Älä pane lapsia

[Saeroe]

Monella tuntuu tässä keskustelussa menevän puurot ja vellit sekaisin. Tässä puhutaan samassa hengenvedossa juridisesta vastuusta, jota tässä tapauksessa täysi-ikäisen suhteen ei ole, ja moraalisesta vastuusta, joka taas on yksilön oma näkemys asian vastuukysymyksestä. Kun nämä kaksi erottaa toisistaan, päästäisiin, ellei nyt ihan samalle sivulle, niin kenties jo samalle aukeamalle.

[pikkusisko]

Ja jos toisella kokemusta ihmissuhteista on hyvin vähälti, vetovastuu nyt vain lankeaa kokeneemmalle.

Vitut lankea. Piste.

Se on juuri näin.

On todella väärin kaikkia kohtaan esittää ajatusta että jos on nuori ja kokematon ei ole omista tekemistään vastuussa, vaan voi perseillä mielinmäärin ja kun on aikansa perseillyt, voikin sitten näppärästi uhriutua ja syyttää muita, tai oikeastaan miehiä koska näitten toksisten feministien teorioitten mukaan naisissahan ei mitään vikaa voi olla vaikka olisivat aikuisia, omista tekemisistä.

Tässähän ei ole kyse mistään sen enemmästä kuin siitä, että jos pystyy välttämään satuttamasta toista, niin myös tekee. Sen enempää ei keltään vaadita. Eikä toisen osapuolen vastuu omalta osaltaan siitä mihinkään vähene.

Mistähän hatusta sinä IKRM tuollaisia väitteitä vedät? Kaikille lienee päivänselvää ettei sellaisia ole esitetty. Todella epäasiallista käytöstä syöttää tuollaista lööperiä toisten suuhun. Not cool.

[toysnstuff]

Muutama tarkkasilmäinen on jo huomannut ja huomauttanut sekä tämän kolumnin että kolumnistin sittemmin kirjoittamien vastausten sävystä. Sanon sävystä, koska on tärkeätä huomata millainen vaikutelma ja yleiskuva annetaan tilanteesta, riippumatta siitä millaisilla yksittäisillä sanankäänteillä ja lausemuotoilulla sitä voidaan kaunistella ja pehmentää. Yksittäiset väittämät voivat olla ns. pesunkestäviä eli niihin ei voida tarttua, mutta yleiskuva tilanteesta maalataan tietyn sävyiseksi. Toisinaan jopa päinvastaiseksi, kuin mitä ne yksittäisesti tarkasteltavissa olevat väittämät näyttävät esittävän.

Politiikkaa seuraaville tämä on tuttua huttua.

Olen samaa mieltä sen kanssa, että tässä kolumnissa ja sitä seuranneessa keskustelussa ei ole oltu niin 'puhtoisia ja viattomia' asian ja agendan suhteen, kuin miltä halutaan näyttää.

Katsotaanpa hieman alkuperäistä kirjoitusta, tällä kertaa poimien valikoidusti niitä seikkoja, jotka puhuvat sen puolesta, että kyseessä on halu jollain tapaa syyllistää ja syyttää vanhempia miehiä - alleviivaamatta ja tuomatta erittäin selkeästi ja painokkaasti esille, että tällaisen syyttelyn ansaitsevat, hyväksikäyttävät yksilöt olisivat vähemmistöä ja poikkeustapauksia. Samalla voidaan nähdä, että ulkoistamisen tarve vastuun suhteen on varsin voimakas.

Vastuu ja syyllisyys ovat aina sidoksissa toisiinsa. Jos omaa vastuuta ei voi kantaa, on syytettävä aina muita. Aiheellinen syyllisyys on puolestaan vastuun ottamista omista teoistaan. Se on samalla kasvun edellytys.

Nuorten miesten oli makea jäädä kotipaikkakunnalle syrjäytymään, kun Corolla kulki ja pikkupillua piisasi.

"Nuoret miehet", ryhmänä. Vaikka kyse on yksittäisistä henkilöistä, joiden ihmissuhde- ja seksuaalikäyttäytymiseen kuului autolla ajelu ja kyytiin (monessa mielessä) halajavien tyttöjen kanssa vehtaaminen. Toimintaa, jota harjoitettiin varmasti jokaisella paikkakunnalla ja johon osallistui seksuaalisuudesta kiinnostuneita tyttöjä ja nuoria miehiä.

