärin kovin kiinnostunut tutustumaan keneenkään pelkästään yhteisen harrastuksen perusteella.
-
Olisinkohan vuoden-plus käynyt, sitten lopetin.
Vähän samoilla linjoilla kuin Kinajou. En loppujen lopuksi hirvesti löytänyt muuta yhteistä miitistä kuin tämän kinkyharrastuksen, eikä oma elämä pyöri niin paljon sen ympärillä että siitä kiinnostaisi jatkuvasti jutella.
-
Täällä yksi joka vältteli aikoinaan miittejä, koska monen muun tapaan koen seksin ja kinkyilyn yksityisasioiksi. Nyt päälle vuosi miitteilyä takana, parit bileetkin ja edelleen yksityisasiat ovat yksityisiä ;D En jaa kokemuksiani niin avoimesti kuin monet muut enkä touhua bileissä. Ei ole ollut ongelma kenellekään. Sen sijaan olen tutustunut upeisiin ja mielenkiintoisiin ihmisiin, joihin tuskin olisin törmännyt missään muualla, käynyt kiinnostavia keskusteluja monenlaisista asioista ja nauranut monet naurut. Minut on myös otettu miiteissä hyvin vastaan niin Oulussa kuin Tampereellakin. Kokemukseni mukaan uudet kyllä otetaan hyvin vastaan jos vain avaa suunsa ja ottaa kontaktia muihin. Voi vaikka sanoa että moi oon uusi ja jännittää, niin ihmiset tietää ottaa rohkeammin mukaan juttuun. Tai jos haluaa seurailla ensin hiljaa sivusta niin sekin sallitaan.
Kenenkään ei toki tarvitse käydä miiteissä jos ei koe omaksi jutukseen, mutta tässä vähän näkökulmaa että miitteihin mahtuu monenlaisia ihmisiä.
-
Mulle ei miitit ole mikään sen kummempi asia kuin mikä tahansa sosiaalinen kanssakäyminen tai osallistuminen. Mutta valintaani vaikuttaa suuresti finanssipoliittinen tilanne ja perhetilanne kyseisenä ajankohtana. Sitten kun siihen lisää vielä sosiaalisten tilanteitten pelko tuntemattomia kohtaan niin kynnys nousee lähtemiseen. Jälkimmäinen ei ole enää vanhempana niin voimakas kuin joskus on ollut. Mutta vaikuttaa vahvasti myös työympäristössä. Toki sama on myös hionut pelkoa vähemmäksikin. Silti välttelen muuta kanssakäymistä kuin työ vaatii. Sitten kun pääsen kynnysten yli, niin olen hyvinkin rento ja puhelias. Silti vuorovaikutus jää hyvinkin väkinäiseksi. Mulla ei ole perinteitä nuoruudesta vapaa-ajan kokoontumisiin, koska välttelin tilannetta, että joutuisin fyysisen väkivallan kohteeksi. Siihen oli ilmeistä pelkoa jo koulusta. Tunne, että jää kaiken keskelle yksin, ei ole ollut omiaan rohkaisemaan. Seikkailun halu on kuitenkin ajanut minut liikkeelle, vaikkakaan en ole koskaan kovin kauas Suomen rajojen ulkopuolelle uskaltautunut. Enää ei edes kiinnosta.
-
Täällä yksi joka vältteli aikoinaan miittejä, koska monen muun tapaan koen seksin ja kinkyilyn yksityisasioiksi. Nyt päälle vuosi miitteilyä takana, parit bileetkin ja edelleen yksityisasiat ovat yksityisiä ;D En jaa kokemuksiani niin avoimesti kuin monet muut enkä touhua bileissä. Ei ole ollut ongelma kenellekään. Sen sijaan olen tutustunut upeisiin ja mielenkiintoisiin ihmisiin, joihin tuskin olisin törmännyt missään muualla, käynyt kiinnostavia keskusteluja monenlaisista asioista ja nauranut monet naurut. Minut on myös otettu miiteissä hyvin vastaan niin Oulussa kuin Tampereellakin. Kokemukseni mukaan uudet kyllä otetaan hyvin vastaan jos vain avaa suunsa ja ottaa kontaktia muihin. Voi vaikka sanoa että moi oon uusi ja jännittää, niin ihmiset tietää ottaa rohkeammin mukaan juttuun. Tai jos haluaa seurailla ensin hiljaa sivusta niin sekin sallitaan.
Kenenkään ei toki tarvitse käydä miiteissä jos ei koe omaksi jutukseen, mutta tässä vähän näkökulmaa että miitteihin mahtuu monenlaisia ihmisiä.
Ihan pakko kommentoida :D
Moni sanoo juurikin, ettei halua avautua seksuaalisuudestaan muille. Ilmeisesti sekoittavat miitit AA-kerhon kokouksiin. Mut niinkuin kirjoitit osa puhuu, jotkut paljonkin ja osa kuuntelee. Toki miitissä yhdistyy kasvot ja baarin profiili.
Hyvä, et olet kokenut olevasi tervetullut miitteihin. Siinä on kanssa vaikea juttu: toiset haluu istua syrjempään ekalla kertaa ja katsella, kuunnella; toiset taas kokee hyvin negatiivisena jossei heti joku tule moikkaamaan.
-
Aikoinaan itse pelkäsin pienemmässä kaupungissa sitä, että siellä on tuttuja tai muut paikalla olijat tietää, mikä porukka tuolla istuu ja sit tietävät mistä minä olen kiinnostunut. Toinen pelko liittyi siihen, että millaisia ihmisiä siellä oikeen on? Onko niitten kanssa mitään yhteistä? Jäänkö täysin porukan ulkopuolelle.
Pääkaupunkiseudulle muuttaessa se pelko oli enempi luokkaa, että onko siellä ketään tuttuja, kun tuntemattomien kanssa on välistä vähän vaikee päästä liikkeelle keskustelussa.
Pienemmällä paikkakunnalla ei tosin hirveän montaa ihmistä löytynyt kenen kanssa olisi halunnut oikeasti viettää iltaa istuen jossain baarissa. Se pelko osui siis omalla kohdalla turhan hyvin maaliin ja ne miitit jäi, sitä mukaan, kun ne ihmiset joiden kanssa tuli juttuun jättäytyivät miiteistä pois.
Täällä päin maailmaa taas välillä oli vähän ankeata istua, kun kukaan ympärillä ei oikein puhunut mitään vaan tilanne oli vaivaantunutta hiljaisuutta. Mutta kyllä siitäkin hiljalleen pääsi yli, piti vaan etsiä sellaisia porukoita missä keskustellaan eikä selata kännykkää tai tuijoteta tuoppia hiljaa. Tuttujen naamojen lisääntyessä miittailusta tuli helpompaa, eikä enää jännittänyt joka kerta miittiin mennessä.
-
Täällä yksi joka vältteli aikoinaan miittejä, koska monen muun tapaan koen seksin ja kinkyilyn yksityisasioiksi. Nyt päälle vuosi miitteilyä takana, parit bileetkin ja edelleen yksityisasiat ovat yksityisiä ;D En jaa kokemuksiani niin avoimesti kuin monet muut enkä touhua bileissä. Ei ole ollut ongelma kenellekään. Sen sijaan olen tutustunut upeisiin ja mielenkiintoisiin ihmisiin, joihin tuskin olisin törmännyt missään muualla, käynyt kiinnostavia keskusteluja monenlaisista asioista ja nauranut monet naurut. Minut on myös otettu miiteissä hyvin vastaan niin Oulussa kuin Tampereellakin. Kokemukseni mukaan uudet kyllä otetaan hyvin vastaan jos vain avaa suunsa ja ottaa kontaktia muihin. Voi vaikka sanoa että moi oon uusi ja jännittää, niin ihmiset tietää ottaa rohkeammin mukaan juttuun. Tai jos haluaa seurailla ensin hiljaa sivusta niin sekin sallitaan.
Kenenkään ei toki tarvitse käydä miiteissä jos ei koe omaksi jutukseen, mutta tässä vähän näkökulmaa että miitteihin mahtuu monenlaisia ihmisiä.
Ihan pakko kommentoida :D
Moni sanoo juurikin, ettei halua avautua seksuaalisuudestaan muille. Ilmeisesti sekoittavat miitit AA-kerhon kokouksiin. Mut niinkuin kirjoitit osa puhuu, jotkut paljonkin ja osa kuuntelee. Toki miitissä yhdistyy kasvot ja baarin profiili.
Hyvä, et olet kokenut olevasi tervetullut miitteihin. Siinä on kanssa vaikea juttu: toiset haluu istua syrjempään ekalla kertaa ja katsella, kuunnella; toiset taas kokee hyvin negatiivisena jossei heti joku tule moikkaamaan.
Tämäpä se hankaluus on, kun itse on ujo jännittäjä joka haluaisi kuitenkin mukaan keskusteluun ja toivoo että joku tulisi kädestä pitäen vetämään mukaan, niin nyt haluaisi kohdella uusia miittipalleroita samalla tavalla. Vaan pitää muistaa että joku voi haluta vain katsella rauhassa ja säikähtää jos kovin ahdistelee ;D
-
No itse en toki ole mikään maailman sosiaalisin ihminen muutenkaan, mutta eipä noi miitit nyt mitenkään hirvitä eikä mulla niitä vastaan toki ole mitään, hupinsa kullakin. :) Sen verran mitä oon miiteissä käynyt niin jotenkin väkinäistä ja tylsää joten ei oikein jaksa innostua. Get in were i fit in.
-
Tuohon haluan ottaa kiinni eli miittien agressiivinen mainostaminen. Eihän niitä ilmoja tarvii lukea jos ei kiinnosta. Monelle uudelle asiasta kiinnostuneelle miitit voivat olla isokin asia päästä juttelemaan samanhenkisten henkilöiden kanssa. Eikä miitissä ole edes mikään pakko puhua, sujuvasti kuunnellenkin selviää.
Se ettei joka paikkakunnalla ole mahdollista miittailla on tietenkin harmittavaa, mutta siihen en keksi ratkaisua.
-
Mä olen tosi huono small talkissa tai aloittamaan keskustelua vieraan kanssa.
Mä tapaan ihmisiä mieluiten kahden kesken esim kahvilla tai kävelyllä.
Mulla meni pitkään ennen kuin uskaltauduin ensimmäiseen miittiini. Halusin kyllä tutustua samoin ajatteleviin, mutta introverttina mulle on aina ollut vaikeaa mennä täysin tuntemattomaan seuraan. Vieläkään ei tulisi mieleeni lähteä esim. isompaan Kinky Finland - miittiin, jossa Galesi puhuu 50-90 hengen osanotosta. Pienempään miittiin on nykyään kuitenkin mukava mennä, kun eräs baarin jäsen sai mut ensimmäisen kerran houkuteltua paikalle.
Kyllähän kahdenkeskinen tapailukin on mukavaa, mutta jossakin siihen kahvittelukumppaniinkin täytyy ensin tutustua. Itse ainakin olen lyhyen miittihistoriani aikana tutustunut useampaan kinkyyn niissä kuin koko ikänäni missään muualla - koska myös olen huono aloittamaan keskustelua vieraan kanssa.
-
Mä kävin kerran miitissä ja en suunnittele ainakaan meneväni seuraavaan.
Bileissä on sentään jotenkin omana "turvana" se, että musiikki on kovemmalla, on mahdollisesti vähän pimeämpää ja ihmiset ennemminkin tuntuvat moikkailevan tuttuja. Vaikka kyllä sitä uusiinkin tyyppeihin tutustuu tietenkin välillä mikä myös on ihan kivaa. Miiteissä keskustelut on laajempia, kun on jatkuvasti monia ihmisiä mukana. En selkeesti ole vaan tarpeeksi social butterfly ja ekstrovertti, että tykkäisin hengailla puolituttujen seurassa. Ennemmin käytän voimavarani yhden ihmisen kanssa tutustumiseen, tai pyörin jo valmiiksi tuttujen seurassa.
Mulla on aika pitkälti tämä.
Täytyisi vähintäänkin käydä jonkun hyvän tutun kanssa, niin tulis ylipäätään mentyä. Unohtuu aina vaan kysellä keneltäkään olisko joskus miittiin lähdössä joten asia jää monesti siihen. Miiteissä ei osaa olla sellanen joka vaivatta esittäytyy ja/tai alkaa rupattelemaan jonkun tuntemattoman tai edes puolitutun kanssa. Pelkään myös niitä "awkward momentteja" kun pitäisi varmaan puolet väestä tuntea tai tietää, mutta enhän mä paljon ketään oikeasti mistään tunnista, kun on vielä niin hajamielinenkin eikä vaikka edellisestä kerrasta muista enää kasvoja/nikkejä, joskus edes "vanhojen" Baarilaisten joita ei oo pitkään aikaan nähnyt. Isommat bileet on kivoja, varsinkin jos on pukeutumisteema, eikä bileissä tarvitse monesti kuin moikata ihmisiä ja vaihtaa kuulumisia hyvien tuttujen kanssa, se on ihan jees. :) Ei siis "paineita" tutustua keneenkään sen kummemmin.
Miitit on myös viikolla, enkä mä silloin jaksa töiden jälkeen liikahtaa kämpästä minnekään, vaan sosialisoidun sitten viikonloppusin kun on enemmän aikaa. Teemamiitit ei nappaa, koska jos lähden miittiin niin haluaisin lähinnä höpöttää vaan jotain yleistä, eikä kinkyteemojen ympärillä käytävät jutut niin kiinnosta.
Lopuksi - oma maailma/mieli on aikalailla vaniljoitunut ja tulee hengailtua ihan muissa piireissä, keskustellen ihan muista asioista kuin kinkyilyistä.
-
Mua harmittaa niin kovin, kun moni pelkää sitä, ettei tuntisi ketään. Ei kukaan välttämättä tiedä kuka sinäkään olet, harvalla on niin tunnistettava profiili kuvien kera, että vois sanoa kuka on kyseessä oikeassa maailmassa.
Joten jos sanon, että mun viereen voi tulla aina istumaan, seisomaan tai vaikka mennä piiloon pöydän alle, jos minut miitistä löytää(tiistaisimiiteistä Tampereelta löydyn aina) niin ole rohkea ja tule. Voin sitten puhua höpöttää ja esitellä sua muille tai olla esittelemättä, kumpi vaan kivemmalta tuntuu.
Koska mistä kukaan tietää, onko joku tullut miittiin superjännätyksessä ihan vain haistelemaan meininkiä ja ymmärtämään mistä on kyse, eikä kaipaakaan henkilökohtaista huomiota vai onko tullut ollakseen sosiaalinen jokaisen kanssa. Molempia tyyppejä ja kaikkea siltä väliltä on olemassa eikä kukaan vissiin vieläkään osaa lukea ajatuksia.
-
Vihaan smalltalk-jutustelun ja verkostoitumisen kaltaista pinnallista ja sisällötöntä sosiaalisuutta, niin sellaiseen osallistumista kuin sivusta seuraamistakin. Pääsääntöisesti keskustelen jos on asiaa eikä kiinnosta kulkea tapahtumissa vain pitääkseni naamaani esillä. Ylipäätään olen epäsosiaalinen ja tunnun jaksavan ihmisiä vuosi vuodelta vain huonommin.
En myöskään ole kokenut kinkypiireissä mitään yhteisöllisyyden tunnetta, koska sellaiseen ei todellakaan riitä että muut sattuvat olemaan seksuaalisesti kiinnostuneita samantyyppisistä asioista. Samat arvot ja kiinnostuksen kohteet omaavia kohtaan paremmin muista kuvioista, vaikkakaan kinkyjä en liiemmin. Samasta syystä koen miitit hyödyttömiksi oman seuranhakuni kannalta.
-
Itsellä miiteissä käymistä ja käymättömyyttä säätelee lähinnä seuraavat tekijät :
- ajankäyttö (ikuinen ongelmani, tarvitsen lepoa ihmiskontakteista ja olen siellä sun täällä pitkin maata ja maapalloa "koko ajan")
- luonne (olen 1-4 hengen seurueissa fiksu ja filmaattinen (höhö), isommat massat tuottavat liikaa melua ja en osaa tarttua keskusteluun)
Olen pyörinyt Tampereen miiteissä ja en ole tuntenut itseäni ulkopuoliseksi, viihdyn ihan hyvin tarkkailijan roolissa. Seuran hakuun en miittejä osaa käyttää, toki saatan bongata sieltä henkilöitä, joita lähestyn sitten yyveellä tms.
Säännöllisin välein pohdin aktivoitumista miittien suhteen, jotta elämässä olisi välillä vaihtoehtoista tekemistä, mutta laiska löytää itsensä sohvalta kovin helposti >:D
-
Lasherin mietteet sopivat pitkälti minuunkin. Olen introvertti ja energiani on sen verran rajallinen, että en jaksa yrittää tutustua ryhmätilanteessa kaikkiin ihmisiin ja tuntemattomien jutut taas eivät hirveästi kiinnosta. En myöskään tykkää avautua tuntemattomille itsestäni paljoakaan. Tutustun uusiin ihmisiin mieluummin ihmisiin yksi tai kaksi kerrallaan, vaikka sitten bileissä tai muualla. En myöskään koe, että kinkyyden myötä kokisin ihmisten kanssa mitään yhdistävää, tai että pitäisin automaattisesti ihmisestä, koska hän on kinky. Uteliaisuuteni vuoksi en viitsi mennä, sitä voin tyydyttää Baarissakin. En yksinkertaisesti ole sosiaalisuudeltani miittailevaa tyyppiä ja löydän seuraa tarvittaessa muutenkin.
-
Kiitos taas monipuolisista näkökulmista aiheeseen! :)
On mielenkiintoista kuulla miten eri tavalla ihmiset suhtautuvat siihen miten "pitäisi" miitissä toimia sosiaalisesti. En ole koskaan kokenut että olisi jotain oikeaa tapaa olla läsnä. Erittäin epäsosiaalisina hetkinä mielelläni istun vain hiljaa nurkassa ja seuraan muiden keskustelua, kun taas hyvinä hetkinäni saatan selittää suu vaahdossa jostain asiasta kädet heiluen (valitettavasti tämä jos mikä ajaa varmasti miittineitsyitä kauemmas :-\ ).
Koen ehkä itse haastavammaksi uusien ihmisten kohtaamisen kahden kesken, koska silloin minulta "odotetaan" enemmän sosiaalista inputtia, kun taas miitissä voin tosiaan olla hyvillä mielin hiljaa pitkään, jos siltä tuntuu. Toki tämä riippuu myös paljon kanssakeskustelijasta, että miten toinen aktivoi keskusteluun. Ei siis sillä, ettenkö olisi koskaan käynyt ihmisten kanssa kahdestaan kahvilla, mutta jos näitä tällai rinnakkain vertaa, niin ehkä omalla kohdallani uusia ihmisiä kohtaan mielelläni ensin miitissä ja sit vaikka viestitse jatkan keskustelua kahden kesken, ellei miitissä tule sopivaa saumaa keskustella kyseisen henkilön kanssa. (Plus että olen niin ujo ja rajoittunut, että kirjoittaminen tuntuu joskus helpommalta, kuin suora kontaktin ottaminen kasvokkain.)
