Kirjoittaja Aihe: Kipukynnys  (Luettu 12266 kertaa)

Verna

  • Vieras
Kipukynnys
« : 26.03.2011, 10:06 »
Pähkäilin kovin, minne laittaa tämän, mutta täällä ainakin aloitus taitaa olla julkinen, jos joku muukin miettii joskus samaa?

Olen törmännyt semmoiseen pikku haasteeseen, että kumppanin kipukynnys huitelee kovin paljon korkeammalla kuin omani. Enkä osaa olla ajattelematta jotakin juttua toteuttaessani, että miltä ko. toimenpide mahtaisi tuntua omalla vartalollani. Mulla esimerkiksi nännien alue on erittäin arkaa, jopa siinä mittakaavassa, että ne saa jättää ihan suosiolla yksityisalueeksi. Ei kiitos mitään nipsuja, saati painoja kiinni niihin! Sen sijaan kumppani sietää vallan hyvin tuntemuksia ko. alueella ja kokisi mieluusti enemmän kuin mulla olisi kanttia tarjota. Hänkään ei toivo mitään, mistä voisi syntyä vahinkoa ja osaa kyllä käyttää turvasanaa/elettä jos sattuisi tulemaan tarve, mutta mua rassaa silti.

Milläköhän tavalla pääsisin asiassa eteenpäin? Tiedän, että minulla on sanani sanottavana asioihin, vuosien varrella on joitakin juttuja kokeiltu vain kerran, kun joku asia ei tuntunutkaan omalta ja se on ollut ok. Kumppanini ei ole ikinä painostanut minua yrittämään uudelleen. Siitä ei siis ole kyse, että minulta pyydettäisiin jotakin lähtökohtaisesti vastenmielistä. Mutta on vain vaikea tehdä toiselle jotakin sellaista, mitä ei itse  kestäisi, vaikka näkee, ettei toinen ole edelleenkään edes lähestulkoon nyykähtämässä kipuun.

Asiasta on keskusteltu kahden kesken, tottakai, mutta kyselen nyt täältä, olisiko jollakulla heittää uusia näkökulmia asiaan. Josko meikäläisenkin ajatusmaailmaa saisi vähän ravisteltua, se olisi oikein suotavaa. Luulen, että pääsisimme muutenkin taas pari etappia eteenpäin noin kokonaisuutena, kun saisin jollakin keinoin lisää rohkeutta. Jos vaikka tuo kumppanikin rohkaistuisi ääntelemään, elehtimään, ylipäätään reagoimaan toimiini voimakkaammin. Uskon nimittäin, että hän pihtaa reaktioitaan enemmän tai vähemmän alitajuisesti, etten luule menneeni liian pitkälle.

Tuntuu ihan hölmölle koko asia, kun toisaalta pystyn vaikkapa piiskaamaan varsin tuntuvasti. Mutta kun se taas on asia, jonka tuottamasta kivun tunteesta itse pidän. Mutta ne nipistimet ja vaikka tahallisen hankalaan asentoon sitominen ja siinä pitäminen, noissa annan liian äkkiä periksi ihan silkkaa hellämielisyyttäni. Kismittää!!

Lady Whip

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 3182
  • Sadistinen Gfe-Domina
  • Galleria
Vs: Kipukynnys
« Vastaus #1 : 26.03.2011, 10:26 »
Tekisin itse näin. Järjestän tilaisuuden jonka ainoa sääntö on turvasana. Sitä pitää käyttää.
Sen jälkeen sinä voit ihan rauhassa kokeilla, tehdä, tuottaa kipua niin paljon kuin pystyt ja kykenet. Ylitä itsesi. Ajattele, että tähän on hänen lupa. Voi pysäyttää sinut koska tahansa turvasanan kautta.
Älä mieti miltä hänestä tuntuu, jätä sellainen ajatus pois ja keskity oman kivuntuottamisrajasi ylittämiseen.
Tavallaan tämä hetki on pelkästään sinua varten. Hän vain asettaa kehonsa käyttöösi.

Yrität viedä tilanteen siihen, että hän joutuu sanomaan turvasanan. Siinä on hänen rajansa sillä kertaa ja sinä saat arvokasta tietoa omasta kyvystä toimia kuin myös hänen kyvystään vastaanottaa.

Kun tämän ensimmäisen kerran pääset tähän asti, sen jälkeen voi olla helpompaa tuottaa kipua siinä määrin mikä on mielekästä hänelle.