Tässä kohtaa voi alkaa moralisoimaan, mikäli haluaa. Sitä ennen kannattaa kuitenkin ottaa selvää lajihistoriastamme sekä biologian että kulttuurin osalta.

Minusta se tuntui pahalta, ja olin kavereistani huolissani. Olihan ilmiselvää, että heitä käytettiin hyväksi, mutta mitään ei voinut tehdä, "koska ne itse halusivat". Samaan aikaan harrastin seksiä milloin kenenkin pari vuotta vanhemman jannun kanssa (ikäiseni pojathan olivat vielä lapsia).

Tässä on esimerkki kaksinaismoralismista eli kaksoisstantardeista: minun valintani on ok, mutta muiden ei. X-määrä vuosia on ok, mutta sitä enemmän ei. "Hyväksikäytön" - jonka määreitä ei ole selvitetty - raja on vedetty oman mielen mukaan.

(Käytän esimerkkiä havainnollistamaan aiheen problematiikkaa riippumatta siitä, että kolumnisti on tässä kohtaa (toivottavasti) itsetietoisen itseironinen.)

...aloin pitää kunnia-asianani olla tyttö, joka haluaa vaan panna, ja jonka kanssa ei seksin takia tarvitse alkaa olemaan.

Ja tämä on jokaisen oikeus, jos hän niin haluaa tehdä. Myös niiden Corollaan tai Tinderiin mukaan hyppäävien naisten. Kun nainen (tai nuori nainen) lähtee toteuttamaan seksuaalisuuttaan haluamallaan tavalla, hän etsii miehiä joiden kanssa voi toteuttaa tuota seksuaalisuuttaan. Mies ei voi tietää toisen motiiveja ellei niistä puhuta ääneen - ja senkin jälkeen piilossa olevat motiivit jäävät epäselviksi.

Joku voi myös haluta kokea olevansa uhri ja hakeutua kerta toisensa jälkeen tilanteisiin, joissa saa kokea itsensä hyväksikäytetyksi ja alistetuksi. Tai - kuten nykyään näkee aivan toistuvana ilmiönä - nainen päättää hakea runsaasti seksisuhteita ja -kokemuksia lukuisten eri miesten kanssa sen jälkeen, kun on tullut ero parisuhteessa. Selitykseksi sanotaan "kokemusten hankkiminen" ja "sinkkuudesta nauttiminen", vaikka säännönmukaisesti näistä saa tutustumisen myötä sellaisen vainun, että henkilö ei ole osannut käsitellä eron aiheuttamia tunteita. Silloin seksuaalinen aktiivisuus palvelee pakokeinona ja hallintayrityksenä sietämättömiä tunteita vastaan.

Yksilön omaa toimintaa ohjaavien motiivien vastuun vierittäminen toisen ihmisen harteille on sekin tapa vältellä niiden omien motiivien kohtaamista.

Kuvittelin sellaisen seksuaalikäyttäytymisen olevan oikeuteni ja olin uhmakkaasti siitä ylpeä.

Tällainen vaihe/asenne näyttää nykyään olevan osa yhä useamman nuoren naisen kasvuprosessia.

Paradoksaalinen ilmiö, jos siitä aletaan kokea syyllisyyttä tai syyllistämään muita - etenkin miehiä. Naisten seksuaalisuuden vapautuminen on ollut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana todella voimakasta. Vapauden myötä tulee vastuuta. Jos sitä ei osata (vielä) kantaa, niin tulisiko vapauksia vähentää - kuten lasten kanssa tehtäisiin? Vai toivotaanko, että nykyinen sukupolvi joka tästä lisääntyneestä vapaudesta on saanut nauttia oppisi jotain ja osaisi sen jälkeen siirtää oppimansa eteenpäin seuraavalle sukupolvelle, jotta heidän ei omasta puolestaan tarvitsisi mennä niin äärimmäisyyksien kautta?

Helevetin hyvin kulttuurinen koulinta kieltämättä toimii, kun 18-vuotiaana ollaan jo naisia, jotka vankalla kokemuksella osaavat olla pelkkiä panoleluja.

Missä menee "kulttuurin" vastuu ja syyllisyys suhteessa yksilön omaan haluun ja vastuuseen? Kuinka pitkälle on otollista syyttää kaikkia muita - miehiä, kulttuuria tai vaikka sitä 'patriarkaattia'?

