Ajan jaksottaminen sessiossa

[Juuttisetä]

[SubEllen]

Joopa joo, Juuttisetä. Vaikka en ole tuore verkossa (työtä tehnyt siellä yli 20 v.), niin silti näin vaan voi käydä. Huumorintajuni yleensä riittää, mutta se ei ilmeisesti ole staattinen.

Yksäreitäkin on jo alkanut tulla...

[Koo]

Minusta asioiden, tekojen, ihmisten ja ajatusten ylianalysointi on todella tylsää. Tylsää on myös noista aiheista kirjoitetut ylipitkät viestit - joten en siis lue niitä. Uskon, että on ihmisiä jotka lukevat ja jotka joko saavat niistä jotain, kohauttavat olkapäitään ja siirtyvät eteenpäin tai ärsyyntyvät.

En suunnittele tekemisiäni juurikaan etukäteen, en ole ikinä tehnyt niin; impusiivinen ja temperamenttinen kun olen. Mutta jotkut tekevät niin ja mitä sitten? Onko se minulta pois?

Keskustelupalstalla saa esittää mielipiteitä joista ollaan siten eri mieltä, samaa mieltä tai ei osata sanoa - ja niin pitää ollakin! Pitää voida saada sanoa, että "ei, en ole kanssasi samaa mieltä".

Se mitä en sulata on tämäntapaiset keskustelut, joissa kaksi ihmistä puivat keskenään erimielisyyksiään syyllistyen jo asiattomuuksiin ja osoittavat huonoa käytöstä yrittäessään tyydyttää tarvettaan saada se viimeinen sana!

Selvittäkää välinne keskenänne tai älkää selvittäkö, mutta älkää tähän ketjuun tuota minäpäs-olenkin-parempi-ja-kokeneempi-kinky-kuin sinä -vänkäämistänne tuoko. Kiitos

[Mr.Inathu]

Taas tätä samaa ylimielistä ja röyhkeää sanavalintaa: viimeisimpään purkaukseesi. Tuskin edellinen kirjoituksesi jää viimeiseksi purkaukseksesi...

Ei, kyllä se nyt jää viimeiseksi...
Ei ole aikaa eikä kiinnostustakaan jatkaa tälläistä mitään tuottamatonta vääntämistä, sen kummemin yksityisviestein kuin foorumillakaan. Edellisenkin postaukseni olisin saanut jättää kirjoittamatta...

Ja silti yhä tulevaisuudessakin lähden kyllä mielelläni vaikka kuumaankin väittelyyn mukaan, mutta mieluiten aidon dialektiikan hengessä ja loogisia argumentteja käyttäen, turhanpäiväinen asian sivusta tölviminen tai sokea oman agendan ajaminen ei ole ikinä jaksanut minua kiinnostaa sen kummemmin dialogissa kuin argumentoinnissakaan.

Minun osaltani tämä keskustelu voidaan nyt kuitata päättyneeksi. Artikkelin aiheesta voin toki jossain vaiheessa vielä jatkaakin.

-Mr.Inathu

[Chmlnidae]

