Kirjoittaja Aihe: Mitä jos et olisikaan vain hiljaa?  (Luettu 77268 kertaa)

Kolumnisti

  • Moderator
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 372
  • Galleria
Mitä jos et olisikaan vain hiljaa?
« : 05.08.2018, 10:58 »
Mitä jos et olisikaan vain hiljaa ?

Jouduin kaltoinkohtelun uhriksi D/s-suhteessani joitain vuosia sitten.

Eikä tämä kolumni kerro siitä.

Tämä kolumni kertoo siitä mitä tapahtui sen jälkeen.

Väkivalta on toisen alistamista. Se voi olla henkistä tai fyysistä. Henkinen eli psyykkinen väkivalta on muun muassa toisen nimittelemistä, mitätöintiä, uhkailemista, kiristystä, puhelimen tai sähköpostin tutkimista ja muista ihmissuhteista eristämistä.

Minä tapaan luottaa siihen että ihmiset muuttuvat. Ajattelen että jokainen tekee virheitä, ja niistä oppii. Luotan maalaisjärkeen ja intuitioon, ja hoen mantran lailla lauseita kuten "yhdelle vaarallinen ei ole toiselle vaarallinen". Ajattelin että vaikka omalla kohdallani kaikki ei olisikaan mennyt hyvin, muiden kohdalla hyvinkin voisi mennä.
Taannoin kuitenkin kuulin että mikään ei ollut muuttunut. Minun jälkeeni tuli vielä muita uhreja. Meitä oli yhteensä jo ainakin kuusi. Kuusi ihmistä, joita maalaisjärki ja intuitio ei pelastanut. Yhdelle vaarallinen oli toiselle vaarallinen. Mieleni risteili erilaisten vaihtoehtojen välillä. "Mitäs minä sanoin" ja "asiahan ei tietenkään minulle kuulu.." fiilisten keskeltä päädyin EVVK- vaihtoehtoon. Välinpitämättömyyteni vaihtui kuitenkin hämmennykseen kun tajusin miten paljon tunnenkaan ihmisiä, jotka ovat scenessä joutuneet konsensuaalisuuden loukkausten, henkisen ja fyysisen väkivallan, ja jopa pahempien asioiden uhreiksi.
Eikä kukaan tiedä siitä. Muutamaa satunnaista ystävää lukuunottamatta. Ja tämä olisi todennäköisesti vain jäävuoren huippu. Ehkä jopa enemmän kuin se mitä tiesin, minua järkytti se mitä en tiennyt. Tiesin jo näin paljon, mutta oikeastaan en tiennyt juuri mitään, koska en edes tuntenut paljoa ihmisiä. Eihän se voinut olla niin että näitä tapauksia olisi vain minun lähipiirissäni. Niitä olisi kaikkialla. Piilossa ja pinnan alla.

Ihmiskunnan historiassa on ollut aika, jolloin kaikki seksuaalinen ahdistelu vaiettiin kuoliaaksi. Eikä siitä ole edes niin kauan aikaa.  #MeToo- ilmiö toi valtavirran tietoisuuteen sen miten paljon seksuaalista ahdistelua tapahtuu. Olemme päässeet pitkälle. Vai olemmeko sittenkään ?
#MeToo- ilmiö sai minut tajuamaan sen miten tärkeää on tuoda asioita päivänvaloon, muuttaa näkymätön näkyväksi. Miten mikään ei muutu jos kukaan ei uskalla puhua. Miksi me sitten emme uskalla puhua? Tarvitseeko scene oman #MeToo:n ?

Niinkun kaikissa ikävissä asioissa ja jäälle menemisessä, jonkun on aina oltava ensimmäinen. Se ensimmäinen saa yleensä kakkaa niskaan, tämän tiesin vanhasta kokemuksesta. Olisin voinut kirjoittaa teille fetisseistä (voi pojat, niissä riittääkin kerrottavaa) tai vaikkapa jostain muusta kivasta, viihdyttävästä ja pikkutuhmasta, mutta sen sijaan kirjoitankin tästä.
Ei siksi että erityisesti haluaisin, vaan siksi että tästä tarvitsee puhua.

