Pieni scene ja sallittu toisen huomiotta jättäminen

[Kolumnisti]

Pieni scene ja sallittu toisen huomiotta jättäminen

Haluan nostaa esille tällä kirjoituksella sellaisen asian, että Suomen kinkyscene on pieni! "Joo joo, tiedetään." On varmaan kaikkien ajatuksena nyt. Mutta entä sitten, kun scenen sisällä parisuhde tai muunlainen ihmissuhde etenee ”eroon”? Omat paikkakunta kohtaiset piirit pienenevät entisestään. Eikä tämä vain vaikuta siihen, että oman paikkakuntamme piirit pienenevät vaan myös koko maan bilepaikat pienenevät, koska ei tulla toisten kanssa toimeen niin halutaan välttää konflikteja. Tai ainakin jotkut haluavat.

Miksi tällainen aihe? Koska tätä tapahtuu alati. Ihmiset eroavat ja riitaantuvat. Ei voi sanoa, että se on luonnon laki, mutta näin nyt vain on.

Miten sitten, kun ex-ihminen tunkeutuu sinun alueellesi? Sinäkö väistät pakostakin? Voitaisiinko tässä käyttää sellaista ystävällistä otetta: hei olit täällä eka ja jos minun läsnäolo ei tee paikkaa turvalliseksi sinulle enää, niin minä lähden pois. <- tuotahan saa kyllä toivoa, mutta harvemmin ihmiset antavat toisillensa sillä tavalla tilaa. Varsinkaan ne, jotka kokevat olevansa uhreja. "Syypää kärsiköön, minä en ole mitään väärää koskaan tehnyt."

Puhutaan siitä, että toisen huomiotta jättäminen (= ignoraaminen) on p*rseestä ja TÄMMÖISTÄ ei saisi tehdä. Mielestäni, jos jonkun ihmisen kanssa ei voi olla samassa paikassa, niin parempi jättää huomiotta se toinen silloin, jotta kaikki voivat viettää hyvät bileet/miitin. Miksi vain toisen pitäisi jättäytyä miiteistä pois, kun siellä on muitakin ihmisiä, joita haluaa nähdä kuin tämä, jonka kanssa nyt ei tule toimeen?

Eikö tässä olisi se, että annetaan molemmille tila olla paikassa missä halutaan, koska kuitenkin Suomen lakien mukaan ei voi esimerkiksi tavallinen tallaaja heittää ketään hyvin käyttäytyvää ravintolasta ulos, vain koska toisen naama ei miellytä. Mutta se, että toinen kysyy ”mikä on” niin mielestäni voi kohteliaasti sanoa, että ”hei, kiitos seurastasi, mutta ei kiitos”.

Kukaan ei pakota ketään tulemaan toimeen kenenkään kanssa. Toiset voivat yrittää puhua, että jos nyt kuitenkin jotenkin pystyisitte saman katon alla olemaan. Kaikkien kanssa ei vaan pysty. Kenenkään ei pitäisi luopua itselleen tärkeistä asioista. Annetaan kaikille mahdollisuus toimia pienessä scenessämme omana itsenämme ja toteuttaa itseään haluamallaan tavalla (Suomen lakia ja etikettejä noudattaen). Annetaan toisillemme tila ja hyväksykää hiljaa sopimus, että jätätte toisenne huomiotta, jotta kaikki voivat nauttia.


TEGAMi, joka pohtii, koska toisen huomiotta jättäminen on oikeasti ok ja miten itse osaisi tarvittaessa jättää toisen huomiotta, jotta kaikki voisivat nauttia pienestä scenestä.

[Adrenalynnie]

No todellakin skene on niin pieni, että olisipa hankalaa jos ei pystyisi olemaan eksän kanssa ystävällisissä väleissä ja samoissa tapahtumissakin.

Oon jokaisen pitkäaikaisen vaniljaeksänkin kanssa vielä väleissä, vaikkei välttämättä kovin usein tekemisissä.

Mut varmaan hyvä tuollainen huomiotta jättäminenkin / samaan tilaan jääminen tulehtuneista väleistä huolimatta - eipä niitä skenetapahtumia voi mitenkään ”varata” itselleen.

