Muut tajusivat ennen kuin itse tajusin.
Mulla oli ala-asteella ystävä joka oli luonnostaan kiinnostunut bdsm:stä jo joskus 8-10 vuotiaana, heti seksuaalisuuden herättyä hän koki voimakasta tarvetta subbailuun ja masokismiin.
Olimme läheisiä ystäviä ja hän usein möyhösi verifantasioistaan minulle. Naureskelin ja pyörittelin silmiä.
Ystävä halusi puhua minulle näistä asioista jostain syystä hirvittävästi ja sanoitti että olisin hänelle täydellinen kumppani. Naureskelin että jaajaa, mä en kyllä satuta ketään - enkä tähän päivään asti ole satuttanutkaan. Ystäväni ei kuitenkaan luovuttanut helpolla. Hän kikatteli kiherrellen ilkeille, alistaville vitseilleni joita tykkäsin hänelle heitellä, ja dominoin häntä huomaamattani. Hän ihastui jo hyvin varhain ja aloitti keskusteluja kuten "N, ootko huomannut et sä oot aika dominoiva ihminen" No, en ollut huomannut xD olin silloin vielä nuori, ala-asteella joten en tutkinut silloin vielä seksuaalisuuttani samoin kuin hän. Mulla oli kyllä musta huumorintaju ja muille tapahtuneet ikävät asiat nauratti ylenpalttisesti. Koin myös voimakasta vastuuta ihmissuhdettamme kohtaan ja kuuntelin hänen antamaansa palautetta herkemmällä korvalla kuin muilta.
Ollessamme yläasteella huomasin olevani ihastunut häneen ja hänkin huomasi sen. Aloimme suhteeseen parikymppisinä. Kasvoin ilkeästä piikittelevästä lapsesta vakaaksi ja arvonsa tuntevaksi dommeksi ripauksella tervettä sadismia. En kokenut muuttuvani ihmisenä mitenkään, mutta tajusin että tämän ilmiön nimi on dominanssi, ilmiö jota olin kantanut pitkään jo mukanani.
Olen siis ollut dominoiva lapsesta asti ja huomaan sen nyt kun katson tästä perspektiivistä.
Myönsin asian itselleni tuossa noin 30-vuotiaana ja sen jälkeen on alkanut kiinnostaa eettinen dominointi ja halu pitää ihmiset turvassa.
Suhteemme tämän lapsuuden ystäväni kanssa päättyi kypsymättömyyteen parikymppisenä mutta olemme yhä ystäviä. Sain vuosi sitten hänetä juuri hyvää palautetta että dominanssini on vahvistunut ja kypsynyt turvalliseen suuntaan ja hän kokee seurani taas erosta huolimatta turvalliseksi.
Nykyiseen suhteeseemme bdsm hiipi varkain. Tutustuimme mieltymyksiimme ja tällainen dynamiikka syntyi hieman kuin itsestään. Kun huomasin aikuisena tiettyjen juttujen toistuvan suhteessani, aloin etsiä tietoa ja termejä netistä, osallistuin dommejen miittiin ja tiesin heti olevani oikeassa paikassa.
En tiedä millon tajusin olevani domme. Muut tajusivat jo lapsena. Itse sain termin tässä viimeisen 10 vuoden sisään. Ja nykyään elän tätä elämää hyvin tyytyväisenä.