Kirjoittaja Aihe: Haluan kyseenalaistaa Masterini. Näkemyksiä kokeneilta asiaan?  (Luettu 12391 kertaa)

Viridian

Haluaisin kuulla kokeneiden domien näkemyksiä tilanteesta, jossa sub päättää kyseenalaistaa domin valta-aseman.

Haluan hyökätä kaikella voimallani hänen päälleen. Niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja salaa toivoa että hän musertaa minut. Tuntuu etten minä nyt hyvänen aika voi nöyristellä miehen edessä ja antautua miehelle jolla ei todellisuudessa ole mitään otetta minuun. Nimenomaan en koe sitä antautumisena vaan teeskentelynä, miellyttämisenä. En saa siitä mitään.

Ja syy miksi haluan kyseenalaistaa Masterini on se, että hän on minua vain kymmenisen senttiä pidempi, ei mitenkään superlihaksikas (haluan nimenomaan nähdä löytyykö hänen sisältään se sisu ja raivo jota kaipaan), hän ei aina ole johdonmukainen ja toisinaan epäilen ettei hän oikeasti tiedä mitä tekee, hän on vain hyvä selittämään tilanteet itselleen edullisiksi ja se, että hän on minua jonkin verran nuorempi. Haluan nähdä onko hän oikeasti kypsä vai opiskellut jostain asiat joita minulle kertoo.

Mutta miten domina suhtautuisitte moiseen kyseenalaistukseen? Tulisiko egoistinen raivo kun sintti alkaa isotella ja massiiviset rangaistukset vai mitä? Näyttäisittekö vain voimanne ja toivottaisitte tulevatkin epäilykset ja kyseenalaistamiset tervetulleiksi "I can handle it" - mentaliteetilla? Ja saako sub ylipäätään teidän mielestä kyseenalaistaa Masteriaan vai pitääkö vain miellyttää ja alistua?

Niin ja subeiltakin kokemukset vastaavista tilanteista asiaan erittäin tervetulleita!
Kysyttiin Mastereilta ja subeilta, niin kurittomana Dommena vastaan.

Minulla ei ole koskaan ollut itseäni lyhyempää subia. Sellainen hyvä pituusero subin eduksi on 10-15 cm, mutta ykkösorjani on minua n. 25 senttiä pitempi. Ehkä vähän painavampikin. Jos hän saisi yhtäkkiä, reilun 10 vuoden suhteen jälkeen päähänsä, että alistuminen on teeskentelyä ellei toinen ole fyysisesti vahvempi, ja sen kunniaksi heittäisi minut seinään, niin koottuani itseni sieltä seinän vierestä lattialta kävelisin pois. Melkoisen pettyneenä siihen, että olen käyttänyt aikaani, energiaani ja tunteitani ihmiseen, joka ratkoo asioita fyysisellä väkivallalla.

Eli kuten sinulle on jo kerrottu, yllättävä väkivalta ja toisen kimppuun käyminen ei kuulu normaaliin ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Jos asiasta on keskusteltu ja sovittu, että haluat jonkinlaisen painimatsin, niin se saattaa hyvinkin sopia toiselle. Varsinkin jos hän arvelee voittavansa, ja varsinkin jos on selvää, että et voi olla onnellinen suhteessa ennenkuin sinut on voitettu/pantu kuriin/alistettu fyysisesti.

Mutta kannattaa hiukan miettiä omaa itseään, esimerkiksi sitä miksi ei voi odottaa ja antaa luottamuksen ja suhteen syvyyden kehittyä pienin askelin, omia ja toisen rajoja, lempiasioita ja inhokkeja opiskellen, vaan haluaisi saada selkeämmin pisteen omalle pyristelylleen. Ja voitko olla varma että kerta riittäisi?