Nykyään sekä nuoret miehet että naiset (tytöt ja pojat, alkaen yhä nuoremmasta kiitos netin ja älypuhelimien) katsovat suurelta osin 18-21 vuotiaiden naisnäyttelijöiden varaan rakennettua pornoa (jossa muuten miehet voivat olla helposti 30-40 vuotiaita). Kun tästä otetaan mallia ja seksuaalisuudesta on alkanut tulla enemmän ja enemmän "taitolaji" pitkään ja huolella rakennetun tunneyhteyden kustannuksella, on tämä mielestäni nähtävissä kulttuurishistoriallisena ilmiönä, joka koskettaa molempia sukupuolia. Maailma muuttuu - ja toisin kuin halutaan monesti kuvitella, muutos ei ole aina "kehitystä". Parhaassa tapauksessa kyse on heiluriliikkeestä, eli tätä kun jatketaan niin muutaman vuosikymmenen myötä aletaan taas arvostamaan romantiikkaa. Näin ainakin henkilökohtaisesti toivon, sekä nykyisten että tulevien ihmisten puolesta.

Ei, kukaan yksittäinen ihminen ei pakottanut eikä painostanut. Mutta se ei tarkoita sitä, että olisin oikeasti halunnut sellaista.

Kenen vastuulla on nähdä, että henkilö ei itse sitten kuitenkaan halua tätä seksiä, mitä hän ilmoittaa sanoillaan ja/tai teoillaan haluavansa? ("Miesten"?)

Tällaisten kokemusten ja oivallusten myötä on mahdollista lisätä omaa itsetuntemusta: kun tekee asioita, joita luulee haluavansa ja sen jälkeen huomaa, että hei, en minä oikeastaan haluakaan näitä juttuja, on vihdoin mahdollista kyseenalaistaa itsensä ja etsiä sitä jotain, mitä sitten "oikeasti" haluaa. Tämä "oikeasti" haluttu juttu voi olla myös uusi petos itseä kohtaan, mutta kun tarpeeksi pitkään jaksaa kaivaa, niin aina sieltä löytyy hippunen sitä mitä totuudeksi voisi kutsua. Kaivaminen pitää vain aloittaa itse - itsestä, eikä muista - ja jatkaa sitä, heltymättä. Ja etenkin sortumatta liian pitkäksi aikaa etsimään syitä muista.

Tuolloin päädyin myös vastaavaan tilanteeseen kuin yläasteella, kauhistelemaan sivusta, miten montakymmentä vuotta vanhemmat alistivat minua vielä vuosia nuorempia tyttöjä seksuaalisesti, ottaen heidät omistukseensa rinta rottingilla kun niin norjaa lihaa oli irronnut.

Oliko tämä näille nuorille naisille vastenmielinen asetelma?

Samaa kannattaa kysyä niiden nuorten tyttöjen kohdalta, jotka nousevat Corollan kyytiin. Joillekin - ehkä jopa varsin monelle sellaista toimintaa harjoittavalle - se vanhempi poikaystävä tai seksikokemus itseään vanhemman miehen kanssa on kuin mitali ja todistus omasta arvosta ja erityisyydestä. Onko se sitten asia jota kerrotaan muille vai pidetään omana tietona, aarteena ja salaisuutena, se on varmasti yksilökohtaista. Mutta mikäli näin on - että nuoret naiset hakevat erityistä arvoa tai kiksejä itseään vanhempien vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa vehtaamisesta, niin onko tämä kategorisesti väärin, jos miehet tekevät samaa nuorten naisten kanssa?

On myös vaikea kuvitella tilannetta, jossa kumpikin osapuoli ei olisi tietoinen tilanteesta - että se toinen on itseä vanhempi/nuorempi. Sen vuoksi tällainen toiminta vaikuttaisi olevan aina enemmän tai vähemmän tarkoituksellista.

Mikä homma ylipäätään on, että tyttöjen teini-ikäisyyttä seksualisoidaan jatkuvasti pätkääkään kursailematta?

Alkuun kolumnissa kirjoitettiin teini-ikäisenä toteutetusta seksuaalisuudesta, sitten täysi-ikäisten seksitä, kunnes nyt kolumnisti hyppää yhtäkkiä takaisin kirjoittamaan teineistä. Tämä on se petollinen osuus kolumnissa: sekoitetaan täysi-ikäisten välinen konsensuaalinen seksi teini-ikäisiin ja puhutaan niistä ikään kuin nämä olisivat samaa asiaa, jatkumoa samalle teemalle. Kolumnin clickbait-tyylinen otsikointi voi olla yhteydessä tähän, tietynlaiseen sensaatiohakuisuuteen, jolla kolumnista jää lopulta epäselvä kuva: puhutaanko nyt teini-ikäisten seksuaalisuudesta vai täysi-ikäisten seksuaalisuudesta, vai täysi-ikäisten ja alaikäisten välisestä seksuaalisuudesta/seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kolumnin ja sitä seuranneen keskustelun perusteella näyttää siltä, että näitä on sekoiteltu keskenään aina silloin, kun se on tuntunut otolliselta oman argumentoinnin ja agendan kannalta.