Ehkä mielenkiintoisimpia ja eniten vastakkainasettelua sisältäviä keskusteluja olen käynyt ihmisten kanssa, jotka ovat lähestyneet minua esimerkiksi nollaprofiililla tai hyvin rajoittuneella profiililla tällä saitilla ja kun olen kysellyt oletko käynyt miiteissä tai oletko joskus ajatellut mennä, on vastaus erittäin jyrkkä ei. Tai vähintään juurikin noin että menee vain seurassa. Kun olen kysellyt syytä joko nollaprofiiliin tai miitittömyyteen, pelätään usein kaapista väkisin ulostulemista, mikä tuntuu sinänsä hassulta, kun olen ajatellut että nimenomaan kinkyfoorumilla on helppoa kirjoittaa profiiliinsa vain kinkyasioita, eikä silloin kenenkään kai pitäisi tunnistaa sinua ellet sitten ole jollekin juurta jaksaen avannut asiaa? Hmmmm, ehkä tässä tullaan taas siihen että pelätään skenen olevan niin pieni, että siellä on jo joku tuttu, joka ei saisi missään nimessä tietää jonkun yksilön olevan kinky? Oh, tässä aiheessa on niin paljon erilaisia suuntia keskusteltavaksi.
Mutta takaisin aiheeseen: Seuraavaksi minua kiinnostaisi tietää miten henkilöt, jotka eivät ole koskaan miiteissä käyneet, ovat tulleet siihen tulokseen etteivät koskaan menekään(ainakaan yksin)? Mutta siis keskustelua saa (ja pitää?) myös jatkaa aikaisempien kysymysten pohjalta :)
-
Olen päästänyt tänne pari aivopierua varren kanssa ja on ilmeisesti noteerattu joten joo, miittien pelkoa on. Kyllä mä silti joskus vielä uskaltaudun ainakin yhteen miittiin. En sanoisi pelkääväni uusia ihmisiä määrääni enempää eikä se rajoita. Kinkyys on aika kevyt leima mun elämässä. Kyse on pidemmän päälle oikean hetken löytämisestä ensimmäiseen miittiin.
-
Hyvä ja mielenkiintoinen aihe. Piti kirjoittaa jo eilen, mutta jäi.
Ihan viime aikoina en juurikaan, mutta aikaisemmin mietin lähtemistä ja osallistumista. Ainakin toistaiseksi on jänyt. Ja on sanottava, että ajanpuutekin olisi tullut vastaan. Jos siis muuten olisi ollut halua, kiinnostusta ja motivaatiota lähteä.
Itsekin olen luonteeltani introvertti, eräänlainen "tarkkailija". En kuitenkaan usko, että tämä olisi estänyt osallistumasta tai tekisi sitä jatkossa. Enemmänkin se on kait ollut sitä pelkoa, että "joku tuttu näkee" (lieneekö turhaa). Toisaalta, jos olen oikein ymmärtänyt, niin miitteihin kokoonnutaan yleensä jossain kuppilassa. Mistäs sitä muut tietää, mitä porukkaa sitä ollaan.
Toisekseen, luulin aluksi aika vahvasti, että miiteissä käyvät lähinnä (pelkästään) juuri sellaiset sosiaaliset ja puheliaat ekstrovertit. Ja tämän takia kuvittelin, että tällaisen vähän hiljaisemman hahmon on vaikea sopeutua joukkoon. Tai no...tuokin riippuu tilanteesta.
Näenkö miitit mahdollisina seuranhaku/saanti paikkoina/mahdollisuuksina? Tähän hyvin vahva EN. Itseasiassa olen ko. asian suhteen hyvin skeptinen. Joten se ei todellakaan olisi motivaationa osallistumiseen. Em. seikkana sensijaan olisi ihan tutustuminen uusiin ihmisiin, sekä verbaalisella levelillä kanssakäyminen samanhenkisten kanssa. Tähän on kuitenkin pakko heittää semmoinen pikku detalji, että tottakai tuossa tilanteessa domme juttelukumppanina olisi kiva bonari.
-
Tottahan toki miittejä mainostetaan nimenomaan melko lailla aggressiivisesti ja on turha kehottaa olemaan tätä huomioimatta, kun aivan tavallista on että tulokkaan kirjoitettua muutaman rivin tai kappaleen esittäytymisensä, on seuraavana väkeä toivottamassa tervetulleeksi mutta samaan hengenvetoon tai sormienjuoksutukseen usuttamassa "sitten vain miitteihin seuraavaksi" kuin kyseessä olisi jokin automaatio ja itseisarvo.
En yhtään ihmettele jos yksi jos toinenkin tulokas on kokenut tämän ikäväksi, sillä kuten tästäkin ketjusta voimme huomata ei läheskään kaikilla ole uskallusta tai ylipäänsä halua eikä mielenkiintoa osallistua miitteihin välttämättä koskaan, mistä itse tulee kohtuullisen säännöllisesti tuputtajien jälkeen huomautettua: "Ei ole mikään pakko".
Miksen itse osallistu miitteihin? Miksi osallistuisin? En saa niistä mitään, jonninjoutava sosieteeraaminen on mielestäni yksinkertaisesti ajanhukkaa ja pois jostain mielenkiintoisemmasta - ylipäänsäkin viihdyn parhaiten itsekseni, missä ikinä. Jos vaikka treenaan jotain kamppailulajia, ei minulla silloinkaan ole mitään intressiä sen suuremmin hengailla muiden harrastajien kanssa.
Olen ajastaikain saatossa käynyt muutaman kerran milloin minkäkin seudun miitissä ja ainoa pointti itselleni on kenties joskus käydä tapaamassa jotakuta tiettyä lajitoveria - vaikka kohtailemisen väärtit moiset harvassa ovatkin -, mutta mieluiten tämäkin jossain muualla, kiitos. Bileissä on sentään toisinaan jotain edes varttihauskaa sivusta seurattavaa, kuten kunnon pieksemistä ja kirkunaa tai reipasta parittelemista, ja niissä tuleekin hieman useammin käytyä - mutta en minä niissäkään yleensä halua kenenkään kanssa olla tekemisissä, kunhan katselen mahdollisia viehkeitä olentoja ja joskus viihdyttävää toimintaa sekä nuuskin ilmapiiriä.
Silloin tällöin on omalla tavallaan ihan poikaa tulla konkreettisesti muistuttaneeksi itselleen myös, ettei ole ainoa friikki vaan meitä on sentään jonkin sortin skeneksi - niin vastenmielisiä kuin kaikki sellaiset ovatkin - asti jopa täällä raukoilla rajoilla.
* )
-
Keskimäärin vihaan miitteilyä, vaikka aikani niitä pyöritinkin.
Pohjimmiltaan epäsosiaalisena ja kasvosokeana vihaan ihmisjoukkoja ja uusiin ihmisiin tutustumista, eli julkiset paikat eivät ole minulle mieluisia ja lisäävät aina pohjavireeseen ahdistusta. Mutta miitit aina vauhtiin päästyään ja ihmisiin tutustuttua ovat olleet suhteelisen mukavia tilanteita.
Sen jälkeen kun vastuu miittien pyörimisestä siirtyi (onneksi) muille ihmisille oma käymiseni niissä on vähentynyt siihen mitä jaksan ja koen hyväksi itselleni. Kyseessä ei ole enää velvollisuus vaan mahdollisuus jos aikataulut sopii kohdalleen.
Tiikki
-
Jotkut tai oikeastaan aika moni kokee BDSM-skenen suurimmaksi ongelmaksi pienet piiret. Suositaan lähinnä konkareita ja uusien on vaikea päästä niihin mukaan. Mitä itse tunnen porukkaa, niin vain hyvin harva pyörii näissä piireissä. Kinkyjä on paljon enemmän kuin mitä koko skene antaa ymmärtää, täälläkin on vain murto-osa.
Eli tuskin kyse mistään pelosta (toki uudet tilanteet saattaa ahdistaa), vaan tuosta mistä mainitsin. Tällaisen kuvan ja käsityksen olen saanut.
En koe, että tämä pitäisi paikkansa, ainakaan Tampereella. Mut ja mieheni otettiin tosi hyvin uutena vastaan ja tosi nopeasti pyydettiin myös mukaan hallitukseen. Tämä omakohtainen kokemus silloin uutena ja oon yrittänyt itse ylläpitää samaa ilmapiiriä, että uudet otettaisiin vastaan ilolla :)
-
Kokemukset miiteistä vaihtelee. En osaa pitää "aggressiivista" mainostusta pahana. Mielestäni siinä on enemmänkin kyse siitä, että toivotetaan tervetulleeksi porukkaan, ei pakoteta tai aseteta sitä ehdoksi. Uusien esittäytymisen ohella tähän törmää seuranhaun yhteydessä. Siinä kohtaa olisi ehkä syytä muistuttaa, että miitit eivät monellekaan ole läjtökohtaisesti seuranhakupaikkoja (toki poikkeuksiakin on), mutta usein ihmiset uskaltavat paremmin tutustua ja käyttää aikaansa ihmiseen, jonka joku tuttu tuntee.
Täällä on keskusteltu monesta näkökulmasta puolesta ja vastaan.
Itse haluaisin nostaa pari, joita on aika vähän puitu, mutta nousee aika ajoin esiin ja nosteleepa tuo päätä omallakin kohdalla näemmä.
Nimittäin paineet. Suomalainen on taipuvainen pohtimaan, mitä muut minusta ajattelee. Niinpä epävarmuus ulkonäöstä, pukeutumisen vaikeus tai itsetunto-ongelmat missä tahansa muodossa saavat aikaan sen, ettei ehkä halua asettaa itseään miittiin pällisteltäväksi. Tämä saattaa liittyä myös esim. kehon muutoksiin. Toki voi olla kuullut sata kertaa, että ei siellä muutkaan mitään malleja tai kiiltokuvaihmisiä ole, muutkin saattaa tulla meikittä ja pieruverkkareissa jne, mutta silti ihminen itse voi olla varma olevansa juuri se ruma ankanpoikanen.
Toinen syy voi olla juurikin nettiprofiili. Kun on ladannut profiilinsa täyteen nokkosella pieksettyjä sukuelimiä tai paljasta pintaa kaikista mahdollisista kulmista, ei ehkä enää halua mennä kättelemään ihmisiä, jotka nämä kuvat ovat nähneet ennen niiden postaajaa. Yhtäkkiä olisikin sama, kuin menisi jonnekin alasti.
Kolmatta onkin sivuttu täällä jo.. Eli ei-toivottavat kohtaamiset. Syystä tai toisesta kaikkia ihmisiä ei enää halua nähdä.
-
Kuulun itse satunnaisiin miittikävijöihin. Jos sattuu olemaan aikaa ja jaksamista, niin saatan poiketa. Melko harvoin tätä kuitenkin tapahtuu, ehkä muutaman kerran vuoteen. En pelkää sosiaalisia tilanteita enkä ole mitenkään miittikielteinen, mutta en minä kyllä niitä koe myöskään kaipaavani. Ehkä minua ei vain kiinnosta riittävästi tutustua niissä käyviin ihmisiin siinä määrin, että se keskustelu nousisi sellaisen aika tyhjänpäiväisen hyvää päivää kirvesvartta -tason yli.
Uusiin kävijöihin liittyen olen tehnyt havainnon, että myöskin ikä ja sukupuoli vaikuttavat siihen, kuinka uudet otetaan vastaan. Helpointa on tulla mukaan nuorena ja naisena, vaikeinta taas vanhempana ja miehenä. Haluamatta nyt kuulostaa (liiaksi) seksistiseltä, niin nuoret naiset nyt vain kiinnostavat kaikkia ja vanhat miehet eivät kiinnosta ketään. Näin kärjistettynä ilmaisten. Sekin vaikuttanee asiaan, että ainakin minun havaintojeni mukaan kaikkein tyypillisin aktiivikävijä miiteissä on nuorehko nainen, joten tällainen solahtanee myös uutena kävijänä helpoiten joukkoon.
-
Kokemukset miiteistä vaihtelee. En osaa pitää "aggressiivista" mainostusta pahana. Mielestäni siinä on enemmänkin kyse siitä, että toivotetaan tervetulleeksi porukkaan, ei pakoteta tai aseteta sitä ehdoksi.
Perspektiivi saattaa vääntyillä antoisahkosti kun asettautuu sen untuvikon höyheniin, joka on kenties juuri jännityksestä väristen ottanut aivan ensimmäisen askelensa kohti syvempää itseään rekkaamalla itsensä BBaarin jäsenistöön ja koonnut itsensä vielä esittäytymäänkin.
Ei tarvitse olla edes erityisen ujo tai sosiaalisesti muuten arka ollakseen hieman herkillä ko. tilanteessa, jolloin reippaasti heitetty "seuraavaksi sitten miitteihin" -kehotus (sanatarkka sitaatti eräästä taannoisesta reaktiosta) voi tuntua vähintäänkin vaativalta, pelottavaltakin - tai sitten tosiaan ärsyttävältä tyrkyttämiseltä, jos vaikka ehti jo ilmaistakin että on saapunut lähinnä seurailemaan sivusta ja lueskelemaan. Mitä muuta täällä katsotaan asialliseksi tyrkyttää samalla tavalla?
Ihan mielelläni pelottelen ihmisiä ja olen ikävä, mutta mieluummin muilla tavoin.
* )
-
Ainakin omasta suusta heitettynä se "Sitten seuraavaksi miitteihin" on lähinnä tervetuloa, tossa on seuraava askel, kun/jos siltä tuntuu. Ei niinkään, että nyt on pakko tulla seuraavaksi miitteihin tai oot vaan wannabe. Toki siihen voisi myös kirjoittaa tosi pitkän litanjan siitä, että ei oo muuten pakko, mutta nämä on moni kokenut hyväksi seuraavaksi askeleeksi ynnä muuta sellaista.
Sitten ei varmaan kukaan loukkaantuisi toisten puolesta?
-
Omat kokemukset on Tampereen miiteistä reilun kymmenen vuoden takaa ja näistä päivistä. Aikoinaan siellä oli se yhden ihmisen ympärille kokoontunut porukka ja he eivät todellakaan noteeranneet millään tapaa muita. Tämä teki meille reilun kymmenen vuoden miittitauon ja nyt kun meni, niin porukka oli hyvin ystävällistä ja ottivat avoimesti vastaan. Jos meno ei olisi muuttunut, niin olisi varmaan kerrasta uskottu ettei miitit ole meidän paikka. Nykyinen meno Tampereella on todella hyvää ja monipuolista. Jos muualla ollaan vielä tuossa "barrikaadivaiheessa" niin ei siellä ole kellään kivaa.
Ihmiset on vaan kovin erilaisia. Osa ahdistuu ihmisistä, osa yksinäisyydestä, osa siitä kun mikään ei ahdista ja osa ihan ahdistumisen ilosta. Sitten ollaan me loput
-
Ainakin omasta suusta heitettynä se "Sitten seuraavaksi miitteihin" on lähinnä tervetuloa, tossa on seuraava askel, kun/jos siltä tuntuu. Ei niinkään, että nyt on pakko tulla seuraavaksi miitteihin tai oot vaan wannabe. Toki siihen voisi myös kirjoittaa tosi pitkän litanjan siitä, että ei oo muuten pakko, mutta nämä on moni kokenut hyväksi seuraavaksi askeleeksi ynnä muuta sellaista.
Sitten ei varmaan kukaan loukkaantuisi toisten puolesta?
Kun tyypillisestähän täällä lähdetään ihan vitunmoisesta überkorrektiudesta kaikkeen ja mihin tahansa muuhun mahdolliseen & mahdottomaan liittyen, niin on se nyt minusta snadisti erikoista että yhden pienen ja monelle merkityksettömän skeneilyn siivun ja ekstroversion ulottuvuuden tyrkyttämisen ja tuputtamisen kohdalla on ihan vitun hirveästi liikaa ajatella että tällainen metakeskustelussa sittemmin heitetty "no emmä sitä silleen tarkottanu" ei ihan välttämättä riitä.
Ihan hyvin alkuun voisi laittaa jonkun pienen triggerivaroituksen, tyyliin "kohta tuuttaan täältä ajattelematonta ekstroverttien skene-eläjien hieman komentelevaksikin mahdollisesti koettavaa tyrkytystä, mutta en tarkoita sillä mitään pahaa vaan toisenkinlaiset olennot ovat tervetulleita". Ei tuo nyt niin kummoinen litania edes olisi.
* )
-
Kun tyypillisestähän täällä lähdetään ihan vitunmoisesta überkorrektiudesta kaikkeen ja mihin tahansa muuhun mahdolliseen & mahdottomaan liittyen, niin on se nyt minusta snadisti erikoista että yhden pienen ja monelle merkityksettömän skeneilyn siivun ja ekstroversion ulottuvuuden tyrkyttämisen ja tuputtamisen kohdalla on ihan vitun hirveästi liikaa ajatella että tällainen metakeskustelussa sittemmin heitetty "no emmä sitä silleen tarkottanu" ei ihan välttämättä riitä.
Ihan hyvin alkuun voisi laittaa jonkun pienen triggerivaroituksen, tyyliin "kohta tuuttaan täältä ajattelematonta ekstroverttien skene-eläjien hieman komentelevaksikin mahdollisesti koettavaa tyrkytystä, mutta en tarkoita sillä mitään pahaa vaan toisenkinlaiset olennot ovat tervetulleita". Ei tuo nyt niin kummoinen litania edes olisi.
Niin, no. Ketkä lähtee ja ketkä ei. "Viralliset" keskustelut aiheesta on mun mielestä eri asia korrektiudessa kuin, vaikka miititketjut, noi kaikki mitä tänään -ketjut kuin myös jäsenesittelyt. Aggressiivista käytöstä/tyrkytystä täällä taitaa lähinnä kokea vain privaviestein, jos on uusi (nais)henkilö. Muuten kyllä saa kohtuu rauhassa olla, vaikka joku joskus miittiin kehottaakin osallistumaan. Kaikkea ei aina tarvitse miettiä vain sen negatiivisen kautta, vaan asian voi myös katsoa siltä kantilta, että "Hei, kiva. Liityin just ja nyt mua pyydetään jo mukaan tapahtumiin."
Ja näin ujona introverttinä ite olisin ainakin tarvinnut sitä houkuttelua aikoinaan. Ekstroverttiä musta ei kyllä saa vieläkään, vaikka kuinka hyvin vedänkin rooliani välillä.
-
Tapahtumia (ilmaisiakin) on hyvä mainostaa aggressiivisesti, jos niitä halutaan järjestää jatkossakin.
Jos olen vinkannut tapahtumista jollekin, ihan ilkeyttäni sen tein. Vaikka tuoreesta käyttäjätunnuksesta ja uudesta deitti-ilmosta jo arvasin, ettei juuri tuolle ihmiselle sovi ehdottaa moista. Kyllä pitäisi ottaa huomioon tuntemattoman yksilön herkät tunteet näissä julkeissa ehdotteluissa.