Minulla on kokemusta lasten uhmaikävaiheista. Joku rissasi tietyn ajanjakson ihan kaikesta, mutta hiljalleen alkoi tottua ihmiselon normaaliin rutiiniin. Joku aina ja joka kerta yhdestä asiasta ja muu sujui, kunnes vaihe oli lopulta ohi. Ja joku jokaisesta asiasta erikseen kokeillen onko totta, että tässä huushollissa syödään tai nukutaan tai puetaan vaatteet, kunnes kaikki eri asiat oli vähintään kerran testattu, ja saattoi keskittyä tärkeämpiin juttuihin.

Oletan, että subeillakin on eri tapoja tottua ajatukseen, että toisin kuin muualla maailmankaikkeudessa, siinä omassa itsen ja dominoivan välisessä kuplassa toimitaan lähtökohtaisesti sen D:n säännöillä, ja että se on sitä alistumista.

Eli valitettavasti joudut luultavasti kertomaan jollain tasolla vastakappaleellesi, millainen se sinun fantasiasi suhteen alkuvaiheesta on. Missä on tosin se pieni riski, että alussa (ja myöhemminkin) voi tulla hetkiä, vaikkapa sessiossa ihan uusia asioita tehdessä, jolloin oikeasti sinulla tulee täysi  paniikki, jostain molemmat täysin yllättävästä syystä. Ja ehkä se mitä silloin tarvitsisit ei välttämättä olisi päättäväinen kuriinlaittaminen fyysisellä ylivoimalla vinkumisesi ignooraten. Tai mistä minä tiedän vaikka olisikin, enhän minä ole sinun kanssasi juonut kannukaupalla teetä tai kahvia sisintäsi luodaten.

Mutta joo, samaa multa kuin muiltakin, ole armollinen ihmistä kohtaan, joka haluaa omistaa sinut ja pitää sinusta huolta, onhan se huima asia opetella yhdessä ja kasvaa puolin ja toisin.

Vir

Pip

Minulla oli subi, joka etukäteen keskustellessa kertoi, että haluaa fyysisesti todeta, että mies tosiaan on häntä voimakkaampi. Täten mulla oli ajatus valmiina siitä, että joudumme painimaan. Jos hän olisi ilmoittamatta ensimmäisen sovitun sessioinnin aikana alkanut vääntämään tosissaan ja ollut muutenkin paha suustaan, niin olisin kyllä torjunut hänet ja lähtenyt ovesta pihalle. Ei tuollaista tehdä etukäteen ilmoittamatta, ainakaan mulle.

Sauli

Kuten muutkin ovat sanoneet niin älä lähde tekemään odottamattomia. Jos haluna on tulla alistetuksi, eikä alistua, niin hyvällä todennäköisyysellä voi onnistua, mutta sovituissa rajoissa. Nämä hommat eivät toimi niin että kaikki mikä ei ole erikseen kiellettyä on sallittua ja koskee molempia osapuolia.

Slave to be

  • Vieras
Ihan tarkennuksena, en ajatellut hyökätä yhtäkkiä Masterini kimppuun, käyttäväni väkivaltaa tai millään tavalla satuttavani Masteriani. Mutta todellakin haluan uupua ja alistua hänen fyysisen voimansa alle. Olen sitten epäkypsä tai mitä lie, sitä minä silti haluan. Käytännössä tämä tarkoittaisi todennäköisesti hanttiin laittamista kun hän yrittää sitoa minua tai pitää paikallaan ja rimpuilemista täydellä voimalla kunnes sulan hänen ylivoimansa alle.

Psyykkinen haastaminen ei todellakaan olisi käytännössä vittuilua, vaan esimerkiksi hänen sääntöjensä tarkoituksenmukaista rikkomista tilanteessa, jossa hän haluaa tai hänen tulee käyttäytyä hillitysti ja muodollisesti. Ja sitten seurata hänen reaktiotaan. Antaako minun niskuroida.

Draugo

Ihan tarkennuksena, en ajatellut hyökätä yhtäkkiä Masterini kimppuun, käyttäväni väkivaltaa tai millään tavalla satuttavani Masteriani. Mutta todellakin haluan uupua ja alistua hänen fyysisen voimansa alle. Olen sitten epäkypsä tai mitä lie, sitä minä silti haluan. Käytännössä tämä tarkoittaisi todennäköisesti hanttiin laittamista kun hän yrittää sitoa minua tai pitää paikallaan ja rimpuilemista täydellä voimalla kunnes sulan hänen ylivoimansa alle.