...onhan se nyt vain ihan tähtitieteellisesti todennäköisempää, että suurella ikäerolla nipinnapin täysi-ikäiseen on väärällä tavalla väliä. Ettei toisella ole puhtaat jauhot pusseissaan, eikä toinen puolestaan sitä lähtökohdistaan näe tai pysty käsittelemään.

Tässä asetetaan oletukseksi, että suurempi osa (jopa "tähtitieteellisesti" suurempi osa) 18-(19? 21? 24?) -vuotiaiden kanssa sessioivista miehistä on jollain tapaa epäilyttäviä, että heillä ei ole "puhtaat jauhot pusseissaan". Sen sijasta, että puhuttaisiin vähemmistöstä ja yksittäistapauksista - joista sitten myöhemmässä kommentoinnissa kuitenkin puhutaan.

Kolumneja voi kirjoittaa monella eri tapaa ja monella eri tarkoitusperällä.

Sopivilla sanavalinnoilla ja lauseenmuotoilulla voidaan luoda vaikutelma, että ei tässä nyt kaikkia tarkoiteta - "ei tietenkään" - mutta kuitenkin valtaosa vanhemmista miehistä, jotka pitävät nuorten naisten kanssa sessioinnista, ovat epäilyttäviä hyväksikäyttäjiä.

Sanat puhuvat yhtä ja silmät kertovat toista. Siihen kun oppii kiinnittämään huomiota, ei tarvitse kokea niin montaa huonoa kokemusta kanssaihmisten taholta.

Ja onkohan noin, että nuoriin tyttöihin mieltyneet malttaisivat aina edes sitä alemman suojaikärajan täyttymistä odotella? Ilmeisesti ei: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/034aee4f-404d-4933-9c95-868e46d9e18e.

Sensaatiohakuisuus - vai pitäisikö sanoa jo provosointi - hakee tukea tällaisesta yksittäistapauksesta. Kolumnin kokonaisuutta tarkastellen tämä puoltaa koko tekstiä jo runsaasti siihen suuntaan, mistä muutama kommentoija jo huomautteli.

Yksittäistapaus toki varmasti. Aivan kuten kaikki ne kerrat, jolloin jossain pikkupitäjässä tuore yläasteelainen avaa vänkärin oven ja astuu kyytiin.

...

Tämä "rakenteellinen hyväksikäyttö", mitä kolumnisti toistelee, on nuorten naisten harjoittamaa seksuaalikäyttäytymistä. On olemassa myös hyväksikäyttöä, mutta se tapahtuu seksuaalisuuden piirissä - se ei ole "rakenteellista". Tytöt ja nuoret naiset harjoittavat seksiä itseään vanhempien poikien/miesten kanssa ja samaan aikaan, aivan välttämättömästi, yhtä moni vanhempi poika/mies harjoittaa seksiä itseään nuoremman naisen kanssa. Jos ja kun yksittäinen mieshenkilö harjoittaa hyväksikäyttöä, kerran tai järjestelmällisesti, se on tämän yksilön suorittamaa toimintaa. Sitä ei voi yleistää muiden miesten toiminnaksi - ellei välttämättä halua yrittää tehdä näin, omien motiivien vuoksi.

Tietynlaisen feministisen ajattelun ongelma oli juuri tässä - yritettiin syyttää miehiä ryhmänä. Jokaisen kannattaa miettiä, haluaako lähteä tällaiseen mukaan.

[stoge]

Kauheesti höpöhöpöä siitä, että jollakulla olis joku vastuu.

Vaan kun ei ole.

Laillisesti nussittavissa olevat ovat nussittavissa.

Moraaliset näkökannat ja moraalista välittäminen on ihan jokaisen oma valinta.

Jos haluaa valtaa, se tuo mukanaan vastuuta. Lakiteksti ei varmaan tunnista D/s suhdetta yhtään minään, joten käräjäoikeudessa pätevistä vastuista tässä ei varmaan puhuta, vai mitä.

Jos lakitekstistä ei puhuta, ainoa vastuu, on se minkä kukin itsessään tuntee.