Joopa.
Minulla on loistava rytmitaju; suunnitelmallisesta ajanjaksottamisesta pilkulleen en ymmärrä mitään, tai suunnitelmallisuudesta rationaalisuuden pohjalta.
Minulle flow on jotakin joka tulee paljon syvemmältä; siinä on aina enemmän alitajuista, tiedostamatonta, kuin loogista ja suunniteltua. Ainakin soittamisen, tanssimisen, urheilun (nyrkkeily, uinti, juoksu) ja kirjoittamisen kulkiessa. Tämä tapahtuu myös tietyissä matemaattisissa tehtävissä ja riittävän (ja pitää sitten olla lähes ymmärtämättömyyden rajalla olevaa) vaativaa tekstiä lukiessa ja antaessa ymmärtämisen "voittaa" pinnistelemättä samalla äärimmilleen pinnistäen (jep, tämä on paradoksi).
Aloitan jostakin ja suuntaan johonkin. En välttämättä (yleensä) näe mihin olen menossa mutta tunnen koko ajan jos olen oikealla polulla. Sen vain tuntee, ja siksi tietää. Kokonaisuus on jossakin ja tiedän että se on vaikken voi sitä selittää edes nähdä. En edes halua selittää sillä se antautuu vain kun itse antautuu sille. Siis mille? Voimalle. Se tuntuu sormenpäissä, vatsanpohjassa, joka solussa; kaikkialla ja ei missään.
Sinänsä en aio liittää tätä mitenkään kinkyilyyn; kumpaankaan pooliin valtaleikeistä. Hyvissä ihmissuhteissa on flowta, se on selvä. Ei kokoajan mutta kaikki minulle tärkeät ihmiset ovat sellaisia joiden kanssa voin "lentää". Lentää voi hyvin monella tavalla; se miten liittyy yhdessä jaettuihin juttuihin; sellaisiin joissa molemmat pystyvät yhdessä enempään kuin yksin ja yhtäkkiä jalkojen alla on ilmaa yhä enemmän ja enemmän, eikä kumpikaan osaa jälkikäteen selittää mitä tapahtui, mutta tapahtui. Ja voi tapahtua siis uudelleen.
En tiedä näistä dominoinneista ja muista mistä täällä selitetään. Itse en usko paskan vertaa kenenkään yksipuolisiin rakenteluihin millin vertaa. Voi olla että en vain sitten ole ollut "oikean" ihmisen kanssa tekemisissä. Sellaistakin saattaa sattua. Voi olla että toinen aloittaa ja toinen jatkaa mutta sekin on niin veteen piirretty viiva ja vain ihmisen halua ja tarvetta laittaa syyt seurauksille etten jaksa sitäkään. Sillä mikään ei jatku vain yksin. Ei ihmissuhteissa. Emme me pysty ennustamaan toisia ihmisiä muuten kuin yksittäisissä hetkissä, sattumalta, ehkä jopa tuntemisen pohjalta mutta kovin on tylsää sekin jos enimmäkseen onnistuu. Kyllä ihmissuhteiden viehätys ennen kaikkea, myös kinkysuhteiden suuntauksesta riippumatta, lepää juuri ennustamattomuudessa. Siinä että kinkyillessämme olemme juurikin siellä alitajuisemmalla puolen itseämme ja toista ihmistä: Näemme jäävuoren huipun itsestämme ja toisesta ihmisestä; siitä tiedämme mistä kohtaa pitää sukeltaa.
Nämä sub- ja domspacet on jotakin muuta mielestäni; tai sitten vain vierastan tällaista erityistermistöä hienostelevana ja turhantärkeänä itsensä korottelemisena erottuen (haluten erotua, tehdä eroa) muista. Kiinnostamatonta.
Lopulta resepti on tasan sama kuin kaikissa muissakin ihmissuhteissa; kiinnostuneisuutta (uteliaisuutta toisesta ja itsestä), luottamusta ja kunnioitusta (turvallisuutta) sekä halua hypätä (mielikuvitusta). That's it. Siihen sitten vähän perustietoa (välinetietoa, ihmisen fysiikan ja psyyken tuntemusta) ja vuorovaikutusherkkyyttä. 

Ja ps: tuo Csíkszentmihályin kirja Flowsta on kyllä ihan lukemisen arvoinen (osui joskus käsiini kun lainailin buddhistisia tekstejä, oli ilmeisesti hieman väärässä paikassa, tai ehkä ei...).

Ja pps: kaikki ylläoleva oli vain mielipiteeni; en dissaa kumpaakaan kiistelyn osapuolista. Löydän molempien teksteistä kohtia joista jaan näkemystä ja myös sellaista joista en.
Eli en halua sanoa että kokeneisuudella ei ole merkitystä mutta sanon myös että se ei ole olennaisin ja välttämättömin ominaisuus. En arvota ketään kokemuksen pohjalta "paremmaksi".
Kaikilla meillä joilla on ikää (reippaasti) enemmän kuin suomen suvilämpötilan verran on myös monipuolista kokemusta ihmissuhteista, ja se onko ne kinkystä tai jostain muusta ei ole ratkaisevaa; ratkaisevampaa on kyky oppia kokemastaan ja osata soveltaa uusiin tilanteisiin ottamatta mitään, siis ketään, itsestään selvänä.

[Mr.Inathu]

Hee
Olin illalla lähes varma siitä, että Susie ennemmin tai myöhemmin tarttuisi jättämääni langanpäähän

En halua palata tuohon edeltävään kiistelyyn, mutta jatkan mielelläni keskustelua flowsta ja suunnitelmallisuuden merkityksestä sille.

Itse olen ollut aikaisemmin paljonkin tekemisissä flown kanssa työni yhteydessä, kun olen ollut suunnittelemassa kuinka voisi pystyä tuottamaan flow-kokemuksia palveluiden ja välineiden käytön yhteydessä ihmisille, joilla lähtökohtaisesti ei ole riittävää taitoa tia muita edellytyksiä sitä saavuttaa. Tässä yhteydessä silloin kirkastui myös paljon siitä, kuinka kinkyssä(kin) suunnitelmallisuudella todella voi merkittävästi vaikuttaa flown todennäköisyyteen ja erityisesti kestoon.