-
Itse en mene koska en uskalla ilman esiliinaa. Sitten en kehtaa kysyä ketään esiliinaksi koska onhan se nyt kovin raskasta sille esiliinalle ja sitten vielä sillä ois omia kavereita siellä ja se haluais niitten kanssa jutella mut mä oon siinä kivirekenä ja sit sitä esiliinaa alkaa vituttaa.
Näin toimii hieno ihmismieli. Teen parhaillani tarkkaa selvitystyötä mieleni kanssa ja haastan hieman sen sanomaa. Kassotaan.
-
Kokemukset miiteistä vaihtelee. En osaa pitää "aggressiivista" mainostusta pahana. Mielestäni siinä on enemmänkin kyse siitä, että toivotetaan tervetulleeksi porukkaan, ei pakoteta tai aseteta sitä ehdoksi.
Perspektiivi saattaa vääntyillä antoisahkosti kun asettautuu sen untuvikon höyheniin, joka on kenties juuri jännityksestä väristen ottanut aivan ensimmäisen askelensa kohti syvempää itseään rekkaamalla itsensä BBaarin jäsenistöön ja koonnut itsensä vielä esittäytymäänkin.
Ei tarvitse olla edes erityisen ujo tai sosiaalisesti muuten arka ollakseen hieman herkillä ko. tilanteessa, jolloin reippaasti heitetty "seuraavaksi sitten miitteihin" -kehotus (sanatarkka sitaatti eräästä taannoisesta reaktiosta) voi tuntua vähintäänkin vaativalta, pelottavaltakin - tai sitten tosiaan ärsyttävältä tyrkyttämiseltä, jos vaikka ehti jo ilmaistakin että on saapunut lähinnä seurailemaan sivusta ja lueskelemaan. Mitä muuta täällä katsotaan asialliseksi tyrkyttää samalla tavalla?
Ihan mielelläni pelottelen ihmisiä ja olen ikävä, mutta mieluummin muilla tavoin.
* )
Niin, no mä en oo lopulta kauhean kauan aikaa sitten liittynyt, liittymisen aikaan ajattelin vain seurailevani sivusta. Olin myös hieman huolissani yksityisyydestäni, ihan painavista syistä.
Itse tulkitsen esittäytymisen signaalina halusta tutustua. Usein niissä kyselläänkin vähän, että mitäs nyt sitten.
Mutta ihmiset tulkitsee näitä eri tavoin. Siinä, missä joku ahdistuu valokuvien kommentoinnista, toinen säikähtävät miittikutsuja. Silti molempia voinee tehdä, kunhan hyvän maun rajat ymmärtää?
Useimmat houkuttelee miitteihin juuri siksi: muistavat miltä tuntui olla uusi ja arka ja myös sen, miten korkea kynnys eka miittiin oli lähteä. Ehkä sitä madalsi silloin joku ystävällinen sielu, joka kutsui henk.koht. ja tarjoutui vaikka käymään kahvilla ennen sitä. Hirveän moni toimii vaistomaisesti ikiaikaisen säännön mukaan. "Tee toisille, niin kuin toivot toisten tekevän sinulle." Valitettavasti on vaikea aavistaa, kuinka erilainen se toinen voi olla.
-
Vierastin alkuun miittejä todella paljon. Koin, ettei minulla itselläni ollut ujona ja sulkeutuneen ihmisenä niihin tilaisuuksiin mitään annettavaa. Tutustun kinkyihmisiin kaikista mieluiten iholla, en sanojen kautta, ja baareissa (missä miitit usein miten järjestetään) moista käyttäytymistä ei usein miten katsota hyvällä.
Jotain kuitenkin tapahtui ja parisen vuotta on tullut käytyä miiteissä toisinaan ja olenpa löytänyt niiden kautta suurimman osan nykyisistä leikkikavereistani, tyttikseni, sekä kasan muitankin mukavia tuttuja.
-
Monestakin syystä, mutta listataanpa tärkeysjärjestykseen muutama:
1. Joudun töiden puolesta olemaan päivät sosiaalinen. Kokoajan uusia ihmisiä ja työpävän jälkeen kiinnostus uusien ihmisten kanssa tutustumiseen on about nolla.
2. Pyörin päivät väkijoukossa. En pidä väkijoukoista. Samasta syystä en juuri käy pubeissa tai klubeillakaan. Liikaa melua kun korvat haluaa hiljaisuutta
3. Olen lähes varma, että tuttuja ennemmin tai myöhemmin tulisi vastaan. En halua tietää heistä, enkä halua että he tietävät minusta.
4. Olen niin illan torkku, että miitit mitä olen katsonut alkavat mulle aivan liian myöhään. en tosin ole katsonut kovinkan montaa. :D
Miinuksena tässä linjauksessani tosin on, että moni mielenkiintoinen tyyppi jää tapaamatta. Se on harmi mutta se on myös se hinta jonka joudun noista muista rajoitteistani maksamaan.
-
Nimittäin paineet. Suomalainen on taipuvainen pohtimaan, mitä muut minusta ajattelee. Niinpä epävarmuus ulkonäöstä, pukeutumisen vaikeus tai itsetunto-ongelmat missä tahansa muodossa saavat aikaan sen, ettei ehkä halua asettaa itseään miittiin pällisteltäväksi. Tämä saattaa liittyä myös esim. kehon muutoksiin. Toki voi olla kuullut sata kertaa, että ei siellä muutkaan mitään malleja tai kiiltokuvaihmisiä ole, muutkin saattaa tulla meikittä ja pieruverkkareissa jne, mutta silti ihminen itse voi olla varma olevansa juuri se ruma ankanpoikanen.
Tää on mun mielestä tosi olennainen osa keskustelua! Osa meistä on saattanut luoda tietynlaisen alter egon täällä netin syövereissä, joka voi poiketa paljonkin todellisuudesta. Itsekin olen luonut NG:stä hyperfemmen neidon, joka laittautuu ihan tosissaan, vaikka todellisuudessa näytän vaan lihavalta, ihosairaalta hipiltä. Jos en olisi sinut oman todellisuuteni kanssa, olisi tosi vaikeaa ilmestyä paikalle tapahtumaan, jossa ihmiset odottaisivat tätä hyperfemmeä ilmestymään.
-
Tämän takia olenkin "luonut ikävän Juuttiksen" tänne, livenä tavanneet sitten näkevät sen ihmisen nimimerkin takana.
Kannattaa luvata vähemmän kuin voi toimittaa...siksi lupaus on negatiivinen.
Oikeasti ihmiset käyttää yläpäätään ihan liikaa miettimiseen miiteistä. Kuinka vaikea on mennä baariin? Jutella vaikka auton vaihelaatikosta toisen kanssa?
-
Vähän olen kokeillut ja oppinut tietämään, että vetäytyvä ja alistuva introverttimies, jolla on joissain asioissa (kinky)normista poikkeavat mielipiteet, ei ole kaivattua seuraa. Vaihtoehdot ovat käytännössä nämä.
-Istun hiljaa, enkä kuulu joukkoon.
-Avaan suuni ja aiheutan paheksuntaa, mistä tulee paha mieli sekä itselleni että muille.
Jos olisin vetäytyvä ja alistuva introverttinainen, näkisin ihmisten tapaamisessa paljon enemmän mahdollisuuksia.
Lisäksi suhtaudun kinkypiireihin hyvin epäluuloisesti. Vaikka oletan, että lähes kaikki ovat vastuullisia ja muut huomioivia aikuisia, niin samaan aikaan takaraivossani kolkuttaa ikävä tunne, joka muistuttaa, että kinkykulttuuriin kuuluvat myös väärinkäytökset, joita peitellään. Ei ole mukava tutustua ihmisiin, kun samalla miettii, onko vastassa peto.
Minulle luontevin itseilmaisun tapa on kirjoittaminen, ei puhuminen. Olen haaveillut virtuaalibileistä, joissa jonkun muun tai muutaman muun kanssa kirjoitetaan vastavuoroista fiktiota, jonka taustaoletuksena olisi, että sitä voisi ehkä kokeilla käytännössäkin. Olen kuitenkin kranttu ja vaadin vastapuolelta jonkinlaista tasoa tekstiin, joten ihan kuka tahansa ei kelpaa.
Kaikkinensa olen siis hankala ihminen sosiaaliseen kanssakäymiseen.
-
Miiteissä on ollut ihan mukavaa ja mukavan tuntuisia ihmisiä mutta mulla ei oo kiinnostusta tutustua muihin kinkyihin kuin satunnaisesti johonkin mukavaan subitytteliin :P
Miiteistä tuota tytteliä tuskin tarvii etsiä mutta jos tarve tulee niin käännän joka kiven etsiessä :P
-
Jos olisin vetäytyvä ja alistuva introverttinainen, näkisin ihmisten tapaamisessa paljon enemmän mahdollisuuksia.
Tätä oon itseasiassa myös miettinyt, että onko verkossa vallitsevien kysynnän ja tarjonnan lait myös yhteydessä oletuksiin miiteistä.
-
Jos olisin vetäytyvä ja alistuva introverttinainen, näkisin ihmisten tapaamisessa paljon enemmän mahdollisuuksia.
Tätä oon itseasiassa myös miettinyt, että onko verkossa vallitsevien kysynnän ja tarjonnan lait myös yhteydessä oletuksiin miiteistä.
Markkina-arvo on kai nykyään kielletty sana, mutta toteanpa kuitenkin, että jos ihminen ei nauti sosiaalisuudesta, niin sen jälkeen miitteihin osallistumiseen vaikuttaa hyvin keskeisesti oma markkina-arvo.
Monien mielestä on mukava mennä valintamyymälään, josta saa poimia koriin tarvitsematta maksaa. Toisessa päässä ovat ihmiset, jotka latovat taaloja tiskiin vinon pinon, mutta eivät saa vastineeksi välttämättä mitään.
-
Jos olisin vetäytyvä ja alistuva introverttinainen, näkisin ihmisten tapaamisessa paljon enemmän mahdollisuuksia.
Tätä oon itseasiassa myös miettinyt, että onko verkossa vallitsevien kysynnän ja tarjonnan lait myös yhteydessä oletuksiin miiteistä.
Markkina-arvo on kai nykyään kielletty sana, mutta toteanpa kuitenkin, että jos ihminen ei nauti sosiaalisuudesta, niin sen jälkeen miitteihin osallistumiseen vaikuttaa hyvin keskeisesti oma markkina-arvo.
Monien mielestä on mukava mennä valintamyymälään, josta saa poimia koriin tarvitsematta maksaa. Toisessa päässä ovat ihmiset, jotka latovat taaloja tiskiin vinon pinon, mutta eivät saa vastineeksi välttämättä mitään.
Niin, en tiedä. Mun kokemukset tietysti miiteistä on naisoletetun roolista ja ehkä minut otetaan vastaan paremmin pillullisena olentona, vaikka olisin mielelläni paljon muutakin kuin pillu :o
Se pillullisuus voi vaikuttaa jotenkin halutummalta positiolta, mutta todellisuudessa se on aika pyllystä, kun suurelle osalle se pillun höyläys (tällä tarkoitan tässä yhteydessä seksiä) riittää ja sitten pillullinen ei olekaan enää kiinnostava. Mutta ehkä tässä kohtaa törmätään sitten taas tähän termiin yksilön ”markkina-arvo”. En kuitenkaan tästä pohdinnasta huolimatta voi edustaa kaikkia pillullisia, vaan edustan mielipiteilläni vain itseäni. (En tosin tiedä onko sen alleviivaaminen tässä kohtaa millään lailla tarpeellista, mutta kerroinpahan varmuuden vuoksi.)
Mutta takaisin aiheeseen, on mahdollista että pillullisiin suhtaudutaan myös miiteissä saitin kysynnän ja tarjonnan lakien vuoksi suopeammin uusina yksilöinä skenessä, mutta haluan tässä muistuttaa, että luulenpa monen pillullisen olevan mielummin yksilö, kuin pillullinen olento. (Ehkä tämä meni yrityksestäni huolimatta ihan off topic -osastoon.)
-
Miiteissä on ollut ihan mukavaa ja mukavan tuntuisia ihmisiä mutta mulla ei oo kiinnostusta tutustua muihin kinkyihin kuin satunnaisesti johonkin mukavaan subitytteliin :P
Miiteistä tuota tytteliä tuskin tarvii etsiä mutta jos tarve tulee niin käännän joka kiven etsiessä :P
Em määkään koskaan oo Tampereem miiteissä ettiny subeja mut muutama subityttö on kylä tullu juttusille...
-
Jos suhtautuu tapahtumissa käymiseen ja muihin osallistujiin pääasiassa kielteisesti, on paikalla puoliväkisin etsimässä seuraa ja näkee kaikessa kanssakäymisessä pelkkää markkina-arvon toteutumista/toteutumattomuutta, se näkyy päälle. Aina. Sellaisen ihmisen kanssa on usein myös valitettavan raskasta keskustella, mikä tietenkin ruokkii taas edelleen tätä kierrettä, jossa vältellään ihmisiin tutustumista ja vahvistetaan negatiivista mielikuvaa itsestä ja muista. Ei koske vain kinky-tapahtumia, vaan tapahtumia yms. illanviettoja ylipäätään. Liiallisesta negatiivisuudesta voi myös päästää irti jos haluaa, ei siihen tarvitse jäädä kiinni.
-
Jos suhtautuu tapahtumissa käymiseen ja muihin osallistujiin pääasiassa kielteisesti, on paikalla puoliväkisin etsimässä seuraa ja näkee kaikessa kanssakäymisessä pelkkää markkina-arvon toteutumista/toteutumattomuutta, se näkyy päälle. Aina. Sellaisen ihmisen kanssa on usein myös valitettavan raskasta keskustella, mikä tietenkin ruokkii taas edelleen tätä kierrettä, jossa vältellään ihmisiin tutustumista ja vahvistetaan negatiivista mielikuvaa itsestä ja muista. Ei koske vain kinky-tapahtumia, vaan tapahtumia yms. illanviettoja ylipäätään. Liiallisesta negatiivisuudesta voi myös päästää irti jos haluaa, ei siihen tarvitse jäädä kiinni.
Aamen! (Vaikka olenkin ateisti.)
-
mutta haluan tässä muistuttaa, että luulenpa monen pillullisen olevan mielummin yksilö, kuin pillullinen olento. (Ehkä tämä meni yrityksestäni huolimatta ihan off topic -osastoon.)
Ei noita asioita voi erottaa toisistaan. Kun sinua lähestytään, lähestyjä ei pohdi, oletko pillullinen olento vai yksilö, vaan hän kokee sinut yleisesti lähestymisen arvoiseksi. Ääritapaus on ihastuminen. Silloinkaan ihminen ei pohdi, onko ihastuksen kohteella hyvät tissit ja perse, vaan ihastunut kokee kokonaisvaltaista mielihyvää ihastuksen kohteen seurasta. Eihän markkina-arvossa ole kysymys siitä, että ihminen jaetaan ruhon osiksi, vaan siitä, että ihminen koetaan kokonaisvaltaisesti kiinnostavaksi.
Jos suhtautuu tapahtumissa käymiseen ja muihin osallistujiin pääasiassa kielteisesti, on paikalla puoliväkisin etsimässä seuraa ja näkee kaikessa kanssakäymisessä pelkkää markkina-arvon toteutumista/toteutumattomuutta, se näkyy päälle. Aina.
Kaipa tässä lähinnä on kysymys introverttien kielteisestä erottumisesta. Sosiaalisille ihmisille on usein tyypillistä halu luoda myönteistä pöhinää. Vähän juomaa, mukavaa jutustelua, joku kertoo hauskan sattumuksen. Jengi osallistuu, on läsnä.
Kun tähän porukkaan liittyy vetäytyvä introvertti, joka analyyttisesti tarkkailee ja kyseenalaistaa ja pohtii mielestään ihmisten motiiveja, hänet koetaan kielteiseksi, vaikka oikeasti kysymys on ainoastaan introvertin tyypillisestä ajattelutavasta ja temperamentista.
Eivät kaikki ihmiset ole samanarvoisia. Ihmiset, jotka pystyvät lisäämään porukassa mielihyvää, ovat arvokkaampia. Ilonpilaajiksi koettuja ei tahdota joukkoon. Heiltä vaaditaan muutosta, vaikka heidän käytöksensä olisi biologisen persoonan mukaista.
Koska kukaan ihminen ei tahdo kokea itseään ilonpilaajaksi, eivät tällaiset ihmiset myöskään hakeudu miitteihin. Eivät he ole ilkeitä. Eivät he tahdo pilata muiden iloa. Eivät he tahdo kokea ulkopuolisuutta.
-
Pessimisti ei pety!
-
OT: Olen itsekin introvertti.
-
OT: Olen itsekin introvertti.
Introverttejäkin on kovasti erilaisia, mutta introverttien perusominaisuus on se, että he latautuvat yksinäisyydestä ja uupuvat sosiaalisuudesta. Keskusteluista he voivat pitää kovastikin niin kauan kuin ne ovat asiakeskeisiä, mutta turhanpäiväinen hölöttäminen ja pelkän viestintäkanavan auki pitäminen ei heitä kiinnosta.
Mikä miiteissä olisi sellaista, joka vetoaisi introvertteihin tai yleensä epäsosiaalisiin ihmisiin?
Tämä vastauksena aloituspostauksen miittikielteisyysoletukseen. Tulemattomuus ei ole kielteisyyttä. Tarjonta ei vain vastaa tarpeita.
-
OT: Olen itsekin introvertti.
Introverttejäkin on kovasti erilaisia, mutta introverttien perusominaisuus on se, että he latautuvat yksinäisyydestä ja uupuvat sosiaalisuudesta. Keskusteluista he voivat pitää kovastikin niin kauan kuin ne ovat asiakeskeisiä, mutta turhanpäiväinen hölöttäminen ja pelkän viestintäkanavan auki pitäminen ei heitä kiinnosta.
Mikä miiteissä olisi sellaista, joka vetoaisi introvertteihin tai yleensä epäsosiaalisiin ihmisiin?
Tämä vastauksena aloituspostauksen miittikielteisyysoletukseen. Tulemattomuus ei ole kielteisyyttä. Tarjonta ei vain vastaa tarpeita.
En mie usko että sitä voi kuitenkaan sillai jakaa, että kukaan introvertti tai epäsosiaalinen ei haluaisi käydä miiteissä/kävisi miiteissä. Myös introvertit ja epäsosiaaliset ovat yksilöitä, mutta siihen en osaa ottaa kantaa, mitkä ovat näiden yksittäisten yksilöiden tarpeita.