Siihenkin voi varautua, että et pysty ylittämään omia rajojasi vaan pysähdyt ja sanot että et kykene enempään. Tämä on kovin yksilöllistä.

mauje

  • Smurffit
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1429
  • Siitä ei ole lainkaan vaivaa...
  • Galleria
Vs: Kipukynnys
« Vastaus #2 : 26.03.2011, 10:49 »
Mikäs estää sanomasta sessiossa että "kovempaa, kiitos" tai "aahh, lissee"? Jos nyt asia on niin että toinen piilottelee reaktioitaan niin mitäpä jos kokeilee niin että namia ei tule jos ei näytä maistuvan, sadisti kun ei oikein nauti jos "potkii kivenjärkälettä"?
Eri asioita voi myös tehdä kokeeksi, ilman sessiota...ikäänkuin kokeilisi jotain uutta välinettä itseensä, nyt vain toisen kanssa ja samalla toinen voi kertoa miltä tuntuuu kun väännän tuosta tai teen noin ja noin...ehkä sekin madaltaa kynnystä tehdä asioita kun kyseessä ei ole mikään mystinen suuri sessiotilanne jossa kaiken pitää mennä aina nappiin?

peace

  • Asiakas
  • **
  • Viestejä: 239
  • En ole vakava, vaikka näytän siltä
  • Galleria
Vs: Kipukynnys
« Vastaus #3 : 26.03.2011, 11:10 »
Lady Whip neuvoi hyvin. Vastaanottavan puolen reagointi ja turvasanan käyttö auttaa sinua Verna paljon. Sinun pitää uskaltaa ja luottaa, että toinen sitä haluaa ja reagoi. Hän antaa sinut itsellesi. Jos et kerta kaikkiaan pysy viemään toimintaa omien rajojesi yli, älä sitä murehdi. Ei niin tarvitse tehdä. Ehkä oman rajasi löytäminen vaatii aikaa. Uskallusta kuitenkin tarvitset, jos todella omaa rajaasi haluat nostaa.

Itselläni alussa pyykkipojat nänneissä oli raja. Se oli raja kokemuksessa ja mielessä, ei sitten todellisuudessa. Olen ollut hieman yllättynyt, miten sitten nipistimet ja kohtalaiset painot niissä eivät ylittäneet kipukynnystäni. Se kipukynnyksen nostaminen ei kuitenkaan ole mikään tavoite. On niin monenlaisia tapoja toimia.

Nauttikaa siitä mihin kumpikin pystyy, älkääkä niistä rajoista tehkö liiallisia rajoja.

LISÄYS: mauje ehti välissä laittaa kommentin, jota komppaan. "potkii kivenjärkälettä" niinpä.

saappaat

  • Vieras
Vs: Kipukynnys
« Vastaus #4 : 26.03.2011, 11:12 »
Olen samaa mieltä kuin Lady Whip. Turvasanan käyttö on hyvä, antaa ruoskan ym. heilua
kunnolla, ym kidutusta mitä domina vaan keksiikin, kyllä se keltainen tai punainen sieltä lopulta tulee. Itse pidän kovasta kivusta. Siinä saa kokeilla rajojaan todella.

Verna

  • Vieras
Vs: Kipukynnys
« Vastaus #5 : 26.03.2011, 11:29 »
Tähänpä tuli äkkiä vastauksia.  :)

Irrallinen testituokio voisi oikeasti olla avuksi, kun siinä ei tarvitsisi keskittyä kuin yhteen muuttujaan kerralla. Sessiotilanteessa kun on usein useampia asioita päällekkäin meneillään. 

Yksi vika on arvatenkin yksiosaisessa turvasanassa, porrastusta ei ole kokeiltu (keltainen, punainen jne) sillä kumppani on sitkeästi sitä mieltä, että koko turvasanan voisi heittää romukoppaan. Se ei ainakaan helpota tilannettani. Tavallaan liian iso osa vastuusta jää minulle, tai sanotaan, että ei välttämättä jää, mutta TUNTUU siltä. Olen todistanut muutamaan otteeseen, että kyllä se turvasana sieltä lopulta irtoaa, mutta ne viimeiset hetket ennen sitä, kun ei ole enää ihan varma, aikooko toinen ottaa osansa vastuusta vai ei, ovat inhottavat. Siinä jää helposti toisen kaipaama äärikokemus saavuttamatta, kun on pakko peruuttaa "varmuuden vuoksi". Siispä voisin tosiaan koettaa vaatia tuota porrastusta käyttöön. Eihän sitä ole pakko loppuikäänsä käyttää, mutta kun nyt ensin löytäisi ne rajat!