Henkisen ja fyysisen väkivallan kokeminen aiheuttaa pelkoa, ahdistusta ja masennusta. Pelko voi myös lamauttaa. Väkivallan kohteeksi joutuminen heikentää itseluottamusta. Uhri voi myös ajatella, että väkivalta olisikin perusteltua tai oikein. Näin ei kuitenkaan ikinä ole. Edes provosointi ei oikeuta toista väkivallan käyttöön. Väkivallan kohteeksi joutuminen ei ole uhrin syy.

Mitä jos kukaan ei usko minua ?

Mitä jos joku uskookin ? Olet silloin ehkä onnistunut pelastamaan yhden uuden ihmisen joutumasta kokemaan saman mitä sinäkin.

Väkivallan ja kaltoinkohtelun uhrin vähättely on ikävän yleinen ilmiö, niin scenessä kuin scenen ulkopuolellakin. Kyllä, kaikki eivät välttämättä usko sinua. Joidenkin mielestä olet myös itse syyllinen. Mitäs et sanonut turvasanaa, itsehän pyysit ja mitäs läksit. Uskottavuuttasi koitetaan kaikin keinoin aliarvioida ja vähätellä. Jotkut tekevät sen tarkoituksella vähätelläkseen arvoasi todistajana, ja jotkut ovat muuten vaan hyväuskoisia kaverinsa puolustajia, koska eihän nyt niin mukavat tyypit voisi tehdä pahaa kärpäsellekään.
Oletteko ajatelleet, että jos tekijä ei olisi mukava, niin miten hän edes saisi uusia uhreja ? Tietenkin hän on mukava. Hän on empaattinen ja kuuntelee sinua. Se että tulet kuulluksi, saa sinut luottamaan häneen. Siinä on juuri se syy miksi varoitteluja ei uskota. Se on maalaisjärki ja intuitio. Intuitio sanoo että mukava, kuunteleva ihminen on luotettava. Kaikki menee hyvin, niin kauan kun ei enää menekään. Minulla on mielestäni hyvinkin maalaisjärkeä, ja tietenkin luotan myös intuitiooni. Olen paljon ihmisten kanssa tekemisissä ja opiskellut myös psykologiaa, joten pidän itseäni myös hyvänä ihmistuntijana. Silti minä en uskonut varoituksia. Uskoin intuitiooni. Intuitioparkani oli yhtä erehtyväinen kun minä olin ihmisenä.

Kuka kelpaa kertomaan kaltoinkohtelusta ?

Jos kerrot itse kaltoinkohtelusta, olet vain katkera, jätetyksi tullut eksä.
Jos joku muu kertoo siitä,hän ei voi olla luotettava, koska ei edes tunne tekijää.
Jos et kerro nimeäsi, olet epäluotettava, samalla kun tekijä saa paistatella anonyymiyden verhossa.
Jos satut olemaan miespuolinen master joka varoittaa, teet sen vain siksi että saisit kaikki subit itsellesi.
Näin siis dissataan ja mitätöidään jokainen mahdollinen varoittelija milloin milläkin verukkeella, jotta saadaan uhrin kertomus vaikuttamaan valheelta. Näillä perustein siis kukaan ei ole tarpeeksi kelpoisa tai luotettava todistajaksi.

Mielenterveyttäsi saatetaan myös epäillä. Kaikki subit ovat hulluja, sinä olet hullu, ja masteri on vain hullun subin uhri. Ja mites ne saalistavat dommet, afrikan nälänhätä ja kiinan ihmisoikeudet. Näillä keinoin huomiota koitetaan siirtää kokemastasi asioista muualle. Joko siksi ettei haluta sinun kertovan tai siksi ettei vain haluta kuunnella. 
Et kai vain ollut kännissä ? Ai ai ai, paha virhe. Jos olet ollut humalassa, olet monen mielestä yhtä syyllinen kuin tekijäkin. Entäs onko ollut masennusta tai käyntejä psykologilla ? Ai ai ai, paha virhe. Nyt olet varmastikin mielisairas, ja vain keksit asioita päästäsi. Entäs sanoitko pitäväsi rajuista otteista ? Ai ai ai, paha virhe. Jos sanot pitäväsi hooceesta, turvasanasi voidaan ignoorata samointein. Oikeastaan et edes tarvitse turvasanaa. Eikai vaan ole aiempia traumoja ? Ai ai ai, paha virhe. Traumatisoituneella ei ole oikeutta seksuaalisuuteen, eikä ainakaan oikeutta varoitella kenestäkään. Koska.. niin miksi ? Itselleni on jäänyt pimentoon miksi trauman kokenut olisi epäluotettavampi kuin muut.
Oikeasti, emme ole missään keski-ajalla, vaan myös psyykkisistä ongelmista kärsivällä, humalassa olleella, traumoista kärsineellä tai hardcoren ystävällä on oikeus konsensuaalisuuteen.