Csíkszentmihályin kahdeksan osatekijää ovat myös hyvin pitkälti samoja, joita käytetään käytettävyyttä ja käyttäjäkokemusta suunniteltaessa. Oleellisena itse en kuitenkaan pidä selkää päämäärää, vaan enemmänkin sitä että henkilö kokee kaiken aikaa hallitsevansa tilannetta. Flow on minun tulkintani mukaan siis onnistumisten ketju. Flowta ei automaattisesti synny jos toimenpide on suorittajalle liian "helppo", mutta se myöskin katkeaa, jos toimenpiteen suorittaminen muuttuu liian vaikeaksi. Flosta on kuitenkin tavallaan kaksi eri versiota: Artistinen, luova flow, jolla ei ole päämäärää. Tätä on flow, johon esimerkiksi taiteilija "laskeutuu" luodessaan. Toinen flown tyyppi on suorittava, esimerkiksi golfaaja, joka lyönti toisensa perään onnistuu yhä uudelleen juuri tasoitukselleen sopivalla radalla.

Kinkyssä mielestäni flow on mahdollista vain aktiiviselle osapuolelle, objektin tilanteeseen vajoaminen, usein subspace, on mielestäni lähempänä immersiota kuin flowta. Jos D/s-asetelman D on se, joka hallitsee ja kuljettaa tilannetta, on hänen mahdollista saavuttaa flow-kokemus. Itse tulkitsen sen mitä kutsutaan Domspaceksi, olevan juurikin tätä.

Jos ajatellaan, kumpaa edellä kuvaamaani flown tyyppiä D sessiossa kokee, niin on hyvin pitkälti on mielestäni kysymys jälkimmäisestä. Siis kun on kysymys D/s-sessiosta. Jos kysymys on S&M-, bondage- tai fetissi-sessiosta, on flow hyvin todennäköisesti ensimmäistä tyyppiä, mutta silloin session aktiivista osapuoltakaan ei oletuksellisesti pitäisi kutsua "Dominoivaksi"

Oma näkemykseni, ja se miksi tästä ajan jaksottamisesta ja flowsta ylipäätänsä artikkelin kirjoitin, on se että omat kokemukseni sekä sessioiden järjestämisestä että flow- ja immersiokokemusten suunnittelusta ylipäätänsä, tukevat hyvin vahvasti suunnitelmallisuuden merkitystä syvällisimmän lopputuloksen saavuttamisessa. Itse flown aikana suunnitelmalla ei ole enää paljoa merkitystä, vaan sen on tarkoituksena auttaa flow käyntiin ja sekä erityisesti tunnistaa että raivata häiriöitä ja esteitä flown tieltä pois jo etukäteen.

Itse tilanteen aikana suunnitelmallisuudesta on hyötyä kahdentyyppisissä tilanteissa: Ensinnäkin silloin kun vastaan tulee valintatilanteita, jos kokonaisuutta on suunniteltu etukäteen on valinta hyvin helppoa tehdä, eikä sen seurauksia tarvitse ryhtyä puntaroimaan kesken leikin ja näin sekä varmuus että kontrollin tunne säilyy ja flow voi jatkua. Toisekseen yllättävissä ja odottamattomissa tilanteissa, jotka väistämättä rikkoisivat flown, jollei niitä varten olisi "varastossa" valmiita toimintamalleja, joilla tilanteisiin voi vastata. Nämä back-upit mahdollistavat tilanteen jatkuvuuden ja itse asiassa voivat syventää flowta vahvistaessaan kontrollin tunnetta, jota yllättävän tilanteen suvereeni hallitseminen tuottaa.

Mikä taas on flown merkitys alistuvalle osapuolelle? Koska omien kokemusteni mukaan kinkysessioissa on pääosin kysymys arkiroolista poikkeavaan rooliin tai toimintamalliin uppoutumisesta, on immersion syvyydellä ja eheydellä tärkein yksittäinen merkitys kokemukselle sen jälkeen, kun alistuva osa puoli on ensin kyennyt saavuttamaan luottamuksen alistavaan osapuoleen. Luottamus on ensiedellytys, ilman sitä uppoutuminen voi olla mahdotonta, mutta sen jälkeen tehokkain tapa vaikuttaa alistuvan henkilön immersioon on alistavan osapuolen flow. En tiedä toimiiko tämä kaikilla ihmisillä samoin, mutta itse olen kokenut, että sessioissa, joissa itse saavutan flown, myös alistuvan osapuolen immersio ja ehkä subspace on syvempää ja kestää pidempään. Miksi? En tiedä, mutta oletan että se voisi johtua luottamuksen voimistumisesta. Kun näkee, että toinen osapuoli on täydellisesti keskittynyt asiaan, voisi olla helpompaa päästää itsekin irti, uppoutua tilanteeseen täydellisemmin.