[Tuli]

Yleisellä tasolla olen samaa mieltä, jos kyse on siitä että kyse on vain erosta ja sen tuomista epämiellyttävästä tunteesta.

Jos taas parisuhteessa on toinen rikkonut toisen rajoja, suhtaudun asiaan toisin. Ihmisten rajojen rikkominen tuottaa joissakin tapauksissa PTSD:n tai sen kaltaisen muutoksen, jossa joukko tuosta vaarallisesta tilanteesta muistuttavia asioita aiheuttaa paniikkikohtauksen. Sitä ei voi ihminen itse säädellä päättämällä, että minäpä nyt en saa paniikkikohtausta. Aivot eivät toimi niin.

Mielestäni on kohtuullista odottaa, että tällaisissa tilanteissa se toisen ihmisen mieltä rikkonut osapuoli väistää. Se, miten tuo toteutetaan, onkin sitten vähän monimutkaisempi juttu.

[telle]

Juu, itse pitänyt aina itsestään selvyytenä että on sovittava samoihin juhliin. Ihan ystävällisissä väleissä  olen
 sekä vanilja - että kinky-ex:n kanssa minäkin.

[brestelle]

Tosi hyvä teksti, oon 100% samaa mieltä kyllä

[Alexios]

Jos taas parisuhteessa on toinen rikkonut toisen rajoja, suhtaudun asiaan toisin. Ihmisten rajojen rikkominen tuottaa joissakin tapauksissa PTSD:n tai sen kaltaisen muutoksen, jossa joukko tuosta vaarallisesta tilanteesta muistuttavia asioita aiheuttaa paniikkikohtauksen. Sitä ei voi ihminen itse säädellä päättämällä, että minäpä nyt en saa paniikkikohtausta. Aivot eivät toimi niin.

Mielestäni on kohtuullista odottaa, että tällaisissa tilanteissa se toisen ihmisen mieltä rikkonut osapuoli väistää. Se, miten tuo toteutetaan, onkin sitten vähän monimutkaisempi juttu.

Tämä. Tunnen ainakin yhden tapauksen, jossa ihminen ei voi tulla bileisiin, joissa hänen eksänsä (edelleen aktiivinen skenessä) on läsnä, koska voi alkaa kova ahdistus.

[Stylos]

Periaatteessa juttu on aika simppeli. Exän näkeminen bileissä tms. voi tuntua ikävältä, mutta life goes on, jos sitä jää jumittamaan tekee vain hallaa itselleen. Itsekin olen jättänyt väliin sillä perusteella, että bileet ovat kaukana, vaativat rahaa ja järjestelyitä ja niissä voi syntyä tapaamisia, joista ei piittaisi, mutta totaalivetäytyminen ei auta. Eli jos kyseessä on itselle tärkeistä tapahtumista, niin joskus se on vain kohdattava. Ja ignooraaminen on täysin sallittua ja monesti ei kuminkaan ehdi kaikkien kanssa jutella.

Keskustelussa ilmenneessä mainitussa PTSD-skenaariossa tulee lähinnä mieleen, että mikä voisi olla taustalla tilanteessa, jossa trauman aiheuttaja olisi valmis poistumaan. Parisuhdejutuissahan on  yleensä kaksi näkökulmaa ja todella vakavaan tekoon syyllistynyt todennäköisesti, joko välttäisi skeneä, olisi bannattu tai kieltäisi kaiken eli ei poistuisi.

Jos skenessä yleensä aletaan säätämään, niin helposti tulee vain sotkua. A ja B eroavat ikävällä tavalla, ryhmä C saa paikan X bannaamaan B:n, mikä suututtaa Z:n ja lopulta hänen orjansa Y ei pääse bileisiin! Tosi juttu muuten.

[NaughtyGorgeous]

Itseasiassa juuri eilen sattuneesta syystä mietin että tällainen keskustelun avaus voisi olla hyvä, kiitos aloituksesta TEGAMi.