Ikävä ilmiö on myös että uhrit poistuvat itse scenestä, joko häpeän tai uhkailun takia, tai muuten vaan haluavat rauhassa nuolla haavojaan. Tekijä tietää tämän, ja silloin on helppo huudella että ei ole mitään tehnyt, koska ei ole ketään kertomassa. Ei ole todistajia, niin ei ole tekojakaan. En minä näitä pakenevia ihmisiä syytä. Pakeneminen ja vaikeneminen on itselle se kaikkein helpoin ratkaisu. Eikä ketään pitäisi painostaa kertomaan, jos ei itse halua. Vaikeneminen on sinulle helppoa, mutta joku muu saattaa kantaa seuraukset.

Miten sitten nämä valkoritarit/portinvartijat/keksi itse joku kiva sheimaava sana ?

Miksi masterit sitten varoittavat muista mastereista ? Niin, kuka korjaakaan kaltoinkohteluiden jäljet.. juuri ne muut masterit. Joten on luonnollista että he varoittavat, koska heille on yleensä luottamuksella kerrottu edellisen suhteen asioita. He saattavat olla ainoa henkilö maailmassa jolta kaltoinkohdeltu subi saa tukea ja turvaa. Ainoa kenelle voi kertoa. Ainoa kuka kuuntelee. Näillä ihmisillä saattaa myös olla sen verran munaa, että he uskaltavat kyseenalaistaa asioita mitä uhri itse ei uskalla.
Traumatisoituneen ihmisen hoivaaminen ei ole niin hauskaa, että sitä viitsisi pelkästä mahdollisesta palkkioksi tulevasta pillusta tehdä. Väkivaltaa kokeneen ihmisen lohduttaminen  on raskasta myös lohduttajalle itselleen. Se lohduttava kuunteleva henkilö näkee sen totuuden mitä tekijä ei itse enää ole näkemässä. Olen itsekin joskus (=useita kertoja) päätynyt trauman kokeneen ihmisen kuuntelijaksi. Kyllä, minua suoraan sanoen vitutti, etenkin kun kuulin sen klassisen "ethän kerro kelleen" jolloin tiesin että tekijä saisi jatkaa rauhassa tekojaan.

Monesti kun väkivallantekijä satuttaa kerran, hän katuu tekoaan, vannoo kenties rakkauttaan ja lupaa, ettei niin enää ikinä tapahdu. Näin voi joskus ollakin, mutta jos näin tapahtuu jälleen, ollaan väkivallan kehässä. Se merkitsee sitä, että suhteessa vuorottelevat hyvät hetket sekä väkivallan hetket. Hyvät hetket voivat saada uhrin uskomaan, että suhde on siinä pysymisen arvoinen. Kierre syvenee.

Väkivallan uhri voi alkaa miellyttämään kumppaniaan tai toimimaan niin, ettei tämä suuttuisi. Voi tuntua siltä, ettei uskalla enää olla oma itsensä tai on varottava kaikkea, mitä sanoo tai tekee, jotta toinen ei hermostu. Tämä voi tapahtua huomaamattakin.

Mitä jos joudun kostotoimien kohteeksi ?

Kaltoinkohtelua kokenut joutuu joskus kokemaan pelottelua ja uhkailua että olisi hiljaa. Hänen on oltava hiljaa, jotta tekijä saisi kerättyä uusia uhreja.
Jos sinulle kostetaan, se kertoo enemmän tekijästä kuin sinusta. Jos alistut pelkäämään, olet uhri vielä suhteen loppumisen jälkeenkin.

Kertominen on tärkeää, koska vain sillä voimme muuttaa asioita. Yhteisön jäseninä ajattelen että meillä on myös velvollisuuksia yhteisöä kohtaan. Tehtävämme ei ole kieltää kaikkea sormea heristäen, tai estää ihmisiä tekemästä itsenäisiä valintoja. Saati dissata kaikkia jotka eivät pelaa meidän omilla säännöillämme. Mutta tehtävämme on varoittaa niistä jotka eivät pelaa yhtään kenenkään säännöillä.

