Kirjoittaja Aihe: Fantasia vastaan todellisuus  (Luettu 4368 kertaa)

Hiljainentutkija

Vs: Fantasia vastaan todellisuus
« Vastaus #15 : 26.04.2024, 15:29 »
Minulla on juuri tuo kaksi kategoriaa

Toteuttamiskelpoiset fantasiat
Ja ne mun mielen pimeässä syrjässä piilossa olevat yksityisen fantasiat

Toteuttamiskelpoisista fantasioista olen päässyt nauttimaan tässä tämän vuoden puolella, on ollut ilo huomata todellisuuden olevan parempaa. Siinä kun on pieni yllätysmomentti, mitä omissa fantasioissa ei ole, ne kun pitää itse käsikirjoittaa alusta loppuun.

Komppaan vähän tätä. Itse olen aloittelija ja puoliso on vähintään yhtä hämillään kuin minä. Minulla on fantasioita ja hän on suurella ymmärryksellä kuunnellut mutta asia on tuntunut vähän vieraalta, vaatii soputumista. Tietysti vaatii, ihan keneltä tahansa. Sitten hän on yllättäen lähtenyt toteuttamaan fantasiaani ja se on ollut niin paljon parempaa kuin olisin voinut kuvitella, fantasioida tai toivoa. Voi hyvänen aika että teki hyvää, ehkä vähän kipeää, ehkä juuri siksi.

JuJu

Vs: Fantasia vastaan todellisuus
« Vastaus #16 : tänään kello 00:04 »
Voi kun viisaita sanoja ja ajatuksia.
Tuntuu että juuri noin se menee. Jotain fantasioita voi kokemuksen myötä häipyä laimentuen pois.
Ja jotain voimistua mitä ei pitänyt niin isona juttuna.
Sitten voi lisäksi löytyä jotain ihan uuttakin.
Näitä asioita ei tarvitse arvottaa hyviksi tai huonoiksi, oikeiksi tai vääriksi. Ne asiat vaan on miten ne on, menee miten niiden kuuluukin mennä.

Mulla on käynyt tuuri: olen löytänyt ihmisen jonka kanssa olen voinut käydä tätä matkaani juuri edellä kuvatulla tavalla.
En osannut ajatella etukäteen miten isoista jutuista voi ollakaan lopulta kyse.
Seksuaalisuus kuitenkin menee syvälle persoonaan, itelläni sellaiseen aikaan ja paikkaan jolloin ei ollut vielä sanoja.
Olen kiitollinen nykyhetkestä.
Mulla on mun iskä. Käyn samalla tietoisellakin tasolla läpi kaikkea sitä mitä en ole saanut. Iskä oli yksi niistä asioista.
Olin silti sydämessäni isän tyttö vaikkei isä ollut mun elämässä.
Ja olen yhä. Vahvasti!



Sitä helposti ajattelee, että joku juttu voi tuntua mielettömän siistiltä, mutta oikeasti kokeilussa ihan liian voimakkaalta (ja toki joku toinen tylsänkin miedolta). Pitää tosiaan osua ihmisiin livenä, imuroida kokeneemmilta oppia monin muodoin. Ja just tuo, hiljalleen eteenpäin - koko loppuelämä aikaa oppia ja nauttia 🙂

Ja kiitos.

Pip

Vs: Fantasia vastaan todellisuus
« Vastaus #17 : tänään kello 00:16 »
Mä olen luullut, että oon kaikki fantasiani jo viimeistään viimeisen parisuhteeni aikana päässyt toteuttamaan, mutta josta synkistä sielun uumenista vielä johkaantui yksi, joka tekisi mieli päästä toteuttamaan. Tässä vaiheessa pitää sanoa, etten halua joutua linnaan, joten aivan looginen ja toteuttamiskelpoinen fantasia olemassa.