Mutta joo, itsekään en ihmisistä juuri välitä, mutta mielelläni kuitenkin käyn miiteissä. En välttämättä jaksa ihmisten seuraa kauaa, mutta tykkään silti edes käydä paikan päällä. Harvemmin mie siellä jaksan koko iltaa nököttää, vähän fiiliksestä riippuen saatan haluta pois ihmisten seurasta jo puolen tunnin päästä. Tämä tosin koskee ihan kaikkia sosiaalisia kohtaamisia, lounaani syön mielelläni yksin ja koulukavereiden kanssa olen vuoden aikana käynyt kerran kaljalla.
Ehkä tämä onkin introverttien kohdalla priorisointia vaativia asioita, esim. minä käytän mielelläni vähät sosiaaliset paukkuni kinkyjen seurassa, joku muu taas käyttää ne mielellään vaniljoiden seurassa. Kukin tavallaan.
Edit: Typot
-
Entinen (tai no välillä vähän nykyinenkin) miittipelkoinen täällä hei! Niin ja vähän introverttikin olen
Käyn miiteissä satunnaisesti ja tulee varmasti jatkossakin käytyä. Joskus viime keväänä olin ensimmäistä kertaa miittailemassa ja mielestäni mut otettiin ihan hyvin vastaan. Ei nyt ihan henkilökohtaisesti kädestä pitäen vedetty mukaan rinkiin, vaan oli se aika paljon myös omasta aktiivisuudesta kiinni, että moikkasi ihmiset ja meni itse mukaan keskusteluun. Mutta sitten kun sen teki niin kyllä ihmiset huomioi ja pääsi messiin. Etukäteen jännitti kyllä ihan hitosti. Isoimpana pelon aiheena ulkopuolisuuden tunne. Että jääkö siellä yksin. No, ei jäänyt. Ja pelko on helpottanut
Vaikka tässä nyt on useampi miitti takana, niin silti mulla on edelleen jännityksiä asian suhteen. Oon yleisestikin vähän tämmöinen sosiaalinen jännittäjä ja pohjimmiltani aika hidas lämpeämään tälläisissä tilanteissa, missä on paljon vieraita ihmisiä. Miitit ja muut tapahtumat on todella kivoja, mutta vaati multa silti energiaa ja sellaisen päivän, että on lusikoita tilanteiden handlaamiseen. Mutta itselläni into skeneen tutustumiseen on tällä hetkellä isompi kuin jännitys
Sinänsä ymmärrän hyvin, että jos kinkyskenen sosiaaliset kinkerit ei ole siellä korkeimmalla prioriteettilistalla, niin sitä ylimääräistä energiaa ei niihin halua laittaa. Ja se on ihan ok
-
Uskaltauduinhan minäkin muutaman kerran miitteihin, vaikka jännitänkin sosiaalisia tilanteita ihan törkeän paljon ja olen muutenkin aika vähäpuheinen. Oli silti Ihan kivaa istuskella muiden seurassa ja kuunnella jutustelua, vaikka itse en tainnut muutamaa sanaa enempää saada suustani ulos koko miittihistoriani aikana. Joten jossain määrin oma miittipelkoni on ainakin vähentynyt, vaikkei kokonaan poistunut.
Mutta nyt sitten en ole enää käynyt miiteissä, viime kerrasta on jo yli vuosi aikaa...
-
Missä määrin perinteiset sukupuoliroolit ohjaavat ihmisten toimintaa? Kun täällä nyt on puhuttu, että naissubit hyväksytään "piireihin " helpommin kuin miessubit.
Onko BDSM maailma lähtökohtaisesti niin konservatiinen, että miehen odotetaan olevan aina dominoiva persoona? Nainen voi olla kumpi vain. Dominoiva tai alistuva. Mutta miehen halutaan olevan se määrätietoinen, johtava tyyppi . Ja näin ollen miessubit ovat jo lähtökohtaisesti vähän eräänlaisessa "huutolaispojan" asemassa. Ja jos tähän lisää vielä sen introverttiuden, on tietynlainen pattitilanne päällä.
Toki asiaan voi vaikuttaa muutkin seikat. Henkilön itsestään ulospäin luoma yleiskuva, kehon kieli. Sadalla prosentilla ei voi sanoa, että kun edustaa tiettyä sukupuolta ja suuntautumista, hyväksyttäisiin tai ei. Tottakai se ihmisen persoona ja luonne vaikuttaa myös asiaan.
-
Missä määrin perinteiset sukupuoliroolit ohjaavat ihmisten toimintaa? Kun täällä nyt on puhuttu, että naissubit hyväksytään "piireihin " helpommin kuin miessubit.
Onko BDSM maailma lähtökohtaisesti niin konservatiinen, että miehen odotetaan olevan aina dominoiva persoona? Nainen voi olla kumpi vain. Dominoiva tai alistuva. Mutta miehen halutaan olevan se määrätietoinen, johtava tyyppi . Ja näin ollen miessubit ovat jo lähtökohtaisesti vähän eräänlaisessa "huutolaispojan" asemassa. Ja jos tähän lisää vielä sen introverttiuden, on tietynlainen pattitilanne päällä.
Toki asiaan voi vaikuttaa muutkin seikat. Henkilön itsestään ulospäin luoma yleiskuva, kehon kieli. Sadalla prosentilla ei voi sanoa, että kun edustaa tiettyä sukupuolta ja suuntautumista, hyväksyttäisiin tai ei. Tottakai se ihmisen persoona ja luonne vaikuttaa myös asiaan.
Jos puhutaan ihan vaan baarimiiteistä, näättekö päällepäin kuka on (seksuaalisesti?) subi ja kuka domi? Itse oon vain pariin kerinnyt, mutta ei ole ollut suurimman osan kohdalla mitenkään ilmeistä, eikä veikkaukset välttämättä pitäneet edes, jos oon stalkannut jälkeenpäin profiilista.
-
Tähän mennessä huimat kaksi kertaa olen sattunut olemaan sopivaan aikaan sellaisessa kaupungissa, joissa miittejä järjestetään, mutta muu ohjelma on kuitenkin vienyt voiton. Esimerkiksi jokunen viikko sitten katsoin haikeana Mustan Kynnystä Jyväskylässä, kun muistelin sinne juuri kinkyjen kokoontuneen, mutta kävelin kuitenkin työporukan mukana illalliselle Harmooniin :(. Kotoa lähimpään miittiin reilusti yli 100km, joten asioikseen ei tosiaankaan tule lähdettyä.
-
Missä määrin perinteiset sukupuoliroolit ohjaavat ihmisten toimintaa? Kun täällä nyt on puhuttu, että naissubit hyväksytään "piireihin " helpommin kuin miessubit.
Onko BDSM maailma lähtökohtaisesti niin konservatiinen, että miehen odotetaan olevan aina dominoiva persoona? Nainen voi olla kumpi vain. Dominoiva tai alistuva. Mutta miehen halutaan olevan se määrätietoinen, johtava tyyppi . Ja näin ollen miessubit ovat jo lähtökohtaisesti vähän eräänlaisessa "huutolaispojan" asemassa. Ja jos tähän lisää vielä sen introverttiuden, on tietynlainen pattitilanne päällä.
Toki asiaan voi vaikuttaa muutkin seikat. Henkilön itsestään ulospäin luoma yleiskuva, kehon kieli. Sadalla prosentilla ei voi sanoa, että kun edustaa tiettyä sukupuolta ja suuntautumista, hyväksyttäisiin tai ei. Tottakai se ihmisen persoona ja luonne vaikuttaa myös asiaan.
Jos puhutaan ihan vaan baarimiiteistä, näättekö päällepäin kuka on (seksuaalisesti?) subi ja kuka domi? Itse oon vain pariin kerinnyt, mutta ei ole ollut suurimman osan kohdalla mitenkään ilmeistä, eikä veikkaukset välttämättä pitäneet edes, jos oon stalkannut jälkeenpäin profiilista.
Koen että ihminen voi olla kyllä mielenkiintoinen, oli hän sitten mitä tahansa kinkyydeltään. Enkä mie ainakaan osaa sillai miittitilanteessa tulkita mitä ”rooleja” yksilö mieluiten pelaa, ellei sitten tule puheeksi miitissä kyseinen aihe.
Ehkä jopa koen sellaisen liiallisen dominoivuuden miittitilanteessä päällepäsmäröinniksi, en koe tilanteen vaativan sinänsä kapellimestaria. Toki jos nyt sattuisi niin että kaikki muut osallistujat sattuisivat olemaan todella huonoja keskustelun aloittajia, niin onhan se kohteliasta sitten heittää pöytään sellaisia helppoja puheenaiheita ja sillä tavalla ”johtaa” keskustelua, mutta en ainakaan muista että tällaista tilannetta olisi tullut vastaan :o No menipäs tämä nyt jotenkin ohi aiheen taas, mutta yritin tässä siis sanoa etten näe sukupuolella tai kinkyrooleilla olevan mitään merkitystä miittiin osallistumisen suhteen. Ainoastaan päällepäsmärit saattavat olla haastavia, jos haluaisi osallistaa niitä ihmisiä keskusteluun, jotka haluavat osallistua, mutta eivät ota samalla tavalla tilaa itselleen kuin joku toinen voisi ottaa.
-
Missä määrin perinteiset sukupuoliroolit ohjaavat ihmisten toimintaa? Kun täällä nyt on puhuttu, että naissubit hyväksytään "piireihin " helpommin kuin miessubit.
Onko BDSM maailma lähtökohtaisesti niin konservatiinen, että miehen odotetaan olevan aina dominoiva persoona? Nainen voi olla kumpi vain. Dominoiva tai alistuva. Mutta miehen halutaan olevan se määrätietoinen, johtava tyyppi . Ja näin ollen miessubit ovat jo lähtökohtaisesti vähän eräänlaisessa "huutolaispojan" asemassa. Ja jos tähän lisää vielä sen introverttiuden, on tietynlainen pattitilanne päällä.
Toki asiaan voi vaikuttaa muutkin seikat. Henkilön itsestään ulospäin luoma yleiskuva, kehon kieli. Sadalla prosentilla ei voi sanoa, että kun edustaa tiettyä sukupuolta ja suuntautumista, hyväksyttäisiin tai ei. Tottakai se ihmisen persoona ja luonne vaikuttaa myös asiaan.
Kiintoisa kysymys. Itse pystyn harvoin päättelemään hlön habituksesta, mitä sukupuolta tai (kinky)suuntausta hän mahdollisesti edustaa. Pyrin itse olemaan luokittelematta ihmisiä ulkonäön/ulkomuodon perusteella enkä toivo sitä tehtävän itsellenikään. Miiteissä ollaan yleensä(?) tietyllä tavalla anonyyminä kuitenkin. Harva kai korostaa alistuvuuttaan, masteriuttaan tai muuta puoltaan tavallisessa miitissä.
Laasaslaisuudesta ja miehille kaikki on vaikeinta-käsityksestä en edes aloita.
-
Miksi mun pitäisi käydä miiteissä??
Mä tunnen niissä itseni ulkopuoliseksi.
Töissä ja kotonakin on ihan tarpeeksi sellainen olo ettei ketään kiinnosta mun jutut ja puhun seinille.
Mä olen tosi huono small talkissa tai aloittamaan keskustelua vieraan kanssa.
Ja kai mä vähän pelkään ettei mua kuunnella tai saa suunvuoroa.
Mä tapaan ihmisiä mieluiten kahden kesken esim kahvilla tai kävelyllä.
Se sopii paremmin mulle kuin miitit.
Ja hurjan paljon olenkin tavannut ihania ihmisiä.
Tämä. Niiiiin paljon.
En ole uskaltautunut koskaan mihinkään miitteihin, mutta olen silti täältäkin tavannut joskus ihmisiä kahvilla/baarissa jne.
-
Missä määrin perinteiset sukupuoliroolit ohjaavat ihmisten toimintaa? Kun täällä nyt on puhuttu, että naissubit hyväksytään "piireihin " helpommin kuin miessubit.
Onko BDSM maailma lähtökohtaisesti niin konservatiinen, että miehen odotetaan olevan aina dominoiva persoona? Nainen voi olla kumpi vain. Dominoiva tai alistuva. Mutta miehen halutaan olevan se määrätietoinen, johtava tyyppi . Ja näin ollen miessubit ovat jo lähtökohtaisesti vähän eräänlaisessa "huutolaispojan" asemassa. Ja jos tähän lisää vielä sen introverttiuden, on tietynlainen pattitilanne päällä.
Toki asiaan voi vaikuttaa muutkin seikat. Henkilön itsestään ulospäin luoma yleiskuva, kehon kieli. Sadalla prosentilla ei voi sanoa, että kun edustaa tiettyä sukupuolta ja suuntautumista, hyväksyttäisiin tai ei. Tottakai se ihmisen persoona ja luonne vaikuttaa myös asiaan.
Kiintoisa kysymys. Itse pystyn harvoin päättelemään hlön habituksesta, mitä sukupuolta tai (kinky)suuntausta hän mahdollisesti edustaa. Pyrin itse olemaan luokittelematta ihmisiä ulkonäön/ulkomuodon perusteella enkä toivo sitä tehtävän itsellenikään. Miiteissä ollaan yleensä(?) tietyllä tavalla anonyyminä kuitenkin. Harva kai korostaa alistuvuuttaan, masteriuttaan tai muuta puoltaan tavallisessa miitissä.
Laasaslaisuudesta ja miehille kaikki on vaikeinta-käsityksestä en edes aloita.
Ei toki suoranaisesti korosta tai huutele, mutta jos miittiin tulee henkilö, joka on nyt edes siteeksi ollut aktiivinen forumilla tai chatin puolella, niin voisi olettaa että profiili on tsekattu moneen kertaan. Että millainen ihminen on kyseessä. Lisäksi on sitten kaikki muu, mistä voi saada informaatiota. Millaisiin ketjuihin henkilö on kommentoinut, mitä on kommentoinut, jäsenesittely, mahdollisesti sivustolle postatut kuvat. Eli se tietopankki, mistä sitä dataa voi saada, on loppupeleissä aika laaja.
Kokonaan eri juttu sitten tietysti on se, jos henkilön profiilissa ei lue juuri mitään, eikä ole ollut kovinkaan osallistuva forumilla.
-
Missä määrin perinteiset sukupuoliroolit ohjaavat ihmisten toimintaa? Kun täällä nyt on puhuttu, että naissubit hyväksytään "piireihin " helpommin kuin miessubit.
Onko BDSM maailma lähtökohtaisesti niin konservatiinen, että miehen odotetaan olevan aina dominoiva persoona? Nainen voi olla kumpi vain. Dominoiva tai alistuva. Mutta miehen halutaan olevan se määrätietoinen, johtava tyyppi . Ja näin ollen miessubit ovat jo lähtökohtaisesti vähän eräänlaisessa "huutolaispojan" asemassa. Ja jos tähän lisää vielä sen introverttiuden, on tietynlainen pattitilanne päällä.
Toki asiaan voi vaikuttaa muutkin seikat. Henkilön itsestään ulospäin luoma yleiskuva, kehon kieli. Sadalla prosentilla ei voi sanoa, että kun edustaa tiettyä sukupuolta ja suuntautumista, hyväksyttäisiin tai ei. Tottakai se ihmisen persoona ja luonne vaikuttaa myös asiaan.
Kiintoisa kysymys. Itse pystyn harvoin päättelemään hlön habituksesta, mitä sukupuolta tai (kinky)suuntausta hän mahdollisesti edustaa. Pyrin itse olemaan luokittelematta ihmisiä ulkonäön/ulkomuodon perusteella enkä toivo sitä tehtävän itsellenikään. Miiteissä ollaan yleensä(?) tietyllä tavalla anonyyminä kuitenkin. Harva kai korostaa alistuvuuttaan, masteriuttaan tai muuta puoltaan tavallisessa miitissä.
Laasaslaisuudesta ja miehille kaikki on vaikeinta-käsityksestä en edes aloita.
Ei toki suoranaisesti korosta tai huutele, mutta jos miittiin tulee henkilö, joka on nyt edes siteeksi ollut aktiivinen forumilla tai chatin puolella, niin voisi olettaa että profiili on tsekattu moneen kertaan. Että millainen ihminen on kyseessä. Lisäksi on sitten kaikki muu, mistä voi saada informaatiota. Millaisiin ketjuihin henkilö on kommentoinut, mitä on kommentoinut, jäsenesittely, mahdollisesti sivustolle postatut kuvat. Eli se tietopankki, mistä sitä dataa voi saada, on loppupeleissä aika laaja.
Kokonaan eri juttu sitten tietysti on se, jos henkilön profiilissa ei lue juuri mitään, eikä ole ollut kovinkaan osallistuva forumilla.
Mie kyllä selaan hurjan paljon profiileita, ihan vaan mielenkiinnosta, mutta pää on niin laho etten todellakaan muista miitissä uuden nickin kuullessani mitään hänen profiilista. Nykyaikana tosin voi samantien mennä älylaitteella baarin profiileita lukemaan, mutta ehkä kokisin sen jotenkin epäkohteliaana, vaikka sitä kukaan ei huomaisikaan.
Vasta miitin jälkeen tulee tutkittua profiileita, sen mukaan miten muistan nimimerkkejä :))
-
Miksi mun pitäisi käydä miiteissä??
Mä tunnen niissä itseni ulkopuoliseksi.
Töissä ja kotonakin on ihan tarpeeksi sellainen olo ettei ketään kiinnosta mun jutut ja puhun seinille.
Mä olen tosi huono small talkissa tai aloittamaan keskustelua vieraan kanssa.
Ja kai mä vähän pelkään ettei mua kuunnella tai saa suunvuoroa.
Mä tapaan ihmisiä mieluiten kahden kesken esim kahvilla tai kävelyllä.
Se sopii paremmin mulle kuin miitit.
Ja hurjan paljon olenkin tavannut ihania ihmisiä.
Tämä. Niiiiin paljon.
En ole uskaltautunut koskaan mihinkään miitteihin, mutta olen silti täältäkin tavannut joskus ihmisiä kahvilla/baarissa jne.
Kuulostaa erittäin tutulta ja olen myös tavannut ihmisiä täältä ihan muissa merkeissä kuin miiteissä. Olen käynyt isommissa bileissä tasan kerran enkä osallistunut sessioihin. Ei se siellä tosin pääasia ollutkaan, vaan se aivan uskomaton asujen kirjo, järjestetty ohjelma sekä ystävällinen ja lämminhenkinen tunnelma.
Mua ahdistaa paikat joissa pitäisi olla sosiaalisia, mutta meteli ja tungos tekee sen mahdottomaksi kun ei edes kuule mitä kukin keskustelussa sanoo. Keikat on tietty asia erikseen koska sinne mennään musiikin vuoksi.
-
Ehkä "perverssit ihmisvihaajat" saattaisi liekehtiä, eli "njää".
Nämä ovat näitä fundamentaalisia..