Kommentteja? Näkemyksiä? Kokemuksia?
Itse en valitettavasti ole varma ehdinkö käydä jatkamassa keskustelua täällä taas muutamaan päivään, mutta palaan kuitenkin sitten kun minulla on siihen aikaa…

Niin tuo akuuttia ajanpuute muuten on yksi merkittävä syy siihen, miksi kirjoitan tänne näitä niin rasittavan pitkiä tekstejä, kun en koskaan ole varma milloin pääsen taas jatkamaan, niin yritän mahduttaa mahdollisimman paljon ajatuksia ja näkökulmia mukaan aina silloin kun olen kirjoittamassa... Yhdet tykkää ja toiset taas vähemmän

-Mr.Inathu

[Chmlnidae]

Heh; arvasin että arvasit, mutta koska en tunne tarvetta olla arvoituksellinen niin voin hyvin olla välillä arvattava(kin), jopa lähes ennustettavakin paikoitellen. En kuitenkaan suosittele tuudittautumaan siihen.

Sen verran kuitenkin palaan tuohon Ellenin antamaan kritiikkiin että ymmärrän hänen hermostumisensa; saat minutkin hermostumaan tuolla tietyntyyppisellä kirjoitustyylilläsi ajoittain (se norsunluutorniasenne). Ja se houkuttelee herkästi tarttumaan lillukanvarsiin. Ihan vain siksi että sattuu sekä huvittamaan että ärsyttämään yhtä aikaa. Toki, yleensä, jos vastaan niin siellä on sitten myös jokin asia (hope) johon ihan oikeasti haluan lisätä jotakin tai ottaa kantaa hieman toisentyyppisesti. Usein kyseessä voi olla pelkästään semanttinen pyörittely.

Jos edellisestä vastauksestani sai (saattoi saada) käsityksen etten usko suunnitteluun niin se ei pidä paikkaansa. Olen Einsteinin kanssa samoilla linjoilla siitä kuinka paljon tulee käyttää aikaa suunnitteluun suhteessa toteutukseen.
Ja tuosta että flow onnistuu vain dominoivalle olen samaa mieltä myös, subspace on jotakin muuta ihan termistä välittämättä noin muuten.

Mutta joo; ajanpuutteesta kärsin minäkin, ja kirjoitan lyhyesti ja tajunnanvirtaisesti siis, ööö, niin kuin varmaan teen silloin kun on enemmänkin aikaa; silloin vain kirjoitan useammin ja useampiin tredeihin. Ny ei kerkhee... 

[kide]

Mä en usko, että tässä tapauksessa (pitkä sessiotyyppinen vuorovaikutustilanne) flow-tilaan pääsemiseen  tarvitaan välttämättä kovinkaan paljon suunnittelua, kunhan aika ja paikka on sopiva. Tärkeämpää mun on mielestä D-henkilölle kertynyt ns. hiljainen tieto, joka auttaa toiminnan pitkään jatkuessa valitsemaan sopivia menetelmiä sekä niiden käytön säätelyä sen mukaisesti, miten kumppani reagoi. Tietysti kokematonkin voi päästä fiilikseen, jossa aktiviteetti vie mennessään ja ajantaju katoaa, mutta intensiteetin ylläpitämisessä saattaa olla enemmän ongelmia. Luovuus ja sopivan perverssi mielikuvitus auttanee asiassa

Mun mielestä pitkässä, esim. viikonlopun kestävässä D/s-sessiossa subillakin voi olla hyvinkin aktiivinen rooli, ainakin niissä suhteissa, joissa subi ei ole vain D:n toimintojen vastaanottaja. Ajatellaanpa vaikka niitä suhteita, joissa subille kuuluu aktiivista palvelemista ynnä muuta aktiivisuutta. Hän voi joutua käyttämään paljonkin mielikuvitusta ja energiaa toteuttaessaan niitä.