Moraali ei ole jokaisen oma valinta, vaan yhteisiä käsityksiä siitä mikä on oikein ja väärin. Moraaliset käsitykset vaihtelee yksilöstä toiseen, ja siksi meillä on laki joka rajaa moraalin ääripäät. Mutta lain rajojen sisällä voidaan keskustella siitä, mikä on moraalisesti oikein. Ja siitä tässä on mielestäni kyse.

Yhteisön moraali on kasa tietyssa ajassa ja paikassa vallitsevia normeja joita pidetään ko. paikassa ja ajassa "oikeina" tai "väärinä".
Missään ei ole instanssia joka kieltäisi yksilöä elämästä omien moraalikäsitystensä mukaan jotka sitten joko myötäilevät tai ovat yhteisön käsityksistä poikkeavia kunhan lakia noudatetaan.
(Siis tässä maassa, joissain maissa "ajatuspoliisi" on olemassa)

Henkilökohtasesti määrittelen itse omat näkemykseni siitä mikä on oikein ja mikä väärin.
Jos yhteisön käsitykset on eri, se ei hyvin pitkälti kiinnosta mua.

Siis summaroiden ketjun aiheesta.

Hyväksikäyttö on musta väärin, kohdistuu se sitten "lapsiin" tai ihan kehen tahansa.
Mutta se, että se on väärin musta, ei poista oikeutta sen tekemiseen ko. asian tekijältä.

Se, että jos yrittäisin muuttaa jonkun yksilön tekemisiä moraaliselta kannalta esim. esittämällä paheksuntaa henkilöä kohtaan,
on jo itsessään keskustelunaihe siltä kannalta, että onko se väärin.

[hihaton]

Ihan tälleen neljääkymppiä lähestyvänä setämiehenä, joka vehtaa aika usein itseään toistakymmentä vuotta nuorempien naisten kanssa, en löytänyt kolumnista ensimmäistäkään syytöstä itseäni kohtaan. Kyllä, olen joskus mokannut noita suhteita ja sessioita, ja tiedän että joillakuilla on jäänyt paha mieli kanssakäymisestä minun kanssani, mutta siltikään en saa luettua pikkusiskon tekstiä niin, että kokisin huonoa omatuntoa. Tunnistan kyllä, että itsellänikin on joissain asioissa tämän suhteen parantamisen varaa, mutta sitä väitettyä miesvihaa en löydä millään suurennuslasilla.

Olen omakohtaisesti nähnyt ja kokenut, miten nuoren ja kokemattoman ihmisen kanssa on helppo päätyä manipuloimaan ja taivuttelemaan toista ihan huomaamattaan. Olisi älyllisesti epärehellistä väittää, että olen tällaiselle immuuni, koska minullakin on tarpeeni ja ne väistämättä ohjaavat toimintaani. Elämänkokemus tuo mukanaan taitoja, joita 20-vuotiailla harvemmin on, ja niitä taitoja on turhan helppo väärinkäyttää tiedostamattaan. Väitän jopa, että useimmat eivät ole edes selvillä siitä, että he ovat tällaisia taitoja matkan varrella kartuttaneet, jolloin on helppo väittää, että tasaveroiset ihmisethän tässä neuvottelevat.

Laillista edesvastuuta tuo ei toki muuta, mutta omaan moraalikäsitykseen kuuluu ottaa huomioon se, että kaikilla ei ole samoja eväitä elämään.

 

[hwyl]

Ei luoja mitä keskustelua. Tietysti on moraalinen vastuu, tietysti iällä ja valta-asemalla voi olla vaikutusta, ja jos sitä valta-asemaa käytetään vahingoittavasti niin silloin toimitaan helvetin väärin. Sääntö on, älä vahingoita tai vahingoittavasti manipuloi haavoittuvaisia. Onko tästä joku tosiaan jotenkin eri mieltä? Kaikki vanhemmat henkilöt eivät todellakaan käytä kokemustaan ja asemaansa väärin nuorten kanssa (siis nuorien naisten ja miesten), mutta mitenkään poikkeuksellista tälläinen väärinkäyttö ei ole, mikä koskee todellakin myös ihan vaniljaseksiä. Nuoret ovat keskimäärin haavoittuvaisempia kuin aikuiset ja jo etabloituneet henkilöt ja he voivat ottaa riskejä, joita eivät vielä ymmärrä. Ja toki voivat ottaa riskejä joita täysin ymmärtävät, kysymys on yksilökohtainen. Toisella osapuolella on kuitenkin aina vastuu siitä, että käyttäytyy ihmisiksi toisen ihmisen kanssa, ei vahingoita tai käytä tätä vahingoittavasti hyväksi. Eli pitäkää huoli siitä, jos huomaatte että vastapuoli on haavoittuvainen ja manipuloitavissa, ettette haavoita tai vahingoittavasti manipuloi tätä. En todella usko että tätä tarvitsee jotenkin erikseen kirjoittaa. Ei helvetti.