* )
-
Tärkein syyni on, että olen aina ollut hyvin tarkka yksityisyydestäni lapsuuden huonojen kokemusten jälkeen. Vielä Armon wuonna 2019:kin seksuaaliset poikkeavuudet voidaan muuttaa aseiksi sinua vastaan, enkä erityisesti halua diilata sellaisen tilanteen kanssa. Ihmisten enemmistö on kusipäitä, joten haluan siis toimia mahdollisimman paljon tutkan alapuolella ja isoihin massakokoontumisiin meneminen menisi täysin tätä strategiaa vastaan. Mitä harvempi ihminen tietää salaisuuteni, sen parempi. Siitä lähdetään. Henkilökohtaisesti, ihannetilanteessa haluaisin vain kahden ihmisen koskaan tietävän haluistani: Minun itseni, sekä hypoteettisen leikkikaverini. Tämä on sellainen asia, jota en todellakaan halua levitellä.
Inhoan muutenkin paskanjauhantaa ja suomalaisen sosialisoinnin baari- ja viinanjuontikeskeisyyttä. Näin streittarina tämä vituttaa aika paljonkin, vaikkei kai periaatteessa pitäisi tuomita.
En sitä paitsi usko seurani kelpaavan muutenkaan kenellekään. Kun on mielenterveysperusteinen sairaseläke ja tuloina Kelan almut, ei yleensä tarvitse kauaa odottaa, kun jengin ilme muuttuu vaikeannäköiseksi ja sinusta yritetään sen jälkeen vähin äänin eroon, kun et sovikaan siihen kokoomusporvarikiiltokuvaimageen. Motivoi aika vitusti lähteä minnekään, kun ei ole koskaan kokenut aitoa hyväksyntää.
miessubit ovat jo lähtökohtaisesti vähän eräänlaisessa "huutolaispojan" asemassa.
Sub/bottom-miehethän ovat jatkuvasti ruokaketjun pohjalla (voi ironiaa), eikä esimerkiksi heidän toiveillaan ole väliä. Mitään omaa juttua ei saisi pyytää, pitäisi vaan tyytyä siihen, mitä annetaan.
-
Nuorempana koin olevani hyvinkin sosiaalinen ja viihdyin mainiosti ”ihmisten ilmoilla”.
Lieneekö ikään kuuluvaa, vain mitä, nykyään on melkein pakotettava itsensä liikkeelle (muualle kuin ulkoilemaan). Kuitenkin välillä kaipaa hauskoja ja inspiroivia keskusteluja. Parhaimillaan hyvässä seurassa voimaantuu ja fiilis nousee.
Lisäys: tietysti toisenlaisetkin kohtaamiset on arvokkaita, eikä aina tarvitse olla hauskaa. Kunhan viihtyy.
Minullakin duunit on melko intensiivistä ”ihmistyötä”, sisältäen välillä vaikeidenkin asioiden käsittelyä yksilöiden tai ryhmien kanssa, joten pääosin viihdyn arki-illat pääosin ihan keskenäni - siitä nauttien.
-
Aikalailla syyt on niitä, joita arvelinkin. Kiitos kaikille kun olette jakaneet.
En itse ole kovin baareissa viihtyvä, mutta illalla tapahtuvalle tapaamiselle ne ovat varsin näppärä paikka - ja baarinkulttuuri on viimevuosina (onneksi) muuttunut kovasti.
Käyn lähinnä Tampereella miiteissä, ja kaikista kolmesta vakiomiittipaikasta olen saanut kivoja alkoholittomia drinkkejä -kokis tai seisonut kahvi eivät tosiaan ole ainoita vaintoehtoja. Torstaimiitin kaksiossa voi tiskiltä vain tilata "viikon alkoholittoman", sen verran suuri osa porukasta ottaa mielummin sellaisen. Ja varsin harvoin on vastaan tullut miittiseurueessa liikaa ottaneita, siitä olen erityisen iloinen, en oikein pidä alkoholin vaikutuksista edes muissa.
Ehkä vaikeampaa on kuitenkin se, miten ottaa uudet vastaan: osa toivoo voivansa ensin tulla rauhassa tarkkailemaan menoa ja ahdistuvat, jos kysellään kovasti, toinen taas kaipaa huomatuksi tulemista ja kokemusta porukkaan solahtamisesta. Eikä ihmisen käytöksestä useinkaan tiedä kumpaa lajia tämä sattuu olemaan, joten pieleen menee herkästi, yhtä lailla kuin siinä, kokeeko esittelytekstin kirjoittanut kutsuna vai painostuksena tervetulotoivotuksen miittiin.
Onneksi meillä on kuitenkin tämä foorumi - paitsi että eihän tämäkään ole kaikkien juttu ...
-
:) sananen murulta. Elämäni tänä syksynä ollut tavallistakin kiireisempää siviilissä joten se on rajoittanut murun jaksamista ihmisten parissa. Olen saanut elämääni sisältöä uudella tavalla olemalla miiteissä. minulla on ihan oma tapani kestää tavallisia tiistai tai torstaimiittejä tampereella.
minua harmittaa etten pysty osallistumaan pääkaupungin miitteihin arkena koska se elämä täällä ja jaksaminen. Kun hieman puuhastelee vaikka blokkaamalla tavaroita astioita tai sopivan hillityllä tavalla liikkumaan auttaa murua illasta riippuen tai kohtaamalla sopivia persoonia ei niinkään puhuminen ja paikoillaanolo vaan tekeminen.
Elämäni on yhtä sessiointia kyse vaan on siitä mitä voi tehdä missäkin paikassa ja kenen kanssa. Olemalla oikeassa paikassa itselleni töissä saan uskomattomia voimavaroja myös kinkkuiluuni ja toisinpäin. eri persoonat ja hetket rikastuttavat mielikuvitustani. olen liian vähän töissäni hyödyntänyt vahvuuksiani nyt pikkuhiljaa uskallan olla oma höhlä itseni ja kestää lasten kummallisia kysymyksiä enemmän kuin ennen.
kaikki se äänimaailma jossa saan pyöriä hih..tiedätte mitä tarkoitan hih. ja ne köydet on monia ihania persoonia jotka sopivat murulle mutta jokaisella meillä on muitakin asioita mitä pitää hoitaa. Elämä ei pyöri pelkästään murun ympärillä vaan kaikkien meidän. yhteisöstä haaveilen ja siihen kuulumisesta. vielä on aikaa..
asiasta viidenteen. kohtaamisista. jos on jo valmiiksi ongelmia asioiden kommunikoinnissa yritäppä siinä sitten kommunikoida kumppanisi työkavereiden lasten kaa ja ne kaikki ihanat uudet ja vanhat persoonat päälle muru vasta harjoittelee antakaa se anteeksi puhuminen ei ole murun juttu mutta kroppani ei valehtele se kertoo samantien kaiken oikeille henkilöille ei sanat vaan teot..toki oikeanlaisesti sanotettuna olen myös hyvin kuuliainen. Helppo samaistua määrätietoisiin matalien naisäänien puheisiin. muru niin vietävissä mutta kuka on köyden toisessa päässä...hmm...
kuka jaksoi lukea loppuun sille voimahali ja pisteet..
-
Sub/bottom-miehethän ovat jatkuvasti ruokaketjun pohjalla (voi ironiaa), eikä esimerkiksi heidän toiveillaan ole väliä. Mitään omaa juttua ei saisi pyytää, pitäisi vaan tyytyä siihen, mitä annetaan.
On mielenkiintoista, kuinka monet vihaavat markkina-arvoteorioita, vaikka ne ovat totista totta ja vaikka niiden avulla on hyvin helppo ymmärtää ihmisten käytöstä yhdestä näkökulmasta.
Täällä taisi olla yksi ketju, jossa vanheneva nainen murehti iän aiheuttamaa arvonsa romuttumista. Silti tuollaisenkin naisen markkina-arvo on valtavasti suurempi kuin miessubin.
Hakeutumista ihmisten pariin kummasti edistää se, jos kokee olevansa toivottu ja haluttu ja tasavertainen.
-
Sub/bottom-miehethän ovat jatkuvasti ruokaketjun pohjalla (voi ironiaa), eikä esimerkiksi heidän toiveillaan ole väliä. Mitään omaa juttua ei saisi pyytää, pitäisi vaan tyytyä siihen, mitä annetaan.
On mielenkiintoista, kuinka monet vihaavat markkina-arvoteorioita, vaikka ne ovat totista totta ja vaikka niiden avulla on hyvin helppo ymmärtää ihmisten käytöstä yhdestä näkökulmasta.
Täällä taisi olla yksi ketju, jossa vanheneva nainen murehti iän aiheuttamaa arvonsa romuttumista. Silti tuollaisenkin naisen markkina-arvo on valtavasti suurempi kuin miessubin.
Hakeutumista ihmisten pariin kummasti edistää se, jos kokee olevansa toivottu ja haluttu ja tasavertainen.
Mua kyllä itseäni ärsyttää, jos markkina-arvo nousee vaan sen takia että mulla on pillu. Koska yksilönä haluan olla niin paljon muutakin kuin pillu. Itseasiassa ärsyttää, jos ihminen haluaa tutustua muhun vaan koska mulla on reikä, eikä mussa kiinnosta mikään muu kuin reikä. Mutta tullaanko tässä sitten jotenkin siihen kysymykseen, että markkina-arvon mukaan pelkkä reikä on parempi kuin kokonainen yksilö?
Nimimerkiltä Tosielämän fleshlight
-
Nimimerkiltä Tosielämän fleshlight
:)) :)) :))
-
Mua kyllä itseäni ärsyttää, jos markkina-arvo nousee vaan sen takia että mulla on pillu. Koska yksilönä haluan olla niin paljon muutakin kuin pillu. Itseasiassa ärsyttää, jos ihminen haluaa tutustua muhun vaan koska mulla on reikä, eikä mussa kiinnosta mikään muu kuin reikä. Mutta tullaanko tässä sitten jotenkin siihen kysymykseen, että markkina-arvon mukaan pelkkä reikä on parempi kuin kokonainen yksilö?
Nimimerkiltä Tosielämän fleshlight
Niin, kyllä pitäisi vähintäänkin määritellä, minkälainen pillu on kyseessä ja onko se ylipäätään saatavilla.
Pelkkä reikä ei välttämättä ole markkina-arvoltaan hyvä - kyllä sen pitää olla kiinni ihmisessä.
-
Useimmiten ainakin miiteissä, joissa olen itse käynyt, markkina-arvo ei ole niin isossa asemassa, vaikka kyllä se niissäkin voi joskus tulla esille, mutta ei onneksi kertaakaan halventavassa merkityksessä (en ainakaan itse ole huomannut tai kokenut että näin olisi). Enimmäkseen siinä mielessä, koska miiteissä joissa käyn, käy kaiken ikäistä porukkaa (N. 20-65v), mutta useimmat etsivät seuraa oman ikäisistään. Kun menee miittiin, tai harkitsee ensimmäistä kertaa käyvänsä miitissä, on hyvä kuulostella millaisia ne miitit useimmiten ovat.
Miitit joissa itse käyn, ovat useimmiten sosialisointia ja verkostoitumista pääasiallisesti ajavia, ja sitä haluavia sisältäviä persoonia. Onhan toki myös erikseen leikkimiittejä, joissa luonnollisesti halutaan että se potentiaalinen kumppani, joka on haussa, täyttää ne kriteerit joita itse etsii, tässä tapauksessa markkina-arvo voi siis olla vahvemmin esillä, riippuen leikin luonteesta.
Voin esimerkiksi itse vaikkapa köysitellä ihan sukupuolesta riippumatta (köysittelyssäkin suosin naisia, rintojen takia. Esim. Box-Tien tekeminen miehelle, on lievästi vaikeampaa, koska ei ole välttämättä sitä massaa, jota se kyseinen sidonta käyttää hyväkseen, eli naisen rinnat) tai antaa piiskaa, mutta varsinaisessa seksissä (penetraatio, suihinotto/nuoleminen yms) preferoin mieluummin naisia, vaikka olenkin bi/pan. Joten markkina-arvon kannalta, etsin siis suoraan sanottuna ensisijaisesti pillullista yksilöä :D. Tässäkin asiassa toki määrää useampikin muuttuja, kuten luonne ja muut aspektit.
Se sitten on toki eri asia, ja harmillista, jos miitissä porukka näkee ihmisessä vain ja ainoastaan sen markkina-arvon, ja jos sellainen olo tulee kyseistä miitistä, niin kannattaa ehkä mieluummin jättää omaan arvoonsa se sitten. Toisaalta ymmärrän, jos monet miiteissä käyvät, käyvät siellä löytääkseen seuraa, niin tottakai markkina-arvo väkisin tulee esille siellä. Se sitten miten se nostetaan (jos nostetaan esille) määrää sen, onko se halventavaa vai ei. Löydän vaikkapa sen täysin hyväksyttävänä, jos joku esittää toiveensa miitissä, että olisi kiva löytää itselleen sopivaa seuraa, kunhan sen esittää muita kunnioittavalla tavalla.
Olenkin toivonut joskus sitä, että pidettäisiin erikseen ns. treffi miittejä, joissa pääsee tutustumaan ihmisiin siinä tarkoituksessa, että voi mahdollisesti löytää potentiaalisen kumppanin. Toisaalta sellainen onnistuu aivan hyvin jo miiteissä jossa leikitään, sekä täällä foorumilla, joten sinänsä sellaiselle ei olisi paljoakaan tarvetta todenäköisesti.
-
Itseasiassa jäinkin miettimään miten tämä keskustelu meni miiteistä markkina-arvoon :o
Mutta toivon kovasti ettei kukaan ainakaan miittiin tullessa miettisi markkina-arvoaan. Tai ainakaan jättäisi siitä syystä tulematta, että ei koe olevan markkina-arvoltaan tarpeeksi.
-
Itseasiassa jäinkin miettimään miten tämä keskustelu meni miiteistä markkina-arvoon :o
Mutta toivon kovasti ettei kukaan ainakaan miittiin tullessa miettisi markkina-arvoaan. Tai ainakaan jättäisi siitä syystä tulematta, että ei koe olevan markkina-arvoltaan tarpeeksi.
Tätä minäkin mietin. Ehkä ei pitäisi stressata sen takia mitä on, parempi on tehdä ratkaisut miittiin tulemisesta tai tulematta jättämisestä muiden syiden ja perustelujen tukemana. Siis kenenkään ei pitäisi.
Ei sitten kuitenkaan liene kiveen hakattua sääntöä, miten uusi henkilö otetaan noissa tilaisuuksissa vastaan. Näin ainakin oletan ja toivon....Vielä tarkennuksena, sukupuoli ja suuntaus ei vaikuta asiaan.
Toki tietyt seikat saattavat vaikuttaa. Millaisia henkilöitä ko. miittiin saattuu tulemaan jne.
-
Sub/bottom-miehethän ovat jatkuvasti ruokaketjun pohjalla (voi ironiaa), eikä esimerkiksi heidän toiveillaan ole väliä. Mitään omaa juttua ei saisi pyytää, pitäisi vaan tyytyä siihen, mitä annetaan.
On mielenkiintoista, kuinka monet vihaavat markkina-arvoteorioita, vaikka ne ovat totista totta ja vaikka niiden avulla on hyvin helppo ymmärtää ihmisten käytöstä yhdestä näkökulmasta.
Täällä taisi olla yksi ketju, jossa vanheneva nainen murehti iän aiheuttamaa arvonsa romuttumista. Silti tuollaisenkin naisen markkina-arvo on valtavasti suurempi kuin miessubin.
Hakeutumista ihmisten pariin kummasti edistää se, jos kokee olevansa toivottu ja haluttu ja tasavertainen.
Mua kyllä itseäni ärsyttää, jos markkina-arvo nousee vaan sen takia että mulla on pillu. Koska yksilönä haluan olla niin paljon muutakin kuin pillu. Itseasiassa ärsyttää, jos ihminen haluaa tutustua muhun vaan koska mulla on reikä, eikä mussa kiinnosta mikään muu kuin reikä. Mutta tullaanko tässä sitten jotenkin siihen kysymykseen, että markkina-arvon mukaan pelkkä reikä on parempi kuin kokonainen yksilö?
Kuten aikaisemmin totesin, markkina-arvo ei tarkoita sitä, että ihmisen ruho leikataan osiin, annetaan kullekin osalle arvosana ja lopuksi lasketaan kaikki yhteen.
Markkina-arvo on kokonaisvaltainen kokemus ihmisestä. Naisille, erityisesti nuorille ja kauniille, ei ole ylenpalttisesti kysyntää siksi, että heillä on pillu, vaan siksi, että he vetoavat miehen seksuaalisuuteen ja yleensä persoonallisuuteen kokonaisvaltaisesti. Kysymys on nimenomaan kokonaisuudesta, mutta ilman pillua ei ole kokonaisuutta. Kokonaisuuteen tarvitaan tietyt vähimmäisosat.
Minusta tuntuu, että monilta naisilta puuttuu täysin ymmärrys, mitä tarkoittaa, kun on pakko siirtyä saalistettavasta kerjääjäksi. Se on useille vähintään passivoiva, mutta monille myös nöyryyttävä kokemus. Nämä ihmiset pysyvät herkästi poissa näkyvistä, koska heitä hävettää.
Luovuttaneiden miitissä olisi hyvin erilaisia persoonia kuin miitissä.
-
en voi käydä miiteissä koska olen vanhempi dominoiva mies.
-
Sub/bottom-miehethän ovat jatkuvasti ruokaketjun pohjalla (voi ironiaa), eikä esimerkiksi heidän toiveillaan ole väliä. Mitään omaa juttua ei saisi pyytää, pitäisi vaan tyytyä siihen, mitä annetaan.
On mielenkiintoista, kuinka monet vihaavat markkina-arvoteorioita, vaikka ne ovat totista totta ja vaikka niiden avulla on hyvin helppo ymmärtää ihmisten käytöstä yhdestä näkökulmasta.
Täällä taisi olla yksi ketju, jossa vanheneva nainen murehti iän aiheuttamaa arvonsa romuttumista. Silti tuollaisenkin naisen markkina-arvo on valtavasti suurempi kuin miessubin.
Hakeutumista ihmisten pariin kummasti edistää se, jos kokee olevansa toivottu ja haluttu ja tasavertainen.
Mua kyllä itseäni ärsyttää, jos markkina-arvo nousee vaan sen takia että mulla on pillu. Koska yksilönä haluan olla niin paljon muutakin kuin pillu. Itseasiassa ärsyttää, jos ihminen haluaa tutustua muhun vaan koska mulla on reikä, eikä mussa kiinnosta mikään muu kuin reikä. Mutta tullaanko tässä sitten jotenkin siihen kysymykseen, että markkina-arvon mukaan pelkkä reikä on parempi kuin kokonainen yksilö?
Kuten aikaisemmin totesin, markkina-arvo ei tarkoita sitä, että ihmisen ruho leikataan osiin, annetaan kullekin osalle arvosana ja lopuksi lasketaan kaikki yhteen.
Markkina-arvo on kokonaisvaltainen kokemus ihmisestä. Naisille, erityisesti nuorille ja kauniille, ei ole ylenpalttisesti kysyntää siksi, että heillä on pillu, vaan siksi, että he vetoavat miehen seksuaalisuuteen ja yleensä persoonallisuuteen kokonaisvaltaisesti. Kysymys on nimenomaan kokonaisuudesta, mutta ilman pillua ei ole kokonaisuutta. Kokonaisuuteen tarvitaan tietyt vähimmäisosat.