Mutta.. Eikö tämä ole yksilön eikä yhteisön ongelma ?

Niin kauan kun sallimme tälläisen käytöksen, se on yhteisön ongelma. Sen sijaan että miettisimme miten tekijän tulevia tekoja voisi estää, suuntaamme mielenkiintomme uhrin syyllistämiseen. Oliko raiskatulla liian lyhyt hame, ja miksei subi vain poistunut tilanteesta tai miksei sanonut turvasanaa. Miksei raiskattu kieltänyt raiskaamasta. Onko uhri elänyt tarpeeksi nuhteettomasti että voisimme uskoa häntä. Keskitymme lillukanvarsiin ja turhaan semantiikkaan. Tekee mieli jälkeenpäin neuvoa uhria, että mikset tehnyt niin tai näin, sen sijaan että kysyisimme tekijän motiiveja. Haluamme uskoa että uhri on jotenkin myötävaikuttanut tilanteeseen, kiinnostumatta juurikaan siitä miten tekijän kanssa tulisi toimia. Olemme huolissamme perusteettomasta varoittelusta, sen sijaan että ottaisimme vakavasti edes perusteltuja varoituksia. Kun kuulet jonkun kertovan kaltoinkohtelusta, mieti että juuri sinä voisit olla siinä hänen tilallaan.

Kaikki kaltoinkohtelut eivät ole sellaisia kerrasta poikki- turvasanan ignooraamisia, väkivallan tekoja tai muuten vain yksittäisiä ylilyöntejä sessiossa. Pahimmillaan uhriin käytetään henkistä väkivaltaa, joka jatkuu kuukausia tai jopa vuosia. Ulkopuolisille kaikki näyttäytyy täydellisenä Ds-suhteena. Uhria saatetaan kuitenkin eristää läheisistään ja yhteisöstä, häntä saatetaan uhkailla tai hänen saatetaan antaa ymmärtää että kaikki on hänen syytään. Tämä muistuttaa hyvin paljon perinteistä vaniljojen kokemaa lähisuhdeväkivaltaa. Yhteisössämme tämä saatetaan naamioida kuulumaan Ds:ään. Tälläisistä suhteista on hyvin vaikea päästä eroon, koska tekijä ei ole mikään random pahis joka hyökkää pusikosta, vaan luotettu kumppani, joka tavallansa ehkä myös jopa rakastaa sinua, vaikka kohtelee sinua kaltoin. Näistä tapauksista on myös hyvin vaikea kertoa ulkopuolisille, koska uhrilla ei välttämättä ole mitään väkivallan merkkejä kehollaan, eihän hän välttämättä ole edes joutunut kokemaan fyysistä väkivaltaa.
https://www.naistenlinja.fi/tietoa-vakivallasta/vakivallan-muodot/henkinen-vakivalta/

Yhteisömme suojelee kaltoinkohtelijoita. Olemme tehneet anonyymiteetin säilyttämisestä niin tärkeän arvon, ettemme uskalla tunnustaa tai nimetä heitä. Tämä antaa tekijöille tilan jatkaa rauhassa toimintaansa. Haluamme kovasti olla kiva ja konsensuaalinen yhteisö, ja ulkomaailmallekin annammekin iloisesti kuvaa että kinkyscenessä ei ole väkivaltaa ja kaikki mitä tapahtuu on täysin konsensuaalista. Samalla paheksumme 50shades leffan epäkonsensuaalisia kohtauksia, taputtelemme toisiamme selkään että onneksi meillä scenessä ei ole tuollaista. Eikö tosiaan ? Samalla suljemme tehokkaasti silmämme, ja olemme ottamatta vastuuta mistään yhteisön sisällä. Olemme siis aika munattomia kun yhteisön sisällä tapahtuu jotain.

Hiljaisuus on hiljaista hyväksyntää.

Älä ole uhri. Ole selviytyjä.