Muoks: typo

[Chmlnidae]

Hmmm.
Minua nyt häiritsee tässä flow-keskustelussa jokin....
Se liittyy siihen että minulle flow EHDOTTOMASTI on juuri mielen kompleksisuuden lisääntymistä. Tämä tarkoittaa KEHITTYMISTÄ. Se EI ole mikään sielullinen lillumispaikka jonne voi suunnata kun on ottanut ravitsevat ja oikein kohdennetut eväät mukaan. Ja nyt minulle tulee tuollainen viime mainittu mieleen tästä flow-keskustelusta.

Ja tarkennukseksi vielä: minulle flow ja zen ovat synonyymeja. Ja koen jotenkin oudoksi jos on tilanne jossa toinen osapuoli on flown/zenin alainen mutta toinen ei. Siinä mättää jokin hyvin perustavan laatuisesti.
Aiemmin kun puhuin että hyvissä ihmissuhteissa on flowta, niin silloin se todellakin on jotakin sellaista kompleksisuutta joka rakentuu molempien(kaikkien) tilanteeseen liittyvien tajunnassa....nyt tässä D/s tai top/bottom jutskassa jokin tökkii, ja tökkii pahasti.

http://vimeo.com/17465894

[Chmlnidae]

Totatota...minulla on nyt ristiriita haluanko jatkaa tätä keskustelua, mutta koen että jotakin oleellista on jäänyt sanomatta joten sohaisen jotakin...

Minua häiritsee nyt termit "immersio" ja "flow" ja niiden määrittelyt. Miten nämä eroavat toisistaan?
Puhutaan usein flowsta joka on mahdollista saavuttaa esim tietokonepelejä pelaamalla. Jo pelien suunnittelussa tähdätään tähän (flown sivuvaikutuksia on riippuvuuden kehittyminen). Kuitenkin käytetään ihan yhtälailla termiä "immersio" puhuttaessa pelien imevyydestä. Kumpi termi on tilanteeseen oikeampi?

Toinen seikka joka häiritsee on flow-kokemuksen erotteleminen alalajeiksi. Heikkoja jäitä, sanoisin myös tästä.
Jos kirjoitan vaikka tarinan (tai maalaan taulun), niin kyllä minulla on päämäärä. Selkeä päämäärä. Se on sitten eri asia kuinka termi "selkeä" määritellään. Muistaakseni Csíkszentmihályin kirjassaan ottaa esimerkiksi juurikin taiteilijat joista toisilla on selkeä kuva maalattavasta taulusta jo lähtöhetkellä ja sitten vertaa taiteilijoihin joilla sitä ei ole. Ja kas kummaa. Parempia tauluja maalaavat he joilla sitä selkeää kuvaa ei etukäteen ollut...wonder why...
Ei vaan. En ihmettele sitä yhtään. Sillä.
Ja tämä on nyt se osa-alue joka eniten minua tökkii sinun, armas Mr.Inathu, kirjoituksissasi. Tämä voi olla pelkkä kommunikaatiokatkos, tai -vääristymä, mutta.
Kun luen erinäisiä artikkeleitasi, ja myös muita kirjoituksiasi, niin en voi välttyä tekemästä sellaista päätelmää että uskot kovin vakaasti ihmisen kykyyn hallita ja kontrolloida itseään ja omaa mieltään tietoisesti.
Tämä on ihan hyvä(kin) asia. Vaikka.
Tosiasia ihmisestä on että alitajuntamme ja tiedostamattomamme vaikuttaa niin ajatuksiimme ja sitä kautta tekemisiimme paljon enemmän kuin tietoinen osa ajatteluamme.
Näin ollen, väistämättä, suhtaudun huvittuneesti ihmisiin jotka kohkaavat oman suunnitelmallisuutensa ja kontrollikykynsä kanssa. Anteeksi.
Minulle kun kaikki ihmisen viisaus pohjautuu ymmärrykselle ihmisen erehtyvyydestä. Vain ihminen joka ymmärtää ja hyväksyy oman, ja toisten ihmisten, mysteerisyyden, merkityksessä että emme voi tietää kaikkea mikä vaikuttaa kussakin hetkessä ja ihmisessä, voi koskaan olla viisas. Täsät erehtyvyyden ja vajaavuuden tunnustamisesta kumpuaa oikeanlainen nöyryys ja viisaus, ja sitä myöden kyky hedelmälliseen vuorovaikutukseen.

En kuitenkaan halua tyrmätä hauskoja kirjoituksiasi, joissa olet nähnyt huomattavaa vaivaa ja jakanut asioita. Uskon sinun jopa suhtautuvan niihin, siis jakamiisi asioihin ja "ohjeistuksiin", aivan oikein; hauskoina juttuina joita voi kokeilla oikeassa seurassa ja, ehkä, jopa niistä jotain oppia, tai ainakin saada hupia.