[pikkusisko]

Kylläpä olemme taas tarkastelleet mustan valkoiseksi suorastaan ihailtavalla paatoksella  En lähe mukkaan. Sen verran kuitenkin oikaisen, ettei kolumnissa suinkaan ole puhuttu ristiriitaisesti teineistä ja täysi-ikäisistä. Sana teini tulee englannin kielestä, viitaten ikäryhmään jossa lukusana on teen-päätteinen, eli 13-19.

Kun ilmiö on vahvasti sukupuolittunut, siitä on mahdotonta ja täysin tarpeetonta koittaa puhua sukupuolen sivuuttaen. Erikoista, millaisella vimmalla se seikka koitetaan vääntää vihan ilmentymäksi. Sitä vihaa en itsessäni tunnista, ja olen mielestäni tehnyt joka käänteessä riittävän selväksi, etten jokaista miestä piruna pidä. Että minusta siitä huolimatta koitetaan maalittaa miesvihaaja numero yksi, kertoo minun nähdäkseni jonkun aivan muun vihasta.

Herää myös kysymys, mitä ihmettä minun kuvitellaan tällä väitetyllä sheimaamisella ja sättimisellä sitten saavuttavan. Tällain keski-ikäisistä heteromiehistäkin kiinnostuneena seurustelukumppania toivovana naisena, pitäisin aika paskana peliliikkeenä järjestelmällisesti lynkata ko. ihmisryhmää

[toysnstuff]

Tai sitten ihmiset odottavat keskustelunaloittajan haluavan käydä keskustelua asiasta.

Tässä Kinkykundin postauksessa oli jo kaikki olennainen tiivistettynä.

Kolumnissa puhuttiin lapsista, teineistä ja täysi-ikäisistä. Nyt teinejä ovat 18 ja 19-vuotiaat, vaikka ovatkin myös täysi-ikäisiä. Kun kyse on seksistä bdsm-foorumilla, olisi varmaan hyvä olla aika tarkka sen suhteen, ketä tarkoitetaan.

Onko tämä "ilmiö" nyt se "rakenteellinen hyväksikäyttö", se että nuoret naiset nussii itseään vanhempia miehiä (vai teinitytöt teinipoikia?), vai se että valtaosa (se tähtitieteellisesti suurempi osuus) nuorista naisista pitävistä miehistä on jollain tapaa epäilyttäviä? (Kai ne vanhemmista miehistä pitävät naiset on sitten kanssa epäilyttäviä?)

Vai "annettaisiinko" täysi-ikäisten naisten ja miesten nussia vaan keskenään ilman, että kukaan alkaa syyttelemään jokseenkin kokonaista sukupuolta?

[IlonaSinulle]

Mikä tässä vääntämisessä on pointtina? Olla oikeammassa kuin muut? Monet kommentit menevät jo suoraan kirjoittajan persoonaan. Selväksi on jo tullut että erimielisyyttä on, mutta tarvitseeko siitä tehdä elämänsisältö itselleen. Tämän tasoista keskustelua näkee Iltalehden kommenttipalstalla. Sivutolkulla aikuisten ihmisten koliikkihuutoa ei muuta.

[IKRM]

Olisko parempi sitten vaan että kaikki jotka on eri mieltä kolumnistien kanssa olis aina hiljaa, hyväksyis kirjoitukset totuutena, ja pyrkisivät muuttamaan omia ajatuksiaan oikeaan suuntaan ?

Itse pidän näitä kolumneja ja niitä komppaavia ihmisiä koliikkihuutajina, jotka koettaa omia traumojaan käsitellä vierittämällä vastuun kasvottomalle miesjoukolle kerta toisensa jälkeen, ettei vaan itse omasta elämästään ja teoistaan vastuutaan joutuis kantamaan.

Pidän tuollaista yhden totuuden järjestelmää erittäin vahingollisena juurikin niille nuorille, joita valtaa hamutessaan kirjoittelijat ovat muka puolustavinaan.