Lisää ajateltavaa :
https://www.dailydot.com/irl/kink-bdsm-consent-problem/


Disclaimer : Kyllä, tiedän hyvin että myös naiset, ja myös subinaiset, syyllistyvät muiden kaltoinkohteluun ja henkiseen ja jopa fyysiseen väkivaltaan, eikä se ole sukupuolesta riippuvainen juttu. Kirjoitan luonnollisesti vain asioista joista itselläni on kokemusta. Vaikka puhun kolumnissa mastereista ja subeista ja cis-näkökulmasta, samat neuvot pätevät kaikkiin sukupuoliin ja rooleihin. Kirjoitan aitoa tekstiä, enkä näin ollen kirjoita sellaisesta mistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta.
Jos haluat keskittyä misogyniaan, tai mikäli haluat vähätellä tai syyllistää uhreja, tai muuten olla vaan mulkku, neuvon sinua päinvastoin kun kolumnissani. Mitä jos vain olisit hiljaa.

-MissMary

Lainaukset: Mielenterveyden Keskusliitto

bikantti

  • Helsingin akateemiset kinkyt ry
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 2569
  • Ymmärrä taaksepäin, elä eteenpäin, nauti tässä.
  • Galleria
Vs: Mitä jos et olisikaan vain hiljaa?
« Vastaus #1 : 05.08.2018, 11:30 »


---
Oletteko ajatelleet, että jos tekijä ei olisi mukava, niin miten hän edes saisi uusia uhreja ? Tietenkin hän on mukava. Hän on empaattinen ja kuuntelee sinua. Se että tulet kuulluksi, saa sinut luottamaan häneen. Siinä on juuri se syy miksi varoitteluja ei uskota. Se on maalaisjärki ja intuitio. Intuitio sanoo että mukava, kuunteleva ihminen on luotettava. Kaikki menee hyvin, niin kauan kun ei enää menekään.
---

+1. Hyvä kolumni.



Mietinpä tässä, että mikä on se seuraava askel.



Ansku

  • Vieras
Vs: Mitä jos et olisikaan vain hiljaa?
« Vastaus #2 : 05.08.2018, 11:43 »
Todella hyvä teksti. Tunnistan paljon vanhan parisuhteen ongelmia. Ensin sinut asetetaan jalustalle ja sen jälkeen aletaan osoittamaan virheitä. Lenkki kiristyy hiljalleen ja epänormaalista tulee normaalia.
Tuo uhrin syyllistäminen on vastenmielinen, mutta yleinen ilmiö. Jotain tutkumusta oli, että yhteisö yrittää pitää kiinni omasta turvallisuudentunteestaan. "Ei ole raiskaajia, olen turvassa, koska uhri itse kerjäsi sitä" tyyppinen juttu. Tuo intuition rooli on myös todella hyvä huomio. Jos ei ole kokemusta manipuloinnin tunnistamisesta, ihminen tyypillisesti syö manipuloijan kädestä ymmärtämättä sitä.
Kiitos tästä. Todella hyvä kirjoitus. Monipuolinen ja soveltuu sceneen, vanilijamaailmaan, alkoholisteihin jne.

latexbun

  • Vieras
Vs: Mitä jos et olisikaan vain hiljaa?
« Vastaus #3 : 05.08.2018, 11:44 »
Itse olen valinnut olla täällä enimmäkseen hiljaa, koska jos antaisin näppäimistön laulaa, siitä seuraisi sellainen paskamyrsky että mielenterveys olisi koetuksella. Olen onnekas, sillä voin jakaa kokemuksia samanhenkisten kinkyjen ystävieni kanssa, vaikeampaa on epäilemättä heillä, jotka jäävät pohtimaan ikäviä kokemuksiaan yksin.

Lisäys: Valitettavasti näin pienessä yhteisössä sillä on merkitystä, kuka puhuu ja kenestä puhutaan. Vaikka kuinka yrittäisin kirjoittaa yleisellä tasolla, mistä tahansa aiheesta, on varmaa että joku tunnistaa tekstistä itsensä. Kuten tunnistavat myös kaikki yhteiset tuttavat, ne hyvänpäivän tututkin. Aina näistä löytyy puolustajia, jotka kyllä rientävät hätiin, jos väärä ihminen avaa suunsa liian vaikeista aiheista. Julkinen nolaaminen ja lynkkaaminen on helppoa, kun tukijoukkoja löytyy. Totuus jää toisarvoiseksi kun on kyse sädekehän kiillottamisesta. Kaikista ei saa puhua, edes kautta rantain. Siksi puhumatta jättäminen on tietoinen valinta.
« Viimeksi muokattu: 05.08.2018, 14:27 kirjoittanut bunni »

Katajanoksa

  • Rsyke
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 301
  • Sopivasti vinossa
  • Galleria
Vs: Mitä jos et olisikaan vain hiljaa?
« Vastaus #4 : 05.08.2018, 11:44 »
Tärkeä aihe, hienoa että nostit sen esiin.