Psyykkinen haastaminen ei todellakaan olisi käytännössä vittuilua, vaan esimerkiksi hänen sääntöjensä tarkoituksenmukaista rikkomista tilanteessa, jossa hän haluaa tai hänen tulee käyttäytyä hillitysti ja muodollisesti. Ja sitten seurata hänen reaktiotaan. Antaako minun niskuroida.

Olin lisäämässä oman korteni kekoon mutta tämä tarkennus oli sinänsä tarpeellinen joten aiempi kommentti ei enää ole niin oleellinen. Vastaanpa siis tähän uudempaan sisältöön :)

Tässäkin tapauksessa on oleellista että asiasta on keskusteltu etukäteen. Turvasanoista huolimatta jos ilman etukäteistietoa sub alkaa vastustelemaan sitomista ym. niin ensimmäinen reaktio Domilla on todennäköisesti että jotain on pielessä ja sessio kannattaa keskeyttää. Eli en usko että ilman keskustelua saat haluamaasi lopputulosta vaikka olisi kyse vähemmän väkivaltaisestakin toiminnasta.

Tuo psyykkinen puoli taas kuulostaa enemmän brättäilyltä josta itse en niin hirveästi syty mutta sekin on makuasia ja veikkaan että jos sinun Masterille se toimii niin keskustelun jälkeen tuskin on ongelmaa kunhan olet valmis kestämään seuraukset.

vila

  • Vieras
Ihan tarkennuksena, en ajatellut hyökätä yhtäkkiä Masterini kimppuun, käyttäväni väkivaltaa tai millään tavalla satuttavani Masteriani. Mutta todellakin haluan uupua ja alistua hänen fyysisen voimansa alle. Olen sitten epäkypsä tai mitä lie, sitä minä silti haluan. Käytännössä tämä tarkoittaisi todennäköisesti hanttiin laittamista kun hän yrittää sitoa minua tai pitää paikallaan ja rimpuilemista täydellä voimalla kunnes sulan hänen ylivoimansa alle.

Psyykkinen haastaminen ei todellakaan olisi käytännössä vittuilua, vaan esimerkiksi hänen sääntöjensä tarkoituksenmukaista rikkomista tilanteessa, jossa hän haluaa tai hänen tulee käyttäytyä hillitysti ja muodollisesti. Ja sitten seurata hänen reaktiotaan. Antaako minun niskuroida.

Minulle tulee mieleen ylläolevasta ja alemmista viestistäsi mieleen sellainen, että ilmeisesti et luota Masteriisi? Kun kirjoitat, ettet tiedä onko hän oikeasti niin kokenut kuin väittää? Tuosta asiasta pitäisi pystyä keskustelemaan ilman seksiä. Jos ei pysty niin etsi uusi Master. Tosin sitten kirjoitat, että "hän ei vaikuta tietävän mitä tekee" eikä ole johdonmukainen. Eli sinulla on kuva siitä miten Masterin tulisi käyttäytyä? Tämä nyt on sitten aika lailla vain minun näkökulmani mitä aion sanoa seuraavaksi ja toivon, ettei kukaan loukkaannu. Minut omistaa ihminen ja Masterini omistaa ihmisen. Minä en ole siivoava seksirobotti eikä Masterinikaan ole täydellinen. Minulle koko hommasta tekee hauskan juuri se, että alistun myös niille epätäydellisyyksille ja hänelle asiasta hauskan tekee se että hän omistaa juuri minut. Jos hän haluaisi omistaa vain jonkun, joka voi täydellisesti muokata vastaamaan fantasiaa niin minä olisin aivan liian vahva ja itsenäinen ihminen siihen. Olen sitoutunut omaan rooliini, työstän alistumistani itse (enkä oleta että Master korjaisi minun epätäydellisyyksiäni) ja hyväksyn sen ettei aina mene niin kuin minä haluan. Onko Masterini sitten minun fantasioiden ruumiillistuma? Ei, koska hän ei tykkää tietyistä jutuista joista mä tykkään kovasti :D Noin muuten minua kyllä alkaa panettaa aina kun ajattelinkin häntä ja puhun hänestä ehkä liiankin kanssa. Kaikki minut livenä tuntevat tietävät, että olen ihan päättömästi rakastunut Masteriini. Toisaalta sitten kotona voin joskus huokaista, että "onko koko ajan pakko määräillä" (ja kun olen orja niin se on aika paljon määräilyä, että pääsen tuohon pisteeseen). Ja sitten hän nauraa ja jatkaa määräilyä.