Sessioista saisi reilusti enemmän irti, jos saisi toisen autettua siihen pisteeseen, jossa hänkin todella reagoisi ihan luonnollisesti. Näillä konsteilla se tosiaan voisi onnistua. Kannattipa kysyä, sillä ne omat keskustelut kulkevat helposti samaa polkua kuin aina ennenkin, jolloin tosiasiat tulee todettua jälleen kerran, mutta kumpikaan ei osaa poiketa polulta löytääkseen ilmeisen ratkaisun ihan siitä polun vierestä. Että kiitoksia!   

MarkoT

Vs: Kipukynnys
« Vastaus #6 : 27.03.2011, 11:56 »
Kipukynnys on "liikkuva", sitä voi kasvattaa ja se voi olla hyvin matala. Kun paikat tottuu kyseiseen kipuun, esim pakarat piiskaan sitä kestää enemmän. Jos ei saa piiskaa pitkään aikaan, sitä ei kestä kovinkaan paljon. Toki jokaisen kipukynnys on erilainen. Lisäksi mieli ja halu viedä kipukynnystä pidemmälle vaikuttaa kyseiseen hetkeen, voisi sano että mielentilalla on merkitystä. Tällaista havantoa ainakin itse olen tehnyt: kipukynnystä voi venyttää kunnes on pakko "luovuttaa".

Neulat aiheuttavat terävän pienin kivun. Se voi olla sietämätöntä, mutta niin nopeaa terävä pistos. Sitä ei välttämättä ehdi edes turvasanaa sanomaan, kun neula on lävistänyt... Siitä voi toki tehdä sietämättömän painamalla neulan hyvin hitaasti.

Miten sitten pelkotilat vaikuttavat kipukynnykseen?
Siinä onkin hankalampi kysymys, mutta pelkotilassa subi jännittää lihaksiaan ja silloin kipu tuntuu voimakkaammalta, kuin rentoutuneessa lihaksessa.

I-me

  • Vieras
Vs: Kipukynnys
« Vastaus #7 : 28.03.2011, 20:18 »
Kipukynnys on "liikkuva", sitä voi kasvattaa ja se voi olla hyvin matala. Kun paikat tottuu kyseiseen kipuun, esim pakarat piiskaan sitä kestää enemmän. Jos ei saa piiskaa pitkään aikaan, sitä ei kestä kovinkaan paljon. Toki jokaisen kipukynnys on erilainen. Lisäksi mieli ja halu viedä kipukynnystä pidemmälle vaikuttaa kyseiseen hetkeen, voisi sano että mielentilalla on merkitystä. Tällaista havantoa ainakin itse olen tehnyt: kipukynnystä voi venyttää kunnes on pakko "luovuttaa".

Ja on hyvä muistaa että saman ihmisen kipukynnys voi vaihdella päivästä toiseen. Se käsittely joka jonakin päivänä saa kiittämään kauniisti ja pyytämään lisää voi toisena päivänä aiheuttaa armon anelun.. Mutta tuo ehdotettu "testisessio" antaa kuvan siitä kuinka toinen kipuun reagoi, jolloin hänen lukemisensa jatkossa helpottuu suuresti.

Boogey

  • Vieras
Vs: Kipukynnys
« Vastaus #8 : 30.03.2011, 00:52 »
Threadia lukiessa tulee mieleen, että subit kertoo miten Dommen pitäisi hommansa hoitaa.

Tee Verna sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä. Ei tämä varmaan mikään uusi näkökulma ole, mutta älä nyt ihmeessä lähde palvelijaksi, älä lähde venyttämään sinne missä haetaan turvasanaa, jos et itse siitä saa tyydytystä. Jos saat oman Dom-nautintosi subisi saa omansa, jos epävarmana teet asioita mistä et nauti ei subisikaan saa sitä perus sessiota "suurempaa" nautintoa, jolla niitä elämänkestoisia sub/Dom suhteita rakennetaan. Hae oman nautintosi, käytä subiasi, subisi tulee kyllä perässä.