Omassa elämässäni asia on tosiaan ajankohtainen, olen juuri niitä vaikeita ihmisiä, joilla kestää todella kauan prosessoida eroa, jonka vuoksi en myöskään ole valmis menemään samoihin kemuihin ainakaan vielä eksän/eksien kanssa. Tulemme kyllä toimeen hyvin mm. yhteisten koirien vuoksi, mutta en ole esimerkiksi kyennyt miettimään heidän kanssa edes kauppareissua tai leffassa käyntiä, koska se kaikki muistuttaa menneestä, jota minulla ei enää ole, eikä tule enää koskaan olemaan. Mitä luultavammin vielä pahemmalta tuntuisi nähdä se onni ja rakkaus kinkybileissä, jotka joskus olivat myös meidän kolmen yhteinen harrastus. Vaikka kuulostan varmaankin katkeralta ja vihaiselta, olen ehdottoman onnellinen siitä että heillä on edelleen toisensa. Kun on nähnyt rakkautta todella läheltä, ei halua sen katoavan, vaikka oman rikkonaisuuteni vuoksi päätyisikin ulos parisuhteesta.

Minulle ei ole ongelmallista väistää kemujen suhteen, se on mielestäni parempi vaihtoehto kuin lähteä taistelemaan paikastaan tai kokeilemaan onneaan oman mielenterveytensä kanssa, mutta haasteeksi on muodostunut se että kysymykseni kemuihin lähdöstä on koettu rajoituksena. Olen kai niin kiinni kalenterin kanssa elämisessä, että minulle on helppoa miettiä asioita kuukausien päähän, mutta eiväthän kaikki ihmiset ole sellaisia. Enkä missään nimessä halua rajoittaa entisten kumppanieni elämää, saatika kinkyelämää millään tavalla.

Mutta mikä siis neuvoksi, jos keskusteluyhteyttä ei voi luoda liittyen siihen voidaanko etukäteen tietää, ketkä ovat kiinnostuneita mistäkin kemuista?

[Adrenalynnie]

Jos taas parisuhteessa on toinen rikkonut toisen rajoja, suhtaudun asiaan toisin. Ihmisten rajojen rikkominen tuottaa joissakin tapauksissa PTSD:n tai sen kaltaisen muutoksen, jossa joukko tuosta vaarallisesta tilanteesta muistuttavia asioita aiheuttaa paniikkikohtauksen. Sitä ei voi ihminen itse säädellä päättämällä, että minäpä nyt en saa paniikkikohtausta. Aivot eivät toimi niin.

Mielestäni on kohtuullista odottaa, että tällaisissa tilanteissa se toisen ihmisen mieltä rikkonut osapuoli väistää. Se, miten tuo toteutetaan, onkin sitten vähän monimutkaisempi juttu.

Tämä. Tunnen ainakin yhden tapauksen, jossa ihminen ei voi tulla bileisiin, joissa hänen eksänsä (edelleen aktiivinen skenessä) on läsnä, koska voi alkaa kova ahdistus.

Entäs jos eksä ei ole toiminut omasta mielestään arveluttavalla tavalla ja silti toinen on ahdistunut? Miten ja kuka määrittelee onko mieltä rikottu?

En siis ota kantaa mihinkään tiettyyn tapaukseen, mutta vuosien mittaan monenlaisia tilanteita nähnyt/kuullut. Helposti D on se syntipukki, vaikka subi olisi ollut jo valmiiksi epävakaa tai traumatisoitunut. 

Osalle voisi olla hyötyä mennä (jos pystyy) turvallisena kokemansa ystävän/ystävien kanssa tapahtumiin ja saada heiltä tukea.

[bikantti]

Jotenkin osaltaan komppailen Stylosta ja sitten myös Submitia.