Nyt tämän oman sepustukseni perusteella suosittelisin, että ennen kuin lähdet haastamaan häntä tavalla tai toisella niin pohdi ensin itse. Mitkä ovat ne asiat, jotka sinua oikeasti häiritsevät? Jos kyse on luottamuksesta niin silloin tilanne on aika vakava ja edellyttää tasavertaisten aikuisten ihmisten keskustelua. Jos kyse siitä, että haluatkin brättäillä niin taas keskustelun kautta. Jos kyse on siitä, ettet luota onko Masterisi henkisesti riittävän voimakas alistamaan sinua niin pohdi miksi tunnet niin. Kuinka sujut olet oman alistumisesi kanssa? Jos koet, että voit alistua vain tietyllä tavalla käyttäytyvälle Masterille eikä Masterisi vastaa sitä kuvaa niin brättäily ei ehkä ratkaise ongelmiasi. Kaikki Masterit eivät myöskään hyväksy brättäilyä. Esimerkiksi minun Masterini ei hyväksyisi ikinä brättäilyä, vaikka saankin sessiossa sanoa jos en halua tehdä jotain (kunhan tosiaan sitten kuitenkin kiltisti teen/yritän tehdä jos hän pysyy päätöksessään). Hänelle brättäily on osoitus siitä, että henkinen alistaminen ei ole onnistunut. Hän ei siis lähde taistelemaan vallasta vaan olettaa, että se kuuluu hänelle automaattisesti ja minun pitää sitä kunnioittaa.

Lady Whip

  • Turun Baletti
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 3433
  • Sadistinen Gfe-Domina
  • Galleria
Komppaus vilan kirjoitukselle.
Oli monta kohtaa mitkä haluaisin merkitä. Tässä yksi olennainen:"Olen sitoutunut omaan rooliini, työstän alistumistani itse (enkä oleta että Master korjaisi minun epätäydellisyyksiäni) ja hyväksyn sen ettei aina mene niin kuin minä haluan."

Sigmamies

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 1026
  • Sanansa mittainen kusipää
  • Galleria
Haastat masterisi etukäteen ilmoittaen että tarvitset oikean tunteen siitä että hän on vahvempi henkisesti ja fyysisesti. Ilman tuota haastamista homma on lattea ja jos haastaminen menee perseelleen niin sitten vaan etsimään masteri joka sulle pärjää ja saat sitä mitä haluat  >:D
Mun mielestä alistuminen pitää ansaita ja sun tapa on ihan hyvä siihen,vain noi riskit pitää tiedostaa ja tuohon kyseenalaistustilanteeseen voi sopia jonkun erikoisturvasanan jotta ei mene överiks  :).  Eli tuolla turvasanalla kerrot että viesti meni perille,oon sun tee mitä tykkäät  >:D

Aloittajasta tulee loistava subi sopivissa käsissä   :)

susa-anniina

  • Smurffit
  • Baarikärpänen
  • *
  • Viestejä: 696
  • Sekarotuinen subikoiranarttu tai jotakin muuta
  • Galleria
Vähän samanlaisia ajatuksia aloittajan kanssa omaavana tungen lusikkani tähän soppaan...