...ehkä vielä jatkan kun...

Ja Kiteen kanssa olen samaa mieltä siitä että myös sub voi kokea flowta juurikin tehtävien suorittamisessa.
Edelleenkään en oikein osaa ottaa kantaa tuohon subspaceen...jos kuitenkin mietiskely voi tuottaa flowta niin....(tämä taitaa nyt lähestyä sitä semanttista pyörittelyä).

[Mr.Inathu]

Hmph, vaikeaa käydä ajatusten vaihtoa, kun ei ehdi säännöllisesti vastaamaan...

Niin, minusta flowta on todellakin kahta eri tyyppistä, niin epäortodoksista kuin se onkin, mutta itse en halua ottaa koskaan valmiiksi pureskeltuja ajatuksia tai ohjeita mistään, vaan analysoida muiden ihmisten kokemuksia ja näkemuksiä ja muodostaa niiden pohjalta oman käsitykseni. Tässä samassa ajatuksessa kirjoitan itsekin tekstejäni. En antaakseni ohjeita kenellekään, vaan kertoakseni kokemuksistani ja neuvoakseni huomioimaan asioita. Mielestäni on hyvin eri asia sanoa: "Tee näin" tai "Huomioi myös tämä".

Mielestäni kenekään ei pitäisi ikinä missään yhteydessä suodattamatta seurata toisten mielipiteisiin perustuvia ohjeita, vaan rakentaa aina niiden pohjalta itselleen sopiva kokonaisuus. Kirjoituksenikin, nämä "artikkelit", ovat enemmänkin kolumneja tai blogitekstiä, kuin artikkeleita. Omien kokemusteni ja pohdintojeni jakamista, luulin asiasta jokaisen tekstin yhteydessä jo maininneenikin... Ehkä "Artikkelit" voisi nimetä uudestaan vaikka nimellä "Kolumnit", niin josko niitä saataisiin tänne useammin ja useammalta kirjoittajaltakin. ITse en viitsi blogia alkaa pitämään, koska kirjoitan sen verran harvoin, ettei ainakaan itselläni olisi paljoa iloa seurata blogia, joka päivittyy kerran vuodessa

Ja siis noihin kysymyksiin...
Mielestäni flowtta tosiaan on kahta eri tyyppiä, havainnollistan asian uudelleen esimerkillä puusepästä.

Ensimmäisen flow, sen "artistisen", puuseppä saavuttaa sorvatessaan etukäteen suunnittelematonta esinettä. Puuseppä on valinnut hyvän aihion, teroittanut kaikki taltat valmiiksi, tuonut pintakäsittelyvälineet ja -aineet valmiiksi käden ulottuville ja sulkenut kännykkänsä. Hän laittaa aihion pyörimään ja antaa intuition ohjata kättään samalla kun taltta alkaa leikata aihiosta kaunista ohutta lastua. Nopeasti puusepän ajantaju katoaa, aihoa muotoutuu vähitellen "joksikin", puusepän vaihtaessa työkalua toiseen ja antaessaan erilaisten hallitsemiensa tekniikoiden luoda esineeseen uusia muotoja. Lopulta jossain vaiheessa puusepästä alkaa tuntua siltä, etttä olisi aika pintakäsittelyn ja hän siirtyy kuin huomamatta koristelemaan esineen pintaa ja levittämään vahaa... Vasta nostaessaan esineen sorvista puuseppä katselee kokonaisuutta ja ihmettelee itsekseen, kuinka se oikein muodostui ja onko se ihan todellä hänen itsensä luoma.

Toisen flow, sen "suorittavan", puuseppä saavuttaa toteuttaessaan asiakkaan tilaaman kymmenosaisen tuolisarjan. Puuseppä on hankkinut materiaalit, valmistanut tarvittavat jigit, raivannut tilaa ja tuonut tarvittavat työkalut saataville, sekä suunnitellut prosessin, jolla sekä työn tehokkuus että laatu voidaan maksimoida. Puuseppä tietää olevansa alallaan mestari ja haluaan osoittaa sen työnsä lopputuloksessa sekä ajankäytössä. Aloitettuaan työnsä puuseppä suorittaa täydellisesti jokaisen työvaiheen suunnitelmansa mukaisesti, poraa kappaleeseen reiän välittömästi muotoilun yhteydessä, kun se on nopeaa ja helppoa, vaikka reikää tarvitaan vasta monta monta vaihetta myöhemmin. Hän viistää liitoksen reunan lopputuloksessa näkymättömältä, tietäen sen helpottavan myöhempää kasausvaihetta ja mahdollisten tyylikkäämän näköisen liitoksen käyttämisen toisessa kohtaa tuolia. Puuseppä vajoaa flowhun suorittaessaan työtään juuri suunnitelmansa mukaisesti ja jokaisen onnistuneen kymmenen kertaa toisetun vaiheen jälkeen flow syvenee.