Mieleeni tulee, kun Facebookissa ilmeisesti edelleen on ryhmiä, joissa joskus tuntui, että "kaikesta" on laitettava trigger warning. On vaikea nähdä, miten se pidemmässä juoksussa edistäisi kenenkään vahvempaa vointia. Turvallisilla kuplilla on varmasti rentouttava ja voimia lataava vaikutuksensa, mutta jääkö jotain käsittelemättä, jos yrittää pumpuloida todellisuuden pidemmäksi aikaa? Toisaaltahan se on hallintaa; tekee niitä turvallisia kuplia elämäänsä silloin kun sitä tarvitsee, vaatii tilaa itselleen, jotta sitten jaksaa olla siellä ei-turvallisemmassakin todellisuudessa. Ajan myötä siitä toivottavasti tulee helpompaa ja triggeröivät jutut vähenevät harjoittelun myötä tai sitten saataisiin neuvoteltua jotain jakoja, että kumpi/kuka liikkuu missäkin piireissä ja milloin. Mitä pienemmät piirit, niin sen hankalammaksi menee väistämisperiaate.

[sandman74]

Turvallisilla kuplilla on oma paikkansa elämässä ja niitä kannattaakin järjestää ja suunnitella itselleen, varsinkin jos sattuu kärsimään PTSD oireilusta. Joskus tietoisuus siitä, että se turva on käytettävissä tarvittaessa on se tuki mikä riittää siihen, että pystyy toimimaan normaalisti myös niissä tilanteissa, joissa niitä triggereitä esiintyy ja tällä tavoin pystyy myös opettamaan omalle psyykkeelleen, ettei niihin triggereihin ole pakko reagoida enää samalla tavalla. Mitä useamman kerran noita tilanteita pystyy läpikäymään tietoisena siitä, että ne ne tuntemukset ovat ilman todellisuuspohjaa olevia kaikuja menneisyydestä, sitä helpommaksi samankaltaisten tilanteiden kohtaaminen muuttuu tulevaisuudessa. Aivan kuin Bikantti kirjoitti, jotain tärkeää jäisi käsittelemättä ikiajoiksi, jollei noita henkisiä lukkoja edes yrittäisi avata ja käsitellä. On ihan liian helppoa opetella kiertämään kaikki henkisesti vaikeat asiat, mutta loppuseurauksena siitä voi olla ihminen, jolle jokapäiväinen ei-pumpuloitu todellisuus on mahdotonta kestää ja käsitellä. Niiden oikeiden traumapaikkojen tunnistaminen ja niihin tietoisesti (turvaan tukeutuen, oli se mitä tai kuka tahansa) käveleminen on vaikeaa, mutta ehdottomasti sen arvoista pidemmällä tähtäimellä, koska silloin jokaisen koettelemuksen jälkeen tuosta traumapaikasta kävelee ulos vahvempi ja ehjempi ihminen.

[Galesi]

Hyvä aihe, jota on tullut itsekin pohdittua. Parisuhteen/leikkikaveruuden loppuminen voi olla iso pala nieltäväksi itse kullekin, vaikka se loppuisi ihan vaan omaan mahdottomuuteensa tai erilleen kasvamisen myötä. (En jaksa ottaa kantaa tuohon ikuisuusaiheeseen, kun joku teki jotain väärää)

Vaikka toinen osapuoli lähtee suhteesta hyvillä mielin, voi toisella kestää eron prosessoimisessa pitkäkin tovi. Ehkä pahinta tuossa on, että yhteiset kaverit ja vielä yhteiset tavat viettää viikonloppuja pitää huolen siitä, että siihen exään törmää koko ajan. Vertaat vaniljamaailmaan niin siihen exään ei välttämättä enää tulee törmättyä pitkiin aikoihin, koska iso maailma.

Skeneilyssä tavallaan vielä altistuu siihen toisen uudelleen löydetylle onnelle, kun jompi kumpi on mennyt eteenpäin ja löytänyt jo seuraavan leikkikumppanin/suhteen. Näet ehkä sen ihmisen jonkun toisen kainalossa, piiskan varressa tai kohteena jonkun toisen kanssa yms.

Vaikka oisit kuinka jo muuten yli ihmisestä, niin se, että toiseen törmää seksuaalisissa tilanteissa tuon tuosta voi olla pirun ahdistavaa. Se, kun tuppaa laukaisemaan aika paljon omia hyviä muistoja kyseisen henkilön kanssa. Vaikka kuinka on onnellinen toisen puolesta, oma pettymys voi silti lyödä naamalle märän rätin tavoin. Miksen minä ole tuossa, vaan tuo toinen?