Minusta tuntuu, että monilta naisilta puuttuu täysin ymmärrys, mitä tarkoittaa, kun on pakko siirtyä saalistettavasta kerjääjäksi. Se on useille vähintään passivoiva, mutta monille myös nöyryyttävä kokemus. Nämä ihmiset pysyvät herkästi poissa näkyvistä, koska heitä hävettää.
Luovuttaneiden miitissä olisi hyvin erilaisia persoonia kuin miitissä.
Kyllä mä uskon että melkein jokainen meistä on saanut elämässään pakit. Jotkut saa niitä enemmän ja jotkut vähemmän, mutta aivan varmasti myös moni nainen on saanut pakkeja ja kokee sen yhtä lailla nöyryyttäväksi kerta toisensa jälkeen (minä mukaan lukien). Kuulun itse siihen ryhmään, jotka usein ihastuvat juuri niihin, jotka eivät ole minusta kiinnostuneita. Näissä tapauksissa tosin joskus voin säkällä kelvata fleshlightiksi, mutta ei missään nimessä romanttiseksi seuraksi. Näistä useista vastoinkäymisistä huolimatta, olen kuitenkin onnistunut myös löytämään muutaman ihmisen, joille ole myös tunteellisena olentona merkittävä.
Mutta niin, taas takaisin aiheeseen. En näe miksi pitäisi jaksaa ihmiset luovuttaneisiin ja ei luovuttaneisiin miittien suhteen, toivon vain että kukaan ei jäisi tämän markkina-arvo-ajatuksen vuoksi tulematta miittiin. Ei se ole paikka missä arvostellaan ihmisiä. Se on paikka, missä jotkut höpöttää(halutessaan) ja jotkut on hiljaa(halutessaan). Joku höpöttää köyden ominaisuuksista, toinen siitä mitä oppi luennolla samana päivänä aiemmin, ja mitä nyt ikinä mieleen tuleekaan.
Edit: typot
-
en voi käydä miiteissä koska olen vanhempi dominoiva mies.
Ja nyt tipuin kärryiltä kokonaan.
-
Itselläni on syynä välimatka. Muutan keskelle ei mitään ja tästä on hemmetin vaikea liikkua julkisilla. Ja jos liikenteesee lähtee, niin sitten se menee hotellin varaukseen ja bileisiin. :) Muuten kyllä mielelläni kävisin.
-
en voi käydä miiteissä koska olen vanhempi dominoiva mies.
Eikö sinun mielestäsi vanhemmilla dominoivilla miehillä saa olla sosiaalista elämää vertaistensa parissa vai mistä tämmönen ajattelutapa?
-
Päätin, että aion uskaltautua joku kerta.
-
en voi käydä miiteissä koska olen vanhempi dominoiva mies.
Uhriutuminen kunniaan :love:
Voit käydä jos osaat käyttäytyä, joskus vain se päällepäsmäröinti jää joillekkin sen verran päälle ettei miiteissä käynti oikein luonnistu silleen ihminen ihmiselle periaatteella.
-
Itse en spatiaalisista syistä voi enää näissä puheena olevissa miiteissä käydä, mutta muutaman kerran aikoinaan kävin ja oli ihan kivaa. Olin kyllä hölmösti siinä harhakuvitelmassa, että miittien ensisijainen tarkoitus ei olisi ollut parinhaku, joten markkina-arvon ja miiteissä käymisen linkittäminen toisiinsa aiheuttaa minussa hämmennystä. Sen ymmärrän, että esim. syvästi masentunut ihminen pelkää pahimmillaan astua jopa ovestaan ulos, mutta silloinkin kai pitäisi puhua kliinisestä sairaudesta eikä markkina-arvosta, eikä sekään nyt kai oikein liity tähän keskusteluun...
-
kyllähän se on itselläkin tuo ulkopuolisuuden pelko joka rajoittaa, erityisesti kun on tällainen aloittelija kinkyjutuissa. eräs tuttavani oli ainakin jossain vaiheessa suht aktiivinen miiteissä kävijä ja kutsui minutkin mukaan, joten ajattelin että jospa tässä lähitulevaisuudessa rohkaistuisi lähtemään ihan vaan katselemaan ja viettämään aikaa. itseäni helpottaa juuri se että on joku tuttu mukana ja että miitti on julkisella paikalla normi kahvilassa/baarissa. ja toki kun lukee täältä kokeneempien kinkyilijoiden viestejä niin tulee sellainen vaikutelma että yleensä untuvikot otetaan hyvin vastaan :love: jokainen on kuitenkin joskus ollut ensimmäistä kertaa liikenteessä ja varmaan muistaa millaista se oli.
-
Tuli mieleen yksi pointti: introverttius. Introverttius hankaloittaa aika paljon miiteissä käymistä, kun on mieluummin rauhassa kotona.
-
En kohdallani sanoisi peloista vaan kyvystä keksiä tekosyitä miksi ei tule lähdettyä.
1. Omaan ajankäyttöön liityvät asiat. Jos joku vielä maksaa minulle menetetystä vapaa-ajasta niin on kohteliasta työpaikalle saapua. Tähän kun lisää tarpeen kouluttautua vastaamaan työelämän haasteisiin niin vähissä tuo vapaa-aika on. Noiden päälle muut harrasteet ja kodinhoidolliset askareet niin kellon viisari kiertää vähän turhan taajaan.
Hiukan tuohon liittyen niin jo se että asuu täällä "maakellariseudulla" vaatii jo pieniä esivalmisteluja kuten hotellihuoneen varaamisen mikäli sinne kirkkaisiin valoihin saapuisi. Toki jos olisi optimisti ja supliikkimies niin voisi yrittää ilmankin mutta ehkä parempi vaan suosiolla varata se huone.
2. Toinen juttu sitten siellä paikan päällä. On epävarmuutta onko jotakin koodistoa tai asioita joita pitäisi tietää ennen saapumista; toki täältä varmaan tietoa löytyy ja kysymällä pärjää mutta ettei nyt ihan menisi kuin Elviksen lanteilla jos kyseessä on hidas valssi.
Tämä ei ole mikään tasoteoria-asia vaan ihan käytännöllinen eli en tiedä minkälaista ja ennenkaikkea minkä ikäistä persoonaa siellä on. Itse kun kuulun siihen koulukuntaan jolle opetettiin että maa on litteä niin arkinenkin keskustelu nuorempien kanssa pysähtyy helposti sanoihin ja termeihin joista äikän ope olisi ottanut puhutteluun. Siihen kun lisätään sanastoa tältä foorumilta niin kovasti tulee ikävä pakkoruotsia.
Ehkä olisi helpompi alottaa jostakin isommasta tapahtumasta jossa vain kiertelisi ja ihmettelisi eikä varmaan siellä isommassa massassa ihmettelisi yhtä eksynyttä kulkijaa. Siitä jos homma tuntuisi omalta niin sukeltaisi pienempiin piireihin.
-
En osaa peloista sanoa, mutta:
1. Miitit ovat baareissa tai muissa meluisissa paikoissa, joissa mun on neurologisista syistä vaikeaa osallistua keskusteluihin (en saa puheesta selvää melussa ja baariympäristö vie muutenkin mehut).
2. Mulla on kaveripiirissä paljon kinkyjä, minkä takia ei ole varsinaisesti tarvetta erillisille tapaamisille, joissa voin olla avoimesti kinky.
3. Oon introvertti eli pitää olla joku todella mehevä spesiaaliporkkana, jotta lähtisin vieraiden ihmisten sekaan harrastamaan smalltalkia. Tavan kinkymiiteistä ei ole löytynyt tarpeeksi isoa porkkanaa korvaamaan tuota edellämainittua aistimyllytystä.
Itselleni kehnoiksi toteamieni baarimiittien lisäksi oon ollut kerran rauhallisessa yksityistilassa pidetyssä miitissä, jossa oli selkeä keskustelua johdatteleva teema. Se oli hyvä kokemus ja osallistuisin sellaisiin mielelläni jatkossakin. Kinkybileet ovat sitten taas oma lukunsa; niihin osallistun kumppanin kanssa tähtäimessä välineet ja telineet, joita ei kotoa löydy. Sosiaalisuutta en pirskeissä juuri harrasta.
Mutta vaikka en normimiiteissä viihdy, niin ei mua silti haittaa yhtään miittien "aggressiivinen" mainostus. Hyvä vaan että sosiaalisemmat ihmiset löytävät kaipaamansa tapahtumat.
-
Kyllä mä uskon että melkein jokainen meistä on saanut elämässään pakit. Jotkut saa niitä enemmän ja jotkut vähemmän
Eiväthän pakit haittaa vaan yleinen kokemus haluttavuudesta. Nuoren naisen asema seksimarkkinoilla on ylivoimainen. Tämä ei ole näkemys vaan moneen kertaan tutkittua tietoa.
Kun fiksun vaikutelman itsestään luova opiskelijatyttö ilmoittaa netissä etsivänsä täysipäistä seksiseuraa, tarjouksia tulee satoja. Kun saman tekee opiskelijapoika, tarjouksia ei tule välttämättä yhtään.
Jos poika joskus kertoo tytölle, ettei tämän seura kiinnosta, niin silti tyttö tietää, että halutessaan hän saa seuraa hyvin helposti.
Ihmisten tietoisuus omasta arvostaan ja haluttavuudestaan siirtyy myös sosiaalisiin tilanteisiin, esimerkiksi miitteihin. Jos kokee arvonsa hyvin matalaksi, se laskee innokkuutta osallistua. Matalan markkina-arvon ihmiset kokevat nahoissaan esineellistämisen sen kaikkein rumimmassa muodossaan. Heitä ei esineellistetä edes kehuen, vaan heidät esineellistetään sivuuttaen.
-
Kun fiksun vaikutelman itsestään luova opiskelijatyttö ilmoittaa netissä etsivänsä täysipäistä seksiseuraa, tarjouksia tulee satoja. Kun saman tekee opiskelijapoika, tarjouksia ei tule välttämättä yhtään.
Oletko ikinä kokeillut hakea seuraa ilman ruikutusta siitä ettet saa seuraa? Meinaan tuosta tulee vahvat incel-vibat, ja se saa ihmiset pelkäämään ihan kirjaimellisesti henkensä edestä.
-
Kun fiksun vaikutelman itsestään luova opiskelijatyttö ilmoittaa netissä etsivänsä täysipäistä seksiseuraa, tarjouksia tulee satoja. Kun saman tekee opiskelijapoika, tarjouksia ei tule välttämättä yhtään.
Oletko ikinä kokeillut hakea seuraa ilman ruikutusta siitä ettet saa seuraa? Meinaan tuosta tulee vahvat incel-vibat, ja se saa ihmiset pelkäämään ihan kirjaimellisesti henkensä edestä.
Tämä ei ole seuranhakuketju.
Noin muuten ihmisellä on oikeus "ruikuttaa" ja puida asioita teoreettisesti läpi sekä törmäyttää niitä muuhun sivilisaatioon ilman että häneen lyödään incel-leimaa.
Turhan incel-leiman lätkiminen on - ylläri ylläri - omiaan luomaan lisää inceleitä koska ko. ilmiö rakentuu simppelisti vieraantuneisuudesta.
Jos ihmisiä halutaan viihtymään muiden kanssa (miitit), kannattaa muutenkin miettiä, miten heille puhuu.
-
Noin muuten ihmisellä on oikeus "ruikuttaa" ja puida asioita teoreettisesti läpi sekä törmäyttää niitä muuhun sivilisaatioon ilman että häneen lyödään incel-leimaa.
En saanut tuota memoa. Incel ei ole haukkumanimi, vaan kyseisen yhteisön (miehet jotka uskovat ettei ikinä tule käymään flaksi) itselleen valitsema termi.
Jos ihmisiä halutaan viihtymään muiden kanssa (miitit), kannattaa muutenkin miettiä, miten heille puhuu.
Ei mulla ole millään muotoa tavoitteena kerätä incellejä miitteihin. Jos valkoritarit jäävät tukilakkoon, sekin on tosi okei.
-
Eiväthän pakit haittaa vaan yleinen kokemus haluttavuudesta. Nuoren naisen asema seksimarkkinoilla on ylivoimainen. Tämä ei ole näkemys vaan moneen kertaan tutkittua tietoa.
Kun fiksun vaikutelman itsestään luova opiskelijatyttö ilmoittaa netissä etsivänsä täysipäistä seksiseuraa, tarjouksia tulee satoja. Kun saman tekee opiskelijapoika, tarjouksia ei tule välttämättä yhtään.
Jos poika joskus kertoo tytölle, ettei tämän seura kiinnosta, niin silti tyttö tietää, että halutessaan hän saa seuraa hyvin helposti.
Ihmisten tietoisuus omasta arvostaan ja haluttavuudestaan siirtyy myös sosiaalisiin tilanteisiin, esimerkiksi miitteihin. Jos kokee arvonsa hyvin matalaksi, se laskee innokkuutta osallistua. Matalan markkina-arvon ihmiset kokevat nahoissaan esineellistämisen sen kaikkein rumimmassa muodossaan. Heitä ei esineellistetä edes kehuen, vaan heidät esineellistetään sivuuttaen.
Ja sitten, kun tuo fiksun vaikutelman itsestään jättänyt nuori opiskelijanainen perkaa kaikki nuo sadat tarjoukset, kuinka monta oikeasti järkevää tarjousta jääkään käteen? Aivan, hyvin vähän lopulta. Toki enemmän kuin sillä kundilla, joka odottaa, että joku tulee hakemaan kotoa. Valitettavasti naisten ei tarvitse hakea miehiä kotoa, kun miehet hoitavat tämän puolen heidän puolestaan.
Ja, jos et asu ihan perämetässä ja osaat ilmaista itseäsi paremmin kuin se noin 96% kyseisen paikan tarjonnasta, saat aivan varmasti myös nuorena miehenä vastauksia. Vanhempia seurahakijoita tämmöisessä nichemarkkinassa on valitettavasti aika vähän, joten todennäköisyydet vastauksien osalta laskevat kyllä huomattavasti iän myötä.
Täällä etenkin jokainen viesti on osa sun identiteettiä (kiitos viestihistoria) Valitat huonoa päivää ja ehkä joku pistää merkille sun negatiivisen asenteen ja jättää vastaamatta. Don't shit where you eat -hommat. Tätä on täällä jokusen kerran toitotettu huonolla menestyksellä, että se, että valittaa kuinka ei saa seuraa, ei johda siihen, että sitä seuraa saa.
Jos omasta markkina-arvostaan on kovin huolissaan, sillekin voi oikeasti tehdä jotain. Ei tarvitse vain tyytyä siihen millainen olet nyt. Ne sosiaaliset taidotkin kyllä kehittyy, jos siellä porukassa on mukana ja miiteissä on kyllä niin paljon erilaisia ja näköisiä ihmisiä, että harvassa taitaa olla ne miitit, missä joku sivuutetaan täysin ihan vaan markkina-arvon takia. Enempi siihen vaikuttaa oma lähestyttävyys, sosiaalisuus ja onko miitti vaikkapa tietyn kaveriporukan kokoontuminen.
Ja tiedän kyllä, että se ei ole helppoa tulla porukkaan mukaan uutena, saati ujona ja epävarmana. Been there, done that. Mutta se, että ei ees oikeesti yritä, on isoin virhe, mitä elämässään voi tehdä. (Olettaen, että on ees pieni kiinnostus, jos ei nappaa niin sit ei varmaan tarvii yrittääkkään)
-
Tätä ketjua selaillessa on tullut pohdittua kaikenlaista. Sitä arkaa ja ujoa ihmistä joka kuitenkin silloisen kumppanin kanssa uskaltautui kiinnostava aiheiseen miittiin silmät ymmyrkäisenä. Sitä kiukkua, kun kumppanin mitta tuli täyteen ja hän halusi pois, palavaa halua palata. Tuolla oli minun paikkani, vaikka siellä olikin (hyi kamala!) niin paljon ihmisiä, jotka puhuivat.
Olen edelleen ja varmaan tulen aina olemaan kaukana siitä sosiaalisesta perhosesta, joka haluaisin olla. Jos ihmismittari on muuten täynnä ei miitteihin juuri tule lähdettyä, tai sitten löydän itseni murisemasta jostain nurkasta, onneksi sekin on ok.
Nykyisin teen mielelläni "saattokeikkaa", poimin kiinnostuneita ihmisiä, mistä löydän ja tarvittaessa juttelen joko viesteillä tai kasvokkain jossain ja saattelen miittiin.
Ajatus markkina-arvon merkityksestä miitissä on jotenkin hassu, jos käyttäydyt miitissä asiallisesti ja kohteliaasti niin varmasti kanssasi jutustellaan uudestaankin. Jos ihmiset ympäriltä kaikkoavat ja se keskustelukumppani toistuvasti keksii jotain muuta puuhaa voi siinä hetken pohtia omaa käytöstään. (Toki sata muutakin vaihtoehtoa, aina "kohteen" huonosta päivästä alkaen).
Itselleni ainakaan toisen suuntautumiset tai sukupuoli ei merkkaa ennen kuin aletaan olla enemmän "voisi ehkä kokeilla"-asteella. Toki voi olla että joku suhtautuu eri tavalla, en tiedä.
-
En usko että miitit ovat sen vaarallisempia kuin yökerhot/baarit noin yleisesti eli ei varsinaisesti pelosta voi puhua mutta aikatauluttaminen on hankalaa. No keväämmällä on sitten enemmän aikaa.
Täällä taisi olla yksi ketju, jossa vanheneva nainen murehti iän aiheuttamaa arvonsa romuttumista. Silti tuollaisenkin naisen markkina-arvo on valtavasti suurempi kuin miessubin.
Tosin käytännössä tuolla on merkitystä vain siloin kun nainen ja miessubi kilpailevat samasta Bi-domista/dominasta.
Muuten voisi yhtä hyvin verrata vaikka dieselin ja rypsiöljyn markkina-arvoja.
Kun fiksun vaikutelman itsestään luova opiskelijatyttö ilmoittaa netissä etsivänsä täysipäistä seksiseuraa, tarjouksia tulee satoja. Kun saman tekee opiskelijapoika, tarjouksia ei tule välttämättä yhtään.
Tottakai.
Historiallisesti nainen on seksiä harrastaessaan sitoutunut mahdollisesti lapseen seuraavaksi 20 vuodeksi jos ei kuollut synnytyksessä.
Samaan aikaan seksiä harrastava mies sitoutuu mahdollisesti vain muutamaksi tunniksi. (Kumpikohan olisi keskimäärin kehittynyt enemmän nirsoksi kumppanien suhteen?)
Luotettava ja helposti saatavilla oleva ehkäisy ei edelleenkään ole itsestäänselvyys monessa maailmankolkassa.