Itse koen, että minun on saatava se kokemus, että minun täytyy myös fyysisesti alistua toiselle. Haasteellista tilanteessa, kun on voisin helposti kilpailla "palstan vahvin nainen" kisassa, jos täällä sellainen olisi.  >:D Jos minun pitäisi alistua itseäni heikommalle (fyysisesti tai henkisesti), lyhyelle ihmiselle tai vaikka ihmiselle, jonka ajattelen olevan tyhmä, se ei vaan toimisi. Monen mielestä se arvostus tulee muusta, mutta hyvä teille, teille se tulee muusta. Tämä on minun kokemus ja olen aika pitkän tien kulkenut täällä ja elämässä muuten, jotta olen oppinut, että on ihan ok olla yleisen mielipiteen vastainen ja väärällä tavalla alistuva. Oikeastaan vielä pidempi tie on pitänyt kulkea siihen, että itsekään on tajunnut, ettei ole alistuva vaan oikeanlaisen ihmisen alistettavissa. Samanlaisen polun olen kulkenut sen suhteen, ettei kipu oikeastaan ole kivaa, mutta nautin tulla satutetuksi. Olla kohteena. Itsellä nämä kaksi sitten linkittytvät vahvasti yhteen.

Tämä yhteisö näyttäytyy uudelle ihmiselle vapaamielisenä ja suvaitsevaisena, mutta ikävä kyllä se on sitä usein vain silloin kun ymmärrät oilla oikealla lailla pervo. Moni vastasi, että oma kumppani ei ikinä hyväksyisi moista. Onneksi meitä on erilaisia ja vaikka ehkä sellaista, jonka kanssa ajatukset ja mieltymykset menisi 100% yksiin, ei löydy, niin niiden isojen linjojen on mentävä.

Helpommin olisi aina löytänyt seuraa, jos olisi toisenlainen, mutta kun ei ole. Kyse ei ole brattailystä vaan ihan muusta. Yhteentörmäyksiä on tullut. Kaikki ei ole tykännyt. Tällä piirteellä on yritetty puolustella myös väärinkäytöksiä (että on ihan ok pistää kännissä turpiin kun sähän tykkäsit, että sua satutetaan) jne. Olen oppinut olemaan omanlaiseni, muutenkaan en ole ihminen jonka oven takana olisi jonoksi asti seuranhakijoita, mutta ei tarvitse olla. Kelpaan oikeille ihmisille täläisenä. Tsemppiä aloittajalle itsensä etsintään, se on pitkä tie, mutta antoisa. Ja ei kannata kuunnella noita, mitä kannattaisi tehdä toisin jne. Itsekin kyllä suosittelen ottamaan asian puheeksi ennen painimatsia (vaikka useamman masteri ei siitä tykkää, niin kyllä niitä hikipäässä painijoitakin löytyy, osa niistä ymmärtää jopa sitten lähteä rajoittamaan sitomalla, peittämällä silmiäk erilaisin uhkauksin jne, mielikuvitus on näissä sitten vaan rajana)


Pippi Longstocking

  • Vieras
 Huutelen tähän väliin vaan: susa-anniina  :love:

susa-anniina

  • Smurffit
  • Baarikärpänen
  • *
  • Viestejä: 696
  • Sekarotuinen subikoiranarttu tai jotakin muuta
  • Galleria
Huutelen tähän väliin vaan: susa-anniina  :love:

oho ja kiitos  :)

Slave to be

  • Vieras
No niin, asiasta on puhuttu ja sain luvan pistää parastani silloin kun Masterini on fyysisesti läsnä. Kerroin tuosta psyykkisestä haastamisestakin ja lisäsin että tekisin sen missä tahansa julkisella paikalla. Kyllä, niinkuin pahainen kakara ruokakaupassa itkupitkuraivarillaan haastaa vanhempansa. Mutta asiasta kerrottuani en niinkään koe sille enää tarvetta. Masterini ei tiedä tätä ja tuntuu välttelevän seuraani julkisilla paikoilla. Enpä tiedä mitä ajatella siitä...