IKRM

[IlonaSinulle]

I rest my  case 

[submit]

Jätän pidemmät kommentin nyt kirjoittamatta, mutta ihan pakko nyt tulla hihkaisemaan tähän väliin, että tässä keskustelussa hyvää on juuri se, että tämä ketju ei ole mennyt pelkäksi aloituksen komppaamiseksi. Koska ihan varmasti meitä hiljaisia ei-täysin-komppaajia on muitakin kuin minä.

Kaikessa on puolensa, mutta aina kärjistäminen tekstissä/kolumnissa/aloituksessa tehokeinona ei toimi (kaikille), vaan ennemminkin vieraannuttaa asiasta/keskustelusta, mikä on sinänsä harmi koska Pikkusisko kirjoittaa hyvin ja usein käsiteltävät asiatkin ovat mielenkiintoisia ja aiheellisia.

[pikkusisko]

Tyytyväinen olen minäkin siihen, että asiasta on herännyt keskustelua ja on tuotu esiin myös toisenlaisia näkökulmia kuin omani on.

Mutta se, että aletaan spekuloida minun traumojani, kyvyttömyyttäni kantaa vastuuta tai vihamielisiä ja vallanjanoisia tarkoitusperiäni... Aivan käsittämätöntä, naurettavaa ja täydellisen asiatonta. Onneksi minulla on paksu nahka eikä se minulle pahaa mieltä onnistu aiheuttamaan. Luotan myös siihen, että jokainen järkevä ihminen näkee miten tällaisten kommenttien kirjoittajat häpäisevät vain itsensä, ei minua.

[toysnstuff]

Mikä tässä vääntämisessä on pointtina?

Joitakin voi häiritä, kun esitetään väittämiä sellaisilla perusteluilla, jotka eivät kestä perusteellisempaa tarkastelua. Esimerkiksi epärationaaliset argumentoinnit ja kyseenalaisen retoriikan käyttäminen ovat tällaisia keinoja. Se ärsyttää politiikassa, koska sen tarkoituksena on saada asiat näyttämään joltain, mitä ne eivät ole ja siten manipuloida ihmisiä kannattamaan tiettyä asiaa ja agendaa. Se ärsyttää myös täällä.

Toin jo tuossa esille ne kohdat, jotka puoltavat muidenkin havaitsemaa epäsuhtaa sen välillä, mistä kolumnisti sanoo kirjoittavansa ja mitä (ja miten) hän on varsinaisesti kirjoittanut. Toisinaan ihmiset toimivat foorumeilla siten, että kun toisen sanomiset eivät miellytä, yritetään saada kyseenalaistettua toisen sanomiset ottamatta kantaa siihen, mistä puhutaan ja keskitytään sen sijaan kirjoittajan uskottavuuden kyseenalaistamiseen. Tai trollataan toista niin kauan, että saadaan tämä sanomaan jotain mihin voidaan sitten tarttua ja takertua. Mielestäni on paljon parempi kaikkien kannalta, kun keskitytään kirjoitetun tekstin ja sen välittämän sisällön analyysiin. Tällöin sekä kirjoittaja, kommentoija että lukijat voivat pysyä perässä siitä, mistä keskustellaan. Puhutaan asioista.

Itse ihmettelisin syvästi, mikäli foorumin naispuoleista käyttäjäkuntaa ei häiritsisi, jos kirjottaisin kolumnin missä nimitän valtaosaa naisista tarkoituksellisesti uhriutuviksi sekä itsensä hyväksikäytettävän asemaan ja hyväksikäyttötilanteisiin hakeutuviksi. Jos vielä lisäisin linkin siitä, kuinka joku tyttö on toiminut tällä tapaa ja kommentoisin, kuinka selvästikään kaikki naiset ei malta odottaa edes täysi-ikäisyyteen saakka ennen kuin aloittavat tällaisen toiminnan, oltaisiin jo ylitetty absurdin rajat.

Selväksi on jo tullut että erimielisyyttä on, mutta tarvitseeko siitä tehdä elämänsisältö itselleen.

Tämä on keskustelufoorumi. Tänne tullaan keskustelemaan asioista. Jos joku pyrkisi levittämään tuollaista sanomaa, josta itse äsken puhuin - tai vastaavaa, mutta miehistä hyväksikäyttäjinä - katson asiakseni argumentoida takaisin ja perustella, kuinka näin ei ole.