Samalla naiset ovat keskimäärin enemmän resurssien mukaan kumppaneita hakevia kuin miehet, vaikka jotkut hakevatkin enemmän potentiaalisia resursseja eli näkevät nyt köyhän lääkiksen opiskelijan houkuttelevampana kuin matalapalkalla töitä tekevän miehen.
On myös muistettava että kummallekin nuorelle tämä on ohi menevä vaihe heidän elämässään.
Oletko ikinä kokeillut hakea seuraa ilman ruikutusta siitä ettet saa seuraa? Meinaan tuosta tulee vahvat incel-vibat, ja se saa ihmiset pelkäämään ihan kirjaimellisesti henkensä edestä.
Pelkäämään henkensä edestä? Eivät esimerkiksi merimiehet ole kuitenkaan niin väkivaltaisia.
-
Oletko ikinä kokeillut hakea seuraa ilman ruikutusta siitä ettet saa seuraa? Meinaan tuosta tulee vahvat incel-vibat, ja se saa ihmiset pelkäämään ihan kirjaimellisesti henkensä edestä.
Pelkäämään henkensä edestä? Eivät esimerkiksi merimiehet ole kuitenkaan niin väkivaltaisia.
https://en.wikipedia.org/wiki/Incel#Mass_murders_and_violence
-
On satunnaisen kapakka ja etukäteen sovitun miittikeikan välillä erojakin. Tai ainakin itse näen niissä niitä.
Jos menee pistokäynnille baariin, voi juoman ostettuaan etsiä itselleen oman pöydän, tai jos ei ole ruuhkaa jäädä tiskille vähän katselemaan ympärille, ikäänkuin haistelemaan ilmapiiriä ja tarkastelemaan millaista porukkaa tämä kuppila on sisäänsä tänä iltana vetänyt.
Miittiin tullessa sen sijaan, olisi varmaan lähtökohtaisesti suotavaa saapastella siihen yhteen tiettyyn pöytään, täysin ventovieraiden ihmisten keskelle, kun on kerran ilmoittautunut ja lupautunut tulevansa paikalle.
-
Oletko ikinä kokeillut hakea seuraa ilman ruikutusta siitä ettet saa seuraa? Meinaan tuosta tulee vahvat incel-vibat, ja se saa ihmiset pelkäämään ihan kirjaimellisesti henkensä edestä.
Pelkäämään henkensä edestä? Eivät esimerkiksi merimiehet ole kuitenkaan niin väkivaltaisia.
https://en.wikipedia.org/wiki/Incel#Mass_murders_and_violence
Niin tuossa on listattu yhdeksän amokjuoksijaa viitenä vuonna jenkeissä. Samaan aikaan selibaatissa elävien määrä jenkkilässä ei ole ihan pieni:
According to the Centers for Disease Control and Prevention, the average age Americans lose their virginities (defined here as vaginal sexual intercourse) is 17.1 for both men and women. The CDC also reports that virgins make up 12.3 percent of females and 14.3 percent of males aged 20 to 24. That number drops below 5 percent for both male and female virgins aged 25 to 29 and goes as low as 0.3 percent for virgins aged 40 to 44.
https://www.theatlantic.com/health/archive/2014/03/on-late-in-life-virginity-loss/284412/
Ei seksin puute itsessään vielä tee kenestäkään väkivaltaista.
-
On satunnaisen kapakka ja etukäteen sovitun miittikeikan välillä erojakin. Tai ainakin itse näen niissä niitä.
Jos menee pistokäynnille baariin, voi juoman ostettuaan etsiä itselleen oman pöydän, tai jos ei ole ruuhkaa jäädä tiskille vähän katselemaan ympärille, ikäänkuin haistelemaan ilmapiiriä ja tarkastelemaan millaista porukkaa tämä kuppila on sisäänsä tänä iltana vetänyt.
Miittiin tullessa sen sijaan, olisi varmaan lähtökohtaisesti suotavaa saapastella siihen yhteen tiettyyn pöytään, täysin ventovieraiden ihmisten keskelle, kun on kerran ilmoittautunut ja lupautunut tulevansa paikalle.
Ei miittiin tarvitse ilmottautua etukäteen, ja ihan hyvin voi mennä siihen tiskille haistelemaan ilmaa ennen kuin päättää liittymisestään seuraan. Olen ihan varma, että x kappaletta ihmisiä on käynyt Kaksion ja Roosterinkin pöydissä istumassa, kuunnellut menoa hetken aikaa aj hipsinyt matkoihinsa kertomatta kellekään, että tiesi miitistä. Se on ihan okei, ketään ei mukaan pakoteta.
-
On satunnaisen kapakka ja etukäteen sovitun miittikeikan välillä erojakin. Tai ainakin itse näen niissä niitä.
Jos menee pistokäynnille baariin, voi juoman ostettuaan etsiä itselleen oman pöydän, tai jos ei ole ruuhkaa jäädä tiskille vähän katselemaan ympärille, ikäänkuin haistelemaan ilmapiiriä ja tarkastelemaan millaista porukkaa tämä kuppila on sisäänsä tänä iltana vetänyt.
Miittiin tullessa sen sijaan, olisi varmaan lähtökohtaisesti suotavaa saapastella siihen yhteen tiettyyn pöytään, täysin ventovieraiden ihmisten keskelle, kun on kerran ilmoittautunut ja lupautunut tulevansa paikalle.
Ei miittiin tarvitse ilmottautua etukäteen, ja ihan hyvin voi mennä siihen tiskille haistelemaan ilmaa ennen kuin päättää liittymisestään seuraan. Olen ihan varma, että x kappaletta ihmisiä on käynyt Kaksion ja Roosterinkin pöydissä istumassa, kuunnellut menoa hetken aikaa aj hipsinyt matkoihinsa kertomatta kellekään, että tiesi miitistä. Se on ihan okei, ketään ei mukaan pakoteta.
Oulun kolomiitissäkin oli eilen yli 20 henkeä, vaikka ilmoittautuneita oli vain muutama. Usein on myös porukkaa joilla ei edes ole tunnusta foorumilla, joten aivan hyvin voi tulla kasuaalisti kurkkaamaan menoa.
-
Henkilöillä, jotka eivät ole käyneet miiteissä, on varsin selvä kuva niistä kuitenkin.
Esim:
- miitteihin ei haluta uusia kävijöitä
- miiteissä kaikki vihaa introvertteja
- miiteissä pitää avautua omasta seksuaalisuudestaan tuntemattomille
- kaikki miiteissä kävijät pitää subi miehiä ali-ihmisinä
Kauhean vihamielinen käsitys meistä miiteissä kävijöistä!
-
Näin hiljattain skeneen tutustumisen aloittaneena myönnettävä, että kynnys tapahtumiin lähtemiseen on ainakin itselleni olemassa. Täällä onkin puhuttu jo ns. pienten piirien ensivaikutelmasta, ja kieltämättä itselläni on tullut hieman ulkopuolinen fiilis miiteissä, varsinkin kun olen keskivertoa nuorempi. Ajattelisin että se on kuitenkin ihan normaaliakin uusiin piireihin tutustuessa. Ja omalla kohdallanihan suurin osa "vaikeuksista" johtuu ihan omista ongelmista sosialisoinnin suhteen, kun olen tällanen ahdistuspallero. Mukaviahan kaikki ovat olleet kenen kanssa olen päätynyt juttelemaan asti.
Ei siis sinällään mitään pahaa sanottavaa itse miiteistä, mutta ymmärrettävää jos sinne meno kuumottaa. Eikä ne kaikkien juttu ole muutenkaan, mikä pitäisi olla ihan ok. Kannattaahan sitä kuitenkin kokeilla jos yhtään kiinnostaa, kyllä sieltä muutkin selviää hengissä jos mäkin oon selvinnyt ;D
-
- miiteissä pitää avautua omasta seksuaalisuudestaan tuntemattomille
Tätä olen pelännyt sen 10 vuotta sekä järkkärinä että osallistujana- Vielä ei kukaan ole halunnut,uskaltanut,ollut riittävän kiinnostunut tmv.
sittenkään.
Ai niin, edes tutummat eivät ole juurikaan tenttailleet. Viime miitissäkin meikä skipattiin yli yleisessä kyssärissä- ovatten niin hienotunteista porukkaa :)) ♡
Lisäys: Varsin hyvin ymmärrän sen, ettei esim halua täysin tuntemattomien kanssa lähteä mihinkään miittailemaan. Toisaalta jotain olisi yritettävä,jos ei ihan yksin halua olla..baarimiittiin on ehkä kaikkein matalin kynnys,nyttemminkin kun ei enää ole mikään pakko ottaa etanolia, vaan teetä,kahvia,vissyä,cokista,makkaraa,eiku nakkia..Tai vegee ;D
-
Henkilöillä, jotka eivät ole käyneet miiteissä, on varsin selvä kuva niistä kuitenkin.
Esim:
- miitteihin ei haluta uusia kävijöitä
- miiteissä kaikki vihaa introvertteja
- miiteissä pitää avautua omasta seksuaalisuudestaan tuntemattomille
- kaikki miiteissä kävijät pitää subi miehiä ali-ihmisinä
Kauhean vihamielinen käsitys meistä miiteissä kävijöistä!
Eihän käsitys perustu pelkästään miitteihin vaan yleensä kokemukseen siitä, mikä on hiljaisen ja eriäviä mielipiteitä esittävän ihmisen asema sosiaalisissa porukoissa. Mielipiteensä voi jättää esittämättä, mutta senkin jälkeen jää jäljelle hiljaisuus ja yksinäisyys. Mikä idea siinä on?
-
Ja sitten, kun tuo fiksun vaikutelman itsestään jättänyt nuori opiskelijanainen perkaa kaikki nuo sadat tarjoukset, kuinka monta oikeasti järkevää tarjousta jääkään käteen?
Huikea määrä. Testasin asian Deitti.netin kukkeimman kukoistuksen aikaan. Silloin, kun kuvia oli vielä hyvin vähän ja tekstillä oli suuri merkitys.
Kun esiinnyin fiksuna ja vastuullista ja kivaa vakipanoa etsivänä opiskelijatyttönä, niin myös fiksujen vastausten määrä oli valtava. Aluksi niitä tulvi kymmenittäin päivässä ja sen jälkeenkin vielä jonkin verran.
Tietenkin joukossa oli myös surkeita ehdokkaita, mutta heidät oli helppo perata pois joukosta. Jos teksti oli lyhyt ja siitä puuttui kappalejako, ei sitä kannattanut lukea.
Paljon oli kuitenkin myös pitkiä ja jäsenneltyjä tekstejä, joissa ihmiset kertoivat itsestään ja toiveistaan avoimesti ja kohteliaasti.
Vastausten laatuun vaikuttaa tietenkin ilmoituksen laatu.
-
Henkilöillä, jotka eivät ole käyneet miiteissä, on varsin selvä kuva niistä kuitenkin.
Esim:
- miitteihin ei haluta uusia kävijöitä
- miiteissä kaikki vihaa introvertteja
- miiteissä pitää avautua omasta seksuaalisuudestaan tuntemattomille
- kaikki miiteissä kävijät pitää subi miehiä ali-ihmisinä
Kauhean vihamielinen käsitys meistä miiteissä kävijöistä!
Ei minulla ainakaan ole mitään tuollaista käsitystä miittailijoista yhdenkään kohdan suhteen, ovatpahan vain yhtä epäkiinnostavia kuin ihmiset yleensäkin. Täysin satunnainen baarikohtaaminen on myös keskimäärin vähemmän epäkiinnostava kuin jokin randomperuskinky. Minä tosin olen miiteissä sentään joitain kertoja käynytkin, joten kirjoitettu ei sikäli suoraan minuun viittaakaan.
Niin tai näin, baareissa kyllä viihdyn, vähän turhankin hyvin heti & aina kun muu elo vain suinkin sallii. Miitit sen sijaan eivät edelleenkään kiinnosta - miksi kiinnostaisivat? Aiemmin käytin esimerkkinä harrastusporukkaa, mutta samalla tavalla istun mieluummin baarissa randomseurassa eli 78,7% ajasta itsekseni kuin vaikka nyt kollegojenkaan kanssa. Loppuaika jakautuu randomseuran ja varsinaisten kaverien sekä ystävien kesken.
Tässä langassa vallitsee edelleen jokin sellainen harha, että jos on pervo, haluaa automaattisesti tutustua muihin pervoihin ja ellei halua, tarjolla on ilmiö joka kaipaa selitystä pelosta, ujoudesta, ikävistä kokemuksista, ennakkoluuloista tai vastaavasta. Ei välttämättä halua, eikä välttämättä ole.
* )
-
Omalla kohdalla voisi tavallaan puhua myös pelosta, en tosin meinaa noita baarimiittejä ja vastaavia...
Tarkoitan noita isompia bileitä, joissa on pukukoodi. Itselläni sattuu olemaan kumiallergia (fml), joten sellaiseen meneminen olisi hyvin riskikästä. Kumiallergia on pahimmillaan fataali. En haluaisi kokea enää kertaakaan anafylaktista shokkia, joka voi pahimmassa tapauksessa laueta pelkästä vahvasta hajusta. Toivottavasti pääsisi tästä joskus eroon...
-
Omalla kohdalla voisi tavallaan puhua myös pelosta, en tosin meinaa noita baarimiittejä ja vastaavia...
Tarkoitan noita isompia bileitä, joissa on pukukoodi. Itselläni sattuu olemaan kumiallergia (fml), joten sellaiseen meneminen olisi hyvin riskikästä. Kumiallergia on pahimmillaan fataali. En haluaisi kokea enää kertaakaan anafylaktista shokkia, joka voi pahimmassa tapauksessa laueta pelkästä vahvasta hajusta. Toivottavasti pääsisi tästä joskus eroon...
Äh, toi on kyllä paha :-\ Onneksi tosiaan noita pukukoodittomiakin kemuja on, koska niihin kohtalaisen harvoin tulee paljon kumiin pukeutuneita ihmisiä, mutta eihän sitäkään voi täysin välttää :-\ Ja vaikka kuinka kulkisi EpiPen kourassa, niin ei sitä koskaan halua joutua tilanteeseen, missä sitä joutuu käyttämään. Tunnen yhden vakavasti kumiallergisen skenestä, mutta hän on siinä mielessä onnekas, että riittää kun välttää kosketusta kyseisen materiaalin kanssa.
Mutta onneksi tosiaan miiteissä kumin aistimiseen on vielä pienempi todennäköisyys kuin pukukoodittomissa bileissä :)
-
Tampereen kuvioista lähtien voisi kommentoida sevverran, et vaikkei Clubilla ole pukukoodi, useimmat sen mukaan pukeutuvat. Toisaalta kumiväkeä liikkuu kovin vähän, latexia enempi näkee. TAFFissa kyllä näkee kumiakin vähän.
-
Toisaalta kumiväkeä liikkuu kovin vähän, latexia enempi näkee.
Anteeksi tyhmä kysymys, mutta eikös latex = (luonnon)kumi?
-
Toisaalta kumiväkeä liikkuu kovin vähän, latexia enempi näkee.
Anteeksi tyhmä kysymys, mutta eikös latex = (luonnon)kumi?
Oon itse ehkä maailman huonoin fetisisti, kun puhun näistä varmaan aina ihan miten sattuu ristiin rastiin. :D
-
Toisaalta kumiväkeä liikkuu kovin vähän, latexia enempi näkee.
Anteeksi tyhmä kysymys, mutta eikös latex = (luonnon)kumi?
Oon itse ehkä maailman huonoin fetisisti, kun puhun näistä varmaan aina ihan miten sattuu ristiin rastiin. :D
Jaa a, ei harmaintakaan käsitystä. Varsinkaan allergian näkökulmasta.
-
Toisaalta kumiväkeä liikkuu kovin vähän, latexia enempi näkee.
Anteeksi tyhmä kysymys, mutta eikös latex = (luonnon)kumi?
Oon itse ehkä maailman huonoin fetisisti, kun puhun näistä varmaan aina ihan miten sattuu ristiin rastiin. :D
Jaa a, ei harmaintakaan käsitystä. Varsinkaan allergian näkökulmasta.
Latex eli luonnonkumi on juurikin se mihin viitataan useimmiten kumista ja kumiallergiasta puhuttaessa.
-
Latex eli luonnonkumi on juurikin se mihin viitataan useimmiten kumista ja kumiallergiasta puhuttaessa.
Nimenomaan, "Luonnonkumiallergia eli lateksiallergia tarkoittaa välitöntä reaktiota kumipuun lateksin valkuaisaineille." https://www.allergia.fi/allergia/allergiset-iho-oireet/kosketusihottumat/luonnonkumiallergia-eli-lateksiallergia/ (https://www.allergia.fi/allergia/allergiset-iho-oireet/kosketusihottumat/luonnonkumiallergia-eli-lateksiallergia/)
Kumikemikaaliallergia, joka on viivästynyt allerginen reaktio luonnonkumiin lisätyille kemikaaleille (raakakumi, vulkanoitu kumi, synteettinen kumi yms valmisteet) on toinen asia, mutta se lienee harvinaisempi.
-
Jep, juuri näin. Noh, olen se minäkin joskus miettinyt, että mitäs eroa näillä on... Joskus ajatellut, että kumi olisi paksumpaa materiaalia kuin lateksi. :D
Todellisuudessa yksi ja sama asia. Englanniksi rubber-sanalla voidaan tarkoittaa ihan muutakin kuin lateksia, joka on tälleen allergikon näkökulmasta aika hankala asia.
Kutsun tätä kiroukseksi, että juuri fettarilla pitää olla kumiallergia. Kumiallergia on siitä pirullinen, että se tulee yleensä altistuksen myötä, eli vaara vaanii muitakin fettareita.
Mutta te muut, älkää miittejä tai bileitä pelätkö. ;)
-
Jos se nyt edes kumiallergikon pelkoja hälventäisi, niin _miiteissä_ harvemmin kukaan kumeissa on...
-
Syksy on saapunut. Sen huomaa miiteissä laskiessaan sieluja, vuoden minimi on tässä loka-marraskuun taitteessa. Ainakin Tampereella
Et jos mietit uskaltamista, niin nyt on ihan hyvä aika siinä mielessä.
Jos yksin tuleminen arveluttaa, lähetä miittiketjuun tai sieltä bongaamallesi sopivalle ihmiselle viestiä. Tapaaminen miittipaikassa tai sen lähistöllä onnistuu.
-
On satunnaisen kapakka ja etukäteen sovitun miittikeikan välillä erojakin. Tai ainakin itse näen niissä niitä.
Jos menee pistokäynnille baariin, voi juoman ostettuaan etsiä itselleen oman pöydän, tai jos ei ole ruuhkaa jäädä tiskille vähän katselemaan ympärille, ikäänkuin haistelemaan ilmapiiriä ja tarkastelemaan millaista porukkaa tämä kuppila on sisäänsä tänä iltana vetänyt.