Se uusi näkökulma? Voit kouluttaa subistasi sellaisen kuin sinä haluat, eikä toisinpäin.

bemad

  • Vieras
Vs: Kipukynnys
« Vastaus #9 : 30.03.2011, 01:49 »
Tuntuu ihan hölmölle koko asia, kun toisaalta pystyn vaikkapa piiskaamaan varsin tuntuvasti. Mutta kun se taas on asia, jonka tuottamasta kivun tunteesta itse pidän. Mutta ne nipistimet ja vaikka tahallisen hankalaan asentoon sitominen ja siinä pitäminen, noissa annan liian äkkiä periksi ihan silkkaa hellämielisyyttäni. Kismittää!!

  Ongelmasi näyttää olevan 'leikkimielisyys' ja naiskasvatus. Ota touhuun enemmän pahoinpitelijän asennetta. Tee mielikuvaharjoituksia siitä miten olet satuttamassa toista ihan oikeastikin. Voit tehdä mielikuvaharjoituksia vaikka bussissa satunnaisten matkustajien kohdalla. Sitten huomioi myös ne seksuaaliset nyanssit, mitkä sadomasokismiin kuuluu. Itselläni kipukynnys on varsin matala, mutta nautin kovasta räimeestä ja ylimenevästä kivusta jos eroottinen kiihotuslataus on aidolla tavalla korkea. Eli mitä kiihottavampi akka, sitä kovempi toimii. Eli aluksi, ota ruoska käteen ensin niin, että kätesi näyttää oikealla tavalla kiihottavalta ja jännittyneeltä, ja että hallitset miehen stondista olemuksellasi, ja ala sitten tehdä pientä väkivaltaa hitaasti edeten. Aloita vaikka siitä, että vain istut uhrisi vierellä ja esittelet hänelle väkisin säärtäsi tai käsiäsi ja pakotat katselemaan kroppaasi. Vaihda ruoska jossain vaiheessa esimerkiksi pesäpallomailaan tai lapioon ja kokeile jos uskaltaisit sillä lyödä. Kiristä käsirautoja, lyö kovaa kasvoille. Tulet väkivaltaisemmaksi. :D

  Turvasanasta on mahdollista luopua (näin meillä on tehty), kun anatomia tulee riittävän tutuksi. Silloin olet aidommalla tiellä ja myös erittäin vastuullinen henkilö ja tunnet toivon mukaan myös turvallisuusasiat siten, että olet valmis nostamaan
riskitasoa.

  Ja Boogeylle: ei dommen yksipuolisella toiminnalla hirveästi aikaan saada. Amerikkalainen visio, joka aliarvioi subia ja subin kokeneisuutta. Haluista tulee keskustella yhdessä ja sovittaa ne yhteen. Domme manipuloi subiaan ihan subin heikkouksia ja haluja hyväksikäyttäen. Dominoivan naisen kiihottavuus on erittäin tärkeä elementti. Subit haluavat kiihottua, jos ovat joskus aikaisemminkin sellaista palvelua osaksi saaneet....
« Viimeksi muokattu: 30.03.2011, 02:08 kirjoittanut bemad »

hippa

Vs: Kipukynnys
« Vastaus #10 : 30.03.2011, 12:54 »
Usein kai suositellaankin, että eri välineitä olisi hyvä kokeilla ensin omaan ihoonsa että osaa hahmottaa miltä ne toisen iholla mahtavat tuntua. Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi että se saattaisi tällä tavalla kääntyä ohjeena itseään vastaan.

Minäkin liputan testituokioiden puolesta, niillä voi vähän haarukoida sitä miltä mikäkin alistuvasta osapuolesta tuntuu. Meillä esimerkiksi uusien lelujen mukavuutta voidaan kokeilla vaikka niin, että istun suukapula suussa tunnin katsomassa telkkaria ilman että mitään sen ihmeempää tapahtuu, ja voin sitten raportoida että miltä tuntuu ja mihin sattuu vai sattuuko. Silloin kun on ns. tilanne päällä helposti yrittää jaksaa vähän enemmän kuin pitäisi, tuollaisessa puolihuolimattomassa testikierroksessa ei tavallaan tarvitse yrittää olla urhea.

Turvasanan käyttöä itsekin arastelen, mutta voisin kuvitella että olisi paljon helpompaa jos esimerkiksi pitäisi lyönnin jälkeen ilmoittaa tuntemuksia vaikka numeroskaalalla yhdestä kymmeneen. Puheesta on sitä paitsi aika helppo kuulla milloin alkaa sattua vaikkei alistuja haluaisikaan sitä myöntää.

Verna

  • Vieras
Vs: Kipukynnys
« Vastaus #11 : 30.03.2011, 13:55 »
Hittonio, modeemivika pätkäisi yhteyden ja pitkä teksti meni sen sileän tien  >:( Yritetään uudelleen.