Kinkyihmisten joukossa on varmasti näitä kaltoinkohtelijoita kuten vanilijoissakin. Ja tässä scenessä ei-sallittu toiminta saattaa olla helppo naamioida sallituksi, mistä tulee mieleen että omien rajojen asettaminen ja tunnistaminen on entistä tärkeämpää. Koitan itse muistaa sen subin roolissa olevana miehenä myös. Nuorempana ja kokemattomampana olin uhkarohkeampi mutta onneksi mitään rajoja ylittävää ei sattunut muiden kanssa.

telle

  • PoVi
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1896
  • Ehkä jonkunlainen switch. Näillä kilsoilla asiat..
  • Galleria
Vs: Mitä jos et olisikaan vain hiljaa?
« Vastaus #5 : 05.08.2018, 12:11 »
"Mutta sä et käyttänyt turvasanaa"

Been there, done that. Se kauhu ja inhotus ja epäusko siitä että tämä tapahtuu minulle  jähmettää, kivun sulkee ulkopuolelle ja keskittyy vain tilanteesta selviytymiseen. Ainoa ajatus josta kykenee pitämään kiinni on miellyttäminen ja totteleminen  kauhun lopettamiseksi.

Eikä tässä siis puhuta ex:stä, ihan selvennyksenä.
« Viimeksi muokattu: 05.08.2018, 18:10 kirjoittanut telle »

Tuli

  • Vieras
Vs: Mitä jos et olisikaan vain hiljaa?
« Vastaus #6 : 05.08.2018, 12:26 »
Miksi masterit sitten varoittavat muista mastereista ? Niin, kuka korjaakaan kaltoinkohteluiden jäljet.. juuri ne muut masterit. Joten on luonnollista että he varoittavat, koska heille on yleensä luottamuksella kerrottu edellisen suhteen asioita. He saattavat olla ainoa henkilö maailmassa jolta kaltoinkohdeltu subi saa tukea ja turvaa. Ainoa kenelle voi kertoa. Ainoa kuka kuuntelee. Näillä ihmisillä saattaa myös olla sen verran munaa, että he uskaltavat kyseenalaistaa asioita mitä uhri itse ei uskalla.
Traumatisoituneen ihmisen hoivaaminen ei ole niin hauskaa, että sitä viitsisi pelkästä mahdollisesta palkkioksi tulevasta pillusta tehdä. Väkivaltaa kokeneen ihmisen lohduttaminen  on raskasta myös lohduttajalle itselleen. Se lohduttava kuunteleva henkilö näkee sen totuuden mitä tekijä ei itse enää ole näkemässä. Olen itsekin joskus (=useita kertoja) päätynyt trauman kokeneen ihmisen kuuntelijaksi. Kyllä, minua suoraan sanoen vitutti, etenkin kun kuulin sen klassisen "ethän kerro kelleen" jolloin tiesin että tekijä saisi jatkaa rauhassa tekojaan.

Itselläni ei ole kokemusta skenessä uhriksi joutumisesta. Valitettavasti sen sijaan on tullut vastaan paljon naisia, jotka ovat. Lähisuhdeväkivallan jäljet ovat aika kamalia ja kestävät usein vuosikausia väkivallan loppumisen jälkeen. Minä olen ainakin ottanut tavakseni varoittaa uusille ihmisille tarvittaessa niistä, joista tiedän ja mieluusti edesautan sitä, että uudet skeneen tulevat naiset tutustuvat nopeasti siihen verkostoon, joka osaa varoittaa vaarallisista tapauksista.

scar

  • Vieras
Vs: Mitä jos et olisikaan vain hiljaa?
« Vastaus #7 : 05.08.2018, 13:47 »
Hienoa MissMary,että uskalsit ottaa tämän puheeksi.