Miittiin tullessa sen sijaan, olisi varmaan lähtökohtaisesti suotavaa saapastella siihen yhteen tiettyyn pöytään, täysin ventovieraiden ihmisten keskelle, kun on kerran ilmoittautunut ja lupautunut tulevansa paikalle.
Ei miittiin tarvitse ilmottautua etukäteen, ja ihan hyvin voi mennä siihen tiskille haistelemaan ilmaa ennen kuin päättää liittymisestään seuraan. Olen ihan varma, että x kappaletta ihmisiä on käynyt Kaksion ja Roosterinkin pöydissä istumassa, kuunnellut menoa hetken aikaa aj hipsinyt matkoihinsa kertomatta kellekään, että tiesi miitistä. Se on ihan okei, ketään ei mukaan pakoteta.
Kävin muuten suorittamassa tän tänään. Keräsin siin pihalla hetken rohkeutta ja aattelin et astelen reippaasti sisälle ja istahdan porukan joukkoon, noh se nurkkapöytä oli sit täynnä ja jumahdin kahvini kanssa johonki sivummalle. ::)
-
On satunnaisen kapakka ja etukäteen sovitun miittikeikan välillä erojakin. Tai ainakin itse näen niissä niitä.
Jos menee pistokäynnille baariin, voi juoman ostettuaan etsiä itselleen oman pöydän, tai jos ei ole ruuhkaa jäädä tiskille vähän katselemaan ympärille, ikäänkuin haistelemaan ilmapiiriä ja tarkastelemaan millaista porukkaa tämä kuppila on sisäänsä tänä iltana vetänyt.
Miittiin tullessa sen sijaan, olisi varmaan lähtökohtaisesti suotavaa saapastella siihen yhteen tiettyyn pöytään, täysin ventovieraiden ihmisten keskelle, kun on kerran ilmoittautunut ja lupautunut tulevansa paikalle.
Ei miittiin tarvitse ilmottautua etukäteen, ja ihan hyvin voi mennä siihen tiskille haistelemaan ilmaa ennen kuin päättää liittymisestään seuraan. Olen ihan varma, että x kappaletta ihmisiä on käynyt Kaksion ja Roosterinkin pöydissä istumassa, kuunnellut menoa hetken aikaa aj hipsinyt matkoihinsa kertomatta kellekään, että tiesi miitistä. Se on ihan okei, ketään ei mukaan pakoteta.
Kävin muuten suorittamassa tän tänään. Keräsin siin pihalla hetken rohkeutta ja aattelin et astelen reippaasti sisälle ja istahdan porukan joukkoon, noh se nurkkapöytä oli sit täynnä ja jumahdin kahvini kanssa johonki sivummalle. ::)
Varmaan tarkotat Povin miittiä.
Me siirryttiin siellä kolme kertaa jengin lisääntyessä tilan takia.
Ens kerralla tuut kopauttaa olalle, annan luvan, enkä pure, tehään sulle tilaa. Vaikka väkisin! ;D
t. Se pieni mies vihreässä pikku-takissa.
-
Kävin ennen melko usein miiteissä, mutta lopetin sen, ja siihen on usea syy. Nää voi tekstimuodossa kuulostaa ulinalta, mutta lähinnä nämä ovat toteamuksia.
Mä olen aika selektiivisesti sosiaalinen ihminen. Totean tätä about kaikkialla, minne mä menen. Mutta koska olen sadistinen ja ennen kaikkea domme, niin ihmisillä on sellainen jännä ja semisti kumma oletus että kun olet dominoiva nainen, olet myös sitä sosiaalisissa tilanteissa; äänekäs, voimakas ja hallitseva.
Luokittelen itseni ambivertiksi, mutta isoissa porukoissa mua ei kiinnosta tuoda itseäni koko ajan esille ja olla äänessä. Jos porukka kälkättää läheisyydessäni paljon, yleensä vaan oon "minding my own business", ja juttelen joko ennestään tutuille tai keskityn seuraamaan ympärillä olevia asioita.
Dommeilta tätä suulautta usein odotetaan, ja kun mä en oo sellainen niin ajatellaan, että "tuon yli voi kävellä", eikä mua oteta dommena tai sadistina mitenkään vakavasti. En jaksa mennä miitteihin tunteella siitä, että tässä pitää nyt todistaa olevansa truu bädäss domme vol 700.
Vaan ihan ihminen, jolla on ne kinkyt puolensa, mutta myös halu tulla kohdattuna muunakin kuin taipumuksinaan. Vai onko kaikki subitkin sit vaan hiljaisia hiiriä nurkissaan jotka odottaa aina lupaa, koska saa puhua silleen "anything maaastööör yees määstöör"? Niin. Sitä minäkin. :P
Mutta sit osaltaan myös siksi jäi miitteilyt, kun tuli tapaturma, josta parantelu vei piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkän tovin enkä oo enää lainkaan seurannut mitä Baarissa tapahtuu. En ees muista milloin viimeksi olin miitissä, tai täällä kirjautuneena ennen tätä hetkeä. Niin kynnys mennä taas on jotenkin sellainen, etten tiedä, jaksaako, kun tavallaan oon tippunut ulkopuolelle kaikesta.
Hankala yhtälö, ja kuulostaapa kamalan angstiselle, en mä kyllä oikeasti ole tämmöinen kitisijä. Nyt on ehkä vaan tunteet vähän pinnassa negatiivisesti muusta, mutta tulipahan avauduttua, helpottaa vähän. [/offrant]
Ja en jaksanut lukea muuta ketjua just nyt, joten en tiiä yhtään mitä täällä on aikaisemmin juteltu. Haha. >:D
-
Itsellä miiteissä ja bileissä käymättömyyteen on useampi syy.
Työ, lapset ja lisäksi myös paljon aikaa vievä suojelukoiraharrastus. Mielelläni joskus osallistuisin joten pelosta ei ole kysymys, päinvastoin. Täytyy vielä myöntää, että en mä jaksa stadista lähteä mihinkään kauemmaksi vaikka aikaa olisikin. Kermaperse kun olen, joten osallistun vain Helsingin alueella. :D
-
Jaetaan tähän nyt oma kaksmarkkanen (huono väännös englannin two cents -lausahduksesta):
Itse käyn paikallisessa miitissä ajoittain katsomassa onko ketään kotona. Joskus olen yksin, joskus en ole paikalle pässyt vaikka muita on ollut, ja joskus ajoittain joku muukin on ollut vaihtamassa ajatuksiaan mun kanssa.
Itse olen kaikilta (itselleni) uusilta naamoilta kysynyt että mikä se heidän juttunsa on. Jos joku (tähän mennessä ei kukaan tosin) ei halua tätä kertoa, niin fine, mutta on se minusta hieman hassua pitää hörhö-miitti ilman että puhutaan hörhöjuttuja yhtään. Onhan sekin toki vertaistukea, että näkee toisten(kin) hörhöjen (yleensä) olevan aivan tavallisia ihmisiä. Ainakin päällisin puolin.
Mitään miittikammoa en itsessään omaa, ja ihmisiä on kiva tavata, joskus jopa ajelin pärrällä ympäri Suomea ja tapasin satunaisia kanssamatkaajia, mutta mielestäni "nyt seuraavaksi miitteihin" -ajatus ei ole hyvä. Jokainen, joka haluaa, tulee kyllä paikalle. Tarkoitus tuossa on kyllä kiva, mutta mutta...
Mitä markkina-arvoon tulee, niin tottahan jokaisella sellainen on, ja omani on todettu usein aika matalaksi, mutta tosiasia on, että kyllä jostain jokaiselle joku löytyy, jos vain jaksaa tarpeeksi monta vuotta raivorunkata ja itkeä huonoa elämäänsä... tai miten kukakin aikaansa siis käyttää :P
Itse olen tästä elävä esimerkki.
-
Kävin ennen melko usein miiteissä, mutta lopetin sen, ja siihen on usea syy. Nää voi tekstimuodossa kuulostaa ulinalta, mutta lähinnä nämä ovat toteamuksia.
Mä olen aika selektiivisesti sosiaalinen ihminen. Totean tätä about kaikkialla, minne mä menen. Mutta koska olen sadistinen ja ennen kaikkea domme, niin ihmisillä on sellainen jännä ja semisti kumma oletus että kun olet dominoiva nainen, olet myös sitä sosiaalisissa tilanteissa; äänekäs, voimakas ja hallitseva.
Luokittelen itseni ambivertiksi, mutta isoissa porukoissa mua ei kiinnosta tuoda itseäni koko ajan esille ja olla äänessä. Jos porukka kälkättää läheisyydessäni paljon, yleensä vaan oon "minding my own business", ja juttelen joko ennestään tutuille tai keskityn seuraamaan ympärillä olevia asioita.
Dommeilta tätä suulautta usein odotetaan, ja kun mä en oo sellainen niin ajatellaan, että "tuon yli voi kävellä", eikä mua oteta dommena tai sadistina mitenkään vakavasti. En jaksa mennä miitteihin tunteella siitä, että tässä pitää nyt todistaa olevansa truu bädäss domme vol 700.
Vaan ihan ihminen, jolla on ne kinkyt puolensa, mutta myös halu tulla kohdattuna muunakin kuin taipumuksinaan. Vai onko kaikki subitkin sit vaan hiljaisia hiiriä nurkissaan jotka odottaa aina lupaa, koska saa puhua silleen "anything maaastööör yees määstöör"? Niin. Sitä minäkin. :P
Mutta sit osaltaan myös siksi jäi miitteilyt, kun tuli tapaturma, josta parantelu vei piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkän tovin enkä oo enää lainkaan seurannut mitä Baarissa tapahtuu. En ees muista milloin viimeksi olin miitissä, tai täällä kirjautuneena ennen tätä hetkeä. Niin kynnys mennä taas on jotenkin sellainen, etten tiedä, jaksaako, kun tavallaan oon tippunut ulkopuolelle kaikesta.
Hankala yhtälö, ja kuulostaapa kamalan angstiselle, en mä kyllä oikeasti ole tämmöinen kitisijä. Nyt on ehkä vaan tunteet vähän pinnassa negatiivisesti muusta, mutta tulipahan avauduttua, helpottaa vähän. [/offrant]
Ja en jaksanut lukea muuta ketjua just nyt, joten en tiiä yhtään mitä täällä on aikaisemmin juteltu. Haha. >:D
Et sinä ole ainoa tuntemani naispuolinen domme tai sadisti, joka on sosiaalisissa tilanteissa aika hiljainen, jota pitää oikein kuunnella kuullakseen puheen. Ei kovaa huutaminen ole voiman näyttöä vaan se, että puhuessaan hiljaa saa muut kuuntelemaan.
Väki vaihtuu miiteissä toki koko ajan, on vielä samoja, on tullut uusia, jotkut a hat käyvät harvakseltaan. Ilmapiiri ei ole muuttunut ainakaan huonompaan päin. Että tule takaisin!
-
Haluaisin käydä itse tosi kovasti. Paristi tullu käytyä mutta omanikäisiä ei oikeastaan ole ja piirit on niin pienet sekä ollu kauan että vaikea uutena päästä mukaan.
Varmasti koitan vielä uskaltautua käymään, mutta tuossa omia syitä.
-
Piirit on pienet. Ja jos sattuu väärän ihmisen äpäsuosiossa olemaan niin ei kyllä ole asiaa mihinkään.
-
Piirit on pienet. Ja jos sattuu väärän ihmisen äpäsuosiossa olemaan niin ei kyllä ole asiaa mihinkään.
Toivottavasti tuo on paikkakuntakohtaista.
-
Piirit on pienet. Ja jos sattuu väärän ihmisen äpäsuosiossa olemaan niin ei kyllä ole asiaa mihinkään.
Aika rajulta kuulostaa. Tuostahan saa jo melkein sen käsityksen, että täällä joku sanelee kuka miiteissä saa käydä ja kuka ei...
-
Piirit on pienet. Ja jos sattuu väärän ihmisen äpäsuosiossa olemaan niin ei kyllä ole asiaa mihinkään.
Aika rajulta kuulostaa. Tuostahan saa jo melkein sen käsityksen, että täällä joku sanelee kuka miiteissä saa käydä ja kuka ei...
Se olen mä.
Jos ette usko, tulkaa miittiin kattoo. Ja jos uskotte pysykää kotonanne pelkäämässä kätyreitäni.
Toisaalta, koska kätyrini tulevat kuitenkin kotiinne, voisitte yhtä hyvin tulla sinne miittiinkin.
Ja jos joku nyt ihan tosissaan ottaa.
Ei, se en ehkä ole minä.
;D
-
Aika rajulta kuulostaa. Tuostahan saa jo melkein sen käsityksen, että täällä joku sanelee kuka miiteissä saa käydä ja kuka ei...
Niin, sehän se taitaa olla se tarkoituskin, luoda siis sellainen käsitys. Tätä yhden ihmisen sotaa toista ihmistä (jota ei vieläkään ole taidettu missään nimetä) kohtaan on saanut lukea noin vuoden verran eri ketjuissa ja eri muodoissa. Mielestäni on aika perseestä yrittää luoda sellaista käsitystä, että joku harmaa eminenssi estää miittailun, jos satut olemaan "epäsuosiossa". Tosi kiva mielikuva jollekin sellaiselle, joka empii miittiin lähtemistä, mutta ei osaa suodattaa kirjoittajan tekstejä.
Joo, voi olla erittäin perseestä nähdä exiä samoissa tapahtumissa, missä itse haluaa käydä (oli ne sukset sitten mutkalla tai ei), mutta siitä on vielä aika pitkä matka siihen, että joku aktiivisesti estäisi ihmisiä käymästä miiteissä.
-
..
Joo, voi olla erittäin perseestä nähdä exiä samoissa tapahtumissa, missä itse haluaa käydä (oli ne sukset sitten mutkalla tai ei), mutta siitä on vielä aika pitkä matka siihen, että joku aktiivisesti estäisi ihmisiä käymästä miiteissä.
Oisin taipuvainen ajattelee myös, että aikuiset ihmiset voi käydä miitissä, vaikka suhde olisikin loppunut. Saattaa se olla alkuun epämukavaa, mutta syystähän suhde on loppunut ja yleensä aika parantaa haavat.
-
Eipä ole saanut lähteäkseen. Kaipa se on vähä sellanen, mennäkkö kauemmas sitten suurempiin miitteihin ku mitä täälä kerran kerennyt pienemmässä miitissä käväsee ihmettelee ihmisiä. Kaipa se sitten on muutakin et vähä ajoituksen kanssa aina ollut nihkeetä ja ei kai sit tunnu et on ihan suht tuntemattoman väen sekaa ilonen menee :P Aina ollut vaikeeta mennä tuntemattomien sekaan ilman et tuntee oikeestaa ketää.
-
En varsinaisesti pelkää miittejä. Vai pelkäänkö? En ole halunnut ottaa riskiä, että siellä on joku tuttu tai tutun tuttu, jonka kautta sitten asiat leviää. Kavereille, työkavereille, sukulaisille... Eletään kuitenkin suht pienissä piireissä. Tässä ehkä suurin syy, miksen ole miiteihin tai vastaaviin uskaltanut.
-
Mua ei oikeastaan vaivais pätkääkään onko miittiporukassa joku tuttu. Siinähän sitä oltais samalla asialla. Enemmän vaivais se että joku kaveri, joka ei ole tulossa miittiin, sattuisi paikalle. Olisi heti ilmiselvää että jotain "hämärää" on meneillään, koska tiedän kyllä kavereideni mitä suurimmalla todennäköisyydellä tunnistavan, että en ole ns. omissa porukoissa. :D
-
Sosiaalinen ahdistuneisuus varmaan suurin syy miksi en osallistu miitteihin. Jännittää jo ihan tarpeeksi tutustua yhteen ihmiseen kerrallaan saatikka sitten että pitäisi tavata kerralla iso määrä täysin tuntemattomia tyyppejä. Kahdestaan tutustuessa pystyn rauhoittumaan heti kun huomaan että se toinen on ihan turvallinen ja kiva tyyppi ja osaan jopa ottaa sen rohkean ja sosiaalisen tyypin roolin jos joku on minua ujompi. Mitä enemmän on porukkaa, sitä enemmän sulkeudun omaan kuoreeni tarkkailemaan muita enkä saa suutani auki. Uskon että miiteissä käy varmasti kivaa porukkaa ja uudet otetaan hyvin vastaan mutta silti, itselle liian ahdistava ja kuormittava kokemus. Paniikkikohtauksessaan nurkassa yksin tärisevä tyyppi tuskin olisi haluttu lisä miitteihin. ;D
En myöskään koe tarvitsevani tän aihealueen ympärille mitään sen kummempaa sosiaalista toimintaa, lukuunottamatta täällä baarissa suht anonyymisti kirjoittelua ja jonkun kanssa kahdestaan tutustumista. Seksi ja seksuaalisuus on mulle kuitenkin sen verran intiimi ja yksityinen aihe että itselle on jotenkin vieras ajatus lähteä miittailemaan sen aihealueen merkeissä. En nyt tarkoita että mielikuvani olisi se että miiteissä tarvitsee heti kättelyssä kertoa jokainen oma mieltymyksensä jokaiselle ihmiselle mutta niin, ehkä joku ymmärtänee pointin. Oon käynyt joskus muihin asioihin liittyvissä vertaistuki ryhmissä joissa toisessa oli hyvin semmonen miiteille ominainen rento meininki, kahvittelua jne ja vaikka se ihan ok kokemus olikin niin oon vaan todennut ettein ryhmässä tapahtuva toiminta oo mun juttuni enkä oikeen saa siitä mitään muuta irti kuin sen onnistumisen tunteen että uskalsin paikalle.
En koe silti olevani mitenkään miitti kielteinen ja uskon että varmasti moni ihminen niissä viihtyy ja tapaa mukavia ihmisiä. Eihän sitä myöskään saa ikinä sanoa ei ikinä, voihan se olla että jonkun tutun seurassa voisin miittiin joskus uskaltautuakin mutta tällä hetkellä se ei tunnu mitenkään itseäni kiinnostavalta jutulta.
-
Mua ei oikeastaan vaivais pätkääkään onko miittiporukassa joku tuttu. Siinähän sitä oltais samalla asialla. Enemmän vaivais se että joku kaveri, joka ei ole tulossa miittiin, sattuisi paikalle. Olisi heti ilmiselvää että jotain "hämärää" on meneillään, koska tiedän kyllä kavereideni mitä suurimmalla todennäköisyydellä tunnistavan, että en ole ns. omissa porukoissa. :D
No just tuo pointti jäi vielä itseltäni laittamatta, että entäpä jos joku miitin ulkopuolinen tuttu tulisi samaan paikkaan :D Siinä siis yksi syy lisää.
-
Tahtoisin kauheesti käydä, mutta pelottaa uudet ihmiset ja pääseekö mukaan porukkaan. Mä kyllä jännitän kauheesti muitakin paikkoja missä on vieraita ihmisiä, oon vähän erakko :D Aiemmin jännitin mahdollisia tuttuja siellä, siitä oon päässyt jo yli.