Minun mielestäni molemmat noista kuvasivat flowta. Molemmat vaativat etukäteissuunnittelua, mutta silti toinen oli selkeästi "vapaa ja luova" flow, kun taas toisessa flown nimenomaan mahdollisti suunnitelman seuraaminen ja sen toteutuminen juuri suunnitellusti.

Immersio-termiä käytin juurikin sen tähden, että sitä käytetään tilanteissa ja yhteyksissä, joissa halutaan luoda uskottava illuusio jostain todellisuudesta poikkeavasta kokemuksesta. Luoda ihmiselle mahdollisuus laskeutua johonkin epätodelliseen, rooliin tai ympäristöön. D/s-sessioissa molemmat osapuolet voivat saavuttaa immersion, mutta sessiota ohjaavalle se on huomattavasti vaikeampaa kuin sessiossa mukana eläville. Sama koskettaa esimerkiksi live-roolipelaamista. Näin ollen jos oletetaan että D ohjaa sessiota, on s:n helpompaa tavoitella immersiota ja samalla on D:n helpompaa tavoitella flowta.

Siitä olen Kiteen kanssa täysin samaa mieltä, että palvelualttiilla subilla on hyvä mahdollisuus saavuttaa flow palvelemalla tai vaikka vain tuottamalla aktiivisesti nautintoa. Mielestäni kuitenkin flow edellyttää juurikin tuota aktiivista toimintaa, mitä taas subspace käsittääkseni ei oletuksellisesti vaadi.

On kivaa, että pidät hauskoista teksteistäni, koska niitä on ollut hauskaa kirjoittaa
Minä olen romanttinen ja naiivi ihminen, joka haluaisi uskoa siihen, että ihmiset lähtökohtaisesti haluavat ymmärtää itseään ja toimintaaksa sekä kehittää näitä aina kun se on mahdollista. Mutta tiedän, että sellaisia ihmisiä on valitettavan vähän. Ehkä tämä kirjoittaminen on myös itselleni keino löytää näitä ihmisiä, niitä joita oikeasti kiinnostaa pohtia ja analysoida, luoda uutta ja kokeilla asioita. Sääli vain, että hyvin harva jaksaa kirjoittaa paljoakaan foorumeille ja keskustelut siirtyvät aina yksityisviesteihin ja sähköpostiin.

Ja toisen ihmisen kontrollointikyky...
Ei ole olemassa ajatuksia ja mieliä hallitsevia Megamindeja, ei vaikka subit niitä niin kovasti toivoisivatkin
Mutta on mahdollista pyrkiä tutustumaan toiseen ihmiseen, hänen ajatuksiinsa, tunteisiinsa ja tarpeisiinsa niiden takana. Mitä enemmän toista ymmärtää oikein, sitä ehlpompaa on suunnitella sessioita, joissa yhä enemmän pystyy "vetelemään oikeista naruista" saadakseen toisen tuntemaan juuri niitä tuntemuksia, joita haluaa tuottaa. Kaiken lähtökohtana kuitenkin tulee olla aito Halu jakaa omat ajatuksenas ja tuntemuksensa ja päästää joku kokkailemaan niistä uusia kokemuksia. Ei se ole jotain sellaista, minkä joku voisi tehdä vastoin toisen tahtoa tai ilman syvällistä, rehellistä ja pitkäkestoista molemminsuuntaista ajatustenvaihtoa.

Ymmärrän, että monelle tuollainen on täysin vieras ajatus kinkyssä ja sessioissa, mutta itselleni se on kantava osa kinkysuhteitani. En ole kiinnostunut random-sessioista nobodyjen kanssa, en vaikka olisi minkälainen body. Itse rakennan kinkysuhdetta mieluiten vuosia, koska sellaisista suhteista saan kaikkein eniten itse irti

-Mr.Inathu

[Chmlnidae]

Okei. Ehkä edellinen selvensi.
Lopulta(?) olen tullut siihen tulokseen että zen on terminä parempi kuin flow tai immersio. Ehkä ajatukseni pohjaa ihan kielelliskulttuuriseen taustaan termeissä. Länsimaiset termit ponnistavat usein, yleensä, dualismista ja itämaiset taas holistisemmasta tavasta hahmottaa maailmaa. Valitsen siis jälkimmäisen enemmän omaan ajatteluuni sopivana. Silloin voin myös sisällyttää siihen tuon sub-puolen joutumatta pilkkomaan inhimillisen kokemuksen ilmenismuotoja erillisiin lokeroihin ja voin hyväksyä saman termin moninaiset ilmenemismuodot olevassa maailmassa ja ihmisyydessä.

