Kirjoittaja Aihe: Jaarittelua määrittelystä  (Luettu 1533 kertaa)

Kolumnisti

  • Moderator
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 361
  • Galleria
Jaarittelua määrittelystä
« : 22.03.2015, 07:26 »
Jaarittelua määrittelystä
 
 
Mitä se on se dominointi? En nyt edes kysy ihan täysin leikilläni, olen pohtinut kovasti omaa suhtautumistani tähän, koska kuten niin moni muukin, myös minä välillä ajattelen olevani liian vanilja voidakseni lukea itseni varsinaisten perverssien kirjavaan joukkoon. Vai voinko?
 
Jos lähdetään siitä, mitä dominointi sanana on; hallitsemista, vallitsemista. Se voi siis olla sekä jonkin ihmisen tai ihmisten tekemiseen vaikuttavaa valtaa, tai asioiden tila jossa dominoiva määrittelee vallitsevan järjestyksen. Kun tätä alkaa ajattelemaan oikein pitkälle, ei oikeastaan ole enää niin yksiselitteistä, kuka sen kaapin paikan määrää. Tai jos määrää jonkun määräämään jotain? Ei saatana, nyt jo karkaa mopedi täysin käsistä.
 
Sitten voisi taas pohtia kääntöpuolta, mitä se on se alistuminen? Vaatiiko se sen fyysisen ylivallan, pakottamisen tunteen joka tuntuu olevan sellainen alistumisen arkkityyppi? Vai riittääkö halu alistua ja palvella, onko sillä mitään merkitystä millainen on se vallan dynamiikka kunhan se kahden (tai useamman) ihmisen välillä toimii?
 
Katsokaas, minä en voisi pakottaa ketään tekemään yhtään mitään. Ei varmaan suurin osa itsensä dominoiviksi määrittelevistä muutenkaan, mutta en minä näe mitään syytä miksi toista ei saisi pakottaa, jos se on se pohjimmainen toive ja kumpikin saa mitä haluaa. Se ei ole minun tapani dominoida, mutta niitäkin alistuvia on, jotka kaipaavat nimenomaan fyysistä ja psyykkistä pakottamista, manipulointia, väheksymistä ja suoranaista henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Onneksi kaikille löytyvät ne omatkin vastakappaleensa, ettei minun tarvitse liikkua mukavuusalueeni ulkopuolelle.
 
Siitähän tässä minun mielestäni on kysymys. Ei ehkä kannata liiaksi kaivaa asemia siihen mitä on nyt, pitäen kynsin hampain kiinni jostain joka voi muuten aikain saatossa muuttua. Syitä alistumiseen ja alistamiseen on yhtä monia kuin on ihmisiäkin, enkä koe olevani asemassa jossa voisin tuomita yhden ja hyväksyä toisen. Itse me olemme vastuussa siitä mitä ja kenet me itsellemme valitsemme oikeaksi.
Kuitenkin, kun puhutaan tarpeesta alistaa tai alistua, niin olisi ehkä ihan hedelmällistä miettiä sitä, miksi näin on? Miksi tarve itse asialle tulee ensin ja ihminen jää jotenkin toissijaiseksi, halujen välikappaleeksi? Tarve on sanana melkoisen vahva, viittaa johonkin halua voimakkaampaan joka tuntuu siltä, kuin ilman ei tulisi toimeen. Sen olen valmis hyväksymään oitis, että kohtuullinen annos kaivattua saa olon tuntumaan huomattavasti paljon paremmaksi ja juuri tähän tunteeseen perustuu kaikki seksuaalisuus, myös se parjattu vanilja.
 
Enemmänkin kuin yrittäisin kertoa mikä on juuri teidän oikea suuntanne, toivoisin herättäväni itsekritiikkiä ja uusia näkökohtia omaan elämäänne. Jos suuntanne on oikea, se vahvistuu, jos jotain korjattavaa löytyy, löytänette minua etevämmin omat ratkaisunne. Sitä vartenhan tämä foorumi on, eikö? Omien ajatusten heijasteleminen muiden ajatuksiin, näkökantojen kyseenalaistaminen omien ja muiden kokemusten valossa, oman suunnan etsimistä ja onnellisuuden tavoittelua muodossa tai toisessa.
 
Jokainen elämä on arvokas, jokainen elämä on ainutlaatuinen. Toivottavasti löydätte omaanne yhtä paljon, kuin olen omaani löytänyt. Toivotankin teille onnellisuutta sen verran kuin pystytte kestämään ja juuri sopivasti menetyksiä että osaisitte arvostaa sitä, mitä teillä on ja vain niin suuria vastoinkäymisiä että jaksatte nousta ylös entistä vahvempana.
 
Ei ole syytä unohtaa, että vaikka kaikki menisi hyvin, niin huonosti tämä kaikki päättyy, joten leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä :)
 
 
balthazar, ulkopuolinen mutta aina pienemmän ja heikomman puolella.

Guide-Master

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 938
  • En ole valmis, enkä toivo koskaan olevani valmis.
  • Galleria
Vs: Jaarittelua määrittelystä
« Vastaus #1 : 22.03.2015, 11:58 »
Eikö nämä asiat ole yksilöstä riippuvaisia, sillä se miten syvälle voi mennä asioissa riippuu aina ihmisen käsittely kyvystä/ siitä mitä pystyy tekemään. Jolloin jokaisella on omat rajansa, jossa se miten pystyy käsittelemään uutta on merkittävä tekijä. Eli monesti juuri dominoiva rajallisuus siinä mitä pystyy tekemään on se rajoittavia tekijä, sillä jos hänen moraaliset arvot tulevat vastaan, niin niistä on vaikea oppia pois.