Slave to be

  • Vieras
Ja tuosta Masterin häipymisestä minun tottelemattomuuden tai huonon käytöksen takia. Ain't gonna happen. Minä rakastan häntä ja hän minua. Tämä ei ole pelkästään leikkiä. Hän on sanonut minulle, että tämä loppuu siihen kun minä päätän lähteä. Hän ei omien sanojensa mukaan pysty valitsemaan lähteekö vai jääkö, hän on kiinni tässä, lumoutunut. Lähteminen on hänen käsityskykynsä ulkopuolella.

Ja jos noin ei olisikaan, lähtemisellä uhkaileva tai sitä rangaistuksena käyttävä Master saisi minun puolesta häipyä saman tien. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

viaton

  • Kanta-asiakas
  • ***
  • Viestejä: 369
  • pikkuvikainen
  • Galleria
Ehkäpä hän haluaa välttyä julkiselta kohtaukselta, joka saattaisi käytöksesi vuoksi sinut huonoon valoon ja siinä sivussa hänetkin. Vaniljoiden keskellä julkisella paikalla kiukuttelu ja kyseenalaistaminen on varsin hankala asia, sillä silloin kurinpalautus, rankaiseminen tai ihan vaan omasta asemastasi muistuttaminen on hyvinkin hankalaa. Sitä, kun joutuu kovinkin helposti syytetyksi väkivallasta ja ties mistä, jos julkisesti menee toiseen kajoamaan (jos teillä on käytössä fyysiset rangaistukset) eikä se julkisessa tilassa läksyttäminenkään ihan helppoa ole. Alistuvallehan muiden ja etenkin vaniljoiden läsnäolo on eräänlainen "safe zone", sillä aika typerä tarvitsee olla, jotta menisi esim. nipistämään huonosti käyttäytyvää alistuvaa julkisella paikalla.

Itse yritän käyttäytyä parhaani mukaan muiden läsnäollessa (etenkin silloin, kun paikalla on vaniljoita), jotta julmuri voisi olla minusta ylpeä enkä muutenkaan halua aiheuttaa hänelle ylimääräistä päänvaivaa käyttäytymällä huonosti.

Komppailen myös vilaa tuossa oman alistumisensa työstämisessä. Minulla oli alussa suuria vaikeuksia päästä irti ja alistua, mutta työstin jokaisen tapaamiskerran jälkeen asioita itsekseni. Suurin osa työstä on tapahtunut oman pääni sisällä eikä se ole ollut julmurin tehtävä pakottaa minua alistumaan, vaan minun on täytynyt löytää halu alistua itsestäni.

Molemmin puoliset tunteet ovat hyvä lähtökohta ja kärsivällisyys auttaa pitkälle. Suhteen toista osapuolta kohtaan kannattaa silti olla armollinen, sillä suhde on hänellekin uusi ihan yhtälailla ja alkuvaiheessa kaikki on yhtä hakemista ja kokeilemista. Valitettavasti ja toisaalta suureksi iloksi yhteenkään suhteeseen ei löydy valmista muottia, vaan sen molemmille sopivan muotin joutuu hakemaan aina uuden ihmisen kanssa. Teillä näyttäisi molemmilla olevan tahto tehdä töitä suhteen onnistumisen eteen, joten eiköhän se siitä :) Hänelle kannattaa ehkä mainita mielesi muutoksesta julkisella paikalla haastamiseen, jottei hän joudu olemaan kanssasi varpaillaan kaikissa julkisissa tilanteissa.

taikakaulin69

  • Vieras
Sen kun haastatte vaan, hommahan on loppujen lopuksi kahden välistä leikkiä. Mutta aina pitää varautua
siihen, että kun puskee päätään karjalanmäntyyn, puolipallot saavat maistella koivuniemenherraa tai jotain
muuta sopivan kirpeäkäyntistä raippakasvustoa  C:-) Siinä ne haasteluhalut haihtuvat haha  >:D