Musta ois tärkeä muistaa, että vaikka itselle on tapahtunut jotain ikävää - oli se sitten pettymys ihmissuhteissa tai se raiskatuksi joutuminen - sitä seuraava epäluottamus toisia ihmisiä kohtaan ei tarkoita sitä, että muut ihmiset muuttuvat epäluotettaviksi hyväksikäyttäjiksi ja raiskaajiksi. Se tunne on itselle todellinen ja mieli rationalisoi oman maailmankuvan ja havainnot (eli tulkinnat) sen tunteen mukaisiksi, mutta tämä ei silti muuta olemassaolevaa todellisuutta. Kaikista miehistä ei tule potentiaalisia raiskaajia sen myötä, kun henkilö tulee raiskatuksi. Se voi tuntua siltä ja myös tuntua järkeenkäyvältä, mutta se ei ole totta.

Jos jotakuta haluaa syytellä, niin syytellään sitä tekijää - jookos?

[Minea]

Tämä mielestäni sen asian ytimeen näkevä  ajattelemaan haastava Mia-Rouvan ehdotus jäi mielestäni osin jo varsin ikävästi henkilöön käyvän ja asian ohitse menevän kommentoinnin alle.

Nostan tämän rakentavan ajatuksen ja ehdotuksen uudelleen pohdittavaksenne. Ehdottaisin vänkäämisen ja muun veivaamisen sijaan tähän suuntaan energoiden ja sanansäilän suuntaamisen.

Tälläinen keskustelun sävy mitä paikoitellen tässä ketjussa on ollut, asioiden ohitse puhuminen, henkilöön käyvyys on syy minkä vuoksi usein jätän näihin ketjuihin kommentoimatta.

Myllytetyksi näin  joutuminen on ikävää, toivoisin enemmän kykenevyyttä pysymään ihan asia asiassa. Eriäviä mielipiteitä saa ja pitää olla, tietenkin. Asiaton sävy on asiaton sävy keskustelussa. Tämä ketju onkin osittain ollut aika ikävää luettavaa. Melkoista vänkäämistä ja ikävän sävyistä. Olisiko mahdollista hiukan korjata kurssia tässä asiassa?

Heii.. haastetaan meidät:

Mitä sen vanhemman tai kokeneemman olisi hyvä ottaa huomioon, millaisilla asioilla voisi varmistaa että suhteeseen ollaan lähdössä tietoisesti ja terveellä pohjalla? Miten varmistaa uuden tyypin kohdalla, ja millaisia asioita voisi kysyä itseltään?

Miten, siis oikaasti MITEN, me yhteisönä voidaan puuttua. Konkreettisesti.

Kiitos myös Hihattomalle kommentista, summasit hyvin asiaa. Jospa Mia-Rouvan ja Hihattoman kommentit saisivat hyvässä hengessä asiaa tuumailun alle?

Ihan tälleen neljääkymppiä lähestyvänä setämiehenä, joka vehtaa aika usein itseään toistakymmentä vuotta nuorempien naisten kanssa, en löytänyt kolumnista ensimmäistäkään syytöstä itseäni kohtaan. Kyllä, olen joskus mokannut noita suhteita ja sessioita, ja tiedän että joillakuilla on jäänyt paha mieli kanssakäymisestä minun kanssani, mutta siltikään en saa luettua pikkusiskon tekstiä niin, että kokisin huonoa omatuntoa. Tunnistan kyllä, että itsellänikin on joissain asioissa tämän suhteen parantamisen varaa, mutta sitä väitettyä miesvihaa en löydä millään suurennuslasilla.

Olen omakohtaisesti nähnyt ja kokenut, miten nuoren ja kokemattoman ihmisen kanssa on helppo päätyä manipuloimaan ja taivuttelemaan toista ihan huomaamattaan. Olisi älyllisesti epärehellistä väittää, että olen tällaiselle immuuni, koska minullakin on tarpeeni ja ne väistämättä ohjaavat toimintaani. Elämänkokemus tuo mukanaan taitoja, joita 20-vuotiailla harvemmin on, ja niitä taitoja on turhan helppo väärinkäyttää tiedostamattaan. Väitän jopa, että useimmat eivät ole edes selvillä siitä, että he ovat tällaisia taitoja matkan varrella kartuttaneet, jolloin on helppo väittää, että tasaveroiset ihmisethän tässä neuvottelevat.

Laillista edesvastuuta tuo ei toki muuta, mutta omaan moraalikäsitykseen kuuluu ottaa huomioon se, että kaikilla ei ole samoja eväitä elämään.