Pari ajatusta mitä tuli mieleen aloituksesta:

On niin hankalan tuntuista puuttuua aikuisten välisiin asioihin,se ei ole mukavaa ja mihin itse sitten sotkeutuu..Ollaan korrekteja mieluummin,eikä oikestaan tunneta kunnolla sekaantuakseen..

Miten erottaa esim. Nöyryyttäminen nöyryytyämisestä,lyöminen lyömisestä, totta tosiaan,on aika helppoa naamioida.

Itseäni hieman ärsyttää se,että yleisesti ja julkisesti ottaa dominoivan asenteen kaikkia ja kaikkea kohtaa,mutta erityisesti ihmisiä kohtaan,jotka tietää alistuviksi/alistettaviksi.

Voisin kertoa oman tarinani,mutta se on niin uskomaton ettei kukaan uskoisi ja itse myös sekoilin ja fantasioin. En kuunnellut järkeäni ja intuitio oli ihan sekaisin. Kyllä minua hävettää ja harmittaa sekä kauhistuttaa,että kuinka kauan ihminen pystyy elämään jossain kuplassa,mikä ei ole totta oikeasti. Tämä näin yleisenä ajatuksina.

TEGAMi

  • Vieras
Vs: Mitä jos et olisikaan vain hiljaa?
« Vastaus #8 : 05.08.2018, 14:07 »
MissMarylle mojovat aploodit tämän kolumnin kirjoittamisesta. Tätä olen pohtinut paljon itsekin ja hienoa, että tämä tulee esiin!

Itse pidin erästä kinkyä jotenkin hankalana, syytin omaa päätäni asiasta, etten vain voinut luottaa häneen. Samalla muut kehuivat häntä mahtavaksi ja ihanaksi. Tein töitä sen eteen, että tulin toimeen kyseisen ihmisen kanssa. Lopulta päädyin nuolemaan haavojani.

EDIT:
Lisäys: Valitettavasti näin pienessä yhteisössä sillä on merkitystä, kuka puhuu ja kenestä puhutaan. Vaikka kuinka yrittäisin kirjoittaa yleisellä tasolla, mistä tahansa aiheesta, on varmaa että joku tunnistaa tekstistä itsensä. Kuten tunnistavat myös kaikki yhteiset tuttavat, ne hyvänpäivän tututkin. Aina näistä löytyy puolustajia, jotka kyllä rientävät hätiin, jos väärä ihminen avaa suunsa liian vaikeista aiheista. Julkinen nolaaminen ja lynkkaaminen on helppoa, kun tukijoukkoja löytyy. Totuus jää toisarvoiseksi kun on kyse sädekehän kiillottamisesta. Kaikista ei saa puhua, edes kautta rantain. Siksi puhumatta jättäminen on tietoinen valinta.
+1.
Olen kokeillut yleisellä ja mahdollisimman neutraalisti kirjoittaa asioista, mutta sitten tulee se "kaikki tututkin tunnistaa". Ja ne jotka ovat joskus yrittäneet nostaa asioita esille kaltoinkohdelluksi tulemisesta saavat syyt niskoilleen. Syytetty on aina uhri ja syyttäjät ovat pahiksia, vaikka ovatkin oikealla asialla.
« Viimeksi muokattu: 05.08.2018, 14:37 kirjoittanut TEGAMi »

kissa

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 874
  • start with my mind. touch me there first.
  • Galleria
Vs: Mitä jos et olisikaan vain hiljaa?
« Vastaus #9 : 05.08.2018, 14:10 »
Mä en ole henkilökohtaisesti kokenut kaltoinkohtelua. Mutta olen kuullut kokemuksia. Ja jäänyt aina miettimään miksi tapauksia ei tuoda julki. Siis näitä oikeasti vääriä tekoja. Ymmärrän, että yksittäisen, vähän aikaa skenessä olleen subitytön on täysin mahdotonta tulla otetuksi vakavasti, jos hän kertoo miten 20 vuotta kinky-yhdistysten kivijalkana toiminut kaikkien kunnioittama Sydänten Määster on häntä paiskonut kännipäissään turvasanan jälkeen ja jälkeenpäin kertonut, että koko juttu oli vain subin parhaaksi ja kuuluu asiaan näin syvässä ja merkityksellisessä suhteessa. Kuka uskaltaisi oikeasti tehdä asiasta julkisen? Ei kukaan.