Tee Verna sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä. Ei tämä varmaan mikään uusi näkökulma ole, mutta älä nyt ihmeessä lähde palvelijaksi, älä lähde venyttämään sinne missä haetaan turvasanaa, jos et itse siitä saa tyydytystä. Jos saat oman Dom-nautintosi subisi saa omansa (...) Hae oman nautintosi, käytä subiasi, subisi tulee kyllä perässä.

Se uusi näkökulma? Voit kouluttaa subistasi sellaisen kuin sinä haluat, eikä toisinpäin.

Kiitoksia näkökulmasta, se mulla on hiukka hakusessakin. En näemmä kirjoittanut mihinkään, että olen switch. En siis osaa ajatella asioita ihan (=läheskään?) samaan tyyliin kuin täysiverinen domme. Switchinäkin olen helpommin taipuvainen alistumaan, mutta kahden switchin suhteessa vastavuoroisuus on osoittautunut parhaimmillaan mahtavaksi asiaksi ja siksi minua kiinnostaa kovin petrata tätäkin puolta. 

Multahan kesti ikuisuuden oivaltaa, että vaikka pystyn johonkin, sitä ei siltikään tarvitse tehdä. Vuosien varrella on ehditty kokeilla monia monituisia asioita, joista vain pari hassua on pitänyt hylätä, kun jompikumpi (yleensä minä) ei tykännyt ollenkaan. Huomasin vasta suht äskettäin, että olen yrittänyt tehdä niitäkin asioita, jotka ovat minulle "OK" yhtä paljon kuin niitä, jotka ovat oikeasti "parhaita". Sessioiden reipas yksinkertaistaminen olikin avain onnistumiseen. Paljon parempaa jälkeä tulee, kun ottaa paljon köyttä, piiskan ja kynttilän & tulitikut eikä ota väkisin mukaan koko kaapin täydeltä tavaraa. Ja sittenkin valitsee juuri ne omimmat jutut, mitä Boogey käsittääkseni juuri sanoitkin?  :) Aikaa moisen älynväläyksen saamiseen meni aivan luvattoman paljon, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Nyt alkaa peruskuvio olla pitkästä aikaa sen verran hanskassa, että tekee mieli laajentaa skaalaa. Nuo nipistimet ja niiden tarpeeksi tehokas käyttö tuntuvat sopivalta palikalta torniin, etenkin kun tiedän, että kumppani pitää niistä. Onhan noita käytössä ollut jo kaaaaauan, mutta kynnyskysymyksenä on uusin setti, joka nyt sattuu tuntumaan näpeissäni siltä, että omaan nahkaani en niitä tahtoisi. Mutta hyvää kyytiä tässä kiivetään kynnyksen yli, että pääsisimme käyttämään niitä tuohon toiseen osapuoleen, mikä minulle oli hiton hankala asia aluksi. Ja onhan noita ongelmakohtia muutama vielä, mutta asia kerrallaan ja kiinnostuksen mukaan.

Jänniä nämä keskustelut, kun lopulta huomaa, että ongelmana ei olekaan se alkuperäinen ongelma vaan joku ihan muu asia, jonka ratkaiseminen saa homman toimimaan myös sen alkuperäisen jutun osalta :) Tällainen pohtiminen tekee hyvää.

Meillä esimerkiksi uusien lelujen mukavuutta voidaan kokeilla vaikka niin, että istun suukapula suussa tunnin katsomassa telkkaria ilman että mitään sen ihmeempää tapahtuu, ja voin sitten raportoida että miltä tuntuu ja mihin sattuu vai sattuuko. Silloin kun on ns. tilanne päällä helposti yrittää jaksaa vähän enemmän kuin pitäisi, tuollaisessa puolihuolimattomassa testikierroksessa ei tavallaan tarvitse yrittää olla urhea.

Turvasanan käyttöä itsekin arastelen, mutta voisin kuvitella että olisi paljon helpompaa jos esimerkiksi pitäisi lyönnin jälkeen ilmoittaa tuntemuksia vaikka numeroskaalalla yhdestä kymmeneen. Puheesta on sitä paitsi aika helppo kuulla milloin alkaa sattua vaikkei alistuja haluaisikaan sitä myöntää.

