Feminismistä...

[Päpälämäen Krister]

Nykyajan (intersektionaalista)feminismiä hyödyntävät kaikki muut, paitsi naisasialiike ja naiset itse. Osa feministeiksi julistautuvista miehistä ovat tehneet niin saadakseen täytetyksi oman tarpeensa saada jotakin kanssaihmisiltä. Se jokin voi olla seuraa, seksiä, kunnioitusta, valtaa, mitä tahansa sellaista, mitä voidaan näissä(kin) piireissä saada olemalla aatteellinen oikealla tavalla.

Miehillä on omat kamppailunsa ja yhteiskunnalliset vaikuttamistapansa, joihin on miesten itsensä tultava tekemään tarvitsemansa muutos. Feminismiä ei olisi koskaan pitänyt antaa miehille, kuten nyt on inklusiivisuuden tähden tehty. Miehet eivät mielestäni voi edustaa naisia, sillä he eivät ole naisia. Naiset selviävät itsekin, ilman miesten vipuvoimaa.

[hwyl]

Kiinnostavaa. Itse näen feminismin tasa-arvoa ajavana asiana, naisille samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin miehille. Sukupuoli ei voi määrittää rakenteellisesti merkittäviä asioita. Tästä näkökulmasta myös alistuminen on ok naiselle, jos se on hänen oma tahtonsa. Fyysisesti vahvempi osapuoli voi tuoda turvaa ja nautintoa ja se on erittäin fine. Kuitenkin jokaisella on oltava mahdollisuus valita se rooli.

Nimenomaan! Tulee olla täysi vapaus valita ja määritellä itse oma seksuaalisuutensa. Kautta historian naisten seksuaalisuutta on pyritty kontrolloimaan ja rajoittamaan ylhäältä ja ulkoapäin. Sitä on suorastaan pelätty ja kavahdettu...

[hwyl]

Mutta silti uskoisin että on olemassa keskimääräisiä biologisia ja evolutionäärisiä impulsseja ja vaistoja. Sukupuolet ovat keskimäärin erilaisia. Siis yksilöllisiä variaatioita ja identiteettejä ja kombinaatioita on valtavasti ja ne vain rikastavat tätä lajia. Mutta on siis olemassa tiettyjä selkeitä sukupuolisia tendenssejä ja vaistoja. Moderni maailma on huomattavan materialistinen ja se monessa suhteessa ohjaa meitä tiettyyn androgyyniseen kuluttajuuteen, juurettomuuteen, myöskin seksuaalisuuden toteuttamisen hyvin ohueen hedonismiin ja jatkuvaan välineellistämiseen ja tuotteistamiseen. Tässä suhteessa joku D.H.Lawrence ja muut teollisen sivilisaation kriitikot puhuivat ihan olennaisia asioita. Tietysti tulee olla täysi yhteiskunnallinen tasa-arvo ja jatkuva pyrkimys edistykseen, mutta ajattelen että henkilökohtaisissa suhteissa, yksityiselämässä hierarkia, velvollisuudet ja vastuut olisivat useimmille terveellisempiä, ihan siis spesifeistä sukupuolista, identiteeteistä ja yhdistelmistä riippumatta. Minusta tämän ajattelun yhdistäminen liberalismiin ja edistyksellisyyteen ei ole juurikaan ongelmallista.

[hwyl]

Ja tähän liittyen tuntuu siltä, että eräät feminismin tulkinnat eivät pelkästään halua vapauttaa naisia toteuttamaan itseään täysin vapaasti vaan myös ohjaamaan niitä valintoja tiettyyn ennalta saneltuun suuntaan. Tietenkään emme puhu mistään monoliitista, on valtava spektri erilaisia lähtökohtia. Feminismi on todella kaukana siitä irvikuvasta, miksi se niin monesti toksisesti tulkitaan ympäri somen karuja sokkeloita. Silti kaikki virtaukset eivät tunnu täysin rakentavilta tai liberaaleilta.

[hwyl]

Tässä kontekstissa minua on puhutellut Anaïs Ninin tunnettu lainaus - vahva ihminen ja hieno taiteilija, ei vähääkään itseään ja naiseuttaan anteeksipyytänyt:

“I do not want to be the leader. I refuse to be the leader. I want to live darkly and richly in my femaleness. I want a man lying over me, always over me. His will, his pleasure, his desire, his life, his work, his sexuality the touchstone, the command, my pivot. I don’t mind working, holding my ground intellectually, artistically; but as a woman, oh, God, as a woman I want to be dominated. I don’t mind being told to stand on my own feet, not to cling, be all that I am capable of doing, but I am going to be pursued, fucked, possessed by the will of a male at his time, his bidding.”

Toki epäilemättä voi ylitulkita, mutta uskonpa että tässä saattaa olla muutakin kuin pelkkää yksilöllisyyttä, jotain laajempaa pätevyyttä. Enkä oikein usko että tälläinen asenne edellyttää jotain olennaisia kompromisseja elämässä, itsestä tai urasta tinkimistä.

[MsFox]

En ole koskaan kokenut tarvetta alistua miehelle. Se tuntuu oksettavalta eikä arvolleni sopivalta.

Itse koen taas että miehen paikka on palvella naista, meillä se tulee primitiivisesti luonnostaan.

Näen feminismissä myös ongelmia ja ymmärrän mitä haet takaa aloituksella. Olen tietyistä asioista jopa ihan samaa mieltä, nykyinen feminismi on mennyt liiallisuuksiin tietyin osin.
Siitä olen kuitenkin eri mieltä, tuosta alistuvuudesta. itse olen kokenut dominanssia lapsesta asti ja nykyään erittäin sinut dominoivan feminismin kanssa.

Koin nuorempana identiteettikriisiä siitä että minun pitäisi olla mies, koska haluan dominoida ja elättää perheen, olen kiinnostunut sijoittamisesta ja haluan kumppanin joka tekee mulle kotityöt.

Sellainen ajatus että naisen paikka olisi luonnostaan nyrkin ja hellan välissä on subjektiivinen ja se on hyvä muistaa. Jottei tule huomaamattaan tuominneeksi meitä dominoivia naisia.