Meidän jonkinlaisena yhteisönä pitäisi kehittää systeemi, joka voisi auttaa uhreja. Oli uhri sitten sub tai Dom tai mikä tahansa. Joku järjestelmä, johon voisi ottaa yhteyttä ja kertoa kokemuksensa puolueettomalle taholle, joka ensinnäkin kertoisi, että uhri on oikeassa, eikä vähäteltäisi uhrin kokemusta. Ja josta sitten saisi apua päästä eteenpäin. Neuvottaisiin terveydenhuollon palveluista yms ja oltaisiin uhrin tukena tarvittaessa ihan konkreettisestikin. Toki tämmöinen vaatisi ihmisiltä paljon, mutta osoittaisihan se, että tämä kinkyskene on todellakin yhteisö, joka jollain tasolla huolehtii jäsenistään.

Ai niin, toivottavasti Miss Mary jatkaa kirjoittamista jatkossakin. Nämä ovat niin ajatuksella kirjoitettuja, että vaikka aihe olisi rankka, näitä lukee mielellään. Kiitos!

brestelle

  • Asiakas
  • **
  • Viestejä: 159
  • A balanced diet of domme and brat
  • Galleria
Vs: Mitä jos et olisikaan vain hiljaa?
« Vastaus #10 : 05.08.2018, 14:12 »
Kiitos tästä MissMary  :love: Tärkeä aihe ja hyvin kirjoitettu, varmasti myös vaati rohkeutta!

momoi36

  • Vieras
Vs: Mitä jos et olisikaan vain hiljaa?
« Vastaus #11 : 05.08.2018, 14:13 »
Kiitos MissMary asian esille tuomisesta. Henkinen väkivalta on niin petollista eikä sitä siinä kuplassa ollessa edes huomaa. Henkiselle väkivallan kans on hankala löytää myöskään sopivaa kohtaa sanoa turvasana. Yleensä se on vasta se viimeinen sana ”Tää oli tässä” kun lopulta saa sen verran voimaa lähteä suhteesta. Ja sillon se on jo liian myöhästä ja haavat on jo tapahtunu..

Perhonen89

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 1582
  • Kiltti tyttö
  • Galleria
Vs: Mitä jos et olisikaan vain hiljaa?
« Vastaus #12 : 05.08.2018, 14:21 »
Pelottavaa tosiaan on, että kaltoinkohtelu ajatellaan normaalina asiana, joka nyt vain kuuluu D/s suhteisiin. Tähän ajattelutapaan nimittäin törmää aina välillä.

Kiitos tärkeän asian esillenostamisesta  :love:

DareDoll

  • Vieras
Vs: Mitä jos et olisikaan vain hiljaa?
« Vastaus #13 : 05.08.2018, 14:36 »
Tärkeä aihe tämä. Ja just toi uhrin syyllistäminen ”mitäs läksit” - mentaliteetilla, olisit pysyny kotona jos ei pää kestä ja ken leikkiin ryhtyy jne. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa olen itsekin kokenut sekä vaniljamaailmassa että tämän scenen sisällä, ja väkivalta on aina väkivaltaa, oli sitten minkälaiset tahansa orjasopimukset allekirjoitettuna. Senkin olen kokenut, että eihän minuakaan ole haluttu aina edes uskoa kun olen kokemuksistani kertonut, sehän kuulostaa vain eron jälkeiseltä katkeruudelta. Kun eihän kukaan ole rehellinen kun exästään kertoo, sehän vaan draamailee? Ja muutenkin taitaa olla pipi päästään? Mental case, traumapotilas ja draamaqueen kun sellaisia selittää.
Onneksi ne tietää, keiden tarviikin tietää.

Punapää

  • Vieras
Vs: Mitä jos et olisikaan vain hiljaa?
« Vastaus #14 : 05.08.2018, 15:23 »
Erittäin hyvin kirjoitettu Mary. Itsekin uhriksi joskus joutuneena tunnistan hyvin itseni kirjoituksestasi. Surullista, että näistä on vaikea puhua, mutta ymmärrän varsin hyvin. Itsekkään en ole skenessä huudellut nimiä tms. Vaikka joku fyysisistä satuttajistani mm. tälläkin sivustolla on. :/ Vaikea aihe, mutta hienoa että se nostetaan rohkeasti esiin ja puhutaan asiasta suoraan.