[Kolmas Oppilas]

Olen narunvetäjä, tunnistan itseni tästä.

"Elä yliajattele", on aika tavallinen kommentti minulle, kun pohdin jotain ihmissuhteisiin liittyvää. Tykkään ajatella, ottaa kaikki vaihtoehdot huomioon. Sitten kun tilanne äityy tälläiseksi ja nainen tekee tätä, osaan reagoida. Vasta kun hommat on pohdittu on aika toimia, sitten voikin toimia itsevarmasti ja päättäväisesti.

Näin noviisina en oikein tiedä sessionista mitään, mutta miten olen lähtenyt hommaa ratkaisemaan. On juuri jonkunlaista runkoa rakentamaan, mitä voisi tehdä, mitä haluaisin tehdä. Pohtia erilaisia ideoita ja katsoa miten ne lähtee käytännössä, vai lähteekö ollenkaan. Kun jos D epäröi eikä tiedäkkään mitä tehdä, niin hommahan valuu reisille.

Itselläni on niitä ylisuoritettuja reissuja, jossa en päässyt mihinkään tilaan (oli se sit flow tai zen) vaan jäi teknisesti suoritetuksi. Sit on niitä joihin lähdetään extemporee heilahduksella mukaan, josta kehkeytyy huikea setti joka kasvaa ja kasvaa ruokkien toinen toistaan päästen flowhin. Mutta sitten on myös niitä extempore reissun tynkijä, jotka ei lähde kantamaan kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä, ei osaa eikä tunne itseään tilanteeseen.

Itsevarmuus tuo mahdollisuuden olla luova "Hitto minä osaan tämän", jolloin mikään ei estä sinua, näytät ja olet parhainpasi. Miten olla itsevarma? Tietämällä tilanteen mihin päädyt. Esim. Työpäivä uudessa tehtävässä,voi se jännitys ja epävarmuus mikä hiipii ja raapii pitkin selkää.  Kun sitten hommaan tottuu(kite:een sanoma "hiljainen tieto"), tai edes tietää mitä on tulossa niin voi olla itsevarmempi ja loistaa mitä tekee. Minusta itsevarmuutta voi juuri kohentaa miettimällä hommalle rungon, pohtimalla sen halki ja valmistumalla tulevaan. Ja tässä tulee se ajan jaksottaminen. Kun tiedät mitä on tulossa, voit soveltaa,sekä olet varautunut ongelmatilanteisiin.

[Fixx]

Minua häiritsee nyt termit "immersio" ja "flow" ja niiden määrittelyt. Miten nämä eroavat toisistaan?

Tuo on päällisin puolin aika helppo. Immersio on olemista ja kokemista, ja flow on tekemistä, sitä että teot virtaavat omasta kehosta ilman että tarkan tietoisesti tätä ohjaa. Kala kokee immersion vedestä, mutta virta vaatii aktiivisen osallistumisen ja heittäytymisen.

Zen on minusta aika löperö ja avara termi tässä yhteydessä, vaikka toki voi ajatella, että läsnäolo (jopa henkinen) on tarpeen, jotta sessiossa olisi mieltä..

[Chmlnidae]

Minua häiritsee nyt termit "immersio" ja "flow" ja niiden määrittelyt. Miten nämä eroavat toisistaan?

Tuo on päällisin puolin aika helppo. Immersio on olemista ja kokemista, ja flow on tekemistä, sitä että teot virtaavat omasta kehosta ilman että tarkan tietoisesti tätä ohjaa. Kala kokee immersion vedestä, mutta virta vaatii aktiivisen osallistumisen ja heittäytymisen.

Zen on minusta aika löperö ja avara termi tässä yhteydessä, vaikka toki voi ajatella, että läsnäolo (jopa henkinen) on tarpeen, jotta sessiossa olisi mieltä..

Sait helposti minutkin ymmärtämään Fixx, kiitos.

Ja zen on toki "löperö" tässä yhteydessä....mutta joskus tämän länsimaisen analyysin ja pilkkomisen vimmaisuudessa on rentouttavaa olla löperömmin avara.