Tuostakin löytyy muutamia totuuksia, kiitos vain :)

Ikä on iloinen asia, se iskee järkeä päähän vaikka väkisin. Osa ongelmasta juontuu siitä, että kumppanin luontainen etenemistahti kokeilusta toiseen on monin verroin nopeampi kuin minun ja haksahdin siihen halpaan, että yritin mennä perässä samaa tahtia, vaikka jäin jälkeen jo alkumatkasta. Tässä vuosien ja järjen karttuessa vasta tajusin alkaa tutustumisen alusta, omaan tahtiini. Ei vaan tosiaan leikannut, kuten alussa sanoin, että repertuaariin ei tarvitse yrittääkään haalia mukaan kaikkea, jossa on leima "ok". Pistetään nyt vaikka sen piikkiin, että olin/olimme varsin nuori/a ja mulla oli vielä sellainen tietty miellyttämisentarve, jota nuorilla tapaa esiintyä. En vieläkään ole "vanha", en kolmeakymmentäkään, mutta nyt alkaa olla kypsyys sitä luokkaa, että ymmärrän, että maailma pyörii edelleen, vaikka en aina teekään muiden mieliksi. Tältä pohjalta jatkaminen tuntuu siltä, että homma todennäköisesti tulee toimimaan. Piti vain määritellä uudelleen, mitä "toimiva" tarkoittaa, ja luulen oivaltaneeni sen.

switcher

  • Vieras
Vs: Kipukynnys
« Vastaus #12 : 30.03.2011, 15:31 »
no mul on menny toi asia  toisin päin tiedän et toi on vaikea tilanne et minua on saannut piiskata niin paljon kun sielu sietää vaikka ulisen oikein kunnolla mut ei auta kun kestää mut joo toi on mun oma ajatus. Eihän sitä kaikki voi kivusta pitää mut kyllä sitä voi varovaiseti aloittaa ja sit kokemuksen myötä koventaa otteita mut jos toisella sit tulee raja vastaan niin pitää sit siinä sen rajan. Mut minusta kumminkin se kivusta nauttiminen tarvii myös sen asennoitumisen ja mielentilan. Et itse voisin ajatella tuollaisessa tapauksessa et toinen olisi hyvin kiinni sit kiihottaisi toisen aivan tappiin asti samalla vähän piiskaten sit kun toinen on kiimasta sekaisin sit siitä ruoskisi oikein kunnolla. Kun alkaisi mennä toisesta liian kovaksi niin voisi sitä taas kiihottaa toista. Mut melko kokemattomana puhun et jollain on varmasti parempia ideoita.

marmelaadia

  • Vieras
Vs: Kipukynnys
« Vastaus #13 : 30.03.2011, 18:49 »
Rajat ovat myös dominoivalla osapuolella ja niitä tulee kunnioittaa ihan yhtä paljon kuin alistuvankin rajoja! D on se joka sessioissa vie (ja juuri tämän takia en ymmärrä näitä "käskyturvasanoja" eli liikennevaloja) turvasanaa tai merkkiä käytetään silloin kun on tarve, ei ohjailemaan session kulkua. Turvasanan käyttö antaa myös D:lle suuremman vapauden toimia ja toteuttaa itseään. Jos on vaikea tuottaa pelkkää kipua niin paljoa mitä sub haluaa, voisiko olla mahdollista ottaa joskus sessioihin mukaan myös kolmas osapuoli? Alistuva sadisti tai svitsi jota D voisi käskyttää/määrätä tuottamaan kipua.

swan

  • Vieras
Vs: Kipukynnys
« Vastaus #14 : 30.03.2011, 20:11 »
Joskus olin Veikko Granströmin luennoilla, joka on nimikkeiltään psykiatri ja psykoterapeutti ja hän oli sitä mieltä, että kipu on aina korvien välissä ensiksi..aivojen jamasta siis kysymys. On jopa ihmisiä, jotka eivät aisti esim. fyysistä kipua ollenkaan.
Kipu ja kipukynnys,on se fyysistä, henkistä tai sekä että, on varsin kiehtova aihe, imho.

Lisäys: itselläni on vain harmaa aavistus, piiskauskokeiluista huolimatta tai niistä johtuen,siitä että miten kipu ja seksuaalinen mielihyvä liittyvät toisiinsa. Ehkä oma "kipukynnys" on jotenkin liian henkilökohtainen ja siten myös henkilöriippuvainen. Onpas nyt vaikeeta löytää sopivia yleistermejä  ???
« Viimeksi muokattu: 30.03.2011, 20:28 kirjoittanut swan »