Olen myös kohdannut sitä, että, kun toinen pariutuu niin siinä vaiheessa sinua ei enää varsinaisesti ole olemassa. Ei mitään dramatiikkaa, mutta se viikottainen viestittely vain loppuu kuin seinään, kun monogamia ja/tai parisuhde iskee. Nämä tilanteet on itselle olleet ne pahimmat. Siinä taustalla on kuitenkin ollut pidempää kaveruutta ja ehkä ajottaista leikkimistä. Ihminen vain häipyy, ei enää lounaalla käymisiä tai muita kuulumisen vaihteluita. Ihan kuin millään ei olisi ikinä ollut mitään merkitystä.

[Raippa]

Ei tää asia koske pelkästään kinky sceneä. Ihan normaalin perisuhteen kaatuminen avioeroon voi muodostaa samanlaisia ongelmia. Herkimmin niitä syntyy kun on yhteisiä alaikäisiä lapsia. Silloin joutuu pakostakin tekemisiin exän kanssa. Kinkysuhteeseenkin voi liittyä samoja asioita. Silloin on pakko kohdata sekä itsensä, että entinen puoliso. Miten asiat toimii. Miten ne saadaan toimimaan ja miten vältetään turhia konflikteja. Aina on mahdollista että se entinen puoliso tulee viettämään iltaa sinne, minne sinäkin olet mennyt. Tai kuuluu samaan kerhoon kuin sinä. Jopa työpaikka voi olla sama. Ja työntekijöitten väliset suhteetkin voi olla samat. Enää vaan exää ei voi suudella, kuten silloin kun olitte "me". Silti häntä on palveltava ja kohdeltava samoin kuin muitakin työn tekijöitä. Kyllä samaa kaavaa voi soveltaa myös kinky-sceneen.

[Occam]

 Huomattu on kolumnistin aiheen tuomia kuvioita.

 Jokainen on toki oman itsensä paras tulkki. Jos ei pysty olemaan ihmisten seurassa niin silloin ei pidä olla. Jokaisen on joka tapauksessa kyettävä vähintään asialliseen knssakäymiseen kaikkien kanssa. Ei bileitä, miittejä, kavereita tms. voi oikein varailla tai sanoa että ’hei mene sä tuonne ja mä sit meen tänne, kun mä en tykkää olla sun kaa samois juhlis.’

 Triggeröityä voi toki ja varmasti saakin halutessaan mistä vain. Suhteiden päätyttyä joku kokee asiat toisia ahdistavampina. Itselläkin on frendejä jotka kokevat voimakkaammin ja toiset kuten itse kiroavat hetken ja jatkavat sitten elämää ihan normisti tyylillä ’karavaani kulkee ja koirat haukkuu’.

 Ei kannata minusta pienessä skenessä luoda ristiriitoja ja angstata. Pitää olla iloinen jos exä löytänyt uuden ja on onnellinen. Pitää olla itse optimistinen ja uskoa omiin vahvuuksiin. Pitää vaan grindata kunnes kohdalle osuu hyvä tyyppi jonka kanssa skulaa. Tai useampia jos on poly. Aika korjaa useimmat ongelmat. Sata vuotta ja tän päivän skenen ongelmikaan ei kukaan muista tai niistä välitä.

[TEGAMi]

Jos kutsun ihmisiä miittailemaan.. onko se silloin minun alueeni vai onko se vain yleinen kutsu, johon kaikki ovat tervetulleita? Miten määritellään "minun" alue? Kukaan ei huomannut ottaa tähän "virheilmaisuun" kantaa.

Pidän tästä keskustelusta, mitä täällä käydään.

Tietenkin toisten rikkojaa kohtaan voi tuntea mitä tunteita vain.. Mutta se on kuitenkin mennyttä. Itse pyrin aina muiden riidoista pysymään kaukana, koska en puolta halua valita. Porukka kuitenkin jakautuu ja tietyt väistävät/jäävät pois ja toiset "juhlivat voittoaan".