Kirjoittaja Aihe: Saapaspöppelön™ ja Truupiirturin™ pohdintoja piirtämisestä  (Luettu 7114 kertaa)

Jayteasee

  • PoVi
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 414
  • Saapaspöppelö™, TruuPiirturi™ , Halihirmu™
  • Galleria
Henrik:

Joo, mulla on sama homma. Pidän ne demonit aika visusti siellä sisällä. Tuntuu toisinaan samalta kuin turha valittaminen tai jotain sellaista. Toisaalta sitä ajattelee niin maan pirusti sitä, että mitä muut SAATTAVAT ajatella - ilman mitään totuuspohjaa.

Kävin kurkkaamassa sun töitä. Diggaan. :)


Pyllyart:

No noinhan se menee. Ja tuo sana pyllerrys on kyllä ihan osuva kuvaus sille omalle vallitsevalle asenteelle näitä omia töitä kohtaan. En ole ikinä muuten ajatellut juuri tätä asiaa noin, että antaa muiden päättää. Muutamassa muussa asiassa olen tosiaan siirtänyt vastuun määrittelystä muille.

Minulle "taiteilijuus" on esitetty useimmiten sellaisena vähemmän hurmaavana luonteenpiirteenä. Perfektionismia ja oikkuilua ja vaikka mitä. Onneksi vanhemmiten näille on oppinut kohauttamaan olkapäitään. Kuitenkin on vähän niin, toisinaan asioille ei voi tehdä muuta kuin pitää mielessä... eikä sekään kyllä aina ole mielekästä, ainakaan omalla kohdallani.

Jayteasee

  • PoVi
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 414
  • Saapaspöppelö™, TruuPiirturi™ , Halihirmu™
  • Galleria
Tästä virisi kivasti keskustelua... melkein jatkokysymyksen voisi esittää, että mikä piirtämisessä on kivaa. Se on ehkä hyvä kysymys silloin, kun homma tökkii. Ihan tämmöinen pikainen ajatus vaan.

Henrik

  • Kanta-asiakas
  • ***
  • Viestejä: 384
  • Jäpäkyörä mehtäläene
  • Galleria
...kun piirtäminen on kivaa se on sitä :love:, mutta kun ajatus, toteutus tai wtf ever tökkii, nii alkaa vaan kynän antaa tehdä omiaan. Meitsi otta uuden paprun, hyvää musaa  8) jos mhdollista, eikä mitään ennakkosuunnitelmia. Antaa palaa! Yleensä fokus palautuu hyvinkin pian...

Jayteasee

  • PoVi
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 414
  • Saapaspöppelö™, TruuPiirturi™ , Halihirmu™
  • Galleria
Niin no joo. Pyöriteltiin Khyn kanssa tossa taannoin meditatiivista piirtämistä. En ihan päässyt siihen sisälle, mutta toisaalta oivalsin, että tietyssä mielessä teen sitä koko ajan. Jotain nyherrän aina johonkin paperin kulmaan. Joskus ne poikivat jotain isompaa. Pitääkin muuten taas käydä asiaan.

Rakentaja

  • Vieras
Tästä virisi kivasti keskustelua... melkein jatkokysymyksen voisi esittää, että mikä piirtämisessä on kivaa.
Rakentaja tässä kirjoittelee tällä kertaa.
Se nyt vain on rentouttavaa ja samalla äärettömän stressaavaa, varsinkin kun sitä työkseen tehnyt ja on pakko tuottaa luovaa tulosta myös silloin kun ei huvita.
Joskus on kiva seurata miten ihmiset reagoivat, jotkut kuvittelee että kuva jotenkin heijastaa piirtäjän sisäistä, sekin joskus harvoin pitää paikkansa. Joskus piirsin faceen kuva vastauksen missä vauvalle syötettiin hämähäkkejä, halusin vain nähdä kuinka moni kokee kuvan sairaana.

Violation

  • Vieras
Vasta nyt luin tämän kivan kolumnin, reilusti yli vuoden takaa. Mutta siis:

”Mielenkiintoisempi kysymys on, piirränkö itseni vai muiden iloksi” <— tätä olen pohtinut itse paljon viimeaikoina. Olen piirtänyt ja maalannut aina. Se on mulle(kuten monille muillekin kuvataiteilijoille) yhtä, kuin hengittäminen. Olen alkanut kysymään itseltäni miksi teen kuvia ja minkälaisia kuvia minun pitäisi tehdä ja kenelle. Välillä piirrän ja maalaan näköistä, välillä satutaidetta ja välillä abstraktia suoraan alitajunnasta. En ole löytänyt lopullista ”tyyliäni” ja siksi maalaan ja piirränkin vähän mitä sattuu! ;D  Saan narsistista nautintoa silloin, kun huomaan kehittyneeni ja menen eteenpäin (oppiminen ei ole suora tie eteenpäin, myös taaksepäin voi välillä mennä tai jumittua paikoilleen..). Ja saan sitä samaa narsistista nautintoa myös mahdollisista kehuista. Siksi mä kai niitä töitä laitan Instagramiin ja muutaman tännekin oon laittanut. Maalaan ja piirrän siis myös huomion vuoksi. Mutta kuitenkin sanoisin, että ensisijaisesti itselleni. En ole täysin itsenäinen. Kaipaan ja tarvitsisin yhä opetusta ja palautetta. Koulussa sitä sai, mutta nyt oon sen asian suhteen vähän yksin.
Mun identiteettiin kuuluu vahvasti se, että olen taiteilija. Enkä aio ikinä kuvien tekemistä lopettaa. Aiheet vaihtelee. Olen maalannut nyt kaksi sidonta-aiheista maalausta ja niitä haluaisin tehdä lisää. Ja sitä mukaan, kun tutustun itseeni paremmin masokistina saatan myös sitä puolta tutkia tulevaisuudessa kuvan kautta. Aiheitahan on muutenkin maailma ja alitajunta täynnä - mieli vaan saattaa joskus olla sulkeutunut. Minulla ainakin. Mutta mikään ei voita sitä tunnetta, kun on paperin/kankaan edessä ja tietää mitä tekee.  :love: